Vaikka Espanja on nykyisin perustuslain mukaan sekulaari valtio, kirkolla on oikeus saada verovaroja henkilöverotuksessa (IRPF, Impuesto sobre la renta de las Personas Físicas). Veroilmoituksessa tulee tällöin rastittaa katolinen kirkko veronsaajaksi. Veron määrä on 0,7 prosenttia henkilöverojen koko määrästä. 

Vuonna 2012 kirkollisveron maksajien määrä väheni 17 935 henkilöllä, vaikka verotuotto kasvoi 1.993.685 eurolla. Verotuotto oli 249.051.689 euroa. 

Vuonna 2012 veroilmoitusten määrä, jossa veroja ohjattiin katoliselle kirkolle oli 7 339 102. Kun noin 21 prosenttia ilmoituksista on pariskuntien yhteisiä, arvioidaan noin yhdeksän miljoonan veronmaksajan olevan valmis maksamaan kirkollisveroja. 

34,87 prosenttia espanjalaisista haluaa maksaa kirkollisveroa. Itsehallintoalueista Kastilia-La Manchan (48,64 %), Murcian (47,14 %) ja Extremaduran (46,17 %) alueiden veronmaksajat ovat halukkaimpia maksamaan kirkollisveroa. Vähiten halukkuutta veronmaksuun on Katalonian (19,95 %), Galician (27,69 %) ja Kanariansaarten (28,71 %) alueilla. 

Kirkon etuoikeudet 

Henkilöverotuksen kirkollisverokertymä (249 Meur) on vähäinen verrattuna esimerkiksi valtiokirkkojen verokertymään Suomessa (864 Meur). Suomessa kirkollisveron maksajiakin on paljon vähemmän, vain 2,89 miljoonaa. 

Espanjassa katolinen kirkko nauttii kuitenkin suuria etuoikeuksia. Se nauttii erilaisista verovapautuksista. Opetusalalla katolilaisille jaettiin tukia arviolta yli 700 Meur vuosina 2008-2009. Katolinen uskonto sisältyy julkisten koulujen opetussuunnitelmaan. Valtio maksaa opettajien palkkoja julkisten koulujen lisäksi yksityissektorilla. Lukuvuonna 2008-2009 katoliset opetuskeskukset saivat valtiolta varoja noin 3.900 Meur. Myös katolisia yliopistoja tuetaan, samoin niissä palvelevia pappeja. Myös sairaaloissa, rangaistuslaitoksissa ja armeijassa työskentelee pappeja, jotka saavat valtiolta tukea. 

Kirkon omaisuuden ylläpitotukiin arvioidaan kuluvan vuosittain yli 500 Meur valtion varoja. Erilaisiin juhlatilaisuuksiin (kuten paavin vierailu) kuluu valtion varoja. Yksin Kanava 9:lle aiheutuneet menot paavin vierailusta olivat 11 Meur. Jne., jne. 

Tilanne on siis melko sekava kuten Suomessa. Tämä on niin suuri tukiviidakko, ettei kukaan ole kyennyt ottamaan siitä selvää. Usein tiedot tukiaisista on myös piilotettu tai niiden hankkiminen on vaikeaa tai mahdotonta. Veromaksajien osan ajatellaan olevan vastata kustannuksista, ei tietää mistä maksetaan.

Kimmo Sundström

JK. Espanjan henkilöverotuksessa veronmaksajalla on muutama vaihtoehto, jossa hän voi ohjata pienen vero-osuuden haluamaansa suuntaan tai jättää tämän tekemättä. Vaihtoehdot ovat: (1) Katolinen kirkko, (2) "sosiaaliset tarkoitukset", (3) sekä (1) että (2) ja (4) ei mitään (vero-osuus jää verottajalle eli veronmaksaja ei saa sitä hyväkseen). 

Ohjattava vero-osuus on nykyisin 0,7 prosenttia maksettavista veroista paitsi vaihtoehdossa (3), jossa osuus on 1,4 prosenttia. 

Vaihtoehdossa (1) vero-osuus menee pääasiassa katolisen kirkon rakenteen ylläpitoon (piispainkokous, hiippakunnat ja seurakunnat). Vuonna 2009 papiston ylläpito vei tästä 61 %, pastoraaliset toiminnot 14 % sekä pappien ja piispojen sosiaaliturva 9 %. 

Vaihtoehdossa (2) vero-osuus menee erilaisille kansalaisjärjestöille, joita vuonna 2012 oli 425. Tätä vaihtoehtoa kutsutaan myös solidaarisuusvaihtoehdoksi. Näiden joukossa oli 42 katolista järjestöä, mm. Cáritas ja Manos Unidas. Katoliset järjestöt ovat saaneet noin 25 % vaihtoehdon (2) koko kertymästä. 

Sekulaarit järjestöt kuten Europa Laica kehottavat veronmaksajia olemaan rastittamalla mitään vaihtoehtoa, koska koko järjestelmä asettaa katolisuuden vahvasti etuoikeutettuun asemaan. 

Katolisen kirkon ja kansalaisjärjestöjen kytkeminen suoraan verotukseen rikkoo uskonnon ja ateismin vapautta. Asiaa ei auttaisi sekään, vaikka vero-osuus olisi ohjattavissa ateisteille. Kyse on etuoikeuksista. Espanja ei ole maallinen valtio. 

Sosiaalisiin tarkoituksiin ohjattu verokertymä vuonna 2012 oli 270 Meur, jossa oli kasvua 8 Meur edellisestä vuodesta. Varat jaettiin näin: (1) Sosiaalihankkeet 77,72 %, kehitysyhteistyöhankkeet 19,42 % ja ympäristöhankkeet 2,85 %. Vuonna 2013 aloitettiin 1 103 hanketta, joista hyötyy yli kuusi miljoonaa ihmistä. 

Väittelyä käydään siitä, kuka hallinnoi rahan jakoa. Nyt sitä hallinnoi valtio, mutta Katalonia tahtoo, että sitä hallinnoisivat itsehallintoalueet. Noin 80 % varoista jaetaan työministeriön kautta ja loput ulkoministeriön kautta yhteistyöprojekteihin kehitysmaissa. 

Sosiaalihankkeiden varat jakaantuivat kohderyhmittäin likimain näin: vanhukset (36 %), vammaiset (30 %), varhaislapsuus ja perhe (12 %), siirtolaiset (8 %), naiset (7 %) ja nuoret (6 %). 

Ateistit ovat arvioineet, että katolisen kirkon kuluista kirkon jäsenet kattavat 41 % ja valtio 59 %, kun verovähennyksetkin otetaan huomioon.