Jämsän helluntaiseurakunnalla (Jämsän Betania ry (25922)) on Jämsässä oma, yksityinen hautausmaa. Yhdistys rekisteröitiin 2.11.1935.

Hautausmaa sijaitsee Jämsä-Mänttä-kantatien (tie nro 56) länsipuolella, noin kolmen kilometrin päässä Jämsän keskustasta, Jämsän evankelis-luterilaisen seurakunnan Miekkainpetäjän hautausmaan pohjoiskulman jatkeena.

    Hautausmaatila on nuolen osoittama pitkä nelikulmio (1:26). Vihreä palloviiva kuvaa kuusiaitaa. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 445/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 445/MML/12.

Perustamislupa-anomus

Yhdistys anoi lupaa hautausmaan perustamiseksi itsenäiseksi tilaksi lohkotulle Rauhamaa-nimiselle tilalle (I:22a) Jämsän pitäjän Toivilan kylässä (22.12.1953/28.12.1953, AD (1567/302) OPM, SVA). Anomuksen allekirjoitti lähetyssihteeri Odin Finell Helsingistä.

Avoin asianajovaltakirja

Avoin asianajovaltakirja oli annettu Jämsässä 30.11.1953. Sen olivat allekirjoittaneet anojayhdistyksen hallituksen jäsen ja sihteeri Kalle Aurevaara sekä yhdistyksen hallituksen jäsen Niilo Järvinen. Valtakirjan todistivat Aino Jokinen ja Eila Palin.

Kauppakirja

Kauppakirja oli tehty Jämsässä 21.9.1953. Myyjät, Väinö Evert Hopsu ja hänen vaimonsa Aune Hopsu, omistivat Vähä-Simola-tilan nro 1:5e, josta he myivät noin 1 600 neliömetrin määräalan erotettavaksi itsenäiseksi tilaksi 103.000 markan kauppahinnalla.

Alueen etelärajana tuli olemaan Miekkainpetäjän hautausmaan pohjoinen raja Jämsä-Mänttä-maantien ja Iso-Simolan rajan väliseltä alueelta. Pohjoisrajana tuli olemaan samansuuntainen rajaviiva 20 metrin etäisyydellä etelärajasta. Länsirajana oli Iso-Simolan raja ja itärajana Jämsä-Mänttä-maantie, molemmat rajat noin 20 metrin mittaisia.

Myyjät oikeutettiin heti saamaan 30.000 markkaa ja loput 73.000 markkaa, kun alue oli erotettu. Ostaja sai heti omistus- ja hallintaoikeuden metsineen. Erottamiskustannukset sekä verot ja maksut kaupanteon jälkeiseltä ajalta maksoi ostaja. Irtainta ei kaupassa myyty.

Kalle Aurevaara oli talonomistaja Jämsän Kiukkoilan kylästä ja Niilo Järvinen kauppias Alhojärven kylästä. Julkisena kaupanvahvistajana kaupan todisti 21.9.1953 Jämsän piirin nimismies T. Alsti. Todistajana oli Helmi Heinonen.

    Helluntaiseurakunnan hautausmaa. Vapaita hautapaikkoja on vielä runsaasti jäljellä.

Lainhuudon maanviljelijä Väinö Evert Hopsu ja Aune Hopsu (o.s. Niemi) olivat saaneet Jämsänkosken ja Koskenpään pitäjien käräjäkunnan lakimääräisillä talvikäräjillä 24.4.1945 Kansallistalossa, Jämsän pitäjän Vitikkalan kylässä, 3/4:aan 0,4623 osalukuisesta ja 0,2316 manttaalin veroisesta Vähä-Simolan tilasta (lainhuudatusasiain pöytäkirja, § 88). Omistus oli muodostunut siten, että Aune Hopsu sai perintönä 1/24:aa 28.1.1940 kuolleen äitinsä Aleksandra Niemen jälkeen 15.12.1941 toimitetussa, lain voiman saaneessa perinnönjaossa. Tämän lisäksi Hopsut olivat yhdessä ostaneet 2/3:aa samasta tilasta Aune Hopsun isältä Kalle Albert Niemeltä 12.2.1945 tehdyllä kauppakirjalla. Kauppahinta oli 600.000 markkaa, ja Kalle Niemi oli saanut tilanosan vaimovainajansa jälkeen perinnönjaossa. Kolmanneksi Hopsut olivat vielä saaneet 1/24:n samasta tilasta Aune Hopsun sisarelta Vieno Kansanaholta (o.s. Niemi) tämän miehen Jaakko Kansanahon suostumuksella. Vieno Kansanaho oli saanut tilanosansa perintönä äitinsä jälkeen. Näistä osista 1/24, 2/3 ja 1/24 muodostui siis Hopsujen 3/4:n omistus.

Kartta

Kartan oli tehnyt lohkomisen yhteydessä vuonna 1953 maanmittausinsinööri F. T. Eerola. Siinä tilan nimeksi oli merkitty Rauhamaa (rno 1:22a). Tilan pitkät sivut olivat kartan mukaan 80,0 metriä ja 89,0 metriä, lyhyet sivut 20,02 metriä ja 21,58 metriä. Pyykkien numerot olivat 5, 10, 11 ja 12.

Näiden mittojen mukaan laskettuna hautausmaan pinta-ala olisi suurempi kuin 1 600 neliömetriä. Kiinteistötietojärjestelmän mukaan pinta-ala on 1 700 neliömetriä.

Hakemusasiakirjoissa on myös hautausmaaluonnos, jossa alueen jakaa pituussuunnassa (koillisesta lounaaseen) keskikäytävä. Käytävän keskivaiheilla on jonkinlainen aukio. Maastossa hautoja vailla olevaa aukiota ei ole.

Selvitys yhdistyksen omaisuudesta

Yhdistys antoi 30.11.1953 selvityksen, jonka mukaan se omisti rukoushuonekiinteistön omalla tontilla, jonka palovakuutusarvo oli 2.000.000 markkaa ynnä muuta omaisuutta. Selvityksen allekirjoittivat Aurevaara ja Järvinen. Silloisen rukoushuoneen osoite on Kelhänkatu 4, mutta tontti ja rakennus on myyty.

Lääninlääkärin lausunto

Hämeen lääninlääkäri R. V. Ranta antoi asiassa lausuntonsa 4.11.1953. Alue oli mäntymetsää kasvavaa hiekkakangasta eikä asutusta ollut lähellä. Näin lääkärillä ei ollut mitään sitä vastaan, että alueesta tulee hautausmaa.

Nimismies ja maaherra puoltavat anomusta

Jämsän piirin nimismies T. Alsti lausui 21.1.1954, että alue soveltuu hautausmaaksi. Maaherra S. Mattssonillakaan ei ollut asiaan mitään muistuttamista omassa lausunnossaan 22.1.1954.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 28.1.1954. Yhdistyksen tuli mahdollisimman pian laillistuttaa saantonsa alueeseen (Päätöskonseptit 28.1.1954).

Lohkominen rekisteröitiin 16.9.1954. Lainhuudon ostaja sai tilaan 14.1.2005. Rauhamaa-tilalla (182–432–1–26) ei ole osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin, ei myöskään rasitteita.

Hautausmaan nykytila

Kirjoittaja vieraili hautausmaalla 1.6.2014. Maa on tasaista, pinta pääosin nurmea. Pääportilta katsoen oikealla sivulla on noin 2,5 metriä korkea kuusiaita.  Vasemmalla sivulla on korkeaksi kasvanut kuusiaita, puut ovat noin 15 metriä korkeita. Tämä aita on rajana evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaata vastaan.

Hautausmaan keskellä kulkee pääkäytävä. Sen molemmin puolin on hautakivirivejä, vaikka poikkikäytäviä ei ole, vain nurmea.

Maan etupäädyssä ei ole hautoja. Siinä on portin oikealla puolella neljä mäntyä ja yksi koivu, vasemmalla puolella viisi mäntyä ja yksi koivu eli yhteensä 11 puuta. Myöskään takapäädyssä ei ole hautoja. Siellä pääkäytävän oikealla puolella on seitsemän mäntyä ja yksi koivu, vasemmalla puolella viisi mäntyä ja kaksi kuusta eli yhteensä 15 puuta. Näin hautausmaalla on yhteensä 26 puuta.

Varustukset

Sekä etu- että takaportin edessä on pieni pysäköintialue. 

Etusivun portissa on nelikulmaiset, reunaviistotut betonipylväät (32x30x155 cm), joiden päät on pyöristetty.  Portin aukko on 277 cm ja portinpuolien koko 130x140 cm. Mustan rautaportin yläreunassa on rautaristit, joiden korkeus portin korkeimmasta kohdasta on 15 cm ja leveys 25 cm. Takaportin pylväät (30x30x150 cm) ovat lähes samanlaiset kuin etuportin, mutta pylväiden kärkiä ei ole pyöristetty.  Portinpuolet ovat samanlaiset kuin etuportissa. 

Vasemmassa takakulmassa oleva huoltorakennus (405x308 cm; pxl) on harkkoperustalle pystytetty lautarakenteinen, rimalaudoitettu, harjakattoinen, aaltopeltikatteinen, ikkunaton, vihreä ja suljettu. Rakennuksen vierellä on metallinen roska-astia ja sininen muovitynnyri, johon kerätään rakennuksen katolta valuva vesi kukkien kasteluvedeksi.

    Hautausmaalla on kaksi samanlaista rautaporttia.

Haudat

Hautakivirivit ovat kohtisuorassa pääkäytävään nähden. Hautaosastossa on tavallaan aina kahdeksan hautaa, kun toisiaan vastassa olevissa riveissä on molemmissa neljä hautaa.

Pääportilta katsoen käytävän oikealla puolella on 27 hautakiveä ja näissä 44 vainajan nimeä. Vasemmalla puolella on 21 hautakiveä ja yksi väliaikainen puuristi. Näissä on yhteensä 31 vainajan nimeä.  Näin hautamuistomerkkejä on yhteensä 49 ja niissä yhteensä 75 vainajan nimeä. Väliaikaisessa, valkoisessa puuristissä ei ole vainajan nimeä.

Uudemmille haudoille ei enää saa panna reunakiviä. Alueella oli yksi uusi hauta, jolla oli iso hiekkakumpu.

Hautakivien antaman tiedon mukaan ensimmäisenä haudattu vainaja on Erkki Olavi Järvinen (30.7.1937–22.8.1956). Haudat on sijoitettu väljästi.  Arviolta noin 2/3 maasta on käytetty. Haudoista suurin osa on yhden vainajan hautoja, isompia perhehautoja on vähän. Haudat ja hautakivet ovat hoidettuja. Äskettäinkin on haudattu vainaja. Useimmissa hautakivissä on ristejä, vain neljässä kivessä ei.  

Sähköä tai vesijohtoa ei ole. Evankelis-luterilaiselle hautausmaalle vie kulkuaukko.

    Työkaluvaja.

Hautausmaan yleisilme on konstailematon, siisti ja hoidettu.

Hautausmaan hoitajana kymmenisen vuotta toiminut Terho Pylvänäinen kertoo, että hautauksia on noin kaksi vuosittain. Kaikki hautaukset ovat toistaiseksi olleet arkkuhautauksia. Mitään erillistä uurnahautausaluetta tai uurnalehtoa ei ole. Käytännössä hautapaikkoja on luovutettu Jämsän helluntaiseurakunnan jäsenille, näiden perheenjäsenille ja tuttaville. Hautapaikkojen kysyntä on vähentynyt, kun hautapaikkojen hinnoittelu evankelis-luterilaisilla hautausmailla maltillistui kirkkoon kuulumattomienkin osalta. Hautapaikoista on peritty 150 euroa. Pylvänäisen arvion mukaan kuitenkin suurin osa helluntaiseurakunnan jäseninäkin olleista vainajista haudataan muualle kuin tähän hautausmaahan.

Evankelis-luterilainen seurakunta kaivaa haudat ja laskuttaa vainajan omaisia. Vielä 1990-luvulla hautoja kaivettiin lapiolla. Omaiset saavat halutessaan edelleen kaivaa haudan itse. Siunaustilaisuuksia varten evankelis-luterilainen seurakunta vuokraa tarvittaessa siunauskappeliaan. Jos vainaja tulee Jämsän ulkopuolelta, hautajaistilaisuus ja hautaan siunaaminen voi tapahtua haudalla.

Hautausmaan hoito tapahtuu pääasiassa talkoilla. Talvisin tehdään lumitöitä. Keväisin ja syksyisin on siistimis- ja haravointitalkoot. Kesäisin leikataan nurmi. Hautausmaalla tehtiin myös maanvaihtotöitä ja hautakiviä on oikaistu. Rautaportit on hiekkapuhallettu ja kunnostettu. Kunnan välityksellä on saatu edullisia kesätyöntekijöitä, jotka työskentelevät esimerkiksi 10 päivää kuukauden aikana. Yhdistys maksaa vain osan näiden palkasta.

Hautausmaata ei kutsuta tilan nimellä vaan vain Helluntaiseurakunnan hautausmaaksi. Yhdistys ei ole hakenut eikä saanut julkisia avustuksia hautausmaan ylläpitoon. Myöskään esimerkiksi yrityksiltä ei ole haettu lahjoituksia hautausmaan ylläpitokuluihin.

Yhdistys tarjosi hautausmaataan evankelis-luterilaiselle seurakunnalle, mutta tämä torjui tarjouksen.

Kimmo Sundström
Valokuvat Raimo Toivonen