Vapaa-ajattelijain liitto ry piti järjestöseminaarin hotelli Hilton Strandin Ballroom II -salissa Helsingin Hakaniemessä lauantaina 31. elokuuta 2013. Seminaariin oli kutsuttu liiton jäsenyhdistyksien edustajat yhdessä liittohallituksen ja liittovaltuuston edustajien kanssa. Seminaarissa valotettiin liiton tämänhetkistä tilaa, toimintaa ja julkisuuskuvaa sekä tulevaisuuden näkymiä. Varsinainen ohjelma ajoittui aamu- ja iltapäivälle klo 11.30-18.00 välille, jonka jälkeen iltaa vietettiin vapaamuotoisemmin. 

Tilaisuutena seminaari oli huolellisesti järjestetty, toisin kuin jotkin aikaisemmat liiton pitämät vastaavanlaiset tilaisuudet joskus aikaisemmin. Seminaarin ohjelmasisältö loi monella tavoin kiinnostavasti uutta kuvaa vapaa-ajattelijaliikkeen tämänhetkisestä tilanteesta. 

Liitto ja yhteiskunta 

Liiton puheenjohtaja Petri Karisman avausesitelmässä korostettiin vapaa-ajattelijoiden viimeaikaisia saavutuksia (tai ainakin liiton hyväksi luettuja sellaisia). Yhtenä hauskana esimerkkinä Karisma mainitsi, että uskonto on aivan viime vuosina vajonnut julkisessa keskustelussa samalle tasolle kuin jääkiekkoilu: jollet tiedä mitään jääkiekosta, ensimmäiseksi mieleen tulevat lähinnä doping-skandaalit, joista melutaan julkisessa sanassa. 

Ulkopuolisista tahoista erityisesti sisäasiainministeri Päivi Räsästä (kd) kiiteltiin kovasti hänen useasta kuolemattomasta lausahduksestaan, jotka olivat vieneet liiton asiaa eteenpäin. Läsnäolijoista Kim Sjöström (Länsi-Uudenmaan ateistit) huomauttikin sattuvasti, että kirkko todennäköisesti olisi ollut tyytyväisempi, mikäli siihen kuulumaton kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas) olisi sateenkaarilippuineen kirkon asioita hoitavana ministerinä. 

”Vahvalla kirkolla” oli kuitenkin yhä Karisman mukaan laaja kannatus tukenaan. Tämä näkyi mm. siten, että oli vaikea esittää, että esimerkiksi lastentarhan tai jonkin muun julkisen laitoksen tulisi olla ”neutraali” uskontoasioiden suhteen. Kirkon vahvaa erityisasemaa kannatetaan samanaikaisesti kuin uskonto lähinnä hymyilyttää. 

Vapaa-ajattelijoiden omista toimista kirkosta eroaminen oli Karisman mukaan kaikkein selvimmin saanut kirkon asemaa horjumaan. Paradoksaalisena tätä voi ehkä pitää sikäli, että alun perin liiton ja sen tamperelaisen jäsenjärjestön tuella käyntiin lähtenyt kampanja ulkoistettiin jo useita vuosia sitten vapaa-ajattelijatoiminnasta riippumattomalle uudelle yhdistykselle. 

Karisman – kuten myös seminaarin lopussa puhuneen järjestökouluttaja Kari Loimun – näkemyksen mukaan emme elä enää yhdistyksien aikakautta, vaan yksittäisien projektien aikakautta, joihin moni saattaa haluta osallistua liittymättä minkään yhdistyksen jäseneksi. Kirkostaeroamiskampanja on toimintatapojensa osalta ollut de facto yksi tällainen projekti koko sen olemassaolon ajan; kysymyksiä vain herättää, mihin sitä varten sitten on tarvittu uusi yhdistys. 

Kirkko julkaisi vuonna 2012 aiheesta selonteon ”Haastettu kirkko” – jossa Karisman mukaan ensimmäistä kertaa tunnustetaan julkisesti, että vapaa-ajattelijat ovat kyenneet haastamaan kirkon aseman. Keskeisenä syynä pidettiin kirkosta eroamisen käytännön helpottamista. ”Kirkko on niin muurattu kiinni valtioon, että vain siitä eroaminen on tehokas keino aiheuttaa kommunikaatiota.” 

Tilannetta kuvasi hänen esittämänsä Sihto-nimisen pilapiirtäjän kuva, jossa Päivi Räsänen lukee Raamattua: ”Kirottua, ei täällä puhuta mitään kirkosta eroamisesta. Voisikohan sen kieltää lailla?” 

Liiton toimintamalli 

Karisma esitteli liiton tämänhetkistä toimintamallia havainnollisesti kolmiomaisella diagrammilla (kuva alla). Keskiössä on tunnustuksettomuus, joka on nimi liiton nykyiselle aatteelliselle profiilille. 

Yksi Karisman suosima dikotomia on ollut jako reaktiivisen ja proaktiivisen välillä. Jälkimmäinen on asioiden ottamista aloitteellisesti haltuun, kun taas ensin mainittu tarkoittaa toimimista ympäristön olosuhteiden mukana. Oleellista oli Karisman mukaan jatkuva hereilläolo, jotta voitaisiin reagoida nopeasti. Toisaalta liiton ei hänen mukaansa aina ole edes tarvinnut reagoida aktiivisesti sen julkisuuskuvaa potentiaalisesti haittaaviin tapahtumiin. 

Esimerkkinä Karisma mainitsi hiljattaisen tapauksen, jossa Seinäjoen seurakunnan kirkkoon oli murtauduttu ja paikalta oli löydetty eroakirkosta.fi -logo. Kirkon taholta soitettiin liittoon jo ennen kuin ehdittiin omatoimisesti irtisanoutua ilkivallasta, ja kirkon piirissä ymmärrettiin kuulemma hyvin, etteivät vapaa-ajattelijat ehdoin tahdoin lähtisi pilaamaan mainettaan. ”Sehän olisi ollut meiltä ihan tyhmää.” 

    Eroakirkosta.fi:n tiedottaja ja liittovaltuuston varajäsen Johanna Sauna-aho (kuva: Tapio Tukiainen).

Karisman mukaan toimivia kannanottoja on kahdenlaisia. Modernin mallinen kannanotto on ”parkaisu” – mahdollisimman lyhyt ja ytimekäs reagointi johonkin ajankohtaiseen tapahtumaan – joka itsessään saatetaan usein julkaista lehdistössä sellaisenaan. Omana lajinaan sen sijaan ovat esimerkiksi eduskunnalle lähetettävät kannanotot, joissa yksityiskohtaisuus (mm. mahdollisimman moniin tiedettyihin ennakkotapauksiin viittaaminen) on oleellisen tärkeää – ja joiden julkistaminen jo sen vuoksi vaatii erillisen lehdistötiedotteen, jossa kannanoton sisältö selostetaan lyhyesti pääkohdittain. 

Kuoleeko Jumala internetissä? 

Karisma siteerasi lentävää lausetta, jonka mukaan ”Jumala tulee kuolemaan internetissä.” Ennustetta voinee halutessaan verrata esimerkiksi Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2004 selostetussa Sacred Media -konferenssissa esille tuotuun ennusteeseen, jossa povattiin uskonnolle jonkinlaista uutta ylösnousemusta virtuaaliavaruudessa. 

Tällä vuosituhannella liiton toiminta on yhä voittopuolisemmin suuntautunut internetiin. Helsingin Kalliossa sijaitseva fyysinen toimistokin (johon tämän seminaarin yhteydessä järjestettiin halukkaille tutustumiskäynti) on liiton kotisivuston mukaan enää auki vain sopimuksen mukaan, ja sen sijasta resursseja kohdennetaan ajanmukaisempiin vaikutuskanaviin. 

Tässä kohdin mietityttää, miten liiton toimisto tulee vastaisuudessa toimimaan kirjastona, jos aukiolo on epäsäännöllistä. Vuoden 2012 toimintakertomuksen mukaan liiton kirjaston uudemmat kirjat on jo järjestetty ja luetteloitu lainausta varten ja vanhemmat kirjat siirretty kellarivarastoon odottamaan luettelointia. Luettelointityötä on tehnyt liittohallituksen varajäsen Erja Sallinen. 

Karisma esitteli lyhyesti palveluja ja foorumeita, joiden kautta vapaa-ajattelijat tällä hetkellä vaikuttavat virtuaaliavaruudessa. Google Plus, Twitter ja Facebook ovat laajan yleisön käyttämiä, ja tämän lisäksi tiedottamista on hajautettu muutamille liiton sivustosta erillisille aihekohtaisille projektisivustoille - kuten ET-blogi, Pakkouskonto.fi, Elämänkatsomustieto ja Pro-Seremonioiden kotisivusto. 

Omana lukunaan on maksullinen palvelu nimeltä Meltwater, joka jakautuu kolmeen alaosioon: Buzz, Press ja News. Erityisesti Meltwater Press oli Karisman mukaan osoittanut hyödyllisyytensä lehdistötiedottamisessa. Kyseessä on palvelu, jonka kautta on rakennettavissa tietokanta kaikista niistä toimittajista, jotka määrätyn aikavälin puitteissa ovat kirjoittaneet jostakin määritellystä aiheesta (kuten esimerkiksi uskonnottomuudesta). 

Karisman mukaan esimerkiksi aiheesta kirjoittanut Helsingin Sanomien toimittaja Marjukka Liiten ei ole saanut suoraan yhtäkään sellaista liiton tiedotetta, joka on lähetetty yleisesti vain lehden toimitukselle. Sen vuoksi aiheesta kirjoittaneiden yksittäisten toimittajien systemaattinen luettelointi on oleellista lehdistötiedottamisessa. 

Kansalaisaloite ja uusi mainoskampanja 

Karisma kuvaili melko seikkaperäisesti joitakin liitossa juuri nyt työn alla olevia projekteja. Yksi näistä projekteista on kansalaisaloite, joka Karisman mukaan on pitkälle liiton projektikoordinaattori Jouni Vilkan vetovastuulla. Aloitteen nimenä tulisi olemaan ”Yhdenvertaisia katsomuksista riippumatta”. Aloitteessa viitattaisiin suoraan perustuslain 6 §:ään ja 11 §:ään sekä mm. ihmisoikeusjuristi Martin Scheininin tulkintaan, jonka mukaan nämä perustuslainkohdat eivät mahdollista Suomessa minkään uskonnon laillista erityisasemaa. 

Perustuslain 6 §:n (Yhdenvertaisuus) mukaan Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. 11 §:n (Uskonnon ja omantunnon vapaus) 2. momentin mukaan Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. 

Kansalaisaloitteen sisällön osalta keskustelua LH:n sisällä oli ollut mm. jumalanpilkkalain (Uskonrauhan rikkominen, rikoslaki 17. luku 10 §) ottamisesta esille. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että ensin lähdetään yleisluontoisemmalla aloitteella, jotta laaja yleisö ymmärtäisi, että tässä on kyse nimenomaan yhdenvertaisuudesta. Tämän jälkeen voisi liitto Karisman mukaan uskottavasti jatkaa rajatummilla aloitteilla yksittäisissä asioissa. 

Toisena työn alla olevana liiton projektina Karisma mainitsi mainoskampanjan. Tekeillä on kolme TV-mainosta tunnustuksettomuuden puolesta. Tekijöinä ovat alan ammattilaiset, joitten nimet jäivät mainitsematta. 

Karisman mukaan tunnustuksettomuus on eurooppalaista, ei neuvostoliittolaista. Unkarin hän mainitsi omituisena poikkeuksena EU-maasta, jossa on viime vuosina tehty kansallishenkeen vedoten katolista kirkkoa suosivia perustuslakimuutoksia. 

Lakiin perustumattoman vallan merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa tuli sekin hyvin esille. Vakaumuksenvapauteen liittyvissä asioissa tällaista valtaa on Karisman mukaan mm. armeijassa varuskunnan päälliköillä, kouluissa rehtoreilla ja väestörekisterissä maistraatin päälliköillä. Helsingin maistraatin mielivaltaisen menettelyn osalta eroakirkosta.fi -palvelun suhteen vihjattiin, että taustalla olisi ollut kirkkohallituksen taholta tullut epäily nettieroamisen laillisuudesta. 

Yhteenvetona todettiin, että liiton tavoitteet ja vaatimukset on helppo koota muutamaan lauseeseen (”Kirkko irti valtiosta” jne.) mutta että detaljeja tällaisissa kysymyksissä on ”hirvee läjä” jos ja kun niitä aletaan tosissaan ajamaan. Sivistysvaliokunnassa lobannut Tapio Pilli (Lahden Vapaa-ajattelijat) totesi olevan ”monia asioita joita on piilossa, mutta joihin pitäisi vain olla aikaa tutkia ja tarttua.” 

    Esa Ylikoski (kuva: Tapio Tukiainen). 

Valtio ja kunta 

Liiton pääsihteeri Esa Ylikoski alleviivasi esitelmässään yhdenvertaisuuden teemaa, joka hänen mukaansa pohjautuu jo mainittuihin perustuslain 6 §:ään ja 11 §:ään, ja tarkasteli uskonnottomien yhdenvertaisuuden sekä omantunnon ja vakaumuksen vapauden toteutumista valtio- ja kuntatasolla. 

Ylikosken mukaan liiton lähtökohta oli tällä hetkellä perustuslaillinen. Hän toisti liiton linjan mukaisen ihmisoikeuskannan, jonka mukaan ”kenelläkään muulla ei ole oikeutta tulkita vakaumusta kuin henkilöllä itse.” Tämä merkitsi hänen mukaansa mm. että kuuluminen johonkin tiettyyn yhdyskuntaan ei voi velvoittaa henkilöä rukoilemaan julkisesti eikä osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Vakaumuksenvapauteen kuuluu oleellisesti paitsi oikeus ilmaista vakaumus, myös oikeus vaieta vakaumuksestaan. 

”Vakaumuksen ilmaisun vapaus voi tarkoittaa myös sitä, ettei puhu mitään.” Tähän tulkintaan olivat Ylikosken mukaan osaltaan yhtyneet mm. apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen sekä apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja. 

Kari Enqvist oli Ylikosken mukaan ollut sitä mieltä, että myös uskonnottomuudessa voi, kuten uskonnossakin, olla kyse identiteetistä ennemmin kuin tietoisesti jäsentyneestä vakaumuksesta. Jollei ole identifioitunut tiettyyn uskontoon, niin ei voida olettaa uskonnollista vakaumusta. Erityishuomiota tässä tulisi Ylikosken mukaan kiinnittää lapsiin ja nuoriin, joiden identiteetti muutoinkin on vasta rakentumassa. 

Ylikoski huomautti, että kansanedustajat valitaan Suomessa vaalipiireistä ja ovat sen vuoksi usein ensisijaisesti kiinnostuneet alueellisesta palautteesta toimiinsa. Tämä tuli hänen mukaansa osata huomioida otettaessa edustajiin yhteyttä tämänkaltaisten valtakunnallisten oikeuskysymysten tiimoilta. 

Lampaat ja sudet 

Ylikoski muistutti myös, että kirkko ei yksin ole syyllinen erityisasemaansa (tämänhän tietänee jokainen pohjoismaiden historiaa lukenut, joka muistaa miten Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa valtiollisti kirkon jo hieman ennen luterilaista uskonpuhdistusta, jolla jälkeenpäin oikeutti kirkon ja valtion sidoksen osana kansallisvaltion rakentamista). ”Aina ei tarvitse moittia nimenomaan kirkkoa” jos ja kun asialla usein ovat olleet valtio ja kunta. 

Muuan kristitty henkilö oli kuulemma kiteyttänyt tämän toteamukseen ”Jos susi syö lampaita, se ei ole suden vika vaan paimenen vika.” Kirkolla on lähetyskäsky, jota se noudattaa kykyjensä mukaan tekipä julkinen valta mitä tahansa. Kirkkoa ei kannata yrittää saada luopumaan oppinsa mukaisesta lähetyskäskystä, vaan sen sijaan tulisi asianmukaisesti vaatia valtiota ja kuntia parantamaan tapansa. 

Yhdenvertaisuuslain osalta eduskunnassa ja sen liepeillä oli Ylikosken mukaan ollut tietty sellainen ryhmä, joka vaatii että uskonto jätetään koko lain ulkopuolelle. Kim Sjöström arveli tämän saattavan olla ateistien oikeuksien kannalta tahatonta; taustalla hänen mukaansa todennäköisesti oli huoli siitä, mitä seurakuntien puitteissa tapahtuu yhdenvertaisuuslain myötä - esimerkiksi, että ortodoksikirkkoa vaadittaisiin hyväksymään naispappeus. 

Elämänkatsomustieto valinnaiseksi? 

Ylikoski totesi, että liiton tavoitteena nykyään oli ET:n saaminen kaikille valinnaiseksi yhdyskuntien jäsenyydestä riippumatta. Vuoden 2011 liittokokous tosiaankin oli tehnyt tällaisen periaatepäätöksen lukio-opetuksen osalta, mutta päätöstä edeltäneessä yleiskeskustelussa alleviivattiin tuolloin, että LK:n päätös koskee ainoastaan lukioita. Tämän jälkeen on liittohallitus omavaltaisesti uudelleentulkinnut liiton linjan koskevan tältä osin myös peruskouluja. 

Liittohallituksen varajäsen Lasse Pylkin tulkinnan mukaan on perustuslain vastaista, jos valinnaisuus on sallittu erivapautena vain kirkkoon kuulumattomille. Hänen mielestään pitäisi yrittää houkutella joitakin kirkkoon kuuluvia vanhempia viemään tällainen kanne ihmisoikeustuomioistuimeen. Lahden vapaa-ajattelijain Tapio Pilli täydensi myöhemmin, että SDP:n eduskuntaryhmä oli linjannut vuonna 2011 samansuuntaisen perustuslakikannanoton vaatien sillä perusteella elämänkatsomustietoa kaikille oppilaille valinnaiseksi. 

Ylikoski totesi kuitenkin, että pelkkä tuntijako ei tule missään tapauksessa riittämään tällaisen muutoksen aikaansaamiseen ET-opetuksen osalta. Jotta ET:n asema yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille säädettynä vaihtoehtoisena opetuksena muuttuisi, tarvittaisiin ensin lakimuutos. 

Ylikoski kommentoi seuraavaksi Erkki Tuomiojan taannoin esille tuomaa kysymystä teologisen tiedekunnan asemasta julkisena pappiskoulutuslaitoksena. Ylikosken mukaan teologisen tiedekunnan lakkauttaminen ei välttämättä merkitsisi tiedekunnan alaisten oppiaineiden lakkauttamista, vaan niiden yhdistämistä joittenkin muiden tiedekuntien opetukseen ja tutkimukseen. Kim Sjöström huomautti tähän, että esimerkiksi dogmatiikka-nimisen akateemisen oppiaineen voisi tällöin luontevasti yhdistää psykiatrian koulutukseen. 

Yleisenä kommenttina vapaa-ajattelijaliikkeen kritiikille, että vapaa-ajattelijat tarttuvat pikkuasioihin Ylikoski heitti toteamuksen: ”Jos ongelma on vähäinen, niin ei sen korjaamisen sitten pitäisi olla suuri asia.” Toisaalta hän kehotti nostamaan esille positiivisia esimerkkejä siitä, miten asiat on vakaumuksenvapauden osalta onnistuttu hoitamaan joissakin tietyissä yksittäisissä kunnissa; näiden esimerkkien kautta tavoite voi hahmottua laajalle yleisölle realistisena. 

    Lasse Pylkki (kuva: Tapio Tukiainen).

Tiedonkulku ja yhteistyö liiton ja jäsenyhdistysten välillä 

Lounastauon jälkeen LH:n varajäsen Lasse Pylkki piti esitelmän liiton ja yhdistysten välisestä tiedonkulusta. Keskeisenä tiedottamiskanavana nykyisin on sähköpostilista yhdistykset@vapaa-ajattelijat.fi, jonne toivotaan kunkin jäsenyhdistyksen ilmoittavan kaikki haluamansa postinsaajat. Asiasta kannattaa olla yhteydessä projektikoordinaattori Jouni Vilkan kanssa, joka liiton sivuston mukaan toimii myös taloudenhoitajana. 

Sähköisen muodon lisäksi liiton jäsenkirjeet lähetetään kullekin yhdistykselle myös lehtipaketin mukana. Paketti sisältää viisi kappaletta Vapaa Ajattelijan tuoreinta numeroa levitettäviksi sekä yhtä monta kappaletta jäsenkirjeen kopioita. Pyynnöstä liitto voi lähettää yhdistyksille useampiakin kappaleita lehteä ja muuta materiaalia jaettavaksi esimerkiksi jotakin jäsenyhdistyksen järjestämää yleisötilaisuutta varten. 

Vapaa Ajattelija lähetetään myös puolueille, mutta kristillisdemokraattien puoluetoimistolle ei kuulemma joistakin hienotunteisuussyistä ole sitä tarjottu. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Pylkki totesi, että ainoastaan kaksi sellaista tahoa, joille Vapaa Ajattelijaa on lähetetty ovat kieltäytyneet vastaanottamasta sitä. Nämä tahot ovat lehti nimeltä Kymen Sanomat sekä Vasemmistoliiton puoluetoimisto. 

Onko uskontokritiikki Vasemmistoliiton mielestä jotenkin rasistista ja syrjivää vihapuhetta (kuten monet niin sanotut ”punavihreät” usein julistavat ainakin tietyn seemiläisen maailmanvalloitususkonnon osalta), vai mistä oikein on kyse? 

Seuraavaksi Pylkki mainosti liiton jäsenyhdistyksilleen tarjoamaa edullista monistuspalvelua. Liitolle voi lähettää yhdistyksen paikallislehden monistettavaksi painovalmiina PDF-tiedostona pientä korvausta vastaan. Edellytyksenä on, että tiedosto on täysin painovalmis. 

Yhtenä hiljattaisena muutoksena todettiin, ettei liitto enää lähetä jäsenpaketteja uusille jäsenhakijoille. Käytäntö muutettiin, koska ei ollut varmuutta hakijan hyväksymisestä jäseneksi paikallisyhdistyksessä ennen kuin yhdistys itse on siitä päättänyt. Liitto lähettää Vapaa Ajattelija -lehden vain niille jäsenille, joiden kohdalta on paikallisyhdistyksestä tullut tiedoksi, että jäsenmaksu on maksettu (ja että se voidaan täten myös tilittää liittomaksuna). 

Jäsenrekisteriä pyritään vastaisuudessa keskittämään liiton hoteisiin, jotta vältyttäisiin monimutkaisilta vuosittaisilta jäsenselvityksiltä. Tämä projekti on kuitenkin vielä vaiheessa, ja tavoitteena on toteuttaa keskitetty jäsenrekisteri siten, että yksittäiset yhdistykset voisivat internetin kautta suoraan päivittää omia tietojaan käyttöoikeuksin. 

Liiton jäsenyhdistyksilleen myöntämistä kohdeavustuksista on laadittu yhtenäinen hakulomake, joka oli oheistettu seminaarin kokousmateriaalikansioon. Hakemus on saatavilla myös liiton sivustolta. Kohdeavustuksia voi hakea puolivuosittain toukokuun ja marraskuun loppuun mennessä ja niistä päätetään kesäkuussa ja joulukuussa. Yli 500 euron kohdeavustukset haetaan mahdollisuuksien mukaan ennakkoon ennen ko. toimen toteuttamista. Pienemmät kohdeavustukset voidaan hakea jälkikäteen. 

Lisää keskittämissuunnitelmia 

Liitolla ovat vetämässä myös jäsenyhdistysten mallisäännöt, joita käyttämällä yksittäisten jäsenyhdistysten sääntömuutokset tulisivat PRH:ssa huomattavasti normaalitaksoja halvemmaksi (ennakkotarkastetut säännöt). Sähköisessä muodossa yksittäisen muutoksen hinta olisi tällöin 20 € ja paperikopiona 30 € normaalitaksojen (ei ennakkotarkastettu) ollessa nykyisin sähköisessä muodossa 75 € ja paperimuodossa 100 €. 

Puheenjohtaja Karisman mukaan myös liiton ja jäsenyhdistysten sivustoja suunnitellaan yhtenäistettäviksi. Ratkaisuna on haettu multisite-mallia Word Press -nimisellä ohjelmistolla, jonka kautta nettisivujen päivittäminen onnistuu suoraan kirjoittamalla ilman HTML-kielen tai FTP-siirron hallintataitoja. Tämä mahdollistaisi jokaiselle jäsenyhdistykselle itsenäisen sivustojen päivittämisen yhteisen palvelimen alla. 

Hallintoa kevennetään 

Vapaa-ajattelijain seuraava liittokokous tullaan pitämään ensi vuonna kesäkuun 14.-15. päivän viikonloppuna Tampereen Rosendahl-hotellissa. Aikomuksena hallituksella on jälleen tuoda pöytään sääntöuudistusesitys. Surrealistiseksi muuntuneen sääntömuutostradition syyksi Karisma esitti, että liiton säännöt oli aikoinaan kopioitu jonkin ”rakennusliiton tapaisen vanhan liiton säännöistä” joita on sitten yritetty toistuvasti viilailemalla pelastaa nykyaikaan sopiviksi. 

Kaksiportainen hallintomalli aiotaan yhä säilyttää, koska ilman erillisen liittovaltuuston olemassaoloa liittokokous olisi tilinpäätössyistä pakko pitää joka vuosi. Valtuuston vuosittaiset sääntömääräiset kokoukset aiotaan kuitenkin viimein rajoittaa yhteen. Perusteeksi tälle Karisma esitti, että valtuusto on ”kumileimasin” joka tekee päätöksiä vain hallituksen esitysten pohjalta. Epäselväksi jäi, oliko tämä pelkkä toteamus tilanteesta vai kannanotto siihen, miten asioiden tulisi olla. 

Historiikki työn alla 

Suunnitteilla on liiton ja sen jäsenyhdistysten multimediamuotoinen historiikki, joka laadittaisiin yhteistyössä jäsenyhdistysten kanssa ja sijoitettaisiin nettiin Vapaa-ajattelijan liiton sivuston alle. Netti mahdollistaa liikkuvan kuvan ja äänen käytön, jota varten jäsenyhdistyksiä pyydetään keräämään hallussaan olevia vanhoja ja uudempia dokumentteja. Lisäksi jatkuva päivittäminen on tällöin mahdollista. Ylikosken mukaan historiikista saatetaan kuitenkin julkaista myös painotuote ja ainakin PDF-muotoinen versio sitten kun materiaalia on saatu riittävästi toimitettavaksi. 

Ylikosken laatiman historiikkia koskevan muistion mukaan historiikin on ”tarkoituksena painottua siihen, että Vapaa-ajattelijain liitto on jäsenyhdistysten muodostama ja liiton kokonaisuuteen kuuluu myös yhdistysten toiminta.” Jäsenyhdistysten toivotaan tallentavan myös suullisia kertomuksia liiton historiasta jälkipolville julkaistavaksi historiikkisivuilla. Toimituksesta vastaa liiton historiikkitoimikunta, joka ottaa vastaan aihetta koskevia kirjoituksia ja muita dokumentteja. 

    Projektikoordinaattori Jouni Vilkka pitää kyselytuntia (kuva: Tapio Tukiainen).

Jäsenistön kyselytunti 

Jouni Vilkan vetämällä kyselytunnilla keskusteltiin liiton yleisilmeen muutoksista, jäsenmäärän kasvusta, Vapaa Ajattelija -lehden sisällöstä, liiton sääntöuudistusaikeista sekä tulevasta liittokokouksesta. Esiteltiin lyhyesti liiton työryhmiä, kuten sääntötyöryhmä, hautausmaatyöryhmä ja katsomustyöryhmä. 

Sääntö- ja liittokoustyöryhmään on vuoden 2012 toimintakertomuksen mukaan kuulunut Kari Pasanen (pj) ja Esa Ylikoski. Työryhmä on uudistanut ansiomerkkiohjesäännön ja laatinut ansiomerkkien halulomakkeen, jolla voi hakea myös jotakin muuta liiton huomionosoitusta tietylle henkilölle tai muulle taholle. Kultaisen ja hopeisen ansiomerkin lisäksi vaihtoehtoina ovat pöytästandaardi, Vuoden Vapaa Ajatus -palkinto, Ansioitunut Yhdistys -palkinto, Elämänkaaripalkinto, Väinö Voipio -palkinto sekä kunniapuheenjohtajan asema. 

Hautausmaatyöryhmään on kuulunut Anneli Laakkonen, Heljä Pekkalin sekä työryhmästä viime vuonna eronnut Anita Törn. 

Katsomustyöryhmän (toimintakertomuksen mukaan Omantunnon- ja vakaumuksenvapaus -työryhmä) puheenjohtajana on toiminut Esa Ylikoski sekä muina jäseninä Markku Pääkkönen, Jori Mäntysalo, Petri Karisma, Anneli Aurejärvi-Karjalainen, Lasse Pylkki, Kaisa Robbins ja Antti Ellonen. Ryhmä on työskennellyt sähköpostitse ja valmistellut lausuntoja ja kannanottoja. 

Liitossa on toiminut myös taloustyöryhmä (Petri Karisma, Heljä Pekkalin), joka viime vuoden aikana ulkoisti liiton omistamien vuokra-asuntojen hallinnoinnin. Nykyisin Vuokraturva Oy huolehtii siitä, että asunnoissa on jatkuvasti maksavia vuokralaisia ja Hallinnointiturva Oy huolehtii liiton omistamien asuntojen isännöinnistä. Sopimus on ollut voimassa 1.7.2012 alkaen. 

Liitto on hiljattain uusinut logoaan. Puheenjohtaja Karisman mukaan kyseessä ei ole ollut vanhasta liiton vaakunasta luopuminen, vaan että ”se ei ollut logo” – joten sen rinnalle piti kehittää sellainen. Vaakunaa on yhä käytetty mm. osassa tämänkertaisen seminaarin oheismateriaalia. 

Liiton jäsenyhdistysten yhteenlasketun jäsenmäärän todettiin hitaasti nousseen, jollei oteta lukuun Karkkilan vapaa-ajattelijayhdistyksen hiljattaisen eron jättämää lovea. Karkkilan jäsenet mukaan lukien viimeksi tilitettyjä liittomaksuja oli Vilkan mukaan 1805. 

Vapaa Ajattelija -lehden kehuttiin yleisesti ottaen parantuneen viime aikoina. Pertti Periniva (Kemin Vapaa-ajattelijat) esitti toimitukselle toivomuksen, että vastaisuudessa artikkeleiden vierasperäiset ja sivistyssanat käännettäisiin suomeksi. 

Lehden toimitussihteerinä on vuoden 2012 alusta toiminut teatteritieteen maisteri Suvi Auvinen liiton puheenjohtajan toimiessa vastaavana toimittajana. Muu toimituskunta koostuu toimitusneuvostosta, johon kuuluu edellä mainittujen lisäksi neuvoston puheenjohtaja Lasse Pylkki, liiton pääsihteeri Esa Ylikoski sekä Aimo Törmänen. Lehden taittajana on toiminut Sauli Lehtinen. 

Pertti Jarla (Helsingin Vapaa-ajattelijat) kertoi, että seuraavaan lehden numeroon on tulossa ateismin aakkoset. 

Miten hyvä yhdistys toimii 

Seminaarin päätösesitelmän piti järjestökouluttaja Kari Loimu, jolla oli takanaan pitkän linjan ura vuodesta 1985 alkaen päätoimisena järjestötoimintakouluttajana. Suurelta osin hän kertoi kouluttaneensa ammattijärjestöissä, mutta myös julkisen vallan laitoksissa ja joissakin yrityksissä. 

Loimun mukaan koko järjestötoiminnan toimintaympäristö on muuttunut ja alati muuttumassa. Lewis Carrollin Liisa peilimaailmassa -kirjaa lainaten nykyään ”pitää juosta kovaa, että pysyisi paikallaan.” Toimintaympäristö muuttuu nopeasti muutoinkin kuin yrityksillä. 

Hallitsevia muutostrendejä ovat Loimun mukaan maallistuminen, yksilöllistyminen, tiedon lisääntyminen, sirpaloituminen, polarisoituminen ja liike kohti jälkimaterialistisia arvoja. Lähteenä Loimu oli käyttänyt sosiaalipsykologian professori Klaus Helkamaa. 

Yksilöllistyminen merkitsee, että ”tänä päivänä massoja ei saa liikkeelle kuin jonkin popparin konsertti stadikalla.” Vielä 1960-luvulla nähtiin järjestötasolla laajoja massaliikkeitä. Vapaaehtoistyö ei enää ole niin pitkäjänteistä kuin ennen, koska yksilöillä on halua sitoutua vain yksittäisiin ”projekteihin” ennemmin kuin johonkin tiettyyn yhdistykseen. 

Tämä niveltyy sirpaloitumiseen siten, että vielä 1960-luvun alussa esimerkiksi nuorisokulttuuri oli verraten yhtenäistä: kaupungin oppikoulunuoret diggasivat Beatleseja ja maaseudun nuoret tanssivat tangoja. Ylemmyyden ja alemmuuden ilmaisut jakautuivat sen mukaan, oletko juntti vai stadilainen. Nykyisin nuorisokulttuuri on hajonnut monitahoisesti erilaisiin alakulttuureihin. Loimun mukaan tällainen hajautuminen näkyy myös järjestötoiminnan, kuten oletettavasti esimerkiksi vapaa-ajattelijaliikkeen sisäisissä puitteissa. 

Toisaalta trendinä on ollut samalla myös polarisoituminen: maallistumisesta huolimatta on noussut esille päiviräsäsiä ja Amerikan fundamentalisteja. Asetelma esimerkiksi suhteessa maallistumiskehitykseen on siten aikaisempaa pelkistetymmin ”joo” tai ”ei”. 

Tiedon lisääntyminen ja yksilöllistyminen niveltyvät nekin kehityskulkuina toisiinsa. Aikaisemmin yksilö harvoin tiesi edes valtakunnan asioista; tieto rajoittui oman kyläyhteisön tapahtumiin. Muutos on ollut radikaali: tiedon levittäytyminen maailmanlaajuisesti mm. uusissa sähköisissä medioissa auttaa yksilöitä suhteellistamaan omia arvojaan, koska on aina jotakin mihin verrata paikallisia arvoja. 

Loimun mukaan sähköiset mediat ovat tänä päivänä syrjäyttämässä esimerkiksi kapakkakulttuurille ominaisen yhteisöllisyyden siten, että nykyään yksilö raportoi ensin globaalisti Facebookissa menevänsä välillä oluelle ja sen jälkeen päivittää statustaan kertomalla nettikavereilleen, että se maistui hyvältä. ”Jos et ole Facebookissa ja olet alta 50, olet pihalla” sosiaalisesta elämästä. 

Kehitys kohti jälkimaterialistisia arvoja ei tarkoita välttämättä samaa kuin uskontojen uusi tuleminen, vaikka monet (erityisesti ”uuden ajan”) uskonliikkeet yhdistävät nämä toisiinsa. Trendissä on Loimun mukaan kyse siitä, että verrattuna teollistumisen aikana muotoutuneisiin moderneihin taloudellisiin hyvinvointiarvoihin yhä useammat ihmiset saattavat arvostaa enemmän esimerkiksi lisääntyvää vapaa-aikaa kuin lisääntyvää ostovoimaa. Yksilön menestyksen mittana ei siten yksiselitteisesti enää ole pelkkä taloudellinen asema markkinoilla. 

Toisaalta harvoilla on vapaa-ajan ongelmia, koska opiskelu tai työ vie aikaa ja voimia entistä enemmän. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kovenee, koska tarjontaa on paljon. 

Vapaa-ajan arvoa mitataan voittopuolisesti elämyksien laadulla, ja tämä on myös vapaaehtoistoiminnassa kyettävä ottamaan huomioon. ”Yhdistyslaissa ei ole määrätty, että järjestötoiminnan tulisi olla tylsää,” Loimu toteaa – mutta kaavoista on vaikea päästä järjestöissä irti. 

Loimu vertasi tässä vapaa-ajattelijaliikkeen nykyisiä ongelmia kirkon nykyisiin ongelmiin. Eräs kirkonmies oli kuulemma sanonut, että kirkko ei enää tyydytä jäsentensä tarpeita ja että nyt siellä sitten odotetaan, että jäsenten tarpeet muuttuvat. Loimun mielestä tätä joudutaan odottamaan kauan. 

Kaksi johtamisen lajia 

Lopuksi Loimu käsitteli johtamisen edellytyksiä järjestökontekstissa. Johtamista oli hänen mukaansa kahdenlaista: (1) leadership ja (2) management. Ensiksi hän avasi jälkimmäistä termiä. 

Management – järjestön asioiden hoito – vaatii suunnitelmaa: mitä halutaan järjestöllä tehdä ja mitä saada tekemisellä aikaan. Keskeinen kysymys on toiminta-ajatus: mitä tarkoitusta varten organisaatio on olemassa? Kysymys täsmentyy siten, mitä juuri tämä organisaatio on mitä mikään muu organisaatio ei ole. 

Suomalainen, maailman johtava radiosondeja valmistava yritys määrittelee toiminta-ajatuksensa siten, että se ”tarjoaa ratkaisuja ympäristön mittaamisongelmiin”, kuten esimerkiksi kuvataiteen keräilijöiden tarpeeseen saada tietää, mitkä ovat sijoituspaikalle suotuisat ilman kosteusarvot, jotta arvokkaat taideteokset eivät rapistuisi. 

Vastaavasti järjestön on voitava määritellä toiminta-ajatuksensa mieluiten yhdellä lauseella: mitä esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitto lähtökohtaisesti on. Aiheesta syntyi keskustelua erityisesti Kim Sjöströmin ja Esa Ylikosken välillä: Sjöströmin mielestä liitto on perustavalta lähtökohdaltaan uskonnottomien etujärjestö ja Ylikosken mielestä yleisesti yhdenvertaisuutta ajava ihmisoikeusjärjestö. 

    Kim Sjöström (kuva: Tapio Tukiainen). 

Kuten liikeyrityksen, myös järjestön on toimiakseen tehokkaasti kyettävä jäsentemään itselleen muutaman vuoden tähtäimellä asetetut tavoitteet. Sopiva määrä lueteltuja tavoitteita on Loimun mielestä ”puolisen tusinaa”; jos määriteltyjä tavoitteita on enemmän, toiminta niiden pohjalta voi hajota käsiin. Järjestön kannattaa tässä kohdin katsoa sääntöjä: mitä tavoitteita toisessa pykälässä on mainittu? 

Vuositason suunnitelman puitteissa lähdetään kuvaamaan, miten asiat ovat vuoden päästä. Loimu vertasi tätä urheilija Matti Mattsonin tavoiteasetteluun, jonka päämäärä on voittaa Riossa olympiakultaa neljän vuoden päästä. Neljän vuoden päätavoite edellyttää toteutuakseen alatavoitteita tälle vuodelle ja ensi vuodelle ja seuraavalle. Tavoite on haastava: kun se kerran on selkeästi määritelty, kaikki on laitettava peliin ja tehtävä työtä oikeiden asioiden kanssa. 

Tavoitteen tulee olla ”mitattavissa oleva” – mutta Loimun mielestä ”subjektiivinenkin mittari on parempi kuin ei mikään mittari”. Ongelmana on usein, ettei ole selkeää toiminta-ajatusta, josta olisi johdettu päämääriä. Loimu viittasi jälleen Lewis Carrollin tuotantoon – tällä kertaa teokseen Liisa ihmemaassa – jossa Liisa kysyy tietä ystävältään Mörökölliltä. Liisa sanoo, että hänen tavoitteensa on vain ”päästä jonnekin” – johon Mörökölli vastaa, että tässä tapauksessa on samantekevää, mitä tietä kuljet. Kaikki ne johtavat väistämättä jonnekin. Keinojen miettiminen on järjetöntä, jos ei tiedä mihin niillä pitäisi päästä. 

Loimu alleviivasi, että Vapaa-ajattelijain liiton kaltaisen järjestön hyvä historia ei oikeuta jatkamaan entiseen malliin, koska se mikä järjestötoiminnassa toimi aikaisemmin ei välttämättä toimi nykyisin. Tavoiteasetteluiden selkiyttämiseksi hän suositteli, että hallitus kokoontuu viikonlopuksi suunnittelupalaveriin ja samalla viettämään aikaa keskenään. Tällöin voi olla kohtalaisen varma, että viikonlopun jälkeen ”on valmiina hyvä suunnitelma ja sivutuotteena kiva kokemus.” 

Toinen johtamisen laji, leadership tarkoittaa Loimun mukaan niitä toimia, joilla saadaan ihmiset sitoutumaan ennalta asetettuihin tavoitteisiin. Järjestötoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa ei niskuroivia luottamushenkilöitä voi sanoa irti. Ei voi luvata lisää liksaa eikä urakehitystä, koska luottamushenkilön asema on jäsenistön käsissä. Siksi hyvän johtajan on tässä kontekstissa osattava tehdä selväksi, että tehtävien vastaanottaminen on vapaaehtoista mutta että vapaaehtoisuus loppuu, kun tehtävä otetaan vastaan. 

Jotta tämä vapaaehtoistyön kontekstissa onnistuisi, taustalla on oltava yhteisymmärrys tavoitteista. Sen vuoksi päätettävistä asioista ”jauhamiseen” on voitava käyttää paljon enemmän aikaa kuin esimerkiksi liikkeenjohdossa. Tämän voisi nähdäkseni tulkita tarkoittavan sitä, että järjestötoiminnan kontekstissa hallinnon toimintatapojen demokraattisuudesta ja avoimuudesta todennäköisesti on huomattavasti hyötyä verrattuna esim. yritysjohtamisen malliin. 

Järjestöjohtajuudessa korostuu täten Loimun mukaan erityisesti johtohenkilöiden oma näkyvä sitoutuminen tavoitteisiin: puheenjohtajan on näytettävä esimerkkiä hallitukselle ja muille toimihenkilöille ja näiden puolestaan koko jäsenkentälle. Jäsenistön sitouttaminen tarkoittaa niitä toimia, joilla pyritään saamaan ihmiset hyväksymään päämäärät, tavoitteet ja toimintatavat – ja myös toimimaan niiden mukaan. ”Jos puheenjohtaja ei sitoudu, ei kukaan muukaan voi sitoutua.” 

Miltä tulevaisuus näyttää? 

Seminaarin ulkoisissa puitteissa ja järjestelyissä oli hyvin vähän, jos lainkaan moittimista. Ennakkotiedotus jäsenyhdistyksiin päin toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Ohjelma pysyi sujuvasti kasassa ja eteni piirustusten mukaan. Lounastarjoilu oli erinomainen, ja halukkaat saivat tilaisuuden tutustua paikan päällä liiton toimiston uudistuneeseen ilmeeseen. Lisäksi – oltiinpa liiton tämänhetkisistä katsomuspoliittisista linjauksista mitä mieltä tahansa – tilaisuus ainakin tuntui vakuuttavan siitä, että liiton varoja on tämänkertaisen seminaaripaikan hintavuudesta huolimatta viime aikoina käytetty muuhunkin kuin vain muutaman kymmenen sisäpiiriläisen kestitsemiseen sellaisissa virallisissa ja puolivirallisissa kokoontumisissa, joissa yksinään ei saada mitään aikaan liiton tavoitteiden toteutumiseksi ulkomaailmassa. 

Eräs seminaarissa itse mukana ollut henkilö oli tosin moittinut liittohallitusta siitä, että se oli järjestänyt seminaarin näin kalliissa hotellissa. Hänen mielestään vaatimattomampi seminaaripaikka olisi riittänyt ja siis säästänyt liiton varoja. Hotellin halvimman huoneen hinta oli 93 €/vrk.

Liiton johdon toiminnan avoimuuden puutetta on liiton sisäisen opposition taholta arvosteltu, mutta silläkin on kääntöpuolensa. Toimintaa on hajautettu erillisiin työryhmiin, jotka ovat projektikohtaisia. 

Liiton tulevaisuus ei näillä näkymin näytä huonolta, jos arvioi sen kykyä toimia järjestönä muuttuvassa maailmassa. Toimintatapoja on ajanmukaistettu ja ajanmukaistetaan edelleen. Sisäisiksi kiistakysymyksiksi jäänevät lähinnä linjakysymykset suhteessa katsomuspolitiikkaan (esim. elämänkatsomustiedon avaaminen kirkkoon kuuluville) ja toimintojen ulkoistamiseen (mm. seremonia- ja kirkostaeroamispalvelut) sekä kysymys siitä, tulisiko liiton pyrkiä olemaan ennemmin demokraattisesti toimiva kansalaisjärjestö vai liikkeenjohdollisesti toimiva imagotehdas. 

Kuten mm. seminaarin päätösesitelmästä nähdäkseni hyvin kävi ilmi, kansalaisjärjestö ei välttämättä toimi tehokkaimmin nimenomaan liikkeenjohdosta suoraan lainattujen hallintomallien alaisuudessa, eikä kansalaisjärjestön julkisuuskuvaa voi mitenkään tyhjentävästi rinnastaa yrityksen liikeimagoon. Byrokraattisuuden vähentämisessä ja hallinnon keventämisessä liitto on kuitenkin oikealla linjalla kummasta tahansa näkökulmasta katsottuna. Seuraava liittokokous näyttää, miten esimerkiksi antiikkiset säännöt tullaan uudistamaan; saadaanko toistuville sääntömuutosprojekteille loppua?

Janne Vainio