Niemelä, Jussi K. (toim.)(2011) Mitä uusateismi tarkoittaa?, 225 sivua, nidottu, Kustannusosakeyhtiö Savukeidas, Turku.

Heinimäki, Jaakko ja Niemelä, Jussi K. (2011) Kamppailu Jumalasta. 12 erää uskosta, 270 sivua, nidottu, Helsinki-kirjat Oy, Porvoo.

Vapaa-ajattelijain liitto ry:n entinen puheenjohtaja Jussi K. Niemelä (puheenjohtajana 15.6.2008-15.11.2010) ahkeroi kirjallisella alalla. Kun tähän mennessä Vapaa-ajattelijain liittoon kohdistuvaa arvostelua on saatu lukea etupäässä vain netistä (Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n kotisivu, Erkki Hartikaisen toimittama verkkolehti Jumalaton, Vapaa-ajattelun uhrien tukisivu Facebookissa ja Jussi K. Niemelän perustama blogi Vapaa-ajattelun lähihistoria), arvostelu on nyt levinnyt painettuihin kirjoihin. Vapaa-ajattelusta julkaistaan aineistoa siellä täällä, mutta Vapaa-ajattelijain liitto ry sivuutetaan tavallisesti. Ei ihme, sillä hajotettu järjestö on heikosti tunnettu ja nykyisin melko hampaaton yhdistys.

Jussi K. Niemelällä oli näköalapaikka liitossa kahden vuoden ja viiden kuukauden ajan. Alla esitellään ja eritellään hänen yllä mainituissa kirjoissa esittämäänsä arvostelua.

    Jussi K. Niemelä 23.8.2010.

Myös Nora Luoto, joka toimi Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtajana 16.4.2010-17.2.2011, arvostelee liittoa ensin mainitussa kirjassa.

Mitä uusateismi tarkoittaa?

Kirja sisältää viiden miehen ja kolmen naisen kirjoituksia. Kokonaisuutena kirja, kuten Kamppailu Jumalastakin, on esimerkki siitä millaisia kirjoja vapaa-ajattelijat itse olisivat voineet julkaista kustannusyhtiönsä Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n kautta, ellei yhtiön osaamista, liiketoimintaa, varoja jne. olisi tuhottu.

Jussi K. Niemelän oma kirjoitus kirjassa on Uusateismi ja ideologiat (s. 70-117). Siinä hän haluaa erityisen jyrkästi sanoutua irti suomalaisessa vapaa-ajattelijaliikkeessä vaikuttavista ”vanhakantaisista ateisteista, joiden maailmankatsomus on marxilaisleninistinen tieteellinen ateismi eli dogmaattinen materialismi.” (s. 73). Myös näiden marxistien jälkeläiset edustavat juuri äärimmäisen dogmaattista ateismia. Tällaiset henkilöt ovat ”fanaatikkoja”.

Kummassakaan kirjassa Niemelä ei nimeä yhtään liiton luottamus- tai vaikuttajahenkilöä, joita tai joiden katsomuksia hän arvostelee. Sisäpiirin henkilöt tunteva voi kuitenkin esittää arvioita siitä, keihin arvostelu eniten tai todennäköisimmin kohdistuu.

Kommunistit saavat Niemelältä huutia. Juuri ”Vapaa-ajattelijain liitto ry:ssä toimivien kommunistien vuoksi monen itseään kunnioittavan ateistin on lähes pakko välttää ateisti-termiä.” (s. 74). Esimerkkinä mainitaan Kari Enqvist, joka käyttää itsestään nimitystä uskonnoton. Erkki Tuomioja mainitaan tässä yhteydessä, mutta hänhän ei käy henkilöstä, joka ei käyttäisi itsestään nimitystä ateisti. Tuomioja ei pelkää sanoa olevansa ateisti, muttei hän halua kutsua itseään vapaa-ajattelijaksi. Tuomioja on aiemmin kertonut, että häntä ärsyttää Vapaa-ajattelijain liitossa ainakin se, että liitto järjestönä on alkanut matkia uskonnollisia yhteisöjä, toimia jossakin määrin niiden tavoin.

Kommunistivapaa-ajattelijoiden mielestä liberaalit ovat äärioikeistolaisia, Niemelä kirjoittaa. Vanhan painolastin vuoksi suomalaista vapaa-ajattelijaliikettä voidaan ”vielä pitkään pitää selkeästi uskontovihamielisenä kommunistiuskonlahkona.” (s. 82). Niemelä katsoo, että tavoite levittää uskonnoista vapaata maailmankatsomusta on herätysliikeasenne, joka pyrkii käännyttämään ihmisiä (s. 83). Tällaista asennetta hän ei kannata.

Suomen Humanistiliitto ry on Niemelän mukaan ”selkeästi sekulaarihumanismin” asialla, vapaa-ajattelijoita maltillisempi ja rationaalisempi järjestö. Sielläkin samat vanhat kommunistit ovat rasitteena. Uskonnonvastaisuutta Niemelä pitää valitettavana.

Tieteellinen ateismi on vapaa-ajattelijaliikkeen raskas ”kivireki” (s. 85). ”Vapaa-ajattelijoissa on muutamia toisen ja kolmannen polven ateisteja, jotka ovat vielä fanaattisempia kuin vanhempansa.” Tällaiselle henkilölle ateismista on tullut uskonto, hän on ”fundamentalistiateisti” (s. 86).

Niemelä pitää liiton järjestörakennetta ylen raskaana. Jäsenyhdistykset eroavat suuresti toisistaan. Tästä seuraa ”valtataistelua, klikkiytymistä, sisäistä nokittelua, vainoharhaisia salaliittoteorioita ja erityisesti vallanhimoisten keskinkertaisuuksien pätemisen tarvetta.” (s. 86); ”kommunismin aave jatkaa itsepintaisesti kummitteluaan Vapaa-ajattelijain liitossa.” Niemelän mielestä yksilöt liittoutuvat keskenään vihamielisiksi ryhmiksi ”pääasiassa puoluepoliittisin perustein” (s. 87). Edelleen hän kirjoittaa, että nuorempien toimijoiden avulla liitto voisi kehittyä ”moderniksi ihmisoikeusjärjestöksi”.

Islamin arvostelu on kommunisteille vaikeaa Niemelän mielestä, onhan näillä ja muslimeilla yhteinen vihollinen, Yhdysvallat. Islamia puolustellaan ja sen ongelmia painetaan villaisella. Tämä on ateistien kannalta vahingollista.

Kommunistivalta liitossa aiheuttaa sisäistä nahistelua ja karkottaa uudistusmielisiä yksilöitä (s. 88). ”Kommunisteille ei näytä olevan mahdollista olla riitelemättä.” Niemelän mielestä vapaa-ajattelijain keskuudessa poliittiset erimielisyydet saavat korostetun aseman, josta seuraa kiistoja. Klikkiedut ohittavat liiton edut.

Vanhat ”kommunistit solvaavat järjestötovereitaan sekä yksityisesti että julkisesti. Kaikkien maine ja sen kautta liiton uskottavuus kärsii.” (s. 94).

Itse olen sitä mieltä, ettei maineesta ja uskottavuudesta ole enää kannattanut kantaa huolta vuosikausiin. Ne tuhottiin ja katosivat kauan sitten.

Nora Luotokin liittyy Vapaa-ajattelijain liiton arvostelijoihin. Kirjoituksessaan Uskonnottoman vanhemman arki (s. 141-149) hän kertoo ensin saaneensa apua liitosta liiton tehdessä ruokarukoiluttamisesta kantelun aluehallintovirastoon (s. 143). Pian Luoto kuitenkin huomasi, ettei liitto tarjonnut oikeaa väylää hänelle ajaa uskonnottomien asioita. Paikallistasolla aktiiveja oli vähän, liiton hallintorakenne oli epäkäytännöllinen, toimintamalli vanhanaikainen ja ilmapiiri riitaisa. Ihmisten ”pätemisen tarve ja valtapeli ajoivat itse asian ohi.” Liitto ei myöskään ollut niin suvaitsevainen kuin Luoto halusi.

Vuoden 2011 liiton liittokokous oli ensin määrä pitää Seinäjoella, kesäkuussa. Luoto itse asuu Kristiinankaupungissa. Kokouksen järjestämiseen olisi tarvittu hieman paikallistakin apua, mutta Luodon erottua puheenjohtajan tehtävästä, liitto lykkäsi kokouksen heinäkuulle ja muutti pitopaikaksi Lahden. Luoto olisi hyvin todennäköisesti tullut valituksi johonkin liiton luottamustoimeen heinäkuussa. Mutta hän pettyi ja jättäytyi liiton ulkopuolelle.

Kamppailu Jumalasta

Tämä kirja on kokoelma keskustelua Jussi K. Niemelän ja pastorin, ”kirkonmiehen” (s. 17) ja ”kristityn humanistin” (s. 146), Jaakko Heinimäen välillä. Tässäkin kirjassa Niemelä arvostelee Vapaa-ajattelijain liittoa. Kun Niemelä kertoo paljastaneensa poliittisen liberalisminsa, se suututti erityisesti ”joukon vanhoja kommunisteja” (s. 14). Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n 4.6.2010 Helsingissä järjestämä pornotempaus, jossa uskonnollista kirjallisuutta sai vaihtaa pornolehtiin, oli kuitenkin niin provosoiva, että myös tamperelaiset vapaa-ajattelijat hiiltyivät siitä. Tamperelaiset halusivat liiton olevan neutraali ja poliittisesti korrekti järjestö, mitä on kutsuttu imagofasismiksi.

Vapaa-ajattelijain liitto on ”viheliäinen uskonlahko” (s. 36), koska se ainakin oli vahvasti kommunistinen, sidottu ”pyhään kolmiyhteyteen Marx-Engels-Lenin” ja tieteelliseen ateismiin eli dogmaattiseen materialismiin (s. 35). Niemelä halusi muuttaa liittoa ihmisoikeusjärjestön suuntaan (s. 36).

Liitto on ”riitaisa hörhölahko” (s. 63). ”Klikkien ydin kuitenkin pysyy samana ja muodostuu puoluepoliittisin perustein.” Suurin osa hörhöistä onkin jo eläkeiässä, mutta sähläämässä on muutama nuorempikin komeljanttari. Näitä Niemelä luonnehtii ”ammattimaisiksi yhdistyshäiriköiksi”. ”He viivästyttävät kokouksia vetoamalla toistuvasti / lakipykäliin, jättävät eriäviä mielipiteitä ja vastalauseita.” (s. 63-64).

”Vapaa-ajattelijain liitossa toimivat kommunistit haluavat pääsääntöisesti pyyhkiä porvarillisen kristinuskon yhteiskunnastamme kokonaan ja pyrkivät siihen käyttämällä keppihevosenaan vakaumusten tasa-arvoa.” (s. 180). ”Ehkä fanaattisia vapaa-ajattelijoita voidaan pitää vielä uskonnollisia fundamentalisteja pahempina, koska he eivät edes pyri oikeuttamaan tekojaan kosmisen despootin määräyksillä.” (s. 186). Kuitenkin Niemelä itsekin kannattaa katsomusten tasa-arvoa: ”Kirkon ja valtion eroa kannatan itsekin, koska ilman sitä ei katsomusten tasa-arvo voi toteutua.” (s. 190).

Olisiko kristinuskolla jotakin intersubjektiivista (myönteistä) arvoa? Valtio voisi tietysti kohdella tai edes pyrkiä kohtelemaan eri katsomuksia tasa-arvoisesti, mutta tämä on eri asia. Eikä näin tapahdu.

Julkisuuteen Niemelä kertoi liitosta ”hörhölahkona” Vihreän langan haastattelussa. Siinä kerrotaan, että sekopäisten sekoilijoiden joukossa on Vasemmistoliiton kunnallispoliitikkojakin (s. 191). ”Järjestäytynyt ateismi muodostuu keskenään eripuraisten ihmisten ja poliittisesti motivoituneiden keskinkertaisuuksien hiekkalaatikkoleikeistä sekä salaliittoteorioista.” Vapaa-ajattelijain liitto on ”hourupäälahko”. Pääasialliset syyt järjestäytyneen ateismin kurjaan tilaan ovat ”fanaattisuus, tyhmyys, marxismileninismi ja vainoharhaiset salaliittoteoriat.” (s. 192). Suomen Humanistiliitossa toimii Niemelän mukaan ”samoja hörhöjä” kuin Vapaa-ajattelijain liitossa. Viimeiset järkevät henkilöt roikkuvat vain mukana ja ”tekevät itsestään hörhöjen hyödyllisiä idiootteja.”

”Fundamentalistit ovat aina ikäviä ihmisiä, myös ateistit.” (s. 193). Jos ateismissa lähdetään Marxin, Engelsin ja Leninin opeista, siitä tulee väistämättä fanaattisesti ajettu sairaalloisia piirteitä pursuava ideologia. ”Sellaisen ateismin kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.”

Fanaatikot ovat ns. ”kolmannen polven” ateisteja (s. 212). Erityisesti joillakin vapaa-ajattelijoilla on aivan yhtä huonosti perusteltuja uskomuksia kuin teisteillä ja deisteillä, nimittäin salaliittoteorioita, ideologisia pakkomielteitä ja absoluuttista oikeassa olemista (s. 232). ”Näitä tapauksia on jopa Vapaa-ajattelijain liitto ry:n / liittohallituksessa.” (s. 232-233). Niemelä viitanneet liittokokouskauden 2008-2011 liittohallitukseen.

Tällaiset henkilöt ovat ”pahimman lajin koulukiusaajia ja erityisesti työpaikkakiusaajia”. ”Vasemmistoliiton kunnanvaltuutetut käyttivät Vapaa-ajattelijain liittoa korruption ja nepotismin edistämiseen.” ”Koko porukka, muutamaa / väsynyttä ja ryvettynyttä rationalistia lukuun ottamatta, on sekopäisiä fanaatikkoja.” (s. 233-234). ”Vapaa-ajattelijain liitto ry:n eräät hallinnon keskeiset toimijat tekevät päätöksiä oman itsensä tai klikkinsä (usein puoluepoliittisesti määräytyneen), ei yhdistyksen, eduksi”. (s. 241). Järki vaiennetaan Niemelän mukaan salaliittoteorioilla ja oletuksella pahoista motiiveista. Hyviä tapauksia Niemelä löytää nuoremmasta polvesta, kun taas vanhemmat vapaa-ajattelijat ajattelevat byrokraattisesti ja hierarkkisesti ja näille ”nousee luottamusasema välittömästi päähän”. (s. 242-243).

Arvioita

Kamppailu Jumalasta kirjoitettiin lokakuun 2010 ja huhtikuun 2011 välisenä aikana.

Vuosina 1978-2003 liitohallituksen jäsenenä tai varajäsenenä tai työntekijänä olleena Niemelän kahden vuoden ja viiden kuukauden puheenjohtajakausi vaikuttaa tietysti kovin lyhyeltä. 1970-luku oli kovin poliittista aikaa ja muistan, että vasemmistopolitiikkaa sai silloin kuulla ihan kylliksi. Kuitenkin 1980-luvun alkuvuosina tämä puhetapa alkoi hävitä, vaikka henkilöt liiton johdossa vaihtuivat hitaammin.

Yksinkertaisuuden vuoksi edellä mainituissa kirjoissa kaikki sosialidemokraateista vasemmalle sijoittuvat henkilöt on katsottu kommunisteiksi. Heillä onkin usein sama mielenlaatu ja maailmankatsomus asiain tarkastelussa. Niemelä on saanut arvostelua osakseen ehkä siksikin, että hän on avoimesti kertonut olevansa liberaali ja että hän oli Vihreän liiton jäsen. Minä en milloinkaan ottanut esille mitään puoluepoliittisia teemoja enkä käyttänyt sellaista puhetapaa. Siksi tulin hyvin toimeen myös melkein kaikkien (mutta ei ihan kaikkien) kommunistien kanssa. En voisi niputtaa heitä kaikkia hörhöiksi. Joukosta löytyy myös aivan erinomaisia, suoraselkäisiä, vastuuntuntoisia, pitkäjänteisiä ja yhteistyökykyisiä henkilöitä.

Kolmannen polven ateistilla viitattaneen Paula Vasama-Everest-Phillipsiin, joka oli seuraajani liiton työntekijänä 23.11.2003-12.5.2009. Hän on useasti koettanut saada lainaloistetta isältään, joka toimi liiton puheenjohtajana hyvin pitkään, 15.6.1969-10.6.1990. Paula Vasama oli myös kuuluisa salaliittoteorioistaan. Hän on poliittisesti sitoutumaton henkilö. Kun hän on vakaumuksellinen ateisti ja myös ”uskonnonvastainen” henkilö, eikä peittele tätä, hän on voinut saada myös fanaatikon leiman.

Vasemmistoliiton kunnallispoliitikot viittaavat liittohallituksen jäseniin Eino Huotari (Karkkila), Tauno Lehtonen (Paimio; valtuustossa nykyisin ryhmä Lehtonen) ja Aki Räisänen (Kajaani).

Poliittisesti motivoituneella keskinkertaisuudella voidaan viitata Esa Ylikoskeen.

Suomen Humanistiliiton hörhöihin kuuluvat kommunisti Lasse Sirén (k. 12.10.2010) ja edellä mainittu Eino Huotari. Siellä on ainakin 1-2 muutakin hörhöä, joiden nimiä en nyt mainitse.

Liiton hajottajiin kuuluva Juha Kukkonen ei ollut missään liiton luottamustoimessa Niemelän puheenjohtajakaudella. Minä jätin liiton 23.11.2003 ja puheenjohtaja Erkki Hartikainen 12.6.2005. Kukaan meistä ei ole kommunisti. Erkki Hartikainen on SDP:n jäsen, muttei hänellä koskaan ollut tapana hahmottaa asioita puolueiden näkökulmasta, kuten ei minulla eikä Kukkosellakaan. Kukkonen on Niemelän mollaaja, Hartikainen Niemelän arvostelija ja minä pääosin Niemelän kannattaja. On epävarmaa saako kukaan meistä arvostelua Niemelältä. Minuun voisi soveltua arvostelu yhdistyshäiriköstä, joka vetoaa lakipykäliin, jättää eriäviä mielipiteitä ja vastalauseita.

Tätä olen tehnyt vapaa-ajattelijoiden Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:ssä, jonka osakas olen. Valitettavasti en yksin enkä välillä muiden osakkaiden tuellakaan pystynyt pelastamaan yhtiötä tai sen jäljelle jääneitä varoja. Enemmistö tahtoi ne liiton johdolla hävittää. Niin kävi.