Sukututkijoiden ja ev.lut. kirkkoherranvirastojen välinen riita koskee sukututkimustietojen luovuttamistapaa. Sukututkijat vaativat saada edelleenkin tutkia (omatoimisesti) kaikkia kirkonkirjoja. Kirkkoherranvirastot kieltävät tämän tutkimustavan alle satavuotiaiden tietojen osalta. Riitaa ei ole esim. siitä, mitä tietoja kirkkoherranvirastoista pitäisi saada, vaan siitä, millä tavoin tietoja pitäisi saada.

Kirkkoherranvirastojen tulee valvoa toimintaansa siten, ettei henkilöiden ja vainajien arkaluontoisia tietoja eikä edes pyytäjille tarpeettomia tietoja vuodeta virastosta ulos. Tämä on ehdoton laki eikä toivomus ja siitä on yksityiskohtaisia menettelytapasäännöksiä sivukaupalla. Laeista löytyy myös pykälä siitä, miten tietoja annetaan omatoimisesti tutkien. Arkaluontoiset ja julkiset tiedot ovat kirkonkirjoissa sekaisin.

Vastakkain ovat perustuslailliset oikeudet toisaalta saada tietoja ja toisaalta arkaluontoisten tietojen tietosuoja. Tämä lainsäädännön ala sisältää erinäisiä ristiriitoja ja ongelmia. Tilannetta sekoittaa se, että säännökset on siroteltu jopa neljään eri lakiin.

Tietosuoja ja tietojen luovutusrajoitukset päättyvät nykylain mukaan kun henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta tai kun poissa olevaa henkilöä koskevan viimeisen merkinnän tekemisestä on kulunut 100 vuotta. Tämän aikataulun puitteissa arkaluontoiset tiedot muuttuvat julkisiksi.

Jos kirkonkirjasta (kirjasta) tai irtolehdeltä löytyy yksikin määräaikaa nuorempi arkaluontoinen tieto, niin koko kirja tai sivu laitetaan takaisin kassakaappiin omatoimisen sukututkijan ulottumattomiin. Aikarajoitukset voivat näin olla mainittua aikamääriä pitemmätkin.

Kirkonkirjat ovat seurakuntien omaisuutta, hallussa ja vastuulla. Kirkkoherranvirastot päättävät, miten ne hoitavat ja hyödyntävät omaisuuttaan ja miten toteuttavat tietosuojan. Eräs hoitotapa on kieltää arkaluontoista aineistoa sisältävän aineiston omatoiminen tutkinta kokonaan. Tämä hoitotapa suosii ja helpottaa kirkkoherranvirastoja ja sortaa sukututkijoita.

Kompromissivaihtoehto olisi sallia omatoiminen tutkintatapa luotettavien sukututkijoiden toimittamana, jolloin silloinkaan tietovuotoja luultavasti ei tapahdu. Tämä hoitotapa huomioi sukututkijoiden tarpeet. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksen mukaan omatoimisen tutkinnan sisältävä vaihtoehto ei ole mahdollinen.

Jaettaessa kirkonkirjoihin kohdistuvaa omistus- ja määräämisoikeutta valtion ja seurakuntien kesken on huomattava, että "Valtio korvaa seurakunnille tietojen ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset lukuun ottamatta tietojen ilmoittamisesta aiheutuvia kustannuksia" (Väestötietojärjestelmälaki VTJL 71 §). Niin kuin tiedetään, niin kirkkotaho perustelee yhteisövero-osuuttaan noin 120 miljoonaa euroa sillä, että se hoitaa oman väestörekisteritoimensa ja hautaustoimen. Väestötietojen luovuttamisen seurakunnat ovat säilyttäneet omana rahasamponaan.

Yleispaimenkirjeessään 10.3.2011 ev.lut. "Kirkkohallitus suosittaa yhtenäiseksi käytännöksi ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen edellyttämän henkilötietojen suojan toteuttamiseksi, että jatkossa kaikki seurakunnat ja keskusrekisterit antaisivat lupia ainoastaan sataa vuotta vanhempien kirkonkirjojen (omatoimiseen RT) tutkimiseen." Kirkkoherranvirastot noudattavat suositusta kuuliaisesti siten tulkittuna, että ne epäävät kaiken sataa vuotta nuorempaa arkaluontoista tietoa sisältävän arkistoaineiston omatoimisen tutkimisen. Kirkkotaho on valinnut laajan kiellon. KHO on hyväksynyt laajan kiellon.

Paimenkirjeessä jää omatoiminen tutkintavaihtoehto vähälle huomiolle.

Sukututkijat ovat kirkkotahoon enemmän äkeissään kuin vapaa-ajattelijat.

Kirkon tiedotuskeskus pehmentää omassa paimenkirjeessään myöhemmin, että kirkkohallituksen suositus jättää kirkkoherranvirastoille mahdollisuuden harkita onko mahdollista myöntää lupa alle satavuotiaiden tietojen omatoimiseen tutkimiseen. Kirkkohallitus ja kirkon tiedotuskeskus ovat eri linjoilla.

Arkistolaitos sallii omatoimisen tutkimisen valvotusti. Toisaalta arkistolaitos ja toisaalta ev.lut. kirkkotaho ja KHO ovat ohjeistuksissaan ja päätöksissään eri linjoilla. Tietosuojavaltuutettu myötäilee kirkkotahon ja KHO:n näkemyksiä.

KHO:n päätös on kummallinen. Ensiksi tulee mieleen, että kirkkotaho ja KHO ovat hyvävelikerhossa keskenään.

Kirkkohallitus puolustautuu, että kirkkoherranvirastojen henkilökunta antaa virkatyönä kaikki sukututkimuksessa tarvittavat luovutuskelpoiset tiedot, maksullisina tosin. Sukututkijat eivät luota virkailijoiden asiantuntemukseen.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kirkkoherranvirastot vaikeuttavat tietojen omatoimista tutkintaa saadakseen suureen rahan puutteeseensa paljon tutkimustehtäviä ja runsaasti palkkiotuloja. Jäsenten erotessa ev.lut. kirkosta suurin joukoin vararahastot uhkaavat vajentua. Tutkimus maksaa virkatyönä tehtynä 33 euroa tunti. Vähimmäismaksu on 11 euroa aloitetulta 20-minuuttiselta. Seurakunta laskuttaa sukututkijaa virkailijan kuuden tunnin työpäivästä 198 euroa. Maksu ylittää omakustannushinnan. Maksut ovat samat, niin kuin pitääkin olla, riippumatta siitä onko tutkija ev.lut. kirkon jäsen tai ei.

Hieman kauempaa etsien löytyy kirkkotahon suosittamalle ja noudattamalle sadan vuoden rajoitukselle lisäolettamusperuste: Kirkkoherrat haluavat estää pääsyn tutkimaan esikollegojensa tekemisiä kansalaissodassa valkoisten aateveljinä. Lisäolettamus koskee valkopappeja, jotka ovat kuolleet viimeistään vuonna 1961 ja joiden arkaluontoiset tiedot ovat 50 vuoden säännön mukaisesti julkisia. Valkopappeja koskevat julkiset tiedot ovat sellaisia, että kirkkoherranvirastojen papit ovat kaikkein suurimmassa kiusauksessa antamaan virkatyönä vääriä tietoja tai jättämään tiedot kokonaan löytämättä. Tältä osin olisi erityisen tärkeää saada tutkia tiedot omatoimisesti. Todettakoon kuitenkin, että valkopappeja koskevat tiedot eivät ole keskeisiä sukututkijoiden kannalta.

Korostetaan, että vuosina 1912 - 1961 kuolleitten pappien tiedot ovat julkisia. Kirkkotahon omaksuman sadan vuoden säännön mukaan nämäkin tiedot ovat omatoimisen tutkinnan ulkopuolella.

Arkaluontoisia ovat 1962 ja sen jälkeen kuolleitten henkilöiden eräät tiedot niin myös vuonna 1912 ja sen jälkeen kadonneiden henkilöiden eräät tiedot.

Laissa on siis sadan vuoden pykälä, jonka mukaan poissa olevan henkilön arkaluontoiset tiedot ovat salaisia 100 vuotta merkinnän tekemisestä, On myös kirkkotahon tekaisema sadan vuoden sääntö, joka kieltää kaikkien alle sata vuotta vanhojen tietojen omatoimisen tutkimisen. Nämä saman nimiset säännöt pitää erottaa toisistaan.

Minkälaisia arkaluontoisia henkilötietoja kirkonkirjoissa sitten on ja kuinka paljon? Siellä on rangaistustietoja siihen saakka kunnes rikosrekisteri perustettiin. On sairaustietoja siihen saakka kunnes sairaalat rupesivat tallentamaan potilastietoja. On tietoja pappien tekemisistä kansalaissodassa. On tietoja vakaumuksista. On henkilötunnukset ja monia muita tietoja. Tiedot ovat yleisesti vanhoja. Papille tehtyjen synnintunnustusten salaaminen on ymmärrettävää. Samoin henkilötunnusten pääte.

Sukututkimuksia ja sukukirjoja on tehty aikaisemmin omatoimisesti paljon eikä niissä ole esiintynyt arkaluontoisia tietoja. Tästä päätellen sukututkijat ovat kunnollista väkeä ja tietosuoja toimi ja piti silloin hyvin. Ei ole syytä epäillä, etteikö se pitäisi myös jatkossa. Tietojen vuotaminen ei ole ongelma.

Toisaalta olisi toivottavaa, että sukukirjoissa mainittaisiin yli 50 vuotta sitten kuolleitten henkilöitten arkaluontoisia, mutta nyt jo vapaita tietoja, uskonnollisiakin. Voi, mikä ryyti lisää sukututkimussuolle.

KORKEIN HALLINTO-OIKEUS SUKUTUTKIMUSSUOLLA

Herra J:n hakemuksen saada tutkia kirkonkirjoja omatoimisesti hylkäsivät

- kirkkoherranvirasto,
- kirkkoherranvirasto oikaisuvaatimusmenettelyssä,
- maistraatti,
- hallinto-oikeus (HaO) ja
- KHO.

Koko prosessi vei aikaa 4 vuotta.

KHO:n päätös ei ole vuosikirjaratkaisu eikä sitä ole julkaistu vuosikirjaratkaisujen luettelossa, vaan muualla Finlexissä. Päätöksellä on vain tavallinen ennakkotapausarvo.

Herra J:n asiamies, varatuomari Sjöblom kertoo KHO:lle sellaistakin syvällistä lakitietoa, jonka KHO hallitsee jo ennestään. Minä olen joiltakin osin eri mieltä Sjöblomin kanssa. Sjöblom ei ole asianajaja.

Prosessi käytiin vanhan väestötietolain ja henkilötietolain mukaan loppuun saakka, vaikka uusi väestötietojärjestelmälaki oli jo tullut voimaan prosessin aikana.

Internetin mukaan herra J. on päätoiminen sukututkija vuosikymmenten kokemuksella ja varmaankin tunnettu ja luotettu henkilö Suomen kirkkoherranvirastoissa. KHO:n päätöksestä ilmenee, että herra J. ei ole pitänyt lippalakkia päässään kirkkoherranviraston sisätiloissa eikä tehnyt mitään muutakaan, mikä nakertaisi hänen kansalaiskuntoaan ja luotettavuuttaan ja estäisi häntä tämän puolesta saamasta tutkia kirkonkirjoja omatoimisesti. Kun KHO:n päätös on omituinen, niin herra J:täkin on pitänyt epäillä.

Jos herra J. ei ole kirkon jäsen tai on jopa aktiivi jyrkkä ateisti, niin sekään ei ole este antaa hänen tutkia kirkonkirjoja omatoimisesti jos vaan kaikki muutkin tutkintaluvan saamisen edellytykset täyttyvät. Olemme näin selvittäneet sukututkimussuota pitkävartisilla saappailla muutaman harppauksen verran.

KHO mainitsee päätöksensä pykäläluettelossa erityisesti julkisuuslain 10 §:n, kirkkolain, (vanhan) väestötietolain 25.1 §:n, (vanhan) väestötietoasetuksen 31 §:n, henkilötietolain, ja hallituksen esityksen (HE 192/1998 vp).

KHO lausuu, että "Kirkonkirjat sisältävät yksityisyyden suojaa koskevia arkaluontoisia henkilötietoja, joita ei voi erottaa muista tiedoista." Luovutuksen ehdot eivät täyty. KHO ei muuta HaO:n päätöksen lopputulosta. Valitus hylätään. Herra J. ei saa lupaa tutkia kirkonkirjoja omatoimisesti.

Herra J. kertoo blogissaan asioineensa aikaisemmin eräässä toisessa kirkkoherranvirastossa ja tulleensa heitetyksi sieltä ulos. Maistraatti määräsi kirkkoherranviraston antamaan tiedot. Tämä vaihe osoittaa, että kysymys omatoimisesta tutkinnasta on tulkinnanvarainen.

Väestötietojärjestelmälaki on ainakin nimeltään ja ilmaisuiltaan hieman muuttunut. Silmäilen seuraavaksi tarkemmin mitä olisi tehtävissä omatoimisen tutkintamenettelyn saamiseksi ja vakiinnuttamiseksi sukututkijoiden käyttöön tai mitä muita keinoja kenties olisi käytettävissä tai toivottavissa. Hyödynnän KHO:n päätöksen antaman kokemuksen.

KOKONAAN UUSI SUKUTUTKIMUSSUO

Suomen perustuslaki 12 §. Viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia eräin poikkeuksin.

Julkisuuslain 10 §. "Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon."

(Uusi) Väestötietojärjestelmälaki (VTJL) 661/2009 28 §. Tietoja voidaan luovuttaa. Tämä tarkoittaa, että tiedot luovutetaan tai ei luovuteta sen mukaan täyttyvätkö kaikki luovutuksen ehdot. Kirkkoherranvirastot harkitsevat tapaus kerrallaan täyttyvätkö kaikki ehdot. Mielivalta ei saa ohjata virkailijaa päätöksen teossa. "Voidaan"-ilmaisu ei oikeuta mielivaltaan.

Tietoja ei saa luovuttaa, jos luovuttamisen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämää ym. tai vaarantavan valtion turvallisuutta. Pelkkä perusteltu epäilykin riittää estämään luovutuksen. Luovutusten nihkeyttä kuvastaa se, että vain hakijalle tarpeellisia tietoja luovutetaan. Luovutettuja tietoja saa käyttää vain ilmoitettuun tarkoitukseen. Juorueukot ja urkkijat eivät saa tietoja, vaikka kaikki tiedonsaannin ehdot täyttyisivät. Yleinen nihkeys ja epäluulo tulevat esiin myös, kun joku haluaa tutkia kirkonkirjoja omatoimisesti. Halutaan välttää tietovuotoja kaikin keinoin. Tämä on pelin henki.

VTJL 33 §. Sukututkimusta varten tietoja voidaan luovuttaa, mutta niitäkin tietenkin vain, jos kaikki luovutuksen ehdot täyttyvät. Henkilötietolain 18 erityispykälässä on luettelo niistä tiedoista, joita sukututkijoille voidaan antaa. Sukututkijat saavat joitakin tietoja, joita muut eivät saa.

Sukututkimustietoja ei voi nykylain mukaan saada sillä perusteella, että sukututkimus rinnastuu tieteellisen tutkimukseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen tai markkinointiin. Näin siksi, kun sukututkimuksesta on olemassa oma pykälänsä.

VTJL 45 §. 50 vuoden ja sadan vuoden kieltoajat ovat olemassa. 50 vuoden määräaika tarkoittaa, että henkilöä koskevat tiedot ovat tuon ajan arkaluontoisia henkilön kuolemasta. Sadan vuoden kieltoaika tarkoittaa, että kadonneen henkilön tiedot ovat arkaluontoisia sata vuotta viimeisen kirkonkirjamerkinnän tekemisestä. Suojellaan henkilöitä elinaikanaan ja kuolemansa jälkeen. Suojellaan omaisia henkilön kuoleman jälkeen.

VTJL 46 § 2. "Rekisterihallinnon viranomainen voi tässä laissa säädetyin edellytyksin antaa henkilölle oikeuden tutkia (omatoimisesti RT) valvonnassaan väestötietojärjestelmään kuuluvia asiakirjoja ja muita vastaavia tietoaineistoja, joita ei ole otettu digitaalisessa muodossa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävään tietojärjestelmään."

Mainitun pykälän mukaan joitakin tietoja pitää kirkkoherranviraston antaa sukututkijalle omatoimisesti. Ilmassa on seuraavaksi kysymys, tarkoittako lausuma myös kiistanalaisia, alle 100-vuotiaita vapaita tietoja vai ainoastaan sitä vanhempia vapaita tietoja. Tulkitsen, että lausuma koskee myös alle 100-vuotiaiden ja alle 50-vuotiaiden vapaiden tietojen antamista luotettaville omatoimisille sukututkijoille. Niin selvästi omatoiminen tutkinta mainitaan. Huomioin tässä, että lakien ja oikeusjärjestyksen tulee palvella suurta yleisöä eikä toisin päin. KHO on toista mieltä. Tässä palataan kysymykseen, toteutuuko tietosuoja omatoimisessa tutkinnassa vai ei. Ja siis ovatko sukututkijat yleensä luotettavaa väkeä vai ei. Tässä palataan myös seurakuntien todelliseen perusteeseen, rahan keräämiseen.

Vanhan väestötietolain 28 § ja uuden väestötietojärjestelmälain 46.2 § myöntävät omatoimisen tutkinnan samalla tavalla ja yhtä laajasti vaikkakin eri sanakääntein.

Digiaineisto
VTJL 46.2 § sisältyvä sivulause olisi ansainnut, kielteisyydestään huolimatta, päälauseen tai jopa erillisen pykälän arvon. Edelleen, tämä tärkeä asia olisi ollut tarpeen erottaa selvyyden vuoksi paremmin vieläkin tärkeämmästä asiasta: omatoimisen tutkinnan sallimisesta.

Eli siis digitaalisessa muodossa olevaan aineistoon sukututkijaa ei päästetä tutkimaan omatoimisesti. Näin ankara ja haitallinen demokraattisen eduskunnan säätämä rajoitus perustuu pelkoon, että sukututkijoiden joukossa sittenkin on pettureita, jotka saattavat läpäistä kirkkoherranviraston tiheän seulan ja jotka anastavat kirkkoherranvirastosta, korkeaa tietotekniikkaa käyttäen, suuren määrän arkaluotoista aineistoa.

Pitänee tulkita, että omatoimisen tutkinnan kielto koskee vain arkaluontoista aineistoa sisältäviä digejä, eikä siis yli satavuotiaita tietoja. Näin kielto ei koske kaikkea digiaineistoa.

Jostain kummasta syystä riitakumppanit, kirkkotaho ja sukututkijat, kumpikaan eivät hiisku digiaineiston käyttökiellosta mitään. Kenties kirkkotaho perustaa kulisseissa asenteensa sukututkijoihin tähänkin momenttiin.

Vahingonkorvaus
Kirkkoherranvirasto, eli seurakunta on vahingonkorvausvastuussa lain vastaisesta henkilötietojen käsittelystä (HTL 47 §). Virhe voi olla kirkkoherranviraston virkailijan huolellisuusvirhe, joka on johtanut sukututkijan pariksi vuodeksi väärille raiteille. Seurakunta korvaa sukututkijalle vahingon.

Virhe ja vahinko voi kohdistua myös rekisteröityyn henkilöön tai hänen seuraajiinsa. Vaadittava huolellisuustaso määräytyy sen mukaan, mitä normaalisti voidaan virkailijalta vaatia.

Omatoimisen sukututkijan vilpillinen tai virheellinen toiminta voi aiheuttaa seurakunnalle vahingonkorvausvastuun. Tämä on omiansa terävöittämään kirkkoherranviraston virkailijoiden huolellisuutta ja epäluuloisuutta.

Kun sukututkija aiheuttaa omatoimisessa tutkinnassa vahingon itselleen, niin hän kärsii vahingon nahoissaan.

Sukututkija vastaa toiselle aiheuttamastaan vahingosta ja siis joskus yhdessä seurakunnan kanssa.

Seurakunnan vastuu ei poikkea tavanomaisesta vahingonkorvauslain mukaisesta julkisyhteisön vastuusta.

Vapaiden sukutietojen antamatta jättämisestä omatoimihalukkaalle tutkijalle ei seurakunnalle aiheudu vahingonkorvausvelvollisuutta, koska seurakunta voi vedota KHO:n päätökseen, kirkkohallituksen suositukseen ja tarjoamaansa virkatoimiseen tietojen luovutukseen.

Vahingonkorvauspuoli on saanut aiheettoman suuren huomion tässä riitelyssä. Kirkkotaho käyttää sitä tekohevosenaan ja pelotteluperusteena.

Rikoslaissa on luettelo vakavista tietorikoksista, jotka eivät tule tässä yhteydessä mainittaviksi. Henkilötietolaissa uhkaa sakko mm. sitä, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo vaikkapa tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä aiheuttaen siten toiselle vahinkoa. Tämäkin on etäisen luontoinen asia.

Tietosuojavaltuutettu korostaa parissa lausunnossaan kirkkoherranvirastojen vahingonkorvausvastuuta. Sukututkijoiden antama vaitiolovelvollisuus ei hänen mielestään juurikaan vähennä vastuuta. (Eli siis sukututkijat ovat valtuutetun mielestä kelvotonta sakkia. RT) Valtuutettu pohjustaa yleisesti hallinto-oikeuksien kannanottoja. Tietosuojavaltuutetun toimenkuvaan kuuluu huolehtia tietosuojasta. Sukututkijoiden tarpeet jäävät hänellä taustalle. Kenties valtuutettu ja kirkkotaho ovat hyvävelikerhossa keskenään. Tosin on valtuutettu esiintynyt myös sovittelijana riidassa.

Terminologiaa
Tietojen luovuttaminen on tietojen käsittelyä. Käsittelyä on paljon muukin kuin luovuttaminen. Selitettäköön tässä mitä tietojen luovuttaminen on ja mikä ei sitä ole. Luovuttamista on se, kun omatoiminen sukututkija poistuessaan kirkkoherranvirastosta salkun ja tietojen kanssa, tarpeen mukaan avaa salkun virkailijan tiskillä. Taskun pohjalla ei ole paperipalalla, nauhalla tai levykkeellä varastettuja arkaluontoisia tai vapaita tietoja. Sitten tutkija kävelee ulos.

Tietojen terminologista luovuttamista ei ole mainittujen tietojen kuljettaminen salaa taskun pohjalla tiskin ohi. Se on varastamista. Lain vastaista käsittelyä on sekin, kun tutkija laittaa kirkkoherranvirastossa taskun pohjalle paperipalalle ym. luvattomasti keräämiään arkaluontoisia tietoja tarkoituksin kuljettaa ne myöhemmin salaa pois. Käry voi käydä jo tuossa vaiheessa. Luovuttaminen ja varastaminen ovat eri asioita. Varkaus ei tuota omistus- ja käyttöoikeutta.

Luovuttamista ja käsittelyä ei ole se kun itsetoiminen sukututkija näkee kirkonkirjassa arkaluontoista tietoa ja lukee sitä puolen virkkeen verran.

Luovuttamista ja käsittelyä ei ole sekään kun sukututkija kuljettaa muistissaan puoli virkettä arkaluontoista tietoa ja kirjoittaa sen kirkkoherranviraston pysäköintipaikalla paperille. Ajatuksen vapaus on sallittua ylitse muiden perusoikeuksien. Kunnollinen sukututkija ei kuljeta tietoja muistissaan.

Luovuttamisen ja varastamisen käsite on keskeinen harkittaessa omatoimisen tutkinnan käyttömahdollisuutta. Tässä esitetyn käsitteistön mieltäminen saattaisi johtaa toisenlaisiin lopputuloksiin.

Kirkkoherranvirasto ei voi kieltäytyä luovuttamasta tietoja omatoimisesti pelkästään siksi, että sillä ei ole toimeen sopivaa huonetilaa. Ainakin kirkkosalit ovat melkein aina tyhjinä. Valvojien puute ei myöskään ole este.

Kilpailun rajoitus
Terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi on vahingolliset kilpailunrajoitukset kielletty. Kielto ulottuu myös julkiselle puolelle. Seurakunnilla on monopoliasema kirkonkirjojen tietoihin. Seurakunnat rajoittavat kilpailua vahingollisesti kieltämällä omatoimisen tutkinnan silloin kun tapauskohtaiset ja juridiset seikat sallivat tutkimisen. Lisäksi seurakunnat käyttävät monopoliasemaansa väärin laskuttamalla palveluista kohtuuttomia ja omakustannuksen ylittäviä korvauksia. Maassa on joukko päätoimisia sukututkijoita. Heidän kilpailuasemastaan on huoli. Sukututkimusseura, yksityinen sukututkija tai joku muu voi tehdä kilpailuvirastolle kantelun seurakuntien toiminnasta.

HYVÄÄ KARPALOPAIKKAA EI LÖYDY

- Karpalopaikka n:o 1. Sukututkijat pyytävät ja saavat kirkkoherranvirastoilta virkatyönä kerätyt tiedot ja maksavat vaaditut maksut. Tutkijat pyrkivät itse huomaamaan ja korjaamaan tietojen virheet. Sukututkijat pohtivat kannattaako maksaa sukututkimusmaksujen lisäksi kirkollisverotkin.

Säät ovat suotuisat. Tämä karpalopaikka tuottaa runsaan sadon, jonka sukututkijat keräävät. Koko sato luovutetaan kirkkoherralle.

- Karpalopaikka n:o 2. Kirkkohallitus, kirkkoherranvirastot ja koko kirkkotaho muuttaa heti suhtautumistaan ja korkeimmasta kädestä sallii valikoimiensa luotettavien sukututkijoiden tutkia arkistoja omatoimisesti kuten vanhaan sopuisaankin aikaan. Tiukentuva valvonta ja epäluuloinen ilmapiiri hyväksytään.

Sitten kun tällä karpalopaikalla tapahtuu jotain edistystä, niin sukututkijat toimittavat kirkkohallitukseen heti kiitollisuuden osoituksena kapallisen karpaloita.

- Karpalopaikka n:o 3. Herra J. hakee KHO:n päätöksen purkua.

Säät ovat suotuisat. Paikkakunnan uskovaiset nuoret ovat keränneet tältä karpalopaikalta vuoden sadon raakana. Sukututkijat poistuvat karpalopaikalta tyhjin tuokkosin.

- Karpalopaikka n:o 4. Sukututkija, rouva K. virittää oikeusprosessin sukututkimustietojen saamiseksi kirkkoherranvirastosta omatoimisesti tutkien. Asian hoitaa asianajaja U. Sukututkimusseura ei paljoksu asianajajan laskua. Asianajaja hyödyntää tässä kirjoituksessa esitetyt vinkit.

Säätieto ennustaa suotuisaa säätä ja runsasta karpalosatoa neljän vuoden kuluttua. Säätieto ennustaa sään joskus oikein. Tavallista suurempi joukko sukututkijoita valmistautuu tavallista suuremmin toivein lähtemään tälle karpalopaikalle. Jos mennään, niin rouva K. ja asianajaja U:n tulevat mukaan. Jos mennään, niin kerätään runsas karpalosato. Valmistaudutaan luovuttamaan KHO:lle kapallinen karpaloita.

- Karpalopaikka n:o 5. Sukututkimusseuran puheenjohtaja ja toimitusjohtaja odottavat, että sisäministeriksi tulee joku muu kuin kristillis-demokraattinen poliitikko. Sitten he ottavat salkkunsa ja pyytävät sisäministeriä ryhtymään toimenpiteisiin lakien muuttamiseksi siten, että maistraatit valitsevat taitavia, luotettavia ja suostuvia henkilöitä tutkimaan virkavastuulla omatoimisesti kirkonkirjoja sukututkimustietojen saamiseksi kysynnän mukaan. Mallina käytetään kaupanvahvistajia, tilintarkastajia ja asianajajia koskevista laeista saatavia toiminta- ja luottamusmalleja. Maistraatti vastaa valintojen onnistumisesta. Pyydetään samalla, että myös digitalisoitu aineisto voidaan luovuttaa omatoimiseen tutkintaan.

Tai pyydetään toissijaisesti, että kirkkoherranvirastot velvoitetaan luovuttamaan kirkonkirjat vuotta 2000 edeltäneeltä ajalta arkistolaitokselle korvauksetta. Hallinnon alan siirtyessä julkisyhteisöltä toiselle ei siirretystä omaisuudesta ja etuuksista makseta käytännön mukaan korvauksia.

Jos tällä karpalopaikalla tapahtuu jotain edistystä, niin sukututkijat toimittavat sisäministerille kapallisen karpaloita.

- Karpalopaikka n:o 6. Sukututkimusseura tai joku yksittäinen sukututkija kiinnittää kilpailuviraston huomiota siihen, että ev.lut kirkkotaho epää sukututkijoita tutkimasta kirkonkirjoja omatoimisesti aiheuttaen vahingollisen kilpailun rajoituksen silloin kun todellista tietovuotojen vaaraa ei ole olemassa. Ammattimaisten sukututkijoiden yritystoiminta vaikeutuu. Seurakunnat myös perivät virkatyönä tekemiensä sukututkimustietojen luovuttamisesta kohtuuttomia monopolihintoja. Sukututkijat eivät vaadi seurakunnilta korvausta aikaisemman käytännön aikana kärsimistään vahingoista.

Jos tällä karpalopaikalla tapahtuu jotain edistystä, niin sukututkijat toimittavat kilpailuasiamiehelle kapallisen karpaloita

- Karpalopaikka n:o 7. Televisiossa käydään vielä pari homokeskustelua ministeri Räsäsen ja kansanedustaja Toivolan toimiessa päätähtinä. Ev.lut. kirkon jäsenmäärä laskee edelleen. Kirkon taholla huolestutaan lopulta ja jäsenkadon hidastamiseksi kirkkohallitus suosittaa, että kirkkoherranvirastot sallittavat omatoimisen tutkinnan tai antavat virkatoimisesti kerätyt sukututkimustiedot ilmaiseksi. Vielä kirkkohallitus päättää, että ev.lut kirkko eroaa valtiosta.

Tällä karpalopaikalla ei sada vettä eikä tule karpaloita 15 vuoteen. Karpalokasvien juuristot selviävät hengissä korpivaelluksen ajan.

- Karpalopaikka n:o 8. Taitepäivänä 1.10.1999 ja sen jälkeen syntyneiden henkilöiden tiedot ovat maistraateissa saatavissa. Kolmen--neljän sukupolven kuluttua kaikki alle 100-vuotiaat tiedot saadaan maistraateista oikeata nappia painamalla ja riitelemättä tietokoneen kanssa ja asetuksen mukaista kohtuullista korvausta vastaan. Omatoiminen tutkinta ei ole mahdollista eikä tarpeellista.

Säät ovat suotuisat. Tämä karpalopaikka tuottaa joka vuosi karpaloita kohtuullisesti. Sukututkijat vievät maistraattiin joka vuosi puoli kapallista karpaloita vuoteen 2100 saakka ja sen jälkeen toistaiseksi joka vuosi täyden kapallisen.

- Karpalopaikka n:o 9. Sukututkijat vaipuvat masennukseen, lopettavat harrastuksensa ja rupeavat pelaamaan angry birdsiä.

Sukututkijoita ei enää kiinnosta tietää mitä tällä karpalopaikalla tapahtuu. Papit keräävät karpalosadon.

Siis näköpiirissä ei ole mitään nopeaa ja varmaa keinoa saada lähitulevaisuudessa kirkkoherranvirastoista sukututkimustietoja omatoimisesti tutkien. Varovaisia toiveita sopii kiinnittää salkkuprosessiin, uuteen hallinto-oikeusprosessiin, ja kilpailuvirastoprosessiin. Karpalopaikat ovat niin erilaisia, ettei niitä voi laittaa oikeasti mihinkään juridiseen huonommuusjärjestykseen.

Huumorista ja sen aiheuttamasta tyylirikosta huolimatta tässä kirjoituksessa esitetty juridiikka tarkoittaa olla vakavasti otettavaa. Myötäelän sukututkijoiden kärsimykset.

KANADALAISELLA KARPALOSUOLLA

Tarjoan vielä sukututkijoiden, vapaa-ajattelijoiden ja ateistien mielialan kohottamiseksi totuuspohjaisen kertomuksen ajan kulumisen merkityksestä sukututkimustietoja kerättäessä.

Kunnioitettu tätini syntyi Jämsässä 1910. Hän muutti Kanadaan 1929. Hänen arkaluontoiset tietonsa ajalta 1925 - 1929 olivat nykylain ja nykykäytännön mukaista 100 vuoden sääntöä soveltaen salaiset vuoteen 2029 saakka. Täti kuoli Kanadassa 2007. Tuhka haudattiin minun tekemässä tuohisessa uurnassa uskonnottomasti Jämsän ev.lut. seurakunnan hautausmaahan sukuhautaan. Tieto tädin kuolemasta tuli näin Jämsän kirkkoherranvirastoon. Tädin arkaluontoiset tiedot ovat nykylain 50 vuoden säännön mukaisesti salaiset vuoteen 2057 saakka.

Jos Jämsän seurakunta noudattaa tekaistua 100 vuoden itsetutkintakieltoa pitempään, niin se kielto on voimassa vuoteen 2107 saakka.

Jos lapsenlapsenlapsenlapsenlapseni ryhtyvät tutkimaan Toivosen sukua, niin he tarvitsevat sitä varten myös kunnioitetun isoisoisoisoisotätinsä tiedot vuosilta 1925 - 1929. Kun he haluavat välttämättä tutkia asian omatoimisesti ilmaiseksi ja saadakseen luotettavammat tiedot, niin he voivat pistäytyä Jämsän kirkkoherranvirastossa vuonna 2108. He tulevat muun ohella tietämään, että heidän kunnioitettu isoisoisoisoisotätinsä oli kastettu, oli Jämsän ev.lut. seurakunnan jäsen ja käynyt rippikoulun. Tosin suku tietää nämä asiat jo ennestään koska tädin rippikuva vuodelta 1925 on minunkin albumissani. Lisäksi kirkonkirjasta saattaa löytyä merkintöjä tädin poissaoloista lukusilta. Torppariyhteisössä eläen täti oli työteliäs ja vakavaluontoinen. Tuskin mihinkään äpäröinteihin tai muihin esiaviollisiin hirvittäviin synteihin ja ripittäytymisiin tädiltä oli jäänyt aikaa ja mielenkiintoa tarkastelukautena 1925 - 1929. Kunnioitetun tädin arkaluontoiset tekemiset tulevat kunnolla julkisiksi vasta 178 vuoden kuluttua siitä kun täti on mahdollisesti jotain arkaluontoista tehnyt.

LOPPULAUSE

Tässä kirjoituksessa esitetyt pohdinnat ja ennustukset ovat kaikkien vapaasti käytettävissä ja kopioitavissa, sensuroimattomana tietenkin.

Sukututkimus kiinnostaa minua vain tämän kirjoituksen verran. Se kiinnostaa minua vapaa-ajattelijan ja ateistin ominaisuudessa. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus simputtaa kirkkotahoa enintään saman verran kuin se simputtaa sukututkijoita.