Minulla on vuosikymmenien ajalta tuntumaa useisiin liiton puheenjohtajiin. Esitän tässä muistikuvia ja mielikuvia heistä. Olen ollut osin näköalapaikalla liitossa seuraamassa puheenjohtajien toimintaa. 

VÄINÖ VOIPIO vaikutti kansalaissodan aikana Viipurin lääninhallituksessa. Hän oli herrassuvun vesa ja lahtari. Voipio toimi virkaurallaan lopuksi Pielaveden ja Nilsiän kihlakunnantuomarina. Saatan kuvitella, että hän oli tuomarin toimessa tiukan luontoinen, inhimillinen, tunnollinen ja jakoi oikeita tuomioita. Takin käännöksen lahtarista vapariksi Voipio on tehnyt. Ikäeromme vuoksi emme tavanneet lakituvissa. Voipio on kirjoittanut lukuisia näytelmiä, romaaneja ja uskontokriittisiä kirjoja. Pitäisi lukea. 

Voipio kävi Timo Vasaman kanssa Pakanakillassa 1969. Voipio ja Vasama käyttivät lähes kaikki puheenvuorot. Erkki Hartikainen puhui jotain. Lakipuolesta ei puhuttu. Edelleen Voipio oli 1970 Vanhalla Ylioppilastalolla Pakanakillan panelikeskustelussa. 

Voipio ja minä emme vaihtaneet koskaan yhtään sanaa keskenämme ellei keskustelua ollut se kun minä annoin hänelle Vanhalla puheenvuoron ja kiitin puheesta. Toinen henkilö luki hänen puheensa. Voipio mukautui viime aikoinaan pieniinkin ympyröihin. Voipion filosofisista mielipiteistä minulla ei ole muistikuvaa. Vapari kuitenkin. 

KUNNIAPUHEENJOHTAJA TIMO VASAMA on minusta 8 päivää vanhempi. Kerran Lappeenrannassa tuleva kunniapuheenjohtaja päästi minut soppajojossa eteensä enkä joutunut juoksemaan koko osaston hännille. Sellainen ystävällisyys ei yleensä kuulunut tykistön aliupseerioppilaiden henkilökuvaan. Päinvastoin armeijassa kaikki korostivat huonoimpia ominaisuuksiaan. 

Vuosia myöhemmin minun aloitellessa akateemista uraa kysyin tulevalta kunniapuheenjohtajalta jossain Rööperin perukoilla, että mitä tarkoittaa ruotsinkielinen sana "för". Tuleva kunniapuheenjohtaja selitti sen minulle. Opettelin myöhemmin muitakin ruotsinkielisiä sanoja. 

Jotain sellaista minulla jossain vaiheessa oli mitä tulevalla kunniapuheenjohtajalla ei vielä ollut, nimittäin auto, ruosteinen tosin. Toimin satunnaisesti Vasaman perheen autokuskina. 

Lääketieteilijä ei voinut pidättää röhönaurua kun oikeustieteilijä sekoitti laupeusmurhan ja oikeusmurhan. Kaljat oli esillä. 

Tuleva kunniapuheenjohtaja oli Temppeliaukion kirkkorakennustyömaalla vappuna 1969 mielenosoituksessa ja piti puheen. 

Myöhemmin Pakanakillan aikoihin kävimme kolmikko Timo Vasama, maisteri Jorma Taarna ja minä rehtori Kivisen luona. Minä menin sisään edellä Pakanakillan puheenjohtajan ominaisuudessa. Vasama ja Taarna käyttivät enimmät puheenvuorot. Vaadimme, että Helsingin yliopisto pitää varata pelkästään tieteen harjoittamiselle ja teologinen "tiedekunta" pitää poistaa yliopistosta. Rehtori käyttäytyi meitä kohtaan muodollisen asiallisesti. Minä, pöllimetsien kasvatti, olin tuolloin hienommassa pöydässä kuin koskaan sitä ennen tai koskaan sen jälkeen. Nyt 41 vuotta myöhemmin Helsingin yliopistoa ei ole vieläkään varattu pelkästään tieteen harjoittamiseen vaan teologinen "tiedekunta" on siellä edelleen. 

Karkkilan valtuuskunta kävi Keski-Suomessa puhujamatkalla 2002 ja yöpyi minun mökilläni. Kun minä olin saanut perunat pestyä Ernalle, niin kunniapuheenjohtaja oli jo täydessä huppelissa. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että Pro Seremoniat Osakeyhtiön tulee ensi tilassa laatia ja julkaista kuluttajansuojalainsäädännön edellyttämä palvelusten maksuluettelo. Kättä päälle. Maksuluettelo ilmestyi aikanaan seremoniayhtiön sivustolle. Yhden postimerkin hupa tämä hanke minulle lisäksi oli. Seremoniayhtiöstä kunniapuheenjohtaja sanoi vielä, että se syntyi kompuroiden, mutta olkoon. 

Kunniapuheenjohtaja Timo Vasama on ainoa puheenjohtaja, jonka kanssa minulla on ollut kunnollinen puheyhteys. Lähetän kunniapuheenjohtajalle ellipsin muotoisen tuohisen onnittelukortin hänen täyttäessään 75 vuotta. 

Tuntemiseni TAINA HOLLOSTA rajoittuu yhden televisio-ohjelman katseluun. Muistiin jäi erityisesti, että Tainalla oli sen ajan muodin mukainen (kellokas) minihame. Hänellä oli sopusuhtaiset jalat. Hänen asiapanoksensa panelissa oli heppoinen. Muuramen kokouksen aikoihin 1992 Taina oli vauvalomalla. 

KARI SAARI. Jo alkoi rymistä. Kari ja Helena Klementjeff kävivät Jämsässä 1992. Minäkin liityin taas uudelleen vapareihin. 

Kerran Kari soitti minulle ja kertoi olevansa junassa menossa liiton hallituksen kokoukseen. Kertoi kirjoittaneensa liitolle uudet säännöt ja kysyi olenko minä niistä kiinnostunut. Minun ilmoitettua kiinnostukseni hän lähetti säännöt minulla. Hän ei kysynyt olisinko minä kenties halunnut lausua jotain uusista säännöistä. 

Kari ja Helena kirjoittivat "Ajatuksia, mietelmiä ja muistolauseita surun kohdatessa". He kirjoittivat myös liiton kulttuuriohjelman. Kari oli mukana Humanistiliitossa, Protussa ja kai monessa muussakin. 

Kari poltti pärettään molemmista päistä. Tehtävien delegoiminen toisille ei ollut hänen vahvimpia puoliaan. Tämä miellettiin Keski-Suomen seurakunnassa väheksymisenä. Hänen itsevaltaisista ja ailahtelevista otteistaan ei pidetty, mutta vastalauseita ei esitetty. Hänellä oli vaativa siviilityö ja hän suorastaan raatoi järjestöissä. Kari ehdotti minua liittoneuvoston jäseneksi. 

Minä en nähnyt Karia koskaan humalassa, jotkut muut näkivät. Karin raha-asiat eivät olleet kunnossa. Hän ei huolehtinut terveydestään. Antiseremonialainen Olavi Ääri piti muistopuheen Jyväskylän Taulumäen kappelissa. Kari ei päässyt taivaaseen. 

JUHA KUKKONEN, järjestögansteri, oli keskeinen henkilö kaupalliseen Pro Seremoniat Osakeyhtiöön mukaan menossa. Näin voidaan pitää käytössä käsite "kukkosseremonia" henkilöineen, kuppauksineen ja kaupallisuuksineen. Kukkonen on seremoniaosakeyhtiön juhlapuhuja. 

Kun neuvoston puheenjohtaja Sirkka Vadén ei kutsunut 1999 neuvostoa koolle, Hartikainen kutsui sen. Kahdeksan neuvosta ilmoitti tulevansa kokoukseen. Sitten Kukkosen hallitus gangsteroi äänin 5 - 4 neuvoston koolle tuntia aikaisemmaksi ajankohdaksi toiseen paikkaan. Hartikainen peruutti kutsunsa. Äkeissäni minä en mennyt gansterien kutsumaan kokoukseen. Kukkosseremonia kilpailukieltosopimuksineen oli kokouksen lähes ainoa asia. Kokous hieman hillitsi vastaperustettua seremoniaosakeyhtiötä. Hallitus heilutti neuvostoa eikä toisinpäin niin kuin olisi pitänyt tehdä. 

Seremoniayhtiöön meno oli käänne liiton historiassa siten, että siitä ilmapiiri myrkyttyi ja alkoivat vakavat riitaisuudet. Sitä ennen riitelivät vain Sundström ja Kukkonen. Riidelty on myöhemmin paljosta muustakin kuin kukkosseremoniasta. Riidat jatkuvat edelleen. 

Kukkonen haki Suomen pankin johtajan virkaa, Pentti Hakkarainen kuitenkin valittiin. Kukkonen kärysi ajamisesta katsastamattomalla autolla. 

ERKKI HARTIKAINEN sieti lakimiehiä muitakin vapareita huonommin. Erkin kertomaksi sopii huuli: "Mikä on maailman toiseksi vanhoillisin ammattikunta? Vastaus: Papit." 

Erkki oli televisiokasvona totisen ja värittömän tyyppinen. Erkki häpesi koko vaparijengin puolesta. 

Erkki perusti Protu-leiritoiminnan ja hankki ET-opetuksen. Erkki hankki viranomaisperiaatteen, jolla puolletaan yleisesti työnjaollisia ja hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältetään opettajien ja muidenkin velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin työtehtäviin. Erkki kirjoitti oppikirjoja. 

Hartikaisen ensimmäinen kausi oli aikana, jolloin minä olin neuvoston puheenjohtaja. Hallitus antoi itsestään saamattoman vaikutelman. Jos minä pyysin Hartikaiselta jotain, niin asia otettiin hallituksen esityslistalla loppupäähän ja jätettiin kokousajan niukkuuden vuoksi käsittelemättä. Asiaa ei otettu seuraavan kokouksen esityslistalle. Silloin ja muulloinkin asioiden hoitoa häiritsi virkamiesportaan puuttuminen. Oli toimiston ja taloudenhoitaja vaan ei toiminnanjohtajaa. Asioiden valmistelu ontui. Kukkosseremonia oli nousukiidossa. Hallituksen työskentelyilmapiiri oli riitainen ja myrkyllinen. Hartikaiselle kuuluu kiitosmaininta noin hyvästä työskentelystä noin huonossa ympäristössä. Minä jaan Hartikaisen kärsimykset. Hartikainen kieltäytyi ennakolta ottamasta liitolta ansiomerkkiä. Hartikainen ei tullut siihen liittokokoukseen, missä hänen kuusivuotinen puheenjohtajakautensa päättyi. 

Tapasin silloisen pääsihteerin ROBERT BROTHERUKSEN ensimmäisen ja ainoan kerran liiton 60-vuotisjuhlassa. Liittoneuvoston jäsenen ja päätoimittajan ominaisuudessa esittäydyin hänelle. Totesin, että ainakaan seuramiehiä Brotherus ei ole tai jos on, niin hän valikoi seuransa. 

Brotherus ei ole erityisen hyvä eikä erityisen huono televisiokasvo. Liian hieno mies puheenjohtajan tehtävään. On varmaankin hyvä filosofi. Pääkirjoitukset Vapaa Ajattelijassa ovat hyviä. Brotherus on kukkosseremonialainen juhlapuhuja. 

JUSSI NIEMELÄ tuli tai temmattiin puheenjohtajaksi ja hyväksyttiin pian jäseneksi. Niemelä oli suurpiirteinen, oli televisiokasvo ja oli immuuni moitteille. Veljeili uskistenkin kanssa. Mieleen jäi Niemelän ja Päivi Räsäsen väittely Temppeliaution kirkossa, Piruntorjuntabunkkerissa. Kumpikin puhui tai huusi yhtäaikaa toistensa päälle totuttua pitempään. Niemelä oli käsittämättömän tarmokas kunnes uupumisvaihe ja liiton riitaisuudet täyttivät mukin parin vuoden raatamisen jälkeen.  

Raimo Toivonen