Kesäkuussa 2012 ilmestyväksi luvattu Vapaa Ajattelijan numero 2/2012 saapui lukijoille 16.–17.8.2012, puolitoista kuukautta myöhässä. Kemin Vapaa-ajattelijat ry (KEVA, 29664; perustettu 18.7.1937) halusi levittää 17.–19.8.2012 Kemissä pidetyistä opinto- ja retkeilypäivistä tietoa myös liiton lehden välityksellä, mutta tältä osin tiedottaminen meni pommiin. Paikalla olleena kerron, etteivät kemiläiset ihan hurranneet lehden ilmestymisajankohdalle.

Numerosta 1/2012 poiketen lehti ei enää lupaakaan mitään numeron 3/2012 ilmestymisajankohdasta. Aineistopäivääkään tätä numeroa varten ei anneta. Tämä hankaloittaa avustajien työtä.

Sivuluku supistui viidenneksellä

Uuden A4-kokoisen Vapaa Ajattelijan ensi numero 1/2012 oli 40-sivuinen. Äkkiseltään saattoi ajatella, että vuosikertaan tulisi 4x40=160 sivua, mutta nyt on keksitty koon muutoksen lisäksi toinenkin uutuus: numeroiden sivuluku vaihtelee. Numerossa 2/2012 on vain 32 sivua, lehti laihtui viidenneksen ensi numeroonsa verrattuna. Tällainen luo jännitystä. Montakohan sivua seuraavassa numerossa on?

Teemanumero

Numero 2/2012 on kunnan, valtion ja kirkon suhteita käsittelevä teemanumero. Ylisummaan numero on sisällöltään parempi ja hyödyllisempi kuin edellinen numero.

Petri Karisman kirjoitus Kohti tunnuksetonta Suomea (s. 9–10) koskee tärkeätä asiaa, vaikka siinä on ateisminvastainen, imagofasistinen vire. Tunnustukseton valtio ei Karisman mielestä ole ateistinen.

Jos ateismi ymmärretään uskon puutteena ja sekulaarista näkökulmasta, tälle ei kuitenkaan olisi mitään estettä. Aiemmin ateismimörkö oli agnostikkojen ja humanistien pelotteluväline, mutta nyt sitä käyttävät vapaa-ajattelijatkin.

Toiseksi kirjoittajan imagopohjainen uskottelu oikeudellisesti sekulaarien valtioiden ihanuudesta ei ole paikallaan. Olisi paljon mielenkiintoisempaa saada lukea millä eri tavoin sekularismista livetään oikeudellisestikin sekulaareissa valtioissa kuten esimerkiksi Intia, Ranska, Turkki ja Yhdysvallat. Vapaa-ajattelijat eivät yleensäkään ole perehtyneen asian tähän puoleen.

Suvi Auvinen esittelee jutussaan Kiistan kappeli (s. 11–12) tärkeitä tietoja Kampin kappelin synnystä ja tontin ja tilojen vuokraehdoista. Kaupungin yhteistyössä kirkon kanssa ei silti ole mitään uutta: se on aina hyvin kallista kunnallisveron maksajille. Kappeliin liittyy se inhottava seikka, ettei ateisti nyt voi käyttää kaupungin siellä tarjoamia sosiaalipalveluita.

Sivuilla 13–14 on taidokas Pertti Jarlan sarjakuva. Sen lopputulema on kuitenkin imagofasistinen. Kerrotaan, että lentokentillä ja sairaaloissa hiljentymistilat olisivat neutraaleja. Eikö tulisi oikeasti mennä lentokentälle ja sairaaloihin katsomaan näitä tiloja? Tällöin havaitsee, että kristilliset maalaukset, reliefit, uskonnollisten kirjojen ja lehtien runsaus, rukousmatot yms. eivät kerro neutraaliudesta. Näistä voi myös lukea juttuja ja katsoa valokuvia ateistien verkkosivun tarjonnasta. Neutraali tila on hiljentymistilojenkin kohdalla poikkeus.

Esa Ylikoski on ahkeroinut monen jutun kirjoittajana, mm. jutut iltapäiväkerhotoiminnasta, Ihmisoikeusvaltuuskunnasta, uskonnollisesta toiminnasta sairaaloista ja armeijasta. Nämä ovat oikein hyödyllistä aineistoa uskonnottomille. Kun Ylikoski on perehtynyt asioihin ja hän myös ottaa huomioon reaalimaailman, imagofasismi käy tarpeettomaksi. Minullekin oli uusi ehdotus, että jotkut lukion ET-opettajista voisivat varmaankin palvella ET-opettajina myös armeijassa. Tarvittavan täydennyskoulutuksen tähän tehtävään heille antaisi Maanpuolustuskorkeakoulu. Mainio ajatus. Mitäköhän sotilaat tästä ajattelevat? Koko ET-opetus armeijassa on hyvin heikoissa kantimissa, parannus tässä asiassa voisi hyödyttää armeijaa.

ET:n valinnaisuus alaikäisten kohdalla julkisessa koulussa on seikka, jota ateistijärjestöt vastustavat. Ylikoski tarjoilee tästä poiketen ET:tä kirkon hällävälisteille. Mutta hällävälisteilläkin on joku syy kuuluja ja rahoittaa kirkollisen väkivaltakoneiston toimintaa, vaikkeivät juuri katsomus- ja opetusasiat heitä kiinnostaisikaan.

Ateistit ovat uskonnottomien etujärjestö. Kirkon hällävälistit voivat perustaa oman etujärjestönsä. Vapaa-ajattelijain liiton linja on väärä. Liittohallitus valitsi sen syyskuussa 2010 vastoin liittokokouspäätöstä. ET:n valinnaisuuteen valtiokirkkojen jäsenille tähtäävät muutokset ovat menneet odotetun komeasti nurin poliittisessa koneistossa. Ei ole merkkejä siitä, että mitään radikaalia tai nopeaa muutosta tapahtuisi. Suurten puolueiden poliitikot eivät tee ratkaisuja, joita kirkon johto ja sen kasvatusasiain asiantuntijat vastustavat. Vähäinen poliittinen tuki vapaa-ajattelijoille laitavasemmiston ja punavihreiden suunnasta ei paljon paina.

Yhdistysuutisia

Yhdistysuutisia on aina hyvin vähän, koska suurin osa vapaa-ajattelijayhdistyksistä on henkitoreissaan. Numerossa 2/2012 yhdistysuutisia on sentään Helsingin, Kemin, Kotkan, Lahden, Oulunseudun, Rovaniemen ja Turun Vapaa-ajattelijoista.

Painovirheet vähentyneet

Uudessa lehdessä on painovirheitä jo hyvin vähän, muutos parempaan on hyvä asia. Nyt lehteä on aikaa tehdä kauemmin kuin aiemmin, joten huolellisuus asiassa on paikallaan.

Vaasan Vapaa-ajattelijat palasi liiton armoihin

Lehden takakannessa on liiton jäsenyhdistysluettelo. Kun Vaasan Vapaa-ajattelijat ry (VVA, 56419; perustettu 16.5.1949) näyttää päässeen takaisin liiton armoihin ja on otettu mukaan luetteloon, tosin ilman yhteystietoja, vaikuttaa siltä, että liittohallituskin tunnustaa kaikki 27 liiton jäsenyhdistystä.

Rovaniemen Vapaa-ajattelijat ry:lle (ROVA, 201232; perustettu 16.11.2006) on valittu uusi puheenjohtaja, erityisopettaja Anne Petranen, samoin Lappeenrannan ja ympäristön Vapaa-ajattelijat ry:lle (LYVA, 69146; perustettu 11.2.1956). Jälkimmäisen nimi on Tomi Pinomäki. Puheenjohtajana 1983–2008 sekä 2010–2012 ja Pinomäen edeltäjänä toiminut Olavi Korhonen, joka viimeksi toimi myös yhdistyksen taloudenhoitajana, jatkaa nyt vain taloudenhoitajana. 

Kimmo Sundström