Ilmajoen kunta perustettiin 1865. Kunnan Kokkolan kylän Koskenkorvalla on helluntailaisten omistama ja ylläpitämä yksityinen hautausmaa. Maa sijaitsee Koskenkorvan taajaman keskustasta noin 900 metriä Vaasan suuntaan (valtatie 3), josta käännytään vasemmalle Tuohistonkujalle. Hautausmaa on noin 500 metrin päässä risteyksestä, Tuohistonkujan varrella, sen eteläpuolella.

    Hautausmaa Tuohistonkujan (punainen viiva) eteläpuolella. Portti on itäsivun pienen haaran kohdalla, huoltorakennus sitä vastapäätä, maan länsilaidalla. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 1832/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 1832/MML/13.

Perustamislupa-anomus

Iisakki Hakala-Ranta ja Eino Hakala hakivat (1.9.1938/2.11.1938 AD (120/300) 1938 OPM, SVA) hautausmaayhtymän puolesta lupaa hautausmaan perustamiseen Ilmajoen pitäjän Kokkolan kylään kirkosta eronneita varten. Anomuksen jätti metsänhoitaja Eino Manninen valtakirjan ja kuuden liitteen kera. Koskenkorva kuuluu Kokkolan kylään.

Avoin asianajovalta oli annettu Ilmajoella 23.9.1938 ja valtakirjan olivat allekirjoittaneet Iisak Hakala-Ranta ja Eino Hakala.

    Liittymä valtatie 3:lla. Lasiateljee-viitan a-kirjaimen alapuolella näkyy osa valtionyhtiö Altia Oyj:n (aikaisemmin Alko) tuotantolaitoksesta, jossa tislataan Koskenkorva-niminen viina.

Kauppakirja

Hautausmaaksi aiotun alueen oli talollinen Iisakki Hakala-Ranta ostanut Ilmajoella 29.11.1937 päivätyllä kauppakirjalla. Myyjät, Salmon Latva-Rasku ja tämän vaimo Susanna, myivät yhteisesti omistamastaan Latva-Rasku-tilasta (rno 14:41) Ilmajoen pitäjän Kokkolan kylässä 0,5 hehtaarin suuruisen maa-alueen "kirkostaeronneitten hautausmaaksi".

Kauppahinta oli 12.500 markkaa. Se maksettiin erikseen tehdyllä velkakirjalla ja kuitattiin maksetuksi. Myyjät saivat hakata ja kuljettaa puut pois. Alueen vastaanotto tapahtui heti, ja ostaja sai erotuttaa alueen sekä laillistuttaa saantonsa omalla kustannuksellaan. Kaupan todisti julkinen kaupanvahvistaja J. W. Talvitie, ja kaupanvahvistajan todistajana toimi Rauha Ollikkala.

    Hautausmaan rautaportti.

Lohkominen

Lohkomiskirjan (toimitus 48094) teki maanmittausinsinööri Eino Huldén 1937. Lohkomisrajat oli käyty ja alue pyykitetty 11.12.1937. Lohkominen merkittiin maarekisteriin Vaasan läänin maanmittauskonttorissa 31.1.1938. Lohkotun tilan nimeksi tuli Hautausmaa (rno 14:47a) ja se käsitti yhden palstan.

Kartta

Karttaote Latva-Raskun tiluksista (rno 14:47) kertoo Hautausmaa-tilan rekisterinumeroksi 14:51).

Piirilääkärin lausunto

Kristiinankaupungin piirin piirilääkäri Hugo Forsell tarkasti alueen 26.11.1937 ja päiväsi lausuntonsa samalla päivälle. Sen mukaan alueen maaperä on karkeaa hiekkaa, jonka alla, noin kahden metrin syvyydessä, on vahva savikerros, jonka päällä ei ole vettä. Maa kallistuu pohjoiseen, ja lähin talo on noin 75 metrin päässä lännessä. Forsell lausuu, että alue voidaan ottaa hautausmaaksi, eritoten, jos länsirajalla kaivetaan laskuoja.

    Hautausmaan kyltti, jonka takana metalliverkkoaita.

Hautausmaayhtymän kokous

Hautausmaayhtymän kokous pidettiin 27.8.1938 Ilmajoella, Hakala-Rannan talossa. Läsnä oli 18 henkilöä: Matti Kulmakorpi, Iisak Hakala-Ranta, Liisa Hakala-Ranta, Tilda Mäenpää, Fiina Rintamäki, Fanny Torala, Maija Kivistö, Aini Niemi, Eino Hakala, Daavid Laari, Juho Pohjola, Wilho Rajala, Yrjö Palokangas, Pauli Kuusisto, Eevert Kaukovalta, Jaakko Kulmakorpi, Kalle Korpela ja Rikhard Koivusalo.

Hautausmaayhtymälle laadittiin säännöt ja niiden täydentäminen sekä eteenpäin vieminen jätettiin johtokunnalle, johon valittiin kuusi henkilöä: Iisakki Hakala-Ranta, Rikhard Koivusalo, Eino Hakala, Wilho Rajala, Eevert Kaukovalta ja Daavid Laari.

Valtiokirkosta eronneiden vapaitten hautausmaayhtymän säännöt

Säännöistä ilmenee perustajain tahto.

1 §:ssä mainitaan hautausmaan sijainti ja se, että alue oli Latva-Raskun talosta rno 14:41 ostetulla alueella.

2 §:n mukaan maa-alue erotetaan ja huudatetaan yhden miehen nimelle, joka myös valitaan isännöitsijäksi. Uusi isännöitsijä voitiin valita joka kolmas vuosi ilman, että maa-aluetta lainhuudatettaisiin uudelleen. Tarkoituksena oli, että maa-alue siirtyy tuleville sukupolville eli niille, jotka liittyvät yhtymän jäseniksi.

Johtokunta valittiin kolmeksi vuodeksi ja siihen kuului viisi vakinaista sekä kaksi varajäsentä (3 §). Johtokunta sai ottaa tarvittaessa rahalainoja yleisen kokouksen suostumuksella (8 §). Jäseneksi pääsi jokainen "Valtiokirkosta eronnut henkilö". Sukuhaudoista ja varattomien hautasijoista päätti johtokunta, muutoin isännöitsijällä oli oikeus osoittaa hautapaikka (11 §).

Nimismies ja maaherra puoltavat anomusta

Ilmajoen piirin nimismies S. G. Koskimies puolsi anomusta lausunnossaan 9.11.1938. Vaasan läänin lääninhallitus ja maaherra Jalo Lahdensuollakaan ei ollut lausunnossaan 19.11.1938 muistuttamista anomuksen johdosta.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 22.11.1938 (Päätöskonseptit 1938).

    Huoltorakennus. Oven edessä olevat betonilaatat otettiin uusiokäyttöön vanhan, puretun huoltorakennuksen kellarin betonilattiasta.

Lohkominen

Tilan lohkominen rekisteröitiin 31.1.1938 ja tilan nimeksi tuli Hautausmaa (145–411–14–51).

Rukoushuoneyhdistys hautausmaan omistajaksi

Hautausmaa siirtyi myöhemmin Rukoushuoneyhdistys Koskenkorvan Elim r.y:n (53532; ensirekisteröinti 17.11.1949) omistukseen.

Omistaja sai lainhuudon tilaan 31.1.1952. Tilalla ei ole osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin. Rasitteena on tieoikeus. Tiekunnalla on oikeus käyttää hautausmaan läpi kulkevaa tietä.

Yhdistys toimi nimellä Rukoushuoneyhdistys Koskenkorvan Elim r.y. 7.8.1972 saakka. 8.8.1972 lukien yhdistyksen uusi nimi on ollut Ilmajoen Helluntaiseurakunnan yhdistys ry (110325).

Yhdistys piti vuosikokouksensa 20.2.1972, jossa puheenjohtajana toimi Jussi Mäenpää ja sihteerinä Tapio Myllyharju. Läsnä oli 65 yhdistyksen jäsentä. Hallitus esitti yhdistyksen sääntöjen 2 §:n 1. momentin muuttamista muotoon "Yhdistyksen tarkoitus on ... ja ylläpitää kirkosta eronnutta jäsenistöään, sekä yhdistyksen kokouksen päätöksellä muitakin varten omaa hautausmaata." Yhdistyksen kokous päätti kuitenkin yksimielisesti muuttaa momentin näin kuuluvaksi: "Yhdistyksen tarkoituksena on ... ja ylläpitää kirkosta eronnutta jäsenistöään, sekä yhdistyksen hallituksen päätöksellä muitakin varten omaa hautausmaata."

Yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa 18.6.1972 puheenjohtajana toimi Oiva Ollila ja sihteerinä Tapio Myllyharju. Läsnä oli 33 jäsentä. Kokous päätti hallituksen ehdotuksesta yksimielisesti hyväksyä yhdistyksen uudeksi nimeksi Ilmajoen Helluntaiseurakunnan yhdistys ry.

Yhdistys toimii aktiivisesti ja on tehnyt tämän jälkeen useita ilmoituksia yhdistysrekisterille. Uusin nimenkirjoittajien muutos on rekisteröity 20.7.2010. Sen mukaan puheenjohtajana on ilmajokinen Heikki Matias Rahola ja yhteyshenkilönä Eija Köykkä, myös Ilmajoelta.

    Katos roskille.

Vesipisteestä saadaan kasteluvesi.

Penkki.

Hautausmaan ympäristö

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 5.10.2013. Maa on kuivalla, ympäristöään hieman korkeammalla paikalla, tien vasemmalla puolella. Maan itäpuolella on hautausmaan pysäköintialue, länsipuolella pelto. Etelässä näkyy metsän läpi naapuruston rakennuksia.

Tilan nimi on Hautausmaa (145–411–14–51) ja se ulottuu Tuohistonkujan pohjoispuolelle, mutta itse hautausmaa ja sen pysäköintialue ovat kokonaan tien eteläpuolella.

Hautausmaalla kasvaa pääasiassa 10–12 metriä korkeita mäntyjä, joiden lisäksi on muutamia kuusia ja koivuja sekä katajapensaita. Puita ei ole hautojen alueella, portilta katsoen vain hautausmaan oikealla eli pohjoissivulla ja takaosassa eli länsisivulla. Aluskasvillisuus on niukkaa. Varsinkin pohjoisosassa on puolukkaa.

    Yleiskuva etelään.

Varustukset

Hautausmaan varustuksiin kuuluu aidatun alueen ulkopuolella olevat pysäköintialue ja metallikyltti, metalliportti, aita sekä aidatun alueen sisäpuolella olevat huoltorakennus, roska- ja välinekatos, vesipiste ja penkki.

Pysäköintialue on hautausmaan itäsivulla. Musta metallikyltti portilla kertoo, että kyseessä on helluntaiseurakunnan hautausmaa.

Mustan metalliportin leveys valkoisine metallipylväineen on 310 cm ja korkeus 102 cm. Aikaisemmin portissa oli vankat (19x20 cm) betonipylväät, jotka ovat edelleen paikoillaan. Niissä on jäljellä vanhan portin kannakkeet. Pylväiden korkeus maasta on 113 cm. Molemmissa portinpuolissa on valkoinen metalliristi, jonka mitat ovat 44x56 cm (lxk).

Aidanpylväät ovat samanlaisia betonipylväitä kuin portinpylväät. Etusivulla, ulkoa katsoen portin oikealla puolella on 6 pylvästä ja portin vasemmalla puolella 10 pylvästä. Vasemmalla sivulla on 11, takasivulla 17 ja oikealla sivulla 12 pylvästä. Tässä kulmapylväät on laskettu kahdesti. Pylväiden välissä on 1–2 vaakalautaa, joihin on kiinnitetty muovipinnoitettu, vihreä, metalliverkko. Aidan korkeus on noin metri. Hautausmaa on kauttaaltaan aidattu.

Huoltorakennus on maan länsisivulla, porttia vastapäätä, pääty portille päin. Se on 460x261 cm:n kokoinen, kuuden pilarin varaan pystytetty puurunkoinen, harjakattoinen, tiilikatteinen (Ormax), rimalaudoitettu, vihreänvalkoinen rakennus, joka on lukittu. Rakennus on pystytetty 2000-luvun loppupuolella. Siinä on 208 cm korkea pariovi, jonka leveys on 172 cm. Oven yläpuolella etuseinässä on pieni kaari-ikkuna. Rakennuksen edessä on neljä betonilaattaa.

Huoltorakennuksen vieressä on puurunkoinen, tiilikatteinen, vihreänvalkoinen roska- ja välinekatos, jonka leveys on 187 cm ja syvyys 91 cm. Katoksessa on peltinen roska-astia sekajätteelle ja muovisanko maatuvalle jätteelle, kaksi haravaa ja lapio. Katos on pystytetty betonilaatalle ja katoksen edessäkin on kaksi betonilaattaa.

Hautausmaan länsilaidalla, huoltorakennuksen eteläpuolella, on vesipiste ja kaksi muovista kastelukannua. Tästä saadaan kasteluvesi kukille.

Itäsivulla, ulkoa katsoen portin vasemmalla puolella, on metallirunkoinen, puurimasta tehty penkki.

    Etualalla Iisakki Hakala-Rannan (7.5.1885–6.12.1971) ja Aili Sofia (o.s. Niemi) Hakala-Rannan (29.11.1903–7.9.1999) hautakivi.

Haudat ja hautakivet

Aidatusta hautausmaa-alueesta noin 1/4 on käytetty. Haudat sijaitsevat eteläosassa, portilta katsoen vasemmassa etuneljänneksessä. Lisäksi maan länsikulmassa on Viitaloiden yksinäinen hauta, johon on haudattu kolme vainajaa. Hautarivit ovat likimain länsi-itä suunnassa. Joillakin haudoilla on hiekkakumpuja, mutta reunakiviä haudoilla ei ole.

Hautamuistomerkkejä on yhteensä 48, joista kaksi puuristejä ja muut tavanomaisia hautakiviä. Muistomerkeissä on yhteensä 74 vainajan nimeä. Tähän on laskettu mukaan myös ainakin yksi nimetönnä haudattu lapsivainaja. Nähtävästi muutamilla haudoilla ei ole hautamuistomerkkiä, joten haudattujen vainajien lukumäärä lienee vähän suurempi kuin 74.

Hautakivien symbolit ovat yleensä ristejä, mutta havaitsin myös muita kuva-aiheita kuten tähti, aurinko ja enkeli. Aliina Elisabet Korven (1886–1956) ja Hilda Sofia Korven (1888–1959) hautakivessä on ainoa havaitsemani liekkikuvio.

Hautausmaan historiaa ja nykytila

Jussi Mäenpää kertoo, että hautausmaan perustamissyy oli vaikeus saada hautapaikkoja evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalta. Toisena syynä saattoi olla näyttämisen halu: Kyllä mekin saamme hautausmaan perustettua!

Ensimmäinen haudattu 1939 oli Sisko-niminen vainaja. Aluksi hautausmaata kutsuttiinkin pitkään Siskonkankaaksi.

Aluksi hautausmaa oli vapaahautausmaa. Ainakin yhteen hautakiveen oli sitten pantu teksti "Nämä eivät uskoneet näkymättömiin", joka ei miellyttänyt helluntailaisia. Vapaahautausmaalinjasta luovuttiin, jottei tällaisia tekstejä enää pantaisi hautakiviin. Sen jälkeen hautapaikkoja on myyty pääasiassa vain helluntailaisille.

    Korpien hautakivi, jossa vasemmalla liekki.

Aikaisemmin hautausmaata ympäröi piikkilanka-aita. Uusi aita rakennettiin joskus 1970–1980-luvulla.

Pysäköintialueella oli aiemmin vanha huoltorakennus, joka purettiin noin vuosina 2008–2009. Puretun rakennuksen kellarin lattian betonilaattoja on käytetty uuden huoltorakennuksen ja roska- ja välinekatoksen edessä.

Nykyisin hautauksia tapahtuu 0–3 vuodessa. Myös muutamia tuhkauurnia on haudattu, mutta irtotuhkia ei toistaiseksi ole haudattu.

Hautapaikan voi ostaa kuka hyvänsä. Helluntaiseurakunnan jäsenelle paikka on maksuton, muilta peritään pieni maksu. Hautapaikan varaus ennen kuolemantapausta on myös mahdollista ja tällaisia varauksia on tehty. Jos hautapaikasta peritään maksu, maksu on suoritettava varauksen yhteydessä.

Mäenpään mukaan on olemassa joitakin hautoja vailla muistomerkkiä. Hänellä on hautauskirja ja myös hautapaikkakartta on olemassa. Haudattuja vainajia on vähän yli 80. Hautausmaan käytännön asioita hoitaa nykyisin Timo Halkosaari. Ennen hautausmaata hoidettiin kökkänä, mutta kökkiä ei ole enää ollut vuosikausiin. Itse hautojen hoito kuuluu vainajien omaisille. Talvella aurataan väylä hautausmaalle vain tarvittaessa, ei muuten.

Helluntaiseurakunta kustantaa hautausmaan ylläpidon. Mitään julkisia avustuksia ei saada. Kuluja syntyy ainakin vedestä ja jätehuollosta. Lisäksi on maksettava kiinteistövero.

Kimmo Sundström