Jurvan kunta yhdistyi Kurikan kaupunkiin vuonna 2009. Siellä on Jurva-Kylänpää-Laihia-tien (tie 687) varressa vapaahautausmaa, joka on tarkoitettu kaikille, jotka eivät halua tulla haudatuiksi evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaahan. Jurvan keskustasta hautausmaalle on noin kymmenen kilometriä ja Jurva-Vaasa tieltä Pyörnistä Laihian suuntaan noin neljä kilometriä. Laihiantieltä on viitta hautausmaalle.

    Poronkankaan hautausmaa Kurikan Suorttilan kylässä. Seremoniarakennus näkyy maan länsireunassa ja soranottoalueet hautausmaan ympärillä. Maanmittauslaitoksen kartoissa hautausmaan merkkinä käytetään latinalaista ristiä. © Maanmittauslaitos, lupa nro 392/MML/12, Kiinteistörajat© Maanmittauslaitos lupanro 392/MML/12.

Hautausmaahanke lähtee liikkeelle

Jurvan Niemenkylässä, Jaakko Riihimäen talossa, pidettiin 27.2.1923 kokous, johon oli saapunut edustajia eri kulmilta niitä varten, jotka "kirkosta eronneena ovat joutuneet osattomiksi Jurvan nykyisestä hautausmaasta" (ote kokouksen pöytäkirjasta). Kokouksen puheenjohtajana toimi Matti Nurmela ja pöytäkirjurina Jaakko Riihimäki. Päätettiin yksimielisesti, että hautausmaa on perustettava, koska Jurvan evankelis-luterilainen kirkkovaltuusto oli määrännyt hautapaikoille "mahdottoman korkeat hinnat".

Päätettiin hankkia hautausmaa Poronkankaalta, jos se on mahdollista ja valittiin kolmehenkinen toimikunta (Juho Peltoniemi, Matti Nurmela ja Jaakko Riihimäki) aluetta ostamaan. Pöytäkirjan allekirjoitti 14 henkeä.

Kauppakirja

Kaupat alueesta tehtiin 3.3.1923. Talokas Mikko Heikinpoika Poroo ja Matilta Poroo myivät Haan 0,0233 manttaalin verotalosta nro 4 Laihian pitäjän Suorttilan kylässä itsenäiseksi lohkoksi suorakulmionmuotoisen alueen, jonka sivut olivat 83 metriä ja 71 metriä 50 markan kauppahinnasta. Lisäksi myyjä luovutti palstan etelälaidasta seitsemän metriä leveän tiealan. Ostajat olivat Jaakko Riihimäki, Juho Peltoniemi ja Matti Nurmela. Näiden oli erotutettava alue omalla kustannuksellaan. Jos hautausmaalupaa ei saataisi, kauppa purkaantuisi. Kauppakirjan todistivat A. H. Pyörni ja Herman Sillanpää (ote kauppakirjasta).

Kartta

Kartan alueesta piirsi 20.4.1923 Jaakko Riihimäki. Sen mukaan hautausmaa sijaitsi 121 metriä Laihia-Jurva-maantiestä tien länsipuolella ja sen pinta-ala oli 0,5893 hehtaaria. Alue oli korkeaa kangasmaata, maaperä hienohkoa santaa.

Piirilääkärin lausunto

Piirilääkärin Vaasassa 21.4.1923 antaman lausunnon mukaan maa-alue oli "erittäin sopiva aijottuun tarkotukseen".

Takaumussitoumus

Takaumussitoumuksen hautausmaan kunnossapidosta antoivat 24.4.1923 seitsemän henkilöä: Jaakko Riihimäki, Matti Nurmela, Juho Peltoniemi, Lauri Heikkilä, Herman Riihimäki, Vihtori Rantamäki ja Vihtori Riihimäki.

    Hautausmaan komea aita kertoo jurvalaisesta puutyöosaamisesta.

Perustamislupa-anomus

Paperisota eteni ja 24.4.1923 päivättiin perustamislupa-anomus, jonka jätti 8.5.1923 viranomaiselle vahtimestari H. Lindfors. Maanviljelijät Jaakko Riihimäki ja Juho Peltoniemi sekä Baptistiseurakunnan johtaja Matti Nurmela anoivat oikeutta perustaa hautausmaa (8.5.1923 AD (584/117) 1923 OPM, SVA).

Vaasan läänin maaherra Bruno Sarlin puolsi anomusta 16.5.1923. Lääkintöhallituksella ei ollut muistuttamista anomusta vastaan 29.5.1923.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulillakaan, ei ollut asiaan muistutettavaa 24.8.1923. Se oli kuitenkin kysellyt asiasta Jurvan seurakunnasta. Kirkkoherra oli vastannut 4.8.1923, että soisi luvan myönnettävän. Noin 325 henkeä oli eronnut Jurvan seurakunnasta lapset mukaan lukien "vaikka tähän kuuluu koko suuri joukko sellaisia, jotka vähävaraisuutensa niin, jopa suoranaisen köyhyytensä vuoksi eivät kykene ottamaan suurestikaan osaa tällaisen yrityksen perustamiskustannuksiin eikä myöskään kunnossapitoon".

Päätös

Näin ministeriö suostui hautausmaan perustamiseen "evankelisluterilaisesta kirkosta eronneita varten". Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri N.[iilo] L.[iakka] ja esittelijäneuvos Yrjö Loimaranta (Päätöskonseptit 29.9.1923).

Matti Ojala kertoo, että hautausmaan perustamiseen oli pakottava tarve. Varat alueen hankintaan saatiin keräyksellä. Hautausmaa otettiin käyttöön jo perustamisvuonna 1923.

Jurvan Vapaa Hautausmaayhdistys ry

Paljon myöhemmin perustettiin yhdistys vastaamaan hautausmaasta. Sopimuskirjan allekirjoitti 1.1.1952 Jurvassa seitsemän henkilöä: maanviljelijät Reino Laitamäki, Tuomas Riihimäki, M. Aug Peltola, Yrjö Rantamäki, Tauno Alanen, Eero Katajamäki sekä baptististiseurakunnan esimies Arvo Liimakka, kaikki Jurvasta.

Näistä talollinen Tuomas Vihtori Riihimäki (s. 10.1.1909) oli siirtynyt Jurvan siviilirekisteriin 1923, Yrjö Aleksander Rantamäki (s. 6.8.1898) Niemen kylästä vuonna 1935, pientilallinen Tauno Olavi Alanen (s. 18.8.1911) Sarvijoen kylästä vuonna 1938 ja Eero Johannes Katajamäki (s. 6.5.1902) Torstilan kylästä vuonna 1944. Jurvan Baptistiseurakunnan jäseniä puolestaan oli kolme: Matti August Jaakonpoika Peltola (s. 27.6.1894) Perälän kylästä, Reino Kullervo Mikonpoika Laitamäki (s. 23.8.1911) Niemen kylästä ja Jalo Arvo Matinpoika Liimakka (s. 4.3.1910).

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Tuomas Riihimäki ja sihteeriksi Arvo Liimakka.

Perustamisilmoitus saapui paikallisviranomaiselle 7.2.1952 ja oikeusministeriöön 9.2.1952.

Jurvan Vapaa Hautausmaayhdistys (60975) rekisteröitiin 27.8.1952.

Tila Jurvan vapaa hautausmaa (399–417–4–10) syntyi lohkomalla tilasta Poro (399–417–4–1) ja rekisteröitiin 24.9.1926. Sen pinta-ala on 0,6700 hehtaaria, ja Jurvan Vapaa Hautausmaayhdistys ry sain tilaan lainhuudon 10.11.1953. Numero 399 kiinteistötunnuksessa viittaa Laihian kuntaan ja numero 417 Suorttilan kylään. Myöhemmin tunnuksena on ollut 175–418–4–10, jossa 175 viittaa Jurvan kuntaan ja nykyinen tunnus on 301–430–4–10, jossa 301 viittaa Kurikan kaupunkiin.

Alue on kuivahkoa soraharjua, mutta maisemat ovat kärsineet, kun soraa on otettu hautausmaan ympäriltä. Enää soraa ei kuitenkaan oteta.

    Hautausmaan naapurista on kaivettu soraa.

Yhdistyksessä on hieman yli 160 jäsentä. Yhteistyö baptistien, vapaaevankelisten, vapaakirkkolaisten, helluntailaisten ja uskonnottomien kesken on aina sujunut oikein hyvin.

Yhdistyksen säännöt

Sääntöjen 2. pykän mukaan "... tarkoituksena on toimia hautausmaan saamiseksi ja kunnossa pitämiseksi Evankelis Luterilaiseen kirkkoon kuulumattomille kansalaisille sekä muillekin joilla on toivomus saada hautasija tässä hautausmaassa ...".

Jäseneksi pääsi kuka hyvänsä 15 vuotta täyttänyt henkilö. Jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan, on sen varat käytettävä yhdistyksen hankkiman hautausmaan edelleen kunnossapitämiseen.

Yhdistyksen tuorein muutosilmoitus on rekisteröity 1.6.2006. Puheenjohtajana toimii Esa Tapani Vainionpää Jurvasta. Hänen edeltäjänsä oli jurvalainen Matti Ojala, joka ilmoitettiin puheenjohtajaksi 1986 (YREK).

Varustukset ja hinnat

Hautausmaan varustuksiin kuuluu pysäköintialue, aita (josta yksi sivu lauta-aitaa ja kolme muuta sivua verkkoaitaa), portti, ilmoitustaulu, ulkovalaistus, ulko-WC, 64 metriä syvä porakaivo sekä lautarakenteinen seremoniarakennus. Rakennus on noin 7x8 metrin kokoinen, rimalaudoitettu ja peltikatteinen (aiemmin huopakatteinen). Rakennuksen valmistumisvuosi ei ole tiedossa, mutta vuodenvaihteessa 1951–1952 rakennus oli jo olemassa. Kylmätiloja ei ole, ne vuokrataan evankelis-luterilaiselta seurakunnalta vainajien säilytystä varten.

Tämän kirjoittaja vieraili hautausmaalla 27.8.1997 ja 5.9.2006. Näiden ajankohtien välillä seremoniarakennus maalattiin. Tässä jutussa olevien valokuvien ottamisen jälkeen korkea kuusiaita ja isot koivut on kaadettu vuonna 2011.

Yhdistyksen vuosijäsenmaksu on nyt viisi euroa. Hautapaikkamaksu jäsenelle on kymmenen euroa, muille 150 euroa. Jäsenen ei tarvitse lunastaa hautapaikkaa. Myytävänä on sukuhautoja ja yksittäisiä hautoja. Uurna- tai muistolehtoa ei ole, mutta uurnia on viime vuosina haudattu. Lähin krematorio on Seinäjoella.

Yhteensä maalle on haudattu ainakin 540 vainajaa ja keskimäärin haudataan 5–7 vainajaa vuodessa. Arviolta noin 2/3 maasta on käytetty, 1/3 käyttämättä. Useat hautaukset tapahtuvat jo olemassaoleviin sukuhautoihin, jolloin uutta maata tarvitaan käyttöön vähän.

Hautauksia on myös talvisin. Lumityöt tehdään talkoilla kuten muutkin kunnostustyöt. Matti Ojala kehuu eri ryhmien yhteistyötä erinomaiseksi. Jehovantodistajia Ojala ja Vainionpää eivät kuitenkaan muista esiintyneen hautausmaan tukijoukoissa. Ojalan mukaan vapaakirkollisten määrä on viime vuosina vähentynyt ja vapaaevankeliset eli skutnabbilaiset ovat Jurvassa käytännössä kuolleet pois.

Myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia vainajia haudataan hautausmaalle. Yleensä vainaja on siunattu muualla, mutta joskus siunaus tapahtuu haudalla tämän kirkon papin toimesta.

Hautamuistomerkeissä on ristien lisäksi lintuja, säteitä ym. luontoaiheita.

Yhdistys on saanut jonkin verran yksityisiä avustuksia. Itsenäisen Jurvan kunnan viime vuosina myös kunta avusti yhdistystä 500 eurolla vuodessa, mutta kuntaliitoksen jälkeen avustusta ei ole enää tullut.

Läheisen lähteen käyttö lopetettiin, kun soranottolupa alueelle myönnettiin. Kunta korvasi aiheutunutta vahinkoa tuomalla maksutta vettä hautausmaan säiliöihin palokunnan säiliöautolla. Myöhemmin veden tuonti muuttui maksulliseksi. Vuonna 2011 hautausmaalle rakennettiin porakaivo, jonka kustannus oli 5.800 euroa. Kurikan kaupunki tuki hanketta 3.000 eurolla.

Ilkivaltaa hautausmaalla ei ole esiintynyt.

Keväiset siivoustalkoot järjestetään vuosittain toukokuun loppupuolella, jolloin pidetään myös yhdistyksen vuosikokous. Kesätapahtuma on perinteisesti pidetty elokuun toisena sunnuntaina. 

Kimmo Sundström