Kokouskutsun lähettäminen loukkasi jäsenyhdistysten yhdenvertaisuutta 

Vapaa-ajattelijain liiton liittohallitus (LH) lähetti 26.3.2011 päivätyn liittokokouskutsun hyvissä ajoin muille jäsenyhdistyksille, mutta unohti lähettää sen määräajassa Vaasan Vapaa-ajattelijat ry:lle. Sääntöjen mukaan kutsu on lähetettävä 60 päivää ennen liittokokousta (LK). Vaasan yhdistys sai kutsun 20.5.2011, kun viimeinen kutsun toimittamisen määräaika oli 10.5.2011. LH loukkasi jäsenyhdistysten yhdenvertaisuutta. 

Olen aiemmin arvostellut LH:sta siitä, että se on toistuvasti esittänyt yleisölle virheellisen luettelon liiton jäsenyhdistyksistä. Vaasan yhdistys jätettiin pois luettelosta. Virhe on edelleen liiton kotisivulla ja on esiintynyt myös Vapaa Ajattelija –lehdessä, viimeksi lehden tuoreimmassa numerossa 2/2011, s. 29-30. Kun kutsut lähetettiin tämän virheellisen luettelon perusteella, vahinko sattui liiton omaan nilkkaan. 

Liittohallituksen selityksiä Vaasan yhdistyksen asemasta 

LH:n jäsen Kari Pasasen mukaan LH oli katsonut Vaasan yhdistyksen eronneeksi ehdollisesti, ehdon koskaan täyttymättä. Tällainen päätös ei voine koskaan olla ehdollinen. LH on kirjannut ylös omia tuumailujaan. 

Kim Sjöströmin (Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry) näkemyksen mukaan yhdistyksen hallituksen päätös erota keskusjärjestöstä olisi pätevä, jos yhdistyksen omissa säännöissä ei ole mainintaa keskusjärjestöön kuulumisesta. Jos tällainen säännös on yhdistyksen omissa säännöissä, tällöin eroon vaadittaisiin aina yhdistyksen kokouksen päätös. 

Toisen näkemyksen mukaan eroon keskusjärjestöstä vaaditaan aina yhdistyksen kokouksen päätös, etenkin, kun yhdistys on ollut vuosikymmeniä keskusjärjestön jäsen. Missään tapauksessa yhdistyksen puheenjohtajan oma päätös ei riitä keskusjärjestöstä eroamiseksi. LH teki oikein, kun se ei merkinnyt Vaasan yhdistystä eronneeksi yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Suksen oman ilmoituksen perusteella. 

Pasasen mielestä ”asia on epäselvä”. Vaasan yhdistyksen puheenjohtaja Suksi oli ilmoittanut liitolle yhdistyksensä erosta liitosta sähköpostitse 9.7.2009. Pasasen mukaan ilmoitukseen pyydettiin ”kirjallinen vahvistus” (?). Vaasan yhdistys ei lähettänyt mitään vahvistusta. 

Pasasen mukaan Vaasan yhdistys on ”toimimaton”, joka on väärä käsitys. Pasasen mukaan myös Vaasan yhdistyksen halukkuus osallistua tulevaan liittokokoukseen kutsun lähettämisen perusteena, on selvästi väärä. Kutsu on lähetettävä määräajassa kaikille jäsenyhdistyksille. Ne päättävät lähettävätkö edustajansa liittokokoukseen vai eivät. Sen sijaan Pasanen on oikeassa siinä, että yhdistyksen eroilmoitus on tehtävä selkeästi LH:lle esim. lähettämällä pöytäkirjan ote yhdistyksen siitä kokouksesta, jossa eropäätös on tehty. 

Puheenjohtaja Suksi on kauan ollut tyytymätön moniin LH:n toilauksiin ja on ilmaissutkin julkisesti vihastuksensa moneen kertaan. Eroilmoituskin on laskettava tällaiseksi närkästykseksi. 

Suksen mielestä LK on laittomasti koolle kutsuttu ja vailla päätösvaltaa. 

Kokouskutsujen lähettäminen on kriitikoiden mielestä ollut alun pitäenkin kyseenalaisella pohjalla. Päätösvaltainen LH:n kokoonpano ei ole valinnut Robert Brotherusta liiton varapuheenjohtajaksi. Näin kaikki ne kokoukset, joissa Brotherus on johtanut kokousta ja laillisesti valittua varapuheenjohtajaa tai puheenjohtajaa ei ole ollut läsnä, ovat laillisuuden kannalta epävarmalla pohjalla, ja tehdyt päätökset mahdollisesti mitättömiä. LH:n kokous on sääntöjen mukaan (11 §, 2. mom.) vailla päätösvaltaa, ellei puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ole läsnä kokouksessa. 

Liittokokousedustajat 

Liitossa on laadittu luettelo sille ilmoitetuista liittokokousedustajista. Tätä kirjoitettaessa jäsenyhdistyksillä on oikeus lähettää yhteensä 54 äänivaltaista edustajaa, mutta Vaasan yhdistys on kertonut, ettei lähetä edustajaa. Kahden yhdistyksen edustajaa ei vielä ole ilmoitettu. LH:lle on ilmoitettu 51 edustajaa. Edustajat on ilmoitettava LH:lle viimeistään kaksi viikkoa ennen liittokokousta eli viimeistään 25.6.2011 (säännöt 7 §, 6. mom.). 

Linjakysymykset 

Tämän liittokokouksen alla ei ole enemmälti nostettu esiin linjakysymyksiä. Poikkeuksina voidaan mainita oikeastaan vain ehdokkaat Esa Ylikoski ja Kim Sjöström, jotka näkevät paljonkin korjaamisen aihetta liiton linjassa ja nykytilassa. 

Puheenjohtajaehdokkaat 

Puheenjohtajaksi kaavailluista henkilöistä liittokokouskauden jäljellä olevalle osalle esiteltiin jo marraskuussa 2010 kaksi ryhmää. LH:n sisältä tulevat henkilöt Robert Brotherus (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry), Jori Mäntysalo (Tampereen vapaa-ajattelijat ry), Tauno Lehtonen (Turun Vapaa-ajattelijat ry) ja Paula Vasama-Everest-Phillips (Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry), kaikki ryvettyneitä ehdokkaita. 

Toisessa, opposition kannattamassa ryhmässä, oli vain yksi ehdokas, Kim Sjöström (Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry), joka ei ollut ryvettynyt eikä liiton hajottaja. 

Tähän mennessä näistä henkilöistä Brotherus ei ole ilmoittautunut puheenjohtajaehdokkaaksi heinäkuussa pidettävässä liittokokouksessa, vaikka huhuja hänen ehdokkuudestaan liikkuu. Jos Brotherus tässä vaiheessa ilmoittautuisi puheenjohtajaehdokkaaksi, se olisi epäluottamuksen osoitus saman yhdistyksen ehdokas Esa Ylikoskea kohtaan. Kun molemmat ovat tai ainakin olivat kukkosmielisiä hajottajia, miksi keskinäinen kilpailu? 

Mäntysalo on kertonut asettuvansa liittovaltuuston (LV) varajäsenehdokkaaksi, ei puheenjohtajaehdokkaaksi. 

Paula Vasama ei asetu puheenjohtajaehdokkaaksi, kylläkin pääsihteeriehdokkaaksi. Hänen ehdokkuuttaan selostetaan myöhemmin. 

Tauno Lehtonen 

Tauno Lehtonen sen sijaan ryhtyi puheenjohtajaehdokkaaksi. Hänen uraansa liiton luottamustoimissa selostettiin aiemmin vuoden 1997 puheenjohtajanvaalista (25.10.1997) lähtien. 

Alun alkaen Lehtonen tuli liiton luottamustoimiin Tampereen LK:ssa, jolloin hänet valittiin 10.6.1984 LH:n varsinaiseksi jäseneksi. Helsingin LK:ssa 7.6.1987 hän uusi paikkansa. 

Äänekosken LK:ssa 10.6.1990 Lehtonen valittiin Michele Alpin (Turun Vapaa-ajattelijat ry) varajäseneksi liittoneuvostoon (LN; nykyisin liittovaltuusto), mutta Lahden LK:ssa 13.6.1993 Lehtosta ei valittu mihinkään luottamustoimeen. 

Forssan LK 9.6.1996 ei myöskään valinnut Lehtosta mihinkään luottamustoimeen. Liiton puheenjohtaja Kari Saaren (Keski-Suomen Vapaa-ajattelijat ry) kuoltua 4.5.1997 LH:sta täydennettiin LN:n kokouksessa 25.10.1997. Juha Kukkonen (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) valittiin puheenjohtajaksi, ja Robert Brotherus (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) valittiin LH:n varsinaiseksi jäseneksi Kukkoselta vapautuneelle paikalle. Tämän jälkeen oli vielä ratkaistava kysymys LH:n varajäsenen paikasta, joka oli vapautunut Heikki Niittymäeltä (Raision Vapaa-ajattelijat ry). Tämä oli pyytänyt eroa varajäsenen toimesta. Kukkonen ei kaiketi olisi halunnut, että paikka täytetään, koska hän ilmoitti, ettei LH:lle ole tullut tietoa siitä, että Niittymäki oli pyytänyt eroa LH:n varajäsenen toimesta. Paikka kuitenkin täytettiin. Olavi Äärin (Raision Vapaa-ajattelijat ry) ehdotuksesta Lehtonen valittiin Niittymäeltä vapautuneelle LH:n varajäsenen paikalle. Tässä toimessa Lehtonen jatkoi Hämeenlinnan LK:een saakka. 

Hämeenlinnan LK:ssa 20.6.1999, Lehtonen valittiin Kimmo Sundströmin ehdotuksesta LH:n varsinaiseksi jäseneksi saaden 12 ääntä. Ehdokkaita oli tässä vaalissa ainakin 18. Pienimmän äänimäärän vaalissa sai Martti Uusitalo (Forssan Vapaa-ajattelijat ry), 2 ääntä, ja suurimmat äänimäärät (14 ääntä) keräsivät Marko Koivuniemi, Marko Lakkala ja Sirkku Sievänen. Tässä asemassa Lehtonen jatkoi koko LK-kauden. 

Lehtonen on kukkosviisikon jäsen ja liiton hajottaja. Hän on taitavin takinkääntäjä liiton historiassa. 

Eino Huotari 

Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja Jorma Snellman ehdotti yhdistyksensä kevätkokouksessa 13.3.2011 Huotaria liiton puheenjohtajaksi. Kokous päätti esittää häntä liiton puheenjohtajaksi. 

Huotari kertoi Kinatorilla 5.4.2011 haluavansa liiton puheenjohtajaksi. Huotari on kukkosviisikon jäsen, liiton hajottaja ja vapaa-ajattelijaliikkeessä myös sen tulevaisuuden tuhoaja. Liiton hajottamisen puolesta Huotari äänesti LH:ssa 9.12.2006. Hajotuskokouksen jälkeen 19.12.2006 Huotari lähetti asiattoman kirjeen Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n jäsenille, jossa valehdeltiin yhtä ja toista sekä uhkailtiin Vapaa Ajattelija –lehden lähettämisen lakkaavan jäsenille. 

Hannu Töyri ilmoitti heti 5.4.2011 Kinatorilla, ettei kannata Huotaria liiton puheenjohtajaksi. Myös Vapaa Ajattelijan entinen toimitussihteeri Tiina Raevaara (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) ilmoitti Kinatorilla 6.4.2011, ettei kannata Huotaria liiton puheenjohtajaksi. Huotari on ehdokkaana samantyylinen kuin Juha Kukkonen, äänestäjäkuntaa voimakkaasti jakava ehdokas, jolla on sekä vankkaa kannatusta että vastustusta. 

Huotari liittyi Karkkilan Vapaa-ajattelijoihin jo 1980-luvulla. Liiton luottamustoimiin, LH:n varsinaiseksi jäseneksi, Huotari valittiin ensi kertaa Lahden LK:ssa 13.6.1993. Hän uusi paikkansa Forssan LK:ssa 9.6.1996 ja Hämeenlinnan LK:ssa 20.6.1999. Kotkan LK:ssa 9.6.2002 Huotari kilpaili Erkki Hartikaisen (Lohjan seudun vapaa-ajattelijat ry; sittemmin Länsi-Uudenmaan ateistit ry) kanssa puheenjohtajan paikasta, mutta Hartikainen voitti vaalin äänin 18-17. Huotari uusi LH:n varsinaisen jäsenen paikkansa. Järvenpään LK:ssa 12.6.2005 Huotari kilpaili Jori Mäntysalon kanssa pääsihteerin paikasta, mutta Mäntysalo voitti vaalin äänin 23-10. Huotari uusi taas LH:n varsinaisen jäsenen paikkansa ja valittiin myöhemmin hallituksen varapuheenjohtajaksi. Piikkiön LK:ssa 15.6.2008 Huotari kisasi jälleen puheenjohtajan paikasta Jussi K. Niemelän (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) ja Erja Sallisen (Satakunnan Vapaa-ajattelijat ry) kanssa. Ensimmäisellä äänestyskierroksella Huotari ja Sallinen saivat molemmat 9 ääntä, mutta arpa pudotti Huotarin toiselta kierrokselta. Sen jälkeen järjestetyssä pääsihteerinvaalissa olivat ehdokkaina Huotari, Paula Vasama (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) ja Marko Koivuniemi (Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry). Toisella vaalikierroksella Huotari valittiin pääsihteeriksi äänin 21-10 vastaehdokkaan ollessa Vasama. 

Huotarilla on ollut vuosikausia terveysongelmia, mikä myös tekee hänestä riskisen vaihtoehdon niin hänelle itselleen kuin liitolle. Huotari on päivätyössä opettajana, joka rajoittaisi hänen mahdollisuuksiaan hoitaa puheenjohtajan tehtäviä. 

Kim Sjöström 

Kim Sjöström ilmoittautui puheenjohtajaehdokkaaksi, ja ehdokkuuden vahvisti viimeksi 8.6.2011 Prometheuksen LK-edustaja Timo Andersson. 

Sjöström ei ole ollut aiemmin liiton luottamustoimissa. Hän on nykyisin sekä Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry:n että Länsi-Uudenmaan ateistit ry:n puheenjohtaja. 

Esa Ylikoski 

Myös Esa Ylikoski (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) on ilmoittautunut puheenjohtajaehdokkaaksi. Hän täyttää syksyllä 60 vuotta, ja kuuluu jo ikämiessarjaan Lehtosen kanssa. Lisäksi hän on vielä palkkatöissä, joka heikentäisi hänen mahdollisuuksiaan hoitaa liiton puheenjohtajan tehtävää. 

Ehdokas Ylikoskea ja hänen uraansa vapaa-ajattelijoissa käsitellään laajemmin alla pääsihteeriehdokkaiden kohdalla. 

Petri Karisma 

23.5.2011 puheenjohtajaehdokkaaksi ilmoittautui Petri Karisma (Tampereen vapaa-ajattelijat ry). 

Karisma valittiin Tampereen vapaa-ajattelijain puheenjohtajaksi 2006 Laura Mäntysalon jälkeen. 

Liiton luottamustoimeen, LH:n varsinaiseksi jäseneksi, hänet valittiin ensi kertaa Järvenpään LK:ssa 12.6.2005. LK-kausi 2005-2008 oli kukkosmielisten kulta-aikaa. Kukkonen oli, kuin Mooseksen kääntökuva, näyttänyt seuraajilleen tien tuhottuun maahan, muttei tullut itse valituksi mihinkään liiton luottamustoimeen Järvenpään LK:ssa. Kannattajat ryntäsivät tallaamaan kaikkea mikä vielä viheriöi, mutta olivat myös kovin riitaisia. Tamperelaiset ovat jonkinlaisia esteetikkoja verrattuna kukkosmielisiin gangstereihin. He alkoivat sliipata liiton profiilia imagofasistisella kuorrutuksella: tärkeää oli se miltä asiat näyttivät. 

Paula Vasama jatkoi rimpuiluaan äijämenon pyörteissä, ja lopulta Karismakin kyllästyi LH:n toimintaan lopettaen kokouksiin osallistumisen. Piikkiön LK:ssa hän ei ollut ehdolla mihinkään liiton luottamustoimeen vaan katsoi paremmaksi toimia Tampereen vapaa-ajattelijain puheenjohtajana. 

Hän kertoo olleensa yhteydessä puheenjohtajaehdokas Ylikoskeen, joka on lupautunut pääsihteeriksi, jos Karisma valittaisiin puheenjohtajaksi. Tietysti Ylikoski tarvitsee kannatusta myös pääsihteeriksi, koska pääsihteeriehdokkaitakin on ainakin kaksi. 

Karisman ja Ylikosken välipuhe kertoo, että Eino Huotarin johtama Karkkilan klikki olisi jäämässä sivuraiteelle. Uusi akseli voisi muodostua Tampereen ja Helsingin yhdistysten välille. Vanha Helsinki-Karkkila-akseli keskitti etuja näille yhdistyksille liiton kustannuksella, sotki liiton asioita ja pyrki hajottamaan liittoa. Se oli Juha Kukkosen suunnittelema. Akselivaltojen yhteistyö kuitenkin katkesi keväällä 2009 puheenjohtaja Jussi K. Niemelän tultua 2008 valituksi sekä liiton että Helsingin Vapaa-ajattelijain puheenjohtajaksi. 

Karisma kertoo olevansa listavaalin kannattaja. Hän sanoo kokoavansa oman listansa ja pyytää johtopaikoille haluavia ehdokkaita ilmoittautumaan hänelle. Mahdollisesti Karisma kelpuuttaa listalleen muitakin kuin Tampereen ja Helsingin klikin ehdokkaita. Paula Vasama kuuluu nykyisin Karkkilan klikkiin, eikä mahdu Karisman listalle. Karisma oli oikein iloinen Vasaman saatua potkut 12.5.2009 ja kiitteli auliisti Jussi K. Niemelää potkujen viemisestä päätökseen. Karisma kertoo, että Tampereella toteutettuja toimintamalleja tultaisiin laajentamaan liittotasolle, jos hänestä tulisi liiton puheenjohtaja. 

Pääsihteeriehdokkaat 

Paula Vasama-Everest-Phillips 

Paula Vasama ei ole ilmoittanut puheenjohtajaehdokkuudestaan, eikä halunne kilpailla Karkkilan yhdistyksen Huotarin kanssa puheenjohtajan paikasta. Piikkiön liittokokouksessa 2008 Vasama oli pääsihteeriehdokkaana kilpaillen Huotarin kanssa. Huotari voitti vaalin toisella kierroksella luvuin 21-10. Vasaman kannatus oli selvästi heikompaa kuin Huotarin kannatus. Lisäksi hänen kannatuksensa lienee potkujen jälkeen entisestään alentunut. 

Vasama kertoi vaalin jälkeen, että tullessaan valituksi pääsihteeriksi, hän olisi luovuttanut paikkansa Huotarille! Tällainen epäluotettava peluriehdokas ja äänestäjien pettäjä on hyvä panna muistiin. Jos olisin itse arvannut hänet näin epäluotettavaksi, en olisi äänestänyt häntä. 

Potkuistaan katkeroitunut Vasama haluaa sekoittaa peliä. Intoa hän saa siitä, että nyt on ehdolla sekä hänen kannattajiaan, jotka vedättivät hänet ensin (2003) kukkosmieliseksi, että hänen vihamiehiään, jotka pitkään halusivat potkia Vasaman pellolle liitosta ja joita Vasaman nykyinen luottamustoimikin (Brotheruksen henkilökohtainen varajäsen LH:ssa) närästää. Näin liiton hajottajat ja toiminnan tuhoajat ovat riitautuneet keskenään, vaikka heillä aiemmin oli yhteinen tavoite. 

Edellä mainittu Timo Andersson kertoi 8.6.2011, että Prometheuksen ehdokas pääsihteeriksi on Paula Vasama. 

Vasama oli mukana liiton toiminnassa jo 1980-luvulla. Näitä vaiheita sekä palkkatyöntekijänä että pääsihteerinä, samoin Vasaman uraa tämän palattua maahan vuonna 2003 ja sen jälkeen, selostettiin aiemmin. 

Viestissään linjauksista Vasama kertoo, että ”kulttuuripoliittinen ohjelma” on hänen linjauksensa ja on ollut jo 35 vuotta. Kulttuuripoliittinen ohjelma on pääasiassa liiton silloisen pääsihteeri Erkki Hartikaisen laatima. Se hyväksyttiin Vaasan LK:ssa 17.6.1978 liiton ohjelmaksi ja julkaistiin Vapaa Ajattelijan numerossa 5/1978, s. 105-112. 

Esa Ylikoski 

Ylikoski ilmoittautui 8.6.2011 myös pääsihteeriehdokkaaksi ja ilmoitti tukevansa Karisman valitsemista liiton puheenjohtajaksi. Hän toivoo aiempaa ”toiminta- ja yhteistyökykyisemmän hallituksen” saamista liitolle. 

Ylikoski kirjoittaa: ”Liiton toimijoiden huomio on pitkään suuntautunut liiaksi sisäiseen toimintaan, ulkoisen vaikuttamisen ja paikallisen toiminnan tukemisen sijaan. Liiton julkinen kuva ja yhteiskuntasuhteet eivät ole aivan tyydyttävällä tolalla. Samoin toimintaa on haitannut keskinäinen riitely; päättyvällä toimikaudella ja ennen vuotta 2005 jo puheenjohtaja ja pääsihteeri ovat vetäneet eri suuntiin. Toimintaa on myös haitannut epäonni palkattujen toimihenkilöiden suhteen.” 

Ylikoski on liiton hallinnossa aktiivinen toimija, vaikka hänen muodollinen asemansa on LV:ssa Arto Tiukkasen (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) henkilökohtainen varajäsen. Jälleen yksi hallinnon jäsen lausuu suoraan saman, mistä tämä sivusto on raportoinut vuosia. 

”Sisäisessä toiminnassa” on tosin ollut monin osin kyse toiminnan alas ajosta ja lopettamisesta. Liiton imago on kuralla, yhteiskuntasuhteet taantuneet. Riitely kasvoi aivan uusiin suuntiin nyt päättyvällä LK-kaudella. Ylikoski pitää huonojen palkkalaisten palkkaamista ”epäonnena”. Se on kaunistelua. LH palkkasi tahallaan kelvottomia ja huonoja työntekijöitä väärin perustein. Kuitenkin muutama työntekijä oli ihan kunnollinenkin. Heidän työolonsa vain kävivät mahdottomiksi liiton klikkiytyneen ja riitaisan ilmapiirin takia. Monille työntekijöille oli helpotus, että he pääsivät pois liiton hörhöjen joukosta. 

Olen kirjoittanut aiemmin monista työnteon ongelmista liitossa. Minulle oli aina selvää, että työntekijäin palkkaaminen käytettyjen arvosteluperusteiden nojalla ja johtaminen liiton käyttämiä menetelmiä soveltaen, ei voi johtaa muuhun kuin pettymyksiin, sähläämiseen ja liiton taantumiseen. Juuri näin on käynyt. 

Ylikoski haluaisi liiton kehittyvän uskonnottomien etujärjestöksi, mutta LH on päinvastoin hylännyt etujärjestöroolin, vieläpä vastoin LK:n tekemiä päätöksiä. Ylikoski itse on ollut hylkäämässä tätä roolia vaatimuksellaan elämänkatsomustieto-oppiaineen (ET) avaamisesta valtiokirkkojen (alaikäisille) jäsenille. Tämä on ollut yhdessä tehtyjen liittokokouspäätösten vastaista. Onneksi vapaa-ajattelijat (ja muut hörhöt) eivät ole saaneet asiassa mitään aikaan. Evankelis-luterilainen kirkko ja ateistit ovat yhdessä pitäneet katsomusopetuksen raiteella, joka antaa suojaa pienille katsomusvähemmistöille, niin uskonnollisille kuin uskonnottomille. 

Liiton hallinto ei välitä liiton taantumisesta. Jotkut jäsenyhdistykset ovat harkinneet eroa liitosta ja useammat jäsenyhdistykset sanovat ”etteivät koske liittoon edes pitkällä tikulla”. Tällaisessa ilmapiirissä kaunopuheet eivät tehoa. 

Ylikoski haluaa myös tukea Vapaa Ajattelija -lehden kehittämistä. Lehti onkin taantunut siitä millaiseksi sen nykyistä edeltänyt päätoimittaja Jussi K. Niemelä sen kehitti vuosina 2008-2010. LH palasi keväällä taas vanhaan ja palkkasi Marketta Ollikaisen uudelleen lehden toimitussihteeriksi. Haluaako Ylikoski uusia tuulia lehden toimittamiseen? Sehän olisi oppositiotoimintaa. 

Ylikoski on havainnut, että liiton suhteet poliittisiin päättäjiin, eri viranomaisiin, muihin kansalaisjärjestöihin ja mediaan ovat epänormaalit. Hän haluaisi normalisoida suhteita. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Liitto on vuosikausia möhlinyt lukuisissa viranomaisissa menettäen maineensa (ja vieläkin pahemmin seurauksin). Ei asia normalisoidu esimerkiksi yhden liittokokouskauden aikana. 

Saksan vapaa-ajattelijaliike ei milloinkaan toipunut siitä iskusta minkä Kolmannen valtakunnan hallinto sille antoi vuoden 1933 keväästä lukien. Liiton tuhosivat kukkosmieliset hörhöt, mutta he tekivät vielä enemmän. Siis mitä? He tuhosivat myös vapaa-ajattelijaliikkeen tulevaisuuden. Päätuholaiset olivat Eino Huotari ja Juha Kukkonen, jotka romuttivat liiton ja Prometheus-leirin tuki ry:n (Protu) hyvän yhteistyön, joka vallitsi suunnilleen vuosina 1990-1995. Kun Huotari ja Kukkonen eivät vielä tällöin olleet liitossa vallan huipulla, he haukkuivat vapaa-ajattelijat monessa käänteessä, toimivat näitä vastaan sekä vieroittivat nuorison vapaa-ajattelijaliikkeestä. Vaikka Protu selitti olevansa äärisitoutumaton järjestö, aktiiveista kasvatettiin protubaneja ja koko järjestö suuntasi kohti aatteellista humanismia, ihmisetuilua. Asiasta järjestettiin suuressa yleiskokouksessa äänestys, jossa mm. minä ja sittemmin Protun puheenjohtajaksi valittu Anna Vuorjoki äänestimme sitoutumattoman ja itsenäisen Protun puolesta. Äänestys hävittiin. 

Itsenäisyys ja sitoutumattomuus hylättiin, mikä on ihmeellistä, kun otetaan huomioon miten omatoimisia nuoria Protussa on. Järjestö perustettiin alun perin ensi sijassa uskontokuntiin kuulumattomia nuoria varten. Se jatkoi sitä työtä, jonka Vapaa-ajattelijain liitto oli aloittanut jo vuonna 1984, kun ensimmäinen kesäleiri nuorille järjestettiin Forssan Valijärvellä. Lopputulos oli, että uskontokuntiin kuulumattomat nuoret mainitseva kohta poistettiin hiljan Protun säännöistä. Huotari oli kyllä itse vastustamassa poistoa - mutta silloin kaikki oli jo liian myöhäistä. Samalla tavoin on mahdollista tuhota elämänkatsomustieto. 

Ylikoski unelmoi liiton asemasta uskonnottomien edunvalvojana, jonka aseman LH nimenomaan on romuttanut. LH on halunnut eri asioissa profiloida liiton jonkinlaiseksi uskonnolliseksi kuppikunnaksi (mm. oma vihkimisoikeus uskonnollisten yhdyskuntien tapaan), matkia uskontoja sekä vesittää sekulaaria päälinjaa (esim. vihkimisoikeus vain valtion viranomaisille). Tästä syystä esim. tunnetut poliitikot Erkki Tuomioja ja Jussi Halla-aho sanovat olevansa ateisteja, mutta eivät voi sietää vapaa-ajattelijavenkuloita. 

Lisäksi pienten vähemmistöjen, jollainen vapaa-ajattelijain lahko on ja jollaiseksi se jää, omien etujen puolustaminen on joskus leimattu yhteistyöhaluttomuudeksi ja riidan haastamiseksi. On kuulemma parempi vain toimia yhteistyössä kristittyjen ja kirkon kanssa. Ainakin kolme nykyisestä kahdeksasta LH:n jäsenestä on puolustellut kirkon etu- ja erioikeuksia ja Huotarilla on jopa kristillistä taustaa. Heidän on vaikea ymmärtää mitä ateismi on ja he maalaavat ateisteista kauhukuvia. 

Liitolta puuttuu juuri konkreettista asiantuntemusta asiassa kuin asiassa. Ja vaikka sitä jossakin asiassa olisi, sen vieminen jäsenyhdistyksiin vaatii kovaa työtä ja liikkeen kasvua. Se ei hoidu pelkästään kotoa, tietokoneen äärestä. Jäsenyhdistykset eivät ole enää kovin vastaanottavaisia liiton vaikutuspyrkimyksille, koska liitto niin monasti on vain jättänyt ne oman onnensa nojaan, painanut niiden toimintaa alas, jopa sabotoinut sitä, sekä evännyt niiltä rahallisen tuen, jota sillä olisi ollut annettavanaan. Sen sijaan liitto on rahoittanut Prometheus-seremoniat Oy:n, yksityisen osakeyhtiön, toimintaa, aina vain uusin muodoin. Oman ja jäsenyhdistystensä omistaman kustannusyhtiön, Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n, liiketoiminnan, varallisuuden, asiakassuhteet jne. liitto ja kukkosmieliset sen sijaan tuhosivat. 

Vaikka Ylikosken kirjoituksessa on paljon oppositiohenkeä eikä hän suinkaan ole ollut keskeisissä asemissa päätettäessä liiton toiminnan alasajosta, hänen olisi tullut jo 1990-luvulla esittää myönteiset ajatuksensa ja toimia niiden puolesta. Kohta 60-vuotias Ylikoski kuolee ja kuopataan ennen kuin vapaa-ajattelijain toiminta nousee montusta valittiinpa hänet mihin hyvänsä liiton luottamustoimeen. 

Vaikka Ylikoski on kauan ollut mukana vapaa-ajattelijain toiminnassa, ensin Turun Vapaa-ajattelijoissa 1980-luvulla mm. varapuheenjohtajana ja myöhemmin Helsingin Vapaa-ajattelijoissa, häntä ei ole tähän mennessä valittu liiton tärkeimpiin luottamustoimiin. 

Järvenpään LK:ssa 12.6.2005 Ylikoski valittiin ensi kertaa LH:n jäsen Eino Huotarin varajäseneksi, jossa jatkoi koko kauden. Piikkiön LK:ssa 15.6.2008 hänet valittiin LV:n varsinaisen jäsenen Arto Tiukkasen varajäseneksi, josta hän nyt koettaa ponnistaa tärkeämpiin tehtäviin. 

Ylikoski on opettaja ja on ollut kiinnostunut opetuskysymyksistä. Kuluvalla LK-kaudella hän on toiminut liiton ET- ja katsomusainetyöryhmän puheenjohtajana. Ylikoski kannattaa ET:n avaamista myös valtiokirkkoihin kuuluville oppilaille ja sekaopetusta, mitä oppositio vastustaa. 

Muut ehdokkaat 

Marko Lakkala 

LH:n jäsen Marko Lakkala (Oulunseudun Vapaa-ajattelijat ry) ilmoittautui 6.4.2011 ehdokkaaksi LH:een. Samalla hän kieltäytyi liiton puheenjohtajaehdokkuudesta. 

Ensi kertaa Lakkala valittiin liiton luottamustoimeen Forssan liittokokouksessa 9.6.1996. Tällöin hän tuli valituksi LN:n varsinaisen jäsenen Helge Myllyojan (Kemin Vapaa-ajattelijat ry) varajäseneksi. 

Seuraavaksi Lakkala valittiin LH:n varajäseneksi kesken liittokokouskauden, LN:n kokouksessa 10.10.1998. Tämä paikka avautui, kun Mauri Kiuru (Keski-Suomen Vapaa-ajattelijat ry) luopui paikastaan. Mauri Kiuru oli ensimmäisiä henkilöitä, jotka tympääntyivät lisääntyvään riitelyyn liitossa Kari Saaren kuoleman jälkeen. 

Hämeenlinnan LK:ssa 20.6.1999 Lakkala valittiin LH:n varsinaiseksi jäseneksi, jossa jatkoi Kotkan LK:een saakka. Kotkan LK:ssa 9.6.2002 hänet valittiin LH:n varajäseneksi, jossa jatkoi 12.6.2005 saakka. Tällöin, Järvenpään liittokokouksessa, hän ei tullut valituksi liiton luottamustoimiin. Piikkiön LK:ssa hänet valittiin 15.6.2008 uudelleen LH:n varsinaiseksi jäseneksi, jossa asemassa on jatkanut tähän saakka. 

Lakkalalla on jo pitkä ura takanaan luottamuselimissä. Häntä pidettiin maltillisena Juha Kukkosen kannattajana, kuitenkin pehmeänlaisena herrasmiehenä. Nykyisin hän on enemmän Tampereen klikkiä seuraileva LH:n jäsen Marko Koivuniemen ja Kari Pasasen tapaan, joskaan ei mikään pukari. Entinen puheenjohtaja Jussi K. Niemelä antoi hänestä hyviä lausuntoja eli hän poikkesi edukseen hörhölaumasta. 

Kari Pasanen 

LH:n jäsen Kari Pasanen ilmoittautui 6.4.2011 ehdokkaaksi LH:een tai vaihtoehtoisesti LV:oon ehdolla, että saa itse valita keiden kanssa tekee yhteistyötä ja keiden ei. ”Nyt alkaa suuri puhdistus”, Pasanen pauhasi. 

Pasanen on toiminut yhtenä liiton sensoreista (Mäntysalon ja Koivuniemen ohella). Hän on antanut määräyksiä siitä mistä saa keskustella, millainen pitää olla puheenvuoron otsikko, miten puheenvuoro pitää kirjoittaa jne. Hän on poistanut viestejä, joista itse ei ole pitänyt ja on uhkaillut mielivaltaisesti kirjoittajia. Keskustelupalsta saatetaan jopa lopettaa. Pasanen on kertonut, että kesällä valittava uusi LH ”tarkastellee keskustelupalstan jatkamista kriittisesti”. Hänen mielestään keskustelupalstan voisi siirtää Tampereen vapaa-ajattelijain ifaklikin hoiviin. 

LH:n jäsenet vetävät siis keskenäänkin eri suuntiin. Esim. Tauno Lehtonen on moittinut sitä, että liiton toiminnan rinnalle on kehitetty rinnakkaistoimintaa. Pasanen olisi puolestaan valmis siirtämään liiton toimintoja muualle. 

Pasanen on kannattanut evankelis-luterilaisen kirkon hautaustoimen tukemista valtion varoin. Edelleen hän on kannattanut uskonnollisten rakennusten ylläpidon tukemista valtion varoin. Näin on tapahtunut tietysti iät ajat, mutta Pasanen haluaa nimenomaan kannattaa ja vakiinnuttaa tämän järjestelyn. Hän on konservatiivi, ehkäpä jumalongelmainen agnostikko, mutta häntä on vaikea nähdä linjakkaana vapaa-ajattelijana. 

Kasvatuskysymyksissä Pasanen katsoo, ettei uskonnottomille lapsille saa kertoa, ettei jumalia oikeasti ole olemassa. Tämä tekisi ateismista hänen mielestään uskonnon; Pasanen on antiateisti. 

Hän on listavaalin kannattaja, eikä suvaitse toisinajattelijoita. Hän on nimennyt suuren joukon ihmisiä, jotka eivät sovi samaan hallituksen hänen kanssaan. Sinänsä kyllä reilua puhetta. 

LH:ssa hän on esiintynyt yhdessä Koivuniemen kanssa riitapukarina. 

Pasanen on uusimpia jäseniä LH:ssa. Ensimmäistä kertaa hän tuli liiton luottamustoimeen, LH:n varsinaisen jäsenen Petri Karisman varajäseneksi. LV:sto valitsi hänet tähän toimeen 25.11.2006, Marko Koivuniemeltä vapautuneelle paikalle. Koivuniemi oli eronnut toimestaan 11.10.2006 kesken kauden, mutta pyrki taas uudelleen LH:een seuraavassa LK:ssa. Hän kasvatti Pasasesta pukaritoveria itselleen. Molemmat pääsivätkin LH:n varsinaisiksi jäseniksi Piikkiön LK:ssa 15.6.2008. 

Markku Pääkkönen 

Markku Pääkkönen (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry, HVA) ilmoittautui 6.4.2011 Pasasen listalle ehdokkaaksi LV:oon. Pääkkönen ei ole aiemmin ollut liiton luottamustoimissa. Hänet valittiin ensi kertaa HVA:n hallituksen varajäseneksi 12.12.2009 ja vuotta myöhemmin, 12.12.2010, yhdistyksen hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. 

Jori Mäntysalo 

LH:n jäsen Mäntysalo ilmoittautui pitkällä kirjoituksellaan Kinatorilla 2.4.2011 LV:n varajäsenehdokkaaksi. 

Mäntysalo päätyi liiton luottamustoimeen ensi kertaa vuonna 2002. Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n (TAVA) syyskokous oli ehdottanut häntä yksimielisesti LH:n varajäseneksi. Paikka oli vapautunut Liisa Lahdenmäeltä (TAVA), tämän erottua luottamustoimesta vähän aiemmin. 

Liittoneuvoston (LN) ylimääräisessä kokouksessa 23.11.2002 saman yhdistyksen Sirkka Vadén, joka oli Juha Kukkosen kannattaja, ehdotti Mäntysaloa LH:n varajäseneksi. LN:n jäsen Tuula Pitkänen (Pohjois-Savon Vapaa-ajattelijat ry) katsoi, että varajäseneksi olisi johdonmukaista valita se henkilö, joka valitsematta jääneistä ehdokkaista oli saanut eniten ääniä Kotkan liittokokouksessa 9.6.2002 järjestetyssä varajäsenten vaalissa. Tämä henkilö oli Anne Sinilaakso (Raision Vapaa-ajattelijat ry). 

Tauno Lehtonen (Turun Vapaa-ajattelijat ry), joka myös oli Kukkosen kannattaja, piti ehdokkaiden tarkastelua näiden saamien äänimäärien perusteella ”mandaattiajatteluna”. Hänen mielestään varajäseneksi voitiin valita tamperelainenkin ehdokas kuten Mäntysalo. Reijo Taipale (Lahden Vapaa-ajattelijat ry), Kukkosen kannattaja hänkin, yhtyi Vadénin ehdotukseen. Pitkänen kertoi, ettei tunne Sinilaaksoa, mutta oli sitä mieltä, että liittokokouksen vaalitulos ohitetaan, ellei tätä valita. Lehtonen myönsi, että Sinilaakso oli aktiivinen vapaa-ajattelija. Vaalissa annettiin yhdeksän ääntä, joista Mäntysalo sai viisi ja Sinilaakso neljä; Mäntysalo valittiin LH:n varajäseneksi. 

Jo tässä vaalissa kukkosmieliset liiton hajottajat tukivat Mäntysaloa, kun taas Sinilaakso ei ollut liiton hajottaja. Kumpikaan ehdokkaista ei ollut aiemmin toiminut liiton luottamustoimissa. 

Järvenpään liittokokouksessa 12.6.2005 Mäntysalo valittiin pääsihteeriksi, vaikka liiton silloinen toiminnanjohtaja Paula Vasama vastusti tätä. Vasama on kertonut, että hänen kiusaamisensa liitossa alkoi keväällä 2005. Jo tällöin kukkosmielisten klikissä oli siis syntynyt repeämä. En kuitenkaan tiedä oliko Vasama jo tällöin etääntynyt Kukkosesta vai toimiko hän vielä tämän vasallina. Välirikko Mäntysalon suuntaan oli kuitenkin jo tapahtunut. Vasama, Kukkonen tai Mäntysalokaan eivät ole tarkemmin kertoneet milloin ja mistä syystä kukkosklikki alkoi hajota. 

Mäntysalo palveli pääsihteerinä yhden kauden. Hän jättäytyi Piikkiön liittokokouksessa 2008 vapaaehtoisesti pois pääsihteerin tehtävästä, mutta hänet valittiin 15.6.2008 LH:n varsinaiseksi jäseneksi. Siinä asemassa hän on palvellut siitä lähtien. 

Mäntysalo oli Kukkosen kannattaja aina toukokuuhun 2008 saakka, jolloin Kukkonen jäi kiinni puheenjohtajaehdokas Jussi K. Niemelän mollaamisesta puskaasta. Tämä oli liikaa Mäntysalollekin. Hän kertoi entiselle isännälleen, ettei kannatusta tämän valitsemiseksi (uudelleen) pääsihteeriksi tipu. Tämä oli hieno suoritus, sillä tällaiset viestit eivät ihan helposti mene Kukkoselle perille. 

Ekskurssi: Kimmo Sundström 

Kimmo Sundströmiä (Länsi-Uudenmaan ateistit ry, Raision Vapaa-ajattelijat ry) kyseltiin useammalta taholta liiton puheenjohtajaehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi. Hän on ilmoittautunut opposition johtoon, jos liittokokous ei tuo ratkaisua liiton ongelmiin ja liiton hävitystyö jatkuu. Oppositiota ei tosin valita liittokokouksessa. 

Sundström liittyi vapaa-ajattelijoihin 1977, toimi LH:n varsinaisena tai varajäsenenä 1978-2002 sekä liiton vakituisena toimiston- ja taloudenhoitajana 1.1.1988-23.11.2003. Hän on toiminut Vapaa Ajattelija –lehden avustajana 1979-2003, lehden päätoimittajana 1981-1983, Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana 1984 ja 1988-1998, uskontojen historian ja siveysopin tuntiopettajana, oppi- ja muiden kirjojen suomentajana ja toimittajana, liiton arkiston perustajana ja hoitajana, ateismitutkijana ym. ym. Sundström on moralisti ja varastelun ym. pahan vastustaja sekä Totuuden Ystävien jäsen, josta ei liitossa pidetty. Hän ei myöskään kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen, eikä ole koskaan ollut kommunisti, mikä ei sekään kerrytä kannatusta liitossa. Sundström on ateisti, eikä huoraa valtiokirkon kanssa, mikä nykyisin on muotia liitossa – ehkä sitä paljon puhuttua ”suvaitsevaisuutta”. 

Sundström näkee muutosvoimat edelleen heikommiksi kuin mitä on liittoa nykyisin hallitsevien klikkien yhteisvoima. Liiton vetäminen pois kurimuksesta uuden puheenjohtaja Jussi K. Niemelän avulla vuosina 2008-2010 epäonnistui. Ristiriidat olivat pahoja ja syviä. Paula Vasamalle annettiin Piikkiön LK:ssa mahdollisuus korjata liiton tilaa yhdessä Niemelän kanssa, mutta eväät syötiin puolessa vuodessa. Siitä alkoi tie uudelleen kohti Vasaman irtisanomista, käräjäriitoja ja liiton toimiston alasajoa. Ateistiliike tarjoaa nykyisin paremmat mahdollisuudet edistää ateistien oikeuksia ja sekulaaria valtiota, jota vapaa-ajattelijoiden hoipertelu ei edistä. 

Listavaalit? 

Liiton hallinto on nykyisin klikkiytynyt. Klikkitoiminta on ensimmäistä kertaa liiton historiassa johtanut siihen, että klikit haluavat nyt valita liiton luottamuselimet listavaaleilla. 

Ehdotus on kuitenkin herättänyt vastustusta jo LH:ssa eli vähemmän vahvoihin klikkeihin kuuluvat ehdokkaat pelkäävät listavaaleja. Listojen (Lista A, Lista B, jne.) asemesta äänivaltaiset edustajat voivat kuitenkin edelleen kirjoittaa äänestyslippuunsa oman listansa, siis niiden ehdokkaiden nimet, joiden edustaja haluaa tulevan valituiksi valittavana olevan elimen varsinaisiksi jäseniksi. Tällainen lista siis eroaisi listoista A, B, jne. siten, ettei siinä ole lainkaan henkilökohtaisia varajäseniä, kun taas listojen A, B, jne. osalta henkilökohtaiset varajäsenet on kiinnitetty varsinaisiin jäseniin. Tämä tarkoittaa, että listan voittaessa vaalin, tulevat valituiksi samalla varsinainen jäsen ja henkilökohtainen varajäsen. 

Listavaalien vastustajien tulee ensin pyrkiä hylkäämään LH:n esitys listavaaleista. Jos tämä ei onnistu, listavaalien vastustajien tulee asettaa toivonsa siihen, ettei mikään lista saa enempää kuin puolta äänistä. Kun edustajamäärä kaikissa aiemmissa liittokokouksissa on ollut korkeintaan n. 35, on edustajamäärä nyt kasvanut sääntömuutoksen myötä yli 50:een. Mitä suurempi joukko, sen vaikeampi sitä on hallita. Koska klikkejä on useampia, on mahdollista, että listavaali tulee torjutuksi, jos sitä kannattaa vain vahvin klikki muiden vastustaessa. Selvimmin listavaalin taakse on asettunut Tampereen klikki, kun taas Karkkilan klikki vastustaa listavaalia. Vaikka Karkkilan klikin on tässä kirjoituksessa uskottu olevan sivuraiteella, sillä on kannatusta eritoten kommunistijohtoisissa jäsenyhdistyksissä. 

Listavaalikysymys tulee polarisoimaan edustajat. Jos ehdotus listavaaleista hylätään, luottamuselimet valitaan kuten aiemmin. Tällöin on mahdollista, että asetetaan erityinen vaali- eli junttavaliokunta. Osallistuin itse sen työskentelyyn viimeksi Piikkiön LK:ssa. Junttavaliokunta laatii ehdotuksen, paketin, ainakin LH:een ja LV:oon valittavista jäsenistä. 

Junttavaliokunnan valitsemisen puolesta ja sitä vastaan on omat perustelunsa. Olen itse junttavaliokuntien vastustaja, koska menettely syö keskivertoedustajan valtaa ja vahvimmat junttaajat tekevät valiokunnassa lehmänkauppoja. 

Kun elinten jäsenet valitaan vaalilla henkilökohtaisen kannatuksen suuruuden eikä junttavaliokunnan suosion perusteella, jokaisen edustajan tahto toteutuu paremmin. Junttavaliokuntien kannattajat väittävät, että näin valituiksi tulee riitaisampia kokoonpanoja. Kuitenkin pitkä kokemus osoittaa, että riitaisia kokoonpanoja on syntynyt jatkuvasti, vaikka viime vuosina ne on aina valittu junttavaliokunnan ehdotusten perusteella. Tämä koko perustelu lähtee kuitenkin siitä, että valinnat tehdään kansanvaltaisesti, demokraattisesti. Mahdollisesti elinten valinta esim. aristokraattisin perustein synnyttäisi viisaampia ja osaavampia kokoonpanoja kaikkien hyödyksi. 

Listavaaleja on arvosteltu siitä, että vahvat klikit voivat valita voittajat jo ennen liittokokousta omissa toverikokouksissaan. Hannu Töyri moitti toverikokouksia siitä, että niissä on valittu luottamustoimiin islamille erittäin myönteisiä henkilöitä, joka eliminoisi myöhemmin liiton arvostelun islamia kohtaan. 

Tämä voidaan nähdä ifojen hellimän tasa-arvon kasvuna. Kun ainakin kolme LH:n nykyistä jäsentä sympatisoi valtiokirkkoa, tasa-arvo kasvaa, kun islamkin saa vapaa-ajattelijain piirissä suvaitsevaisia ystäviä. Suurempi tasa-arvo tuo varmaankin liitolle myös ifojen toivomaa ”hyvää julkisuutta”. 

Kim Sjöström (Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry) on ilmoittanut rakentavansa ”järkevien ihmisten yhteislistan” liiton luottamuselinten vaalia varten. Jääköhän lista lyhyeksi? Sjöström ei kannata jyrkkiä puhdistuksia, vaan katsoo, että lista voidaan rakentaa muutoinkin kuin klikkiperustein. Lista tähtää Sjöströmin mukaan toimintakykyyn, ei uusiin toimintojen lakkautuksiin, liiton varojen tuhlaukseen, pumppaukseen kavereille tai uusiin oikeudenkäynteihin. 

Istuva pääsihteeri Eino Huotari kertoi, ettei LH:n ehdotus listavaaleista ollut yksimielinen eikä hän itse kannata sellaista, koska: 1. Mikä hyvänsä klikki voi ajaa läpi omat ja vain omat ehdokkaansa; 2. Edustajien valtaa rajoitetaan listavaalissa, kun nämä eivät saa kannattaa edustamiaan henkilöitä; 3. Klikkien listojen ulkopuolelle voi jäädä suuri osa eri yhdistysten ehdottamista ehdokkaista, jolloin alueellinen edustavuus kärsii, etenkin valtuustoa valittaessa; 4. Klikkien laatimat listat eivät ole luotettavia (aiemmin Huotari on itse ollut aina klikkitoiminnan kannattaja; nyt klikkitoiminta on kääntynyt häntä itseään vastaan); 5. Luottamuselinten pitää edustaa riittävän monipuolisesti liiton yhdistyksiä (kuulostaa oudolta, ihan kuin Sundströmin ääni); 6. Kypsät ihmiset pystyvät toimimaan myös klikkien ulkopuolisten kanssa. 

Huotarin mielipide oli reaktio Pasasen viestiin, kun tämä lähetti 17.5.2011 tiedoksi LH:n tiedotteen ”Liittokokous valitsee hallituksen ja valtuuston listavaaleilla”. Olisi tullut otsikoida tiedote kuitenkin LH:n ehdotukseksi. Päätösvalta asiassa on edustajilla. Vuosien 2005 ja 2008 LK:t ovat jo tehneet karkeita virheitä tuloksena liiton toiminnan alasajo; seuraukset näkyvät nyt heikkonäköisemmällekin. Listavaaleihin siirtyminen kärkevöittäisi entisestään klikkitoimintaa. Klikit ovat ryhmiä, jotka alkavat kilpailla jäsenyhdistysten kanssa kaventaen niiden merkitystä. 

LH puhuu työstä ”liiton hyväksi”, vaikka liittokokouskausi päättyy liiton toiminnan alasajoon. LH sai paljon moitteita päättyvällä kaudella myös LV:lta, jolla sääntöjen mukaan on tämä ohjaus-, valvonta- ja moiteoikeus. LH perustelee listavaalia vaalitoimituksen nopeuttamisella. Vaalitoimitus käydään yhtenä päivänä. Sille ei haluttaisi varata riittävästi aikaa, kun LH sitä ennen on saanut vapaasti möhliä kolme vuotta. 

Oppositio vahvistui kuluneella liittokokouskaudella 

Oppositiolle kulunut liittokokouskausi oli ennusteiden täyttymys. Näin siitä huolimatta, että oppositio aluksi toivoi puheenjohtaja Jussi K. Niemelän jaksavan vetää liittoa koko LK-kauden. Ei ollut helppoa heittää ketään täysin uutta henkilöä sellaiseen sudenpesään kuin liitto. Niemelä oli kuitenkin ylen innokas, kyvykäs ja melko paksunahkainenkin. Hänellä oli edellisen puheenjohtaja Robert Brotheruksen ja toiminnanjohtaja Paula Vasaman tuki takanaan, joka auttoi häntä voittamaan vaalit vastustajien suuresta joukosta huolimatta. 

Niemelä olisi ehkä voinut vetää perässään liiton johtoon joitakin lupaavia, uusia kykyjä. Näiden joukossa oli muutamia naisiakin. Liiton toimintakulttuuri on kyllä vankkaa äijämenoa, siinä on naisilla kestämistä. 

Niemelän tultua valituksi liiton johtoon Piikkiön liittokokouksessa 2008 piti harkita, lähteäkö mukaan hallituksen toimintaan vai jäädäkö edelleen oppositioon. Koska vanhaa pohjasakkaa ei saatu kunnolla hämmennettyä, ja uusina ehdokkaina LH:een menivät läpi vain Niemelä ja Timo Mykrä (Vapaa-ajattelijain liiton Vuoksenlaakson yhdistys ry), vaaka kallistui sille kannalle, ettei muutosvoima vielä ole riittävä. Asioiden täytyi mennä edelleen huonompaan suuntaan ennen kuin vajaa-ajattelijat heräisivät liittonsa vähittäiseen mätänemiseen ja tuhoon. 

Vuosina 2008-2009 tapahtui kuitenkin paljon hyvääkin ja olen sitä mieltä, että paljon tästä liittyy Niemelän persoonaan: Vapaa Ajattelija –lehden kohennus, useampi näkyvä tapahtuma, useampia uusia henkilöitä vapaa-ajattelun kentällä tekemässä tulosta ja jäsenmäärän kasvu. Vanha hörhölauma oli kuitenkin liian sankka, Niemeläkin uupui hörhöilyyn viime syksynä. 

Oppositioon jääminen oli jälkikäteenkin katsottuna oikea ratkaisu. Oppositiossa on ollut Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n (www.ateistit.fi) lisäksi oppositiohenkinen verkkolehti Jumalaton, jota toimittaa liiton entinen pääsihteeri ja puheenjohtaja Erkki Hartikainen. Lisäksi oppositio vahvistui Jussi K. Niemelän eron jälkeen. Tällöin päivänvalon näkivät vapaa-ajattelun uhrien tukisivu Facebookissa, vapaa-ajattelun lähihistoriaa valottava blogi sekä vielä Helsinki Brights –blogi. Nämä kaikki raportoivat vapaa-ajattelijaliikkeen heikosta tilasta. 

Myös Paula Vasaman tuore kirjoitus on jonkinlainen protesti sekin LH:n toimintaa vastaan. 

Viestissään 14.6.2011 hän arvostelee LH:sta siitä, että liitossa olisi vuoden 2009 lopulla avattu hänelle henkilökohtaisesti osoitettua postia, kirje presidentiltä. Lakimies on hiljan antanut kirjeen Vasamalle. 

LH ei halunnut hyväksyä minkäänlaista legitiimiä oppositiota, vaikka tällainen oppositio kuuluu demokratiaan. Tämän vuoksi LH sai vastaansa rönsyilevän opposition, jossa on muutamia toisistaan riippumattomia rintamia ja vielä useampia kanavia, joita LH:n sensuuri, sabotaasi tai raha ei pysty tukkimaan. Oikeaa tietoa tihkuu jatkuvasti liittovaltuustolle, jäsenyhdistyksille ja yleisölle liiton toiminnasta.  

Kimmo Sundström