Lavian kunta perustettiin 1868. Valtioneuvosto päätti 12.6.2014 lakkauttaa kunnan ja liittää sen Porin kaupunkiin 1.1.2015. Laviassa on yksityinen hautausmaa, jota ylläpitää Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetys r.y. (118334; ensirekisteröinti 19.2.1975. Tässä yhdistysrekisterin sisältämä ilmaus "ensirekisteröinti" voi johtaa harhaan. Tuohon aikaan nimenmuutoksen yhteydessä yhdistyksille annettiin uusi rekisterinumero. Yhdistys oikeushenkilönä on vanhempi ja rekisteröitiin ensi kertaa 25.1.1930.). Yhdistyksen edeltäjä on edempänä mainittu Lavian Rukoushuoneyhdistys r.y. (16633; perustettu 20.12.1929, rekisteröity 25.1.1930). 

    Hautausmaata ei ole merkitty latinalaisella ristillä. Hautausmaalle päästään mustalla katkoviivalla merkittyä tietä pitkin, kun noin 50 metriä tien alkupäästä lukien käännytään oikealle, hautausmaan portille. Matka Jaakolantieltä portille on noin 70 metriä. Kun Lavia liitettiin Poriin, tien nimeksi tuli ensin Velhontie.  Sitten huomattiin, että Porissakin oli jo Jaakolantien lisäksi Velhontiekin, joten nimi muutettiin Laakakalliontieksi. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 1770/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 1770/MML/13.

Perustamislupa-anomus 

Kirkosta eronnut pientilallinen Viljo Rajala anoi (18.7.1925/20.7.1925 VN AD (3080/545), AD (1005/215) 1925 OPM, SVA) lupaa hautausmaan perustamiseen itseään ja perhettään varten ostamalleen palstalle, joka erotettaisiin Vettenranta-perintötilasta rno 1:1 Lavian pitäjän Lavian kylässä. Hän sai 1.12.1925 myönteisen päätöksen, jonka olivat allekirjoittaneet opetusministeri E. N. Setälä ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 1925). 

Voitto Kallion mukaan Viljo Rajala oli alunperin kotoisin Suodenniemeltä. 

Tiluslohkominen 

Lohkomisen toimitti vuosina 1926–1929 maanmittausinsinööri Konsta Lehtinen siten, että Vettenrannan (413–412–1–3) ja Roikan (413–412–1–15) tiloista muodostui useampia tiloja. Viljo Rajalalle muodostui 18.4.1931 Hautausmaa-tila (413–412–1–17), jonka pinta-ala oli 0,063 hehtaaria, osaluku talosta 0,0002 ja manttaali 0,0001. 

Lahjakirja 

Myöhemmin Rajala ja hänen vaimonsa Anna Rajala päättivät kuitenkin muuttaa pois paikkakunnalta. He lahjoittivat Hautausmaa-tilaksi lohkotun ja hautausmaaksi kunnostetun alueen Lavian Rukoushuoneyhdistys r.y.:lle käytettäväksi yhdistyksen jäsenten ja muidenkin hautausmaana. Lahjakirja tehtiin 10.12.1931. 

Lahjoituksen ehtojen mukaan lahjansaajan oli hankittava lupa OPM:ltä hautausmaan ylläpitoon. Omistus ja hallintaoikeus siirtyi heti eikä irtainta lahjoitettu. Yhdistyksen puolelta lahjan vastaanottivat F. A. Tuomi ja Jalmari Rajala. 

Yhdistys vastaanotti lahjan 

Lavian Rukoushuoneyhdistys r.y. oli pitänyt ylimääräisen kokouksen Tuomen talossa, Laviassa 18.11.1938. Läsnä olivat Tuomen lisäksi Frans Välisalo, Kalle Kalliokoski, Olga Tuomi, Kalle Sävilammi, Amanda Pihlman, Taavetti Majanen ja Anna Polvia. Kokouksen puheenjohtajana toimi Sävilammi ja kirjurina Polvia. Kokous päätti (3 §) ottaa lahjoituksen vastaan ja valtuuttaa Tuomen hankkimaan lupa hautausmaan käyttöä varten.

Hautausmaahan ensinnä haudattu vainaja, Olga Tolonen (3.7.1880–28.6.1938), oli tällöin jo haudattu.

Lavian Rukoushuoneyhdistyksen olivat alunperin perustaneet Laviassa 20.12.1929 maalari Feliks August Tuomi, maalari Jalmari Rajala, tilallinen David Selander, kaikki Lavian kylästä, sekä maanviljelijä Taavetti Majanen Suodenniemen pitäjän Sävin kylästä ja tilallinen Arvid Nikolai Kataja Suodenniemen Peräkunnan kylästä. Näistä kolme ensin mainittua oli valittu yhdistyksen hallituksen varsinaisiksi jäseniksi ja kaksi muuta varajäseniksi. Samana päivänä pidetty hallituksen kokous oli valinnut Tuomen yhdistyksen puheenjohtajaksi. 

Rekisteröitymisilmoituksen toi sosiaaliministeriöön 14.1.1930 neiti V. Suihkonen. Siinä hallituksen varajäseniä ei mainittu lainkaan. Yhdistys merkittiin rekisteriin 25.1.1930. 

Sen tarkoituksena oli mm. rakentaa, omistaa ja ylläpitää rukoushuonetta Lavian ja Suodenniemen pitäjissä sekä ylläpitää hautausmaata Laviassa. 

Yhdistyksen hallitukseen kuuluivat sen vastaanottaessa lahjan 1938 puheenjohtaja Tuomi Laviasta, Kalle Kalliokoski Suodenniemeltä ja Frans Välisalo Laviasta. 

    Huoltorakennus.

Yhdistyksen anomus 

Yhdistys jätti anomuksensa 10.5.1939 (20.2.1939/10.5.1939 AD (710/176) 1939 OPM, SVA). Sen oli kirjoittanut hovioikeuden auskultantti Antero Helavuori Suodenniemeltä ja allekirjoittanut Lavian Rukoushuoneyhdistys r.y.:n johtokunnan puheenjohtaja, maalarimestari Tuomi. 

Tuomen allekirjoittama valtakirja Helavuorelle oli annettu Laviassa 15.2.1939. 

Lavian kirkkoherranviraston ja tuomiokapitulin lausunnot 

Opetusministeriön pyydettyä 13.5.1939 asiasta lausuntoa Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulilta, oli tuomiokapituli pyytänyt 25.5.1939 lausuntoa Lavian kirkkoherranvirastolta. Kirkkoherra Edv. Kaukoranta vastasi 31.5.1939, että hautausmaa oli siviilirekisteriin muuttaneiden, pääasiassa helluntaiseurakuntaan kuuluvien henkilöiden puuhaama. Myös Lavian Rukoushuoneyhdistys r.y.:n jäsenet kuuluivat helluntaiseurakuntaan. 

Lausunnon saatuaan Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli lausui 28.6.1939 OPM:lle, ettei sillä ollut muistuttamista anomuksen suhteen. Lausunnon allekirjoitti arkkipiispa Erkki Kaila. 

    Yleiskuva huoltorakennuksen suunnasta kohti hautausmaan itäkulmaa. Puiden takana Miekkajärvi.

Piirilääkärin lausunto 

Tyrvään piirin piirilääkäri Kaarlo J. Melartin oli toimittanut alueella tarkastuksen ja antoi lausuntonsa Vammalassa 3.8.1939 lääninhallitukselle, joka oli sitä pyytänyt. Melartin kertoo hautausmaan sijaitsevan luonnonihanalla paikalla Lavi- ja Miekkajärven välisellä kannaksella. Alue oli verraten jyrkästi koilliseen viettävällä rinteellä, joka oli osin nurmikkoa, osin kasvoi harvaa vesakkoa ja pienempiä puita. Maanlaatu oli hienoa hiekkaa, mitä annetun tiedon mukaan olisi neljään metriin asti. Lähin talo oli Koskisen talo, noin sadan metrin päässä. Näin piirilääkäri piti aluetta sopivana hautausmaaksi. 

Kunnallislautakunta puoltaa anomusta 

Myös Lavian kunnallislautakunnalta, joka toimi myös terveydenhoitolautakuntana, oli hankittu lausunto. Se oli kokouksessaan 11.8.1939 (6 §) käsitellyt asiaa ja viittasi omassa lausunnossaan piirilääkärin lausuntoon sekä kertoi puoltavansa anomusta. 

Näin Turun ja Porin lääninhallituskin lausunnossaan 21.8.1939 totesi, ettei sillä ollut muistutettavaa asiassa. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 18.9.1939. Sen allekirjoittivat opetusministeri Uuno Hannula ja esittelijäneuvos K. K. Aro. 

Lainhuuto 

Lavian Rukoushuoneyhdistys r.y. sai lainhuudon tilaan 31.10.1966. 

Kiinteistötietojärjestelmän mukaan Hautausmaan pinta-ala on nyt 600 neliömetriä. Tilaan ei kohdistu rasitteita eikä sillä ole osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin. 

    Feeliks ja Olga Tuomen hautakivi.

Yhdistyksen nimenmuutos 

Yhdistykselle hyväksyttiin uudet säännöt ja uusi nimi yhdistyksen vuosikokouksessa, joka pidettiin Laviassa 24.4.1973 Arvo Kalliomäen talossa. Läsnä oli viisi jäsentä. Uudeksi nimeksi tuli Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetys r.y. Sääntömuutos ja uusi nimi merkittiin rekisteriin 19.2.1975. Yhdistys sai tällöin myös uuden rekisterinumeron 118334 (YREK). 

Hautausmaa metsän siimeksessä 

Vierailin hautausmaalla 17.7.2013 ja 13.8.2017. Sen portille vie Miekkajärven luoteispään rantaa kulkevalta Laakakalliontieltä ylös rinteeseen johtava lyhyt tie. Hautausmaa on puiden siimeksessä, sillä tilan eteläosassa ja sivuilla kasvaa metsää, vaikka itse hautojen alueella ei ole puita eikä pensaita. Eteläosassa on muutama niin suuri kuusi, että Pentti Linkolakin hyväksyy ne puiksi. Käteni eivät läheskään riittäneet puun ympäri ja arvioin suurimman puun halkaisijaksi rinnan korkeudelta noin 70 cm. Alueella kasvaa myös isoja koivuja. 

Tila on nelikulmio, maa viettää koilliseen. 

Varustukset 

Hautausmaalle vie valkoinen puuportti (leveys 165 cm, suurin korkeus noin 130 cm), jossa on rimasta (leveys 4 cm) tehty musta puuristi (45x29 cm; kxl). Koko aluetta ympäröi vihreä, muovipäällysteinen metalliverkkoaita (korkeus 95 cm), jonka pyöreiden puutolppien korkeus maasta on 125 cm. 

Kallio kertoo, että aidantolpat hankki ja portin uusi viimeksi Tauno Kalliokoski. 

Tilan eteläreunalla on komposti maatuvia jätteitä varten. Sinne on koottu myös karsittuja rankoja. Kompostia rajaavat reunalaudat ovat pahasti lahonneet.

    Komposti maatuvia jätteitä varten maan eteläsivulla, aidan vieressä.

Suorakaiteenmuotoinen (446x407 cm; pxl) huoltorakennus on valmistunut Kallion mukaan arviolta vuosien 1952–1957 välisenä aikana. Rakennus on puurunkoinen, vaaleilla mineriittilevyillä verhoiltu, pulpettikattoinen, aaltopeltikatteinen rakennus, jossa on pariovi ja oven molemmin puolin ikkuna. Keskellä rakennuksen lattiaa on aukko (100x217 cm; lxp), josta arkku voidaan laskea lattian alle. Kallion mukaan ajat kuitenkin muuttuivat ja vainajia sai alkaa säilyttää muissa tiloissa ennen hautausta. Huoltorakennuksessa säilytetään hautapeitettä, kastelukannuja, lapioita, piikkilankaa ym. tarveaineita ja työkaluja. Pariovessa on lukko, mutta nykyisin käytössä on vain pieni haka. Parioven edessä on betonilaatta. Huoltorakennus on hautausmaan tarpeisiin tilava ja näyttää ryhdikkäältä, joskin iäkkäältä.

    Huoltorakennuksessa mm. hautapeite, tikapuut, tolppia ja portti. Oikealla aukko kellariin.

Vesijohtoa, kaivoa tai sähköä hautausmaalla ei ole. Kasteluvettä on voinut hakea läheisestä järvestä. 

    Kivilaatta Olga Tolosen haudalla.

Haudat ja hautakivet 

Kun huoltorakennuksen lounaissivun suuntaisesti vedetään linja tilan kaakkoissivuun, havaitaan, että kaikki haudat ovat linjan koillispuolella. Tilan pohjoiskärjessä ei myöskään ole hautoja. 

Hauta- ja hautakivirivejä on neljä. Numeroin ne tässä siten, että taimmainen, tilan koillissivulla oleva rivi, on rivi 1, jonka jälkeen tulevat rivit 2, 3 ja 4. Rivi 4 on lähinnä hautausmaan porttia. Rivissä 1 on 7 hautakiveä, joissa on yhteensä 12 nimeä, rivissä 2 on 9 hautakiveä, joissa on yhteensä 15 nimeä, rivissä 3 on 7 hautakiveä, joissa on yhteensä 13 nimeä. Rivissä 4 on vain 3 hautamuistomerkkiä, 2 hautakiveä ja 1 pieni puuristi. Näissä on yhteensä 3 nimeä. Näin havaitsin yhteensä 7+9+7+3=26 hautamuistomerkkiä, joissa on yhteensä 12+15+13+3=43 vainajan nimeä. 

Pari pientä hautalaattaa oli niin sammaloitunut, että oli mahdotonta havaita oliko kivissä yksi vai useampi vainajan nimi. Oletin, että kivissä on vain yksi nimi. Portilta katsoen äärimmäisenä hautausmaan oikeassa kulmassa on nähtävästi hautakiven jalustakivi, muttei itse hautakiveä. Hautojen välissä oli myös muutama hautapaikka, jolla ei ollut hautamuistomerkkiä eikä -kumpua, mutta oli mahdotonta sanoa, oliko näihin haudattu vainajia vai ei. 

Hautaukset on aloitettu taimmaisesta rivistä. Siellä on hautausmaan vanhin, Olga Tolosen hauta äärimmäisenä vasemmalla sekä Feeliks Tuomen (8.9.1874–20.2.1946) ja Olga Tuomen (14.12.1877–11.5.1963) hauta ja Jalmari Arvid Rajalan (12.9.1894–29.1.1980) hauta. 

Aluksi saamieni tietojen mukaan hautausmaahan viimeksi haudattu vainaja olisi Hilja Taimi Marjatta Laine (15.8.1916–2.2.2000). Löysin kuitenkin Aino Kyllikki Ojamäen (o.s. Laine) (1.12.1919–18.2.2002) haudan. Hänet on haudattu noin kaksi vuotta Laineen jälkeen. 

Haudoilla ei ole reunakiviä tai -kiveyksiä, ei myöskään hautakumpuja. Kukkasia on useillakin haudoilla, vuorenkilpi näyttää olevan hyvin suosittu kukka. Hautakivet ovat tavanomaisia. 

Yleisin symboli hautakivissä oli latinalainen risti. Ojamäen hautakivessä on kaksi viljantähkää.

    Aino Ojamäen hauta on tuorein hauta, jonka havaitsin.

Hautausmaan hoito ja nykytila 

Hautausmaan hoito käsittää lähinnä nurmen leikkuun hauta-alueella. Valtasen pariskunta hoitaa hautausmaata keväin syksyin. Anneli Valtasen vanhemmat on haudattu hautausmaahan. Joskus talkoissa on ollut mukana muitakin henkilöitä kuten kuvanveistäjä Pertti Mäkinen, näyttelijä Hannu Heinilä sekä Terttu ja Erkki Haapasaari. Aiemmin hautausmaata hoiti pitkään Valtasen veli Tauno Kalliokoski, joka on jo kuollut.

    Hauta, jolla hautausmaan ainoa puuristi.

Kauan sitten helluntailaisten ja evankelis-luterilaisten seurakuntien välillä oli erimielisyyksiä. Helluntailaisten oli vaikea saada hautapaikkoja evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmailta ja paikat olivat kalliita. Sittemmin Suodenniemen kirkkoherra Onni Artturi Vettenranta (s. 1903 USA – 24.10.1964 Suodenniemi) nuhteli Anneli Valtasen isää siitä, että Laviaan perustettiin helluntaiseurakunta; Vettenrannan mielestä sitä ei tarvittu. Valtasen vanhemmat olivat tulleet uskoon herätyksessä, joka seurasi metsänhoitaja Eino Mannisen toimintaa. 

Hannu Heinilä kertoo äitinsä ja mummonsa haudatun hautausmaahan. Hautausmaa on lähinnä helluntailaisten ja muiden vapaiden suuntien kristittyjen hautausmaa.

    Amanda Pihlmanin (hautakivessä Manda) ja Tyyne Heinilän hautakivi rivissä 2, maan kaakkoissivun vieressä.

Markku Jylli kertoo, että suodenniemeläinen Voitto Kallio hoiti myös kauan hautausmaata. Tällä oli hautausmaan arkisto, jonka Kallio luovutti Jyllille. Kallio kertoo teettäneensä jollakulla teknikolla hautausmaan hautapaikkakartan. Helluntaisvainajat haudataan nykyisin pääosin evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaihin. Kuluja hautausmaasta ei juuri ole, kuitenkin vuosittain maksetaan noin parinkymmenen euron suuruinen tienhoitomaksu. Mitään julkisia avustuksia hautausmaan ylläpitoon ei saada.

Kimmo Sundström