Kesälahden kunta yhdistyy Kiteen kaupungin kanssa 1.1.2013. Kesälahden kunnan Kesälahden kylässä sijaitsee pieni Varmon hautausmaa, jonka omistaa nykyisin Kiteen Helluntailähetys ry (70448; ensirekisteröinti 8.12.1956). Hautausmaa sijaitsee valtatie 6:n varrella, sen länsipuolella, noin seitsemän kilometriä Kesälahden keskustasta pohjoiseen ja noin 300 metriä Varmontien liittymästä etelään.

    Varmon hautausmaa Kuutostien länsipuolella. Oikeassa yläkulmassa työkaluvaja. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 422/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 422/MML/12.

Perustamislupa-anomus

Perustamislupa-anomuksen teki 1.10.1957 Savonlinnan rukoushuoneyhdistys Elim ry (46489; ensirekisteröinti 18.9.1947) (1.10.1957/1.10.1957 AD (1420/262) 1957 OPM, SVA). Anomuksen oli laatinut Odin Finell.

Yhdistys oli perustettu jo 1946 ja rekisteröitymisilmoitus tehty 12.7.1946. Yhdistyksen puheenjohtajana oli Mauno Johannes Laitinen, varapuheenjohtajana Antti Pöllänen ja sihteerinä Vilhelmiina Laitinen.

Maa-alueen ostopäätös

Asiaa oli valmisteltu jo vuonna 1956. Alue oli maanhankintalain 15 §:n rajoitusten alainen. Maatalousministeriön asutusasiainosasto oli antanut 31.5.1956 päätöksen, jolla myyjän omistamasta tilasta saatiin luovuttaa 15 aarin määräala hautausmaaksi.

Apulaislääninlääkäri Ester Virkkunen tarkasti alueen 4.6.1957. Hän lausui 6.6.1957, että alue on tasainen, mäntyvoittoista metsää kasvava, aluskasvillisuudeltaan puolukka- ja kanervavoittoinen. Maaperä oli hienoa hiekkaa, pohjavesi ei nouse sallittuun korkeuteen eikä lähiympäristössä ole asutusta.

Tämän jälkeen pidettiin yhdistyksen ylimääräinen kokous 17.6.1957 Antti Pölläsen asunnossa, Laitaatsillassa. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti hyväksyä Oskari Laukkasen myyntitarjous maa-alueesta ja ostaa alue. Asiaa hoitamaan valtuutettiin Mauno Laitinen, Aino Laitinen ja Antti Pöllänen.

Kauppakirja

Kauppakirja tehtiin 21.6.1957. Sillä tilalliset Oskari Laukkanen ja Maria Vilhelmiina Laukkanen myivät omistamastaan Kankaala-tilasta nro 19:9 15 aarin suuruisen määräalan hautausmaaksi 5.000 markalla. Kauppahinta maksettiin heti käteisellä.

Alue rajoittui idässä 50 metrin pituudelta maantiehen, viiden metrin eteisyydeltä tiestä, etelän puolelta 30 metrin pituudelta Enso-Gutzeit Oy:n omistaman alueen rajaan ja muilla sivuilla olivat Kankaalan maat. Kaupassa ei myyty irtainta. Ostajan tuli maksaa lohkomiskulut. Ostajina olivat Savonlinnan rukoushuoneyhdistys Elim ry:n puolesta yllä kerrotut kolme henkilöä. Julkisena kaupanvahvistajana toimi Arvi Tiainen.

Valtuutetuksi Odin Finell

Yhdistyksen hallituksen kokouksessa 5.7.1957 Elim-rukoushuoneella, Tottinkatu 4, jossa läsnä olivat kaikki hallituksen jäsenet, yhdistys oli valtuuttanut Odin Finellin hoitamaan hautausmaan perustamisasiaa.

Kesälahden kunnanhallitus totesi 3.8.1957, ettei hautausmaa-alue ole haittana yleiselle eikä muullekaan liikenteelle tai asutukselle.

Kiteen nimismies Ilmari Havola lausui 13.10.1957, ettei estettä perustamisluvan myöntämiselle ole.

Tie- ja vesirakennushallinnon Karjalan piirissä oli kuitenkin sijaispiiri-insinööri Tauno Haila havainnut, että hautausmaan etuosa oli vain 17,5–18,5 metrin etäisyydellä maantien keskiviivasta. Hän esitti, että hautausmaan ja maantien väliin tulisi jättää pysäköintitilaa ja ettei hautausmaata tehtäisi 30 metriä lähemmäksi tien keskilinjaa.

Myös Kuopion lääninhallituksen puolesta maaherra Lauri Riikonen antoi Kuopiossa 30.1.1958 päivätyn lausuntonsa. Hän jätti vain ministeriön harkittavaksi "onko hakemukseen syytä suostua".

Päätös

Myönteinen päätös annettiin 18.2.1958. Hakija oikeutettiin perustamaan hautausmaa ostamalleen 15 aarin suuruiselle, tilasta nro 19:9 Kesälahden kunnan Kesälahden kylässä erotetulle alueelle. Hautausmaata ei saanut tehdä lähemmäksi kuin 30 metriä tien keskiviivasta ja yhdistyksen tuli laillistuttaa saantonsa ennen kuin aluetta käytetään hautausmaana. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri R. H. Oittinen ja vanhempi hallitussihteeri K. G. Rein (Päätöskonseptit 18.2.1958).

Lahjakirja

Hautausmaan perustivat Varmon rukouspiirin jäsenet. Myöhemmin sen jäsenet halusivat siirtyä Kiteen Saalem-rukoushuoneyhdistys ry:n jäseniksi, koska tämä yhdistys oli heitä lähempänä. Tämän johdosta myös hautausmaa siirrettiin lahjakirjalla Kiteen Saalem-rukoushuoneyhdistys ry:lle.

Hautausmaakiinteistö luovutettiin Savonlinnassa 8.11.1973 päivätyllä lahjakirjalla. Irtainta omaisuutta ei luovutettu. Lahjoittajan puolesta lahjakirjan allekirjoittivat saarnaaja Veikko Laukkanen ja entinen piiriesimies Mauno Laitinen, molemmat Savonlinnan kaupungista. Lahjan vastaanottivat Kiteen Saalem-rukoushuoneyhdistys ry:n puolesta työnjohtajat Keijo Laukkanen ja Veikko Nousiainen, molemmat Kiteen kunnasta. Lahjoituksen todisti 8.11.1973 julkinen kaupanvahvistaja, maanmittausinsinööri Asko Hynynen. Kaupanvahvistajan kutsumana todistajana läsnä oli asianajaja Harri Auravuo Savonlinnasta (Kiteen käräjäkunnan lainhuudatusasian pöytäkirja 28.3.1974, § 84, liite. Kiteen tuomiokunnan arkisto, Joensuun maakunta-arkisto).

Tila

Tilan nimi on Tuonenlehto (248–401–19–22), pinta-ala 0,150 hehtaaria ja se on rekisteröity 16.3.1959. Omistajan nimi oli aikaisemmin Kiteen Saalem-rukoushuoneyhdistys ry. Yhdistys sai lainhuudon tilaan 28.3.1974.

Tuonenlehto on lohkottu Kankaala-tilasta (248–401–19–9), jonka omistivat Oskari Laukkanen ja Maria Vilhelmiina Laukkanen. Tuonenlehto-tilalla on tieoikeus Kankaala-tilan alueella, mutta ei osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin.

Kiteen Saalem-rukoushuoneyhdistys ry (70448) perustettiin 5.2.1956, jolloin läsnä oli 42 henkilöä. Yhdistyksen puheenjohtajaksi oli valittu Keijo Armas Pietari Laukkanen ja sihteeriksi talollisen poika Benjamin Gröhn. Yhdistys rekisteröitiin 8.12.1956.

Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat:

Sahanasettaja Keijo Armas Pietari Tuomaanpoika Laukkanen (s. 29.6.1927 Säämingissä), puheenjohtaja.
Talollinen Hugo Ikonen, varapuheenjohtaja. Talollisen poika Benjamin Gröhn, sihteeri.
Talollinen Otto Hämäläinen, taloudenhoitaja.
Talollinen Armas Timonen, jäsen.
Talollinen Mikko Kapanen.

Kaikki olivat Kiteeltä.

Puheenjohtaja Laukkanen oli siirtynyt Kiteen siviilirekisteriin 26.1.1955 Mikkelin maalaiskunnan siviilirekisteristä. Kaikki muutkin hallituksen jäsenet kuuluivat siviilirekisteriin.

Yhdistys sai myöhemmin uuden nimen. Muutosilmoitus on allekirjoitettu 5.3.1990 ja uusi nimi, Kiteen Helluntaiherätys ry, rekisteröitiin 26.6.1991.

Varustukset

Hautausmaalle johtaa kaksi vierekkäistä porttia. Isompi on noin kolmen metrin levyinen ja pienempi noin metrin levyinen. Portinpylväitä on kolme ja laitimmaisten pylväiden päissä on metalliset kynttilälyhdyt. Porteissa on aurinkoaihe.

Portit valmisti savonlinnalainen Vesijohtoliike Selim Lehtinen. Omistaja itse kuului helluntaiseurakuntaan. Kun porttien keskellä ollut verkko-osa ruostui, hautausmaan hoitaja Toivo Paakkunainen uusi porttien keskiosat sijoittaen niihin aurinkoaiheen.

Suorakulmion muotoista hautausmaata kiertää vihreä, muovipinnoitettu metalliverkkoaita, joka on rakennettu 2000-luvun alussa. Aidantolpat ovat betonia, pyöreitä, halkaisijaltaan noin kahdeksan senttimetriä ja kohoavat noin 1,2 metrin korkeuteen maan pinnasta. Etusivulla, portin oikealla puolella on 10 aidantolppaa, pohjoissivulla 14, takasivulla 24, eteläsivulla 14 ja portin vasemmalla puolella 10, yhteensä 72 tolppaa.

Ruskea työkaluvaja on puurunkoinen, laudoitettu, harjakattoinen, noin 2,5x4 metrin suuruinen rakennus. Sen pohjoissivulla on kuivakäymälä. Työkaluvajan eteläseinustalla on noin kolmen metrin pituinen penkki, itäsivulla siniset muovi- ja peltitynnyri kasteluvettä varten ja pohjoissivulla roska-astiat sekajätteelle ja metallijätteelle.

Vajassa on hautausmaalla tarvittavia laitteita ja työkaluja kuten paksuja lankkuja, puukansi haudan väliaikaista peittämistä varten, tuoleja, tikkaat, kottikärryt ja käsityökaluja.

Sähköä tai vesijohtoa hautausmaalla ei ole. Kasteluvettä saadaan Kousanlammesta ja tynnyreihin kerätään myös sadevettä.

Hautausmaan takasivulla on aidassa käyntiaukko aidan takana olevalle paikalle, johon on koottu maatuvat roskat.

Haudoista ja hautakivistä

Suuret puut on hautausmaalta kaadettu lukuun ottamatta koivuja, joita on noin 15. Lisäksi maalla kasvaa muutama pienehkö kuusi ja männyntaimia.

Itä-länsisuunnassa hautausmaalle on avattu yhteensä neljä käytävää, joiden varrelle hautoja voidaan kaivaa. Hautaukset ovat olleet arkkuhautauksia, mutta kaksi vainajaa on haudattu tuhkauurnissa. Hautakiviä on kuusi riviä. Etelästä pohjoiseen riveissä on hautakiviä näin: 3, 1, 4, 2, 3 ja 2. Yhteensä hautakiviä on 15 ja niissä on yhteensä 22 vainajan nimet. Arviolta vain noin 1/6 hautausmaasta on vasta käytetty. Yleisilme on yksinkertainen ja siisti.

Kahdella haudalla on luonnonkivistä aseteltu kivetty reuna, muuten reunakiviä ei ole. Hautakivet ovat tavanomaisia. Puisia tai metallisia hautamuistomerkkejä ei ole. Lähes kaikissa hautakivissä on ristejä, mutta muitakin symboleja esiintyy. Hieroja Vilhelmiina Ahokkaan (19.9.1881–22.8.1967) hautakivi on luonnonkivi ja lienee ainoa hautamuistomerkki, jossa ei ole ristiä. Liekkimaljoja ei hautakivissä ole.

    Vilhelmiina Ahokkaan hautakivi.

Ahokkaan haudalle hautakiven hankki Toivo Paakkunainen. Kivi löytyi Koivikon karjanhoitokoulun mailta. Kyseltyään voisiko kiven ottaa, vastaus oli, ettei valtio anna mitään maksutta. Näin kivelle määrättiin hinnaksi 10 markkaa, jolla Paakkunainen kiven osti.

Hautausmaan nykytila ja hoito

Hautausmaalle on haudattu vainaja kuluvanakin vuonna. Hautausmaan entisen hoitajan Toivo Paakkunaisen mukaan kesälahtelainen metsäteknikko Edvard Ahtinen (18.11.1893–30.12.1962) on ensimmäinen maalle haudattu vainaja. Hänen hautakivessään on vasemmalla männyn kuva. Ahtinen oli helluntailainen ja mukana hautausmaan perustamispuuhissa.

Paakkunainen oli 30 vuotta hautausmaan hoitajana. Paakkunaisen seuraaja Ossi Kankkunen kertoo, että Paakkunainen itse valoi aidantolpat.

Nykyisin hautausmaan hoitaja on Ossi Kankkunen. Hänen tehtäviinsä kuuluu hautausmaan yleishoito, mutta myös jonkin verran yksittäisten hautojen hoitoa. Yleensä syksyllä järjestetään hoitotalkoot. Hautausmaan porttikin maalattiin talkoilla. Mitään julkisia avustuksia hautausmaa ei saa.

Helluntaiyhdistys on yhteistyössä paikallisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa. Luterilaisen seurakunnan haudankaivaja kaivaa lapiolla haudat myös Varmon hautausmaalla. Ennen hautausta Kankkunen havuttaa haudan. Hän ei muista, että ainakaan viime vuosina hautausmaalle olisi haudattu evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluneita vainajia. Muistotilaisuuksia pidetään joskus evankelis-luterilaisen seurakunnan tiloissa.

Jouluna tehdään lumityöt ja ihmiset tuovat kynttilöitä haudoille. Aattoiltana kello 14 helluntailaiset pitävät hautausmaalla hartaustilaisuuden.

Kankkusen hallussa on hautausmaan arkisto, joka sisältää mm. luettelon haudatuista vainajista ja hautapaikkakartan. Hautapaikat luovutetaan maksutta ja kenelle hyvänsä.

Ilkivaltaa hautausmaalla ei ole esiintynyt.

Kimmo Sundström