Vapaa Ajattelija –lehden numero 2/2014 saapui 3.6.2014. Vaikka liittokokous on alle kahden viikon päästä, lehdessä on vähän liittokokousasiaa. Liittokokous ei ole hallituksen mielestä tärkeä asia. 

Pääkirjoitus vaalipuhetta 

Petri Karisman pääkirjoituksen otsikko on Tampere näyttää suuntaa. Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n sotkettua omat ja liiton asiat perinpohjin, liiton puheenjohtajuus siirtyi kolme vuotta sitten yli puolet pienemmälle Tampereen vapaa-ajattelijat ry:lle. Suunta on ollut edelleen alaspäin samalla kun toiminta on pahoin yksipuolistunut. 

Tällä kertaa kirjoituksessa on ripaus jopa itsekritiikkiä, joka tosin vaikuttaa vaalipuheelta ja jättää lukijan ymmälle. 

”Vapaa-ajattelijain liitossa on ollut pitkään vallalla ajatus, että kaikki keskeinen toiminta keskittyy liiton hallitukseen ja hallitus on kaikessa aloitteen tekijä, jopa toimeenpanija. Näin sivuutetaan valtava joukko fiksuja ja toimeliaita ihmisiä, jotka voisivat auttaa asian eteenpäin viemisessä.” 

Tämä sääntöjenkin vastainen ajatus on kuitenkin tuotu liittoon vasta ”kukkoslovakkien” ja imagofasistien aikana, ei sellaista ennen tunnettu. 

Istuva hallitus on toteuttanut tätä ajatusta. Liittohallituksen liittokokoukselle osoitettu sääntömuutosesitys haluaa viedä sen sääntöihin saakka. 

Sääntöjen mukaan hallitus nimenomaan on toimeenpanija, suuret linjapäätökset ja henkilövalinnat tehdään liittokokouksessa ja liittovaltuustossa. Karisman hallinnon tapa sivuuttaa kaikki muut tahot (liittokokous, liittovaltuusto, tilintarkastajat, tositetarkastajat, jäsenyhdistykset ja näiden jäsenet) on hallituksen oma valinta. Kaikki imagofasismin ”eteenpäin viemistä” haluavat ihmiset ovat varmasti jo liittohallituksessa tai muualla liiton hallinnossa. Monet vain eivät halua tehdä mitään; he ymmärsivät itsekin, että hallintopaikan toi ruskeakielisyys, eivät toiminnalliset ansiot. Vastaavasti imagofasismin epäilijät ja vastustajat suljettiin pois liiton hallinnosta. He vaikuttavat muualla. Imagofasismin haitalliset seuraukset ovat näkyvissä, jos katsoo melkein mitä hyvänsä objektiivista arvosteluperustetta. 

”Toinen keskeinen ongelma on ollut se, että kaikista hyvin pienistäkin yksityiskohdista on täytynyt tehdä hallituksen päätös. Tämä on erittäin jäykkä, hidas ja puutteelliseen toimintaan johtava toimintamalli.” 

Karisma itse hallituksen puheenjohtajana on vastuussa hallitustyöskentelystä. Miksi pyrkiä puheenjohtajaksi, kun hallinnollinen osaaminen puuttuu? Vapaa-ajattelijain liitto ei ole epämuodollinen teekkarikerho. Imagofasismi ja tätä edeltänyt ”kukkoslovakia” ovat viimeisen yli kymmenen vuoden aikana rapauttaneet Vapaa-ajattelijain liiton toiminnan alhaiselle tasolle ja suunnannut sen yksipuolisesti mediaa kohti. Tämän korjaaminen ei ole mahdollista ainakaan yhden liittokokouskauden aikana, vaikka koko liiton johto vaihdettaisiin heti. 

Järjestöaktiiveja muissa yhdistyksissä 

Suvi Auvisen kirjoitus Järjestötyön jäljillä kertoo neljästä järjestötyöntekijästä, ei tietenkään vapaa-ajattelija-aktiiveista. Haastatellut henkilöt toimivat näissä järjestöissä: ICAHD Finland (Israeli Committee Against House Demolitions), Natur och Miljö, Vasemmistoliitto rp, Kansainvälinen Solidaarisuustyö ry, Kehitysmaayhdistys Indigo ry ja Greenpeace. Järjestöaktiiveilla on monia hyviä ja joitakin huonoja pointteja kerrottavanaan. Kuitenkin olisi paljon mielenkiintoisempaa lukea Vapaa Ajattelija –lehdestä erilaisten uskonnottomien järjestöjen vaikuttajista ja aktiiveista. Tällaisia juttuja laati takavuosina entinen lehden päätoimittaja ja liiton puheenjohtaja Jussi K. Niemelä. Kun 25 jäsenyhdistyksessäkin on kymmenittäin järjestöaktiiveja eikä heidän työstään kerrota mitään, se juuri korostaa liittohallituksen toimintalinjaa painaa jäsenyhdistykset kyykkyyn. 

Ylikoski senttaa vahvasti 

Vapaa Ajattelijassa nähdään enää harvoin uusia kirjoittajia, mutta Esa Ylikoski on sitäkin tutumpi. Tässä 32-sivuisessa numerossa hänen kirjoituksiaan on kymmenen sivua, jonka lisäksi hänen yhdessä Karisman kanssa laatimaa tekstiä kolme sivua. Mitään sinänsä uutta en kirjoituksissa havainnut. Vaikka asiat olisivat tärkeitäkin, niiden kertaaminen numerosta toiseen alkaa kyllästyttää. Lisäksi humanistisen etiikan toistuva tarjoilu vapaa-ajattelijoille ja ateisteille ärsyttää, koska se ei sovi näille. Humanistinen etiikka sopii humanisteille, jotka toimivat humanistijärjestöissä. 

Liittokokous 

Liittokokousasioita käsittelevässä tekstissä liittovaltuuston sanotaan käyttävän toimeenpanovaltaa, vaikka se on päätösvaltaa käyttävä elin. On valitettavaa, että järjestön omassa lehdessä levitetään liiton sääntöjen vastaisia ajatuksia. 

Liittohallituksen sääntömuutosesityksestä annetaan aivan väärä kuva kertomalla, että tärkeitä muutosesityksiä olisi vain kaksi: hallituksen varaedustajien määrän laskeminen ja liittovaltuuston kokousten vähentäminen. 

Paremman kuvan sääntömuustosesityksestä saa artikkelista Vapaa-ajattelijain liiton liittohallituksen sääntömuutosesitys: vapaa-ajattelusta luovutaan (3.5.2014).

Epäonnistuneet projektit 

Epäonnistuneihin projekteihin, kuten kansalaisaloite Yhdenvertainen Suomi, tuhlataan runsaasti tilaa. Tehtävänä on peittää lehden heikkoa tilaa. 

Suvivirrestä kuvitellaan saatavan maallinen laulu virren sanat muuttamalla. Tähänkin tuhlattiin koko sivu. Ei tällainen onnistu, tuloksena on vain sekasikiö. Olisi pitänyt julkaista myös uuden sävelmän nuotit. Suvivirsihän on lähes yhtä kamala kuunnella veisuutta kuin veisattuna. 

Onko lehdessä jotakin hyvää? 

Jäsenyhdistyksille tarjottu mahdollisuus ylläpitää omia WordPress-sivujaan on uusi tarjous. Liiton avusta jäsenyhdistysten nettisivujen luomiseksi tai kohentamiseksi on puhuttu varmaan kymmenen vuotta, aina turhaan. Jäsenyhdistysten sivut ovat yleensä tympeätä jaaritusta, harvoin päivitettyjä, eivät generoi kasvua ja houkuttele uusia jäseniä, eivät edes saa lukijoita. 

Tietysti sellainenkin nettisivu, jossa on vain yhteystiedot, on parempi kuin ei mitään. Monia jäsenyhdistyksiä tällainen sivukin palvelee, jos muu toiminta on jo kuollut. 

Parasta on tietysti perustaa liitosta riippumaton, jäsenyhdistyksen oma kotisivu. Näin välttyy liiton siihen kohdistamalta sensuurilta ja sabotaasilta. 

Vuosia jatkuneet ongelmat lehden ilmestymisessä on saatu kuntoon. Nyt numerot ilmestyvät jotakuinkin luvattuina aikoina, tämäkin numero sopivasti puolitoista viikkoa ennen liittokokousta. 

Lehden taitto on maltillistunut eli muuttunut parempaan suuntaan. Taitto on kovin väljää, mutta tämän tehtävänä on peittää lehden sisällöllisesti heikkoa antia. Yhtään kirkon kuvaa ei ollut tässä numerossa, josta on vain hyvää sanottavaa.

Karisma kertoo nyt, että on tärkeää keskittyä jalkatyöhön, johon kuuluu paikallisyhdistysten kehittäminen ja jäsenhankinta. On kohdattava ihmiset kasvotusten. 

Tämä on toteutuneeseen toimintaan nähden päinvastaista puhetta. Arvioin, että se jääkin puheeksi. ”Jalkatyö” on ihan muuta kuin tietokoneen ääressä istumista. Sarka on laiminlyöty liitossa. Senkin takia jäsenmäärä on vähentynyt 20 prosenttia päättyvän liittokokouskauden aikana. Kun liiton maine on mennyt, en ollenkaan usko, että jäsenkehitystä voitaisiin kääntää parempaa nykyisten liiton johtajien toimin. Tämä on heille liian vaikea tehtävä. 

Yhteistyötä kirkon kanssa 

Maanantaina kirkollinen media uutisoi, että sarjakuvataiteilija Pertti Jarla on aloittanut ”ainutlaatuisen” yhteistyön Nokian lutikkaseurakunnan kanssa. Hän piirtää seurakunnalle Fingerpori-sarjakuvia. Tällä hetkellä Jarla on Helsingin Vapaa-ajattelijain hallituksen varajäsen. 

Uutiseen tuli kommentti lukijalta: ”Suurin osa Ev.lut. kirkon jäsenistä ja työntekijöistä varmasti on ymmärtänyt, että Vapaa-ajattelijat eivät ole kirkolle mikään uhka tai kilpailija, vaan yhteistyökumppani siinä missä eri kristilliset kirkot tai muut uskonnot.” 

Näin. Eikä Jarlan yhteistyö ole edes ainutlaatuista. Jori Mäntysalo on vuosikausia palvellut kirkollista mediaa. Liittokokousnumerossa en nähnyt yhtään Jarlan piirrosta, vaikka pidän niitä ihan hauskoina. Seurakunta varmaan maksaa paremmin. 

    Kristityt veisaavat Suvivirren Töölöntorilla 31.5.2014. Köörissä ei näy Karismaa eikä Ylikoskea.

Myös puheenjohtaja Karisma ja pääsihteeri Ylikoski ovat kannattaneet kirkollista ja kristillistä kulttuuria. He kertoivat tiedotusvälineille, ettei vapaa-ajattelijoilla ole mitään sitä vastaan, että Suvivirren kaksi ensimmäistä säkeistöä edelleen veisataan kouluissa. Kävin katsomassa Töölöntorilla Helsingissä 31.5.2014, kun kristityt veisasivat Suvivirren. Luulin näkeväni Karisman ja Ylikosken siellä, mutta ehkä he veisasivat jossakin muualla.

Kimmo Sundström