Lokakuussa 2010 Päivi Räsänen, silloin Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, muttei vielä sisäasiainministeri, siivitti kirkosta eroamiset huimaan nousuun (ks. Ilmiömäinen joukkopako iski kirkkoon). Syynä oli nuiva suhtautuminen homoihin. Noin 23 vuorokauden erovyöryn aikana valtiokirkoista erosi 41 427 seurakuntalaista pelkästään Eroakirkosta.fi-palvelun kautta. Vanhat tunti- ja päiväkohtaiset eroennätykset rikkoutuivat. Räsäsen vetoapu auttoi saavuttamaan myös tähän saakka korkeimman vuosikohtaisen eromäärän: 84 110. 

Kristitty ei ole lainkuuliainen 

Tämän heinäkuun aikana on nähty uusi, paljon pienempi eroaalto, josta pääansio kuuluu jälleen Räsäselle. Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen Kansanlähetyspäivillä Kankaanpäässä Räsänen piti puheen, joka kosketteli kristityn lainkuuliaisuutta. Kristitty joutuu Räsäsen mukaan miettimään lakien rikkomista. Lait säätää Suomessa eduskunta, kansanedustajat. He ovat ihmisiä. Räsäsen mielestä kristityn tulee kuitenkin totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. 

Eroluvut nousevat tuhansiin 

Räsäsen puheet ehtivät 10.7.2013 tiedotusvälineiden myötävaikutuksella aiheuttaa voimakkaan kirkosta eroamisen nousun. 30.6.2013-9.7.2013 välisenä aikana eroja tehtiin keskimäärin 78,7 kappaletta päivässä, mutta 10.7.2013 päiväerot ponnahtivat 960:een. Parhaimmat eropäivät olivat 11.7. (2 469 eroa) ja 12.7. (1 339 eroa). Tämän jälkeen ei enää saavutettu nelinumeroisia erolukuja. 

Evankelis-luterilainen valtiolahko oli vaivautunut hässäkästä. Arkkipiispa Kari Mäkinen ei voinut vaientaa Räsästä tyytyen toteamaan, ettei Räsänen ole kirkon äänitorvi. Närkästyksestä kieli se, että hän kutsui Räsästä ihan tavalliseksi kirkon rivijäseneksi. Räsänen on kuitenkin jotakin ihan muuta. 

Tiedotusvälineet vatkasivat Räsäsen puheita voimakkaasti. Toistakymmentä nimekästä poliitikkoakin eri puolueista pisti lusikkansa keskustelusoppaan, mukana myös Räsäsen ministeritovereita. Monen mieleen tuli, olisiko kirkkoon kuulumaton, uskonnoton urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki sittenkin hoitanut kirkollisasiat tasaisemmin, jos näitä asioita ei olisi siirretty Räsäsen ministerinsalkkuun. Tärkein kommentti tuli ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojalta. Häntä eivät vaivanneet puheet sinänsä vaan se, että valtioneuvostossa yleensä on kirkollisasioita. Tämä tarkoittanee sitä, että kirkko osaisi Tuomiojan mielestä päättää kirkkoa koskevista asioista itsekin, ilman poliittista päällystakkia. 

Tässä kirjoituksessa katsotaan erovyöryn alkaneen 10.7.2013 ja päättyneen 18.7.2013. Sen jälkeen päivittäiset eroluvut tippuivat alle kahden sadan. Lopputulos oli 6 997 eroa, 6 289 eroa enemmän siihen verrattuna, että erovirta olisi jatkunut Räsäsen puheita edeltäneen kymmenen päivän keskiarvovauhdilla. 

Optimismiin on aihetta 

Vuosittaiset eroluvut ovat romahtaneet 84 110:stä (2010) 46 502:een (2011) ja siitä edelleen 41 261:een (2012). Räsäsen ansiosta tänä vuonna on hyvät mahdollisuudet kääntää suunta ja nousta esimerkiksi yli 50 000 eron rajan, jossa on onnistuttu vain vuonna 2010. 

Vielä 26.6.2013 vapaa-ajattelijat kehuivat alkuvuoden kirkosta eroamista "runsaaksi". He vertasivat eroliikettä ainoastaan vuoteen 2012. Tosiasiassa eroliike oli heikkoa verrattuna kaikkiin muihin lähivuosiin paitsi vuosiin 2007 ja 2012. Tarkoituksena oli antaa toteutunutta parempi kuva tilanteesta. Tällainen kuuluu imagofasismiin. 

Vain kahden viikon päästä, 10.7.2013 alkaen tilanne muuttui. Räsänen, joka yksin auttaa eroliikettä enemmän kuin kaikki vajaa-ajattelijoiden puuhastelut yhteensä, kiihdytti erot voimakkaaseen nousuun. Tällä hetkellä koko vuonna on tapahtunut enemmän eroja kuin minään vuotena 2007-2012. Erojen määrä on kohta sama kuin viime vuonna lokakuun loppuun mennessä. 

Vasta nyt optimismiin on aihetta.  

Kimmo Sundström

Lue myös

Ilmiömäinen joukkopako iski kirkkoon (6.11.2010)