Vapaa Ajattelija -lehden (tuttavallisesti Vajari) ilmestyminen on lokakuusta 2012 lukien, nyt jo kolmannen numeron osalta, onnistunut kuten on tarkoitettu. Lehti saapui minulle 14.3.2013. Kaikki lehden tilanneet saavat numeron viimeistään 18.3.2013 alkavalla viikolla. 

Lehti on teemanumero, teemana nuoret ja usko(nto). Usko ja uskonto ovat vapaa-ajattelijoille nykyisin tärkeämpi asia kuin esimerkiksi ateismi. 

Petri Karisman pääkirjoitus kertoo, että liiton johdossa tajuttiin vasta ehkä 1990-luvulla mitä tavoitellaan ja mihin ollaan menossa. Mitään kamppailua uskonnon- ja ateisminvapauden puolesta ei ollut tätä ennen, ei myöskään mitään ohjelmia, joihin toiminta olisi voitu perustaa. Vasta Euroopan Unioni ja tehdyt perusoikeusuudistukset veivät kehitystä eteenpäin. Sitten Karisma kuitenkin huomaa, että tämä ajattelu on pitkälti linjassa vapaa-ajattelijoiden tavoitteiden kanssa. 

Sotku oikeastaan paljastaa sen, että eriuskolaislaki (1889), yksikamarinen eduskunta, (vanha) uskonnonvapauslaki (1922), ihmisoikeusajattelu, Euroopan Unioni jne. ovat eurooppalaisen valistuksen ja myös vapaa-ajattelijoiden ja ateistien aikaansaannoksia. Parlamentit eivät missään päin maailmaa ole mitään kehityspajoja, eikä niihin valita ruudinkeksijöitä. Näiden laitosten tehtävänä on kirjata lakeihin ja kiteyttää uusiin institutionaalisiin muotoihin se jo tapahtunut kehitys, jonka moniaita teitä kaikenlaiset innovatiiviset ja rohkeat ihmiset ovat – usein suurin henkilökohtaisin uhrauksin – panneet liikkeelle ja jota he päättäväisesti ja sitkeästi ovat vaalineet ja ruokkineet. 

Nyt Vapaa-ajattelijain liitto on monien vuosien hirvittävän uurastuksen tuloksena aikaansaanut ensimmäisen version uudesta ohjelmastaan, jota muutkin voivat kommentoida. Karisman mukaan ohjelman kantava ajatus, tunnustuksettomuus, tai ainakin sen tuominen Suomeen, olisi uusi asia. Minusta se on vähintään toista sataa vuotta vanha ajatus, jota ateistit ja vapaa-ajattelijat ovat aina kannattaneet. Kun ohjelman nykyversio on vielä aivan raakile, tässä kirjoituksessa ei kommentoida sitä enempää. 

Kirkkojen kuvat puuttuvat 

Tällä kertaa kirkkojen kuvat puuttunut lehdestä. On sentään yksi kuva Jeesuksesta, yksi kuva kirkkofanista, yksi kuva Manse-paavista ja monta kuvaa muista rakkaista johtajista. 

Vuoden 2012 Väinö Voipio -palkinto myönnettiin Suomen Humanistiliitto ry:lle. Useampana vuonna olen havainnut, että Vapaa-ajattelijain liitto myöntää palkinnon jollekin lähipiiriläiselleen. Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry:n puheenjohtaja Kim Sjöström kertoi talvella, ettei hän puolestaan pidä siitä, että tätä tunnustuspalkintoa on enenevässä määrin alettu myöntää kollektiiveille, esimerkiksi yhdistyksille. Hänestä palkinto tulisi mieluummin myöntää ansioituneelle henkilölle. 

Kunnallinen rippikoulu? 

Lasse Pylkki on kirjoittanut jutun Kunnallinen rippikoulu? Tällaista ajatusta en ole aiemmin kohdannut. Keski-Uudenmaan vapaa-ajattelijat ry, jonka puheenjohtaja Pylkki on, kehittelee ajatusta "valtiollisesta/kunnallisesta rippikoulusta". Ajatuksena on, että rippikoulun opetussuunnitelman laatisi valtio. Siihen sisältyisi rippikoulun järjestäjän omakin osuus, mutta siinä ei saa olla uskonnollista sisältöä eikä sidoksia uskontoihin ja koko kurssin tulee olla tunnustukseton. 

Kun kirjoituksessa kuitenkin tarkoitetaan tunnustuksetonta kurssia tai leiriä, rippikoulu lienee sille väärä termi. 

Näitä aikuistumiskursseja järjestäisivät kunnat, yleishyödylliset järjestöt ja valtionapuakin olisi saatavilla sillä ehdolla, että valtion laatimaa opetussuunnitelmaa noudatettaisiin. Nämä kilpailisivat keskenään ja seurakuntien rippileirien kanssa nuorten kiinnostuksesta. 

Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta ehdotus tuntuu minusta hieman vieraalta. Näkisin mieluummin valtiokirkkojen aseman purettavan s.e. kirkon järjestämät rippileirit eivät enää olisi viranomaistoimintaa, vaan lähempänä kaikenlaisia muita siviilileirejä, tässä tapauksessa vapaaehtoisia aikuistumisleirejä. 

Kunnalliset aikuistumisleirit olisivat tietysti avoimia kaikille nuorille ja osallistujien enemmistö voisi muodostua kristityistä. Ne voisivat myös syrjäyttää Prometheus-leirejä, joiden osanottajista vielä sentään enemmistö (n. 3/4) on uskonnottomia. Kirkon vaikutus kunnallisiin aikuistumisleireihin olisi suuri. Lopputulos voisi olla se, että olisi kristillisiä, tunnustuksellisia, seurakunnan järjestämiä rippileirejä ja muka tunnustuksettomia, pääosin kristillisiä kunnallisia leirejä samalla tavalla kuin nykyinen uskonnon opetus on muka tunnustuksetonta. Kohdataan sama vaara kuin ET-opetuksessa: ateistien kehittämä, uskonnottomien oma vaihtoehto katoaisi kentältä kokonaan. 

Vapaaehtoiset kurssit ja kesäleirit tulee mielestäni toteuttaa kansalaisyhteiskunnan puolella, jota julkinen valta voi halutessaan avustaa. 

Suomalaisen vapaa-ajattelun historiaa 

Suomalaisen vapaa-ajattelun historiaa koskettelevat karkkilalaisen Oiva Niskasen juttu liiton kunniapuheenjohtaja Timo I. Vasamasta ja kotkalaisen Pauli Hömpin juttu kotkalaisesta vapaa-ajattelusta. Näissä on välähdyksiä liiton ja vapaa-ajattelun olemassaolosta jo ennen 1990-lukua. Nuorempien toimijoiden kannattaa lukea nämäkin jutut. 

Äärioikeisto? 

Kalevi Höltän kirja-arvostelu hiljan julkaistusta Äärioikeisto Suomessa -kirjasta herätti ensin kysymyksen, miksi puhtaasti poliittisesta pamfletista julkaistaan kirjoitus Vapaa Ajattelijassa. Kirjoitus on kuitenkin hyvin kriittinen. Kirjan tekijät eivät määrittele, mitä he äärioikeistolla tarkoittavat. Nationalismi, rasismi, islamin uskonnon vastaisuus, jopa seksuaalivähemmistöjen syrjiminen nähdään äärioikeistolaisuudeksi. 

Yhtymäkohtana vapaa-ajatteluun on, että kirjassa on keskeistä "taikauskon eli uskonnon puolustaminen hyökkäyksiä vastaan". Erityisesti islamin vastustaminen on kuulemma rasismia. 

Onko Suomessa oikeita fasisteja? Mielikuvani on, että fasismi inflatoidaan, kun kaikki poliittinen mälsä leimataan fasismiksi. Oikeat fasistit ovat möykkäyksen ohella toiminnan kavereita. He olisivat voineet kuljettaa Dan Koivulaakson, Mikael Brunilan ja Li Anderssonin kirjat lähimmälle torille ja tuikata kasan iloisesti palamaan. Kirjailijoita ei sentään olisi poltettu, mutta muutaman opettavaisen nyrkiniskun he olisivat ansainneet ja saaneet. 

Kirja on kuitenkin Höltän mukaan "ehdottomasti hintansa väärtti" – hintaa ei mainita kirjoituksessa. 

Rienaa vapaa-ajattelijaa 

Tommi Paalanen on ideoinut kisan teemasta Rienaa vapaa-ajattelijaa. Vapaa-ajattelijoita ei tosiaan ole rienattu osuvasti. Ovatko he rienauksen arvoisia? Uskovaisten arvostelu heitä kohtaan osuu yleensä aina harhaan ja perustuu tietämättömyyteen, propagandaan tai valikoituihin ulkomaisiin, vääriin yleistyksiin. 

Rienauksen kohteeksi joutuvat tavallisesti valtaa pitävät, erilaisten eliittien (poliittiset, taloudelliset, sotilaalliset, kirkolliset jne.) johtajat ja jäsenet. Vapaa-ajattelijat eivät ole minkäänlainen eliitti. Ei ole sopivaa rienata tavallisia veronmaksajia, köyhiä, vähämielisiä tai esimerkiksi baptisteja. Rienausidea tuskin toimii, voimanlähde puuttuu. Vapaa-ajattelijoiden kompurointi on usein tahatonta. Jos se herättää silloin tällöin hymyilyä, se ei ole rienausta. Paalasen idea sinänsä on kyllä tervehenkinen. Jos kerran aihetta rienaukseen olisi, rienaus tulee myös sietää. 

Lehti ei enää ilmoittaudu vapaa-ajattelun kannattajaksi. Humanismin kannattajaksi se ilmoittautuu. Seuraava numero luvataan jo toukokuuksi.  

Kimmo Sundströmm

Lue myös

Lehtiarviot [HTML]