Saloisten (vuoteen 1913 Salo) kunta liitettiin Raaheen 1973. Siellä oleva Piehingin kylä sijaitsee noin kymmenen kilometriä etelään kaupungin keskustasta. Piehingin hautausmaa on valtatie 8:n ja meren välissä. Valtatiellä on liittymän kohdalla viitta Hautausmaa, ja maa on noin 70 metrin päässä valtatiestä.

    Piehingin hautausmaa Raahessa, Piehingin kylässä. Kartassa näkyy työkaluvaja maan lounaiskulmassa ja kylmiö itäsivulla. Maanmittauslaitoksen kartoissa hautausmaan merkkinä käytetään latinalaista ristiä. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 386/MML/12, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 386/MML/12.

Hautausmaahankkeen idea

Vaikka maa-alue ostettiin vasta 1924, Piehingin hautausmaa pitää syntymävuotenaan vuotta 1920. Perustamispäiväksi mainitaan 28.1.1920 ja perustajajäseniksi Heikki Pehkonen, Kalle Kinnunen, Jaakko Marjaniemi, Samuel Siniluoto, Antti Hänninen, Pekka Ukonaho, Frans Kantola, Heikki Marjaniemi, Väinö Lehtola ja Wiia Lehtola (Aki Räisänen Raahen Piehingin hautausmaayhdistys vietti jo 90-vuotisjuhlia. - Kansan Tahto 10.8.2010.)

Varhainen perustamisajankohta perustuu muistitietoon. Hautausmaahankkeen aktiivit, esimerkiksi Antti Hänninen, olivat olleet Amerikassa, josta idea omasta hautausmaastakin tuli. Näitä ideoita oli saatu jo vuonna 1908. 

Hautausmaahanke lähtee liikkeelle

Varhaisin tietämäni hankkeen asiakirja sisältyy valtioneuvostolle 21.1.1926 jätettyyn hakemukseen. Se on pöytäkirja Saloisten kunnan siviilirekisteriin merkittyjen kokouksesta Piehingissä, Jaakko Marjaniemen talossa 24.11.1923. Kokouksessa olivat läsnä maanviljelijät A. Hänninen, H. Pehkonen, J. Marjaniemi, A. Marjaniemi, S. Siniluoto ja K. Kinnunen, palstatilalliset P. Ukonaho, F. Kantola ja V. Lehtola sekä talollisen pojat Väinö ja Otto Marjaniemi.

Kokouksessa keskusteltiin hautausmaahankkeesta. Katselmuksia maan sopivasta paikasta ja kauppoja tekemään valittiin J. Marjaniemi, H. Pehkonen ja K. Kinnunen. Lisäksi valittiin toimikunta järjestelemään asian virallista puolta, laatimaan ohjesääntöä ja hakemaan hautausmaan laillistuttamista. Toimikuntaan valittiin S. Siniluoto, H. Pehkonen ja A. Hänninen.

Piirilääkärin lausunto

Raahen piirilääkäri Karl Larsson kävi 25.8.1924 tarkastamassa hautausmaaksi aiotun alueen. Lausunnossaan 29.11.1924 hän kertoo, että paikka on kuivaa, verrattain korkeaa kangasmaata, jonka hautausmaaksi ehdotettu osa on santakumpu eikä ihmisasuntoja ole maan läheisyydessä. Näin paikka on "varsin sopiva hautausmaaksi".

Maa-alueen osto

Maa-alue ostettiin 18.9.1924 allekirjoitetulla kauppakirjalla talokas Hanna Haapajoelta. Maa-alue erotettiin Haapajoen perintötilasta nro 7, sen pinta-ala oli 0,25 hehtaaria ja hinta 625 markkaa, joka kuitattiin heti maksetuksi. Ostajina olivat edellä mainitut, kauppoja tekemään valtuutetut miehet. Kauppakirjan kirjoitti Johan Kajanus ja sen todistajina olivat Heikki Puusti ja Mikko Peltomaa.

Asiakirjoihin liitetyn kartan (mittakaava 1:2000) mukaan maa-alue oli neliö, jonka sivu oli 50 metriä. Kartan valmisti 1924 kartoittaja Johan Pihlström.

Nykyisin tilan nimi on Einoinmäki (678–411–7–142) ja se on lohkottu 2.7.2002. Pinta-ala on 0,2980 hehtaaria. Omistaja on Piehingin hautausmaayhdistys ry (172343). Tilalla ei ole osuutta yhteisiin maa- ja vesialueisiin, mutta on käyttöoikeus tiehen Korpiranta-kiinteistön (678–411–7–135) alueella. Itse hautausmaa on nelikulmio, mutta uudemman pysäköintialueen kanssa tila on kuusikulmio.

Lupahakemus opetusministeriölle

Hautausmaan perustivat maanviljelijä Heikki Pehkonen ym. (21.1.1926 VN AD (280/46), 22.1.1926 (99/26) AD 1926 OPM).

Hakemuksen jätti konttoristi Sirkka Pelander Hakaniemen asianajo ja liiketoimistosta. 15.8.1925 päivätyssä hakemuksessa maanviljelijät Heikki Pehkonen, Antti Hänninen ja Samuel Siniluoto, kaikki Saloisista, hakivat Saloisten kunnan siviilirekisteriin merkittyjen hautausmaan käytön laillistamista. Hakemukseen oli liitetty takauskirja, jossa hautausmaan kunnossapidon lupasivat taata edellä mainittujen lisäksi maanviljelijät Jaakko Marjaniemi ja Kalle Kinnunen sekä palstatilallinen Frans Kantola, hekin kaikki Saloisista. Takauskirjan todistajina olivat myymälänhoitaja Joh Kajanus Saloisista ja työmies Walter Mäntylä Piehingistä. Saloisten kunnallislautakunnan puheenjohtaja August Siniluoto todisti vielä 3.1.1926, että allekirjoittaneet ovat täysivaltaisia vastaamaan takauskirjassa mainitusta sitoumuksesta.

Ohjesääntö

Hakemuksessa oli myös hautausmaayhdistyksen ohjesääntö. Sen I §:n mukaan yhdistyksen "tarkoituksena on siviilirekisteriin merkittyjen ja muidenkin sen jäsenenä olevien hautaaminen." II §:n mukaan yhdistyksen jäseneksi pääsi jokainen Saloisten kunnassa asuva maksettuaan erän hautausmaan kunnossapitorahastoon, jonka yläraja oli 2.000 markkaa.

Yhdistyksellä tuli olla vuodeksi kerrallaan valittu isännöitsijä sekä varamies. Isännöitsijän tuli kutsua jäsenet yhteiseen kokoukseen kirjeellisesti tai pylväsilmoituksella aina joulukuun kuluessa (III §). Jos yhdistyksen jäsenmäärä vähenisi yhteen, yhdistyksen tuli lopettaa toimintansa ja jäljelle jäänyt jäsen sai yhdistyksen omaisuuden. Hänen tuli kuitenkin eläessään pitää hautausmaa kunnossa (V §).

Jäsenillä oli oikeus valita yksityis- ja perhehautoja (VI §). Hautausmenoista kertoo VII §: "Hautaan toimitus sekä siinä tilaisuudessa pidetyt puheet, mitkä koskevat jäsenten uskonnollista ajatusta, olkoot sallittuja, jos ne eivät loukkaa lakia ja hyviä tapoja."

Tuomiokapitulin ja maaherran lausunnot

Opetusministeriön pyydettyä 25.1.1926 asiasta lausuntoa Oulun hiippakunnan tuomiokapitulilta, tämä vastasi 11.2.1926 puoltavansa luvan myöntämistä. Samoin maaherra E. Y. Pehkonen puolsi 16.3.1926 luvan myöntämistä. Vielä Saloisten piirin nimismieskin oli sitä mieltä, ettei estettä laillistuttamiselle ole "ehdolla, että hautausmaan vastaisessa käytössä noudatetaan lakeja ja asetuksia".

Perustamislupapäätös

Päätös annettiin 23.3.1926. Siinä hakijat oikeutettiin perustamaan hautausmaa Saloisten seurakunnasta siviilirekisteriin siirtyneitä varten Piehingin kylässä erotettavalle palstalle. Päätöksen ovat allekirjoittaneet opetusministeri L.[auri] I.[ingman] ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 1926).

Tilan lohkomispäätös rekisteröitiin Oulun läänin maanmittauskonttorissa 14.11.1931. Kauppahinnan yhdistys maksoi lahjoitusvaroin, osaksi lainaa ottamalla ja myös myymällä muutamille jäsenilleen hautapaikkoja.

Ensimmäiset haudatut

Hautausmaasta on käytetty myös nimeä Einoinmäen hautausmaa, sillä kaksi ensiksi haudattua vainajaa ovat Eino-nimisiä poikalapsia, Eino Urpilainen (1926–17.11.1926) ja Eino Oskari Kinnunen (22.2.1926–21.2.1927).

Eino Urpilaisen syntymäaika ei ole tiedossa. Hänen hautakivessään on metallilaatta, jonka mukaan hän syntyi 1926 ja kuoli 1927. Raahen seurakunnan kuolleiden ja haudattujen kirjakaan ei tiedä milloin hän syntyi, mutta mainitsee kuolinpäiväksi 17.11.1926 ja hautauspäiväksi 27.11.1926. Hautapaikasta mainittu kirja ei kerro mitään.

Eino Urpilainen oli Ilmari Matti Urpilaisen ja Siina Armida Urpilaisen kastamaton lapsi. Siina Urpilainen kuului kansanedustajana Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmään 1927–1930 ja oli Saloisten kunnanvaltuuston jäsen. Hän pakeni joulukuussa 1931 Neuvostoliittoon.

Ensimmäinen haudattu aikuinen vainaja on Juuso Korhonen (24.5.1870–6.7.1928).

Hautausmaayhdistys

Hautausmaata ylläpiti Saloisten siviilirekisteriin merkittyjen hautausmaayhdistys, joka toimi rekisteröimättömänä yhdistyksenä. Hoito tapahtui talkoovoimin. Vuosikymmenien ajan hautausmaan asioita hoiti Jalmar Tähjänjoki.

Yhdistyksen jäseneksi ei päässyt seurakuntaan kuuluva henkilö. Myöhemmin hautapaikkoja alettiin myydä myös kirkkoon kuuluville henkilöille. Vuonna 1987 hautapaikan hinta yhdistyksen jäsenelle oli 100 markkaa, muille 150 markkaa. Tällöin maalle oli haudattu kaikkiaan noin 20 vainajaa. Hautakivissä sallittiin kristilliset symbolit.

Yhdistys tarjosi hautausmaata kunnalliseksi hautausmaaksi. Hanke ei toteutunut. Samoin se esitti, että Raahen kaupunki varaisi vuosittain määrärahan hautausmaan hoitoon ja kunnossapitoon. Tämäkään ei ole toteutunut.

Yhdistys rekisteröityy

Yhdistys käynnisti myöhemmin rekisteröitymishankkeen. Perustamiskirja allekirjoitettiin 8.6.1997, hakemus saapui yhdistysrekisteriin 12.6.1997 ja yhdistys rekisteröitiin 14.1.1998 nimellä Piehingin hautausmaayhdistys ry (172343). Perustajajäsenet ovat Jarmar Tähjänjoki, Kaarlo Lehtola, Heikki Tähjänjoki, Seija Tähjänjoki ja Elina Keränen. Yhdistyksen kotipaikka on Raahe.

Yhdistyksen tarkoituksena on asianmukaisella luvalla hoitaa ja ylläpitää Raahen kaupungin Piehingin kylässä sijaitsevaa Piehingin hautausmaata … Yhdistys tarjoaa voittoa tavoittelematta ensisijaisesti kirkkoon kuulumattomille ja Piehingin kylän asukkaille mahdollisuuden hautapaikkaan Piehingin hautausmaalla (säännöt 2 §) (YREK).

Arkkuhautausalue

Maaperä on hyvää hiekkamaata, jossa on vain pieniä kiviä. Nykyisin vuosittain haudataan 3–5 vainajaa, enemmän kuin ennen yhdistyksen rekisteröintiä. Nyt maalle on haudattu yhteensä noin 75 vainajaa. Myös evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniä voidaan haudata maalle. Tällöin seurakunnan pappi käy siunaamassa vainajan hautaan.

Hautausmaasta on käytetty noin 1/3 eikä laajennustarvetta vielä ole. Maan pohjoissivun vastaisen maan omistaja on ehdottanut, että hautausmaayhdistys voisi ostaa häneltä lisämaata. Neuvottelut lisämaan hankinnasta ovat kesken.

Uurnalehto

Vuonna 2009 hautausmaalle perustettiin uurnalehto. Syyskuussa 2012 yhtään uurnaa ei vielä ollut haudattu tälle alueelle. Muutamia uurnahautapaikkoja oli kuitenkin jo varattu, ja varaukset oli merkitty alueelle sinipäisin tikuin. Neliönmuotoisen uurnalehdon pinta on nurmea. Alueen keskellä on toinen hautausmaan valopylväistä. Uurnalehdon pohjoispäähän tulee alueen yhteinen muistomerkki, liekkimalja.

    Uurnalehto, jonka päätyyn tulee yhteiseksi muistomerkiksi liekkimalja. Malja on jo paikoillaan, mutta liekit ovat vielä valmisteilla.

Muistolehto

Vuonna 2009 perustettiin pieni muistolehtoalue. Alue on harmaata jäkälikköä, jonne vainajan tuhka sirotellaan maan pinnalle.

Kylmiö

Lautavuoratun, harjakattoisen ja huopakatteisen, harkkoperustalle rakennetun kylmiön rakentaminen alkoi vuonna 2008 ja rakennus valmistui 2009. Kylmiössä on tilaa kahden vainajan säilytystä varten. Kylmiön kylmäkoneet (kaksi kappaletta) yhdistys sai lahjoituksena. Sisäkatossa olevan valaisimen lahjoitti yhdistykselle Radio Pooki.

    Kylmiörakennus valmistui 2009.

Kylmiörakennuksen tieltä jouduttiin kaatamaan maalta muutamia puita, jotka myytiin. Hankkeen rahoittamiseksi yhdistys myös keräsi viiden vuoden jäsenmaksut ennakkoon.

Paikkakunnan ja muutkin yritykset ovat avustaneet yhdistystä. Myös kaksi hautaustoimistoa on avustanut yhdistystä, sillä vainajien toimittaminen sairaaloista suoraan hautausmaan kylmiöön säästää kuljetuskuluja, kun vainajia ei tarvitse kuljettaa seurakunnan kylmiöön väliajaksi. Vainajia ei luovuteta sairaaloista viikonloppuna, vain muina päivinä. Joskus kylmiötilasta tulee kaupungissa pulaa ja silloin hautausmaan kylmiötä voidaan käyttää varakylmiönä.

Kylmiössä säilytetään ruumisvaunuja, joilla arkkua kuljetetaan hautausmaalla. Vaunun yhdistyksen aktiivit suunnittelivat itse.

Työkaluvaja ja käymälä

Työkaluvaja valmistui vuonna 1999. Hautausmaalla on ruohonleikkuri, lumilinko ja hiekoituslaite sekä tietysti erilaisia käsityökaluja.

    Työkaluvaja valmistui 1999.

    Kuivakäymälä valmistui 2009. Vasemmalla olevassa laatikossa hiekoitushiekkaa.

Invavarusteltu kuivakäymälä valmistui kesällä 2009. Itse kuivakäymälän lahjoitti tamperelainen Tuli-Sähkö Oy. Muutoin rakennus valmistettiin elementteinä Pentti Saralammen pihalla ja koottiin myöhemmin hautausmaalla.

Nimettömän vainajan muistomerkki

Hautausmaalla on yksi uurnahauta, jonka osalta tiedot siihen haudatusta vainajasta ovat kadonneet. Tälle haudalle pystytettiin pieni luonnonkivi ja paikallinen taitelija Jari Janssonin suunnitteli siihen metallikilven, jossa on runollinen teksti:

Meret suruista syntyneet
rannat rakkaudesta.
Myrskyt pilvistä alkaneet,
varjot auringosta.

Omistettu tuntemattomalle vainajalle v. 2010
Jari Jansson

Kilven lahjoitti Securi Raahe.

Muualle haudattujen muistomerkki

Samainen taiteilija Jansson suunnitteli 2012 myös muualle haudattujen muistomerkin. Siinä on tekstit: Muualle haudattujen muistolle ja Muistojen aallot alati elävät. Muistomerkin kivet lahjoitti yhdistykselle Oulaisissa toimiva OK Graniitti Oy.

Muualle haudattujen muistomerkki.

Muita varustuksia

En ole aiemmin nähnyt yksityisillä hautausmailla lippusalkoa. Piehingin hautausmaalla sellainen on. Sekä salon että lipun yhdistys sai lahjoituksena. Lipun lahjoitti pälkäneläinen Flagmore Oy. Yhdistyksen vuosikokous on vahvistanut liputuspäivät, joita ovat vainajan hautauspäivä, vappupäivä, äitienpäivä, juhannus, yhdistyksen vuosipäivä 14.8. (joka viides vuosi alkaen vuodesta 2010), isänpäivä ja Suomen itsenäisyyspäivä.

Varustuksiin kuuluu vielä vesisäiliö, johon vesi tulee kaupungin verkostosta. Vettä on saatu 1970-luvun alkuvuosista alkaen. Hautausmaalla on oma, kuution vetoinen vesisäiliö.

    Vettä saadaan kaupungin verkostosta.

Hautausmaa on aidattu metallisella verkkoaidalla.

Lemmikkieläinten hautausmaa?

Kun Raahessa ei ole lemmikkieläinten hautausmaata, yhdistykseltä on kysytty, voisiko se perustaa sellaisen. Tämä hanke on vasta ideointiasteella. Kuitenkin hautausmaan lähellä, noin 60 metrin päässä siitä, olisi sopiva paikka tällaiselle hautausmaalle. Siitä tulisi täysin oma, erillinen tilansa. Paikan etuna on, että sinne on jo valmiina oma tie.

Hautausmaan hoito

Yhdistyksessä on nyt 48 varsinaista jäsentä ja 27 kannattajajäsentä, jotka asuvat eri puolella Suomea. Vuosijäsenmaksu on 13 euroa vuoden 2012 alusta lukien. Jäsenmaksua peritään liittymistä seuraavan vuoden alusta lukien.

Arkkuhautapaikkavarauksia on nyt 32 ja uurnapaikkavarauksia neljä. Paikkavaraus edellyttää liittymistä yhdistyksen jäseneksi ja arkkupaikkavaraus maksaa 50 euroa, uurnapaikkavaraus 25 euroa. Ei-jäsenille arkkuhautapaikan lunastus maksaa 300 euroa ja uurnapaikan lunastus 150 euroa.

Raahen kaupunki ei avusta hautausmaata säännöllisesti. Kuitenkin hautausmaan ulkopuolelle rakennettiin sähkömuuntaja kaupungin kustannuksella. Nyt hautausmaalle tulee sähkö. Liittymismaksu oli 4.630 euroa, jonka kaupunki maksoi yhdistyksen puolesta. Aiemmin yhdistys on saanut kaupungilta myös maksutta sepeliä.

Hautausmaata ylläpidetään jäsen- ja hautapaikkamaksuilla, yksityishenkilöiden, yhdistysten ja yritysten lahjoituksin sekä vapaaehtoisella talkootyöllä. Yhdistyksen verkkosivu kertoo, että yli 30 yritystä tai yrittäjää on avustanut jollakin tavoin yhdistyksen toimintaa.

Hautausmaan käytävät pidetään talvellakin auki lumesta. Tienpätkän valtatie 8:lta hautausmaalle ja hautausmaan pysäköintialueen lumityöt tekee talkoilla paikallinen yrittäjä. Myös roska-astian tyhjennys hoidetaan talkoilla. Kun kesätalkoissa 6.6.2012 oikaistiin hautausmaan porttia ja rakennettiin alustaa muualle haudattujen muistomerkille, talkoissa oli 18 henkeä.

Hautausmaalla tarkkailijan huomiota kiinnittää ylläpitäjien omistautuminen hankkeelle. Hautausmaalla on siistiä ja sen käyttäjien tarpeita on mietitty. Portilla on puinen kierrätyslaatikko lasille ja metallille. Esimerkiksi ehjiä lasilyhtyjä kierrätetään. Maatuvia kukkia ja havuja kielletään panemasta sekajäteastiaan. Niille on paikkansa työkaluvajan takana. Tupakantumpeille on oma, metallinen keräysastia. Ilmoitustaululla on tähdellistä tietoa: hautausmaan historiaa, hautausmaayhdistyksen hallituksen jäsenten ja tilintarkastajain nimet ja yhteystiedot, hautapaikkojen ja hautapaikkavarausten hinnat, liputuspäivät, esite surunvalitteluadressista ja osanottokortista. Surunvalitteluadresseja yhdistyksellä on myytävänä hyvä valikoima. Pyöräteline on polkupyöriä varten. Kaikki tähdellistä palvelua.

Välttämättömiä menoja koituu sähkö- ja vakuutusmaksuista.

Tällä hetkellä yhdistyksen puheenjohtajana on Pentti Saralampi, varapuheenjohtajana Sauli Suomela ja sihteerinä sekä rahastonhoitajana Irma Tähjänjoki. Kotisivua ylläpitää Olavi Alatalo.

Talvitunnelmaa

Jouluaattona ihmiset tuovat paljon kynttilöitä haudoille. Tällöin sähkövalot kahdesta maan valopylväästä sammutetaan tunnelman korostamiseksi. Kynttilät valaisevat hautausmaan.

Uutena vuotena yhdistys sytyttää soihdut hautausmaan portinpieliin.

Kimmo Sundström

JK. Kauko Kärkkäisen kirjassa Seitsemän pappia: pappismiehen muisteluja kerrotaan hieman tästä hautausmaasta, erityisesti luvussa Tovereita, s. 181–182. Kärkkäinen oli Saloisten kirkkoherrana noin vuodet 1953–1962.

Piehingin hautausmaalla piti puheita Antti Kinnunen (s. 182). Tämä oli kommunistien nokkamies ja asui Mattilanperällä. Hän oli suutari-maanviljelijä, joka oli valittu SKDL:n kansanedustajaksi pari vuotta ennen kuin Kärkkäinen tuli Saloisiin. Kinnunen oli myös kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Kirkkoneuvosto oli päättänyt uskonnonvapauslakiin nojaten, ettei kirkkoon kuulumatonta haudata seurakunnan hautausmaahan, kun paikkakunnalla on näille oma hautausmaa (s. 188).

Kirkkoneuvoston peruste oli kuitenkin väärä. Yksityisellä hautausmaan ylläpitäjällä ei ole velvollisuutta haudata kirkosta eronneita. Vastaavasti evankelis-luterilaisten seurakuntien velvollisuus haudata kirkosta eronneetkin ei vähentynyt, vaikka paikkakunnalla olisi muita hautausmaita näitä varten. Kirkon hautausmaat toimivat ns. yleisinä hautausmaina.

Kärkkäisen mukaan Piehingin hautausmaa perustettiin ”marxilaisuuden huumassa” (s. 188). Hän kävi vain kerran hautausmaalla, keväällä 1956, noin viikko Veikko Karvosen hautauksen jälkeen (s. 189). Karvonen oli ollut kunnanhallituksen puheenjohtaja.

    Veikko Matias Karvosen (22.6.1917–31.3.1956) harmaa hautakivi. Yläosassa kuva-aiheena malja, jossa kukkia. Kuva: Pentti Saralampi.

Karvonen oli tehnyt itsemurhan dynamiitilla (s. 191).

Irma Tähjänjoki kertoo, että Antti Kinnunen on haudattu Saloisten kirkkomaahan, vaikka olisi halunnut tulla haudatuksi Piehingin hautausmaahan. Näin on käynyt monen muunkin kohdalla.

Kimmo Sundström