Karkkilan Vapaa-ajattelijat ry:n (KAVA, 53097; perustettu 1.12.1946) hautausmaalla työskennelleelle, 29-vuotiaalle miehelle luettiin 28.5.2010 Lohjan käräjäoikeudessa raskaat syytteet. Asiasta kirjoittaa 29.5.2010 toimittaja Pasi Jaakkonen Ilta-Sanomissa. 

Karkkilalainen mies surmasi 22-vuotiaan Vihdin Nummelassa asuneen Millan. Milla oli lähihoitajaopiskelija. Uhrin kädet oli sidottu ennen surmaamista. Syytetty kiisti murhan, mutta myönsi aiheuttaneensa Millan kuoleman. 

Syyttäjän mukaan mies syyllistyi myös törkeään ryöstöön ottamalla Millan pankkikortin ja tunnusluvun sekä yrittämällä nostaa tililtä rahaa. Rahat jäivät saamatta, katetta ei ollut. Jutun esitutkinta-aineisto on salaista vuoteen 2060 saakka. 

Syytetty oli saanut kahdeksan vuoden vankeustuomion tapon yrityksestä vuonna 2002. Tällöin mies yritti surmata naisystävänsä kuristamalla ja puukottamalla. 

Mies oli tullut kuntouttavaan työhön Karkkilan yhdistyksen hautausmaalle. Hänen hautausmaatyötoverinsa todisti, että syytetty oli hyvin tunnollinen työntekijä sekä fiksu ja asiallinen. Lehden uutinen ei kerro oliko syytetty vapaa-ajattelija tai työnantajayhdistyksensä jäsen. 

Vapaa-ajattelijain liitto ry on potkinut pellolle kaikki omin varoin palkatut työntekijänsä jättäytyen työvoimaviranomaisten kautta saatavan, maksuttoman tai lähes maksuttoman työvoiman varaan. Kortistosta saatava työvoima ei ole parasta työmarkkinoilla olevaa työvoimaa. Siihen liittyy keskimääräistä korkeampi riski. Tämä koskee palkkatukityöllistettyjä, työharjoittelijoita, kuntouttavaan työtoimintaan tulevia työntekijöitä jne. Liiton lisäksi joidenkin jäsenyhdistystenkin palveluksessa on tällaista työvoimaa. Esim. Turun Vapaa-ajattelijoissa oli 16 kk:n ajan toimessa työllistetty ja sinä aikana yhdistys menetti kaikki säästönsä ja velkaantui pahoin. Yhdistysten pitää koettaa hallita tätä riskiä erinäisistä rajoitteista riippumatta. Kun nyt puheena olevia tapauksia sattuu, siitä aiheutuu imagohaittaa työnantajallekin. 

Karkkilan Vapaa-ajattelijat on jäsenmääränsä perusteella Vapaa-ajattelijain liiton toiseksi suurin jäsenyhdistys. Yhdistyksen hautausmaa otettiin käyttöön 5.11.1950 ja ensimmäinen vainaja haudattiin maalle helmikuun puolivälissä 1951. 

Kimmo Sundström

JK 1. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi jutussa (R 10/348) 16.7.2010 välituomion. Se on murhaa koskevan syytekohdan 3 ja törkeää ryöstöä koskevan syytekohdan 4 osalta määrätty salassa pidettäväksi lukuun ottamatta syyttäjän rangaistusvaatimusta koskevaa osuutta. Muilta osin välituomio on julkinen.

Vastaajana jutussa on Nickya Westerholm, surmattu nainen oli Milla Heikkilä ja surma tapahtui Karkkilassa 19.9.2009. Syytteen mukaan Westerholm oli houkutellut uhrin Vihdistä Karkkilaan ja opastanut tämän työpaikkansa sosiaalitiloihin tai sen läheisyyteen. Hän oli sitonut osittain ilman vaatteita olleen uhrin kädet selän taakse, kuristanut kurkusta, viiltänyt partaterällä kaulasta ja lyönyt kivellä tai sen kaltaisella esineellä kolme kertaa pään alueelle. Tästä aiheutui kolme syvähköä haavaa, verenpurkauma ja murtuma.

Syytekohta 4 koskee törkeää ryöstöä. Syyttäjän mukaan ryöstössä aiheutettiin suunnitelman mukaisesti syytekohdassa 3 kerrotuin tavoin uhrin kuolema ja ryöstö oli kokonaisuutena arvioituna törkeä.

Välituomiossa käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että Westerholm oli syyllistynyt syytekohdissa 3 ja 4 rangaistaviksi säädettyihin tekoihin. Westerholmin pyynnöstä hänen mielentilansa on määrätty tutkittavaksi tekojen ajankohtana. Mielentilatutkimuksen jälkeen käräjäoikeus antaa tuomionsa. Käräjätuomarina toimi Mika Mäkinen

JK 2. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio jutussa saatiin 18.2.2011. Nickya Westerholmille luettiin syyksi: 

1. Törkeä rattijuopumus 31.7.2009; 
2. Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 31.7.2009; 
3. Murha 19.9.2009; 
4. Törkeä ryöstö 19.9.2009. 

Kohdat 1-2 syytetty tunnusti. Syytteen murhasta (3.) hän kiisti, mutta myönsi aiheuttaneensa uhrin kuoleman tuottamuksellisesti ja syyllistyneensä enintään törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen. 

Syytetty ei muistanut kaikkea tapahtunutta. Muistikuvat olivat valikoivia ja osin ristiriitaisia. Hän ei muistanut, että hänellä olisi ollut uhrin kanssa mitään riitaa eikä sitä, mikä johti väkivaltaan. Hän ei ollut myöskään havainnut uhrin kuolemaa. Uhrin kuoleman jälkeen, hän oli halunnut päästä eroon ruumiista, salata tapaamisen ja hävittää kaikki hänen ja uhrin väliseen seurusteluun liittyvä. Hän kertoo kantaneensa uhrin hautapaikalle, muttei muistanut kantamisen yksityiskohtia. Syytetty painoi 60 kg, uhri 75 kg. Käräjäoikeus piti todennäköisenä, että uhri oli kävellyt hautapaikalleen omin jaloin ja syytetty oli ”viimeistellyt tekonsa” hautapaikan läheisyydessä. Syytetty otti varastosta lapion ja bensiiniä. Bensiinillä oli tarkoitus peittää kalman haju ruumiista. Hän kaivoi matalan haudan, ei kuitenkaan Karkkilan Vapaa-ajattelijain hautausmaalle, vaan n. 100 metrin päähän siitä. Siihen hän hautasi ruumiin. Myöhemmin hän kertoi hautapaikasta vaimolleen, joka osoitti sen poliisille. 

Kotimatkallaan syytetty oli heitellyt uhrin tavaroita ympäriinsä ja hänen mielentilansa oli ollut hyvin sekava. 

Käräjäoikeuden mielestä tappaminen oli tehty etukäteen suunnitellen. Muutenkin se katsoi rikoksen kokonaistörkeysasteen poikkeuksellisen suureksi. Rikos oli tehty vakaasti harkiten, erityisen raa´alla ja julmalla tavalla. Näin syytetty oli syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella syyllistynyt murhaan. 

Törkeän ryöstön (4.) syytetty kiisti, mutta myönsi anastaneensa uhrin henkilökohtaisia esineitä eli tunnusti syyllistyneensä varkauteen. 

Syytetty oli ollut mielentilatutkimuksessa. Siitä laaditun lausunnon johtopäätöksenä on, että syytetty oli teon aikana syyntakeinen. Syytettyä on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle ja vapaudelle, käräjäoikeus summaa. 

Yhteinen tuomio oli elinkausi vankeutta. Lisäksi rikosoikeudellisia seuraamuksia olivat ajokielto 3.10.2011 asti ja takavarikko, kunnes käräjäoikeuden ratkaisu on saanut lain voiman tai asiasta toisin päätetään. Tuomittu velvoitettiin korvaamaan valtiolle oikeuslääketieteelliset todistelukustannukset (865,48 euroa), todistelukulut (467,80 euroa) ja päihdetutkimuskulut (50 euroa) sekä asianomistajan avustajalle maksetut avustajanpalkkiot käräjäoikeudessa (3.182 euroa) korkoineen 18.3.2011 lukien. Edelleen hänet velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta asianomistajalle henkisestä kärsimyksestä (10.000 euroa), hautauskuluista (4.744 euroa) ja selvittelykuluista (80 euroa) viivästyskorkoineen tekopäivästä lukien.