Vapaa-ajattelijain liitto ry sai 17.8.1988 Lempi ja Väinö Koiviston päiväämän testamentin. Se määräsi, että testamentatuista varoista on perustettava Taisto, Voitto ja Väinö Koiviston rahasto, joka ”kustantaa puhujia vapaa-ajattelijoiden haudoille sekä vapaa-ajattelijoiden hautojen hoitoa niin laajasti kuin on mahdollista”. Testamentti realisoitui ollessani liiton toimiston- ja taloudenhoitaja, ja rahasto perustettiin 1996.

Kulukorvauksen määrä oli 31.12.2008 saakka 35 euroa/puhetapahtuma. Tähän asti juhlapuhuja saattoi saada korvausta enintään kymmenestä juhlapuheesta kalenterivuodessa.

1.1.2009 kulukorvauksen määrä nostettiin 50 euroon/puhetapahtuma ja rajoitus enintään kymmenestä juhlapuheesta saatavasta korvauksesta poistettiin (ks. aikaisempi uutinen).

Liitto on kertonut liittohallituksen (LH) päättäneen 16.4.2011, ettei juhlapuhujakorvauksia enää makseta juhlapuhujille. Päätös pohjautui siihen, että korvauskäytäntö oli liiton mielestä virheellinen ja että liiton tilintarkastajat (Timo Vilén ja Kerttu Loukola) olivat vaatineet käytännön muuttamista.

Taloudenhoitaja Heljä Pekkalin on kertonut, että 1.7.2011 lukien juhlapuhujakorvauksia on maksettu ”vähävaraisille perheille”, ei puhujille.

Uusi, 10.7.2011 valittu LH ei ole halunnut muuttaa huhtikuussa tehtyä päätöstä.

Arvostelua ja kysymyksiä

Aiempi korvauskäytäntö ei ollut lainsäädännön (vrt. TVL 71 § ja 22 §) mukaan virheellinen päivärahojen, majoittumiskorvausten ja matkustamiskorvausten osalta, ainoastaan muiden korvausten (esim. asustekulut, puhelinkulut) osalta.

Uskonnottomien juhlapuhujapalveluiden tuottaminen ja välittäminen kuuluu liiton toimialaan. Liiton ja joidenkin sen jäsenyhdistysten toimintaa sabotoinut, kukkosmielisten äänin aikoinaan hyväksytty ns. yhteistyösopimus, joka kielsi liitolta juhlapuhujapalveluiden tuottamisen ja niiden välittämisen, raukesi 2.1.2010. Verolakimiehet katsovat, että liitto voi halutessaan maksaa ym. korvauksia, eikä merkitystä ole sillä kuka antaa toimeksiannon.

Verottomina maksettujen korvausten maksamisessa on pari rajoitusta. Päivärahaa voi maksaa enintään 20 päivältä kalenterivuodessa. Matkustamiskustannuksia voi korvata enintään 2.000 euroa kalenterivuodessa, jos matkat tehdään muulla kuin julkisella kulkuneuvolla. Juhlapuhujakorvausten maksatuksessa nämä rajoitukset eivät yleensä tule vastaan siinäkään tapauksessa, että puhuja saisi korvauksen useammasta kuin kymmenestä tapahtumasta. Yleensä päivärahan maksamisen edellytykset eivät täyty, mutta osapäivärahan maksamisen edellytykset voivat täyttyä. Arvelen, että on harvinainen poikkeus, jos osapäivärahaa pitäisi maksaa useammalta kuin 20 päivältä kalenterivuodessa.

Kysymyksiä herättää myös korvausten maksaminen ”vähävaraisille perheille”. Kuinka liitto voisi tietää tai luotettavasti selvittää perheiden tai kuolinpesien vähävaraisuutta? Miksi puhutaan perheistä, entä perheisiin kuulumattomien vainajien kuolinpesät? Ovatko ne eriarvoisessa asemassa? Jos ”vähävarainen perhe” saa harkinnanvaraisia sosiaaliavustuksia ja sen liitolta saama avustus tulee sosiaaliviranomaisen tietoon, on vaara, että sosiaaliavustuksia leikataan täsmälleen liiton antaman tuen verran. Tällöin tulovaikutus avustuksen saajan kannalta on nolla. Liitto näyttää taas unohtaneen, ettei sen tehtävänä ole olla sosiaalitoimisto, vaan uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestö.

Edellä sanotusta riippumatta juhlapuhuja voi vähentää asuste- ja puhelinkulunsa omassa verotuksessaan tulonhankkimiskuluina.

Liitto teki väärän toimintalinjauksen. Se

1. laiminlöi – jälleen kerran – toimeenpanna niiden testamenttaajien tahdon, jotka olivat testamentanneet varoja nimenomaan juhlapuhujatoiminnan tai, tarkemmin ilmaistuna, hautauspuhujatoiminnan tukemiseen. Henkilöiden, jotka aikovat tehdä liitolle lahjoituksia tai testamentteja, kannattaa ottaa tämä huomioon; 
2. laisti velvollisuutensa toimia vapaa-ajattelun puolesta;
   
3. eväsi rahallisen tuen aatteellista, yhdistyspohjaista juhlapuhujatoimintaa harjoittavilta juhlapuhujilta;
   
4. luopui tukijärjestelmästä, vaikka sen yksinkertaistaminen olisi riittänyt saattamaan asian kannalle, jolloin myös verottaja olisi saanut kaiken, joka sille kuuluu.
   

Ristiriitaisia tietoja

Toimituksemme tietoon on tullut, että juhlapuhujien kulukorvausten maksaminen ei kuitenkaan ole kokonaan loppunut 1.7.2011 lukien, kuten taloudenhoitaja Pekkalin kertoi. Jämsäläinen juhlapuhuja Raimo Toivonen sai 8.11.2011 liitolta kilometrikorvauksia, joita oli hakenut. Kulut aiheutuivat 1.10.2011 pidetystä hautaustilaisuudesta.

Kimmo Sundström

Ensimmäinen kirjoitus kertoo, että 31.5. mennessä tehdyt puhujakorvaushakemukset ratkaistaan kesäkuussa ja 30.11. tehdyt hakemukset joulukuussa. Jälkimmäisessä kirjoituksessa tämä kiistetään.

Toiseksi kuluja tulee syntyä vähintään 100 euron arvosta, ja korvauskin on enintään 100 euroa. Tämä kangistaa ja typistää järjestelmää.

Kolmanneksi juhlapuhujien kulukorvauksista on todellakin tullut ”tuki perheille uskonnottoman puhujan palkkaamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamiseksi”. Perheiden vähävaraisuudesta ei mainita mitään. Näin liitto eväsi jälleen tukensa niiltä, jotka tekevät jotakin hyödyllistä. Perusteluina mainitaan, että näin ”tuet voidaan jakaa tasapuolisemmin”. En ymmärtänyt tätä. Onko asiakasperheiden tasapuolinen kohtelu tukien jakamisessa tärkeä asia sen rinnalla, että itse juhlapuhujien tukeminen lopetettiin? Miten tällainen voisi toimia käytännössä?

Puhujakorvausten ja hautausmaa-avustusten hakemiseen laaditaan hakulomake, jota on käytettävä – lisää byrokratiaa.

Vielä jäsenyhdistysten avustushakemuksiakin varten laaditaan hakuohjeita ja lomakkeita - taas lisää byrokratiaa. Koska itse aikoinani käsittelin paljon juhlapuhujien ja yhdistysten korvaus- ja avustushakemuksia, tiedän, että asiat hoituvat vapaamuotoisin hakemuksin, jos niin halutaan.

Edelleen kerrotaan, että avustuksia ”myönnetään pääasiassa seuraavana vuonna toteutettavia projekteja varten”. Tässä pitää olla tarkkana, ettei avustuksia myönnettäisi ainakaan etukäteen kaikenlaisten tuulentupien suunnitteluun.

Yhteensä noin sivun mittaisissa jutuissa ei kyetä kertomaan täsmällisesti ehdoista ja hakuohjeista, vaan niitä luvataan lisää ensi vuoden lehdissä. Lopuksi lehden lukija purskahtaa nauruun, kun lehti vetoaa: ”Kannattaa siis satsata näihin jo tänä vuonna, jos avustuksia aikoo hakea.” Liitto siis odottaa avustuksen hakijan toimivan yhdessä päivässä, kun siltä itseltään meni avustuksista tiedottamiseen kahdeksan ja puoli kuukautta. Pisteenä i:n päällä on, että "ohjeet ja ehdot" astuvat voimaan 1.1.2012.