Hannu Eklund (2011) Kotkan Don Quijote. Hannu Eklundin kirjoituksia kirkosta ja uskonnosta, sidottu, 120 sivua, piirroksia, valokuvia, henkilöhakemisto, Kotkan Vapaa-ajattelijat ry, Kotka.

Kotkalainen Hannu Eklund on pitkän linjan vapaa-ajattelija. Hän erosi kirkosta täytettyään 18 vuotta vuonna 1971. Vapaa-ajatuksellinen näkyvä toiminta alkoi viimeistään 1975 lehtikirjoittelun muodossa.

Tämä teos sisältää Eklundin julkaistut kirjoitukset Kymen Sanomissa (KySa, 61 kpl, s. 11-75), Eteenpäin ja Viikko-Eteenpäin –lehdissä (5 kpl, s. 77-83), kaupunkilehdissä (Kotkansilmä, Poiju ja Ankkuri; 20 kpl, s. 85-107) ja Demarissa (4 kpl, s. 109-114), yhteensä 90 kirjoitusta. Lisäksi on julkaistu kolme KySa:n hylkäämää kirjoitusta. Näistä KySa on alueen valtalehti. Lehti syntyi kun porvarillinen Etelä-Suomi (perustettu 1902) ja sosialidemokraattinen Eteenpäin (perustettu 1905) fuusioituivat ensin vuonna 1989 Kotkan Sanomiksi ja tähän yhdistettiin vielä 1991 keskustalainen, Haminassa ilmestynyt Kymen Sanomat. Uuden lehden nimeksi otettiin Kymen Sanomat. Ankkuri on kaupunkilehti, joka syntyi 2006 Kotkansilmän ja Poijun yhdistyttyä. Demari, vuodesta 2001 Uutispäivä Demari, on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattaja, joka aloitti 1918.

Varhaisin kirjoitus on vuodelta 1975, 1980-luvulta on kaksi kirjoitusta ja 1990-luvultakin vain kahdeksan kirjoitusta. 2000-luvulla alkaa sadottaa. Vuosikymmenen loppuvuosilta kirjoituksia on runsaimmin: 2008 12 kpl, 2009 20 kpl (julkaistut) ja 2010 21 kpl.

Kirjoitukset ovat laadukkaita, tiiviitä ja linjakkaita mielipidekirjoituksia. Eklund on vankka sanan- ja sen ilmaisuvapauden puoltaja. Uskonnollinen vakaumus ei ansaitse enempää suojelua kuin vaikkapa poliittinen vakaumus. Reipas kansalaiskeskustelu on paikallaan.

Eklund on myös vankka sosialidemokraatti ja historioitsija. Hän kannattaa työväenliikkeen ja sosialidemokratian parhaita valistusperinteitä. Uskonnonvapaus on turvattava, mutta kirkko ja valtio sekä yleensä julkinen valta ja uskonto on erotettava toisistaan. Tämä on kaiken johtoajatuksena. Oma puoluekin saa tarvittaessa ankaraa arvostelua Eklundilta.

Keskustelukumppanit saavat vuoronsa

Kirjassa Eklund tavallisesti taustoittaa ja kommentoi lyhyesti kirjoituksiaan. Edelleen hän antaa puheenvuoron myös keskustelu- ja väittelykumppaneilleen. Tämä antaa lukijalle vertailukohtia ja toimii yllättävän hyvin.

Poimin alle muutamia kirjassa käsiteltyjä aiheita.

Jeesus

Jeesus oli (keljumien mukaan) suuruudenhullu ja itsekeskeinen kiihkoilija, lopunajan messias ja tuomari. Hän turvautui myös omankädenoikeuteen ja oli väkivaltainen niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan.

Martti Luther ja naispappeus

Martti Luther oli vahva sanankäyttäjä. Naispappeutta koskevassa Eklundin ja Ilkka Järvenkylän yhteiskirjoituksessa häntä siteerataan: ”Naiselle ei mikään hame sovi huonommin kuin se, että hän tahtoo olla viisas.” Kirjoituksen johtopäätös: ”Jos pappeina ei olisi naisia, se olisi heille kunniaksi. Parempaa tehtävää on maailma täynnä!”

Kirkon ja valtion sidos

Kirjailija oli äänestänyt Martti Ahtisaarta presidentiksi, muttei kuvitellut, että tämä sortuisi sellaiseen mauttomuuteen, että presidenttinä toivottaa Jumalan siunausta kansakunnalle.

Sekulaarihumanismi

Kun Eklund kirjoittaa humanismista, hän puhuu lähes aina sekulaarihumanismista. Sen mukaan uskonto on pidettävä erossa maallisista instituutioista. Tämä on sivistysvaltion peruspiirre.

Kirjoitustapa on aiheellinen, sillä humanismia on montaa sorttia, suuri osa puoliuskonnollista nyyhkimistä tai ihmisetuilua. Humanismin vikana on ihmiskeskisyys, joka on heijastusta kristillisestä ajatuksesta ihmisestä ”luomakunnan kruununa” ja Jumalan kuvana.

Uskonnonopetus

Eklund kannattaa kaiken uskonnonopetuksen lopettamista. Se on perheiden asia, eikä ainakaan julkisen koulun tehtävä.

Yhteinen elämänoppi EO

Uskonnon tilalle kouluihin Eklund yhdessä kotkalaisten vapaa-ajattelijoiden Kari Mänttäri ja Pauli Hömppi kanssa ehdottaa yhteistä elämänoppia, joka olisi eräänlainen elämänkatsomustiedon ja kansalaistaidon yhdistelmä sisältäen myös etiikkaa ja uskontotietoa.

Itse en pidä kristittyjen ja ateistien yhteistä oppiainetta elinkelpoisena, koska perusarvot ovat erilaiset. Oppiaine olisi sekasikiö, johon kukaan ei olisi tyytyväinen.

Hautausmaat

Kirjailija on kunnallisten hautausmaiden kannattaja, jopa kirkollisten hautausmaiden kunnallistamisen kannattaja.

Itse en kannata hautausmaiden kunnallistamista, koska kristillisen roskakulttuurin taakkaa ei tule kaataa kaikkien veronmaksajien niskaan. Hautausmaat pitää yksityistää ja niiden ylläpidon tulee saada tuottaa voittoakin. Koska hautausmaita on paljon, kilpailu ja sitä kautta laadun kohentuminen saadaan aikaan, kun omistus hajotetaan eri tahoille. Hautausmaita koskevat samat periaatteet kuin roskapankkeja: ei ole oikein sälyttää virheitä ja kustannuksia kaikkien veronmaksajien kontolle. Se on sosialismia.

Jehovan todistajat

Jehovan todistajia Eklund moittii siitä, etteivät nämä äänestä. ”Äänestäminen on korvaamaton osa kansalaisaktiivisuutta. Yhteiskunnan ja demokratian rakennus on yhteinen asia.”

Tässä voi nähdä jonkinlaisen ristiriidan sen välillä, että kirkollisvaaleihin osallistumista Eklund taas ei pidä tärkeänä. Suuri määrä - paljon suurempi määrä kuin mitä mikään puolue kerää ääniä - äänioikeutettuja ei äänestä valtiollisissa eikä kunnallisvaaleissa. Miksi äänestää, jos ei kannata (edustuksellista) demokratiaa? Mielestäni ateistin on hyväksyttävä myös esimerkiksi valistuneen itsevaltiuden, aristokratian ja anarkismin kannattajat.

Kirkollisvaalit

”Kirkkovaalien aktiivisuus olisi säälittävä, jos olisi aihetta sääliä.”

Kirkosta eroaminen

Kirkosta eroaminen on kohonnut pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Eklundin näkemys asiasta: ”On lillukanvarsiin sotkeutumista kuvitella, että eroaalto johtuu ”kohtaamisongelmasta” eli kirkon huonoista pasuunoista tai huonoista soittajista. Vika on sävelissä.”

Kommunismi ja Lenin

Kommunistivaltiot ovat Eklundin mielestä sosialismin irvikuvia. Pakkovallan symbolit, kuten Kotkan Lenin-patsas, joutaa kyllä olla syrjäisessä pikkupuistossa, ikään kuin museossa, muttei sovi kaupungin paraatipaikoille.

Paavali

Paavali ei tavannut Jeesusta eikä kerro tämän elämänvaiheista juuri mitään. Tosiasioita peitellen Paavali loi Jeesuksesta ihannekuvan, Eklund sanoo.

Kysyn, oliko Paavali siis nykysanoin imagofasisti?

Lehtimiesohjeita

Eklund tahtoo, että sanomalehtiväki kirjoittaa lehtien pääkirjoitukset itse. Kun KySa:n joulunumeron pääkirjoituksen v. 2000 laati Pyhtään kirkkoherra aiheena Jeesus-legenda ja seimimyytti, lehti saa Eklundilta sapiskaa.

KySa:ien otsikoista ”Vaikka kirkko hylkäsi, Jumala ei hylännyt” ja ”Jokainen siunaamatta jättäminen oli vakava virhe” Eklund ei pitänyt. Ne olivat papin puheesta, mutta lehti julkaisi ne ilman lainausmerkkejä. Otsikot liittyvät uutisiin v. 1918 teloitettujen punakaartilaisten muiston häpäisemisestä vuosina 2005 ja 2007. Eklundin mukaan siunaus olisi ollut korrektia vain niiden punaisten osalta, joiden kirkollinen vakaumus oli tiedossa. (Melkein kaikki teloitetut kuuluivat kirkkoon pakkojäseninä, koska uskonnonvapauslakia ei ollut.) Joukkosiunaus osoitti kirjoittajan mukaan kirkon vallantäyteyttä, jossa yksilöllistä vakaumusta ei kunnioiteta.

Osuvia ilmaisuja

Eklund käyttää muutamia lukijaa ilahduttavia, osuvia ilmaisuja. Valtiokirkon vallasta hän puhuu instituutiohegemoniana. Läpeensä uskovaista henkilöä hän kutsuu umpiuskovaiseksi. Valtiokirkot ovat valtion siipiveikkoja. Kirkkoon nojaavista puoluetovereistaan Eklund käyttää nimitystä kirkkodemarit.

Kirjan piirroskuvituksena on Vapaa Ajattelija –lehdessä aiemmin julkaistuja Osmo Tammisalon ja Pekka A. Mannisen piirroksia, pari muutakin piirrosta, yhteensä n. 25 kappaletta.

Asiavirheitä kirjasta on vaikea löytää. Sivu 76 on jonkinlainen täytesivu, jolla esitellään lyhyesti kahdeksan ajattelijaa. Tässä Voltaire mainitaan väärin ateistiksi. Vapaa-ajattelijaksi häntä tosin voisi kutsua.

Sivulla 83 kerrotaan, että parissa Helsingin seurakunnassa alueen väestön kirkkoon kuuluvuus olisi jo alle 50 prosenttia. Kuitenkin vuoden 2010 lopussa kirkkoon kuuluvuus oli alhaisin, 54,4 prosenttia, Paavalin seurakunnassa. Paavalissa kirkkoon kuuluvuus ei ainakaan vielä vuonna 2011 laske alle 50 prosentin, mutta tämä tapahtunee vuosina 2012-2013.

Vuoden 1923 uskonnonvapauslakia ei ole olemassa (laki säädettiin 1922), mutta laki kyllä tuli voimaan 1.1.1923.

Paino- ja kirjoitusvirheitä kirjassa on vähän, kymmenkunta. Onkohan rysävihaa edes olemassa? Ryssävihaa kylläkin on. Tavutuksessa on joskus pikkuvikoja ym.

Puutteita on vähän. Kuukausi ja päivä puuttuvat sivulla 77 olevasta kirjoituksesta.

Kirjan on taittanut Ari Halinen. Teksti on taitettu sivulla kahdelle palstalle. Taitto on rauhallinen ja huolellista työtä.

Kirja on hyödyllinen kooste siitä mihin lehtikirjoittelulla voi päästä. Vaikka kokoelma ei sisällä kaikkia Eklundin kirjoituksia, kuitenkin tärkeimmät ovat nyt yleisön luettavissa. Kirja on hyvä ostos itselle ja lahjaksi, lähes ajaton lukupaketti.

Kirjan julkaisijana mainitaan Kotkan Vapaa-ajattelijat ry (KOVA), mutta teoksen kustansi tekijä itse. Painotyö maksoi jonkun verran yli 4.000 euroa. Vapaa-ajattelijain liitto ry tuki hanketta 500 eurolla (pääsihteeri Eino Huotarin vastustaessa).  

Kimmo Sundström