Suonenjoki sai kuntaoikeudet 1865, tuli kauppalaksi 1967 ja kaupungiksi 1977. Kaupungin keskustan luoteispuolella, noin 2,7 kilometriä keskustasta, Jauhomäen kylässä, on Suomen Vapaakirkon omistama yksityinen hautausmaa. 

    Eteläisimmän tontin (Käpylä 56) eteläpuolisko jäi raviradan alle. Pohjoisimmalla tontilla (Käpylä 53) oleva työkaluvaja ei näy kartassa. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 1047/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 1047/MML/13.

Suomen Vapaakirkon Suonenjoen seurakunta anoi (18.9.1934/19.9.1934 AD (1017/254) 1934 OPM, SVA) perustamislupaa. Anomuksen jätti Lilli Sarvela, Suomen Vapaakirkon toimistonhoitaja Helsingissä, valtakirjan ja viiden liitteen kera. Perustamislupaa anottiin Suomen Vapaakirkkoon kuuluvien ja muidenkin kirkosta eronneiden vainajien hautaamista varten. Seurakunta sitoutui pitämään hautausmaan kunnossa. Anomuksen allekirjoitti Suonenjoen vapaaseurakunnan esimies Sakari Koskinen. 

Avoin asianajovaltakirja 

Avoimen asianajovaltakirjan oli antanut Iisvedellä 8.9.1934 Sakari Koskinen. 

    Yleiskuva raviradan suuntaan.

Hautausmaan perustamispäätös 

Hautausmaan perustamispäätös oli tehty seurakunnan kokouksessa 10.6.1934, jossa puheenjohtajana ja sihteerinä toimi Koskinen. Kokous päätti ostaa Aapeli Vauhkoselta tämän omistamat neljä tonttia Käpylässä. Päätettiin myös pitää kunnossa perustettava hautausmaa. 

    Yleiskuva Ruunikonkadun suuntaan.

Piirilääkärin lausunto 

Alueen tarkasti 27.6.1934 Rautalammin piirin piirilääkäri Erik Hartman. Alue oli hehtaarin suuruinen ja sijaitsi Jauhomäen kylän talon nro 4 maalla, Käpylä-nimisen asuntoryhmän lounaispuolella. Lounaisrajana oli korkeajännitelinja, kaakkoispuolella Jauhomäki nro 5:n raja, luoteis- ja koillispuolella kahdeksan metriä leveä tie. Koillispuolella olevan tien takana oli ainoa lähellä oleva asuntotontti. 

Alue oli tasaista, kuivaa kanervikkokangasta eikä veden juoksua asutuksiin päin ollut. Maanlaatu oli osaksi hienoa hiekkaa, osaksi hiekan ja saven sekoitusta. Maanlaadut näkyivät päällekkäisinä kerroksina alueen eri puolille kaivetuissa, kahden metrin syvyisissä koehaudoissa. Hartman totesi lausunnossaan 27.6.1934 alueen kelpaavan hautausmaaksi. 

    Hautausmaan portti.

Kartta 

Karttaotteen mukaan maanmittausinsinööri Ivar Lindberg oli mitannut uudelleen, lohkonut, käynyt rajat ja pyykittänyt vuonna 1928 Yläkoski-perintötilan nro 4:7 tiluksia. Nämä oli merkitty maarekisteriin Kuopion läänin lääninmaanmittauskonttorissa 31.3.1930. Tuloksena oli tilat Käpylä 56 (rno 4:66), Käpylä 57 (rno 4:67), Käpylä 58 (rno 4:68), Käpylä 59 (rno 4:69), Käpylä 52 (rno 4:62) ja Käpylä 53 (rno 4:63), jotka talollinen Aapeli Vauhkonen kaikki omisti. 

    Entinen ruumishuone, nykyinen työkaluvaja.

Kauppakirja 

7.7.1934 Aapeli Vauhkonen ja hänen vaimonsa Maria Vauhkonen myivät 4.000 markalla neljä tonttia, numerot 52, 53, 56 ja 57. Kauppahinta oli maksettava käteisellä heti, kun OPM oli antanut perustamisluvan hautausmaalle. Omistus- ja hallintaoikeus siirtyi ostajalle kaupantekopäivänä eikä irtainta myyty. Ostajan puolelta kauppakirjan allekirjoitti Sakari Koskinen. 

Tontin 52 pinta-ala oli 0,2489 hehtaaria, tontin 53 0,2500 hehtaaria, tontin 56 0,2380 hehtaaria ja tontin 57 0,2500 hehtaaria eli yhteensä 0,9869 hehtaaria. Jakorajat oli maalla paalutettu ja pyykitetty 19.–25.7.1928. 

Lohkomiskirjan oli allekirjoittanut Ivar Lindberg Leppävirralla 26.8.1928. 

Nimiesmies, kruununvouti ja maaherra puoltavat anomusta 

Suonenjoen piirin nimismies puolsi anomusta 1.10.1934, samoin Rautalammin kihlakunnan kruununvouti Gideon Nyholm, joka antoi lausuntonsa 5.10.1934 maaherralle. Maaherra antoi lausuntonsa OPM:lle 9.10.1934 puoltaen hänkin anomusta. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 18.10.1934. Hakijan tuli hankkia laillinen omistusoikeus alueeseen (Päätöskonseptit 18.10.1934). 

Suomen Vapaakirkko omistajana 

Hautausmaa on Suomen Vapaakirkon omistuksessa, koska 1930-luvulla Suonenjoen seurakunta toimi Kuopion vapaaseurakunnan (900170; ensirekisteröinti 16.4.1924) alaisuudessa, ei ollut rekisteröitynyt oikeushenkilö eikä voinut itse omistaa kiinteää omaisuutta. Suonenjoen vapaaseurakunta (900189) on rekisteröity vasta 2.9.1998, vaikka se perustettiin jo 1932. Suomen Vapaakirkko sai lainhuudon tontteihin 16.5.1952. 

Seppo Rissasen mukaan Suomen Vapaakirkko ei ole antanut paikallisseurakunnalle "penniäkään" avustusta hautausmaan ylläpitämiseksi. Mitään julkisia avustuksia ei myöskään saada. Joskus vapaaseurakunta on saanut pieniä yksityisiä avustuksia hautausmaan hoitoa varten ja noin 20 vuotta sitten saatiin isompi, 1.000 markan lahjoitus. 

Hautausmaan nykytila 

Tonttien nimet, kiinteistörekisteritunnukset ja pinta-alat ovat nykyisin: Käpylä 52 (778–403–4–62; 2 669 neliömetriä), Käpylä 53 (778–403–4–63; 2 588 neliömetriä), Käpylä 56 (778–403–4–101; 1 217 neliömetriä) ja Käpylä 57 (778–403–4–67; 2 432 neliömetriä), yhteensä 8 906 neliömetriä. Erotus alkuperin ilmoitettuun pinta-alaan verrattuna on 963 neliömetriä. Tonttien ilmoitetut pinta-alat ovat hivenen muuttuneet alunperin ilmoitetuista, mutta suurimmaksi osaksi erotuksen selittää tontin Käpylä 56 (huomaa myös kiinteistörekisteritunnuksen muuttuminen) eteläisen puoliskon jääminen raviradan alle. Hautoja maan tässä osassa ei kuitenkaan ollut. Selvennyslainhuuto tonttiin Käpylä 56 on annettu 29.11.2003. Tontteihin ei kohdistu rasituksia eikä niillä ole osuutta yhteisiin vesialueisiin. 

    Jaakko Matikaisen hauta.

Alueen koillispuolella on Käpylänraitti, jonka varrella on omakotitaloja. Etelässä alue rajautuu ravirataan ja osin Hevosmiehentiehen. Luoteissivulla maa rajautuu Ruunikonkatuun, jonka varrella on samoin omakotitaloja. 

Hautausmaata voi luonnehtia metsähautausmaaksi ja se on suuressa määrin luonnonmukainen. Alue on kuivaa mäntymetsää, jossa on vain vähän kuusen- ja lehtipuiden taimia. Aluskasvillisuutena on sammalia, mustikan- ja puolukanvarpuja, kielojakin. 

Haudat 

Haudat sijaitsevat pääosin pohjoisimman tontin, Käpylä 53:n, alueella. Pohjois-eteläsuunnassa on kolme eri pituista käytävää ja länsi-itäsuunnassa kaksi näiden kanssa risteävää käytävää, joiden varrella haudat ovat. Näiden lisäksi on neljä hautaa itäisimmän käytävän itäpuolella. Vain pieni osa, alle neljännes, hautausmaan alasta on käytetty. 

    Laitisten sukuhaudan hautakivi.

Useat haudat ovat pitkälle luonnonmukaisia. Niille ei ole istutettu nurmea, pensaita tai kukkasia, on vain hautakumpu, välillä ei sitäkään ja haudan saattaa peittää sammal. Kahdella haudalla on vankat reunakivet, muutamalla haudalla reunakiveys on aseteltu pienistä kivistä, mutta useimmat haudat ovat reunakivettömiä. 

8.6.2013 hautausmaalla oli 37 hautakiveä, 3 puuristiä ja 2 metallista hautamuistomerkkiä, yhteensä 42 muistomerkkiä. Lännestä itään ensimmäisen hautarivin muistomerkeissä oli 21 nimeä, toisen rivin muistomerkeissä 22 nimeä, kolmannen rivin muistomerkeissä 15 ja neljännen rivin muistomerkeissä 8 nimeä, joiden lisäksi näiden itäpuolella olevissa hautakivissä oli 4 nimeä. Yhteensä löysin 70 vainajan nimet. Toistaiseksi viimeisin haudattu vainaja on hautakiven tietojen mukaan kuollut 27.10.2011. 

Seppo Rissasen mukaan on lisäksi muutama lasten hauta, joilla ei ole hautamuistomerkkiä. Hänellä on hautauskirja, josta haudatut vainajat käyvät ilmi. Myös hautapaikkakartta on olemassa. Siinä haudat on numeroitu. Hautauskirjan alkuun Sakari Koskinen on kirjoittanut hautausmaan "käyttöohjeet". 

Ollessani hautausmaalla erään haudan hiekkakumpu kunnostettiin, haudalle istutettiin kukkanen ja haudalla ollut pieni puuristi poistettiin. 

Vanhin hauta hautakivistä saatavan tiedon mukaan on Jaakko Matikaisen (25.7.1877–9.9.1935). Maan suurin hauta on Laitisen sukuhauta (5,6x4 m), johon on hautakiven mukaan haudattu kahdeksan vainajaa. Ensinnä on haudattu ratavartija Konstantin Laitinen (10.11.1859–15.12.1937) ja todennäköisesti hänen vaimonsa Johanna o.s. Nyström (26.10.1870–9.12.1937). 

Vankoin reunakivin rajattu hauta (yllä) ja luonnonmukainen hauta (alla oik.). 

Tavallisin symboli hautakivissä on risti, mutta myös tähti, lehvä, lentävät linnut ja kielo esiintyvät niissä. Useissa hautakivissä ei ole mitään symbolia. Edellä mainittu Laitisten sukuhaudan hautakivikin on melko kookas, 153x70 cm. Hautakivessä ei ole ristiä paitsi pienet ristit vainajien kuolinaikojen edellä. Sen sijaan kivessä on tähtiä, lehviä ja molemmissa reunoissa kuvattuna iso kukkamaljakko. 

Varustukset 

Hautausmaata ei ole lainkaan aidattu, mikä on epätavallista. Aikaisemmin Ruunikonkadun ja Käpylänraitin puoleisilla sivuilla oli 1970-luvun alussa rakennettu aita. Aidantolpat oli tehty kyllästetyistä koivupurilaista, ja aita oli muutoin vihreää lanka-aitaa. Valkoinen, kaksiosainen (leveys 2x160 cm) rautaportti on edelleen paikoillaan maan pohjoiskulmassa. Muita varustuksia ovat puurunkoinen, harjakattoinen, huopakatteinen, vanha työkaluvaja, joka alunperin toimi ruumishuoneena, harmaa, muovinen vesitynnyri, harmaa, muovinen roska-astia ja kapea (200x21 cm) penkki. Kaupungin vesijohto tulee hautausmaalle, sähköä ei ole. 

Rissanen tuli paikkakunnalle 1961. Nykyistä työkaluvajaa ei enää 1960-luvun alkupuolella käytetty ruumishuoneena. 

Tällä hetkellä vapaaseurakunta suunnittelee uuden huoltorakennuksen rakentamista hautausmaan kaakkoisosaan, tontin Käpylä 57 kaakkoissivulle. Lähelle sitä kohtaa, jossa Hevosmiehentiellä on mutka, tulisi myös pysäköintialue. Käynti hautausmaalle muuttuisi myös tähän maan kaakkoiskulmaan. Hiljan eläkkeelle siirtynyt rakennusmestari Jukka Huttunen Karttulasta auttaa seurakuntaa suunnittelutöissä. 

Hautausmaan hoito 

Suonenjoen vapaaseurakunta ja vainajien omaiset hoitavat hautausmaata. Hautausmaalle on haudattu vapaakirkollisten vainajien lisäksi Jehovan todistajiin, evankelis-luterilaisiin, helluntailaisiin ja adventisteihin kuuluneita vainajia sekä uskonyhteisöihin kuulumattomia vainajia. 

Hautapaikkoja myydään kenelle hyvänsä. Sen voi myös varata ja maksaakin etukäteen, ennen kuolemantapausta. Haudat kaivettiin ennen käsipelillä, ja Rissanen on itsekin kaivanut hautoja. Nykyisin haudat kaivaa koneurakoitsija kaivurilla. Lähes kaikki hautaukset ovat arkkuhautauksia. Kaiketi vain yksi uurna on haudattu maalle. Haudan leveys on 1,5 metriä. Hautausmaalla on myös syvähautoja, joihin on haudattu kaksi vainajaa päällekkäin. Uurnahautapaikkoja ei ole erikseen myytävänä. Hautapaikka maksaa 250 euroa. Välillä hautauksia on useampiakin vuodessa, joinakin vuosina ei lainkaan. 

Keväällä, äitienpäivää edeltävällä viikolla, pidetään hoitotalkoot, samoin syksyllä.

Kimmo Sundström