Kurikan kaupungin Kurikankylässä on paikallisten Vapaa- ja Helluntaiseurakunnan hautausmaa Paulaharjuntieltä poikkeavan Palomäenkujan varrella, noin 50 metrin päässä Paulaharjuntien risteyksestä. Kurikan keskustaan on noin kolme kilometriä.

Tilan nimi on Kuusela (301–404–6–104), pinta-ala 0,04 hehtaaria ja se on rekisteröity 21.10.1930. Tila syntyi lohkomisen tuloksena, palstoja on yksi. Tilalla on oikeus yhteiseen vesialueeseen (301–876–1–0). Tilaan ei ole kenelläkään lainhuutoa.

    Vapaaseurakunnan ja Helluntaiseurakunnan hautausmaa Kurikan Kurikankylässä. Hautausmaan kohdalla on muistomerkkiä kuvaava symboli, koska hautausmaa ei ole enää toiminnassa. © Maanmittauslaitos, lupa nro 392/MML/12, Kiinteistörajat © Maanmittauslaitos lupanro 392/MML/12.

Perustamislupa-anomus

Hautausmaan perustamislupaa anoivat Frans Korila, Maria Korila, W. Miina Keskijyrä, Jaakko Mäkireinikka, Sanna Mäkireinikka ja Alma Laari (2.10.1925 VN AD (3917/677), 3.10.1925 AD (1219/266) OPM, SVA). Anomuksen jätti kanslisti V. Stenbäck 2.10.1925 valtioneuvoston kirjaajankonttoriin ja se saapui OMP:lle 3.10.1925.

Anomus oli päivätty Kurikassa 26.9.1925. Anojat kirjoittivat, että he olivat olleet tähän toimeen "pakoitettuja kun kirkosta eronneina meitä kohtaa vaikeuksia hautamaan saannissa kuolleillemme".

Jaakko Mäkireinikka ja hänen vaimonsa Sanna Mäkireinikka olivat lupautuneet 26.5.1925 luovuttamaan Mäkireinikka-tilasta nro 6 kolmen aarin suuruisen maa-alueen Kurikan evankelis-luterilaisesta seurakunnasta eronneitten hautausmaaksi. Alue sijaitsi ns. Palomäen mäellä.

Piirilääkäri Munsterhjelmin Kurikassa 15.9.1925 päivätyn lausunnon mukaan alue on kuusimetsää kasvavaa ylänköä, joka viettää muihin suuntiin, muttei pohjoiseen. Likeisin ihmisasutus oli noin 60 metrin päässä, mutta välissä oli pienenlainen notko. Maanlaatu on "hautausmaaksi ihan sopiva". Hautausmaaksi ainotun alueen mitat olivat 12x33 metriä. 

Takauskirjan hautausmaan kunnossapidosta allekirjoittivat 26.9.1925 Matti Keskijyrä ja Daavid Laari.

Vaasan läänin maaherra puolsi anomusta 9.10.1925.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli katsoi lausunnossaan 13.11.1925, etteivät hakijat ole laillisesti näyttäneet omistusoikeuttaan maa-alueeseen ja ettei hautausmaan jatkuvasta kunnossapidosta esitettyjä takeita voida pitää riittävinä. Henkilötakausta ei pitäisi hyväksyä, kun kyseessä on hautausmaan kunnossapitäminen ennakolta arvaamattoman pitkänä aikana.

Kurikan kirkkoherra Yrjö Alanen oli lausunut 29.10.1925, että seurakunnan lisähautausmaan osto ja kuntoon laitto oli maksanut paljon, noin 50.000 markkaa. Lisäksi vuosittaiseen maanajoon ym. meni noin 4.000–5.000 markkaa. Näin kirkosta eronneilta vaadittiin hautasijasta 300 markkaa. Alasen mukaan yksi hakijoista oli alaikäinen nuorukainen ja vain kolme perhettä hakijoista oli vakavaraisia niin, että ne saattoivat ottaa osaa hautausmaan kunnostamiseen. Alanen ei kuitenkaan vastustanut hakemusta.

Päätös

Päätös annettiin 1.12.1925. Talollinen Jaakko Mäkireinikka ym. Kurikan evankelis-luterilaisesta seurakunnasta eronneet henkilöt oikeutettiin perustamaan hautausmaa itseään ja muita kirkosta eronneita varten Mäkireinikan talon nro 6 maalla Kurikan pitäjän Kurikankylässä ehdolla, että anojat laillistuttavat omistusoikeutensa alueeseen ja että hautauspaikkaa pidetään kunnossa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri E. N. Setälä ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 1.12.1925). Päätöksessä Frans Korilan nimi on yliviivattu.

Kaksi hautakiveä

Hautausmaa on nelikulmio. Kävin tutustumassa siihen 27.8.1997 teuvalaisen Tapani Lähdeksen ja kurikkalaisen kivimies Paavo Laineen kanssa. Metsittynyt alue kasvoi kuusta, koivua ja pihlajaa. Hautausmaa oli aidattu rautalanka-aidalla, jossa oli kaksi lankaa ja ohuet puiset aidanseipäät. Maalla oli kaksi hautakiveä. Toisessa luki Jaakko Hyyppä 1880–1936, toisessa Feelix Hakala-Ranta 19.4.1908–19.9.1935.

Olavi Ojanperän mukaan hankkeen puuhamies keskeytti hankkeen edistämisen, vaikka maalle oli jo haudattu kymmenen vainajaa. Veikko Laarin mukaan tämä johtui ainakin siitä, että naapurit valittivat hautausmaasta peläten valumavesien menevän heidän kaivoihinsa. Ojanperä kertoi puhuneensa asiasta nimismiehen kanssa. Maa-alueen olisi voinut liittää takaisin tilaan, josta se oli lohkottu, ellei vainajia olisi ehditty haudata. Kun vainajia oli jo haudattu, näin ei tehty, vaan vainajien omaisista koottiin hautausmaan hoitokunta, jonka tehtäväksi jäi hoitaa hautausmaata.

Hoitokunta teki ainakin hautausmaan aidan. Seipäät hankittiin joltakin kyllästämöltä Ilmajoelta. Laari kertoo, että Alma Laari oli hänen äitinsä ja Daavid Laari isänsä. Jo perustamisvaiheessa hänen vanhimmat veljensä olivat olleet ajamassa hienoa hiekkaa, "filleriä", hautausmaalle. Myöhemmin Daavid Laari teki hautausmaalle kauniin puuportin, jonka kuitenkin joku pahanilkinen naapuri varasti. Jonkinlainen rumpuputkikin hautausmaalle asennettiin. Lisäksi tehtiin tietysti siivoustöitä. Työt tehtiin talkoilla. Ojanperä oli hoitokunnan puheenjohtajanakin, vaikka asui Laihialla.  Hoitokunnan puheenjohtajuus on jostakin syystä säilynyt Kurikan Vapaaseurakunnalla.

Muistomerkki

Vierailin uudelleen Lähdeksen kanssa hautausmaalla 5.9.2006. Tällöin hautausmaalle vievän polun varteen oli pystytetty harmaasta kivestä tehty uusi kilpi, jossa oli teksti Hautausmaa Vapaaseurakunta Helluntaiseurakunta suuraakkosin.

Edellä mainittujen Jaakko Hyypän ja Feelix Hakala-Rannan hautakivet oli viety pois, niitä ei näkynyt enää missään hautausmaalla. Hautausmaalla kasvoi edelleen kuusia, mäntyjä, koivuja, pihlaja ja haapa. Keskelle hautausmaata oli ilmestynyt harmaata graniittia oleva, 120x75x15 cm:n kokoinen muistokivi. Siinä on Suomen Vapaakirkon käyttämä ristinmerkki ja teksti Jumala on rakkaus suuraakkosin. Sen alapuolella on seuraavat nimet ja elinajat:

Veikko Laari 27.11.1926–6.12.1926
Helvi Annala 14.4.1925–12.1.1927
Martta Jouppi 28.7.1930–2.8.1930
Helmi Kulmakorpi 1.6.1925–17.1.1931
Raakel Hakala 11.3.1931–12.3.1931
Raakel Annala 20.9.1927–5.12.1931
Juho J. Ylinen 29.1.1889–29.3.1935
Loviisa Kulmakorpi 13.6.1869–9.4.1935
Feelis I. Hakala-Ranta 19.4.1908–19.9.1935
Jaakko Hyyppä 19.2.1880–22.5.1936

Nämä ovat hautausmaahan haudatut vainajat. Hautakivessä on myös harmaa jalustakivi.

Kirkosta eronneiden hautausmaa

Veikko Laari kertoo isänsä olleen mukana hautausmaata perustamassa. Perustajien joukossa oli uskovaisia eri seurakunnista. Periaatteena oli, ettei saanut kuulua evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Jaakko Mäkireinikka oli mukana Vapaassa Lähetyksessä (Suomen Vapaakirkon edeltäjä), mutta liittyi myöhemmin takaisin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Laari ei ole varma, oliko hankkeessa mukana myös uskonnottomia, mutta mitään kieltoakaan näiden suhteen ei ollut, jos oli hautapaikan tarpeessa.

Maalle ajettiin täytemaata ja maata nostettiin. Hautausmaalla oli portinpylväätkin, jotka ovat sittemmin hävinneet.

Suuri lasten määrä haudattujen joukossa johtuu silloisesta korkeasta lapsikuolleisuudesta. Laarinkin perheessä oli 12 lasta, joista neljä kuoli pieninä. Veikko Laari syntyi 1928 ja hänen vanhempansa antoivat hänelle saman nimen kuin mikä oli ollut hänen 1926 syntyneellä ja samana vuonna kuolleella isoveljellään. Tämä veli (27.11.1926–6.12.1926) on ensimmäinen hautausmaalle haudattu vainaja.

Uusi hautakivi

Uuden hautakiven ja kilven pystyttivät vuonna 2001 Kurikan Vapaaseurakunta ja Kurikan Helluntaiseurakunta yhdessä. Kiven valmisti kurikkalainen Kuntolan Kiviveistämö. Yritys myi kiven puoleen hintaan, koska veistämön nykyomistajien isoisä on haudattu hautausmaalle ja hänellä oli siellä vanha hautakivi. Kivi maksoi yli 10.000 markkaa, ja Kurikan kaupunki avusti huomattavalla summalla sen hankinnassa.

Samalla kiviveistämö kuljetti vainajien omaisten pyynnöstä maalla olleet kaksi hautakiveä pois.

Molemmat mainitut seurakunnat antavat hautausmaatoimikunnalle varoja hautausmaan hoitoa varten. Paljon hoidettavaa ei tosin ole, koska hautauksia ei enää tapahtu ja hautausmaa on jäänyt muistomerkiksi. Hautausmaahankkeen jäljelle jääneet paperit Veikko Laari on antanut vävynsä Timo Tumpulan haltuun. Hän on Kurikan Vapaaseurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja. 

Kimmo Sundström