Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajat kertovat tiedotusvälineissä yleensä vuotuisen kirkollisveron määräksi noin 200 euroa/seurakuntalainen. Vapaa-ajattelijat ovat toistelleet tätä lukua välittämättä eritellä asiaa enempää.

Kirkollisveroprosentti 1,0-2,0

Kirkollisveroa maksetaan kunnallisveronalaisesta tulosta seurakunnan määräämän kirkollisveroprosentin mukaan.

Alin evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan kirkollisveroprosentti vuonna 2011 oli 1,00 ja korkein 2,00. Ortodoksisen kirkon seurakuntien kirkollisveroprosentin vaihteluväli oli 1,50-2,00.

Kirkollisverokertymä 869 miljoonaa euroa

Vuonna 2011 kirkollisverokertymä oli 869 Meur, josta evankelis-luterilainen kirkko kertoo saaneensa 857 Meur. Näin ortodoksiselle kirkolle olisi jäänyt 12 Meur.

Evankelis-luterilaisen kirkon väkiluku 31.12.2010 oli 4 207 192, ortodoksisen kirkon 58 449 ja kirkollisvero keskimäärin 203 euroa/jäsen.

Kirkollisveron maksajia oli yhteensä 2 871 199 ja veron määrä keskimäärin 302 euroa/veronmaksaja.

Alla veronmaksajat on jaettu viiteen luokkaan valtionverotuksessa verotettavan vuositulon mukaan:

(1) 10.000-15.599 euroa, 1 071 768 veronmaksajaa, kirkollisvero keskimäärin 109 euroa
(2) 15.600-23.199 euroa, 490 886 veronmaksajaa, kirkollisvero keskimäärin 226 euroa
(3) 23.200-37.799 euroa, 830 102 veronmaksajaa, kirkollisvero keskimäärin 365 euroa
(4) 37.800-68.199 euroa, 397 087 veronmaksajaa, kirkollisvero keskimäärin 596 euroa
(5) 68.200-> euroa, 81 356 veronmaksajaa, kirkollisvero keskimäärin 1.216 euroa.

Viimeinen miljoona puserretaan pienituloisilta

Kirkollisverokertymästä miljoona euroa kertyi niiltä henkilöiltä, joiden valtionveronalainen vuositulo oli alle 10.000 euroa. Näitä ihmisiä oli 89 372. Tähän joukkoon kuuluivat siis myös ne kirkon jäsenet, joilla ei ollut lainkaan kunnallisverotettavia tuloja. Tällaisia ovat mm. vain pääomatuloja saavat henkilöt ja tulottomat henkilöt kuten pienet lapset. Välttämättä kaikki nämä eivät kuitenkaan ole pienituloisia, mutta sellainen on harvinaista.

Verotuskustannukset

Evankelis-luterilaisen kirkon edustajat mainitsevat mielellään, että kirkko korvaa sen saamien verojen (kirkollisvero ja yhteisövero) perinnästä valtiolle aiheutuvat kustannukset. Kustannusten perimisestä säädetään Laissa Verohallinnosta (503/2010). Lain 30 §:n 2 momentin mukaan evankelis-luterilaiselta kirkolta peritään verotuskustannuksista 4,7 prosenttia. Vuonna 2011 perittiin 19,9 Meur.

Kirkollisveron maksajaa kohti kustannus oli 6,93 euroa. Tällöin jakajana on sekä evankelis-luterilaisen että ortodoksisen kirkon kirkollisveron maksajat.

Keskimäärin kirkkojen jäsenistä 67,3099 prosenttia oli kirkollisveron maksajia. Näin evankelis-luterilaisia kirkollisveron maksajia olisi arviolta 2 831 857 ja ortodoksisia kirkollisveron maksajia arviolta 39 342.

Jos evankelis-luterilaisen kirkon valtiolle maksama verotuskustannusten korvaus jaetaan vain arvioidulla kirkon omien kirkollisveron maksajien määrällä, korvauksen määräksi saadaan 7,03 euroa/veronmaksaja. Ortodoksisten veronmaksajien aiheuttama verotuskustannus, 276.574 euroa, jäisi tällöin kaikkien veronmaksajien kustannettavaksi. Tämä olisi valtion piilotukea ortodoksiselle kirkolle.

Varma ja tehokas kirkollisverojen perintä- ja tilityspalvelu on kirkolle varsin edullista. Se ei kykenisi itse suoriutumaan tehtävästä 7,03 euron kustannuksella/veronmaksaja.

Onko kirkollisvero jäsenmaksu?

16.1.2013 Espoon piispa Tapio Luoma kertoi eräässä radio-ohjelmassa, että kirkollisvero olisi ymmärrettävä kirkon tai seurakunnan jäsenmaksuksi. Miten on?

Vero on luonteeltaan pakkomaksu, jäsenmaksu taas vapaaehtoinen siviilimaksu. Kirkollisveroa ei voi välttää, jos sen alaista tuloa on kertynyt paitsi eroamalla koko kirkosta, mikä aina ei ole mahdollista. Yleensä yhdistyksistä ei eroteta ainakaan heti, jos jättää jäsenmaksun maksamatta. Yleensä voi vieläpä nauttia ainakin jonkin aikaa kaikista tai melkein kaikista yhdistyksen tarjoamista jäseneduista.

Verotus on väkivaltaa, ja valtio on antanut valtiokirkoille veronsaajan aseman. Tämä on ratkaiseva seikka. Valtiokirkotkin joutuvat puntaroimaan kuinka paljon väkivaltaa on tarkoituksenmukaista käyttää omiakin jäseniä vastaan. Tosin on olemassa ilman verotusoikeuttakin olevia valtiokirkkoja, ei kuitenkaan Suomessa.

Verotus on vain julkisyhteisöille tarjolla oleva varainhankintakeino, ja veroista on aina säädettävä lailla. Koska vero puuttuu verotettavien oikeuksiin, verotuksen on oltava lailla tarkoin järjestettyä ja valvottua. Tätä seuraavat virkavastuu, rikosoikeudelliset seuraamukset, pakkoperintä jne.

R ja a ovat ne kirjaimet, joilla valtiokirkkoja - sellaisina kuin me ne tunnemme - pystyssä pitävä sana alkaa. Tämä sana ei ole Raamattu.

Toiseksi voidaan kiinnittää huomio kirkollisveron määrään. Tavanomaisiin yhdistysten jäsenmaksujen määriin verrattuna se on keskimäärin moninkertainen. Näin kirkollisveron pitäminen jäsenmaksuna ei ole perusteltua vaan harhaanjohtamista.

Kimmo Sundström