Aina toiminnassa mukana ollut yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen Arvo Keinänen kuoli 86-vuotiaana 6.11.2012.

    Arvo Keinänen nauttii tarjoamaansa kakkukahvia yhdistyksen kevätkokouksessa Elopilkussa 27.4.2010. Kuva Kimmo Sundström.

Pidin Arvon hautajaistilaisuudessa la 15.12.2012 Hietaniemen krematorion isossa kappelissa muistelu- ja hyvästelypuheen [PDF], jonka Arvon pitkään tunteneena osoitin hänelle itselleen. Olin sopinut krematorion kanttorin kanssa alku- ja loppusoitosta, ja olin laatinut ohjelmalehtisen [PDF]. Laskimme Tapio Tukiaisen kanssa Arvon arkulle yhdistyksen ruusun.

Puhe oli minulle ensimmäinen laatuaan. Se kesti noin viisi ja puoli minuuttia. Sen oli tarkoituskin olla lyhyt. Tapio huomautti, että minun olisi pitänyt pitää pieni tauko jokaisen virkkeen jälkeen. Puheen kesto ei olisi siitä kasvanut kuulijaa rasittavan pitkäksi; päinvastoin saattaa ollakin niin, että liian nopeasti esitettyä puhetta ei kuulija pysty seuraamaan ja että hän väsyisi juuri siksi. Lisäksi, vaikka tarkoitukseni oli pitää katseeni Arvon arkkua kohti, joskus kuitenkin katsahdin hiukan Arvon sukulaisiin päin nähdäkseni, kuinka he seuraavat. Hyvin ulkoa opettelemaani puhetta myös joskus laventelin.

Hautajaisiin olivat Arvon sukulaiset jo kutsuneet papin puhumaan, vaikka he tiesivät, että Arvo ei kuulunut kirkkoon. Yhdistyksen hallituksessa saimme vain suuresta sattumasta tietää Arvon kuolemasta ja lähestyvistä hautajaisista. Otin silloin yhteyttä Arvon Erkki-veljeen ja kerroin papin kutsumisen sopimattomaksi. Selvitin hänelle Arvon toimintaa järjestäytyneenä vapaa-ajattelijana ja järjestäytyneenä ateistina. Tällöin hän ystävällisesti luopui papista ja hyväksyi ehdotukseni, että tilaisuudessa puhuisinkin minä. Sain sitten hautaustoimiston käymään vaihtamassa arkun kannen ristilliset ruuvit ristittömiin ja sahaamassa puisesta tuhkauurnasta ristin pois. Pyysin Erkki-veljeltä, että Arvon kuolinilmoituksessa olisi vapaa-ajattelijan liekkimalja mutta ei ristiä edes kuolinpäivän yhteydessä. (Pyyntöni toteutui asiallisesti ja kauniisti laaditussa kuolinilmoituksessa: Helsingin Sanomat su 6.1.2013.)

Olin etukäteen päättänyt, että jos Erkki-veli ei olisikaan suostunut tuumaani ja jos tällöin en olisi saanut myöskään pappia taipumaan, olisin järjestänyt hautajaisten ajaksi krematorion kulmalle yhdistyksemme mielenosoituksen, jossa olisi kannettu samaa banderollia "Hautarauha ateisteille!" kuin jota Arvo kantoi 13.3.2007 Senaatintorilla yhdistyksemme mielenosoituksessa [PDF] (ks. erityisesti viimeinen kuva) vaatiessamme kirkkoon kuulumattoman vainajan hautaamista kirkottomasti, ellei vainaja ollut jättänyt kirjallista lupaa kirkolliseen hautaamiseen.

Voidaan myös ajatella, että yhdistyksemme olisi saanut vasta jälkikäteen tietää Arvon hautaustilaisuudesta, joka silloin olisi siis ollut kirkollinen.

Kirkollisesta hautaustilaisuudesta olisin tehnyt rikosilmoituksen hautaamattoman ruumiin pahennusta herättävän käsittelyn muodossa tehdystä hautarauhan rikkomisesta, joko poliisille tai kysymyksessä olevan ennakkotapauksen tähden pikemminkin suoraan Valtakunnansyyttäjänvirastolle. Olisin myös tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, jos rikosilmoitukseni ei olisi johtanut mihinkään. Olisin myös voinut tehdä oikeusasiamiehelle kantelun suoraan papin toiminnasta.

Täten olisin menetellyt kuten silloin, kun yhdistykseemme vielä hiukan ennen kuolemaansa kuulunut Aslak Veisiö siunattiin. Olen julkistanut tämän asian kantelussani Kantelut-osaston kohdassa 18.

Tuo kanteluni sisältää rikosilmoituksistani periytyvän laajan lakiperustaosan kirkkoon kuulumattoman hautarauhasta. Tämän lakiperustan laadin vastaisiakin tapauksia varten tarkastelemalla kolmea oikeuskanslerille tekemääni hautaustoimilakia ja hautarauhan rikkomista koskenutta yleisluontoista kanteluani ja niiden kelvottomia ratkaisuja.

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja