(Työryhmän sihteerit, opetusneuvokset Irmeli Halinen ja Ritva Järvinen! Kauttanne tiedoksi saatan:) 

Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamisen työryhmälle 

Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n kanta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen osittaisesta korvaamisesta yhteisellä etiikan opetuksella 

1) Yhdistyksemme esitti kantansa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta kirjeellään 21.1.2010. Ilmoitimme ehdottomasti vastustavamme eri tahojen esittämää uskontotieto-oppiainetta, sillä se olisi vain uskonnonopetusta, mutta pakotettuna kaikille. Ilmoitimme myös, että mielestämme uskonnon oppituntien määrää on vähennettävä ja erityisesti koulun alussa. 

Sittemmin on noussut esille vakava ehdotus, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppituntien määrää todellakin vähennettäisiin, mutta että tilalle tulisi kaikille yhteistä etiikan opetusta. 

Ilmoitamme nyt kantanamme, että yhteisen etiikan opetuksen tulisi silloin olla tunnustuksetonta, sekulaaria, ja siis tieteen todellisuuskäsitykseen pitäytyvää, kuten on koulun muukin opetus uskonnon opetusta lukuun ottamatta. Vain sellainen opetus voisi olla kaikille yhteistä. Se ei olisi ateismin opetusta! 

Uskontojen oppien sisällyttäminen erilliseen etiikan opetukseen olisi käytännössä mahdollista vain esittämällä nämä opit totena eli tunnustamalla nämä opit. Se tekisi etiikan opetuksesta uskontotiedon opetusta, ja kaikkien oppilaiden pakottaminen sellaiseen opetukseen johtaisi kanteluihin kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin. 

On huomattava, että uskontojen oppien sisällyttäminen erilliseen etiikan opetukseen johtaisi toisaalta näiden oppien kritisoimiseen, jos opetus toteutettaisiin rehellisesti. Opetuksessa olisi nimittäin voitava tehdä se looginen johtopäätös kaikkivoivasta, kaikkihyvästä jumalasta, joka kuitenkin sallii pahan, että ei sellaista olentoa siis ole olemassa. Uskontojen tästä poikkeava logiikka on todellakin jätettävä vain uskonnon tunneille. 

Mahdollisen yhteisen etiikan opetuksen on siis ehdottomasti oltava tunnustuksetonta, uskonnotonta. 

2) Haluan rohkaista tunnustuksettoman etiikan hyväksymistä kertomalla minulle tärkeän kansakoulumuistoni, "tervejärkisyyden raikkaan tuulahduksen". 

Meille esitettiin kuviteltu tilanne, että lasta oli pyydetty hoitamaan jokin asia. Muistaakseni piti kuvitella, että lapselle oli annettu rahaa asiaa varten. Oppilaiden oli kunkin itsekseen selostettava, miten lapsen tuli menetellä erinäisissä tilanteissa, joissa lapsella voisi olla houkutus poiketa hänelle annetusta tehtävästä, mahdollisesti jopa itsensä vaaraan saattaen. 

En tiedä, oliko tuossa kyseessä jonkinlainen testi meille oppilaille vai oliko kyseessä jokin erityinen opetusmuoto. Varsinaiseen opetukseen se ei kuitenkaan sisältynyt, enkä edes muista, minkä oppiaineen tunnilla kirjoitimme, mutta ehkä juuri siksi tapahtuma jäi voimakkaasti mieleeni. 

Olen ottanut luokallemme annetun tehtävän palasena etiikan opetusta, vaikka kyseessä oli ehkä vain meidän testaamisemme. Meitä olisi siis opetettu panemalla meidät ajattelemaan itse - ainoa toimiva tapa opettaa etiikkaa. On huomattava, että opetustuokio, jos siitä todella oli kysymys, oli nimenomaan sekulaari. Juuri siksi juttu on jäänyt mieleeni tervejärkisyyden raikkaana tuulahduksena noilta kansakouluvuosilta, jolloin uskonnonopetus vääristi mieltäni ilman, että sitä osasi vielä vastustaa. 

3) En tiedä, millä vuosiluokilla etiikan opetusta olisi tarkoitus antaa. Joka tapauksessa eettisen ajattelun kehittyneet välineet tulevat filosofiasta, eivät uskonnoista. 

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja