Merikarvian kunnassa, Satamatien ja Rauhantien välissä, lähes Satamatien ja Rantatien risteyksen kohdalla, sijaitsee yksityinen Rauhanmaa-niminen hautausmaa. Välittömästi sen pohjoispuolella on Merikarvian evankelis-luterilaisen seurakunnan uusi hautausmaa.

    Rauhanmaa on lähes suorakaide (9:12) pienen Rauhantien ja suuren Satamatien (punaiset linjat) välissä, likimain urheilukenttää (keltainen alue) vastapäätä. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 414/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 414/MML/12.

Perustamislupa-anomus

Hautausmaan perustivat alunperin vapaaevankeliset eli skutnabbilaiset. 1.11.1923 Marikarvialla päivätyn anomuksen jätti 1.11.1923 hovioikeuden auskultantti B. Mellin (?; sukunimi hieman epäselvästi kirjoitettu) valtakirjan ja kuuden liitteen kera.

Anomuksen allekirjoittajat olivat tilanomistajat Juho Oskari Rikalainen ja Emeli Vihtori Rikalainen, molemmat Merikarvian Alakylästä (AD (1122/229) 1923 OPM, SVA). Anojien tarkoituksena oli myöntää hautasijoja sellaisille "Evankeelisille Kristityille", jotka heidän kanssaan rakentavat hautausmaata ja ottavat osaa sen perustamiskustannuksiin ja jatkuvaan kunnossapitoon.

Asianajovaltakirja oli annettu 1.11.1923.

    Rauhanmaalla on vielä vapaita hautapaikkoja. Taustalla Satamatie.

Kauppakirja

Kauppakirja oli tehty 23.7.1923. Maanviljelijä Jalmari Lännennäsi myi puheena olevan alueen Lännennäsi-tilasta rno 9:6 "perhehautausmaata" varten. Pinta-ala oli "kaksi kapanalaa", 330 neliömetriä. Kauppahinta oli 2.000 markkaa, josta 500 markkaa maksettiin heti ja loput 23.10.1923. Myyjä pidätti oikeuden korkeintaan kolmelle perheenjäsenelleen tulla haudatuksi tähän hautausmaahan. Ostajan tuli erotuttaa alue ja aidata se omalla kustannuksellaan.

Mittaus ja karttaselitys

Alueen rajat kävi ja pyykitti nuorempi maanmittausinsinööri T. Poijärvi. Hänen 31.7.1923 laatimansa karttaselityksen mukaan tila käsitti peltoa 0,033 hehtaaria. Alue oli muodoltaan lähes suorakaide, rajapyykkien numerot olivat 23, 24, 25 ja 26.

    Rauhanmaan koillissivun kiviaita. Kuvan oikeassa kulmassa vanha pihlaja.

Piirilääkärin lausunto

Alue oli tarkastettu 23.8.1923. Se sijaitsi noin 350 metriä kunnan keskustasta. Maan laatu oli hietaa savipohjalla. Hietaa oli noin 1,5 metriä ja maalle oli ajettava hiekkaa täytteeksi. Kaivoja ei ollut lähellä ja alue oli sopiva hautausmaaksi, todettiin piirilääkärin 24.10.1923 päivätyssä lausunnossa.

Kunnallislautakunnan esimies Jussi Viertola lausui 27.10.1923, että hakijat ovat täysivaraisia laittamaan hautausmaan kuntoon ja pitämään sitä jatkuvasti kunnossa.

Seurakunnalla ja tuomiokapitulilla ei muistutettavaa

Merikarvian seurakunnalla ei ollut mitään anomusta vastaan. Päätös tästä oli tehty seurakunnan kirkonkokouksessa 9.12.1923, ja asiasta ilmoitti tuomiokapitulille rovasti H. E. Wegelius. Turun arkkihiippakunta antoi lausuntonsa 21.12.1923 eikä silläkään ollut muistutettavaa asiassa.

Perustamissyy

Hautausmaan perustamissyyksi mainitaan sekin, että Merikarvialla asetettiin kirkosta eronneille "verrattain korkeat" hautasijamaksut.

    Seitsemän askelmaa hautausmaalle.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 10.1.1924. Anojat oikeutettiin "perustamaan perhehautausmaa etupäässä evankelisluterilaisesta kirkosta eronneita varten" tilallinen Jalmari Lännennäsiltä ostetetulle noin 350 neliömetrin suuruiselle alueelle (Päätöskonseptit 10.1.1924).

Lohkominen

Tila lohkottiin Lännennäsi-tilasta (484–417–9–8), sai nimen Rauhanmaa (484–417–9–12) ja rekisteröitiin 16.2.1927. Maanmittauslaitoksen mukaan tilan pinta-ala on 0,03 hehtaaria. Rauhanmaalla on 27.5.1983 rekisteröity oikeus yhteiseen maa- ja vesialueeseen (484–876–1–0). Lainhuuto tilaan on saatu 13.12.1960 ja se on Merikarvian Seudun Rukoushuone r.y:llä (70519).

Rauhanmaa

Hautausmaa kohoaa ympäristöään korkeammalle ja sitä reunustaa kiviaita, mutta itse hautausmaa ei maan pinnan tasosta ylöspäin ole aidattu. Maalla kasvaa kuudesta seitsemään suurta kuusta, neljä koivua, vasemmassa etukulmassa vanha pihlaja ja takasivulla kolme vaahteraa.

    Yksityiskohta kiviaidasta.

Rauhantien puolella on suurista, hakatuista kivistä tehty aita. Näin komeaa kiviaitaa en ole nähnyt millään yksityisellä hautausmaalla. Aita on noin 130 cm korkea ja siinä on kaksi kiviriviä. Aita on samanlainen kuin tien vastakkaisella puolella oleva, evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaan kiviaita. Ylemmän kivirivin kivistä useat on kiinnitetty toisiinsa vahvoilla rautahakasilla.

Kiviaidassa on seitsenaskelinen portaikko, josta noustaan hautausmaalle. Maan koillispäädyssä on pyöreähköistä luonnonkivistä tehty kiviaita samoin kuin hautausmaan takasivulla. Maan lounaispääty rajoittuu yksityiseen Lepomaa-hautausmaahan, josta sen erottaa vain matala kiveys.

    Matala kiveys erottaa Rauhanmaan oikealla olevasta Lepomaasta.

Haudoista ja hautakivistä

Yleensä haudoilla ei ole reunakiviä, vain kolme hautaa on reunakivetty. Hautakiviä on neljässä rivissä, useita vapaita hautapaikkoja on vielä jäljellä. Kävin viimeksi hautausmaalla 20.10.2012, jolloin laskin siellä olevan 30 hautakiveä ja Emeli Vihtori Rikalaisen rautainen hautamuistomerkki. Yksi hautakivistä oli pieni luonnonkivi ilman mitään merkintöjä vainajasta. Yhteensä hautamuistomerkeissä oli 50 vainajan nimet. Yleisiä sukunimiä haudattujen joukossa ovat Rikalainen ja Järvenpää.

Hautakivissä on paljon ristejä, mutta muitakin symboleja on, kuten auringonlasku ja meri. Myös ilman kuva-aiheita tai symboleja olevia hautakiviä on.

Pääkäytävän päässä, oikealla puolella, on Juho Oskari Rikalaisen (15.1.1883–6.1.1963) ja hänen vaimonsa Aali Amanda Rikalaisen (o.s. Pitkäranta) (26.10.1884–16.2.1974) hauta. Hautakivi (noin 140x60 cm) on musta ja yläreunastaan kupera. Kivessä on nelisakarainen tähti. Samaan hautaan on haudattu myös Katariina Rikalainen (1849–1932).

Emeli Vihtori Rikalaisen (21.11.1855–10.2.1929) hauta on hautausmaan vanhin. Hänen hautamuistomerkkinsä (noin 45x80 cm) on rautaa ja siinä on ankkurin sekä sydämen kuvat.

Erikoisin hautakivi on Niilo Vihtori Setälän (24.7.1895–1.2.1956) hautakivi. Se on ruskea, pyöreä jauhinkivi, jonka halkaisija on noin 130 cm. Kivessä ei ole ristiä, paitsi pieni risti vainajan kuolinajan edellä.

Varustukset

Hautausmaalla on puinen penkki. Takasivulla olevan kuusen juurella on peitteen alla tarpeistoa, paksuja lankkuja ja puukehikko haudan väliaikaista peittämistä varten.

Vesijohtoa ei ole, mutta vettä saa hakea vastapäiseltä evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaalta. Sähköä ei ole. Minkäänlaisia rakennuksia ei ole.

Merikarvian Seudun Rukoushuone r.y.

Rauhanmaan omisti Merikarvian Seudun Rukoushuone r.y. (70519). Yhdistyksen sopimuskirja allekirjoitettiin Merikarvialla 22.11.1956 allekirjoittajina maanviljelijä Juho Oskari Rikalainen, apuhoitaja Aino Myllyrinne ja maanviljelijä Johannes Merimaa, kaikki Alakylästä.

Yhdistyksen tarkoituksena oli tukea "Kristuksen evankeliumin työtä" (2 §) ja jäseneksi pääsi jokainen 15 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, joka harrasti yhdistyksen pyrkimyksiä (3 §). Jäsenet eivät maksaneet pakollisia maksuja yhdistykselle (4 §), ja hallituksen jäsenet toimivat palkatta (5 §). Jos yhdistys purkautuu, varat tuli käyttää yhdistyksen tarkoitusperiä vastaavalla ja yhdistyksen viimeisen kokouksen lähemmin määräämällä tavalla (12 §).

Yhdistyksen kokouksessa 22.11.1956 oli läsnä seitsemän henkilöä: Juho Oskari Rikalainen, Aali Rikalainen, Sirkka Järvenpää, Aino Myllyrinne, Johannes Merimaa, Jenni Lehtonen ja Hilda Ranta. Puheenjohtajana ja sihteerinä toimi J. O. Rikalainen. Yhdistyksen hallitukseen valittiin J. O. Rikalainen, hänen vaimonsa Aali Rikalainen, maanviljelijän vaimo Sirkka Marjatta Järvenpää, apuhoitaja Aino Myllyrinne ja maanviljelijä Johannes Merimaa, kaikki Alakylästä. Tilintarkastajiksi valittiin kauppias Aino Merimaa ja postinhoitaja Aini Santoja sekä varalle urakoitsijan leski Jenni Lehtonen.

Valittu hallitus piti samana päivänä kokouksen, jossa läsnä olivat kaikki viisi hallituksen jäsentä. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin J. O. Rikalainen, varapuheenjohtajaksi Aali Rikalainen sekä rahastonhoitajaksi ja sihteeriksi Aino Myllyrinne.

Ilmoitukseen liitettyjen virkatodistusten mukaan taloustirehtööri Juho Oskari Juhonpoika Rikalainen (s. 15.1.1883), taloustirehtöörin vaimo Aali Amanda Rikalainen (o.s. Pitkäranta) (s. 26.10.1884), kauppa-apulaisen vaimo Sirkka Marjatta Järvenpää (o.s. Rikalainen) (s. 15.10.1919), apuhoitaja Aino Myllyrinne (s. 5.5.1910) ja tilallinen Johannes Merimaa (s. 25.2.1919) olivat kaikki syntyneet Merikarvialla paitsi Myllyrinne, joka oli syntynyt Iitin kunnassa. Kaikki kuuluivat siviilirekisteriin.

Ilmoitus päivättiin 25.11.1956, saapui paikallisviranomaiselle 30.11.1956 ja oikeusministeriöön 1.12.1956. Yhdistyksen nimiehdotus oli alunperin Merikarvian Rukoushuoneyhdistys. Kun jo oli olemassa 23.10.1952 rekisteröity Merikarvian Rukoushuoneyhdistys Saalem r.y. (61477), yhdistysrekisteri ehdotti nimeksi Merikarvian Seudun Rukoushuoneyhdistys. Ilmoitusta korjailtiin hieman muutenkin. Korjattu ilmoitus saapui viranomaiselle 20.12.1956, ja yhdistys rekisteröitiin 21.12.1956.

Ennen purkautumisilmoitustaan yhdistys lähetti viranomaiselle vain yhden muutosilmoituksen. 3.11.1980 Seinäjoella päivätyssä ja 6.11.1980 viranomaislle saapuneessa ilmoituksessa puheenjohtajaksi ilmoitettiin Olavi Jaakko Ojanperä (s. 15.12.1928 Ylistarossa), varapuheenjohtajaksi Johannes Merimaa ja sihteeriksi Aini Helli Johanna Santoja. Muutokset rekisteröitiin 22.12.1980.

Olavi Ojanperä on sama henkilö, joka myöhemmin toimi Laihian Vapaahautausmaayhdistys ry:n (127882) puheenjohtaja vuodesta 1986 lukien (vrt. Laihian vapaahautausmaa).

Yhdistyksen viimeiseksi ilmoitukseksi jäi Ojanperän Laihialla 19.3.1992 päiväämä purkautumisilmoitus, joka saapui oikeusministeriöön 24.3.1992. Siinä viimeiseksi hallitukseksi ilmoitettiin seitsemän henkilöä (vaikka sääntöjen mukaan hallitukseen kuului viisi henkilöä): Olavi Ojanperä Laihialta, Johannes Merimaa Porista, Aini Santoja Merikarvialta, Armi Ojanperä Laihialta, Jarmo Ojanperä Nokialta, Sirkka Järvenpää Merikarvialta ja Kerttu Merimaa Porista. Purkautuminen rekisteröitiin 17.5.1993 (YREK, SVA).

Jussi Rikalainen kertoo, että yhdistys omisti aikaisemmin Merikarvialla oman rukoushuoneen. Rakennus on myyty, mutta yhä olemassa. Jarmo Ojanperä sanoo rakennuksen olevan vanha, suojeltu hirsirakennus, jossa oli aikaisemmin toiminut kauppa, posti ja nimismies ja josta pula-aikana oli jaettu ruokaakin.

Sirkka Järvenpää kertoo isänsä perustaneen hautausmaan. Edellä mainittu Katariina Rikalainen oli Sirkka Järvenpään isän äiti. Hiekat ajettiin maalle hevosella ja perustamisessa oli kova työ. Kerrotaan, että Sirkka Järvenpää oli pienenä tyttönä istuttamassa niitä kuusia, jotka nyt ovat suuria puita.

Aikaisemmin hautauskirja oli Olavi Ojanperällä (k. 26.11.2002). Hän toimi liikkeen pastorina, siunasi hautaan yhteensä 77 vainajaa ja oli muutenkin aktiivinen hautausmaa-asioissa. Nykyisin hautauskirja on hänen pojallaan Jarmo Ojanperällä. Hautauskirjan mukaan Rauhanmaahan on haudattu yhteensä 61 vainajaa.

Hautausmaan hoitajista Ojanperä mainitsee Aino Myllyrinteen (k. 1980). Myllyrinne hoiti myös rukoushuonetta.

Hautauksia tapahtuu harvoin, viimeiset kaksi vainajaa haudattiin vuonna 2008. Vapaita, uusia hautapaikkoja on jäljellä kymmenkunta. Hautapaikat on luovutettu maksutta lähinnä paikallisen helluntaiseurakunnan jäseninä olleille vainajille, mutta estettä ei ole luovuttaa niitä kenelle tahansa, joka hautapaikan tarvitsee.

Viereinen, yksityinen Lepomaa-hautausmaa on haudattu täyteen. Sitä hallinnoi helluntailaisten Merikarvian Rukoushuoneyhdistys Saalem r.y. (61477). Seurakunnan jäseniä onkin Ojanperän luvalla haudattu Rauhanmaan puolelle.

Veikko Huhtala kertoo, että hautausmaata hoidetaan talkoilla, mutta haudat kaivaa nykyisin yksityinen urakoitsija pienellä kaivinkoneella. Evankelis-luterilainen seurakunta auttaa lainaamalla sulatuslevyjä, jos hauta joudutaan kaivamaan talvella maan ollessa jäässä.

Ojanperän mukaan hautausmaan hoitoon ei ole saatu mitään julkisia avustuksia.

Kimmo Sundström