Jämijärven kunnassa (perustettu 1865) on helluntailaisten yksityinen Lauttakankaan hautausmaa. Se sijaitsee Ikaalisista Kankaanpään Niinisaloon menevän seututien (261) varrella, Pukaran tienhaarassa. Tienhaarasta on 18 kilometriä Ikaalisiin ja 28 kilometriä Kankaanpäähän. 

    Jämijärven Siion Rukoushuoneyhdistys ry:n Hautausmaa-tila Jämijärven evankelis-luterilaisen seurakunnan Lauttakangas-tilan itäkulmassa. Hautausmaa-tilaa ei ole merkitty ristillä, vaikka se on käytössä oleva hautausmaa. Lauttakangas-tilan alueelle on merkitty kaksikin ristiä, vaikka se ei ole hautausmaakäytössä. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 1770/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 1770/MML/13.

Perustamislupa-anomus 

Jämijärven Siion Rukoushuoneyhdistys ry (50638; ensirekisteröinti 6.9.1948) haki (6.2.1965/6.2.1965 AD (386/75) 1965 OPM, SVA) oikeutta perustaa yksityinen hautausmaa "kirkosta eronneita jäseniään varten" määräalalle, joka oli Kauppilan kylässä ja saatu tilusvaihdolla Jämijärven evankelis-luterilaiselta seurakunnalta. Anomuksen teki valtakirjalla saarnaaja Veikko Manninen Helsingin Kalliosta. 

Hakemuksen liitteenä oli kymmenkunta liitettä, joita alempana selostetaan. Lisäksi anojat sitoutuivat jatkuvasti hoitamaan hautausmaata. 

Aiempi perustamislupapäätös 

OPM oli jo 13.5.1949 antanut päätöksen, jolla yhdistys oli oikeutettu perustamaan yksityinen hautausmaa tarkoitusta varten lahjoitetulle, 12 aarin suuruiselle maa-alueelle Salo-nimisellä tilalla (181–401–5–13) Jämijärven pitäjän Jämijärven kylässä. Päätöksen olivat allekirjoittaneet opetusministeri R. H. Oittinen ja nuorempi hallitussihteeri K. G. Rein. 

Aiottua hautausmaata koskeva, maanmittausinsinööri K. A. Linkamon laatima ja Ikaalisissa 9.6.1948 päiväämä karttapiirros kertoo, että hautausmaahanke oli olemassa jo ennen rukoushuoneyhdistyksen perustamista. Piirros kuvaa hautapaikka- ja käytäväjärjestyksen. Alueelle oli suunniteltu 10 hautakorttelia ja yhteensä 88 hautapaikkaa. Hautapaikan mitta oli 2,5x1,5 metriä. 

Myöhemmin terveydenhoitolautakunta oli katsonut tämän alueen hautausmaaksi soveltumattomaksi. Yhdistys oli sen jälkeen hankkinut tilusvaihdolla Jämijärven evankelis-luterilaiselta seurakunnalta uuden alueen hautausmaataan varten. 

Alue "täysin sopimaton hautausmaaksi" 

Kierikankylän vesiyhtymän osakkaat olivat kirjelmöineet Jämijärven terveydenhoitolautakunnalle 10.5.1961. Hautausmaa-alue sijaitsi vedenottoalueen harjunpuoleisella puolella, ns. Soininharjussa, ja osakkaat vaativat terveydenhoitolautakuntaa pikaisiin toimiin hautauksien estämiseksi alueelle. Turun ja Porin läänin lääninlääkäri oli käynyt alueella 2.5.1961. 

Mainitun, viisikulmionmuotoisen alueen kiinteistötunnus oli 181–401–5–75. Se sijaitsee pohjoisemman kiitotien itäpäästä noin 690 metriä koilliseen. Alueen pohjoisrajasta noin 40 metriä pohjoiseen on Kierikankylän vedenottamon kaivo. 

    Soininharjussa sijaitseva alue, johon hautausmaa alunperin piti perustaa. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 1832/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 1832/MML/13.

Lautakunta pitikin mahdollisena, että hautausmaasta vedenottoalueella on terveydellisiä haittoja. Se päätti yksimielisesti pitää "täysin sopimattomana hautausmaaksi erotetun alueen käyttämisen hautaamiseen" (Terveydenhoitolautakunnan pöytäkirja 17.5.1961, § 37). 

Tilusvaihtokirja 

Yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa 22.12.1963 Yli-Rämillä oli läsnä noin 30 yhdistyksen jäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Vilho Rajala ja sihteerinä Suoma Ritakorpi. Tilusvaihtokirja yhdistyksen ja Jämijärven seurakunnan välillä luettiin (3 §) ja hyväksyttiin yksimielisesti (4 §). 

19.12.1963 päivätyn tilusvaihtokirjan mukaan Jämijärven seurakunta luovutti yhdistykselle Lauttakangas-tilasta (181–403–1–93) 15 aarin suuruisen määräalan tilan koilliskulmasta. Yhdistys puolestaan luovutti seurakunnalle hautausmaa-alueensa (181–401–5–75) Jämijärven kylässä. Luovutuksen ehdot olivat: 

1. Luovutuksiin ei liittynyt kauppahintasuorituksia; 
2. Omistus- ja hallintaoikeus siirtyi, kun luovutukset on laillisesti hyväksytty ja vahvistettu; 
3. Jos yhdistys ei saa hautausmaan käyttöoikeutta, tilusvaihto peruuntuu; 
4. Luovutuksia ei seurannut irtainta. 

Vaihtokirjan allekirjoittivat seurakunnan puolesta kirkkoherra Antti Uljas Peijarin kylästä, osuuskassan johtaja Simo Rissanen Peijarin kylästä, maanviljelijä Olavi Heikkilä Kauppilan kylästä, Kalle Niemenmaa Kauppilan kylästä ja maanviljelijä Edvin Välimäki Sydänmaan kylästä sekä rukoushuoneyhdistyksen puolesta maanviljelijät Yrjö Linnamäki Jämijärven kylästä, Toivo Järventausta Tykköön kylästä, Vilho Rajala Peijarin kylästä ja Pentti Yli-Rämi Kauppilan kylästä. 

Luovutuksen todisti julkinen kaupanvahvistaja ja kutsuttuna todistajana oli osuuskassan virkailija Taimi Sihvola. 

    Yleiskuva portilta hautausmaalle. Kaksi hautariviä pääkäytävän vasemmalla puolella.

Kartta 

Mattila-tilan (rno 1:63) tilukset oli mitannut ja lohkonut sekä rajat käynyt ja pyykittänyt 1963 maanmittausinsinööri Juhani Wallenius. Kartan mukaan Jämijärven seurakunnalle tuli alue 1:63a, joka käsitti yhden palstan. Mattila (rno 1:63b) jäi Taavetti Matias Ronumäelle ja Emmi Helena Ronumäelle. Lohkominen oli hyväksytty Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorissa 23.12.1963. 

Alue oli muodoltaan lähes suorakulmio, jonka koillisivun pituus oli 131 metriä, kaakkoissivun 19,00+144,30 metriä, lounaissivun 103,80+8,2 metriä ja luoteissivun 162,70 metriä. Alueesta oli kuitenkin leikattu pois pieni eteläkärki siten, että leikkaussivun pituudeksi tuli 20,10 metriä. 

Tästä alueesta helluntailaisten rukoushuoneyhdistykselle luovutettu koilliskulma on suorakulmio. Sen koillis- ja lounaissivujen pituus oli 50 metriä, kaakkois- ja luoteissivujen 30 metriä. 

Luovutuksen jälkeen seurakunnan Lauttakangas-tila sai toisen palstan. Koko tilan pinta-ala on noin 1,73 hehtaaria, josta ensimmäisen palstan pinta-ala on 1,5832 hehtaaria ja tilusvaihtona rukoushuoneyhdistykseltä saadun toisen palstan pinta-ala 0,1422 hehtaaria. Tilusvaihtona saatu palsta lohkottiin 3.11.1964, ja seurakunta sai siihen lainhuudon 27.10.1965. 

Hautausmaan järjestelypiirros 

Rukoushuoneyhdistyksen hautausmaaksi aiottu alue oli harvaa mäntymetsää. Puusto oli tarkoitus säilyttää ja alue aidata pystylauta-aidalla. Hauta-alueet aiottiin kylvää nurmelle. Alueella oli neljä korttelia, numeroituja hautapaikkoja oli 210, numeroimattomia 34. 

    Huoltorakennus, jonka ovisyvennyksessä kaksi roska-astiaa.

Seurakunta apuun 

Kierikankylän vesiyhtymä antoi myöhemmin, 14.1.1964, lausunnon, jossa se kertoi, että hautaamista tilan 181–401–5–75 alueelle vastustettiin terveydellisistä syistä, koska vesi kerääntyy hautausalueelta vedenottoalueelle. Lausunnossa oli 16 allekirjoittajaa. He suosittelivat, että Jämijärven seurakunta luovuttaisi rukoushuoneyhdistykselle määräalan Lauttakankaan hautausmaasta yhdistyksen hautausalueeksi. 

Lausunto annettiin siis lähes neljä viikkoa sen jälkeen, kun tilusvaihto oli jo toteutunut. 

Seurakunnan lausunto 

Jämijärven seurakunnan kirkkovaltuuston kokous 20.1.1964 antoi vielä asiassa lausunnon rukoushuoneyhdistyksen pyynnöstä. Läsnä kokouksessa oli 11 valtuustomiestä. 

Se lausui vedenottajien perustelleen asiansa riittävästi. Ei ole suotavaa, että vilkkaasti käytetyllä purjelento- ja hiihtoalueella olisi hautausmaa, jonka käyttö poikkeaisi jyrkästi alueen muusta käytöstä. Koska oli vaikeaa ratkaista, oliko hautausmaa perustettu ennen kuin vesilaitos järjestettiin, tilusvaihtojärjestely on suotava kuntalaisten sovun kannalta. Seurakunta ei itse tarvinnut vaihdossa luovuttamaansa aluetta ja tälle alueelle oli haudattu vain yksi vainaja, joka oli ollut rukoushuoneen jäsen. Kuka tämä vainaja oli, sitä hautausmaan nykyinen hoitaja Matti Salmela ei tiedä eikä Jämijärven seurakunnastakaan löydy tietoa asiasta. 

    Kaivo, josta saadaan kasteluvesi.

Uusi lääkärintarkastus ei tarpeellinen 

Kun Lauttakankaan alue oli aikanaan hyväksytty hautausmaaksi, lausui Turun ja Porin lääninlääkäri Aino Helminen 16.1.1965, ettei hän pitänyt uutta tarkastusta tarpeellisena. 

Nimismiehellä ja lääninhallituksella ei huomauttamista 

Ikaalisten piirin nimiesmies O. Jääskeläinen lausui 22.2.1965 lääninhallitukselle, ettei hänellä ollut huomauttamista asian johdosta. 

Maaherra Esko Kulovaara ja lääninneuvos Yrjö Aliharmi Turun ja Porin lääninhallituksesta lausuivat saman 23.2.1965. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 5.3.1965. Hakija oikeutettiin perustamaan hautausmaa Jämijärven kunnan Kauppilan kylässä sijaitsevalle 15 aarin suuruiselle maa-alueelle Lauttakangas-tilalla. Alue oli erotutettava ja saanto laillistutettava (Päätöskonseptit 5.3.1965). 

    Hautausmaan aitaa ja kulkuaukko seurakunnan hautausmaa-alueelle. 

Varustukset 

Hautausmaan varustuksiin kuuluu aita, betoniset portinpylväät ja metalliportti, kaivo ja huoltorakennus. 

Vierailin hautausmaalla 27.7.2013. Hautausmaan pitkä koillissivu ja kaakkoispääty yhtyvät seurakunnan aitaan. Lounais- ja luoteissivuilla on vihreä, muovipinnoitettu metalliverkkoaita, jonka korkeus on 94 cm. Aidantolpat ovat betonia. Kaakkoispäädyssä on portin molemmin puolin 5 vankempaa tolppaa. Lounaissivulla on 17 ja luoteissivulla 10 ohuempaa betonitolppaa. Tolppien korkeus maasta on 95–105 cm. Hautausmaan länsinurkassa aidassa on kulkuaukko seurakunnan maa-alueelle. 

Portti on tienpuoleisella kaakkoissivulla. Oikean portinpylvään mitat ovat 25x25x130 cm, vasemman 25x25x140 cm. Musta metalliportti (303x150 cm; lxk) on rautaa. Portissa on 5 cm leveästä metallilevystä tehdyt, harmaaksi maalatut ristit (48x87 cm; lxk). 

Kaivo sijaitsee maan keskivaiheilla, lähellä lounaissivua. Käsipumppua pumppaamalla kaivosta saa kasteluvettä. 

Huoltorakennus (n. 610x610 cm) on betonisokkelille pystytetty puurunkoinen, pulpettikattoinen, aaltopeltikatteinen, lautaverhoiltu, harmaa rakennus. Sen etusivussa on ovisyvennys ja pariovi, kaakkoispäädyssä kaksi ikkunaa ja luoteispäädyssä pienempi ovi. Etusivun ovisyvennyksessä on kaksi roska-astiaa, harmaa, pieni muovitynnyri käytetyille hautakynttilöille ja isompi muovinen astia muille roskille. Rakennuksen sisällä on lankkuja, hautapeitto, kuormalavoja, puiset tikapuut, kottikärryt ja lapioita. Matti Salmelan mukaan rakennus on valmistunut arviolta melko pian yhdistyksen hautaustoiminnan alettua, 1960-luvulla. 

Haudat 

Hautausmaa on kaakko-luodesuuntainen suorakulmio, jonka portilta lähtevä pääkäytävä jakaa pituussuunnassa kahtia. Hautausmaa on metsähautausmaa. Pääkäytävän koillispuolella on 22 mäntyä, huoltorakennus ja vain yksi hauta, hautausmaan uusin hauta. Pääkäytävän lounaispuolella on 19 mäntyä, yksi isompi koivu ja kaksi hautariviä hautausmaan pituussuunnassa. Kaivon luona on leppä, lisäksi on pieni haapa ja pääasiassa männyn- ja koivuntaimia. Pensaita ei ole. 

Lounaissivulta lukien ensimmäisessä hautakivirivissä on 7 hautakiveä, joissa on 9 vainajan nimeä, toisessa rivissä on 17 kiveä, joissa on yhteensä 30 vainajan nimeä ja kolmannessa rivissä vain 1 hautakivi, jossa on 1 vainajan nimi. Näin hautakiviä on yhteensä 7+17+1=25 ja näissä on yhteensä 9+30+1=40 vainajan nimet. Kaikki hautamuistomerkit ovat hautakiviä. Nähtävästi vailla hautakiveä olevia hautoja ei ole. 

Hautausmaa on suuressa määrin luonnonmukainen. Nurmikkoa ei ole. Haudoilla ei ole reunakiviä, mutta joidenkin hautakivien edessä on pieni reunakivetty alue, jossa on kukkia. Hautausmaa ei vaadi paljon hoitoa. Lähinnä on haravoitava pois männynneulasia ja -käpyjä. 

Hautakivet ovat tavanomaisia. Tavallisin symboli niissä on risti, mutta havaitsin myös enkelin, kielon, auringon ja linnut sekä ristin ja taittuneen tähkäpään. Liekkimaljoja ei ole lainkaan. 

Hautakivien mukaan vanhin hauta on Harri Olavi Kiikosen (7.3.1961–14.3.1961) hauta ja toiseksi vanhin hauta Aili Maria Aulakosken (7.1.1912–28.8.1963) hauta. Aulakoskikin oli siis haudattu noin puolitoista vuotta ennen kuin hautausmaan perustamislupapäätös annettiin Jämijärven Siion Rukoushuoneyhdistys ry:lle. Uusin hauta on Artturi Abraham Rantasen (18.12.1926–15.3.2013) hauta. Tämä on myös ainoa hauta, jolla oli hautakumpu. Rantasen hauta aloittaa uuden hautarivin, jota on tarkoitus jatkaa kohti hautausmaan luoteispäätyä. 

    Salojen hauta ja hautakivi.

Perustajajäsenten hautoja 

Jämijärven Siion Rukoushuoneyhdistys ry:n 18.7.1948 perustaneet 12 helluntailaista olivat kaikki tai lähes kaikki eronneet kirkosta. Yrjö Linnamäki oli siirtynyt siviilirekisteriin 23.7.1927, Iisakki Efraim Ritakorpi nuorempi 23.7.1927, Toivo Johannes Järventausta 22.2.1929, Lauri Armas Salo 21.10.1940, Suoma Mari Ritakorpi 8.9.1941 ja Konstantin Kortesmäki 26.5.1948, kaikki kuusi Jämijärven seurakunnasta. Saarnaaja Eino Heinonen oli siirtynyt Jämijärven siviilirekisteriin 26.1.1939 Turun siviilirekisteristä (YREK). 

Hautausmaalla on rukoushuoneyhdistykselle alunperin 1.2.1949 maa-alueen lahjoittaneiden, maanviljelijä Lauri Armas Salon (21.5.1906–9.2.1992) ja tämän vaimon, Anna Aina Aleksandra (o.s. Sävilammi) Salon (9.5.1907–15.2.1989), hauta. Myös Yrjö Linnamäen (30.10.1901–28.9.1986) ja Toivo Järventaustan (12.11.1914–28.2.1998) haudat ovat tällä hautausmaalla. 

Hautausmaan hoitajana toimi pitkään Sulo Teerihalme (k. 24.9.1995). Hänenkin hautansa on hautausmaalla. 

    Sulo Teerihalmeen hauta.

Hautausmaan nykytila 

Jämijärven Siion Rukoushuoneyhdistys ry ja Ikaalisten Helluntaiseurakunnan Rukoushuoneyhdistys ry (101705; ensirekisteröinti 19.9.1969) käyttävät yhdessä aluetta hautausmaanaan. 

Haudatut vainajat ovat helluntaiseurakuntien jäseniä, mutta myös heidän perheenjäseniään on haudattu maalle. Hautapaikan voi saada kuka hyvänsä. Hautapaikka on mahdollista varata jo ennen kuolemantapausta. Joitakin tällaisia varauksia onkin tehty. Yhdistys on joitakin vuosia sitten tehnyt päätöksen pienestä hautapaikkamaksusta, mutta tätä ei ole noudatettu, vaan hautapaikat on luovutettu rukoushuoneyhdistysten jäsenille maksutta. 

    Hautausmaan uusin hauta pääkäytävän oikealla puolella aloittaa uuden hautarivin. Uusi rivi jatkuu kohti hautausmaan luoteispäätyä.

Hautaukset jatkuvat, mutta joka vuosi ei ole hautauksia. Hautauksia tapahtuu myös talvisin. Vainajat haudataan vain yhteen tasoon. Haudat kaivaa sama kaivinkoneurakoitsija, joka kaivaa haudat seurakunnankin hautausmaalla. Hautausmaasta vasta alle puolet on käytetty. Vainajien omaiset hoitavat hautoja, mutta joskus on pidetty myös hoitotalkoita. 

Hautausmaan hoitajana toimii nykyisin Matti Salmela, joka aloitti tehtävässä 2000-luvun puolivälin tietämissä.

Kimmo Sundström