Kuusankoski on entinen kaupunki, joka yhdistyi Anjalankosken, Elimäen, Jaalan, Kouvolan ja Valkealan kanssa 1.1.2009. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kouvola.

Kuusankoskella sijaitsee Kouvolan Vapaa-ajattelijat ry:n omistama, yksityinen hautausmaa Lepola. Se sijaitsee Pohjankorventieltä pohjoiseen poikkeavan Voijärventien varrella, muutaman sadan metrin päässä teiden risteyksestä, Voijärventien ja Kuusankosken evankelis-luterilaisen seurakunnan uuden hautausmaan välissä. Tien alussa on viitta hautausmaalle.

Katuvalot Voijärventielle saatiin yhdistyksen aloitteesta ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan myötävaikutuksella.

    Lepola on suorakulmio. Lounaiskulmassa on huoltorakennus. Ylhäällä keskellä oleva keila kuvaa uurna- ja muistolehtoalueen muistomerkkiä. Katkoviiva kuvaa käytävää koilliskulmassa olevalta portilta ensin länteen ja sitten etelään hautausmaan halki. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 422/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 422/MML/12.

Kuusankosken Vapaa-ajattelijain Yhdistys r.y.

Kuusankosken Vapaa-ajattelijain Yhdistys r.y. (46295) perustettiin 7.4.1946 Eines-kahvilassa 18 hengen voimin. Perustamiskirja on päivätty kuitenkin vasta 28.4.1946. Yhdistys rekisteröitiin 28.7.1947.

Yhdistyksen uusi nimi, Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijat ry, rekisteröitiin 18.2.1999. Yllä mainitun kuntaliitoksen takia yhdistys muutti taas nimensä. Nimi Kouvolan Vapaa-ajattelijat ry rekisteröitiin 8.3.2010.

Ajatus hautausmaasta syntyy

Hautausmaavastaava Seppo Simpura kertoo, että ajatus oman hautausmaan perustamisesta syntyi erään leskivaimon vastoinkäymisten takia. Tämä joutui hautaamaan miesvainajansa eräänä lumisena talvena seurakunnan hautausmaan äärimmäiseen kolkkaan. Kulkutietäkään sinne ei ollut aurattu, ja leski joutui aurauttamaan kulkutien omalla kustannuksellaan. Tästä oli pahastuttu; päätettiin perustaa oma hautausmaa. 

Hautapaikkojen suhteellinen kalleuskin on voinut vaikuttaa perustamispäätökseen. Hautasijan hinta seurakuntaan kuulumattomalle oli nimittäin 500 prosenttia korkeampi kuin seurakuntalaiselle (Hautausmaat kunnallistettava. – VAJ 1946:5–6, 91), vapaa-ajattelijayhdistyksen puheenjohtaja Uuno Sinisalon mukaan jopa 600 prosenttia korkeampi (Uuno Sinisalo Kuusankosken kuulumisia – VAJ 1950:4, 61).

Perustamislupa-anomus

Hautausmaan perustamislupa-anomuksen allekirjoittivat 30.1.1950 yhdistyksen puheenjohtaja, jalkineliikkeenharjoittaja Uuno Sinisalo sekä sihteeri Otto Torniainen ja se saapui OPM:lle 6.2.1950 (30.1.1950/6.2.1950 AD (230/54) 1950 OPM, SVA).

Tila

Hautausmaa perustettiin Maunukselan kylässä olevalle Lepola-nimiselle tilalle (286–409–1–151), joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Kuusankosken keskustasta. Tila on lohkottu Kuusankosken kunnan omistamasta Perätalo-tilasta (306–407–1–135) ja sen pinta-ala on tasan yksi hehtaari. (Kiinteistötunnuksissa numero 286 viittaa jo Kouvolan kaupunkiin, mutta 306 viittaa silloiseen Kuusankosken kuntaan.)

Kauppakirja

Kauppakirja allekirjoitettiin 14.11.1949. Kauppahinta oli 10.000 markkaa, ja maksu tapahtui heti kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa. Ostajan tuli huolehtia siitä, että tila tulee hautausmaaksi, muussa tapauksessa alue palaisi kunnalle siitä maksetulla hinnalla. Ostajan tuli myös laillistuttaa saantonsa omalla kustannuksellaan. Tilalla ei ollut osuuksia yhteisiin maa- tai vesialueisiin.

Kauppakirjan allekirjoittivat myyjän puolelta kunnan valtuuttamana viilaaja Lauri Lahtinen ja ostajan puolelta Uuno Sinisalo. Kaupan todisti julkinen kaupanvahvistaja Matti Kuusisto ja kutsuttuna todistajana oli Meeri Vuorentaus.

    Lepolan vankat portinpylväät ja metalliportti.

Hautausmaan valmistelu

Näin hanke oli saatu liikkeelle. Kuusankosken terveydenhoitolautakunta totesi 7.12.1949, ettei sillä ollut mitään muistutettavaa asiassa.

Kymen lääninlääkäri Harald Enwald lausui 2.2.1950, että alue oli tarkastettu. Alue vietti vähän etelään ollen melkein kivetöntä hiekkakangasta, joten se oli "varsin sopiva hautausmaaksi".

OPM:ssä nuorempi hallitussihteeri K. G. Rein pyysi 7.2.1950 asiassa lausuntoa lääninhallitukselta. Maaherra Arvo Manner ja v.t. lääninneuvos Eero Kurkiola vastasivat 8.2.1950, ettei asiassa ollut muistutettavaa.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 13.2.1950, ja anoja oikeutettiin perustamaan hautausmaa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri R. H. Oittinen ja nuorempi hallitussihteeri K. G. Rein (Päätöskonseptit 1950).

    Pohjoissivun korkeaksi kasvanut kuusiaita kuvattuna portille päin.

Käyttöönotto

Tilan nimen mukaan hautausmaakin sai nimen Lepola. Hautausmaa otettiin käyttöön seuraavana vuonna eli 1951, kun ensimmäinen vainaja haudattiin 15.2.1951.

Tila rekisteröitiin 1.2.1952. Lainhuuto on annettu 11.12.2006, jota seurasi 6.1.2009 kuntaliitoksesta johtunut selvennyslainhuuto.

Varustukset

Lepolan varustuksiin kuuluu kuusiaita, portti, huoltorakennus, kaivo, halkaistuista hirsistä tehty pöytä ja penkit sekä puinen roska-astia.

    Roska-astia.

Ohje- ja järjestyssääntö

Hautausmaalla on ohje- ja järjestyssääntö, joka on hyväksytty yhdistyksen kokouksessa 10.10.1955 ja tullut silloin voimaan. Sen mukaan maalle voidaan haudata ainoastaan vapaa-ajattelijayhdistyksen jäseniä sekä muita uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia vainajia. Hautapaikkojen hinnat määrätään yhdistyksen vuosikokouksessa, jolloin on "otettava huomioon, että hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin kirkollisella hautausmaalla".

Haudan kunnossapito kuuluu vainajan omaisille tai sille järjestölle, joka hautauksen on suorittanut. Muistopuhujina ei saa käyttää uskonnollisten yhteisöjen pappeja, eikä muutakaan uskonnollista ohjelmaa saa esittää. Hautamuistomerkeissä on kielletty ristin tai tähden käyttö kuten myös uskonnolliset lauseet ja kuvat. Yleisiksi symboleiksi suositellaan vapaa-ajattelijain liekkimaljaa.

Myöhemmin sääntöä on muutettu niin, että hautausmaan käyttöoikeus on ulotettu kirkosta eronneiden henkilöiden puolisoihin ja lapsiin riippumatta näiden uskonnollisesta asemasta. Hautapaikkojen hinnat ovat halvimmat yhdistyksen jäsenille ja kalleimmat evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluville. Kirkosta eronneille ei-jäsenille hautapaikan hinta asettuu näiden välille.

Myytävänä on yksittäishautapaikkoja ja sukuhautoja.

    Yleisnäkymä etelästä pohjoiseen.

Hautausmaan tila 1987

Lepolaan oli 1987 haudattu noin 60 vainajaa ja noin viisi prosenttia hautausmaasta oli käytetty.

Uskonnollisten symbolien käyttö hautakivissä oli edelleen kielletty vuonna 1987. Symboleina esiintyy liekkimaljoja ja kukkia.

Uurna- ja muistolehto

Vuonna 1999 hautausmaalle rakennettiin taiteilija Ilkka O. Lehtisen (taiteilijanimi Ilja West) suunnittelema uurna- ja muistolehto, jonne voidaan haudata tuhkauurnia ja sirotella vainajien tuhkaa. Alueen pohjoisreunassa on uurnahautoja.

    Uurna- ja muistolehtoalue.

Uurna- ja muistolehtoalueen maahan upotetuin entisin puhelinpylväin rajattu keskusosa on kooltaan noin 5,5x4 metriä.

Alueella on puinen taulu, jonka suurin leveys on noin 94 cm ja suurin korkeus 118 cm. Sen alareunan etäisyys maasta on 84 cm. Tauluun kiinnitetään alueelle haudattujen vainajien metallisia nimikilpiä. 26.11.2012, jolloin viimeksi vierailin Lepolassa, kilpiä oli kuusi.

Alueen keskellä on muistomerkkinä suurehko kivi, joka on merkitty myös Maanmittauslaitoksen karttaan muistomerkkiä tarkoittavalla keilalla. Kiven kyljessä on 28,5 cm leveä ja 36,5 cm korkea metallinen kohokuva. Kohokuvassa on tekstit VAINAJIEN MUISTOLLE ja VAPAA-AJATTELIJAT R.Y. suuraakkosin. Kohokuvassa on kuvattu vapaa-ajattelijain liekkimalja, jota reunustavat molemmilla sivuilla ja alareunassa liekit.

Alueen rakentaminen rahoitettiin mm. myymällä tilalta tukkipuita. Taiteilija tosin toteutti uurna- ja muistolehdon hyvin huokealla.

Taiteilija Lehtinen oli saanut jonkin toisen työn toteutettavakseen samoihin aikoihin joltakin evankelis-luterilaiselta seurakunnalta. Tämä toimeksianto peruttiin seurakunnan toimesta, kun Lehtinen oli vastaanottanut ja toteuttanut uurna- ja muistolehdon Lepolaan.

Saatananpalvojat kaatoivat hautakiviä

Vuosituhannen vaihteen tienoilla saatananpalvojat iskivät hautausmaalle kaataen hautakiviä. Myös naapurissa, seurakunnan hautausmaalla, oli kaadettu hautakiviä. Saatananpalvojiin viittasivat ainakin ne kuviot, joita maahan oli piirrelty. Vapaa-ajattelijat ja seurakunta tekivät yhdessä asiasta rikosilmoituksen. Tapausta ei uutisoitu mitenkään, koska poliisin mielestä juuri julkisuutta saatananpalvojat tavoittelevat.

    Etualalla hautakumpu vailla hautakiveä. Kiviaidan takana evankelis-luterilaisen seurakunnan uusi hautausmaa.

Tuhopolttaja poltti työkaluvajan

Vieraillessani 27.8.2000 hautausmaalla vanha työkaluvaja oli vielä pystyssä ja käytössä. Marraskuun alussa 2003 se tuhopoltettiin, maanantaina 3.11.2003 rakennus oli porona. Poliisit ottivat näytteitä tuhkasta, joka oli vielä niin kuumaa, että näytepussit sulivat. Samana yönä poltettiin naapurissa oleva seurakunnan hautausmaan suurehko huoltorakennus.

Vähän aikaisemmin oli poltettu Huhtalammen talo, Kuusankosken vanhin rakennus, kaupungin keskustassa. Kaupungin ympäristölautakunta oli antanut luvan purkaa rakennus, jonka jälkeen purkamista vastaan nousi kansalaisliike Pro Huhtalampi ry (185895; rekisteröity 28.11.2002).

Tuhopolttaja jäi lopulta kiinni. Hän kuului Kuusankosken VPK:n hälytysryhmään ja oli palokunnan aktiivijäsen, joka oli ollut sammuttamassa itse sytyttämiään paloja. Poliisi nappasi miehen maanantai-iltana 3.12.2003, kun tämä oli sammuttamassa itse sytyttämäänsä paloa entisessä kuivurissa. 18-vuotias opiskelija myönsi sytyttäneensä kaupungissa 13 autiotalopaloa samana syksynä. Motiivikseen mies kertoi pelastustoimen organisaatiotoimet, joissa vapaapalokuntien toimintaa ajettiin alas. Sytyttämällä paloja mies järjesti sammutustehtäviä palomiehille.

Työkaluvaja paloi täysin irtaimistoineen, vain metallinen kottikärry säästyi, mutta siitäkin paloi rengas. Palo- ja varkausvakuutuksella vahingot oli vakuutettu 3.000 euroon saakka. Uuden huoltorakennuksen rakentamisen oli määrä alkaa seuraavana kesänä.

Olin joitakin aikoja ennen tuhopolttoa Vapaa-ajattelijain liiton silloisena taloudenhoitajana kehottanut liiton jäsenyhdistyksiä ottamaan vahinkovakuutuksen, jos vakuutettavaa oli, kuten useilla yhdistyksillä oli. Kuusankosken yhdistyksellä oli vakuutus. Tuhopolton jälkeen vakuutusyhtiön tarkastaja kävi arvioimassa vanhingot ja yhdistys sai vakuutuskorvauksen. Seppo Simpura muistelee korvauksen olleen luokkaa 20.000 markkaa, johon yhdistys oli tyytyväinen.

Palanutta työkaluvajaa oli ennen tuhopolttoa korjailtu aika lailla ja siihen oli uhrattu paljon työtä ja vaivaa.

Myöhemmin uusi huoltorakennus rakennettiin suurimmaksi osaksi vakuutuskorvauksen turvin.

Hautausmaan nykytila

Hautojen hoito tapahtuu omaisten toimesta. Hautausmaan yleishoito kuuluu yhdistykselle ja lisäksi yhdistyksen hoidossa on yksi hauta. Hoito tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Hautojen kaivamisesta huolehtii sama urakoija, joka kaivaa hautoja seurakunnankin hautausmaalle. Hautausyrittäjä Ari Lampila kertoo taannoin kaivaneensa itsekin uurnahaudan hautausmaalle. Myös omistajayhdistyksen hautausmaavastaava Seppo Simpura kertoo kaivaneensa ja peittäneensä muutamia uurnahautoja.

Hautausmaata pohjois- ja itäsivulla rajaava istutettu kuusiaita on kasvanut suureksi. Eteläsivulla hautausmaata rajaa evankelis-luterilaisen seurakunnan kiviaita. Länsisivulla ei ole aitaa.

Alue on mäntyvaltaista metsää, mutta joukossa on kuusia, koivujakin. Metsä on melko tiheää, mutta puut ohuita. 26.11.2012 menossa oli vielä myrskyn ja talven 2011–2012 kaatamien puiden raivaus ja pois kuljetus. Yhdistys myi puut.

Hautausalueelta puut on kaadettu lukuun ottamatta noin viittä isoa koivua, kahta pienehköä mäntyä ja yhtä haapaa. Alueella on myös katajapensas. Kaikki nämä puut ovat nähtävästi kasvaneet hautausalueen perustamisen jälkeen eli alunperin hautausalue on kaadettu puuttomaksi. Alueen hankintahinta rahoitettiinkin myymällä hautapaikkoja yhdistyksen jäsenille ja kaatamalla puita, jotka myytiin sahattaviksi.

Hautausmaan etelälaidassa on kaivo, josta saadaan kasteluvettä, mutta kuivina kesinä kaivo saattaa kuivua. Etelälaidassa on myös leveähkö, itä-länsisuuntainen käytävä, joka johtaa huoltorakennukselle.

Eteläreunan kiviaidassa on kulkuaukko seurakunnan hautausmaalle. Seurakunta oli valittanut, että ihmisiä kulkee Lepolan läpi ja kiipeää kiviaidan yli, jolloin siitä irtoaa kiviä ja aitaa joudutaan korjailemaan. Sen jälkeen seurakunnan kanssa sovittiin, että aitaan tehdään kulkuaukko ja määrättiin aukon paikka. Vapaa-ajattelijat purkivat kiviaidan aukon kohdalta ja siihen tehtiin portti. Nyt aukon kohdalla oli vain portinpylväät, ei porttia.

Avustuksia

Yhdistys on saanut hautausmaan ylläpitoon kerran 1.000 euron avustuksen Kuusankosken kaupungilta. Uutta avustusta ei ole tämän jälkeen haettukaan kaupungilta. Myös Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö on tukenut yhdistystä. Samoin Vapaa-ajattelijain liitto ry:ltä on aiemmin saatu avustuksia, mutta viime vuosia näitä ei ole haettu.

Yhdistyksen puheenjohtaja Heljä Pekkalin on itse toiminut monta vuotta liiton taloudenhoitajana ja hän kertoo, että enimmät liiton hautausmaa-avustukset ovat menneet Karkkilan, Kemin ja Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaiden avustamiseen. Pekkalin lopettaa liiton taloudenhoitajana vuoden 2012 lopussa ja hänen seuraajakseen tulee Jouni Vilkka.

Hautapaikat ja hinnat

Hautapaikan, tarkemmin haudan hallintaoikeuden, voi ostaa etukäteen, ennen kuolemantapausta. Hallintaoikeusaikaa ei ole rajattu, vaan oikeudet on tähän saakka myyty toistaiseksi, niin pitkäksi aikaa kuin alue on hautausmaana. Tämä poikkeaa evankelis-luterilaisten seurakuntien käytännöstä, jossa hallintaoikeus myydään määräajaksi ja sitä uusittaessa on maksettava uusi maksu.

Myytävänä on arkkuhautapaikkoja, uurnahautapaikkoja ja tuhkan ripottelu. Arkkuhautapaikkoja on kaiken kokoisia sen mukaan kuin ostaja haluaa. Tavallinen yhden vainajan arkkuhautapaikka maksaa yhdistyksen jäsenelle 20 euroa, muille noin 100 euroa. Uurnahautapaikan hinta jäsenelle on 15 euroa, muille jonkin verran enemmän. Myös tuhkan ripottelulla on jokin pieni hinta.

Uurnia on tähän mennessä haudattu kymmenkunta. Joillakin uurnahaudoilla ei ole vainajakohtaista muistomerkkiä eikä vainajan nimilaattaakaan ole uurna- ja muistolehtoalueen nimitaulussa.

Vanha hautapaikkakartta tuhoutui työkaluvajan tuhopoltossa, mutta Seppo Simpura kertoo laatineensa uuden kartan.

Haudoista ja hautakivistä

Hautausmaan halkaisee pohjois-eteläsuunnassa leveä käytävä, jonka itäpuolella haudat ovat. Itä-länsisuuntainen isompi käytävä jakaa hautausalueen kahtia, ylempään ja alempaan (eteläisempään) alueeseen. Haudat on järjestetty pohjois-eteläsuunnassa siten, että ylemmällä alueella on neljä hautariviä, alemmalla, lännestä alkaen, vain kolme. Muistomerkittä on ainakin viisi hautaa. Hautakiviä on ylemmän alueen riveissä lännestä itään 8, 9, 6 ja 6, alemman alueen riveissä lännestä itään 11, 10 ja 3. Ylemmällä alueella on yhteensä 29 hautakiveä, alemmalla alueella 24, yhteensä siis 53 hautakiveä. Puisia, metallisia tms. hautamuistomerkkejä en havainnut.

Ylemmän alueen hautakivissä on vainajien nimiä 53, alemman alueen kivissä 33, yhteensä 86 nimeä. Näin tällä alueella on haudattuja vainajia yhteensä vähintään hieman yli 90. Kun uurnissa haudatut tuhkatut vainajat lisätään tähän, vainajia on yhteensä haudattu hautausmaalle noin sata tai vähän ylikin.

Tätä hautausmaata luonnehtii se, että useilla haudoilla, niin hautausmaan ylä- kuin alaosassa, on jyhkeät reunakivet. Tämä ei ole yleistä yksityisillä, pienillä hautausmailla. Nykyisin useilla hautausmailla reunakiviä on poistettu hautojen ja käytävien hoidon helpottamiseksi.

Tilan alasta arviolta vain 1/10 on toistaiseksi käytetty hautoja, käytäviä ja huoltorakennusta varten. Hautapaikkoja riittää siis kauas tulevaisuuteen.

Hautausmaalla on omistajayhdistyksen puheenjohtajien hautoja: Uuno Sinisalo (8.11.1892–29.4.1961), Ilmari Vilenius, Eino Pörsti (1924–1994) ja Niilo Nestori Topo (23.11.1923–13.4.1993). Topon hautakivessä on risti. Nykyinen puheenjohtaja Pekkalin kertoo, että risti Topon hautakivessä on erehdys, eikä Topo ollut kristitty.

    Sinisalojen hautakivi. Uuno Sinisalo oli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.

Yhdistyksen entisen sihteerin, Hannu Tasasen (21.2.1954–2.9.2007), nimikilpi on uurna- ja muistolehtoalueen nimitaulussa. Tasanen oli halvaantunut nuorena. Hän oli aktiivinen henkilö ja aikaansai monia parannuksia esteettömään kulkemiseen Kuusankoskella.

Toistaiseksi hautausmaalle on haudattu vain uskonnottomia tai kristittyjä vainajia, esimerkiksi yhtään muslimivainajan hautaa ei ole.

Hautakivissä on kuvattuna paljon liekkimaljoja ja myös lehviä, petäjiä, tähkäpäitä, aurinkoja ja kielo. Muutamissa hautakivissä on risti, muutamat ovat vailla mitään kuva-aiheita tai symboleja. Yleensä hautakivet ovat tavanomaisia hautakiviä, mutta joukossa on myös muutama veistämätön kivi. Hautausmaan suurin (300x70x20 cm) hautakivi on musta, Hautala-suvun kivi hautausalueen koilliskulmassa.

Hautakivi ilman vainajaa

Hautausmaalla sattui eriskummallinen tapaus vuosia sitten. Tämä tapaus kerrottiin Vapaa-ajattelijain liiton kesäpäivien osanottajille elokuussa 2006. Eräs yksin asunut mies oli halunnut tulla haudatuksi Lepolaan. Hän oli ostanut ja maksanut hautapaikkansa ja vain muutamia viikkoja ennen kuolemaansa hän toi itse oman hautakivensäkin hautapaikalleen.

Jostakin syystä kaupungin sosiaalitoimi kuitenkin hautasi miehen tämän kuoltua Iittiin. Vaikka Pekkalin oli yhteydessä sosiaaliviranomaisiin ja vainajan pesänjakajaan, nämä eivät noteeranneet lainkaan vainajan eläessään ilmaisemaa tahtoa, jo hankittua hautapaikkaa ja hautakiveä. Vainajan hautakivi jäi hautausmaalle, kukaan ei halunnut poistaa sitä.

Tällä hetkellä hautausmaalla on myös erään pariskunnan valmis hautakivi, vaikka pariskunta elää edelleen.

Pekkalin kertoo sosiaaliviranomaisten joskus kyselleen hautapaikoista ja niiden hinnoista. Tunnetaan hautausmaita (esim. Forssan Vapaa-ajattelijain Rauhanmaa), joihin kaupungin sosiaalitoimi on haudannut vainajia, koska hautapaikkojen hinnat ovat olleet halvimmat. Tiettävästi Kuusankoskella kyselyt eivät ole kuitenkaan johtaneet hautauksiin asti, eivät ainakaan viime vuosikymmeninä.

Hautojen kaivuu

Hautojen kaivuu hoidetaan yleensä hautaustoimistojen kautta, jotka tilaavat kaivuun urakoijalta. Pekkalin kertoo käytetyn ainakin Kukka- ja hautauspalvelu Hepola & Karjalainen Ky:n sekä Hautaustoimisto Lampila Ky:n palveluja. Vainajan omaiset maksavat kulut.

Vuonna 2012 hautauksia ei ollut, vuonna 2011 haudattiin kaksi tuhkauurnaa. Hautauksia on nykyisin vähän, keskimäärin ehkä vain yksi vuodessa.

Hautausmaavastaava ja työllistettyjä

Hautausmaavastaavana on ollut kymmenisen vuotta kuusankoskelainen Seppo Simpura. Hän liittyi yhdistyksen jäseneksi jo 1950-luvun puolivälissä. Simpura täytti syksyllä 2012 80 vuotta ja on edelleen omistautunut hautausmaa-asialle.

Jo pidemmän aikaa, 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien, yhdistys on saanut lähes joka kesä kunnan välityksellä työllistetyn työntekijän hautausmaata hoitamaan. Yhdistyksen silloinen taloudenhoitaja Sirkka Vilenius kertoo yhdistelmätuella palkatun työllistetyn palkkaamisesta vuonna 2000. 45-vuotias entinen rakennusmies työskenteli toukokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, neljä tuntia päivässä, hautausmaan hoitajana 42 markan tuntipalkalla. Nettokustannus yhdistykselle viideltä kuukaudelta vakuutusmaksuineen oli 2.409,74 markkaa.

Juuri tämä mies valmisti vapaaehtoisten kanssa aiemmin hautausmaan varustuksissa mainitut hirsipöydän ja penkit.

Vuonna 2011 työllistettyä ei ollut. Vuoden 2012 työntekijä työskenteli neljä kuukautta. Palkkakustannus yhdistykselle oli noin 50 euroa kuukaudessa.

Huoltorakennus Seppo

Vanhan tuhopoltetun työkaluvajan tilalle rakennettiin myöhemmin uusi huoltorakennus. Kunnan rakennusvalvonta vaati, että ainakin työnjohdon pitää olla ammattimaista, ja yhdistys palkkasi kirvesmiehen rakentamaan täydellä tuntipalkalla huoltorakennusta. 

Rakennus on noin 6,5x3 metrin suuruinen sijaiten hautausmaan lounaiskulmassa. Rakennus on pilarien päällä, puurunkoinen, laudoitettu, harjakattoinen, huopakatteinen ja väriltään vihertävä. Siinä on yksi ikkuna ja kaksi ovea, joista pohjoispäädyn ovi ei ole käytössä. Siihen on suunniteltu rakennettavaksi kemiallinen käymälä.

Rakennuksen valmistumisen jälkeen tamperelaiset vapaa-ajattelijat kävivät kylässä hautausmaalla, toivat maalit mukanaan ja huoltorakennus maalattiin talkoilla.

Sepon eteläpäätyyn on kiinnitetty metallinen Vapaa-ajattelijain liiton vaakuna, jonka valmisti kuusankoskelainen metallimies. Vaakuna paljastettiin Vapaa-ajattelijain liiton kesäpäivillä 5.–6.8.2006, jotka järjestettiin Kuusankoskella ja joita paikallinen vapaa-ajattelijayhdistys emännöi. Samassa tilaisuudessa huoltorakennus nimettiin Sepoksi hautausmaavastaava Seppo Simpuran mukaan. Simpura ja Pekkalin skoolaavat tapahtuman kunniaksi Vapaa Ajattelija -lehdessä julkaistussa valokuvassa (VAJ 2006:4, 10).

Huoltorakennuksen piirustusten mukaan, hieman muunneltuna, rakennettiin 2010–2011 Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaan uusi huoltorakennus.

Hautausmaa ei ole kaupan

Kuusankosken evankelis-luterilainen seurakunta on ollut kiinnostunut ostamaan Lepolan tai osan siitä omiin tarpeisiinsa. Viimeksi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja oli asiassa jonkinlaisena välimiehenä. Vapaa-ajattelijayhdistys on kuitenkin halunnut pitää oman hautausmaansa eikä kauppoja ole syntynyt.

Kimmo Sundström