Kantelukirjoitus

Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry kanteli oikeuskanslerille siksi kun Seinäjoen käräjäoikeudessa oli tammikuussa 2009 järjestetty käräjähartaus. Yhdistys viittasi sanomalehti Ilkassa olleeseen uutiseen. Apulaisoikeuskansleri teki päätöksen, eli arvioi käräjähartauden toiminnan 17.1.2012.

Vapariyhdistys katsoo, että monikulttuurisen maamme vahvistuva uskontokirjo ja nopeasti kasvava uskonnottomien määrä huomioon ottaen käräjähartaudet eivät enää sovi nykypäivään. Oikeusvaltiossa tulee tuomioistuinten puolueettomuuden, riippumattomuuden ja oikeudenmukaisuuden olla rikkumaton. Oikeuslaitoksen tulee myös ulospäin näyttää puolueettomalta. Aatteellisten, poliittisten tai uskonnollisten yhteisöjen markkinoinnin ei tule näkyä tuomioistuinten toimintaan kytkeytyneenä. Kysymys on tuomareiden esteettömyydestä ja ennakkoasenteista. Käräjähartaudet on jo 1971 lainsäädännöllä poistettu oikeuslaitoksen toiminnasta. Niiden pitäminen uhmaa lainsäätäjän tahtoa. Yhdistys pyytää oikeuskansleria puuttumaan asiaan.

Laamannin selvitys

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden laamanni Markku Latva-Teikari kertoo vastineessaan, eli selvityksessään, että käräjäoikeuksien yhdistelyssä 1.1.2010 on Seinäjoen käräjäoikeus tullut osaksi Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeutta.

Ennen laamanni Latva-Teikarin virkakautta on Seinäjoella järjestetty vuosittain lautamiehille ja herastuomareille avajaistilaisuuksiksi kutsumiaan tapaamis-, informaatio- ja koulutustilaisuuksia. Tilaisuuksissa oli myönnetty herastuomarin arvot. Tilaisuuksissa oli pidetty käräjähartaus. Tilaisuudet olivat odotettuja ja arvostettuja.

Laamanni Latva-Teikari on virkakautenaan järjestänyt tammikuussa 2008 ja 2009 istuntokauden avajaiset käräjähartauksineen. Tilaisuuksiin on kutsuttu yhteistyötarkoituksessa myös asianajajien, oikeusavustajien ja syyttäjien edustajat ja lehdistö, niin myös viraston alemmat tuomarit ja kansliahenkilökunta. Laamanni ei lausu oliko pappi paikalla.

Avajaiset on järjestetty virka-aikana oikeustalossa, eikä niiden aikana oltu järjestetty käräjäjuttujen istuntoja. Muita hartaustilaisuuksia ei ole järjestetty hänen virka-aikanaan kuin mainitut kaksi. Osallistuminen avajaistilaisuuteen on ollut kaikille vapaaehtoista.

Laamanni on lopettanut käräjähartaudet tuomiopiirissään 1.1.2010. Lopettanut ne siksi kun piirejä järjesteltiin tuolloin.

Laamanni arvioi selvityksessään, ettei osa suomalaista kulttuuria oleva käräjähartausperinne ollut horjuttanut tuomioistuimen puolueettomuutta, ei myöskään ulkoapäin tarkasteltaessa. Asianosaisten kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei edes tule oikeudenkäynnissä esille, joten huoli puolueettomuuden vaarantumisesta on tästäkin syystä turha.

Selvityksen arviointia

Laamanni ei mainitse osallistujaluettelossaan keskeistä henkilöä, pappia. Oliko pappi läsnä avajaisiksi kutsumissaan tilaisuuksissa? Eikä myöskään apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen (AOK) ole sitä erikseen kysynyt. Ettei lukija jää kokonaan oman arvuuttelunsa varaan tämän seikan suhteen, niin lausun puolestani näkemyksenäni, että pappi oli läsnä kuten tuon tapaisissa tilaisuuksissa yleensä.

Avajaistilaisuuksien ohjelmaksi seuloontuu näin käräjähartaus, koulutus, informointi, arvonimien jakaminen, varmaankin kahvin juonti, täytekakun syönti ja rattoisa yhdessäolo. Kenties hartausosuus oli ensiksi ja muu ohjelma sitten.

Selvitystä ei ole, onko vapaaehtoisuudesta eli osallistumattomuusoikeudesta nimenomaan ilmoitettu ennakolta vai onko kutsuttujen oletettu oikeudenhoidon ammattilaisina tietävän sen korostamattakin. Ilmeisesti mainintaa ei ollut. Velvollisuus osallistumattomuusoikeuden ilmoittamisesta on käytössä erityisesti koulumaailmassa koska lapset ja vanhemmat ovat heikommin puolustautuvaa väkeä ja pakkolaitoksessa armeijassa.

Kantelun ja laamannin selvityksen päivämääristä ilmenee, että laamannin ilmoittama käräjähartauksien lopettamisperuste on oikea. Tosin aatteellinen ja asiallinen yhteys käräjäoikeusjärjestelyn ja hartauksien lopettamisen väliltä puuttuu. Vaparin tajuntaan hiipii ajatus, että jospa Seinäjoella toimi joku epävirallinenkin kanava ja jospa vapariyhdistyksen tekemä kantelu on saanut laamannin lopettamaan hartauden. Kohtuullinen epäilyksen valmius pitää säilyttää aina kun ollaan uskonnollisen väen kanssa tekemisissä. Kantelutapauksissa on suorastaan sääntönä, että kannellut virheet korjataan kantelun aikana ja kantelun johdosta ja saadaan siten valvovalta viranomaiselta anteeksianto tai lievempi tukkapölly.

Käsite "avajaistilaisuus" oikeustoiminnan yhteydessä mainittuna on uusi. Kenties käsite on otettu käyttöön vasta Seinäjoella tämän kanteluasian vaiheilla tarkoituksin häivyttää tilaisuuksiin liittyvä hartailu. Keski-Suomessa tunnetaan "käräjäsaarna". Laissa ei ole mainintaa avajaistilaisuuksien tai käräjähartauden tai käräjäsaarnan järjestämisestä. Vuoteen 1970 saakka laissa mainittuiin samassa merkityksessä "jumalanpalvelus".

Nykylaissa ei ole kielletty "avajaistilaisuuden" järjestämistä kutsuttiinpa sitä millä nimikkeellä tahansa. Uskontojen ja kaikkien muidenkin aatteiden tuputtaminen oikeuslaitoksen vaiheilla on sopimatonta.

Laamanni pyrkii tässä yhteydessä ikään kuin siirtämään huomion ja painon pois hartausosuudesta. Toisaalta hän mainitsee niinkin, että käräjähartaus on ollut odotettu ja arvostettu tapahtuma.

Yleiskuva laamanni Latva-Teikarista on, että hän on uskonnollisuuteen kallistuva henkilö ja vetää kotiin päin sen verran kuin minkä arvelee menevän täydestä.

Laamannin selvitys on aukollinen. Papinkin läsnäolo käräjähartaudessa on varmentamatta. Aukot pitää tässä täyttää. Myös uusia reunatäydennyksiä on lupa tehdä. Täyttöihin sisältyy epävarmuustekijä, jonka ilmaisen "varmaankin / kenties" -varauksella.

Tuomioistuimen riippumattomuudesta, puolueettomuudesta ja käräjähartausperinteestä sekä yhdenvertaisuudesta ja uskonnonvapaudesta

AOK (tai esittelijä) kirjoittaa tämän otsikkoryhmän alla neljä tiheää liuskaa perusteluaineistoa. Kirjoitus luotaa valtiovallan kolmijako-oppia ja tuomarin virassapysymisoikeutta myöten. Kirjoitus on yleissivistävä. Suosittelen lukijaa lukemaan sen alkuperäistekstistä itse ja ajatuksen kanssa. Viittaan hakusanoihin google, käräjähartaus, kantelu, 17.1.2012. Joitakin helmiä kerään tekstistä tähän.

"Tuomarin tulee voida käsitellä ja ratkaista asia ennakkoluulottomasti ja vapaana epäasiallisesta ulkopuolisesta vaikutuksesta." Pelkkä puolueettomuuden horjumisen vaara aiheuttaa esteellisyyden.

"...poliittinen tai uskonnollinen katsomus tai muu vastaava ideologia ei yleensä aiheuta esteellisyyttä. Mikäli tuomari on kuitenkin sitoutunut erityisen vahvasti tai julkisesti johonkin ryhmään ja asianosainen kuuluu samaan ryhmään tai edustaa yhtä vahvasti täysin vastakkaista ideologiaa, tuomarin puolueettomuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Ilman erityistä toisen suuntaista näyttöä tuomari katsotaan puolueettomaksi."

"Käytettävissäni (AOK) olevan selvityksen perusteella käräjähartauksien järjestäminen Seinäjoella ei vallinneissa olosuhteissa ole yleisesti horjuttanut tuomioistuinten puolueettomuuden uskottavuutta, eikä ole syytä epäillä, että tuomioistuimen jäsenten mahdollinen osallistuminen niihin olisi aiheuttanut esteellisyyttä."

Hallituksen esityksen (HE 62/1969 vp. s. 4) ja lakivaliokunnan mietinnön mukaan jumalanpalvelusta koskevan määräyksen säilyttämistä yleisessä laissa ei voida pitää nykyaikaisen (1969) käsitystavan mukaisena. Määräys poistettiin laista 1.1.1971, niin myös määräys käräjärauhasta. Käräjäjumalanpalveluksen / käräjähartauden pitämistä ei kielletty. Vähemmistö olisi halunnut pitää jumalanpalveluksen edelleen pakollisena.

Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Tuomarin tulee lähestyä asiaa ikään kuin ulkopuolisen kannalta.

Tämän jälkeen AOK tarkastelee tilannetta lähemmin nykyisen oikeustilan valossa. AOK:nkin mielestä oikeustila on muuttunut.

Julkisella vallalla on aktiivinen velvollisuus turvata perusoikeudet.

Negatiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus olla ilmaisematta vakaumustaan millään tavalla, ei välillisestikään käyttäytymisellään.

Euroopan valtioilla on liikkumavara hoitaessaan suhteitaan uskontoihin.

Toiminnan tai tilaisuuden järjestäjä vastaa järjestelyjen aatteellisesta lainmukaisuudesta.

Vielä AOK lausuu, että ev.lut. ja ort kirkoilla on Suomessa erityislaatuinen suhde valtiovaltaan. Tätä erikoissuhdetta on kuitenkin tarkasteltava suhteessa uskonnonvapauteen ja erityisesti sen negatiiviseen ulottuvuuteen. Esimerkiksi valtiopäivien, koulujen, sosiaali- ja terveydenhuollon laitostaen ja puolustusvoimien toiminnot ja juhlatilaisuudet tulee järjestää siten, että kukaan ei joudu vastoin tahtoaan osallistumaan itselleen vieraan uskonnon harjoittamiseen.

Perustelujen arviointia

Kysymys on siis siitä, oliko laamanni tai joku alempi tuomari tai lautamies tai syyttäjä Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa siinä määrin uskonnollinen / lestadiolainen, että hän oli esteellinen käsittelemään uskonto- tai uskonnottomuuspitoista juttua, jos sellainen juttu olisi tullut käräjäoikeudessa esille. Käräjähartauden järjestäminen ja siihen osallistuminen antaa aiheen olettaa, että perusteltuja epäilyjä siihen suuntaan oli.

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 6 § 1 momentti 2 kohta. Tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 § 2 ja 3 momentti: Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Euroopan ihmisoikeussopimus lupaa kaikille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Se on enemmän kuin mitä oikeudenkäymiskaaren 13 luku lupaa. Oikeudenhoidon tulee myös näyttää hyvältä. Seinäjoella ei näyttänyt. Ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomen oikeudenhoidosta lukuisia huomautuksia erityisesti oikeudenkäytön hitaudesta ja liian tiukasta sananvapaudesta. Myös muutamia uskontoihin liittyviä asioita on ihmisoikeustuomioistuimessa käsitelty.

Käräjäsaarnan pitäminen on edelleen mahdollista vaikka se on nykyaikaisemman käräjäoikeusperinteen kanssa vieläkin enemmän ristiriidassa puolueettomuusvaateen kanssa.

Hallituksen esityksessä (HE 309/1993 vp. s. 55) mainitaan, että ketään ei saisi velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai "muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen". Osallistumattomuusoikeus esitettiin näin koskemaan myös "muita uskonnollisia tilaisuuksia". Eduskunta ulotti osallistumattomuusoikeuden koskemaan vasta "Uskonnon harjoittamista". "Muu uskonnollinen tilaisuus" edustaa pienempää uskonnollisuutta kuin "uskonnon harjoittaminen". Näin perustuslain osallistumattomuusoikeuslausuma vapauttaa osallistumisen vasta "uskonnon harjoittamisesta". Näin "muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen" pitää osallistua myös pakollisesti ja omantunnon vastaisesti. Mainitsen esimerkkinä pakollisesta ja omantunnon vastaisesta osallistumisesta "muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen" uskonnon opetuksen yhteydessä tapahtuvan rukoilun ja virren veisuun.

Seinäjoen tapauksessa ei ole syntynyt kiistaa käräjähartauksien uskonnollisesta luonteesta ja uskonnollisuuden määrästä. Ne ovat kaikkien mielestä uskonnon harjoittamista ja osallistumattomuusoikeus on ollut voimassa.

Aineistossa ei mainita, miten kauan Seinäjoen käräjähartaudet kestivät, puoli tuntia vai tunnin.

Missään ei ole mainittu, että ketään ei saisi vastahoukutella jäämään pois käräjähartauksista tai muista, jos sellaisia vielä jossain järjestetään Seinäjoen opetuksen jälkeenkin. Mahdollinen vastahoukuttelu ei saa olla rankempaa ja härskimpää kuin houkuttelu ja painostaminen hartailuun päin on.

AOK kutsuu päätöstään tai ohjeistustaan arvioinniksi.

"Arviointi

Saadun selvityksen mukaan käräjäoikeudessa tammikuussa 2009 istuntokauden avajaisten yhteydessä järjestetty käräjähartaus oli jäänyt lajissaan viimeiseksi. Muita hartaustilaisuuksia ei ole järjestetty, myöskään virka-ajan ulkopuolella. Laamannin selvityksen mukaan käräjähartausperinteen jatkumisen sallimisessa oli ollut kysymys pitkän paikallisen perinteen arvostamisesta. Tilaisuuksiin osallistuminen oli ollut vapaaehtoista.

Olen edellä jo arvioinut, ettei käräjähartauksien järjestäminen ollut horjuttanut käräjäoikeuden puolueettomuuden uskottavuutta. Uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta tilaisuuksien käytännön järjestelyjen toteuttamisesta saatuun selvitykseen perehdyttyäni tiedossani ei ole, että tilaisuuksiin osallistuneet olisivat vastoin vakaumustansa joutuneet osallistumaan uskonnon harjoittamiseen.

Hartaudet oli järjestetty kuitenkin siten, että ne liittyvät läheisesti muuhun virkatoimintaan. Myös hartauksien näyttäytyminen osana paikallista oikeudenhoidon perinnettä on omiaan luomaan siihen osallistumiseen painostuksellisen elementin. Vaikka asia ei ole selvityksissä tullut esille en pidä poissuljettuna sitä, etteivätkö hartaustilaisuudet olisi voineet näistä syistä tosiasiallisesti vaarantaa käräjäoikeuden henkilökunnan tai tilaisuuksiin kutsuttujen sidosryhmien edustajien negatiivista uskonnonvapautta.

Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ongelmattomampaa olisi ollut, jos kyseessä oleva uskonnollinen tilaisuus olisi järjestetty sille erikseen varatussa tavanomaisessa paikassa ja virastoajan ulkopuolella, kuin sijoitettuna osaksi muuta virkatoimintaa - kuten koulutus-, tiedotus tai viranhoitoon liittyvää juhlatilaisuutta - virka-aikana, viraston tiloissa ja viraston kutsusta.

Näkemykseni mukaan oikeuslaitoksessa järjestettävät, tuomioistuimen itsensä järjestämät ja koolle kutsumat uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Näin on etenkin silloin, kun niitä on järjestetty käsillä olevan tapauksen tavoin.

Vaikka perinteiden noudattaminen sinänsä voi olla arvokasta, laillisuusvalvonnassa lähtökohdaksi on otettava se, mikä on perinteen sisältö muun muassa perusoikeuksien näkökulmasta. Tässä tapauksessa perinteessä on ollut kysymys uskonnon harjoittamisesta, jolla on tässä yhteydessä oikeudellinen merkityksensä. Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle.

Johtopäätökset ja toimenpiteet

Saatan edellä lausumani käsitykset laamannin tietoon. Ratkaisu lähetetään tiedoksi myös oikeusministeriöön. Kantelu ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin."

Arvioinnin arviointia

Perusasetelma on, että AOK:n mielestä Seinäjoella tuomarin puolueellisuuden vaara on uhannut, vaan vaara ei ole toteutunut.

Arviointi on sovittelevaa, mutta kohtuullisen tiukkaa tekstiä. Arviointi ei lyttää laamannia kertaläimäyksellä maan rakoon. Arviointi huomioi seinäjokelaisten myönteisetkin piirteet. Arvioinnissa AOK ikään kuin tikulla kaivaa uutterasti esiin kaikki seikat, joista hänellä on jotain sanottavaa.

Arviointi johtaa käräjähartauksien päättymiseen tässä maassa. Oikeudenhoidon sektorilla on saavutettu merkittävä edistysaskel. Kiitokset Seinäjoen vapareille. Tiedossa on, että Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen on järjestänyt hartailua viime aikoihin saakka.

Arvioinnissa mainitaan, että negatiivisen uskonnonvapauden loukkausta ei ole tullut AOK:n tietoon. Ilmaisu jättää auki rakosen, että mainittu loukkaus on kuitenkin saattanut tapahtua, se vain ei ole tullut AOK:n tietoon. Lukutaitoiselle lukijalle selviää minkälaisesta todennäköisyyden asteesta on kysymys.

AOK esittää sanomisensa selostamalla miten eräät keskeiset toimet hartaustilaisuudessa olisi hoidettu ongelmattomammalla tavalla. AOK tarkoittaa, että selostamansa ongelmattomampi menettelytapa on sekin vielä jonkin verran ongelmallinen. Laamannilla on tilaisuus ottaa käyttöön täysin ongelmaton menettelytapa.

En pidä poissuljettuna sitä, että apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on ateisti. Tämä vaikuttaa hänen virkansa hoitoon samalla tavoin paitsi eri suuntaan, kuin laamanni Latva-Teikarin uskonnollisuus vaikuttaa hänen virkansa hoitoon. Kumpikin ovat yleisesti esteettömiä hoitamaan virkojaan. Meikäläisen ateistin vinkkelistä Latva-Teikarin uskonnollisuus häiritsee.

Erikoisen tyyppistä hallintoa on se, kun AOK ei ole antanut Seinäjoen vapareille tilaisuutta lausua laamannin vastineesta. Uutta on myös se, kun Seinäjoen vapareille ei mainita lähetettävän kappaletta AOK:n arvioinnista. Tosin alkupuolen tekstin mukaan laamannin selityskopio lähetetään arviointiasiakirjan mukana vapareille. Minulla on ennestään kokemusta OK:n ja EOA:n typistetystä prosessikäytännöstä. OK:lla ja AOK:lla on lupa hoitaa asiat haluamallaan tavalla.

Asian käsittely AOK:lla kesti yli 2 vuotta. Siellä on valtava ruuhka. Enimmät asiat ovat tällaisia pienehköjä periaatteellisia juttuja. OK tai AOK ohjaa virkamiehen korvasta taluttaen oikealle polulle. Hyvä näin. Ankarimmillaan OK:lta rapsahtaa syytemääräyskin tai rikostutkintamääräys.

Tuomarin uskonnollinen tai uskonnoton vakaumus tekee kantajastaan esteellinen vasta jos ominaisuus on kantajassaan hallitseva. Tavallinen tusinauskovainen ja tusina-ateisti ei ole ilman muuta esteellinen. Raja on veteen piirretty viiva. Tuomari ei voi mennä todistamaan jehovien telttaan tai rähmistelemään islamistien moskeijaan tai kaatumaan Nokialle riskeeraamatta esteettömyyttään.

Tuomarillakin on tavanomainen uskonnonvapaus virkansa ulkopuolella. Hän voi käydä joka sunnuntaiaamu tusinamaallistuneessa ev.lut. kirkossa riskeeraamatta esteettömyyttään.

Seuraava porras tästä eteenpäin on pohtia miten pitäisi suhtautua kuviteltuun tapaukseen, kun laamanni, käräjätuomari tai lautamies osallistuu tulevaisuudessa käräjähartaudeksi kutsuttuun tilaisuuteen, jonka järjestää seurakunta omissa tiloissaan virka-ajan ulkopuolella. Pelkkä osallistuminenkin voi vaarantaa alttiin tuomarin puolueettomuuden. Tämä on rajatapaus. Selostettu kuviteltu tapaus edellyttää toteutuessaan yhden kantelun OK:lle. Tuomari voi puolustuksekseen väittää, että hän sai sieltä jotain ammatillisesti tarpeellista tietoa ja henkilötuntemusta altistumatta puolueellisuuteen.

Oikeuskäytännöstä ei löydy kotimaasta kohtuullisella hakemisella juttuja aatteellisesta esteellisyydestä. Hakusanalla "ennakkoasenne" löytyy jotain sinne päin. Lähinnä on tapaus, jossa vapaamuurarilooshiveli oli esteellinen tuomitsemaan toisen veljen tekemisiä.

Käräjähartailua Keski-Suomessa

Jämsään valmistui 1999 komea valtion virastotalo komeine käräjähuoneistoineen. Laamanni Hannu Rajalahti järjesti huoneiston avajaissiunaustilaisuuden. Papin poika ja säästöpankkimies Pohjanmaalta. Paikalla olivat ministerit Koskinen ja K. Häkämies, omat tuomarit ja kansliaväki, lautamiehet, syyttäjät, lehdistö ja pappi. Keski-Suomen asianajajien puheenjohtaja oli kenties kutsuttu, meitä rupuasianajajia ei. Kenties juuri minua, julkiateistia, ei haluttu kutsua. Tasapuolisuuden säilyttämiseksi ei silloin voitu kutsua muitakaan.

Minä mielsin, että käräjähuoneiston siunaus oli sopimatonta siten kuin myöhemmin käräjähartaus Seinäjoella. Minä en kuitenkaan kannellut siunauksesta OK:lle. Rajalahti siirtyi Jämsästä korkeimpaan oikeuteen oikeusneuvokseksi ja sai 2011 tasavallan presidentiltä Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin.

Laamanni Kalevi Särestö piti aikoinaan käräjäsaarnan Jämsän käräjäoikeudessa. Hän kutsui saliin kaikki läsnä olevat. Minä en mennyt. Oven läpi kuulin kun pappi soitti ja lauloi ja puhui jotakin. Sitten tuli ensimmäinen juttu ja Särestö muljautteli minuun päin.

Säästöpankki velkoi aikoinaan Jämsän käräjäoikeudessa saataviaan. Salin seinällä oli säästöpankin lahjoittama mainoskello, jonka taulussa oli säästöpankin silloinen logo, mallia "Eino Poutiainen". Vaadin kelloa poistettavaksi seinältä asian käsittelyn ajaksi, koska sen saantotapa ja logo vaarantaa laamannin ja lautamiesten puolueettomuuden. Jumalinen laamanni Särestö piti neuvottelutauon. Kello pysyi seinällä ja Särestö loukkaantui.

Jämsäläiset veljekset olivat tapelleet kotipihallaan. Särestö sekoitti veljesten etunimet ja kysyi minulta jotain sekavaa. Minä en korjannut Särestön erehdystä, vaan sanoin, että minä en ymmärrä kysymystä. Särestö heitti minut ja puolustamani veljen ulos miettimään vastauksia. Oikeudenkäymiskaari ei tunne tuollaista ulosheittoperustetta. Hetken päästä meidät kutsuttiin sisään ja asian käsittelyä jatkettiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tulkitsen tämän Särestöltä uskonnolliseksi vihan ilmaisuksi minua, ateistia kohtaan.

Laamanni Särestö piti 1990-luvulla pitkään käräjäsaarnoja Kuhmoisten käräjäoikeudessa.

Kihlakunnantuomari Herva tuli Jämsään 1971. Hän piti ravintolassa virka-aikana tuliaisjuhlan lautamiehille, auskultanteille, kansliahenkilökunnalle, lehtimiehille ja suurelle joukolle asianajajia. Jotakin siinä puhuttiin, syötiin, vaan ei hartailtu eikä dokattu. Kenenkään riippumattomuus ei vaarantunut. Ehkei hyvävelikerhojakaan syntynyt.

Tuomareilla ja asianajajilla oli tapana kokoontua Jyväskylässä myös iltaiseen aikaan, jolloin dokattiinkin asianajajien maksaessa viulut. Silloin saattoi ainakin asianajajien palkkioiden arviointi suuntautua puolueellisille raiteille. Yllättäen 1980-vuosikymmenen lopulla tuomarit eivät enää ilmestyneet yhteisiin pippaloihin, vaan kenties ryystivät parempaa konjakkia hienommassa kapakassa hienommalla porukalla ja jopa omaan laskuunsa.

Jyväskylän ev.lut. seurakunta järjesti aikoinaan kirkossa yhden hartauden Keski-Suomen tuomioistuin- ja hallintoväelle mukaan lukien asianajajat. Minä menin sinne. Sali oli puolillaan miehiä. Paikalla oli muutamia virkapukuisia komisarioita. Tuntemiani tuomareita ja asianajajia ei ollut. Pappi piti puheen. Ei rukoiltu eikä laulettu virsiä. Jotain musiikkia saattoi olla. Kaikki kuunneltiin istualtaan. Minä ja kukaan muukaan, paitsi pappi, emme käyttänyt puheenvuoroja. Tilaisuus kesti puoli tuntia. Tässä ei ollut häiritsevää imua mihinkään suuntaan, kun tuomareita ei näkynyt.

Mikkelin panttivankidraamassa syytettiin poliisipäällikköä virkavirheestä ja kahdesta kuolemantuottamuksesta. Käräjäsalin hyllyllä oli poliisin viiri. Asianajajat vaativat viiriä poistettavaksi tämän asian käsittelyn ajaksi koska se vaarantaa käräjäoikeuden riippumattomuuden suhteessa poliisipäällikköön. Aasiasta piti neuvotella pitkään ennen kuin viiri poistettiin, poistettiin kuitenkin, niin kuin lehdissä kerrottiin. 

Raimo Toivonen
täysinpalvellut asianajaja