Vapaa-ajattelijain liiton toiminnan yksi peruspiirre on jatkuva soutaminen ja huopaaminen. Liiton sääntöasioissakin tämä näkyy selvästi. Kunnollista sääntötyötä ei osata enää tehdä. Lopputulos on huonolaatuista, mistä seuraa jatkuva sääntöjen muutostarve ja paikkailu. Sääntöjä muutetaan nykyisin jokaisessa kolmen vuoden välein pidettävässä liittokokouksessa, vieläpä hyvin radikaalisti ja useiden pykälien osalta. 

Tämä kirjoitus käsittelee sääntöasioita pääsihteeri Juha Kukkosen johtamien kukkosmielisten valtaantulosta eli vuodesta 2003 lähtien. 

Kirjoituksen lopussa on linkkijoukko, josta lukija voi nähdä liiton sääntöjen kehittymisen vuodesta 1987 alkaen. Tällöin XVII:ssä sääntömääräisessä liittokokouksessa Helsingissä 6.-7.6.1987 hyväksyttiin laaja sääntöuudistus, joka merkittiin yhdistysrekisteriin ja tuli voimaan 22.3.1990. 

Näiden sääntöjen 19 pykälä muutettiin ja hyväksyttiin XVIII:ssa sääntömääräisessä liittokokouksessa Äänekoskella 9.-10.6.1990. Muutos merkittiin yhdistysrekisteriin ja tuli voimaan 5.9.1991. 

Pykälät 15, 21 ja 23 muutettiin ja hyväksyttiin IXX:ssä sääntömääräisessä liittokokouksessa Lahdessa 12.-13.6.1993. Muutokset merkittiin yhdistysrekisteriin ja tulivat voimaan 1.12.1994. 

Näin muotoutuneet säännöt olivat verraten kestävää laatua. Vasta kukkosmielisten tultua valtaan he alkoivat valmistella Susisääntöjä. Ne hyväksyttiin XXIII:ssa sääntömääräisessä liittokokouksessa Järvenpäässä 11.-12.6.2005. 

Vuoden 2005 Susisäännöt 

Laaja kukkosmielisten valmistelema sääntömuutos hyväksyttiin Järvenpään liittokokouksessa 11.-12.6.2005. Oppositiolta sääntöjen hyväksyminen ei saanut tyylipisteitä. Opposition mukaan päätökset olivat mitättömiä, koska kokouksessa annettiin äänivaltaa edustajille, joiden edustajanvaltakirjat eivät olleet kunnossa. Saipa yksi sellainenkin liittokokousedustaja äänioikeuden, jonka yhdistys (Joensuun seudun vapaa-ajattelijat ry) ei opposition mukaan ollut edes liiton jäsenyhdistys. Joensuun yhdistys oli kukkosmielisten käsissä. 

Edelleen liittohallitus riisti Kotkan Vapaa-ajattelijat ry:ltä yhden liittokokousedustajan, johon yhdistyksellä sen tilittämien liittomaksujen mukaan oli oikeus. Liittokokous oli kukkosmielisten järjestämä ja he halusivat heti esitellä omia otteitaan. Kotkan yhdistys oli tuolloin kukkoslaisen mielivallan vastustaja. Kukkosmieliset olivat harjoittaneet vilppiä aiemminkin liittokokouksissa, joten mikään yllätys Järvenpään liittokokouksen sabotointi ei ollut. 

Kokouksen hyväksymät säännöt eivät kelvanneet yhdistysrekisterille. Asiassa (dnro 2005/016455Y) annettiin välipäätös 5.10.2005. Sen mukaan säännöt oli korjattava yhdistysrekisterin merkintöjen mukaisesti 19.4.2006 mennessä. Asiaa käsitteli virastossa tarkastaja Kaarina Holppi-Jääskeläinen. Korjaukset tehtiin, ja lopulta säännöt rekisteröitiin sekä tulivat voimaan 18.1.2006. 

Olennaisin muutos oli kukkosmielisten voimien ajama hanke äänivallan suhteellisesta siirtämisestä pieniltä jäsenyhdistyksiltä suurille yhdistyksille. Päätösvalta liitossa siirtyi käytännössä muutamalle suurelle yhdistykselle ja näiden muutamalle satelliitille. Yhteensä jäsenyhdistyksiä on tällä hetkellä 27. 

Vuoden 2005 sääntömuutoksen valmisteli työryhmä Olavi Korhonen (pj), Eino Huotari, Tauno Lehtonen, Heljä Pekkalin ja Janne Vainio. Lopputulos sai nimen Susisäännöt, ja työryhmän puheenjohtajana toiminut Korhonen liikanimen Susi-Olli. Hänen oma yhdistyksensä, Lappeenrannan ja ympäristön Vapaa-ajattelijat ry, kuuluu liiton pienimpiin jäsenyhdistyksiin (3-10 tilitettyä liittomaksua vuosina 2006-2010), mutta tämä ei estänyt häntä ajamasta suurten yhdistysten etua. 

Vapaa-ajattelijat, ateistit ja humanistit siivottiin pois 

Jo Susisäännöissä vapaa-ajattelijat, ateistit ja humanistit, kolme selkeimmin erottuvaa uskonnottomien henkilöryhmää, poistettiin Tarkoitus ja toiminnan laatu pykälän (2 §) kohdasta a) Tarkoitus. Heihin viitattiin nyt sanoilla ”uskonnoton” ja ”uskontokuntiin kuulumaton”. Uskontokunnista puhuttiin määrittelemättä tarkemmin mitä sillä tarkoitettiin. Uudesta uskonnonvapauslaista (6.6.2003/453) termi uskontokunta oli poistettu ja yksinomaiseksi termiksi oli omaksuttu uskonnollinen yhdyskunta. 

Sääntöjen 2 §:n kohdassa b) Katsomuksellinen perusta kyllä viitataan vapaa-ajattelijoihin, ateisteihin, rationalisteihin, humanisteihin ja agnostikkoihin. Rimpsu oli turhan pitkä otettavaksi sääntöihin, sillä rationalistit ja agnostikot eivät ole ainakaan merkittävästi järjestäytyneet Suomessa. 

Vallan keskitystä 

Susisääntöihin oli otettu määräys (4 §, 2. kohta, 2. mom.) keskitetystä jäsenrekisteristä: ”Jäsenyhdistyksen on annettava liitolle henkilötiedot jäsenistään, jotka liitetään osaksi liiton jäsenluetteloa.” 

Määräys on sotkua, sillä liiton jäsenluettelo on luettelo liittoon kuuluvista jäsenyhdistyksistä. Tätä määräystä ei ole noudatettu ja sitä vastustetaan monissa jäsenyhdistyksissä, myös kukkosmielisissä jäsenyhdistyksissä. Jäsenyhdistykset haluavat itse ylläpitää jäsenrekisteriä omista jäsenistään. Liitto on hoitanut viime vuosina rekistereitään kehnosti, eikä tällaista tehtävää pidä antaakaan liitolle. 

Liittohallitus halusi romuttaa vuosikymmeniä hyvin toimineen järjestökäytännön – jota siis ei ollut sen enempää liiton kuin jäsenyhdistystenkään säännöissä -, jonka mukaan ns. A-jäsenet saavat liiton julkaiseman lehden ja maksavat korkeampaa jäsenmaksua, kun taas ns. B-jäsenet eivät saa lehteä ja maksavat alempaa jäsenmaksua. Muuta eroa jäseneduissa tai –velvollisuuksissa ei ollut. Jako oli luonnollinen ja oli toiminut hyvin vuosikymmeniä. 

Susisäännöissä (6 §, 1. mom.) luovuttiin tästä järjestökäytännöstä: ”Liitolla on yksi jäsenmaksuluokka.” 

Vähemmistösuoja 

Vähemmistösuoja oli ennen hyvä, Susisäännöt romuttivat sitäkin. Aikaisemmin sääntöjen muuttamiseen vaadittiin 3/4:n enemmistö, Susisäännöissä enemmistö pieneni 2/3:aan. Tämä helpottaa kollektivistien yrityksiä kaventaa ja polkea jäsenyhdistysten ja näiden yksittäisten jäsenten oikeuksia. 

Esimerkkinä kollektivistien toimista kerron Helsingin liittokokouksesta, joka pidettiin 6.-7.6.1987. Ratkaistavana oli liittohallituksen esitys, jonka mukaan jäsenyhdistyksen yksityiseltä jäseneltä riistettäisiin esityksenteko-oikeus liittokokoukselle. Äänestyksessä annettiin liittohallituksen esityksen puolesta 25 ääntä, vastaesityksen (yksittäisten jäsenten esitysoikeus säilyy) puolesta 10 ääntä ja lisäksi 2 tyhjää ääntä. Koska sääntömuutoksiin vaadittiin 3/4:n enemmistö, liittohallituksen esitys tuli täpärästi hylätyksi. Tämä oli minun ja Kari Saaren (myöhemmin 13.6.1993-4.5.1997 liiton puheenjohtajana) yksi voitto yksilönvapauden ja vapaa-ajattelun puolesta liiton kollektivisteja vastaan. Jos sääntöjä olisi 1987 voitu muuttaa 2/3:n enemmistöllä kuten nykyisin, yksityiset jäsenet olisivat menettäneet esityksenteko-oikeutensa. Monta hienoa ja toteutettua esitystä olisi jäänyt näkemättä. 

Vuoden 2008 sääntömuutokset

Autoritaarinen kuosi miellytti liittokokouskauden 2005-2008 vallassa ollutta liittohallituksen enemmistöä. Hallituksen enemmistö oli kukkosmielinen, vaikka Kukkonen itse ei tullut valituksi mihinkään liiton luottamustoimeen. Sen vuonna 2007 tekemiä sääntömuutosesityksiä käsiteltiin aiemmin. Kirjoitus kannattaa lukea uudelleen tässä yhteydessä. Muutosesityksistä hyväksyttiin kohdat 1. ja 3. Suurten yhdistysten suhteellinen äänivalta kasvoi. 

Äänivaltaleikkuri asetettiin seitsemään edustajaan, kun se aiemmin oli kuusi. Käytännössä äänivaltaleikkurin nosto hyödyttää Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:tä, joka saa seitsemän edustajaa. 

Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry:n tilitettyjen liittomaksujen määrä oli vuonna 2007 301, joka oikeuttaisi nyt seitsemään edustajaan. Vuonna 2010 yhdistys maksoi liittomaksuja kuitenkin vain 266 jäseneltään, joten ensi kesäkuun Seinäjoen liittokokouksessa yhdistys saa tyytyä kuuteen edustajaan. 

Sääntömuutokset hyväksyttiin yhdistysrekisterissä ja tulivat voimaan 11.12.2008. 

Vuoden 2010 sääntötyöryhmä 

24.4.2010 liittohallitus asetti jälleen uuden sääntöryhmän: Lasse Pylkki (pj), Olavi Korhonen ja Kari Pasanen. Susi-Olli jatkoi tässäkin sääntötyöryhmässä. Vaikutin sääntöjen muuttamiseen ei tullut jäsenyhdistyksiltä tai liittovaltuustolta (päättävä toimielin) vaan toimeenpanevalta hallitukselta itseltään. Liittokokouskautta leimasivat taas erimielisyydet liittohallituksen ja liittovaltuuston välillä, ja joissakin asioissa valtuusto halusi komentaa hallitusta. 

Sääntötyöryhmän ehdotus valmistui 31.12.2010. Seuraavaksi, 14.1.2011, ehdotuksen julkaisi oppositioverkkolehti Jumalaton tammikuun 2011 numerossaan. Lehteä toimittaa liiton entinen pääsihteeri (8.6.1975-29.6.1986) ja puheenjohtaja (20.6.1999-12.6.2005) Erkki Hartikainen. 

Sääntötyöryhmä julkaisi ehdotuksensa ja antoi sen lausuttavaksi 16.1.2011. 14.1.2011 julkaistua ehdotusta oli siinä useassa kohdin muutettu. 

Voimassa olevat säännöt ovat tässä. 

Järjestörakenteen muokkaus 

Sääntöjenkin osalta pohjavirtauksena on jo liittokokouskaudelta 2002-2005 peräisin oleva pyrkimys saada liitosta hallituksen temmellyskenttä ja muuttaa järjestörakenne Prometheus-leirin tuki ry:n kaltaiseksi, keskitetyn kultin mahdollistavaksi rakenteeksi. Muutossuunta on väärä, koska liitto on 27 itsenäisen, rekisteröidyn yhdistyksen muodostama liitto. Sen tulisi olla yhdysside näiden välillä ja jäsenyhdistysten tuki sekä sellaisten asiain tekijä, joista mikään jäsenyhdistys yksin ei selviä (esim. Vapaa Ajattelija –lehden kustantaminen). Tämänsuuntainen liiton alkuperäinen idea olikin. 

Kuluvalla liittokokouskaudella keskittämispyrkimys sai lisää tuulta purjeisiinsa, kun liittovaltuusto puuttui hallituksen toimiin ja keväällä 2010 jopa eväsi vastuuvapauden hallitukselta edellisen vuoden toiminnasta. Sellaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut. 

(Niille lukijoille, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta Vapaa-ajattelijain liiton toiminnasta vuoden 2002 jälkeen, tämäkin kirjoitus näyttänee paradoksaaliselta. Miksi juuri vapaa-ajattelijat tahtovat painaa alas yksilöitä, pieniä yhdistyksiä, uusia ideoita ja esityksiä? Miksi juuri vapaa-ajattelijat eivät näytä arvostavan sen enempää vapautta kuin ajatteluakaan? Arvoituksen ratkaisemiseksi asioita pitääkin eritellä ja valaista konkreettisin esimerkein.) 

Alueelliset tarpeet ja vaatimukset pois 

Nyt hallituksen sääntötyöryhmä ehdottaa valtuuston toimista suivaantuneena koko liittovaltuuston eli liittokokousten välillä toimivan, korkeimman päättävän elimen likvidoimista. Halutaan päästä eroon sen valvonnasta ja ohjauksesta. Käytännössä halutaan myös päästä eroon alueelliset intressit huomioon ottavasta päätöksenteosta, jota juuri liittovaltuusto edustaa. Vaikka nykysääntöjen (8 §, 6. kohta) mukaan myös liittohallituksen ”jäsenet ja varajäsenet pyritään valitsemaan tasapuolisesti eri puolilta maata”, alueellinen edustus näkyy selvästi liittovaltuustossa. Lisäksi sana ”pyritään” vesittää edellä mainittua sääntömääräystä. Kukkosmielisten tunnettu käsitys asiasta on, että toimielimen yhden jäsenen tultua valituksi muualta kuin Helsingistä, loput jäsenet voidaan valita Helsingistä: näin jäsenet heidän mielestään on valittu eri puolilta maata. 

Ehdotuksen liittovaltuuston likvidoimisesta teki kauan sitten Prometheus-leirin tuki ry:stä ottopoikana liittohallitukseen Lahden liittokokouksessa 13.6.1993 valittu Eino Huotari. Muitakin kannattajia ehdotuksella on. Yhdeksän vuotta liittovaltuuston puheenjohtajana toiminut Korhonenkin on nyt tällä kannalla. Hän haluaisi jäädä viimeiseksi liittovaltuuston puheenjohtajaksi liiton historiassa, urotyönään koko elimen likvidoiminen. Korhonen ei nautikaan liittovaltuuston jäsenten luottamusta, koska nämä katsovat hänen toimineen liiaksi liittohallituksen agenttina. 

Sääntötyöryhmän ehdotus 

Tarkastellaan alla lisää kiinnostavimpia sääntötyöryhmän tekemiä ehdotuksia. 

2 § Tarkoitus ja toimintamuodot 
Yhteiskunnalliset vaatimukset 

14.1.2011 julkaistu ehdotus: ”uskontokunnille jaettava muu kuin kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja hautausmaiden ylläpitoon tarkoitettu rahallinen ja muu yhteiskunnallinen tuki lopetetaan”. 

Tätä ehdotusta ei enää ole 16.1.2011 julkaistussa ehdotuksessa. Kohta paljastaa sen, että vapaa-ajattelijat haluavat panna kaikki veronmaksajat maksamaan kirkollisten rakennusten ylläpidosta, vaikka nämä rakennukset eivät ole yhteistä omaisuutta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen käsite on venyvä. Kirkon mielestä siihen kuuluvat tietysti kirkot, mutta, jos tilanne sallii eli maksuhalukkaita vapaa-ajattelijoita ja muita löytyy lisää, myös monet kappelit, rukoushuoneet, pappilat, kanttorilat jne. ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Yleisö saa maksaa aivan niin paljon kuin haluaa. Näin suvaitsevainen kirkko Suomessa on. 

Edelleen vapaa-ajattelijat ovat valmiita kustantamaan seurakuntien ylläpitämät hautausmaat ja järjettömän sekä erinomaisen kalliin kristillisen hautausmaakulttuurin. Tämä on paradoksaalista, koska vapaa-ajattelijoilla on omat hautausmaansa eivätkä he tarvitse seurakuntien hautausmaita lainkaan. Nykyisin kirkon hautaustoimi rahoitetaan käytännössä seurakuntien saamalla yhteisöveron jako-osuudella, joskaan verotulo ei ole ”korvamerkittyä”. Veron luonteeseen kuuluu se, että veronsaaja voi käyttää sen haluamallaan tavalla. 

Vapaa-ajattelijat siis hyväksyvät tämän. He ovat kirkon vallan pönkittäjiä. 

4 § Jäsenyys 

Työryhmän ehdotus: ”Liitto pitää jäsenyhdistyksistään ja niiden henkilöjäsenistä jäsenluetteloa.” 

Jäsenyhdistysten henkilöjäsenten osalta tämä määräys on ollut kuollut kirjain. Liiton ylläpitämät rekisterit ovat olleet jatkuvasti puutteellisia ja virheellisiä. Liitossa ei ole ylläpidon vaatimaa huolellisuutta. Monet jäsenyhdistykset ovat perinteisesti vastustaneet keskitettyä, liiton ylläpitämää jäsenrekisteriä. Ne luottavat enemmän itseensä kuin liittoon. Piikkiön liittokokouksessa 2008 uusi liiton puheenjohtaja Jussi K. Niemelä nimenomaan lupasi, että liitto tukee jäsenyhdistyksiä sellaisin keinoin kuin nämä haluavat eikä pakkoa käytetä. Autoritaarista menoa haluavat saavat siis tukea autoritaarisin keinoin, mutta muut muunlaisin keinoin. Miksi tämä ei tyydytä autoritaareja? 

Keskitetty jäsenrekisteri ei ole kannatettava asia. Kuten muukin pakko, se voi johtaa yhdistysten eroon tai erottamiseen liitosta. Liiton tulee ylläpitää jäsenrekisteriä vain jäsenyhdistyksistään ja lisäksi tietysti Vapaa Ajattelija –lehden postitusrekisteriä sekä maksurekisteriä tilitettyjen liittomaksujen valvomiseksi. 

5 § Yhdistyksen eroaminen ja erottaminen 

Työryhmän ehdotus: ”Eroaminen tulee voimaan, kun hallitus on merkinnyt asian tietoonsa saatetuksi.” 

Tämä määräys on jo nykysäännöissä. Se on huotarilaista vetkuttelua. Eron liitosta pitää tulla voimaan heti, kun kirjallinen eroilmoitus on annettu hallitukselle tai sen puheenjohtajalle tai yhdistyksen edustaja ilmoittaa siitä liittokokouksen tai liittovaltuuston kokouksen pöytäkirjaan merkittäväksi. Liitosta eroamisesta on päätetty jäsenyhdistyksen kokouksessa ja tässäkin asiassa on omaksuttava menettely, joka parhaiten palvelee jäsenyhdistystä. 

Työryhmän ehdotus: ”Jos yhdistys ei ole maksanut jäsenmaksuaan kahtena peräkkäisenä vuotena, hallitus voi katsoa sen eronneeksi liitosta.” 

Nykysääntöjen mukaan liittomaksujen maksaminen on laiminlyötävä kolmelta peräkkäiseltä vuodelta ennen kuin yhdistys voidaan katsoa eronneeksi. Maksukuria halutaan siis kiristää. On tosin muistettava, että liittomaksujen maksuvelvoite syntyy jäsenyhdistykselle vain, kun se itse saa kerätyksi jäsenmaksuja omilta jäseniltään. 

En kuitenkaan torju työryhmän ehdotusta. Ne yhdistykset, jotka eivät saa lainkaan jäsenmaksuja jäseniltään, myös toimivat hyvin heikosti tai toiminta on jopa lakannut. On turhaa roikottaa tällaista painolastia liiton jäseninä. Kokonaan eri juttu on, että liiton pitäisi auttaa tällaisia yhdistyksiään uuteen nousuun ja kasvuun. Viime vuosina liitto ei ole välittänyt pienimmistä yhdistyksistään. Tämä onkin vain autoritaarisen keskityksen kääntöpuoli. 

6 § Liittomaksun merkitystä halutaan muuttaa 

Liittomaksuksi kutsuaan sitä osaa jäsenyhdistyksen jäsenen maksamasta jäsenmaksusta, jonka jäsenyhdistys on velvollinen tilittämään liitolle. Liittomaksun suuruudesta päättää liittovaltuusto. 

Työryhmä ehdottaa, että kunkin jäsenyhdistyksen maksamien liittomaksujen summaa kutsuttaisiin liittomaksuksi. 

Mielestäni liittomaksun vakiintunutta, vuosikymmeniä vanhaa merkitystä ei kannata muuttaa. 

7 § Liittokokous 

”Jäsenyhdistys, jonka jäsenmäärä on vähintään viisi (5), on oikeutettu lähettämään liittokokoukseen yhden (1) edustajan kutakin alkavaa viittäkymmentä (50) jäsenmaksunsa maksanutta jäsentään kohti, … .” 

Tällä kertaa sääntötyöryhmä haluaa riistää edustus- ja äänioikeuden liittokokouksessa niiltä jäsenyhdistyksiltä, jotka ovat tilittäneet vain 1-4 liittomaksua. Edellinen sääntötyöryhmä luopui vapaaehtoisesti edustusoikeuden riistämisestä pieniltä yhdistyksiltä (1-9 liittomaksua) eikä sitä tuotu Piikkiön liittokokoukseen. 

Yhdistysrekisterin mielestä edustusoikeuden ja ainokaisen äänen riistäminen jäsenyhdistykseltä, joka kuitenkin on tilittänyt liittomaksun liitolle kaikista saamistaan jäsenmaksuista, vaikka jäsenmaksuja olisikin saatu vain 1-4 kappaletta, ei ole yhdistyslain mukaista. Vuoden 2010 jäsentilaston mukaan enintään 4 liittomaksua tilittäneitä jäsenyhdistyksiä oli kaksi, Rovaniemen Vapaa-ajattelijat ry (2 liittomaksua) ja Vaasan Vapaa-ajattelijat ry (samoin 2 liittomaksua). Rajalla oli Varkauden Vapaa-ajattelijat ry (5 liittomaksua). Ehdotuksen mukaan se siis saisi yhden edustajan. 

Oppositio puolustaa pieniä jäsenyhdistyksiä. Jos sääntötyöryhmän esittämä riisto hyväksyttäisiin liittokokouksessa, sitä vastaan varmasti esitettäisiin protesti. Viranomaisen ratkaisu toisi sitten vastauksen tähänkin kiistakysymykseen. 

”Edustajien valinta on tehtävä yhdistyksen kokouksessa.” Lisäksi työryhmä ehdottaa, että edustaja voi edustaa vain yhtä jäsenyhdistystä. 

Tämä uusi ehdotus lienee aiheellinen. Tähän mennessä liittokokousedustaja(t) on voitu valita yhdistyksen kokouksessa, yhdistyksen hallituksen kokouksessa tai yhdistyksen nimenkirjoittajatkin ovat voineet antaa edustajanvaltakirjan. 

Kukkosmenoon kuului Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:ssä, ettei niin tärkeää asiaa kuin liittokokousedustajien valintaa voitu uskoa yhdistyksen kokouksen tehtäväksi. Siitä päätti yhdistyksen hallitus. Parhaassa tapauksessa yhdistyksen hallitus suvaitsi jälkikäteen kertoa jäsenille, ketkä yhdistystä edustivat liittokokouksessa. 

Takavuosina esimerkiksi Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry:tä edustivat henkilöt, jotka eivät olleet yhdistyksen jäseniä vaan pääkaupunkiseudulla asuvia lurjuksia, mutta olivat jollakin keinoin saaneet itselleen edustajanvaltakirjan edustaa tuota yhdistystä. Liittokokouksessa heillä ei ollut mitään annettavaa, eivätkä he puhuneet tai ajaneet mitään edustamansa yhdistyksen asiaa, vaan nostelivat tassujaan Juha Kukkosen käskyjen mukaisesti. 

Tietääkseni tähän mennessä kukaan edustaja ei ole pyrkinyt edustamaan samanaikaisesti useampaa kuin yhtä jäsenyhdistystä. 

Vaalivaliokunta 

Vaalivaliokunta on valiokunta, joka on usein valittu ensimmäisenä liittokokouspäivänä, mutta kaikissa liittokokouksissa vaalivaliokuntaa ei ole valittu. Sen tehtävänä on tehdä ehdotuksia henkilövalinnoista, jotka tapahtuvat toisena liittokokouspäivänä. Usein piilossa pysytelleet puskaehdokkaat, kuten Eino Huotari, tulevat esille vasta vaalivaliokunnan kokouksessa ensimmäisen liittokokouspäivän iltana. Vaalivaliokunnan tehtävänä on yleensä estää edustajia mittauttamasta liittovaltuuston tai liittohallituksen jäsenehdokkaiden henkilökohtaista kannatusta tai ainakin johdatella edustajia tähän suuntaan. Vaalivaliokunta siis ehdottaa yleensä paketteja, jotka ovat syntyneet junttauksen tai vakavamman ehdokasasettelun pohjalta. 

Vuoden 2008 liittokokouksen alla puheenjohtajaehdokkaat Erja Sallinen (Satakunnan Vapaa-ajattelijat ry) ja Jussi K. Niemelä (Helsingin Vapaa-ajattelijat ry) ilmoittivat ehdokkuudestaan ja kertoivat itsestään reilusti ja hyvissä ajoin ennen kokousta. Näin jäsenyhdistykset ja edustajat saivat miettiä valintojaan jo ennen vaalipäivää. Sen sijaan Eino Huotari pysytteli puskassa kuten aiemminkin. Hänen ehdokkuutensa puheenjohtajaksi tuli esille vasta vaalivaliokunnassa, vaalipäivää edeltävänä iltana. Kun Huotari ei tullut valituksi liiton puheenjohtajaksi, hän asettui vaalin jälkeen pääsihteeriehdokkaaksi. Myös liiton silloinen toiminnanjohtaja Paula Vasama-Everest-Phillips kertoi asettuvansa pääsihteeriehdokkaaksi vasta toisena liittokokouspäivänä, vähän ennen vaalia. 

Nyt sääntötyöryhmä ehdottaa kokonaan uutta järjestelyä. Ehdokkaita saisivat asettaa liittokokousedustajat liittokokouksessa ja jäsenyhdistykset päätösvaltaisessa kokouksessaan. Yksittäiset jäsenet voisivat myös asettautua ehdokkaiksi ilmoittautumalla vaalivaliokunnalle. Ehdokkaat tulisi ilmoittaa vaalivaliokunnalle 60 päivää ennen liittokokousta. Vaalivaliokunta tekisi ehdokkaista yhteenvedon jäsenyhdistyksille 40 päivää ennen liittokokousta. 

Vaalivaliokunta olisi aika suppea, viisijäseninen. Piikkiön liittokokouksessa 14.-15.6.2008 vaalivaliokunnassa oli seitsemän jäsentä. Tärkeää on, etteivät sen jäsenet saa olla liiton luottamushenkilöitä. 

Ehdotus pyrkii karsimaan puskaehdokkaita. Ehkei tässä täysin onnistuta, koska kokousedustajat voivat ehdottaa uusia ehdokkaita vielä liittokokouksessa vaalipäivänä. Ennakkoon ilmoittautuvat ehdokkaat saisivat enemmän näkyvyyttä, mutta puskaehdokkaat ovat klikkien ehdokkaita eivätkä nimenomaan halua näkyvyyttä. 

Tärkeintä olisi, että ainakin niistä ehdokkaista, jotka pyrkivät suoraan liittokokouksessa valittaviksi luottamushenkilöiksi (nykysääntöjen mukaan puheenjohtaja, pääsihteeri ja liittovaltuuston puheenjohtaja; sääntötyöryhmän ehdotuksen mukaan vain puheenjohtaja) saataisiin tietoa jo hyvissä ajoin ennen liittokokousta. Eihän kukaan ehdokas voi sitoutua mihinkään ennakolta, jos on vaarana, että esimerkiksi liiton hajottajat Juha Kukkonen ja Eino Huotari pyrkisivät johonkin tärkeään liiton luottamustoimeen. 

8 § Varsinaisen liittokokouksen asiat 

Liittomaksun suuruus 

Kauan sitten liittomaksun määrästä päätti liittokokous. Osallistuin tällaisiinkin liittokokouksiin. Oli aivan järkyttävää ja alentavaa kuulla miten edustajat kinasivat suureen ääneen siitä, pitikö liittomaksun olla esimerkiksi 21 markkaa vai 21 markkaa 50 penniä vuodessa. Ymmärsin, ettei liitto tällä tavalla pääse koskaan eteenpäin liittomaksuasioissa. Sen jälkeen siirsin sääntöuudistustöissä liittomaksuista päättämisen pois liittokokoukselta silloiselle liittoneuvostolle. Se oli onnistunut ratkaisu. 

En näe syytä palata vanhaan, jossa 50 edustajalla on 50 eri mielipidettä liittomaksun suuruudesta. 

Pääsihteerin likvidointi 

Sääntötyöryhmä ehdottaa pääsihteerin likvidoimista. Pääsihteeri on kieltämättä perua joistakin kommunististen puolueiden hallintorakenteista ja käytännöistä. Mutta käytännössä pääsihteeri on ollut tärkeä operatiivinen henkilö. Ei sellaiseksi voida valita ketä hyvänsä, pitää osata kirjoittaa pöytäkirja jne. Esimerkiksi Juha Kukkonen ei tätä osannut, joten pöytäkirjuriksi oli pakko vaihtaa Jori Mäntysalo, jolta pöytäkirjat syntyivät. 

Työryhmä ehdottaa, että hallitus valitsee sihteerin keskuudestaan tai ulkopuolelta eikä häntä enää valittaisi suoraan liittokokouksessa. Seurauksena olisi se mainio seikka, että kelvottoman henkilön tultua valituksi sihteeriksi, hallitus voisi hänet vaihtaa. Liittokokouskaudella 1999-2002 pääsihteeri Kukkonen olisi pitänyt ehdottomasti vaihtaa kyvykkäämpään henkilöön. Liittokokouskaudella 2008-2011 hallituksen enemmistö katsoi pääsihteeri Huotarin kelvottomaksi. Hänetkin olisi jo vaihdettu kyvykkäämpään henkilöön, jos se olisi ollut hallituksen toimivallassa. 

Ehdotetut muutokset vähentäisivät liittokokouksen valtaa ja lisäisivät hallituksen valtaa. Tässä mielessä ehdotus on arveluttava. Toisaalta se vähentäisi hallituksen sisäistä riitelyä, mikä taas on kannatettavaa. 

Liittohallituksen työvaliokunta 

Sääntöehdotuksen mukaan hallitus valitsee työvaliokunnan ja päättää itse sen jäsenmäärästä. Työvaliokunnan jäsenten pitää olla hallituksen jäseniä. 

Tässä voi syntyä hankaluuksia, jos tärkeät sihteeri ja taloudenhoitaja valitaan hallituksen ulkopuolelta, mutta kumpikaan heistä ei voisi olla työvaliokunnan jäsen. 

Liittohallituksen varajäsenet 

Liittohallituksen varajäsenet olivat ennen Susisääntöjä yleisvarajäseniä ja heitä oli neljä. Jos piti valita, kuka varajäsenistä sai äänioikeuden liittohallituksen kokouksessa, tämä tapahtui arpomalla. Varajäseniä ei siis ollut valittu liittokokouksessa missään järjestyksessä. 

Nykysääntöjen mukaan hallituksen varajäsenet ovat henkilökohtaisia, yleisvarajäseniä ei ole. Liittovaltuuston täyttäessä paikkoja on havaittu ristiriitaisuuksia, joiden takana on ollut junttaus ja klikkityö. Työryhmä haluaa päästä tästä eroon. Se ehdottaa ensinnä, että pysyvästi estyneen tai eronneen hallituksen jäsenen tilalle siirtyy hänen henkilökohtainen varajäsenensä. Hallituksen varsinaisen jäsenen paikat täytetään aina ensiksi. Varajäsenen paikan avautuessa tämän paikalle siirtyy ”seuraavalla sijalla oleva yhteinen varajäsen”. 

Jos liiton puheenjohtaja on pysyvästi estynyt hoitamasta tehtäväänsä tai eroaa kesken toimikauden, työryhmä ehdottaa, että liitto- tai jäsenkokous valitsee uuden puheenjohtajan. Määräaikaa valinnalle ei ole asetettu. Tämä mahdollistaa liiton toimimisen ilman puheenjohtajaa enimmillään kolme vuotta ja viisi kuukautta. Tämä lienee useimpien mielestä liian pitkä aika. 

12 § Liitolla on toimisto 

Nyt liiton toimisto on suljettu, liitolla on enää toimistohuoneisto. Sääntötyöryhmän ehdotuksen mukaan liiton puheenjohtajan tehtävänä on yhteistyössä hallituksen kanssa johtaa liiton toimistoa. Tällainen näköala antaa kyllä toivoa. 

13 § Toimintaohjesäännöt 

Työryhmä ehdottaa, että toimintaohjesäännöt laatii, päivittää ja hyväksyy hallitus. (Poikkeuksena ansiomerkkiohjesääntö, jonka hyväksyisi liittokokous.) Kysymys on taas siitä, että hallitus kahmii valtaa itselleen ja haluaa mellastaa vapaasti. Myöskään ohjesääntöjen julkisuudesta ei puhuta mitään. Nykyisin ne ovat salaisia. Vaikka niihin on vedottu mm. oikeudenkäynneissä, niitä ei ole julkistettu edes tuomioistuimelle. 

Ohjesääntöviidakko on kulttijärjestöjen peruskauraa. Se on huotarilainen tapa vähentää avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja valvontaa. Ohjesääntöjen tulisi olla julkisia vähintään jäsenyhdistyksille, näiden jäsenille ja liiton työntekijöille (jos työntekijöitä on). Ohjesäännöilläkin pitäisi olla pysyvyyttä. Nyt niitä uhkaa sama muutosralli kuin liiton sääntöjä. Ei tällainen toiminta ole arvokasta. 

Työryhmän mukaan liitolla on 1. liitto- ja jäsenkokousohjesääntö; 2. hallituksen kokousohjesääntö; 3. talous- ja omaisuudenhoito-ohjesääntö; sekä 4. toimintaohjesääntö lehden toimittamisesta, tiedottamisesta sekä yhteydenpidosta jäsenyhdistyksiin. 

Ohjesääntöviidakko tahtoo olla ratkaisu toiminnallisiin ongelmiin, mutta sillä on vaarana muuttua vain lisäbyrokratiaksi. En suorastaan vastusta ohjesääntöjä, jos ne ovat julkisia. Nyt näyttää siltä, että ohjesääntöjen lisääminen on vain osoitus heikosta operatiivisesta osaamisesta ja kelvottomasta johtamisesta. 

14 § Nimenkirjoittajat 

Työryhmä ehdottaa muutettavaksi nimenkirjoitustapaa. Sihteeri ei enää olisi sääntömääräinen nimenkirjoittaja. Kuitenkin hallituksen olisi määrättävä vähintään yksi nimenkirjoittaja. 

Määräys on hieman hankala. Nykyisin pääsihteeri on sääntömääräinen nimenkirjoittaja. Lisäksi hallitus on yleensä määrännyt taloudenhoitajan nimenkirjoittajaksi. Taloudenhoitaja Heljä Pekkalin on nykyisin tällainen ja lisäksi ainoa määrätty nimenkirjoittaja. Taloudenhoitajan useimmin tarvitseekin hoitaa asioita, joissa täytyy kirjoittaa liiton nimi ja hän sitten hankkii papereihin toisen nimen puheenjohtajalta tai varapuheenjohtajalta. 

Asiassa on taas nähtävissä sama hallituksen pyrkimys kahmia valtaa itselleen, joka nyt seuraa pääsihteerin likvidointiehdotuksesta. 

16 § Muita määräyksiä 
Periaateohjelma, ohjesäännöt 

Työryhmän ehdotus: ”Liitolla on liittokokouksen hyväksymät periaateohjelma, äänestys- ja vaalijärjestys sekä ansiomerkkiohjesääntö.” 

Periaateohjelman tai uuden kulttuuriohjelman liitto tarvitsisi. Piikkiön liittokokouksessa 2008 asia siirrettiin liittohallituksen valmisteluun. Ohjelman piti tulla liittovaltuuston hyväksyttäväksi keväällä 2009. Uudesta kulttuuriohjelmasta ei ole kuulunut mitään. 

Ansiomerkkiohjesääntö on perinteisesti ollut liittoneuvoston/liittovaltuuston toimivallassa. Se onkin liiton vanhin ohjesääntö, alun perin vuodelta 1961. Tämän jälkeen uudistin ansiomerkkiohjesäännön vuonna 1992, ja liittoneuvosto hyväksyi sen kokouksessaan 22.8.1992. 

Kun työryhmän pyrkimyksenä on useissa kohdin siirtää valtaa liittohallitukselle, tässä kohdassa pyrkimys on vastakkaissuuntainen, halu siirtää toimivaltaa ”ylöspäin”, liittokokoukselle. 

Ansiomerkkiohjesääntö ei ole liiton tärkein ohjesääntö. Mielestäni ohjesääntöjen hyväksymistä ei tule antaa hallitukselle, vaan sitä ylemmälle taholle olipa se sitten nykyinen liittovaltuusto tai työryhmän ehdottama päätöksentekomuoto, liittokokous. Ohjesääntöjen pitää olla julkisia vähintään jäsenyhdistyksille, sellaisten jäsenille ja liiton työntekijöille. Tämä on asian periaatteellinen puoli. Käytännössä liittohallitus ei ole aina piitannut ansiomerkkiohjesäännöstä. 

Jäsenyydet muissa järjestöissä 

Sääntötyöryhmä ehdottaa myös jäsenyysasioissa toimivallan siirtämistä liittovaltuustolta hallitukselle. 

Esitys ei ole kannatettava, eikä missään tapauksessa järjestöihin liittymisen osalta. Järjestökäytännön mukaisesti liitto mm. erosi Suomen Rauhanpuolustajat ry:stä, Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutista (SNI; nykyisin Lastenkirjainstituutti) ja Vapaa-ajattelijain maailmanliitosta liittoneuvoston päätöksin.  

Kimmo Sundström

Linkit

1. Susisääntöjä edeltäneet säännöt vuodelta 1993, merkitty rekisteriin 1.12.1994 [PDF]

2. Susisäännöt 2005, merkitty rekisteriin 18.1.2006 [PDF]

3. Liiton nykysäännöt, merkitty rekisteriin 11.12.2008 [PDF]

4. Sääntötyöryhmän sääntöehdotus Jumalaton-verkkolehdessä http://etkirja.pp.fi/Jumalaton58.html
   

5. Sääntötyöryhmän 16.1.2011 julkistama ehdotus [PDF]

Korjaus 15.7.2011 

Kukkosmieliset eivät vielä Susisäännöissä (2005) esittäneet äänivallan suhteellista siirtämistä pieniltä jäsenyhdistyksiltä suurille. Tämä sääntömuutos tehtiin vasta seuraavassa LK:ssa, Piikkiössä (2008). Vähemmistösuojan purkaminen siten, että sääntöjä voitiin vastaisuudessa muuttaa 2/3:n enemmistöllä, kun siihen aiemmin oli tarvittu 3/4:n enemmistö, oli vasta valmistava toimenpide suhteellisen äänivallan siirrolle isoille yhdistyksille. 

Susisäännöt valmistelleessa sääntötyöryhmässä oli kyllä jo puhetta tästä äänivallan siirrosta. Sitä ajoi äänekkäästi Eino Huotari. Susi-Olli oli hankkeen myötäilijä. 

Piikkiön LK:een tuotuja sääntömuutosesityksiä ei ollut ennakkotarkastettu. Tuossa LK:ssa äänivaltaisia edustajia oli 31, Järvenpään LK:ssa (2005) heitä oli ollut 34. Näin ensimmäinen edustajamäärältään paisutettu LK oli Lahden liittokokous (2011). Jäsenyhdistyksillä oli oikeus lähettää 54 edustajaa, mutta Rovaniemen Vapaa-ajattelijat ry ja Vaasan Vapaa-ajattelijat ry eivät lähettäneet edustajaansa. Näin äänivaltaisten edustajien määräksi tuli 52.