VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON LIITTOMAKSUTULO VUOSINA
1996-2006 (9.4.2007)
Päivitetty 21.4.2009
Päivitetty 2.4.2010
Päivitetty 26.9.2011
Päivitetty 11.5.2013
Liittomaksutulo koostuu niistä maksuista, joita jäsenyhdistykset maksavat liitolle. Jokaisen jäsenmaksunsa maksaneen henkilöjäsenen (jäsenyhdistyksissä on vain henkilöjäseniä) jäsenmaksusta tilitetään osa keskusjärjestölle. Liittomaksun määrästä päättää liiton liittovaltuusto.
Oheisessa taulukossa lihavoidut vuodet ovat liittokokousvuosia. Säännönmukaisesti liittokokousta edeltävänä vuonna liittomaksutulo on ollut korkeampi kuin liittokokousvuonna tai jopa korkeampi kuin liittokokousta seuraavana vuonna. Tämä johtuu siitä, että edustusoikeus liittokokouksessa määräytyy liittokokousta edeltävältä vuodelta tilitettyjen liittomaksujen perusteella. Yhdistykset tilittivät tällöin maksut huolellisesti, muutoin vähemmän huolellisesti.
| Vuosi |
||
| 1996 |
22.051,62 | 25.580,14 |
| 1997 | 21.875,03 | 25.063,14 |
| 1998 | 23.630,07 | 26.708,67 |
| 1999 | 20.045,40 | 22.394,77 |
| 2000 | 22.452,05 | 24.269,18 |
| 2001 | 22.913,08 | 24.140,84 |
| 2002 | 20.318,79 | 21.076,68 |
| 2003 | 18.699,00 | 19.228,18 |
| 2004 | 18.212,00 | 18.692,80 |
| 2005 | 14.736,00 | 14.995,35 |
| 2006 | 16.816,00 | 16.816,00 |
| 2007 | 17.390,00 | |
| 2008 | 18.592,00 | |
| 2009 | 21.425,30 | |
| 2010 | 19.836,00 | |
| 2011 | 18.392,40 | |
| 2012 | 18.180,00 |
Tämän kirjoittaja teki viimeisen liiton tilinpäätöksen vuonna 2002. Vaikutin liitossa kuitenkin vielä 23.11.2003 asti. Pyrin aikaansaamaan päätöksen liittomaksujen selvästä alentamisesta. Näin tapahtui. Liittomaksujen määrät olivat olleet vuosina 2000-2001 98 markkaa A-jäseniltä ja 49 markkaa B-jäseniltä ja vuosina 2002-2003 16 euroa A-jäseniltä ja 8 euroa B-jäseniltä. Vuodeksi 2004 maksuja alennettiin niin, että A-liittomaksu oli 12 euroa ja B-liittomaksu 6 euroa, siis neljänneksellä. Suuri osa jäsenyhdistyksistä oli toiminnallisesti lähellä nollaa. Katsoin, että yksi keino koettaa auttaa niitä, olisi taloudellisen vastuun siirtäminen suuremmassa määrin liiton kontolle. Liitolla oli tähän hyvinkin varaa, koska sen sijoitukset olivat kasvaneet sen suurimmaksi tulolähteeksi.
Liittomaksutulo vaihteli vuosina 1996-2003 välillä 18.699,00-23.630,07 euroa keskiarvon ollessa 21.498,13 euroa. Vuosina 2004-2006 liittomaksutulo on vaihdellut välillä 14.736,00-18.212,00 euroa keskiarvon ollessa 16.588,00 euroa.
Liiton jäsenyhdistysten heikon jäsenkehityksen vuoksi liittomaksutulo ei kasva. Vuonna 2006 saatu tulo ylitti vuonna 2005 saadun tulon reaalisesti 12,1 prosentilla. Tästä ei vielä voida tehdä varmoja johtopäätöksiä trendin kääntymisestä nousuun. Jäsenmäärän lasku saattaa jatkua. Ainakin Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n 38 maksanutta jäsentä putoavat pois vuoden 2007 tilastoista. Mahdollisesti liittohallitus erottaa lisää laillisuus- ja itsenäisyyssiiven ateistiyhdistyksiä liitosta. Lisäksi vuosi 2007 on liittokokousta edeltävä vuosi. Sen luvut tulevatkin olemaan parhaiten verrattavissa vuosien 1998, 2001 ja 2004 lukuihin.
Hallitus tuhosi maksumoraalin
Liittohallitus tuhosi liittomaksujen tilittämistä koskevan maksumoraalin. Tähän vaikuttivat ainakin seuraavat seikat:
1. Liitto luopui useiden vuosikymmenien järjestökäytäntöön perustuvasta jaosta ns. A- ja B-jäseniin. Tätä jakoa ei ollut liiton säännöissä, mutta se oli silti luonnollinen ja toimi hyvin. A-jäsenet saivat Vapaa Ajattelija -lehden, B-jäsenet eivät saaneet, muuta eroa jäsenoikeuksissa ei ollut. A-jäsenten liittomaksu oli korkeampi, normaalisti kaksinkertainen, verrattuna B-jäsenten maksuun.
Jäsenluokista luopumisen motiivi oli valtapoliittinen. Esim. liiton laillisuus- ja itsenäisyyssiipeen kuuluvalla Kotkan Vapaa-ajattelijoilla oli paljon B-jäseniä, jopa enemmän kuin A-jäseniä. Vuoden 2005 liittokokouksessa liittohallitus riisti Kotkan yhdistykseltä oikeudetta yhden edustajapaikan. Seurauksena oli, ettei yhdistyksen kannattanut enää tilittää B-jäsenten osalta kovin tunnollisesti liittomaksuja liitolle. Sama käytäntö levisi muihinkin yhdistyksiin. Mikäli jäsenmaksu yleensä maksettiin jäsenyhdistykselle, jäsenyhdistys piti sen kokonaan itsellään. Liitto menetti liittomaksutuloja.
Liittohallituksen moitittavat menettelytavat johtivat myös siihen, että jotkut A-jäsenetkin luopuivat Vapaa Ajattelija -lehdestä, mutta maksoivat edelleen jäsenmaksunsa jäsenyhdistykselle ja kielsivät yhdistystään tilittämästä liittomaksuosuutta liitolle. Näin koko maksu jäi jäsenyhdistykselle. Jälleen liitto menetti liittomaksutuloja.
B-jäsenet olivat lähes aina A-jäsenen kanssa samaan talouteen kuuluvia jäseniä (yleensä aviopuoliso tai lapsi). Samassa taloudessa saattoi joskus olla kolme tai neljäkin B-jäsentä. Maksamalla pienen jäsenmaksun, B-jäsenet osoittivat kuuluvansa jäsenyhdistykseensä ja jonkinlainen side liittoonkin säilyi. Liiton ohjeena oli, että jokaisessa taloudessa tulee olla vähintään yksi A-jäsen. Ihan aina tästä ei voitu pitää kiinni. Joskus vanhempi (A-jäsen) asui omassa taloudessaan, ja hänen naapurissa asuva lapsensa halusi pysyä B-jäsenenä saaden Vapaa Ajattelija -lehden vanhemmaltaan, vaikka heillä olikin eri taloudet. Joskus vanha pariskunta ei enää halunnut Vapaa Ajattelija -lehteä, mutta molemmat halusivat säilyttää B-jäsenen statuksen. Joitakin muitakin erikoistapauksia oli.
Jos perheessä oli yksi innokas A-jäsen, hän usein veti perässään yhdistykseen ainakin yhden B-jäsenen. Kun liittohallitus tahtoi tuhota tämän vanhan jäsenluokkakäytännön, tulos oli kokonaisuutena tappiollinen. Vain pieni osa B-jäsenistä siirtyi lehden saaviksi A-jäseniksi ja alkoi maksaa korkeampaa jäsenmaksua. Suurimman osan B-jäsenten maksamista liittomaksuista liitto menetti lopullisesti. Merkittävä osa B-jäsenistä lakkasi myös maksamasta jäsenmaksuaan edes omalle jäsenyhdistykselleen. Näin jäsenyhdistyskin kärsi liittohallituksen menettelystä. Se side, joka aiemmin oli yksittäisen jäsenen ja liiton välillä, katkesi lopullisesti.
2. Liittohallitus käytti edelleen vuonna 2006 Koivistojen rahaston varoja vastoin testamenttimääräystä. Varoja käytettiin liiton muihin menoihin ja huonon taloudenhoidon paikkaamiseen. Vain 2.325,00 euroa osoitettiin uskonnottomien hautausmaiden kunnostukseen. Muistan hyvin kuinka vastustajani ja pääsihteeri Juha Kukkosen kannattajat retostelivat sanomalla "kyllä niitä testamentteja tulee lisää". Siitä lähtien he ovat olleet ainakin viimeiset kuusi vuotta väärässä.
3. Liittohallitus kieltäytyi vuonna 2005 lähes kokonaan tukemasta jäsenyhdistysten toimintaa avustuksin (avustukset yhteensä 200,00 euroa). Vuonna 2006 avustuksia myönnettiin vain kolmelle yhdistykselle yhteensä 3.620,00 euron arvosta.
Jäsenmäärät laskussa
Liittohallituksen retoriikkaan on tavan takaa kuulunut maalailu jäsenyhdisten jäsenmäärän kasvulla. Liiton silloisen puheenjohtaja Juha Kukkosen 18.4.1998 päiväämä muistio Visio 2000 (http://www.ateistit.fi/lehdet/vistos.pdf) on tästä hyvä esimerkki. Vuonna 1997 jäsenmäärä oli 1521, mutta sen piti Kukkosen mukaan nopeasti kaksinkertaistua ja olla vuonna 2003 noin 3000. Kuitenkin jäsenmäärä jatkoi loivaa laskuaan: 1510 (1998), 1435 (1999), 1416 (2000) ja noin 1500 (2003).
Kotkan Vapaa-ajattelijain maksavien jäsenten määrä on romahtanut sääntömuutoksen jälkeen kaikkein rankimmin, aina 50 jäseneen (2006). Muissa yhdistyksissä jäsenkato oli pienempää. Jäsenet kaikkoavat, kun liittohallitus suosii toisia yhdistyksiä ja syrjii toisia. Vastaavasti liittohallituksen riistettyä Pääkaupunkiseudun ateistit ry:ltä jäsenoikeuden saada jäsenhakemuksia liiton kotisivun kautta, lähes kaikki nämä hakemukset ohjattiin Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:lle. Se onkin pystynyt hieman kasvattamaan jäsenmääräänsä.
Liiton jäsenyhdistysten yhteenlaskettu maksavien jäsenten määrä oli vuoden 2005 lopussa noin 1650. (Vuoden 2004 lopussa jäsenmäärä oli ollut suurempi, mutta liitto ei ole halunnut kertonut tarkkaa lukua.) Vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi vähintään 300 uuden henkilöjäsenen saaminen jäsenyhdistyksiin. Jäsenhakemuksia tulikin yli 300 (mutta jäsenmaksuja vähemmin). Opetusministeriölle on aina raportoitu jäsenyhdistysten maksaneiden henkilöjäsenten määrä. Tällainen jäsenmäärä on vertailukelpoinen, eikä liitolla edes ole tietoa jäsenyhdistysten kokonaisjäsenmääristä. Tästä poiketen toiminnanjohtaja Paula Vasama raportoi ministeriölle 20.12.2006, että jäseniä oli tuolloin 2265. Näin suuren luvun täytyi viitata johonkin muuhun kuin maksaneiden jäsenten lukumäärään. Toiminnanjohtajan ja hallituksen pitäisi ymmärtää, ettei epätäsmällistä propagandaa ja imagosumutusta tule suunnata ainakaan valtionavustuksia valmisteleville virkamiehille.
Vuoden 2006 toimintakertomusluonnoksessa on pitkästä aikaa kerrottu maksaneiden jäsenten määrä jäsenyhdistyksittäin. Yhteensä heitä on 1400. Pohjois-Savon Vapaa-ajattelijat ry:n jäsenmäärä puuttuu. Sieltä saattaa tulla muutama jäsen lisää - mutta vain muutama. Johtopäätös: Liittohallitus epäonnistui surkeasti tavoitteensa saavuttamisessa: tavoite oli 1950 jäsentä, tulos 1400.
Mutta, eipä hätää. Aiemmin hallitus kertoi, että tarvitaan "uutta retoriikkaa", jolla liitto saadaan nousuun. Pääsihteeri Jori Mäntysalo tiedottikin 30.3.2007 jäsenmäärästä: "Jäsenmäärä kasvoi: ennen 1650, nyt 1400."
Kimmo Sundström
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?