Hongonjoen kunnan nimi muuttui 1.1.1952 Honkajoeksi. Kunnan Katkon kylässä, noin neljän kilometrin päässä pohjoisluoteeseen kunnan keskustasta, on Rauhanmaa-niminen yksityinen hautausmaa. Hautausmaan perustamisluvan haki Suomen Vapaakirkon Porin seurakunta, mutta se lahjoitti hautausmaan 5.5.2003 Kankaanpään vapaaseurakunnalle.

Rauhanmaa sijaitsee Sastamalan Kiikasta Kauhajoen Aronkylään vievän kantatie 44:n varrella, tien itäpuolella, tien ja Karvianjoen välissä.

    Hautausmaa on kantatien ja joen välissä. Täyttämätön neliö on kappeli, joka nykyisin toimii pääasiassa tarpeisto- ja työkaluvajana. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 3100/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 3100/MML/13.

Perustamislupa-anomus

Suomen Vapaakirkon Porin seurakunta anoi (15.5.1943/17.5.1943 AD (556/126) 1943 OPM, SVA) lupaa perustaa hautausmaa ostamalleen Rauhanmaa-nimiselle alueelle Suomen Vapaakirkkoon kuuluvia ja muita evankelis-luterilaisesta kirkosta erossa olevia vainajia varten. Samalla seurakunta sitoutui pitämään hautausmaan kunnossa. Anomuksen kirjoitti ja jätti kirkon toimistonhoitaja Lilli Sarvela valtakirjan ja viiden liitteen kera.

Avoin asianajovaltakirja

Valtakirjan oli allekirjoittanut Porissa 8.5.1943 pastori, seurakunnan esimies N. A. Koponen.

Piirilääkärin lausunto

Ikaalisten piirin piirilääkäri R. V. Ranta oli tarkastanut alueen 19.5.1939 ja antoi lausuntonsa samana päivänä. Hän totesi alueen olevan mäntymetsää kasvavalla hiekkakankaalla, maantien ja joen välissä, noin 40 metriä joesta. Muita asumuksia kuin pieni mökki maantien toisella puolella, eikä sekään ihan alueen kohdalla, ei ollut. Hiekkakerros alueella oli vahva ja hautausmaa oli suunniteltu puolen hehtaarin suuruiseksi. Piirilääkärin mukaan paikka oli "erittäin sopiva hautausmaaksi".

Kauppakirja

Kauppakirja alueesta tehtiin 31.5.1939. Kauppa oli vapaa leimaverosta, koska ostajana oli uskonnollinen yhdyskunta. Kauppakirjalla myytiin Sasi-tilasta rno 5 Hongonjoen Katkon kylässä alue, jota lännessä rajoitti Kauhajoen maantie, etelässä Leppäluoman talon rajat ja idässä joki. Alue oli paalutettu Porin vapaaseurakunnalle. Kauppahinta oli 3.000 markkaa, joka kuitattiin heti maksetuksi. Irtainta ei kaupassa myyty. Myyjä sai kaataa alueelta kaikki puut ja sai itselleen sekä perheelleen hautapaikat perustettavalta hautausmaalta. Ostaja sai erottaa alueen omalla kustannuksellaan.

Myyjinä olivat talollinen Mikko Sasi ja tämän vaimo Selma Sasi sekä ostajana Porin vapaaseurakunta edustajanaan seurakunnan esimies Otto af Forselles. Kaupan todisti kaupanvahvistaja Valfrid Kokko ja kaupanvahvistajan todistajana toimi K. W. Leino.

    Hautausmaan portti, jonka takana keskikäytävä.

Seurakunta saa alueeseen lainhuudon

Seurakunta haki ostamalleen alueelle lainhuutoa Ikaalisten tuomiokunnan Kankaanpään ja Hongonjoen pitäjien käräjäkunnan lakimääräisillä syyskäräjillä 5.10.1942 (kihlakunnan oikeuden lainhuudatuspöytäkirja, 121 §). Asiamiehenä toimi apulaisnimismies Bror Lars Schildt, joka esitti N. A. Koposen Porissa 8.9.1942 allekirjoittaman valtakirjan. Tila oli saanut nimen Rauhanmaa, rno 5:31, sen osaluku oli 0,0009 ja manttaali 0,0002.

Esitetyistä virkatodistuksista ilmeni, että myyjistä talollisen vaimo Selma Antintytär Sasi o.s. Kohtala (s. 6.12.1893 Hongonjoella) oli siirtynyt Hongonjoen evankelis-luterilaisesta seurakunnasta siviilirekisteriin 13.8.1940. Hänen miehensä, Mikko Antinpoika Sasi (s. 25.9.1883), oli kirjoilla Hongonjoen seurakunnassa.

Maarekisteriotteen mukaan tilan jakotoimitus oli päättynyt 6.10.1941. Rauhanmaa-tilan jakomerkki oli 5:29a. Tila käsitti viljelykelpoista alaa 0,69 hehtaaria ja joutomaata 0,01 hehtaaria, yhteensä pinta-ala oli 0,70 hehtaaria. Tilalla ei ollut oikeutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin.

Porin vapaaseurakunta sai lainhuudon tilaan. Kihlakunnan oikeuden puolesta asian vahvisti Erkki Kuitunen.

Kartta

Kartan Rauhanmaan tiluksista oli tehnyt ylimääräinen maanmittausinsinööri Taisto Katava vuonna 1940. Asiakirja oli päivätty Hongonjoella 1.7.1940.

Seurakunta sitoutuu huolehtimaan hautausmaan kunnossapidosta

Porin vapaaseurakunta oli yhdyskuntajärjestyksensä määräämässä kokouksessa 30.3.1943, jossa läsnä oli ollut 20 jäsentä ja jossa puhetta oli johtanut Niilo Koponen seurakunnan sihteeri Hilda Tuomen toimiessa sihteerinä, päättänyt (5 §) sitoutua huolehtimaan hautausmaan kunnossapidosta.

Apulaisnimismiehellä ja maaherralla ei huomauttamista

Kankaanpään piirin apulaisnimismies L. Schildt antoi Honkajoella 2.6.1943 päivätyn lausuntonsa Turun ja Porin lääninhallitukselle. Sen mukaan tila oli sopiva ja rauhallinen hautausmaana.

Turun ja Porin läänin lääninhallituksen lausunnon OPM:lle allekirjoittivat 7.6.1943 maaherra Wilho Kyttä ja lääninneuvos Jaakko Passinen. Heilläkään ei ollut huomauttamista asian suhteen.

    Tiilikappeli. Takana kantatie 44.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 12.7.1943. Sen allekirjoittivat opetusministeri Kalle Kauppi ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 1943).

Rauhanmaan historiasta

Yrjö Järvenranta (s. 1923) kertoo, että hautausmaahankkeen liikkeelle paneva voima oli Karjalankannakselta Honkajoelle muuttanut siirtolainen, naimaton saarnaaja Anna Tomminen. Tomminen rahoitti hankkeen lahjoituksillaan. Evankelis-luterilainen kirkko ei hyväksynyt vapaaseurakunnan saarnaustyötä, ja kirkkoherra oli kovasti vapaakirkollisia vastaan.

Tommisen nimeä ei mainita perustamislupahakemuksen asiakirjoissa. Hän oli puutarha-alan ihmisiä ja istutti hautausmaan tien puoleiselle sivulle kuusiaitaakin. Järvenranta ei muista milloin Tomminen kuoli, mutta arvelee sen olleen 1948–1949.

Alunperin periaatteena oli, että hautapaikkoja myydään kaikille kirkosta eronneille paitsi ei jumalankieltäjille. Hautapaikkojen hinnat olivat paljon halvempia kuin evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalla. Vapaakirkollisten vainajien lisäksi hautausmaalle on haudattu ainakin jehovantodistajia.

    Hautarivi keskikäytävän vasemmalla puolella.

Rauhanmaa-tila ja hautausmaa

Rauhanmaan (99–406–5–31) pinta-ala on 0,68 hehtaaria. Maa-alue lohkottiin Sasi-nimisestä kiinteistöstä (99–406–5–29) ja lohkominen rekisteröitiin 6.10.1941. Aidattu hautausmaa-alue on kartalta karkeasti arvioiden koko tilan pinta-alasta vain noin puolet.

Rauhanmaan omisti Porin vapaaseurakunta (900196; ensirekisteröinti 9.10.1933), joka lahjoitti tilan 5.5.2003 Kankaanpään vapaaseurakunnalle (900099; ensirekisteröinti 29.10.1990). Perusteena oli ainakin se, että Kankaanpään seurakunta on lähempänä hautausmaata.

Ympäristö

Hautausmaalla kasvaa pääasiassa mäntyjä ja kuusia. Maan jakaa kahtia portilta hautausmaan läpi johtava käytävä tai polku. Käytävän oikealta puolelta Tapani-myrsky (joulukuun lopussa 2011) kaatoi lähes kaikki puut ja puita kaatui myös käytävän vasemmalta puolelta. Kaatuneiden puiden kantoja on nostettu ylös, mutta kaikkia niitä ei ole vielä siirretty pois. Puiden oksia ja juuria on koottu kasoiksi hautausmaan laidalle. Yleisnäkymä on avara. Maan vasemmalla puolella kasvaa metsää, kuusia ja mäntyjä. Aluskasvillisuus on puolukkaa, sammalia ja jäkälää.

Vasemman sivun takana on puinen, punainen omakotitalo. Hautausmaan takasivun ja Karvianjoen välissä kasvaa metsää.

Varustukset

Rauhanmaan varustuksiin kuuluu portti ja aita sekä pieni kappelirakennus. Punaruskea rautaportti on tienpuoleisella sivulla. Molempien portinpuolien leveys on noin 155 cm. Myös portinpylväät ovat rautaa. Portinpuolissa on 7 cm leveästä rautalevystä tehdyt ristit, joiden koko on 29x62 cm (lxk). Portti on osin ruosteinen.

Hautausmaan tienpuoleinen sivu on aitaamaton. Tien ja hautausmaan välissä on oja. Oikealla sivulla on yhdestä vaakalaudasta tehty lauta-aita, jonka korkeus on 70 cm. Aidantolpatkin (korkeus maasta 90 cm) ovat puuta. Aita on osin lahonnut ja rikkoutunut. Oikeasta takakulmasta aita jatkuu noin 11 metriä takasivun suuntaisesti, jonka jälkeen alkaa aitaamaton takasivun keskiosa. Vasemmasta takakulmasta takasivu on myös aidattu aitaamattoman keskiosan alkuun saakka. Vasen sivu on aidattu. Tämän sivun etukulmassa aita on lahonnut ja rikkoutunut. Vasemman sivun alussa on jonkin verran kuusiaitaakin.

    Keskikäytävän oikealla puolella olevia hautoja ja puuristejä. Järvenrannan mukaan Minttumäki oli Honkajoella asunut saarnaaja.

Takasivun aitaamattoman keskiosan läpi kulkee polku hautausmaalta metsään, jonka takana on joki.

Kappelirakennus on nelikulmainen, 302–302 cm:n kokoinen, betonisokkelille pystytetty, punatiilinen, vaaleaksi rapattu rakennus. Pulpettikatto lienee puurakenteinen, otsalaudat ovat puuta. Katteena on huopa. Tien puoleisella sivulla on neliruutuinen ikkuna, mutta näkymä sisälle on peitetty. Etusivussa on puinen pariovi, molempien ovien leveys on 101 cm. Oven yläpuolella on punatiilestä tehty ristikuvio, kooltaan noin 40x50 cm (lxk). Rakennus on ulkoa kohtuukuntoinen ja lukittu.

Järvenranta oli auttamassa honkajokista muuraria, joka oli ottanut urakalla rakentaakseen kappelin. Muurarikin oli kiinnostunut uskonnollisista asioita, joskin tämä oli nähtävästi jehovantodistaja tai ainakin enemmän kiinnostunut siitä uskonsuunnasta. Järvenrannan mukaan kappeli rakennettiin joskus vuosina 1943–1944, mutta hän ei muista tarkkaa vuotta. Kappeliin mahtuu samanaikaisesti kolme vainajaa. Vainaja saattoikin olla kappelissa vähän aikaa ennen hautausta, mutta yleensä vainaja tuotiin hautausmaalle vasta hautauspäivänä.

Sähköä, kaivoa tai vesijohtoa hautausmaalla ei ole. Kasteluvettä kukille saadaan maan itäpuolella olevasta Karvianjoesta.

Haudat ja hautamuistomerkit

Sasit olivat saaneet hautapaikkaoikeuden perheelleen Rauhanmaalla. En kuitenkaan havainnut yhtään Sasi-nimisen vainajan hautamuistomerkkiä hautausmaalla.

Järvenrannan mukaan ensimmäinen maalle haudattu vainaja oli noin 10–12-vuotias tyttö Isojoen kunnan Villamon kylästä. Hänen hautansa pitäisi olla käytävän oikealla puolella, sen keskivaiheilla.

Anna Tomminen on haudattu Rauhanmaahan ja hänen hautansa kerrotaan olevan käytävän vasemmalla puolella, rivin päässä. Toisten kertojien mukaan haudalla on hautakivi, toisten mukaan kiveä ei ole. Muistikuvat Tommisen kuolinajasta vaihtelevat 1940-luvun lopusta aina 1970-luvun alkuun.

Vierailin Rauhanmaalla 19.10.2013. Kaikki haudat ovat keskikäytävän molemmin puolin, kummallakin puolella yksi rivi. Vasemman puoleisessa rivissä oli 7 hautakiveä ja 2 puuristiä. Käytävän oikealla puolella oli 5 hautakiveä ja 4 puuristiä. Näin muistomerkkejä oli yhteensä 18.

    Vasemmalla hautakivi, johon on kuvattu auringonlasku. Hautausmaan ja punaisen rakennuksen välissä näkyy maan vasemman sivun aitaa.

Hautausmaa on pitkälti luonnonmukainen. Haudoilla ei ole reunakiviä.

Puuristeissä ei ole vainajien syntymä- ja kuolinaikoja, vain vainajan sukunimi. Muistomerkeissä oli käytävän vasemmalla puolella 14 vainajan nimet ja oikealla puolella 10 vainajan nimet. Näin vainajia oli vähintään 24. On mahdollista, että hautakivien välissä oli hautoja vailla muistomerkkiä, mutta tätä oli vaikea havaita maastossa. Haastateltujen henkilöiden mukaan tällaisia hautoja olisi joka tapauksessa vähän. Muistomerkeissä oli mainittu 17 vainajan kuolinvuosi. 1960-luvulla kuolleita oli 9, 1970-luvulla kuolleita 3, 1980-luvulla kuolleita 2, 1990-luvulla kuolleita 1 ja 2000-luvulla kuolleita 2. Viimeisin haudattu vainaja oli Aarne Asser Pajukoski (24.3.1935–25.3.2006).

Järvenrannan mukaan 1900-luvun loppupuolella eräs evankelis-luterilaisen seurakunnan pappi oli levittänyt kirkosta eroaville väärää tietoa, jonka mukaan Rauhanmaahan ei enää saisi haudata ketään.

Hautakivet olivat tavanomaisia kiviä ja puuristit valkoisia, kevyehköjä ristejä. Lahonneita puumuistomerkkejä en havainnut. Hautakivien symbolit olivat ristejä, mutta havaitsin myös taittuneen tähkäpään ja auringon. Muutama kivi oli vailla symboleja. Liekkimaljoja en kivissä havainnut.

Hautausmaan alasta vain pieni murto-osa on toistaiseksi käytetty.

Hautausmaan hoito ja nykytila

Rauhanmaata hoidetaan talkoilla. Yleensä vuosittain, ennen äitienpäivää, on ollut siistimistalkoot hautausmaalla. Hautojen hoito kuuluu vainajien omaisille. Kappeli on nykyisin pääasiassa tarpeisto- ja työkaluvajana. Markku Tuominen kertoo, että aita pitäisi tehdä tienpuoleiselle sivustalle, samoin on suunniteltu pientä pysäköintialuetta, mutta hanke ei ole edennyt. Kunnostustoimet vaatisivat investointivaroja.

    Hautausmaan uusin hauta.

Haudatuista vainajista ja hautapaikoista on seurakunnalla "jotakin dokumenttia" ja hautapaikkakartta. Hautapaikat on luovutettu maksutta.

Isto Kulmanen kertoo, että hautapaikka on mahdollista varata ennen kuolemantapausta. Useita tällaisia varauksia on tehtykin, mutta niitä on myös jäänyt käyttämättä, kun vainaja on kuitenkin haudattu jonnekin muualle. Hautapaikkoja luovutetaan "melkein kelle hyvänsä". On mietitty hautapaikkamaksun perimistä, mutta jos sellainen perittäisiin, se olisi joka tapauksessa hyvin pieni. Haudatut vainajat ovat melkein kaikki olleet vapaaseurakunnan jäseniä, muut eivät ole hautapaikkoja kyselleetkään. Viimeksi haudattu vainaja ei tosin ollut vapaaseurakunnan jäsen. Hänet haudattiin Rauhanmaahan kaiketi siksi, että sinne oli jo aikaisemmin haudattu hänen sukulaisiaan.

Lähes kaikki hautaukset ovat olleet arkkuhautauksia, mutta ainakin yksi tuhkauurnakin on haudattu maalle. Tuhkattu vainaja oli vapaaseurakunnan pastori Einari Mäkelä.

Hautausmaa-asioissa Kankaanpään vapaaseurakunta ei ole ollut yhteistyössä lähialueiden helluntaiseurakuntien kanssa. Vesa Siltaoja sen sijaan kertoo, että Isojoen vapaaseurakunnalla on kirjoittamaton oikeus käyttää Rauhanmaata, jos joku haluaisi tulla sinne haudatuksi.

Rauhanmaata hoidetaan ylläpitäjän omin varoin. Mitään julkisia avustuksia ei ole saatu.

Kimmo Sundström