Karttulan kunta perustettiin 1873 ja se liittyi Kuopioon 1.1.2011.

Karttulan Vapaaseurakunnalla (900105; ensirekisteröinti 16.12.1925) on siellä oma, yksityinen hautausmaa. Hautausmaa on Karttulan kylässä, Pörönmäen pohjoispuolella, keskustan länsipuolella.

    Punainen katkoviiva osoittaa tilan rajat, musta linja hautausmaaksi raivatun alueen. Eteläisessä osassa ei vielä ole hautoja. Värillä täyttämätön suorakulmio on huoltorakennus. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 2653/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 2653/MML/13.

Perustamislupa-anomus

Karttulan vapaaseurakunnan anomus (23.7.1926 VN AD (2973/514) 1926, 24.7.1926 AD (803/193) 1926 OPM, SVA) on erikoinen, sillä samassa anomuksessa anottiin lupaa kahden hautausmaan perustamiseksi.

Anomuksen jätti 23.7.1926 kirjanpitäjä K. G. Nilsson valtakirjan ja kahdeksan liitteen kera. Karttulan vapaaseurakunta anoi lupaa perustaa hautausmaat Karttulan pitäjän Karttulan kylään sekä Talluskylään. Samalla seurakunta sitoutui hoitamaan hautausmaata. Anomuksen ja avoimen asianajovaltakirjan oli allekirjoittanut Karttulassa 10.7.1926 seurakunnan esimies Osk. R. Gustafsson.

Ensimmäinen kauppakirja tehtiin 19.3.1926 Talluskylässä olevasta maa-alueesta. Tässä artikkelissa kerrotaan kuitenkin toisesta, Karttulan kylään syntyneestä hautausmaasta.

    Hautausmaan ylin portti, portinpielessä pihlaja, aidan ulkopuolella penkki.

Kauppakirja

Karttulan kylässä olevan maa-alueen myi Karttulan kunta, ja kauppakirja päivättiin Karttulassa 14.7.1926. Maa-alue myytiin Lassila-tilasta (227–404–7–5) ja sen pinta-ala oli 0,94 hehtaaria. Alue rajoittui lännessä Kissakuuselta kunnalliskotiin johtavaan tiehen ja muilla sivuilla rajaksi avattuun linjaan. Kauppahinta oli 500 markkaa, joka kuitattiin maksetuksi. Omistus ja hallinta siirtyivät heti, ja ostajan tuli vastata erottamiskustannuksista. Kauppakirjan allekirjoitti myyjän puolelta V. Antikainen ja ostajan puolelta Osk. R. Gustafsson sekä todistivat oikeaksi Eino Nyyssönen ja Antti Ruotsalainen.

    Näkymä hautausmaan yläosaan. Hautausmaan kaakkoispuolella on omakotitaloja.

Kartta ja karttaselitys

Alue oli monikulmio, ja kartan siitä laati 1926 maatalousneuvoja Kalle Saastamoinen. 3.6.1926 päivätyssä karttaselityksessään Saastamoinen kertoo alueen olevan mäntyä kasvavaa santakangasta. Alueen eteläpuoli oli tiivistä, hienoa santamaata, pohjoispuolella 1,5 metrin syvyydessä oli karkeampaa soraa. Alue vietti jyrkästi eteläpuolella olevaan suonotkoon, korkeusero oli noin 23 metriä. Suonotkosta vesi virtasi Karttulanlahteen. Lähin naapuri pohjoisessa oli 600 metrin päässä ja etelässä 400 metrin päässä.

Piirilääkärin lausunto

Kuopion piirin piirilääkäri oli tarkastanut alueen 2.7.1926. Alueen mäntymetsän aluskasvillisuutena oli puolukkaa ym. varpukasveja.

Koehaudat oli kaivettu 180 senttimetriä syviksi eikä niihin tullut vettä. Maaperä oli hiekkasoraa. Kuopiossa 5.7.1926 päiväämässään lausunnossa piirilääkäri totesi alueen sopivan hautausmaaksi.

    Näkymä likimain hautausmaan kapeimmalta kohdalta. Maasto viettää kohti hautausmaan lounaiskulmaa. Vasemmalla edelleen metsää kasvava tilan osa, jossa kuusia ja lehtipuita.

Kruununvouti puoltaa anomusta

Kuopion kihlakunnan kruununvouti antoi 3.8.1926 lausuntonsa Kuopion lääninhallitukselle ja puolsi anomusta.

Nimismiehellä ei muistuttamista

Karttulan piirin nimismies Nieminen lausui 13.8.1926 Kuopion läänin maaherralle, ettei hänellä ole asiaan muistuttamista.

Kuopion lääninhallitus puoltaa anomusta

Kuopion lääninhallituksen lausunnon allekirjoittivat Kuopiossa 18.8.1926 Väinö Mielonen ja E. A. Kemiläinen. He kertoivat puoltavansa anomusta ehdolla, että annetaan riittävät takeet hautausmaiden jatkuvasta kunnossapidosta ja että alueet asianmukaisesti laillistutetaan.

    Pääportti, tiiliset portinpylväät, aita, vihreä roska-astia.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 12.10.1926. Karttulan vapaaseurakunta oikeutettiin perustamaan hautausmaa ehdolla, että se pidetään asianmukaisessa kunnossa ja että seurakunta laillistuttaa saantonsa alueeseen. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri Lauri Ingman ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen.

Ministeriössä lienee vielä mietitty jollakin tavalla hautausmaiden kunnossapitotakeiden varmistamista, koska päätöskonseptissa on yliviivattu kohta: "... seurakunta esittää uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta 29 päivänä joulukuuta 1922 annetun asetuksen 7 §:ssä säädetyt riittävät takeet hautausmaiden jatkuvasta kunnossapidosta" laillistuttaa ..." (Päätöskonseptit 1926).

Punatiilinen portinpylväs, jonka kärjesssä metalliristi.	Vesipiste.

Lohkominen

Ensimmäiset vainajat on haudattu maalle vuonna 1926. Hautausmaa lohkottiin Lassila-tilasta 6.10.1928 ja sai nimen Tuonela, jonka kiinteistötunnus kuntaliitoksen (2011) jälkeen on 297–474–7–6. Tilalla on yksi palsta.

Eroliike kirkosta

Poikkeuksellisen voimakas eroliike kirkosta heti 1.1.1923 lukien ja myös vapaaseurakunnan synty 1925 (perustava kokous 11.10.1925) eivät johtuneet esimerkiksi herätyksestä vaan kirkollisista riidoista.

Vain 32-vuotias Karttulan puukirkko oli syttynyt palamaan pitkänäperjantaina 2.4.1920 jumalanpalveluksen aikana ja tuhoutui täysin. Uuden kirkon rakennuspaikasta syntyi riita. Talluskyläläiset olivat vastoin tahtoaan joutuneet uuden Tervon seurakunnan jäseniksi, jonka valtioneuvosto oli 31.3.1922 määrännyt perustettavaksi. Päätöksen seurauksena lähes 2 000 Kattulan ja Talluskylän asukasta erosi kirkosta vuoden 1923 alussa (Lummelahti 1987, 331).

Juha Koskisen artikkelin Kirkostaeroaminen 1923 (VAJ 1991:7, 149–155) mukaan vuonna 1923 Karttulassa erosi kirkosta 2 096 henkeä, jotka kaikki liittyivät siviilirekisteriin. Tämä oli maan kuntakohtaisista eroluvuista toiseksi suurin Helsingin jälkeen. Evankelis-luterilainen seurakunta menetti yhdessä vuodessa 23,2 prosenttia jäsenistään.

Tervon seurakunnan perustamisen jälkeen jäljelle jääneestä Karttulasta haluttiin vielä muodostaa kaksi seurakuntaa ja hanke oli myötätuulessa (Mertanen 1987, 304). Valtioneuvosto kuitenkin päätti 1.10.1925, ettei uutta seurakuntaa perusteta. Tämä päätös aiheutti Karttulan vapaaseurakunnan perustamisen. Vuosina 1925–1927 kirkosta eronneista 1 164 henkeä liittyi vapaaseurakuntaan.

    Huoltorakennus.

Hautausmaan nykytila

Kiinteistötietojärjestelmässä ei ole Tuonelan osalta lainhuutomerkintöjä. Alueella on asemakaava. Tilalla ei ole rasitteita ja sillä on osuus yhteisiin vesialueisiin.

Varustukset

Vierailin hautausmaalla 14.9.2013. Se sijaitsee Harjurintien ja Sairaalatien kulmauksessa olevan puiston etelä- ja lounaispuolella, Sairaalatien varrella. Harjurintien koillispuolella on omakotitaloja. Hautausmaata vastapäätä lähtee Sairaalatiestä Kalliokuja luoteeseen.

Hautausmaan varustuksiin kuuluu lauta-aita alueen koillis- ja luoteissivulla, kuusiaita lounaissivulla, neljä porttia, huoltorakennus, vesipiste, roska-astia ja kaksi puupenkkiä. Sähköä ei ole.

Lauta-aidan korkeus on n. 80 cm, aidantolppien korkeus n. 90 cm. Kaikki neljä porttia tai kulkuaukkoa sijaitsevat maan luoteissivulla. Pohjoiskulmasta lukien ensimmäisen portin leveys on n. 365 cm. Sen ulkopuolella on puupenkki, jonka selkänoja on hajonnut. Toinen portti on pääportti. Sen leveys on n. 375 cm, ja portinpylväät on muurattu punaisesta reikätiilestä. Pylväiden kärjissä on metalliristit, joiden koko on 10x14 cm (lxk). Pääportin vieressä, hautausmaan puolella, on puupenkki (n. 275x40 cm). Kolmas portti (leveys n. 440 cm) on huoltorakennuksen alapuolella ja neljäs portti (leveys n. 390 cm) lähinnä maan länsikulmaa.

Huoltorakennus (335x432 cm; lxp) on puurunkoinen, harjakattoinen, aaltopeltikatteinen, ikkunaton, kiville pystytetty, rimalaudoitettu, punainen, lukitsematon rakennus. Siinä on puinen, musta pariovi. Oven yläpuolella on valkoinen risti. Rakennuksessa säilytetään lankkuja, hautapeitettä, kastelukannuja, haravia, lapioita, harjoja, tikkaita, kottikärryjä, lumikolaa, ruohonleikkuukonetta ja muuta hautausmaan tarpeistoa.

Hautausmaan luoteissivun ja Sairaalatien välissä kulkee kaareva, pieni tie, jonka varrella, tien ja hautausmaan välissä, on hiekkakasa. Tie näkyy yllä olevassa kartassa mustana katkoviivana.

    Reunakivellinen suuri hauta vailla muistomerkkiä.

Haudat ja hautamuistomerkit

Tuonela-tilan alueesta eteläinen neljännes on raivaamatta hautausmaaksi. Likimain hautausmaan kapeimmasta kohdasta maa alkaa viettää kohti sen lounaispäätyä. Hauta- ja hautakivirivit on sijoitettu pääosin luode-kaakkosuuntaisesti, mutta huoltorakennuksen ympärillä ja sen alapuolella hautoja on myös Sairaalatien suuntaisesti.

Laskin hautakiviä ja niissä olevia vainajien nimiä maan koillispäädystä alkaen. Havaitsin noin 19 hautakiviriviä, joissa muistomerkkien määrä vaihteli välillä 7–18. Hautausmaan kapeimpaan kohtaan saakka tässä maan korkeammassa osassa oli yhteensä 221 hautamuistomerkkiä. Hautausmaan alaosassa oli 75 muistomerkkiä eli muistomerkkien määrä oli yhteensä ainakin 296.

Hautojen koot vaihtelevat. Oli yhden hautasijan hautoja ja suuriakin sukuhautoja, joissa oli ehkä kymmenenkin hautasijaa. Hautausmaan ylemmässä osassa on myös uurnahaudoille varattu kohta. Uurnahautojen koko on 1x1 metriä. Tässä kohdassa kallio on lähempänä maan pintaa, ja kohta soveltuu paremmin uurnien hautaamiseen.

Hautamuistomerkeissä oli yhteensä ainakin 555 vainajan nimeä. Kun maalla on jonkin verran hautoja, joilla ei ole hautamuistomerkkiä, arvioin haudattujen vainajien määrän vähintään 600:ksi.

Monilla, vanhemmilta näyttävillä haudoilla oli reunakivet, mutta reunakivettömyys oli silti yleisempää. Hautamuistomerkit olivat enimmäkseen tavanomaisia hautakiviä, pienistä kivilaatoista suuriin sukuhautakiviin. Myös puuristejä oli muistomerkkeinä, jotkut jo osittain lahonneita, osa uudempia ja hyväkuntoisia. Osa haudoista oli hiekkapintaisia.

Tavallisimmat muistomerkkien kuva-aiheet ovat ristejä, mutta myös luonnonaiheita (aurinko, tähti, puu, kukka jne.) esiintyy. Havaitsin useita liekkimaljojakin. Tätä symbolia uskonnottomat usein käyttävät.

Vaikka vapaaseurakuntalaisten uskonnottomia perheenjäseniä on voitu haudata hautausmaalle, pääasiassa vainajat ovat olleet eläessään kristittyjä. Juutalaisia tai muslimeja ei ole haudattu hautausmaalle. Joitakin Karttulan kunnan kautta tulleita sosiaalisia hautauksiakin on tehty.

Hautakivi, jossa liekkimalja.	Hautakivi, jossa kahdeksanpäätyinen ortodoksiristi.

Ympäristö

Hautausmaan korkeammalla oleva yläosa on kuivempaa maata, jossa puut ovat enimmäkseen lyhyehköjä, noin kymmenen metrin korkuisia mäntyjä. Puissa on oksia melko alhaallakin. Mäntyjen lisäksi alueella kasvaa muutamia kuusia, pihlajia ja pienehköjä koivuja. Pensaita on vähän. Aluskasvillisuutena on sammalia, kanervamättäitä ja nurmea. Yleisvaikutelma on avara.

Länsipäädyssä on noin seitsemän metriä korkea kuusiaita. Kuusien joukossa on muitakin puita. Eteläosassa olevan, raivaamattoman osan pinta-ala on yli neljännes koko hautausmaan pinta-alasta.

Hautausmaan kapeimmassa kohdassa on vielä runsaammin vapaata maata. Samoin alueen ala- eli länsiosassa on enemmän maata, jossa hautoja ei vielä ole, vaikka sielläkin hautoja on aivan alueen rajoilla. Hautausmaan itäosassa hautoja on tiheämmässä kuin muualla. Kaiken kaikkiaan arviolta noin 2/3 hautausmaasta on käytetty.

Vainajista on hautakirja ja lisäksi on hautapaikkakartta, johon on merkitty haudan kortteli, rivi ja numero.

Hautausmaan hoito

Vapaaseurakunnassa on hautausmaavastaava, joka toimii myös seurakunnan kiinteistönhoitajana. Hautojen hoito kuuluu omaisille. Vapaaseurakunnassa on joitakin hautausmaata hoitavia vapaaehtoisia. Jos hoitokapasiteettia on, seurakunnan kanssa voi tehdä haudanhoitosopimuksen, tosin vain vuodeksi kerrallaan.

Keväin, syksyin hautausmaalla järjestetään siivoustalkoot. Vapaaseurakunta ei saa yhteisöverotuloa hautausmaan ylläpitämiseksi kuten evankelis-luterilaiset seurakunnat, mitä vapaaseurakunnassa on pidetty epäreiluna. Mitään julkisia tukia ei myöskään saada.

Hautapaikan voi varata ja lunastaakin etukäteen. Hautapaikkoja voidaan lunastaa kerralla sen verran kuin asiakas tarvitsee, kunhan sopiva paikka hautausmaalta löytyy. Haudan hallintaoikeusmaksu peritään kaikilta, oman seurakunnan jäseniltä se on pienempi kuin muilta. Haudan koskemattomuusajan kuluttua umpeen, samaan hautaan voidaan haudata uudelleen. Kun uusia vainajia haudataan vanhaan hautaan, hautasijan hallintaoikeus on kuitenkin lunastettava uudelleen vainajakohtaisesti. Hautauksia on vuodessa 10–20.

Nykyisin yhteistyö evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa toimii hyvin. Useimmat vainajat siunataan hautaan Vapaaseurakunnan omassa kirkossa, jossa on tilaa yli 100 hengelle. Jos tarvitaan tilat 200 hengelle, voidaan turvautua evankelis-luterilaisen seurakunnan tiloihin.

Kimmo Sundström