Kotkan kaupungissa on maamme suurin vapaa-ajattelijain hautausmaa, jos suuruuden mittana on haudattujen vainajien lukumäärä. Vainajia on haudattu yhteensä noin 2 000. 

Hautausmaa sijaitsee Kierikkalan kylään kuuluvalla Parikan kankaalla, noin kymmenen kilometrin päässä Kotkan ydinkeskustasta ja noin neljän kilometrin päässä Karhulasta. 

    Tilan muoto on viisikulmio. Vasemmalla on vanhan muistolehdon muistomerkkiä kuvaava merkki. Kartta on osin vanhentunut. Parikantieltä katsoen hautausmaan takaosassa näkyy vielä suorakulmiona vanha, purettu huoltorakennus. Lähelle tilan etelärajaa on ilmestynyt toinenkin huoltorakennuksen merkki, jota kartassa ei vuonna 2012 ollut. Rakennusta ei ole maastossa. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 422/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 422/MML/12.

Kirkostaeronneiden yhdistyksen perustaminen 

Nykyisin Kotkan Vapaa-ajattelijat ry (KOVA, 49901) nimellä toimiva yhdistys on maamme vanhin edelleen toimiva vapaa-ajattelijayhdistys. Valmisteleva kokous yhdistyksen perustamiseksi pidettiin 4.10.1929 Kotkan Työväenyhdistyksen (KTY) talolla. Kokoukseen oli saapunut 90 henkeä. Järjestetyssä koeäänestyksessä 81 henkilöä olisi liittynyt yhdistyksen jäseneksi. Kokous valitsi viisihenkisen toimikunnan, jonka tehtäväksi tuli ”laatia sääntöehdotus perustettavaa yhdistystä varten ja kutsua kokoon yhdistyksen yleinen kokous” (Kotkan Vapaa-ajattelijat 50 v.; AJA 1939:6–7, 73–74). 

Sopimuskirja 

Yhdistyksen sopimuskirja on allekirjoitettu 9.10.1929. Perustajia on kahdeksan: Abel Levänen, Aino Heino, Ansgarius Parkkila, Paavo Heinonen, Herman Segerman, Hjalmar Hämäläinen, Martti Leskinen ja O. [Oskar] Oksanen. 

Edellä mainittu yhdistyksen kokous pidettiin 16.10.1929 (Kotkan Vapaa-ajattelijat 50 v., s. 3–4). Kokous hyväksyi säännöt yhdistykselle ja valitsi virkailijat sekä toimikunnan. 

Yhdistyksen rekisteröintihakemus saapui viranomaiselle 14.12.1929 ja yhdistys rekisteröitiin 18.1.1930. Nimeksi tuli Kotkan Kirkostaeronneiden Yhdistys r.y. (16621). 

Vuoden 1929 lopussa yhdistyksen jäsenmäärä oli 142 (AJA 1939:6–7, 74). 

Pauli Hömpin mukaan hautausmaan perustaminen oli keskeinen kysymys koko yhdistyksen perustamisessa (Hömppi 2009, 37). 

Maa-alueen ostopäätös 

Hautausmaaksi tulevan alueen ostopäätöksen Kotkan Kirkostaeronneiden Yhdistys r.y.:n johtokunta teki kokouksessaan 13.2.1930 KTY:n talolla, huoneessa 1. Läsnä olivat puheenjohtaja Abel Levänen, sihteeri Aino Heino sekä jäsenet Hilma Waljakka, Hj. Hämäläinen ja Herman Segerman. Kokous päätti (2 §) ostaa Pohjulta hautausmaaksi tarkoitetun, noin 8 000 neliömetrin alueen hintaan kuusi markkaa/neliömetri. Asian hoito annettiin puheenjohtajan ja sihteerin tehtäväksi. 

Yhdistys oli varaton. Abel Levänen lainasi 500 markkaa maanmittaustoimituksen kuluja varten (Taskinen 2021, 22).  

Kauppakirja 

Hautausmaa-alue ostettiin 14.2.1930 talollinen Taneli Pohjulta. Se oli peltomaa-alue Kymin pitäjän Kierikkalan kylässä. Maa oli puhdasta hiekkamaata. 

Vähän aikaisemmin Kotkan kreikkalais-katolinen seurakunta oli aikonut ostaa saman alueen omaksi hautausmaakseen. Tätä varten Haminan piirilääkäri E. Backberg oli tarkastanut alueen 28.10.1929. Sitten seurakunta kuitenkin luopui hankkeesta. Backberg toteaa 14.2.1930 Haminassa päivätyssä lausunnossaan, että alue on asemansa ja maaperän suhteen hautausmaaksi sopiva. 

14.2.1930 päivätyn kauppakirjan mukaan alueen nimi oli Hietapelto. Alue sijaitsi vähän etelään evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaasta. Kauppahinta oli kuusi markkaa/neliömetri ja muut ehdot seuraavat: 

(1) Kauppahinnasta maksettiin 10.000 markkaa heti, kun asianomainen lupa on saatu ja sitten 10.000 markkaa vuosittain. Korko maksamattomalle kauppahinnalle oli sama kuin minkä säästöpankit maksoivat tallettajille kuuden kuukauden irtisanomisajalla olevista talletuksista; 

(2) Alue otettiin vastaan heti; 

(3) Ostaja vastasi tämän jälkeen veroista ja maksuista, mihin saakka niistä vastasi myyjä; 

(4) Aluetta eivät rasittaneet kiinnitykset tai muut rasitteet. 

Ostajan puolesta kauppakirjan allekirjoittivat Abel Levänen ja Aino Heino. Todistajina toimivat Ilmari Kaarto ja Vilho Gröndahl. 

Perustamislupa-anomus 

Avoimen asianajovaltakirjan antoivat 8.3.1930 Kotkassa Abel Levänen ja Aino Heino. Sen todistivat Rauni Andersson ja Aune Aarnio. 

Yhdistyksen anomuksen allekirjoitti asianajaja Ilmari Kaarto Kotkassa 15.3.1930. Anomuksen (VN AD (1124/189), AD (458/97) 1930 OPM, SVA) jätti valtioneuvostolle 19.3.1930 vahtimestari K. G. Koskinen ja se saapui OPM:öön 20.3.1930. 

Yhdistys anoi lupaa haudata hautausmaahan jäseniään ja ”näiden perheisiin kuuluvia vainajia”. 

Hautapaikkojen hinnat 

Yhdistyksen kokous päätti 6.4.1930 kantaa hautausmaata varten hautapaikasta 100 markkaa ja ns. rivihaudoista 15 markkaa. 

Kartta 

Kartan alueesta laati huhtikuussa 1930 maanmittausinsinööri Gunnar Bäckström. Sen mukaan alueen eteläsivun pituus oli 102 metriä rajoittuen Pohjun tilaan, itäsivu 83,6 metriä rajoittuen Erikssonin tilaan, pohjoissivu 93,2 metriä ja länsisivu 86,5 metriä rajoittuen Kyminkartanon tilaan. 

Peltoa oli 5 350 neliömetriä, kangasta 1 750 neliömetriä ja kalliota 550 neliömetriä, yhteensä 7 650 neliömetriä, jonka lisäksi tie vei 125 neliömetriä. 

Hakemuksen liitteenä oli myös yhdistyksen säännöt. 

Maaherra puoltaa hakemusta 

Viipurin läänin maaherra Arvo Manner puolsi lausunnossaan 13.11.1930 hautausmaan perustamista myös, koska paikkakunnalla oli huomattava määrä kirkosta eronneita. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 24.11.1930 ehdolla, että yhdistys laillistuttaa saantonsa, aitaa hautausmaa-alueen hyvin ja laittaa hautausmaalle riittävästi käytäviä sekä huolehtii hautausmaan kaunistamisesta puu- ja pensasistutuksilla. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri P. [aavo] V. [irkkunen] ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 1930). 

Rahoitus 

Yhdistys rahoitti maa-alueen oston yksityishenkilöiden takaamilla lainoilla. Kauppahinta oli 43.500 markkaa. Pankkilainan yhdistykselle myönsi Kymenlaakson Työväen Säästöpankki (Taskinen 2021, 22). 

Käyttöönotto 

Hautausmaa otettiin käyttöön 10.5.1931, jolloin tapahtui ensimmäinen hautaus. Vainaja oli Aili Marja Rämä (11.2.1906–1.5.1931). Rämä oli hautausmaan omistajayhdistyksen perustajajäsen. Hän kuoli lapsensa synnytykseen, ja kuolleena syntynyt poika haudattiin samalla (Taskinen 2021, 22). Hänen hautajaisistaan on julkaistu myöhemmin valokuva, jossa voidaan erottaa yli 70 hautajaisvierasta, paljon lapsiakin, hautausmaalla juhlavaatteissaan (VAJ 1954:6, 108). Sama valokuva suuremmassa koossa on julkaistu Taskisen kirjoituksessa (Taskinen 2021, 22). Rämän mustassa hautakivessä on liekkimalja ja teksti ”Tämän hautausmaan ensimmäinen vainaja” suuraakkosin. 

Tilaisuudessa puhui KOVA:n puheenjohtaja Johannes Välimaa. 

Lohkominen 

Lohkominen rekisteröitiin 29.9.1934. Tila muodostettiin Pohju-tilasta (285–419–1–19) ja sai nimen Lepopelto (285–419–1–67). Tätä koskevat viranomaisilla olleet asiakirjat ja kartta ovat tuhoutuneet. Lepopellolla ei ole osuuksia yhteisiin maa- ja vesialueisiin. 

Lepopellon pinta-ala on 7 510 neliömetriä. Yhdistys sai lainhuudon tilaan 26.3.1935. 

Varustukset 

Hautausmaasta on vuosikymmeniä käytetty nimitystä Vapaa-ajattelijain hautausmaa. Aivan viime vuosina sitä on kutsuttu myös tilan nimen mukaan Lepopelloksi. Hömppi käyttää kirjoituksessaan nimitystä Parikan hautausmaa (Hömppi 2009, 37). Myös naapurissa, Parikantien pohjoispuolella olevan, evankelis-luterilaisen hautausmaan nimi on Parikan hautausmaa. 

    Pääportti.

    Uusi veräjä, jonka takana maan länsireunan kuusiaitaa.

Hautausmaan varustuksiin kuuluu pensasaita pohjoissivulla, kuusiaita länsi- ja itäsivulla, vihreä rautaportti ja puinen veräjä pohjoissivulla, ilmoitustaulu, pohjapinta-alaltaan 15 neliömetrin suuruinen huoltorakennus, sähkö ja kylmävesijohto. Rakenteilla on pohjapinta-alaltaan 8 neliömetrin (3,2x2,5 m) suuruinen työkaluvaja. Lisäksi on neljä penkkiä, joista kolme pääkäytävällä ja yksi vanhalla muistolehtoalueella. 

    Ilmoitustaulussa on tiedot hautausmaanhoitajasta ja ylläpitäjästä. 

Uusi huoltorakennus rakennettiin 2010–2011 ja sijaitsee tieltä katsoen maan vasemmassa etukulmassa. Vanha, lautarakenteinen huoltorakennus sijaitsi hautausmaan takaosassa, pääkäytävän päässä. Se purettiin samalla kun uusi huoltorakennus valmistui. 

   
    Uusi huoltorakennus (yllä) ja vanha, jo purettu huoltorakennus.

Rakenteilla oleva työkaluvaja sijoittuu tieltä katsoen maan oikeaan laitaan, vanhan muistolehtoalueen eteen. 

    Aulis Kilpeläinen (vas.), Helmeri Myyrä ja Seppo Honkanen asettelevat tulevan työkaluvajan nurkkakiviä.

Hautausmaan osat 

Tässä kirjoituksessa hautausmaata kuvataan osina näin: 

(1) Parikantieltä katsoen pohjois-eteläsuuntaisen pääkäytävän vasemmalla eli itäpuolella oleva arkkuhautausosa; 
(2) pääkäytävän oikealla puolella oleva arkkuhautausosa; 
(3) alueen (1) takana, maan vasemmassa laidassa oleva, reunakivin rajattu uurnahautausosa; 

    Reunakivin rajattu uurnahautausalue maan itäreunassa.

(4) alueen (3) takana, hautausmaan takaosassa oleva, pidempi uurnahautausosa, joka tulee laajenemaan länteen paikalle, jossa sijaitsi vanha, purettu huoltorakennus; 

    Hautausmaan takaosan uurnahautausalue.

(5) Ajatuksen vapauden puolesta -muistomerkin ympärillä oleva vanha muistolehto; ja
(6) alueen (5) vasemmalla puolella oleva uusi muistolehtoalue, jolla on vuonna 2012 pystytetty alueen yhteinen muistomerkki. Tämän alueen itäsivuna on tuijapensasaita. 

Alue (4) laajenee myöhemmin länteen, mainittuun tuijapensasaitaan saakka. 

Vuonna 1987 hautausmaalle oli haudattu 1 118 vainajaa, joista arkkuhautauksia oli 1 014, uurnahautauksia 67 ja irtotuhkia 37. Arkkuhautasijoja oli käyttämättä 197 ja uurnahautoja 67. 

Tällöin kerrottiin, ettei kirkollisia tai uskonnollisia symboleja kuten ristejä sallita hautamuistomerkeissä. Kuitenkin muutamia tällaisia symboleja esiintyy hautakivissä. Yleisin symboli on vapaa-ajattelijain liekkimalja. 

Alueella (1) oli 21.5.2013 yhteensä 370 hautamuistomerkkiä, joista 365 kiviä, 3 puuta ja 2 metallia. Näissä oli yhteensä 534 vainajan nimeä. 

Alueella (2) oli yhteensä 354 hautausmuistomerkkiä (kaikki kiveä) ja niissä yhteensä 614 vainajan nimeä. 

Alueella (3) oli yhteensä 73 hautausmuistomerkkiä, joista 72 kiveä ja 1 metallia. Näissä oli yhteensä 91 vainajan nimeä. 

Alueella (4) oli 97 hautamuistomerkkiä (kaikki kiveä), joissa oli yhteensä 157 vainajan nimeä. 

Alueelle (5) arvioidaan tässä haudatun 400 vainajan tuhka. 

Alueelle (6) oli Kilpeläisen mukaan toistaiseksi haudattu 13 vainajan tuhka. 

Näin haudattujen vainajien määrästä saadaan arvio: 534+614+91+157+400+13=1 809. Joitakin hautoja on vailla muistomerkkiä. Saatu arvio on vielä kaukana noin 2 000 vainajasta, jonka arvion Hömppi esittää vuonna 2009 (Hömppi 2009, 38). 

Hömppi kertoo, että joihinkin hautoihin on haudattu useampia vainajia kuin hautakivissä on nimiä. Lisäksi alueelle (5) on ehkä haudattu enemmän kuin 400 vainajan tuhka. Hautausmaatyöntekijänä 2000-luvulla toiminut Mikko Niemi laski haudattuja vainajia haudattujen kirjan perusteella, joka ei ole ollut tämän kirjoittajan käytössä. Haudattuja vainajia oli Niemen mukaan yli 2 000. Hömpin mukaan haudattujen kirja on hyvin luotettava. Jos haudattuja vainajia puuttuu kirjasta, Hömppi arvioi niiden määräksi 2–5 vainajaa tuhatta vainajaa kohti. Haudattujen kirjaan merkitään vainajan nimi, syntymäaika, kotipaikka, kuolinaika ja hautausaika. 

Alueen (4) uurnalehto valmistui 1972. Monumentti Ajatuksen vapauden puolesta pystytettiin vuonna 1976 alueelle (5). Monumentin valmisti kotkalainen Hautakivihakkaamo Vikmanin Kivi Ky. Molemmista näistä on julkaistu kuva Vapaa Ajattelija -lehdessä (VAJ 1987:6, 129). 

    Vanhan muistolehtoalueen muistomerkki.

Alueelle (6) pystytettiin yhteinen muistomerkki vuonna 2012. Tähän muistomerkkiin voidaan kiinnittää neljä irrotettavaa kivilaattaa sen molemmille puolille. Laattoihin sopii noin 2x4x15=120 vainajan nimet. 21.5.2013 ensimmäinen laatta oli täyttymässä nimistä ja oli paraikaa kaivertajalla nimien lisäämiseksi siihen. 

    Uuden muistolehtoalueen muistomerkki.

Hautausmaan hoito 

Hautausmaan hoito on tapahtunut talkoilla. Hömpin kirjoituksessa (s. 39) on valokuva talkoolaisista 1930-luvulla. Kuvassa on 42 henkeä, joista 20 miestä, 21 naista ja yksi nuori poika. Talkoolaisten taustalla on aukea, mutta mitään käytäviä tai hautakiviä ei kuvassa erotu. 

Vapaa Ajattelijassa (VAJ 1987:6, 130) on julkaistu toukokuussa 1961 otettu valokuva, joka on otettu vanhan huoltorakennuksen katolta pääkäytävän suuntaisesti. Pääkäytävällä on kuorma-auto, ja talkoolaisia on vähän yli 50, ehkä 52. Kuvan etualalla on kaksi lasta, nähtävästi poika ja tyttö. Naisia näyttäisi olevan 22, miehiä vähän enemmän, ehkä 28. 

Siivoustalkoista 5.5.2012 julkaistiin tällä sivustolla uutinen http://www.ateistit.fi/uutiset/uuti120506.html.  

Nykyisin on kesäajaksi, noin kolmeksi kuukaudeksi, palkattu erikseen työntekijä. Viime vuodet palkattuna työntekijänä on toiminut Anu Kokkola. Hän on tavattavissa hautausmaalla arkisin kello 11–13. Aikaisemmin KOVA on saanut julkista avustusta työntekijän palkkaamiseen, muttei saa sitä enää. 

    Komposti maatuvalle jätteelle.

Aikaisemmin haudankaivajana toimi Kari Tuira. Nykyisin arkkuhaudat kaivaa hautausmaan lähellä asuva koneurakoitsija Jukka Kierikka. Yhdistyksen talkoolaiset kaivavat uurnahaudat edelleen itse. 

Vielä vuonna 1987 Kotkan kaupunki ei avustanut yhdistystä hautausmaan hoidossa. Tämän jälkeen kaupunki on ryhtynyt avustamaan yhdistystä 1.700 euron suuruisella vuosiavustuksella. Yhdistys on saanut myös työllisyysvaroin palkattuja hautausmaanhoitajia useina kesinä hoitamaan ja kaunistamaan hautausmaata. Vapaa-ajattelijain liitto ry on avustanut rahallisesti hautausmaata aika ajoin. Myös yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoituksia saadaan. 

Hautausmaan ylläpidosta syntyy vesi-, sähkö-, vakuutusmaksu- ja puhtaanapitokuluja työvoimakulujen lisäksi. 1.5. lukien kuukausittain tyhjennetään kaksi roska-astiaa. 

Ilkivaltaa 

Hautausmaalla on tapahtunut ilkivaltaa kerran. Huoltorakennuksen ikkunaruudut särjettiin ja hautakiviä vaurioitettiin. Tekijöitä ei tavoitettu. Vahingot jäivät vakuutusyhtiölle, KOVA:lle ja vainajien omaisille (Hömppi 2009, 40). 

Hautapaikkojen ja palveluiden hinnat 

Vuonna 2006 hautapaikkojen hinnat yhdistyksen jäsenille olivat: syvä hauta 26 euroa, matala hauta 22 euroa, syvähaudan kaivuu 32 euroa, matalan haudan kaivuu 25 euroa, syvähaudan peitto 20 euroa ja matalan haudan peitto 17 euroa. Havutus maksoi 7 euroa, samoin hautakiven siirto. Hinta ei-jäsenille oli edellä mainittu hinta korotettuna 35 eurolla. 

Yhdistys sai tulovirtaa asiakkaiden haudanhoitosopimuksista noin 3.500 euroa vuodessa. 

Vuonna 2006 kerrottiin hautauksia olevan 20–40 vuodessa. Yhteensä haudattuja vainajia oli noin 1 700. Vielä 1980-luvulla evankelis-luterilainen seurakunta ei sallinut kappeliaan käytettävän uskonnottomiin hautaustilaisuuksiin, mutta nykyisin kappelin vuokraus sallitaan. 

Anneli Laakkonen kertoo, että kaikki haudatut vainajat ovat haudattujen kirjassa ja tiedot on siirretty myös tietokoneelle. Täsmällistä haudattujen lukua ei ole saatavilla, mutta aiemmin mainittu arvio noin 2 000 haudatusta vainajasta lienee oikea. Yhteensä vuosittain on yli 20 hautausta, mutta arkkuhautauksia on harvoin. Vapaita arkkuhautapaikkojakin on edelleen saatavissa. Pitemmän aikaa sitten haudattujen vainajien omaiset ovat myös luovuttaneet hautoja takaisin yhdistykselle. 

Palvelujen hintoja on korotettu reilusti vuoteen 2006 verrattuna. Nyt arkkuhautapaikka maksaa KOVA:n jäsenelle 220 euroa ja 50 euroa hautauksen järjestelykuluja eli yhteensä 270 euroa. Talvisin (1.11.–30.4.) hintaan lisätään talvilisä, 100 euroa. Ei-jäsenille arkkuhautapaikka maksaa 340 euroa ja 50 euroa hautauksen järjestelykuluja eli yhteensä 390 euroa. Talvilisä on 100 euroa. 

Uurnahautapaikka maksaa KOVA:n jäsenille 170 euroa ja 50 euroa hautauksen järjestelykuluja eli yhteensä 220 euroa. Talvilisä on 100 euroa. Ei-jäsenille uurnahautapaikka maksaa 290 euroa ja 50 euroa hautauksen järjestelykuluja eli yhteensä 340 euroa. Talvilisä on 100 euroa. 

Muistolehtoon hautaaminen on saman hintaista kuin uurnalehtoon hautaus. Erillisiä palvelumaksuja haudan havutukselle tai hautakiven siirrolle ei enää ole. 

Maksut eivät sisällä haudan avaamista ja peittoa, nämä kulut laskuttaa urakoitsija. Arkkuhaudan osalta taksa on Laakkosen mukaan noin 400 euroa. 

Kesällä 2013 haudan kukat ja kastelu kesähoitona maksaa 70 euroa ja pelkkä kastelu 45 euroa. 

Hautausmaan tulisi olla omakatteinen niin, ettei yhdistyksen jäsenmaksuja tarvitse käyttää sen ylläpitoon. Joskus, ainakin vuonna 2012, hautausmaa on kuitenkin ollut voitollinen KOVA:n kirjanpidossa. KOVA:n toimistoa käytetään Hömpin mielestä enimmäkseen hautausasiain hoitamiseen, joten tämä osa toimistokuluista pitäisi kirjanpidossa kirjata hautausmaan hallintokuluiksi. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Viime vuosina hautausmaalla on tehty investointeja, jotka jatkuvat kuluvana vuonna. Nämä rasittavat hautausmaan taloutta. Lisärasitusta tulee siitä, ettei työllistämistukia enää saada kesätyöntekijän palkkaamiseen. 

Hautausmaan nykytila 

KOVA:n puheenjohtaja Kari Mänttäri kertoo, että hautapaikkoja ei voi varata ennen kuolemantapausta. Hautausmaan ylläpitäjä koettaa vaikuttaa myös siihen missä järjestyksessä hautapaikat luovutetaan hautausmaalta. 

Aulis Kilpeläinen kertoo, että vapaita uurnahautapaikkoja on jäljellä enää muutamia. Alueen (4) laajennusmahdollisuus tulee tarpeeseen. Rakenteilla olevaan työkaluvajaan saadaan paremmat tilat työkaluille ja mahdollisesti myöhemmin hankittavalle isommalle ruohonleikkurille.

Kimmo Sundström