Tarkastelin hiljan (29.5.2010) Keski-Uudenmaan Vapaa-ajattelijain sääntöjä. Kirjoituksen jälkikirjoituksessa vilkaistiin myös Lahden Vapaa-ajattelijain sääntöjä. 

Voimassa olevien sääntöjen vertailu on helpottunut niiden yhdistysten osalta, jotka ovat julkaisseet sääntönsä verkkosivullaan. Vapaa-ajattelijain liiton suurin yhdistys, Helsingin Vapaa-ajattelijat ry (HVA), ei ole halunnut tätä tehdä. Sen säännöissä on kuitenkin kiinnostava kohta erilaisista jäsenistä. Toinen kiinnostava kohta on jäsenen erottaminen, jossa erottamisoikeus on annettu kaikissa tapauksissa yksin yhdistyksen hallitukselle. 

Kolmenlaisia jäseniä 

HVA:n (45349, per. 2.3.1936) sääntöinä on Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistyksen ne mallisäännöt, joiden ennakkotarkastuksesta yhdistysrekisteri antoi päätöksen 15.1.1996. Säännöt merkittiin rekisteriin ja tulivat voimaan 10.11.1997. Sääntöjen 4 ja 5 pykälät on kuitenkin myöhemmin muutettu. Muutokset rekisteröitiin 6.11.2002. 

Neljäs pykälä (Jäseneksi pääseminen) kuuluu nyt näin: 

”Yhdistyksen jäseneksi hallitus voi hyväksyä henkilön, joka sitoutuu noudattamaan Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistyksen sääntöjä, päätöksiä ja toimintaohjeita. Jäseneksi voidaan hyväksyä varsinaisia jäseniä, nuorisojäseniä (alle 22-vuotias) ja varsinaisen jäsenen tai nuorisojäsenen kanssa samassa taloudessa asuvia perhejäseniä.” 

Pykälän muutoksessa jälkimmäinen virke lisättiin siihen. 

Vapaa-ajattelijain liitossa ja sen jäsenyhdistyksissä oli aiemmin vuosikymmenten ajan järjestökäytäntö, jossa jäsenet oli jaettu kahteen luokkaan, A-jäseniin ja B-jäseniin. A-jäsenten jäsenetuihin kuului Vapaa Ajattelija –lehti, B-jäsenten ei. A-jäsenen jäsenmaksu oli korkeampi, usein kaksi kertaa B-jäsenen jäsenmaksun suuruinen. Myös liitto peri A-jäseniltä korkeamman liittomaksun kuin B-jäseniltä. Maksu saattoi olla kaksinkertainen B-jäsenen liittomaksuun verrattuna. Sen enempää jäsenyhdistysten kuin liitonkaan säännöissä ei kuitenkaan mainittu A- ja B-jäseniä. 

HVA:ssa jäsenluokkia on nyt peräti kolme. Alle 22-vuotiaita jäseniä vapaa-ajattelijayhdistyksissä on erittäin vähän. Tällä perusteella kyseenalaistaisin koko jäsenluokan olemassaolon tarpeellisuuden. Jäsenrekisterin ylläpidossa tarvitaan tässä tapauksessa myös tieto nuorisojäsenen syntymäajasta. Nuorisojäsenen asema lakannee, kun jäsen täyttää 22 vuotta. Säännöissä ei kerrota tarkemmin milloin nuorisojäsenyys lakkaa. Lakkaako se esim. sen kalenterivuoden lopussa, jolloin nuorisojäsen on täyttänyt 22 vuotta? Säännöt eivät myöskään kerro jatkuuko nuorisojäsenen jäsenyys nuorisojäsenyyden lakattua. Jatkuuko jäsenyys varsinaisena vai perhejäsenenä? Jatkuuko jäsenyys automaattisesti vai vaatiiko se jäseneltä tai hallitukselta joitakin toimia? 

Ehkei nimitys perhejäsen ole oikein osuva. Se johtaa ajatuksen siihen, että perhe, johon jäsen kuuluu, olisi yhdistyksen jäsen. Perhe ei kuitenkaan voi olla yhdistyksen jäsen, ainoastaan perheeseen kuuluvat henkilöt. Samassa perheessä voi olla useampia perhejäseniä kunhan he vain kuuluvat samaan talouteen. 

Toinen ongelma on, että joskus talous ja perhe eivät viittaa samaan asiaan. Säännöksen mukaan samassakin taloudessa asuva ei voi olla perhejäsen, jos hän ei kuulu samaan perheeseen kuin talouteen kuuluva varsinainen tai nuorisojäsen. Tällaisissa tapauksissa yhdistys joutuu tulkitsemaan sääntöjä, kun niitä ei ole kirjoitettu täsmällisemmin. 

Alle 22-vuotiaat jäsenet ovat hyvin harvinaisia minkä hyvänsä vapaa-ajattelijayhdistyksen jäsenistössä. Jäsenistö on yleensä yli 30-vuotiasta ja monien yhdistysten osalta yli 50-vuotiasta. Johtotehtävissä on usein yli 70-vuotiaita jäseniä. 

On ihan mahdollista, että nuorisojäsenten kiinnostuksen kohteet poikkeavat muiden jäsenten kiinnostuksen kohteista. Jos nuorisojäseniä on useampia, on tietysti ihan paikallaan, että heille suunnataan heitä kiinnostavaa toimintaa tai he järjestävät sitä itse. 

Viides pykälä (Maksut) kuuluu nyt näin: 

”Jäseneksi hyväksytyt maksavat yhdistykselle jäsenmaksun, jonka suuruuden vahvistaa marras-joulukuussa pidettävä yhdistyksen syyskokous. Nuorisojäsenelle ja perhejäsenelle voidaan vahvistaa alennetut jäsenmaksut.” 

Pykälän muutoksessa jälkimmäinen virke lisättiin siihen. 

Kun jäsenten velvollisuudet yhdistystä kohtaan eriävät, syntyy jäsenluokkia. HVA:ssa ei ole sääntöjen mukaan muuta eroa nuorisojäsenten sekä perhejäsenten ja varsinaisten jäsenten välillä kuin että kahden aiemman jäsenmaksut voivat olla alempia kuin varsinaisten jäsenten jäsenmaksut. 

Liiton luovuttua A- ja B-jäsenet sisältävästä järjestökäytännöstä, liittomaksu peritään liitolle kaikilta jäseniltä samansuuruisena. 

Säännöistä ei selviä saavatko nuoriso- ja perhejäsenet esim. Vapaa Ajattelija –lehden jäsenmaksunsa vastikkeena kuten varsinaiset jäsenet. Näin samaan talouteen voisi tulla useampia lehden kappaleita. Usein yksi kappale riittää, mutta toisinaan jäsenet vaativat kukin oman lehden kappaleensa. 

Hallituksen hirmuvalta 

Nyt puheena oleva mallisääntö valmisteltiin aikanaan Vapaa-ajattelijain liitossa ja olen itsekin siihen osallinen, huonojen kohtien osalta syyllinen. Tunnustan vaikuttaneeni mallisäännön hyväksymiseen myös HVA:ssa. Vaikka ensimmäinen vapaa-ajattelijayhdistykseni oli Lohjan seudun vapaa-ajattelijat ry (125867, per. 14.12.1976), johon liityin 21.4.1977, minut oli 15.10.1991 hyväksytty myös HVA:n jäseneksi. Asennettani voi jälkeenpäin vain ihmetellä ja katua, koska jo 1980-luvulla olin usein vastustanut vapaa-ajattelijoiden autoritaarisia ja kollektivistisia toimintamenetelmiä, jotka samalla olivat yksilöiden polkemista. 

Tarkastellaan lopuksi seitsemännen pykälän (Jäsenen eroaminen ja erottaminen) viimeistä momenttia. Se kuuluu: 

”Päätöksen jäsenen erottamisesta tekee yhdistyksen hallitus. Eronneella tai erotetulla jäsenellä ei ole oikeutta saada suorittamiaan maksuja takaisin.” 

Se, että jäsenen erottamisoikeus kaikkien erottamisperusteiden osalta on annettu yksin hallitukselle, on aivan poikkeuksellista. Lähes aina hallitukselle on annettu jäsenen erottamisoikeus vain, kun erottamisperuste on jäsenmaksujen laiminlyönti. Tällöin perusteen pätevyys on helppo tarkistaa, josta seuraa riidattomuus. 

Muut erottamisperusteet, kuten yhdistyksen ja liiton sääntöjen ja päätöksien tahallinen rikkominen (7 § b)-kohta), hallituksen tai liittohallituksen sääntöihin ja päätöksiin perustuvien ohjeiden noudattamatta jättäminen (7§ c)-kohta) ja toimiminen tavalla, joka huomattavasti vahingoittaa yhdistystä (7§ d)-kohta), ovat perusteita, joista yleensä vallitsee erimielisyys. 

Tämä on hallituksen hirmuvaltaa, eikä sovellu kunniallisiin vapaa-ajattelijayhdistyksiin. 

Kimmo Sundström