VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON LIITTOHALLITUKSEN SÄÄNTÖMUUTOSESITYS: VAPAA-AJATTELUSTA LUOVUTAAN (3.5.2014)

Päivitetty 20.5.2014

Liittohallituksen uuden sääntömuutosesityksen on valmistellut sääntötyöryhmä Kari Pasanen (pj), Lasse Pylkki ja Petri Karisma. Tässä kirjoituksessa toistuvat usein päätöksentekomuodot, toimielimet ja sana sääntömuutosesitys, joista käytetään edempänä lyhenteitä LH=liittohallitus, LK=liittokokous, LV=liittovaltuusto ja SME=sääntömuutosesitys. Voimassa olevat säännöt ovat tässä ja SME tässä.

Vapaa-ajattelijain liiton toiminnan peruspiirre, soutaminen ja huopaaminen, säilyy, samoin kolmen vuoden välein toistuva sääntömuutosralli. Uusi piirre on vapaa-ajattelusta luopuminen. Liiton nimeä ei silti esitetä muutettavaksi paitsi kirjoitusasun osalta s.e. sanat ”liitto” ja ”förbund” halutaan kirjoittaa - taas vaihteeksi - alkaen pienellä alkukirjaimella. 

Liiton tarkoitukseksi ehdotetaan tunnustuksettoman valtion ajamista ja ”kansalaisten” yhdenvertaista kohtelua. Lisäksi vaaditaan, että valtio toteuttaisi ”yleismaailmallisesti hyväksyttyjä, uskontoihin sitoutumattomia arvoja”. Mitä nämä arvot olisivat, ei kerrota. 

Takavuosina ”kukkoslovakeilla” oli ajatus muuttaa liiton nimi Uskonnottomien liitoksi. Puhuttiin myös Vapaa-ajattelijain liiton ja Suomen Humanistiliiton yhdistämisestä. En ole kuitenkaan havainnut, että Suomen Humanistiliitossa olisi vaikeuksia olla humanisteja. Kun uskonnoton kuitenkin on sama asia kuin ateisti ja ateistiyhdistyksiä on jo useita sekä Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistyksinä että liiton ulkopuolella, nimenmuutos Uskonnottomien liitoksi ei tuntuisi mielekkäältä. Liiton nykypyrkimyksiä vastaisi paremmin nimi Tunnustuksettomien liitto. 

Onko tasa-arvo nykyhetken kuumin kotkotus? 

Liiton pyrkimyksistä saa sen kuvan, että tasa-arvo olisi vapaa-ajattelijoille jokin aivan uusi kotkotus. Näin ei ole. Vapaa-ajattelijat ajoivat niin Suomessa kuin muuallakin myös tasa-arvoa kauan ennen kuin mitään nykyisiä tasa-arvolakeja, tasa-arvoa turvaavia kansainvälisiä sopimuksia tai esimerkiksi YK:ta oli olemassakaan. 

Vaikka tasa-arvolla ei suoraan ole mitään tekemistä uskonnottomuuden kanssa, useimpien meidän mielestä tasa-arvo on hyvä asia. Kun nyt tasa-arvo tuntuu olevan yleisesti myötätuulessa, käyttäkäämme sitä hyväksemme. Ateistien itsensäkin tasa-arvoisessa kohtelussa verrattuna uskoviin on yllin kyllin parantamisen varaa. Ateisteja SME ei tietenkään edes mainitse. 

Järjestöjä, jotka ajavat tasa-arvoa tai ainakin hyväksyvät ihmisten tasa-arvoisen kohtelun, on satoja. Luopuminen vapaa-ajattelusta ja sulautuminen näiden järjestöjen joukkoon ei ole kovin nerokas idea. Se kertoo tietämättömyydestä vapaa-ajattelun ajatteluperinnettä ja sen saavutuksia kohtaan. Onko kaikenlainen yhteistyö ja huoraaminen valtiokirkon kanssa niin mukavaa, että tällaista pitää tehdä? 

Hätiköintiä 

Liittohallituksen SME annettiin tiedoksi jäsenyhdistyksille sähköpostitse 7.4.2014, vain runsaat pari kuukautta ennen liittokokousta (LK), jossa siitä päätetään. Tällainen sääntöjen kokonaisuudistuksen järjestökäsittely olisi vaatinut vuoden. 

Edellinen, vuoden 2011 sääntörumba, alkoi 16.1.2011, kun silloinen SME julkistettiin. Sitä oli mahdollisuus käsitellä vähän kauemmin, kun LK pidettiin erinäisten sähläilyjen takia vasta 9.-10.7.2011. 

Perustelut puuttuvat 

Liiton puheenjohtaja Petri Karisman mukaan säännöt halutaan uusia ”vastaamaan paremmin tämän hetken ja tulevaisuuden vaatimuksia”. Tarkemmat perustelut puuttuvat tyystin. Tämä vaikeuttaa erittelyä. Kyllä kai LH:lla nyt joitakin ajatuksia on, sellaisiakin, jotka voisi julkisesti esittää? 

Päälinjat 

Pyrkimyksenä on muuttaa säännöt kokonaan. Läpäisevänä piirteenä on joka suuntaan ulottuva muiden kuin LH:n oikeuksien ja toimivallan karsiminen ja kaventaminen. Tästä saavat osansa LK, LV, tilintarkastaja, tositetarkastajat, jäsenyhdistykset ja jäsenyhdistysten jäsenet. Vastapoolina on LH:n oikeuksien ja toimivallan lisääminen. En jaksa uskoa, että tällaisella otteella rakennettaisiin toimiva, kasvava, menestyvä ja tasapainoinen järjestö. On kyse LH:n sodasta kaikkia muita liiton päätöksentekomuotoja, toimielimiä, liiton jäsenjärjestöjä ja näiden jäseniä sekä koko aateperintöämme vastaan. 

Pykäläkohtainen tarkastelu 

2 § Tarkoitus ja toimintamuodot 

Liiton tarkoitus esitetään muutettavaksi kokonaan. Sen keskusjärjestöluonne ei ole enää tärkeä, uskonnottomat henkilöt eivät ole enää toiminnan kohderyhmänä eikä vapaa-ajattelu toiminnan aatteellinen traditio. 

Tilalle otetaan pyrkimys muuttaa Suomi ”tunnustuksettomaksi valtioksi”, joka kohtelee ”kansalaisia” yhdenvertaisesti.

Tällaisen valtion tulee ”toteuttaa yleismaailmallisesti hyväksyttyjä, uskontoihin sitoutumattomia arvoja”. Tavoitteena on, ettei valtio rekisteröi ”kansalaisten uskontoa tai katsomusta”. 

Tämä on vanha vaatimus, joka edellyttää uskonnollisen yhdyskuntatiedon tai tämän puuttumista osoittavan tilan poistamista väestötietojärjestelmästä (VTJ). Vaatimus tulee ulottaa kansalaisia laajemmaksi, koskemaan myös muita maassa vakinaisesti asuvia henkilöitä. 

SME:n mukaan liitto ”levittää uskonnotonta maailmankatsomusta”. Ei kerrota tarkemmin mikä tämä katsomus olisi, esimerkiksi vapaa-ajattelu, sekulaari humanismi jnpp. Kun ateismi ei ole mikään katsomus (eikä sitä mainitakaan koko esityksessä), tarkoitettu maailmankatsomus on jotakin muuta. ”[U]skontoihin sitoutumaton maailmanlaajuinen etiikka” jäi myös minulle arvoitukseksi. Millaista se olisi? 

Liitto vaatii valtiokirkkojärjestelmän purkamista. 

Tässä on hyvä, vanha vapaa-ajattelijoiden ja ateistien vaatimus! Mutta eiväthän vapaa-ajattelijoiden tavoitteet suinkaan lopu siihen. 

Edelleen SME vaatii ”kirkkojen jäsenmaksun kannon poistamista verotuksen yhteydestä”. 

Verottaja ei kuitenkaan kanna kirkkojen jäsenmaksuja, vain valtiokirkkojen (tällä hetkellä kaksi) kirkollisveroja. Näitä ehkä tarkoitetaankin. Mutta säännöt ei ole oikea paikka käyttää veroista harhaanjohtavaa termiä esimerkiksi sen toivon osoittamiseksi, että verot väistyisivät ja tilalle tulisivat jäsenmaksut. Verot verottaja perii väkivalloin viimeiseen veripisaraan asti, kun taas jäsenmaksu maksetaan vapaaehtoisesti. 

Vielä vaaditaan ”uskontokunnille” jaettavien valtionapujen ja vero-osuuksien poistamista. 

Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä, samoin siihen, että uskonnon opetus on lopetettava päiväkodeista ja kouluista. Mielestäni uskontoa saa kuitenkin opettaa yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa, jos ne eivät saa julkisia avustuksia. Tämä voi olla hirveä asia lasten kannalta, mutta lasten moraalikasvatuksen laadusta päättäminen kuuluu lasten vanhemmille. Ei ole olemassa mitään parempaakaan tahoa tätä kasvatusvastuuta kantamaan. 

SME vaatii yleisen hautaustoimen yhteiskunnallistamista. Tässä katson, että lopettamalla nykyinen hautausmaakartelli, tilalle saataisiin joka tapauksessa monipuolisempi ja paljon tehokkaampi palvelujen tuotantomalli. Tuottajina voisivat olla paljon suuremmassa määrin hautausmaayritykset ja muut yksityiset tuottajat (uskonnolliset yhdyskunnat, näiden seurakunnat, aatteelliset yhdistykset, säätiöt ja yksityishenkilötkin). Asiassa olisi saatavissa kymmenien miljoonien eurojen vuosittaiset säästöt, koska yksityisten hautausmaiden tuotantokustannukset ovat vain noin 1/10 evankelis-luterilaisten seurakuntien tuotantokustannuksista. Hautausmaiden kunnallistaminen johtaisi evankelis-luterilaisten hautausmaiden korkeiden kulujen sälyttämiseen kunnallisveron maksajien lisätaakaksi. Se ei olisi reilua eikä uskonnottomien etujen mukaista. Evankelis-luterilaiset hautausmaat ovat evankelis-luterilaisen uskon ilmentymiä. Evankelis-luterilaisten seurakuntien jäsenten tulee itse saada päättää millaisia heidän hautausmaansa ovat, mutta myös itse vastattava kustannuksista. Vapaa-ajattelijoillahan on omat hautausmaansa eivätkä he tarvitse tässä seurakuntien eivätkä kuntien palveluja. 

SME kyllä kertoo, että liitto vastakin puolustaisi ja edistäisi uskonnottomien oikeuksia ja tukisi edelleen näiden kulttuuria. Liiton jäsenyhdistysten tukeminenkin mainitaan vielä. Vanhasta liiton tarkoituksesta on jäljellä joitakin jäänteitä. 

Kaiken kaikkiaan liiton nykysäännöt ilmaisevat paljon paremmin ja jäsentyneemmin liiton tarkoituksen ja toimintamuodot. SME on vapaa-ajattelijoiden kannalta askel huonompaan suuntaan. 

4 § Jäsenyys 

Nykysääntöjen vaatimus jäsenyhdistyksen jäsenten tietojen luovuttamisesta liitolle on poistettu SME:n tästä kohdasta. Vaatimus oli asiaton. Sitä ei koskaan saatu pantua täytäntöön. 

Määräys siitä, että ansiomerkkiohjesäännöistä päättää LV, on poistettu. Ansiomerkkiohjesääntö kuitenkin edelleen mainitaan esityksen kohdassa 15 § Muita määräyksiä. 

Ohjesääntöjen hyväksyminen kuuluu luontevasti LH:sta ylemmille päätöksentekotasoille, LK:lle ja LV:lle. Ansiomerkkiohjesäännöstä päättäminen on vanhastaan ollut LV:n toimivallassa. Tämä on paras ratkaisu. 

5 § Jäsenyhdistyksen eroaminen ja erottaminen 

Nykysääntöjen erottamista koskevan määräyksen 3. kohdan mukaan erottamisperuste on olemassa, jos jäsenyhdistys ”vakavasti vaikeuttaa liiton toimintaa”. SME:n mukaan riittää, jos jäsenyhdistys ”vaikeuttaa liiton toimintaa”. 

Tällainen kulttuuri kuuluu Jehovan todistajille. En kannata sitä. 

Eronneeksi katsomiseen tarvitaan nykyisin liittomaksujen maksamatta jättäminen kolmena peräkkäisenä vuotena. SME:n mukaan kaksi peräkkäistä vuotta riittää. 

Asialla on vähän merkitystä. Nykyjärjestelmä toimii hyvin, mutta en vastusta muutosesitystä. 

6 § Jäsenmaksu ja muut jäsenyhdistyksen velvoitteet 

SME:ssä on otettu käyttöön uusi käsite, jäsenyhdistyksen ”varsinainen jäsen”, jonka merkitystä ei täsmennetä. Jäsenyhdistyksillä on käytössään erilaisia sääntöjä, joissa on erilaisia jäsenluokkia ja näissä luokissa erilaisia jäseniä, joiden oikeudet ja velvollisuudet poikkeavat toisistaan jäsenluokittain. SME:n hyväksymisestä voi seurata ongelmia. LH näyttää ajattelevan, että jäsenmaksusta vapautetut jäsenet olisivat ”varsinaisia jäseniä”, mutta näin ei välttämättä ole. LH näyttää tahtovan, että ainakin kaikkien jäsenyhdistyksen jäsenmaksun maksaneiden jäsenten osalta ja jäsenmaksusta vapautettujen jäsenten osalta jäsenyhdistys tilittäisi liittomaksun liitolle. Tätä ei ole saatu koskaan toimimaan tasapuolisesti. Käytäntö tältä osin vaihtelee eri jäsenyhdistyksissä. Koko ongelma seurasi siitä, että aikaisempi, luonnollinen jako ns. A- ja B-jäseniin poistettiin. Syntyi uusia ongelmia, joita liitto ei kykene ratkaisemaan. Asialla on merkitystä. Liitto on menettänyt liittomaksutuloja ja kosketuspintaa jäsenyhdistysten jäseniin. Jäsenyhdistysten yhdenvertainen kohtelu ei toteudu. Jäsenyhdistysten kannalta se raha, joka aikaisemmin maksettiin liittomaksuina, jää nyt jäsenyhdistyksen itsensä käyttöön. Liiton sekoilu saa vielä mukana olevat aktiivit henkilöt keskittymään vain oman yhdistyksensä toimintaan ja kääntämään selkänsä liitolle. 

Pykäläesityksen toisen momentin mukaan liittomaksun suuruudesta päättäminen LK:sta seuraavan vuoden osalta siirtyisi LK:n toimivaltaan (vrt. 8 §, kohta 2.), pois LV:lta. 

Liittomaksusta päättäminen siirrettiin aikoinaan pois LK:n toimivallasta, koska se meni aivan ala-arvoiseksi. Muutamista penneistä kinattiin suureen ääneen pyrkimyksenä alentaa liittomaksua ja liiton tuloja. Liittomaksupäätökset on sen jälkeen tehty asiallisemmin LV:ssa. Esitys on taas esimerkki soutamisesta ja huopaamisesta. Nykysysteemi on hyvä eikä merkitystä ole sillä, että liittokokousvuonna LV ei kokoontuisi: LV päättää liittokokousvuoden ja sitä seuraavan vuoden liittomaksujen suuruudet samalla kertaa. Kun liitto nykyisin on varakas järjestö, se voi säilyttää liittomaksut alhaisina eli tilanne on kokonaan toinen kuin vielä 1980-luvulla. 

Liiton vaatimus luovuttaa jäsenyhdistysten jäsenten jäsentiedot liitolle on esityksessä upotettu nyt jäsenyhdistysten velvoitteisiin. Liitto tahtoisi ylläpitää jäsenyhdistysten jäsenrekistereitä, mihin se ei kykene. Niistä jäsenistä, joista liittomaksua ei tilitetä, tietoja ei tarvitsisi luovuttaa liitolle. 

Liiton haltuun keskitetty jäsenrekisteri on pitkään ollut seikka, jota liitto on ajanut ja monet jäsenyhdistykset vastustaneet. Jo 2005 tällainen projekti oli menossa liitossa Robert Brotheruksen (liiton hajottajia) johdolla. Vuonna 2006 tätä järjestelmää oli tarkoitus kokeilla liiton ja Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n välillä. En tiedä kuinka kokeilu päättyi. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana keskitettyä rekisteriä ei ole perustettu, eikä siihen voida koskaan pakottaa kaikkia liiton jäsenyhdistyksiä. 

Liiton rekisterinhoitokyky on useasti osoittautunut surkeaksi. Se ei ole pystynyt ylläpitämään kunnolla paljon suppeampaa Vapaa Ajattelija –lehden postitusrekisteriä. Myös liittomaksujen valvontaa palvelevassa maksutietorekisterissä on jatkuvasti ollut virheitä. Liiton laiminlyönneistä näiden rekisterien ylläpidossa joutuvat kärsimään liitto itse, jäsenyhdistykset ja näiden jäsenet. 

Jokaisella yhdistyksellä on lakisääteinen velvollisuus ylläpitää jäsenrekisteriä omista jäsenistään. Liitossa jäsenyhdistyksen oman jäsenrekisterin ylläpito on aina ollut näiden oikeus. Keskitetty jäsenrekisteriajatus on hylättävä. Yhdistykset osaavat hoitaa omat asiansa hyvin ja ainakin paremmin kuin liitto. Näin on ollut jo 1930-luvulta alkaen. 

7 § Liittokokous 

SME:n mukaan LK:sta ei enää voitaisi pitää toukokuussa. Asialla on vähän merkitystä. Vuonna 1966 Turun LK tosin pidettiin jo toukokuussa. 

Nykysääntöjen mukaan liittomaksut on voinut maksaa vielä kolme kuukautta eräpäivän (31.12.) jälkeen eli 31.3. ilman kielteisiä seuraamuksia. SME haluaa lyhentää tätä aikaa. LH voi ”tasapuolisuutta noudattaen antaa anteeksi” enintään neljäntoista vuorokauden pituisen liittomaksun myöhästymisen. Eräpäiväksi esitetään joulukuun viimeistä pankkipäivää eli eräpäivä vaihtelisi vuosittain. 

Taas herää kysymyksiä. Jos ”anteeksi antaminen” on tahdonvallan asia, voisiko LH evätä ”anteeksiannon”, kunhan epää sen kaikilta jäsenyhdistyksiltä tasapuolisesti? Jos liittomaksut myöhässä tilittäneitä jäsenyhdistyksiä olisi vain yksi, voisiko LH silloinkin evätä ”anteeksiannon”? Jos LH yhtenä vuonna ”antaa anteeksi” myöhästymisen, pitääkö sen seuraavanakin vuonna ”antaa anteeksi” myöhästyminen vai noudatetaanko tasapuolisuutta vain vuosi kerrallaan? Esitys ei ole kannatettava. Tästä asiasta on jankutettu vuosikymmeniä, ja liitto on muutellut liittomaksujen tilittämisen eräpäivää sinne tänne. Soutaminen ja huopaaminen kukkii komeasti. 

LK-edustajien tarkistamismääräys ehdotetaan poistettavaksi säännöistä. 

Tarkistamista on viime vuosina huomattavasti tiukennettu. Monenlaista puliveivausta on tässäkin asiassa koettu, joten esitys on huono. Tarkistamisesta huolehtiminen on LH:n tehtävä. 

Läsnäolo- ja puheoikeus LK:ssa halutaan antaa myös liiton lehden edustajalle, ei vain lehden päätoimittajalle kuten nyt. Mikäpä siinä. 

Esityksiä LK:lle ehdotetaan sallittavan tehtävän vielä 40 päivää ennen kokousta, kun määräaika nyt on 60 päivää. En kannata tätä. 

Edelleen esitetään, että esitykset ja niistä annetut LH:n lausunnot voitaisiin lähettää jäsenyhdistyksille vielä 20 päivää ennen LK:sta, kun määräaika nyt on 30 päivää. En kannata tätäkään. Vapaa-ajattelijain toiminnan yksi tunnuspiirre on myös aikavuus. Se pitää ottaa huomioon, vaikka se voi ärsyttää. 

Kun LH:n on vähintään 60 päivää ennen LK:sta ilmoitettava jäsenyhdistyksille mitä asioita kokouksessa käsitellään, LH:n on mahdotonta ilmoittaa niille asioista, joita koskeva esitys on tehty alle 60 päivää ennen LK:sta. Ennen sääntösotkujen tehtailua tällaiset asiat oli otettu liiton säännöissä huomioon. 

8 § Varsinaisessa liittokokouksessa käsiteltävät asiat 

Käsiteltäviin asioihin (kohta 2.) ehdotetaan liittomaksun suuruudesta päättämistä seuraavaksi vuodeksi. Esitys ei ole kannatettava, ratkaisu esitettiin jo edellä. Noudattamalla sitä liittomaksun suuruus olisi jo valmiina ja helpottaisi tulo- ja menoarvion sekä toimintasuunnitelman laatimista LK:sta seuraavaksi vuodeksi. 

Kohdassa 9. ehdotetaan luopumista LH:n varsinaisten jäsenten henkilökohtaisten varajäsenten (8) valitsemisesta. (Puheenjohtajalla ei ole nyt varajäsentä.) Valittaisiin vain kolme yleisvarajäsentä. 

Taas esimerkki huopaamisesta. Ennen sääntösotkujen aikaa LH:ssa oli tällaiset yleisvarajäsenet, tosin heitä oli neljä. Nyt SME ei kerro, missä järjestyksessä varajäsenet saisivat äänioikeuden LH:n kokouksessa. Kun LH:ssa edellisen kerran oli yleisvarajäseniä, he saivat äänioikeuden arvalla. Esityksessä on hyviä ja huonoja puolia. 

Pyrkimys valita LH:n kaikki jäsenet ”tasapuolisesti eri puolilta maata” on poistettu SME:stä. Tätä ratkaisua kannatan, sillä alueellinen edustavuus tulee toteuttaa LV:ssa, ei LH:ssa. 

Kohdassa 11. esitetään valittavaksi kahdeksan LV:n jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet. Näin varsinaisia jäseniä olisi yhteensä yhdeksän (LV:n puheenjohtaja valittiin kohdassa 10.) ja henkilökohtaisia varajäseniä kahdeksan. Nyt varsinaisia jäseniä on 11 ja varajäseniä kymmenen. 

Kannatan toimielimen jäsenmäärän supistamista esitetyllä tavalla. SME tahtoo kuitenkin kokonaan poistaa alueellisen edustavuuden LV:sta. Tätä tietysti vastustan. Kun liitossa kuitenkin edelleen on 25 jäsenyhdistystä, ei pidä ruokkia vastakkainasettelua Suomen muutamien suurimpien kaupunkien jäsenyhdistysten ja muiden jäsenyhdistysten välillä. 

Tilintarkastajien määrä esitetään pudotettavaksi kahdesta yhteen. Nykysääntöjen 8 §:n viimeinen kohta 9. Yhdistyslain 23 §:n edellyttämät muut asiat on sääntömuutosesityksestä poistettu. 

Poisto on aiheeton, vastustan sitä. 

9 § Liittovaltuusto 

LV:oon kuuluu nyt puheenjohtaja ja kymmenen muuta jäsentä. Puheenjohtajalla ei ole henkilökohtaista varajäsentä, muilla jäsenillä sellainen on. 

SME haluaa supistaa elimen kokoa niin, että puheenjohtajan lisäksi olisi vain kahdeksan muuta jäsentä ja näillä henkilökohtaiset varajäsenet. 

Supistamisella voi olla haitallisia vaikutuksia alueellisen edustavuuden osalta. Joka tapauksessa sitä käytetään tätä vastaan. Imagofasistit vihaavat alueellista edustavuutta. En tiedä miksi. Edellisessä LK:ssa LV:ksi valittiin Brotheruksen lista oikein sääntöjen vastaisesti. Ei tämä alueellisen eriarvoisuuden ajaminen mitään tasa-arvoista kohtelua ole. Kyllä tasa-arvointoilijoiden pitäisi tämä tunnustaa. 

Kaikesta huolimatta yhdeksänjäseninen LV voinee hoitaa tehtävät yhtä hyvin kuin yksitoistajäseninen. 

Nykysääntöjen momentin LV:n velvollisuudesta seurata LH:n toimintaa, sen oikeudesta antaa ohjeita LK:n päätösten soveltamisesta ja velvollisuudesta ohjata liiton tiedotusvälineiden toimintaa SME tahtoo hävittää. Tämä on taas vallansiirtoa LH:lle, joka haluaa karttaa päättävän elimen valvontaa. Pyrkimys nousee esille SME:n useassa kohdassa. Se on myös yhteensopivaa imagofasismin kanssa. 

Ei tule suostua tällaiseen. LH rakentaa itsestään pientä klikkiä, jossa vain viisi henkilöä voisi päättää vapaasti hyvin suuristakin ja periaatteellisista liiton asioista. LH koettaa muutenkin esittää itsensä päättäväksi elimeksi (ja työvaliokunnan toimeenpanevaksi elimeksi), vaikka LH itse on toimeenpaneva elin. Isot päätökset tehdään LK:ssa ja LV:ssa ainakin sääntöjen mukaan. 

LV:n oikeus täyttää vapautuneita LH:n varsinaisten ja varajäsenten paikkoja on kirjoitettu SME:ssä uudelleen. Nykysääntöjen mukaan LV voi täyttää LH:n varsinaisen jäsenen paikan vain, kun poistuneen jäsenen varajäsenenkin paikka on vapautunut. Nyt esitetään, että sekä avautuneet varsinaiset että varajäsenpaikat voidaan täyttää ”ensi sijassa varajäsenten joukosta”. 

Tämä mahdollistaisi monenlaiset puliveivaukset. Miksi LV:n sallittaisiin syrjäyttää LK:ssa valittu varajäsen ja jättää tämä ilman varsinaista hallituspaikkaa? Tämähän olisi LK:n ylimmän päätösvallan syrjäyttämistä. 

Myös LV:n jäsenen yhteyshenkilörooli alueensa jäsenyhdistysten ja liiton välillä halutaan romuttaa. Taas osoitus siitä, ettei LH arvosta jäsenyhdistyksiä ja tahtoo rajoittaa LV:kin kenttätyötä tukevia tehtäviä. 

LV:n kokouksien määrää esitetään vähennettäväksi niin, että varsinainen kokous pidettäisiin vain kerran vuodessa eikä liittokokousvuonna lainkaan. Tämä on huopaamista eli paluuta aikaisempaan järjestelmään. Nykyisin LV:n kokous pidetään joka vuosi sekä keväällä että syksyllä. Nykyjärjestelmään siirryttiin kollektivistien vaatimuksesta. Erityisesti liiton hajottaja Tauno Lehtonen (Turun Vapaa-ajattelijat ry) mutta myös Aki Räisänen (Kainuun Vapaa-ajattelijat ry) vaativat lisää LV:n kokouksia. Kokousten määrä on nyt niin uuvuttava, ettei LK:sta edeltävää LV:n sääntömääräistä kevätkokousta ole aina edes pidetty. Onko sitä pidetty vai pidetäänkö sitä tänäkään keväänä? Tämä muutosesitys on hyvä. 

Ylimääräisen LV:n kokouksen koollekutsumiskynnystä esitetään alennettavaksi. Nykyisin 2/5 kaikkiaan 11 jäsenestä eli viisi jäsentä voi saada ylimääräisen kokouksen koolle. SME:n mukaan siihen riittäisi kolme LV:n jäsentä eli 1/3 yhdeksän jäsenen elimestä. 

11 § Liittohallitus 

SME on taas esimerkki huopaamisesta. Halutaan luopua jäsenten henkilökohtaisista varajäsenistä ja palata yleisvarajäsenten valitsemiseen. Nyt yleisvarajäseniä esitetään valittavaksi kolme, aiempi määrä oli neljä. Esitys ei mainitse, missä järjestyksessä yleisvarajäsenet saavat äänivallan. Tämä on kirjattava sääntöihin, muuten puliveivaus on taas edessä. 

12 § Liittohallituksen tehtävät 

Pöyristyttävin esitys on kohdassa 8., jossa LH:lle esitetään rajoittamaton valtuus myydä, vaihtaa ja kiinnittää kaikenlaista liiton omaisuutta. 

Tähän ei ole tarvetta, esitys on hylättävä. LH voi jo nyt myydä esimerkiksi liiton asunto-osakkeita ja sijoittaa tai käyttää rahat johonkin muuhun. Jos Kotkan Vapaa-ajattelijat ry:llä olisi ollut nyt esitetyn mukaiset säännöt, Viikarinsaaren Vapaaranta olisi jo myyty hallituksen enemmistöpäätöksellä ja rahat käytetty kenties vakavia riitoja aiheuttavalla tavalla. Liiton kannalta huomattavan omaisuuden myynti-, vaihto- ja kiinnittämispäätökset tulee pitää LV:n toimivallassa. 

Kustannustoiminta kuvaa hyvin liiton kuihtuvaa tilaa. LH:n tehtävä tätä koskien ilmaistaan SME:n 11 §:n kohdassa 11. näin: ”harjoittaa kustannustoimintaa”. Voimassa olevissa säännöissä sama asia ilmaistiin näin: ”harjoittaa kustannustoimintaa julkaisemalla liiton tarkoitusperiä edistäviä ja suurta yleisöä palvelevia lehtiä, kirjallisuutta ja muita julkaisuja, julisteita, lehdistötiedotteita, lehdistöartikkeleita, merkkejä, yms.”. - No, en tietenkään kannata kaikenlaisten hörhötysten julkaisemista, jos muuta julkaistavaa ei ole. 

Voimassa olevien sääntöjen 12 §:n (Liittohallituksen tehtävät) kohta 13 kuuluu: ”valmistaa ja päivittää liiton periaateohjelma tarvittaessa liittokokouksen vahvistettavaksi”. Kohta esitetään kokonaan poistettavaksi. - No, mitäpä periaatteista. 

14 § Talous 

LH tahtoo polkea ja kaventaa jäsenyhdistysten ja LV:n oikeuksia ja toimivaltaa. Tämä ei riitä. Talouden osalta tilintarkastajankin oikeuksia halutaan polkea. Sääntömääräys, jonka mukaan tilintarkastajalla on milloin hyvänsä oikeus tarkastaa liiton kirjanpito ja kassa, halutaan pois. 

Liitossa ja jäsenyhdistyksissä on ollut varkaita. Tampereen vapaa-ajattelijat ry:nkin rahoista vastaava toimihenkilö poistui aikoinaan muille maille yhdistyksen kassa kainalossaan. Ei pidä olla hyväuskoinen. Jo tiedettyjen ja tulevien vapaa-ajattelijavarkaiden varalta on hyvä, että tarvittaessa tilintarkastaja voidaan heti hälyyttää tarkastamaan liiton kirjanpito ja kassa. Vastustan muutosesitystä. LH tahtoo luopua myös tositetarkastajista, jotka ovat tarkastaneet maksuliikennettä, kuitteja, tositteita yms. Heidän työstään ja raportistaan on ollut apua taloudenhoitajalle, tilintarkastajalle, LH:lle itselleen, LV:lle ja LK:lle, meille kaikille. Tositetarkastajat ovat tehneet hyödyllistä työtään vain matkakorvausta vastaan. Jos tilintarkastaja joutuisi tekemään samaa työtä edes pienen hetken, se maksaisi liitolle enemmän. Kannatan tositetarkastuksen jatkamista. 

15 § Muita määräyksiä 

SME kuvailee jäsenyhdistyksen jäsenen oikeuksia liitossa mainiten oikeuden ”tehdä liittokokousesitys”. 

Kohtaa pitäisi tarkentaa. Jäsenellä on oikeus tehdä kuinka monta liittokokousesitystä hyvänsä. Tämänkin oikeuden autoritaariset vapaa-ajattelijat ovat koettaneet poistaa, mutta LK torjui heidän hankkeensa. 

SME:n mukaan liiton luottamustoimiin voitaisiin valita vain jäsenyhdistyksen ”varsinaisia jäseniä”. 

Tämä on ongelmallista, koska ”varsinaisen jäsenen” määritelmää ei kerrota. Asia pitäisi korjata, koska se on riidan lähde. 

Aikaisempien sääntöjen mukaan luottamustoimiin on voitu valita muitakin kuin ”varsinaisia jäseniä” eikä aikaisempien sääntöjen perusteella saavutettuja oikeuksia saa laillisesti riistää. 

Nykysäännöissä mainitaan LK:n hyväksymä talousohjesääntö, joka on nyt pudotettu SME:stä pois. Miksi? 

SME:ssä mainitaan ansiomerkkiohjesääntö. Nykysääntöjen mukaan siitä päättää LV. LH:n SME haluaa riistää LV:lta tämänkin toimivaltuuden. Vuosikymmeniä hyvin toiminutta sääntömääräystä ei kannata muuttaa. LV päättäköön jatkossakin ansiomerkkiohjesäännöstä. 

Nykysääntöjen mukaan liiton jäsenyydestä muissa järjestöissä päättää LV. SME tahtoo kumota tämänkin LV:n toimivaltuuden. 

Mielestäni liiton jäsenyys koti- tai ulkomaisissa järjestöissä on periaateluonteinen kysymys eikä tällaisia järjestöjä ole montaa. Sellainen vaatii harkintaa ja kuuluu päättävälle elimelle eli LV:lle (kuten aina ennenkin). Liiton edustuksesta näissä järjestöissä yms. voi sitten päättää LH itse. 

18 § Voimaanastuminen 

Nykysääntöjen 18 §:n otsikko on Saavutetut edut. Muutosesityksessä pykälän 18 otsikko on Voimaanastuminen. Esityksen mukaan uudet säännöt astuvat voimaan, kun ne on merkitty yhdistysrekisteriin. 

Sääntömääräys on tarpeeton. Näin tapahtuu suoraan yhdistyslain nojalla (52.2 §). 

Nykysääntöjen 18 § on Saavutetut jäsenedut. Tämä on tavanomainen pykälä silloin, kun hyväksytään kokonaan uudet säännöt. Pykälän mukaan ”Aikaisempien sääntöjen perusteella saavutetut jäsenoikeudet säilyvät”. Tämä pykälä pitää ottaa mukaan. Sääntömuutosehdotus saattaa kaventaa joitakin oikeuksia, jotka jäsenyhdistyksillä tai näiden jäsenillä on ollut aikaisempien sääntöjen perusteella. Jo saavutettujen jäsenetujen asema on kuitenkin hyvin vankka. Liittokokouksellakaan ei ole oikeutta riistää niitä. 

Johtopäätös 

SME on radikaali, muiden kuin LH:n oikeuksia ja toimivaltaa kaventava, ilman järjestökäsittelyä LK:een tuotu ja monin osin kyseenalainen sekä korjauksia ja täsmennyksiä vaatia. Esitän, että se hylätään. LH velvoitetaan lähettämään SME jäsenyhdistyksille lausuntojen saamiseksi ja niiden valossa parannettu SME tuodaan päätettäväksi vuoden 2017 LK:ssa.

Kimmo Sundström


JK. Tässä kirjoituksessa mainittu imagofasismi saa väkivaltaisiakin muotoja. Filosofi Esa Saarinen kertoo, että häntä maaliskuun alussa 2014 puukottanut mies pyrki tekemään ”mediatempauksen”. Miestä syytetään murhan yrityksestä. Syytetty sanoo itse: ”Päätavoite oli saada lehtijutut aikaiseksi.” Syytetty onnistui. Uhrin puolustus sanoo, että kyse oli isäkapinasta. Uhri oli ateisti kuten mekin, imagofasismin kriitikot ja vastustajat.

Lue myös

Sääntötyöryhmä antoi sääntömuutosesityksensä (7.2.2011)
Liittohallituksen sääntömuutosesitys ennakkotarkastettu (7.7.2011)

Vanhan liittohallituksen pimittämät sääntömuutosesitykset (15.7.2011)


Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?