Terveiset Sastamalasta. Kaupunki on pinta-alaltaan iso, mutta väkimäärältään pieni (25 tuhatta). Keskusta on kyllä kaupunkimainen. Täällä on paljon kirkkoja ja hautausmaita. Muutoin on todella kauniit maisemat. 

Perinteisten tapakristittyjen lisäksi Sastamalan seurakunnassa vaikuttaa hyvin voimakas tosiuskovien puhdasoppineiden liittoutuma, johon kuuluvat Karkun evankelinen opisto, kansanlähetyksen väki, SLEY:n porukka ja esikoislestadiolaiset. Kun nainen saarnaa kirkossa, nämä pitävät omaa jumalanpalvelustaan muualla. 

Toisaalta täällä jyräävät helluntailaiset. Sunnuntaisin jumalanpalveluksen aikaan helluntaiseurakunnan kirkon parkkipaikalla näkyy paljon enemmän autoja kuin Tyrvään pääkirkon paikoitusalueella. 

Kyllähän täältä uskonnottomiakin ihmisiä löytyy, ateistejakin, mutta mitään järjestäytynyttä toimintaa ei ole. Minä olen viimeisen viidentoista vuoden ajan kinastellut uskovaisten kanssa Suomen vanhimman paikallislehden Tyrvään Sanomien mielipidepalstoilla. Aamulehteä täällä luetaan myös paljon, ja sinnekin olen kirjoitellut. 

* * * 

Niinpä olin hyvin hämmästynyt, kun huomasin muista yhteyksistä tutun kaverin auton takalasissa ison tarrateipin "Uskotko vieläkin satuihin?" ja sen alla nettiosoitteen "www.eroakirkosta.fi". Ajattelin, että onpas rohkea mies. No, ei sitä auton ikkunaa vielä ole rikottu. Muitakin uskonnonvastaisia tekstejä hän on autojensa laseihin liimaillut. 

Miehen nimi on Pekka Huppunen. Ikää hänellä on noin 45 vuotta. Ammatiltaan hän on mielenterveyshoitaja. Tekee hän muitakin töitä. Valokuvaa ei voi julkaista työjuttujen takia. 

Pekka Huppunen saatteli isänsä viimeiselle matkalle seuraavanlaisella tavalla. Hän marssi Erosen hautaustoimistoon, joka on toiminut paikkakunnalla jo 75 vuotta, ja osti sieltä ihan kunnollisen vaalean sävyisen puuarkun, missä oli sisäverhouksetkin valmiina, mutta ulkopuolella ei ollut mitään kangaspeitettä eikä koristeita. Arkun hinta oli vain 50 euroa. Normaalistihan arkkujen hinnat alkavat 500 euron paikkeilta, eikä ylärajaa taida löytyä lainkaan. Sitä saa mitä tilaa. 

Huppunen haki itse isänsä sairaalan kylmävarastosta ja kuljetti kalmon krematorioon kevyellä avolava kuorma-autolla, jonka lava oli kuitenkin katettu. Avoautollahan arkkua ei saa kuljettaa. Lakipykälien mukaan ohjaamon ja lavan välissä täytyy olla seinä, mutta siinä on ristiriita, koska toisaalta arkun vieressä voi olla penkki, jossa on istumapaikka yhdelle henkilölle. Naftaa kului 30 euron edestä kahteen edestakaiseen matkaan. 

Krematorion lasku oli 176 euroa. (Näistä tapahtumista on jo kulunut muutama vuosi.) Tuhka laitettiin kahteen sotilaiden käyttämään vesipulloon, jotka Huppunen oli ostanut parilla eurolla kappale. Pulloja täytyi olla kaksi, koska uurnan tilavuus on kolmesta viiteen litraan. 

Pekka Huppusen isän loppusijoituspaikka on avomerellä kansainvälisellä merialueella. Mitään lupia ei tarvitse keneltäkään kysellä. Sen pituinen se juttu oli. Joku uskovainen henkilö on jeesustellut ja kysellyt, eikö Pekka tunne mitään kunnioitusta perinteisiä hautaustapoja kohtaan, mutta Huppusen mielestä osoittaa suurempaa kunnioitusta kuollutta kohtaan, kun tekee kaiken itse eikä turvaudu ammattiauttajiin. 

* * * 

Pekka Huppunen on aktiivinen ateistinen toimija monella muullakin tavalla. Esimerkiksi hän teki kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, kun Sastamalan ev.lut. seurakunta jakoi hänelle (niin kuin kaikkiin talouksiin) postin mukana Paanu-nimisen lehtensä. Pekan mielestä teko loukkasi hänen uskonnonvapauttaan ja aiheutti hänelle hermostuneisuutta ja henkisen stressitilanteen. 

Saman tapaisia kanteluita on tehty muitakin eri puolilla Suomea. Tilanne on jollain lailla auki, siis epäselvä, mikä johtunee eduskunnan perustuslakivaliokunnan kommentista, joka oli ristiriidassa oikeusasiamiehen aikaisempien lausuntojen kanssa. Kumpikin varoo nyt astumasta toistensa varpaille. (Kiista lienee jo viety EIT:n ratkaistavaksi.) 

Talousvaikeuksien vuoksi Sastamalan seurakunta lopetti Paanun ilmestymisen kokonaan. Nyt Tyrvään Sanomien liitteenä julkaistaan silloin tällöin Sananjalka-nimistä seurakunnan lehdykkää. 

Huppunen on ilmoitellut Tyrvään Sanomissa avustavansa ihmisiä eroamaan kirkosta ja auttavansa vanhempia vaikka ottamaan lapsensa pois koulujen uskonnonopetuksesta ja antavansa apua muissakin kirkon vastaisissa järjestelytehtävissä. Ilmoituksissa oli tietysti hänen (salainen) puhelinnumeronsa. Häirikkösoittoja on tullut vain yksi ainoa, mutta monet ovat kiitelleet. 

Eräs Huppusen mieliharrastuksista on tunkeutua internetin avulla ukovaisten ihmisten keskustelupalstoille ja esittää siellä kriittisiä kysymyksiä. Sanomalehtien mielipidepalstoille hän myös kirjoittelee. 

Vapaa-ajattelijain liiton toimintaan Huppunen ei ole kiinnostunut osallistumaan. Yhdistystoiminta kun on sellaista kompromissien hakemista ja muutenkin liian hidasta.

Asko Rantanen

Kirjoitus tarjottiin julkaistavaksi Pekka Huppusen suostumuksella Vapaa Ajattelija -lehdessä, mutta sitä ei julkaistu.