Humppilan kunnan Huhtaan kylässä on Vallan nummen hautausmaa. Sitä kutsutaan myös Huhtaan hautausmaaksi. Hautausmaata ei ole erotettu omaksi tilakseen. Se kuuluu Vallan tilaan, jonka omistaja on nykyisin maanviljelijä Tapio Valta.

Hautausmaa sijaitsee Humppilan keskustasta noin 4,5 kilometriä kaakkoon, Humppila-Jokioinen-tien (yhdystie 2813) varrella, hieman oikealle erkaantuvan Taipaleentien haarauman jälkeen. Mitään viittaa hautausmaalle ei ole. Hautausmaa sijaitsee tien länsipuolella, maantien ja läheisen pellon välissä. Tien ja hautausmaan välissä on entinen hiekkakuoppa, josta otettiin kauan sitten hiekkaa läheisen rautatien pohjaa varten. Rautatie on nykyisin museorautatie. Entinen hiekkakuoppa on metsittynyt.

    Hautausmaa pellon ja entisen hiekkakuopan välissä. Maanmittauslaitoksen kartoissa hautausmaan merkkinä käytetään latinalaista ristiä. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 414/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 414/MML/12.

Maalla kasvaa suuria koivuja ja mäntyjä, yksi suuri kuusi, muutama vanha kataja sekä pihlaja. Hautausmaa on aidattu lanka-aidalla, jossa on kolme piikkilankaa. Pyöreät aidantolpat ovat rautaa.

Perustamislupa-anomus

25.8.1926 päivätty perustamislupa-anomus (25.8.1926 VN AD (3268/558), 26.8.1926 AD (868/208) 1926 OPM, SVA) saapui OPM:öön 26.8.1926. Anomuksessa on asianajaja V. Joutsenlahden leima ja anomuksen jätti konttoristi Helmi Kivinen valtakirjan ja viiden liitteen kera. Anojat olivat Kristuksen Pyhä Seurakunta, räätäli Johan Lamminen Humppilasta ja saarnaaja Lassi Ville Partanen Mietoisten pitäjästä. Asianajovaltakirja on päivätty 30.6.1926.

    Hautausmaan portinpylväät kuvattuna hautausmaalta käsin.

Perustamispäätös

Perustamispäätös oli tehty 28.6.1926. Silloin Kristuksen Pyhän Seurakunnan kokouksessa Humppilan Huhtaan Leppälässä (Johan Lammisen tila) yhdeksän henkilöä päätti perustaa oman hautausmaan ja liittyä yhtymän jäseniksi: räätäli Johan Lamminen, tämän vaimo Matilda Lamminen, edellisten poika Lauri Viljami Lamminen, lohkotilallinen Vihtori Rantanen, tämän vaimo Aina Rantanen, suutari Vihtori Lehto, tämän vaimo Emma Lehto, saarnaaja Lassi Ville Partanen ja tämän vaimo Mandi Partanen.

Näkymä hautausmaalle. Pituussuunnassa kolmen suuren männyn rivi.

Kauppakirja

Kauppakirjan otteen mukaan 0,10 hehtaarin suuruinen maa-alue oli ostettu 23.8.1924 Vallan lohkotilasta (nro 1:12). Alue oli lähellä Forssan Rautatie O.Y:n hiekkakuoppaa. Aluetta rajasivat pohjoisessa ja idässä Kallion maat, etelässä ja lännessä Vallan pellot. Kauppahinta oli 1.000 markkaa, josta maksettiin heti 100 markkaa ja loput 1.11.1924 mennessä. Ostajan tuli erottaa ja aidata alue. Myyjä oli Olka Valta ja ostajat puheenjohtaja J. Lamminen sekä kirjuri Lauri Lamminen.

Tapio Vallan mukaan Olka Vallalla ei kuitenkaan ollut oikeutta myydä aluetta. Tämä voi olla syynä siihen, ettei ostaja erotuttanut aluetta omaksi tilaksi.

    Hautausmaan takasivun suurten koivujen rivistö.

Piirilääkärin lausunto

Tammelan piirin piirilääkäri H. Huovinen oli todennut, että maa-alueen pinta on tasainen viettäen loivasti lounaaseen. Maan laatu oli puhdasta, ei aivan hienorakeista hietaa. Hietakerros oli palstan alimmillakin kohdin yli kaksi metriä vahva. Näin hän ei pitänyt luultavana, että pohjavesi nousee hautoihin. Vedenottopaikkaa ei ollut läheisyydessä, lähin asunto oli noin 200 metrin päässä, palstaa vähän korkeammalla. Piirilääkäri piti palstaa hautausmaaksi sopivana.

Käydessäni hautausmaalla viimeksi 3.11.2012 sinne haudatun Vihtori Härmän poika Heikki Härmä (s. 1930) vaimoineen toi kynttilän omaistensa haudalle. Hän kertoi, että maa-aines hautausmaalla on hyvin tiivistä. Kun hänen äitinsä hautaa kaivettiin, tarvittiin oikein rautakankea haudan kaivuussa.

    Omaisten haudoille tuomia kynttilöitä vainajien muistopäivänä.

Kartta ja kunnossapitotakaus

Kartan alueesta oli laatinut 1925 Aug Laurila.

Hautausmaan kunnossapitotakauksen olivat 5.8.1926 antaneet lohkotilallinen Johan Lamminen ja W. Rantanen. Takauksen todistivat L. W. Partanen ja A. Kotonen. Anomusasiakirjoihin on tähän yhteyteen ministeriössä tehty lyijykynällä huomautus: "Puuttuu vakavaraisuuden todistus!".

    Hautausmaan pellon puoleisella sivulla kasvoi valtava, monihaarainen puu. Forssan Lehden toimittaja Syrjänen kutsui sitä itkupajuksi. Puu näkyy Pessisen 1983 ottamassa valokuvassa, tässä Ruismäen 1987 ottamassa valokuvassa ja vielä Pykösen 1991 ottamassa kuvassa. Sittemmin puu on kaadettu. Edellisessä kuvassa osa puun kannosta näkyy äärimmäisenä kuvan oikeassa laidassa.

Hämeen läänin maaherra lausui 3.9.1926, ettei hänellä ollut asiassa muistutettavaa.

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 24.9.1926. Anojat saivat perustaa hautausmaan ehdolla, että saanto laillistutetaan ja että hautausmaa pidetään kunnossa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri L.[auri] I.[ngman] ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen.

    Vanha puukehikko suuren kuusen alla.

Vallan tila

Siihen aikaan, kun hautausmaa perustettiin, Vallan tilan (103–401–1–12) pinta-ala oli 39,28 hehtaaria ja tila oli rekisteröity 7.1.1921. Nykyisin kiinteistötunnus on 103–401–1–340 ja pinta-ala 36,5535 hehtaaria. Tilalla on kolme palstaa ja sen palstan pinta-ala, jolla hautausmaa sijaitsee, on 12,6765 hehtaaria. Nykyinen tila syntyi 30.9.1955.

Hautausmaan perustamiskulut ja alkutaival

Maan hankintahinnan lisäksi muita perustamiskuluja olivat ainakin kartta (200 markkaa), työväen asiatoimistolle maksettu 250 markkaa, asianajaja V. Joutsenlahden palkkio (350 markkaa), lääkärinpalkkio (28 markkaa), aitausaineet (321 markkaa), päätös (990 markkaa), matkarahat vuodelta 1924 74,50 markkaa ja vuodelta 1925 96 markkaa sekä lopuksi korkoa Sillanpäälle 270 markkaa eli kaikki yhteensä 2.579,50 markkaa. Kaikkiaan kulut nousivat siis vähintään yli 3.500 markan. Hautausmaahankkeessa mukana olleet maksoivat kulut.

Huhtaan Anttilassa pidettiin 12.1.1930 kirkosta eronneiden kokous, jossa olivat läsnä J. Lamminen, Oskari Puolimatka, A. Sillanpää, V. Härmä, J. Suonpää, Jussi Anttila, K. Kangas ja Jussi U-Anttila. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Oskari Puolimatka ja sihteeriksi Jussi Anttila. Tällöin päätettiin maksaa hautausmaayhtymän velka siten, että kukin ostaa sukuhaudan itselleen hintaan 35 markkaa/neliömetri.

Seuraavassa hautausmaayhtymän kokouksessa 16.2.1930, samoin Huhtaan Anttilassa, olivat läsnä J. Lamminen, J. Anttila, O. Tarkki, J. Suonpää, J. Alho, K. Kangas, A. Sillanpää, A. Mäenpää ja Jussi Anttila. Tämän kokouksen puheenjohtajana toimi J. Lamminen ja sihteerinä jälleen Jussi Anttila. Sukuhaudan kooksi päätettiin 2x1,5 metriä ja maksut päätettiin koota 15.3.1930 mennessä J. Lammiselle tai Jussi Anttilalle.

Aino Ruismäen tietojen mukaan hautapaikkoja varattiin vähintään näin: Lamminen (7 henkilölle), Anttila (5), Tarkki (4), Kangas (3), Alho (6), Suonpää (4), Sillanpää (4), U-Anttila (5) ja nimeltä mainitsemattomalle (5), yhteensä 43 henkilölle.

Kristuksen Pyhä Seurakunta

Kristuksen Pyhä Seurakunta -niminen uskonnollinen yhdyskunta ja siihen kuuluva Humppilan paikallisseurakunta merkittiin uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriin 10.4.1926 valtioneuvoston päätöksellä numero 95 (Suomen Asetuskokoelma vuodelta 1926, Helsinki 1927).

Tästä uskonnollisesta yhdyskunnasta ja sen seurakunnista on kirjoitettu oma artikkelinsa Kristuksen Pyhä Seurakunta.

Ensimmäinen hautaus

Käydessäni hautausmaalla syksyllä 1997 siellä oli laskujeni mukaan yhteensä 33 hautakiveä ja näissä yhteensä 51 vainajan nimet. Varhaisin kuolinaika oli Eino Johannes Härmällä (24.6.1920–6.8.1923). Tämä lapsivainaja, kuten hänen yksi sisarensakin, on kuitenkin haudattu Humppilan seurakunnan hautausmaalle. Lasten nimet kirjattiin hautakiveen siinä yhteydessä, kun näiden isä Vihtori Härmä (9.3.1879–12.9.1959) kuoli ja hautakivi pystytettiin.

Aino Ruismäen lähettämän, Matti Albert Järven (22.9.1891–28.8.1925) ja Aino Maria Järven (18.10.1894–16.8.1964) hautakivestä otetun valokuvan taustapuolelle Ruismäki on kirjoittanut, että puheena oleva Matti Ryömä (sukunimi talonnimen mukaan) on hautausmaalle ensimmäiseksi haudattu vainaja.

Toini Rinne tiesi kertoa, että Matti Järvi kuoli keuhkotautiin.

KPS-yhdyskunnan ja sen seurakuntien julkaisema lehti, Seurakunnan Ääni, vahvistaa tämän. Kirjoitus Kirkosta eronneille oma hautausmaa Humppilassa (SÄ 1925:10, 107–108) kertoo, että seurakunta oli määrännyt kirkosta eronneiden hautapaikan hinnaksi 500 markkaa, kun tavanomainen maksu oli 20 markkaa. Kunnanvaltuusto oli sitten päättänyt perustaa kunnallisen hautausmaan, mutta kirkkomieliset valittivat asiasta, joka päätyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Tulos oli, ettei kunnalla ollut oikeutta perustaa hautausmaata (s. 107).

Sen jälkeen hankittiin yksityinen hautausmaa. Ensimmäinen hautaus tapahtui sunnuntaina 13.9.1925 aamupäivällä kello 11. Vainaja oli lohkotilallinen Matti Järvi Huhtaan kylästä. Saattojoukko oli monisatapäinen, ja hautaustoimituksen suoritti J. Lamminen. Tässä yhteydessä hän huomautti puheessaan, miten "wäärin ja rakkaudettomasti kirkko ja sen palvelijat ... owat menetelleet, määrätessään kirkosta eronneille häpeämättömän korkeat hautamaksut ja ettei eroaminen tällaisesta kirkosta ole suinkaan uskontoa loukkaavaa." (s. 108).

Varustukset

Varustukset ovat vähäiset. Mitään rakennuksia ei ole. Lanka-aita kiertää hautausmaata. Metallisten portinpylväiden välissä oli aikoinaan puuportti, mutta Eino Rantanen kertoo sen lahonneen ja portti vietiin pois. Suuren kuusen alla on vanha puukehikko haudan väliaikaista peittämistä varten sekä muutamia paksuja, osin jo lahonneita lankkuja. Siellä on myös muutama harava.

Hautausmaan nykytila

Kristuksen Pyhä Seurakunta näyttää painuneen unholaan, vain kaikkein vanhimmat humppilalaiset tietävät siitä jotakin. Hautausmaa tunnetaan paremmin. Se tunnetaan kirkosta eronneiden hautausmaana, vaikka tiedetään, etteivät perustajat olleet vapaa-ajattelijoita tai ateisteja. Lisäksi hautausmaahan liittyy se käsitys, että se on ollut myös kommunistien ja yleensä poliittisesti vasemmistolaisten suosiossa.

Kauan sitten paikkakunnalla toimi vapaa-ajattelijayhdistys, Humppilan siviilirekisteriyhdistys ry (53676). Se perustettiin 10.7.1949 ja rekisteröitiin 26.11.1949. Perustajajäseniä oli seitsemän: Anna Kallentytär Ceder, Kaino Mainio Lempinpoika Haapanen, Kustaa Einari Koskinen, Kaarle Einar Juhonpoika Saarinen, Uuno Olavi Vihtorinpoika Viherä, Uuno Hermanninpoika Vänttinen ja Vieno Olavi Kallenpoika Ääri. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi Koskinen (YREK). Yhdistyksen toiminta lakkasi kauan sitten ja se poistettiin rekisteristä lain (504/89) 4 §:n nojalla. Purkamispäivä on 10.7.1991.

Sirpa Länsikylä kertoo, että Einari Koskisen jo kuoltua tämän leski Tyyne Koskinen oli luovuttanut 2.4.1985 yhdistyksen jäljelle jääneet varat, 798,36 markkaa, Tauno Tuelle ja Kaino Haapaselle (15.11.1911 Jokioinen-22.4.1986 Humppila), jotka kuittasivat varat saaduiksi. Koskinen oli halunnut varat käytettävän Vallan nummen hautausmaan hoitoon.

    Johan Lammisen hauta ja punagraniittinen hautakivi.

Hankkeen kärkihahmon, Johan Lammisen (4.10.1876–10.9.1944), hauta on hautausmaalla. Sukuja, joilla on enemmän kuin yksi hauta hautausmaalla ovat ainakin Mäenpää, Puolimatka ja Tuki.

Puolimatkat myös hoitivat jossain vaiheessa hautausmaata. Puolimatkan talo sijaitsee vain noin 150 metriä kaakkoon hautausmaasta. Eräiden tietojen mukaan Kaino Haapanen hoiti samoin hautausmaata. Hän asui Puolimatkassa. Humppilalaisen Matti Cavénin mukaan myös Väinö Nylander hoiti hautausmaata. Nylanderkin asui hautausmaan lähellä. Hautausmaata hoidetaan jonkin verran nykyisinkin. Ruohoa on leikattu kuluvanakin vuonna. Jouluna aurataan tarvittaessa lunta syrjään niin, että omaiset pääsevät tuomaan kynttilöitä hautausmaalle.

Aino Ruismäen mukaan hautausmaalle voidaan haudata keitä vainajia hyvänsä. Matti Cavénin mukaan hautapaikkoja ei myydä, vaan ne luovutetaan maksutta. Noin puolet hautausmaasta on vielä käyttämättä. Hautamuistomerkit ovat samanlaisia kuin muillakin hautausmailla. Hautakivissä näkyy myös ainakin kaksi vapaa-ajattelijain liekkimaljaa.

Haudattujen omaiset hoitavat hautausmaata vapaaehtoisvoimin. Eino Rantanen kertoo, että vielä 1990-luvulla hän vei vaimonsa kanssa kaatuneiden muistopäivänä (toukokuun kolmas sunnuntai) Humppilan kunnan seppeleen hautausmaalle sinne haudattujen sankarivainajien muiston kunnioittamisen merkiksi. Seppele laskettiin Erkki Cederin haudalle.

Kaksi sotilasvainajaa

Aino Ruismäen mukaan evankelis-luterilaisesta seurakunnasta eronnut sotilasvainaja ei Humppilassa kelvannut seurakunnan sankarihautaan. Toini Rinteellä on sama käsitys asiasta. Vallan nummeen haudattiin kaksi kaatunutta sotilasta.

Jääkäri Erkki Henrik Ceder (s. 22.2.1916 Kylmäkoskella) kaatui syntymäpäivänään Kannaksella (Karjalankannas) 22.2.1940. Hän oli valistuspyrintöjä harrastanut mies ja innokas raittiusaatteen kannattaja. Ceder palveli polkupyöräjoukoissa, ja nekrologin mukaan rintamatoverit muistivat hänet ennen kaikkea avuliaana ja rohkeana toverina. Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tietokannasta (luettu 30.11.2012) tiedot Cederistä puuttuvat.

Toinen Vallan nummeen haudattu sankarivainaja on sotamies Urho Anttila (15.8.1909 Humppila-17.8.1941 Jaakkima), joka oli ammatiltaan karjanhoitaja ja syntynyt Humppilassa, mutta asui Joroisilla. Anttilan joukko-osasto oli 10./JR 28.

Urho Anttila oli käynyt Mustialan karjanhoitokoulun ja työskennellyt ennen sotia karjanhoitajana Linnunpään kartanossa Piikkiössä. Anttilan kuoleman jälkeen hänen leskensä ja tyttärensa muuttivat takaisin Humppilaan.

Noin 40 vuotta Anttilan kuoleman jälkeen Humppilan seurakunta oli kysynyt, voisiko vainajan jäännökset siirtää ja haudata uudelleen Humppilan seurakunnan sankarihautaan. Omaiset eivät tähän suostuneet. Seurakunnan sankarihaudalle lisättiin kuitenkin sinne haudattujen muiden sankarivainajien hautalaattojen jatkoksi laatta Anttilalle ja myös Cederille.

Kävin viimeksi hautausmaalla 3.11.2012. Hautakivien määräksi sain ainakin 32 ja niissä olevien vainajien nimien määräksi 52. Määrät eivät välttämättä ole täsmällisiä, sillä etenkin osa nimistä on huonosti havaittavissa. Näin hautausmaalla yhteensä viisi vainajien omaista tuomassa kynttilöitä haudoille. Myös jouluna omaiset tuovat kynttilöitä haudoille.

"Vainajien puisto metsän reunassa"

Forssan Lehti julkaisi hautausmaasta puolen sivun jutun suurella valokuvalla 2.10.1983. Toimittaja kirjoittaa "mykistyneensä" paikasta yhdessä valokuvaajan kanssa. "Tuo viikon takainen kohtaaminen lempeänä syyspäivänä lehtien putoillessa tehtävänsä täyttäneenä ei ole himmennyt mielessä", Marjatta Syrjänen kirjoitti.

Kieltämättä hautausmaalla on hieno tunnelma. On rauhaisaa, edessä aukeaa peltomaisema, takana suurten koivujen rivi kuin vartiosotilaat, metsässä kuuluu närhen rääkäisy.

Kimmo Sundström