Tampereen vapaa-ajattelijat ry (TAVA; 42806; per. 28.10.1945) on siitä harvinainen vapaa-ajattelijayhdistys, että se omistaa pörssiosakkeita. Tästä on uutisoitu aiemmin (ks. myös uutinen 198 ja uutinen 220). Vuosittain on kerrottu yhdistyksen saamien Wärtsilä-osinkojen suuruus. Wärtsilän vuoden 2009 osinko, 1,75 euroa/osake, maksettiin 16.3.2010. TAVA sai nyt osinkoa 525 euroa. 

Pörssiosakkeet ovat monelle vapaa-ajattelijalle kauhistus. Tässä yhteydessä usein kuullut sanat ovat ”keinottelu”, ”kasinotalous”, ”kuponginleikkaaja” jne. Ne kertovat sekä vähätietoisuudesta, että sosialistisen propagandan omaksumisesta. Useita vuosia sitten Vapaa-ajattelijain liiton liittokokous teki jopa päätöksen, ettei liiton varoja saa sijoittaa lainkaan listattujen yhtiöiden osakkeisiin. Päätöstä ei ole muutettu ja sitä noudatetaan. 

Vapaa-ajattelijayhdistykset tiedottavat toiminnastaan heikosti. Talousasioita peitellään erityisesti ja niistä kertovia paheksutaan. Usein niistä ei kerrota yhdistyksen omille jäsenillekään. Vain yhdistysten hallituksien pikku klikit hoitavat asioita, ja jälki on sen mukaista. Moite huonosta hoidosta on tässä yleisluontoinen. TAVA:n puolesta talousasioista kertomista paheksui viime vuonna Vapaa-ajattelijain liiton ylläpitämällä sähköpostikeskustelulista Kinatorilla TAVA:n hallituksen jäsen Heikki Orsila. 

Autoritaarisissa järjestöissä sananvapaus on aina kortilla. Suomen yhdistyslaki kuitenkin lähtee ajatuksesta, että pääsy toimimaan yhdistyksen tarkoituksen hyväksi on periaatteessa vapaa. Vauraiden yhdistysten talous tarjoaa enemmän toimintamahdollisuuksia. Siksi sananvapaudella on merkitystä ja sitä pitää käyttää. Se on samalla kutsu tulla mukaan yhdistyksen toimintaan. 

Kollektiivisesta linjasta poiketen samaten TAVA:ssa toiminut Otto Chrons kirjoitti syyskuussa 2009 Kinatorilla, etteivät erilaisia projekteja toteuta järjestöt, ne vain antavat niille resursseja ja luvan käyttää järjestön nimeä. Jokaisen projektin takana on ihminen. Tällaisia on TAVA:ssa monta, Orsilan lisäksi mm. Petri Karisma, Jori Mäntysalo, Timo Poranen ja Chrons itse. Näiden aktiivien henkilöiden päälle kaadetaan paljon kuraa, Chrons sanoo. Pitää olla omistautunut asialle, että haluaa toimia tällaisessa ympäristössä. 

Toimittajilla ja historian harrastajilla on tapana tonkia kaikenlaisia asioita. Tässä kirjoituksessa kerrotaan hieman siitä kuinka TAVA:sta tuli vauras. 

* * * 

TAVA on varakas järjestö 

TAVA:n vaurastuminen alkoi jo paljon ennen Wärtsilä-osakkeiden saamista. 

Vuokratoimisto valtakadulla (1982) 

Tamperelainen Fanny Aleksandra Lampinen (11.6.1904-28.1.1990 Tampere) lahjoitti 25.8.1981 tehdyllä lahjakirjalla 100.000 markkaa TAVA:lle. Varat olivat nostettavissa 25.11.1981. Ne oli tarkoitettu toimistohuoneiston hankkimiseksi yhdistykselle yleisöpalvelua varten ja johtokunnan kokoushuoneistoksi (ks. tarkemmin uutinen 111). 

Yhdistyksellä ei tuolloin ollut minkäänlaista toimistoa. Lahjoitusvarat eivät kuitenkaan riittäneet omistustoimiston hankintaan. Sen vuoksi yhdistys vuokrasi itselleen toimistohuoneen Työväen Säästöpankilta, Otran jugend-talosta. Vuokrasopimus astui voimaan 1.6.1982 ja ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin toimistossa 8.6.1982. Toimistoon hankittiin myös kalustoa (Lumme 1995, 66). 

    Hämeenkatu 23 kuvattuna Hämeenkadun puolelta. 

Uuden vuokratoimiston avajaisia vietettiin 13.9.1982, ja niissä oli pistäytynyt 50-60 henkeä. 20 m²:n toimistohuone vuokrattiin viideksi vuodeksi. Lumpeen mukaan (emt. s. 66) toimistohuoneen pinta-ala oli 30 m². Osoite oli Hämeenkatu 23, 4. kerros, huone 404. Lahjoituksen ehdoissa vaadittiin, että yhdistys järjestää yleisöpalvelua talkootyönä vähintään kaksi tuntia viitenä päivänä viikossa (VAJ 1982:7, 166-167). 

Toimisto oli avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10-13, tiistaisin ja torstaisin klo 16-18, yhteensä 13 tuntia viikossa. Edellä mainittuun lehtijuttuun liittyvässä valokuvassa erottuvat ainakin yhdistyksen sihteeri Eero Johteinen istumassa taustalla ikkunan ääressä ja Väinö Tervo (yhdistyksen puheenjohtaja 1958-1978) toisena oikealta sekä alustajana toimistossa 18.9.1982 vieraillut Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen. Myös Intian Ateistikeskuksen johtaja Lavanam vieraili samaan aikaan toimistolla. 

Toimisto-osoitteena alettiin pian käyttää osoitetta Kuninkaankatu 28, mutta paikka oli kuitenkin aivan sama. 

    Otran talo kuvattuna Kuninkaankadun puolelta, Kuninkaankatu 28.

Lisää lahjoituksia (1983-1985) 

Myös Onni Kykkäseltä TAVA sai testamenttilahjoituksen (Lumme 1995, 67), jonka suuruutta tosin ei kerrota. Vuonna 1983 kuoli lahjoittaja Siiri Tapper, jonka hautajaiset pidettiin 28.1.1983 ja muistotilaisuus Kaupunginhotellissa. Huhti-toukokuussa 1983 mainitaan, että Siiri Tapperin testamentin nojalla yhdistys sai 17.052,60 markkaa (Lumme 1995, 68), mutta 15.2.1984 todettiin, että lopulta perittiin 15.844,16 markkaa (Lumme 1995, 70). 

5.9.1984 merkittiin saaduksi 5.000 markan lahjoitus Elli Stenbergiltä (Lumme 1995, 71). Lokakuussa todettiin myös saadun kaupungin avustusta 1.800 markkaa toimiston kuluja varten (Lumme 1995, 71). 

Seuraavana vuonna, 27.2.1985, valittiin toimikunta oman toimiston hankkimista varten (Lumme 1995, 72). Rahaa oli säästynyt ja maaliskuussa yhdistys sijoitti 100.000 markkaa ”joukkovelkakirja eli debentuurilainaan”, jonka vuosikorko oli 13,25 prosenttia (Lumme 1995, 73). Lokakuussa 1985 kirjattiin taas, että lahjoituksia oli saatu. 

Omistustoimisto Tampereen Pienteollisuustalossa (1986) 

Viittä vuotta TAVA ei kuitenkaan ollut pankin vuokralaisena, sillä se hankki ensimmäisen omistustoimistonsa Tampereen Pienteollisuustalosta keväällä 1986. Hankintapäätös tehtiin 9.4.1986 (Lumme 1995, 74), ja kauppakirja allekirjoitettiin 10.4.1986 (Lumme 1995, 75). Omistus- ja hallintaoikeus siirtyi välittömästi. 

Toimiston osoite oli Yliopistonkatu 60 A, 7. krs. ja aukioloaika keskiviikkoisin klo 15-17. Toiminta täällä alkoi loppukeväällä tai alkukesällä (VAJ 1986:4, 98). 

    Yliopistonkatu 60 (vas.), keskellä Yliopistonkatu 58.

Kaupungilta oli taas saatu 2.500 markan avustus. Lokakuussa varoja oli vielä hyvin jäljellä, koska yhdistys päätti tehdä 10.000 markan sijoituksen ”mahdollisimman suurella korolla” (Lumme 1995, 75). 

Myöhemmin samana vuonna toimiston aukioloaikaa lisättiin kymmeneen viikkotuntiin. Toimisto oli avoinna maanantaisin, tiistaisin ja perjantaisin klo 11-13 ja keskiviikkoisin sekä torstaisin klo 16-18 (VAJ 1986:6, 150). 

10.6.1987 raportoitiin, että Frans Hilden oli lahjoittanut 500 markkaa (Lumme 1995, 76). 

Seuraava lahjoittaja oli Anne Lahtinen, jonka 5.000 markan lahjoituksesta osa käytettiin kopiokoneen hankintaan. Aino Karonen lahjoitti 29.11.1987 yhdistykselle 1.000 markkaa (Lumme 1995, 77). 

Vuoden 1987 loppupuolella aukiolo supistui viiteen viikkotuntiin (tiistaisin klo 11-13 ja keskiviikkoisin klo 16-19 (VAJ 1987:7, 166)) ja vuoden 1988 alussa neljään viikkotuntiin, kun keskiviikon aukiolo lyheni tunnilla ja oli klo 16-18 (VAJ 1988:1, 22). Vuoden loppupuolella aukioloaikaa oli enää yksi viikkotunti, keskiviikkoisin klo 17-18 (VAJ 1988:7, 166). Keväällä 1990 aukioloajat olivat klo 9-12 ja klo 15-17 paitsi keskiviikkoisin vain klo 15-18, siis peräti 23 viikkotuntia (VAJ 1990:3, 68).

Vuonna 1991 Eeva ja Urho Järvinen tekivät yhdistykselle huomattavan rahalahjoituksen. Myös Erkki Niinimäki lahjoitti juhlapuhujapalkkioitaan yhdistykselle. Tampereen kaupungin kulttuurilautakunnalta TAVA sai 1.500 markan avustuksen ja KSL avusti opintokerhoa 700 markalla. Yhdistyksen jäsenmääräksi mainitaan 244 jäsentä (v. 2009: 189), muttei täsmennetä onko kyse kokonaisjäsenmäärästä vai maksavien jäsenten määrästä (VAJ 1992:1, 28). 

Yhdistyksen 22 m²:n suuruinen toimisto sijaitsi rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Sieltä avautui hieno näköala yli kaupungin Hotelli Ilveksen suuntaan. Toimisto ei ole enää TAVA:n omistuksessa. Yhdistys myi sen Kuulos Oy:lle, joka myi sen edelleen Kari Turuselle. Hänet merkittiin osakasluetteloon 1.9.2008. 

Kavallus (1993) 

Aina silloin tällöin vapaa-ajattelijain toiminnassa paljastuu kavalluksia, joissa varoja katoaa. Joskus kavallukset päätyvät ratkottaviksi tuomioistuimissa. Kun tässä artikkelissa käsitellään TAVA:n vaurastumista, niin kerrotaan nyt tästäkin samassa yhteydessä. TAVA:n historiikin kirjoittaja Pentti Lumme kertoo kavalluksesta. Myös Helsingin Vapaa-ajattelijoissa tunnetaan kavalluksia, mutta yhdistyksen historiikin kirjoittaja Arto Tiukkanen vaikenee niistä, vaikka hän tiesi asiasta historiikkia (Tiukkanen, 1998) kirjoittaessaan. 

TAVA:n toimistoon saatiin palkattua erilaisten työllistämistukien avulla myös toimistonhoitajia. Vuonna 1990 alkanut Pekka Liilan työsuhde päättyi 2.3.1991 ja 20.5.-5.11.1991 (VAJ 1992:1, 28) tai 9.11.1991 (Lumme 1995, 88) toimistonhoitajana työskenteli Seppo Palonen. 5.10.1992 toimistonhoitajana toimi freelancer-näyttelijä TV (Lumme 1995, 88).

Myöhemmin raha-asioissa ilmeni epäselvyyksiä. 19.1.1994 yhdistys päätti keskeyttää TV:n työskentelyn toimistossa ja antaa epäselvyydet poliisin tutkittaviksi (Lumme 1995, 94). Yhdistyksen puheenjohtaja Teuvo Kantolan kuulustelukertomuksen mukaan TV toimi tukityöllistettynä toimistonhoitajana hoitaen ns. juoksevia asioita 5.10.1992-17.3.1993 välisen ajan (Kuulustelupöytäkirja 10.2.1994). Työhönottohaastattelussa TV oli maininnut hallitsevansa ja pystyvänsä tekemään yhdistyksen kirjanpidon. TV hoiti myös yhdistyksen käteiskassaa toimistolla. Helmikuussa 1994 todettiin, että myös entisen toimistonhoitaja Juha Karhun toiminnassa oli ollut epäselvyyksiä. 

2.3.1994 todettiin, että TV oli kavaltanut varoja yhdistykseltä ja asia johti oikeustoimiin häntä vastaan (Lumme 1995, 94). Juha Karhu sen sijaan oli ”hoitanut” yhdistykselle aiheuttamansa vahingon. 23.3.1994 uudeksi toimistonhoitajaksi valittiin Antti Köninki (Lumme 1995, 95) ja hän toimi tässä tehtävässä 1.4.-30.9.1994 ollen samalla myös johtokunnan sihteeri. 

Esitutkinta 

TV:tä epäiltiin kavalluksesta, joka olisi tapahtunut 11.-12.3.1993. 

Yhdistyksen 1993 alun kokouksessa toimistonhoitajana toiminut TV kertoi saavansa teetettyä yhdistyksen vuoden 1992 kirjanpidon ”ilmaiseksi” eräässä tilitoimistossa, koska hänen avovaimonsa yrityksen kirjanpito tehtiin siellä. Näin johtokunta antoi TV:lle luvan teettää kirjanpito maksutta. 

Timo Hauta-aho teki TAVA:n kirjanpidon vuodelta 1992 2.000 markan hintaan. TV oli maksanut hänelle 1.500 markkaa ”heti vuosikokouksen jälkeen”, 500 markan loppuhinnan jäädessä vielä maksamatta. Tällöin oli ollut puhetta siitä, että yhteistyötä voitaisiin jatkaa. 2.000 markan kuitti on päivätty 12.3.1993, mutta suoritteeksi on merkitty virheellisesti ”vuoden 1993 kirjanpidon laadinnasta”, kun vuoden piti olla 1992. 

TV oli nostanut varoja yhdistyksen Postipankin tililtä 11.3.1993 (2.500 markkaa) ja 12.3.1993 (2.000 markkaa). Tililtäottokortit oli allekirjoittanut TAVA:n rahastonhoitaja Jarmo Kuusimäki, koska TV:llä ei ollut tilinkäyttöoikeuksia. Kuusimäki ei pystynyt varmuudella muistamaan oliko hän itse allekirjoittanut nimensä tililtäottokortteihin. TV myönsi käyttäneensä 2.500 markkaa omiin tarpeisiinsa ja 2.000 markkaa yhdistyksen kirjanpidon maksamiseen. Edellä mainitun 500 markan loppuhinnan TV oli maksanut Timo Hauta-aholle sen jälkeen, kun oli käynyt 2.2.1994 kuulustelussa poliisilaitoksella, jolloin hän oli pyytänyt maksun saajalta kuitin koko 2.000 markan summasta. 

TAVA katsoi, että TV oli vastoin johtokunnan lupaa käyttänyt TAVA:n varoja 2.000 markkaa vuoden 1992 kirjanpitoon. TV oli maksanut 18.2.1994 takaisin TAVA:lle nostamansa 2.500 markkaa merkiten tilisiirtolomakkeeseen ”Korjaus käteiskassaan 11.3.-93”. 

TV oli työllistetty kuudeksi kuukaudeksi, mutta hän lopetti työt hieman ennen tämän ajan täyttymistä. TAVA ei irtisanonut häntä. Toimiston avainta TV ei palauttanut. TV:n lähdön jälkeen TAVA:n käteiskassasta oli kadonnut ”pari sataa markkaa”, mutta syy ei ollut selvinnyt. ”Toimistoomme on avain käsittääkseni 10 jäsenellä”, Kantola kertoi. 

TAVA:n taloudenhoitaja Jarmo Kuusimäki kertoi 7.2.1994 poliisille toimineensa TAVA:n taloudenhoitajana kolme viime vuotta. Hänellä oli tilinkäyttöoikeudet TAVA:n Postipankin ja EKA:n säästökassan tileihin. Hän ei muistanut, että olisi koskaan täyttänyt Postipankin tililtäottokortteja. Kuitenkin hän kertoi: ”Ainoa minun kirjoittamani voi olla allekirjoitus, mutta muu teksti ei ole minun tekemääni. En tiedä mihin tuollainen rahasumma on käytetty.” Kuusimäki kertoi tämän molempien (11.3.1993 ja 12.3.1994) tililtäottokorttien osalta. 

Epäilty TV kertoi kuulustelussa 2.2.1994 olleensa työntekijänä 5.11.1992-5.4.1993 välisen ajan. Hänellä ei ollut yhdistyksen nimenkirjoitusoikeutta eikä tilinkäyttöoikeuksia. Yhdistyksen käteiskassan kautta hän kuitenkin hoiti yhdistyksen maksuja. TV kertoi hankkineensa 11.3.1993 ja 12.3.1993 päivättyihin tililtäottokortteihin Kuusimäen allekirjoitukset ja nostaneensa rahat. 11.3.1993 nostetut 2.500 markkaa tarvittiin vuosikokouksen valmisteluja ja hankintoja sekä kokouskutsuja varten, mutta TV myönsi käyttäneensä osan summasta omiin menoihinsa. Hän kertoi olevansa valmis maksamaan koko 2.500 markan summan takaisin TAVA:lle. 12.3.1993 nostettu 2.000 markkaa käytettiin vuoden 1992 kirjanpidon menoihin. TV myönsi olleensa huolimaton, mutta kielsi sotkeneensa TAVA:n raha-asioita tietoisesti. Hän ei katsonut syyllistyneensä rikokseen ja sanoi korvaavansa rahallisen vahingon TAVA:lle. 

Todistaja, kirjanpitäjä Timo Hauta-aho kertoi poliisille 17.2.1994 tehneensä TAVA:n kirjanpidon vuodelta 1992. Alkuvuodesta, ehkä helmikuussa 1993, hän neuvotteli TV:n kanssa kirjanpidosta ja he päätyivät yhdessä 2.000 markan summaan. Kirjanpidolla oli kiire, kun se oli tekemättä ja yhdistyksen vuosikokous lähestyi. Kirjanpito tehtiin ATK-pohjaisesti kokonaan alusta alkaen vuodelta 1992. Puuttuneen 500 markan maksun TV oli tuonut Hauta-ahon toimistolle 1.2. tai 2.2.1994 pyytäen samalla, että kuitti kirjoitettaisiin koko 2.000 markan summasta ja päivättäisiin 12.3.1993. Näin tehtiin ja TV sai kuitin. Yhdistyksen vuosikokous hyväksyi myöhemmin kirjanpidon. 

Syyte 

Syyttäjä, vs. kaupunginviskaali Antti Virtanen, vaati (Dnro 94/350) TV:lle rangaistusta kahdesta kavalluksesta. Syyttäjän mukaan TV oli 11.3.1993 toimistotyöntekijänä anastanut 2.500 markkaa yhdistyksen varoja käyttäen ne omiin menoihinsa. Edelleen hän oli 12.3.1993 nostanut yhdistyksen tililtä 2.000 markkaa, joista varoista hän oli maksanut eräälle kirjanpitotoimistolle yhdistyksen kirjanpidon tekemisestä 1.500 markkaa, vaikka hänelle oli annettu ohje, että kirjanpidon sai tilata vain maksuttomana. Loput 500 markkaa TV anasti. 

Istunto 5.5.1994 

Juttua käsiteltiin 5.5.1994 Tampereen käräjäoikeuden osastolla 16. TV kiisti syytteen. Hänen mukaansa yhdistyksen silloisella taloudenhoitajalla ei ollut taloudellista koulutusta ja TV itse oli kieltäytynyt tekemästä kirjanpitoa. TV myönsi ylittäneensä valtuutensa. Hän oli maksanut kirjanpitäjälle heti 1.500 markkaa ja myöhemmin 500 markkaa. Vain osa nostetuista 2.500 markasta sekaantui TV:n omiin varoihin. 

Asianomistajaa, Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:tä, ei ollut haastettu istuntoon. Syyttäjä pyysi lykkäystä yhdistyksen haastamiseksi, ja juttu lykättiin käsiteltäväksi samalla osastolla torstaina 11.8.1994 klo 9. 

Istunto 11.8.1994 

Istunnossa olivat nyt läsnä asianomistajan edustajana puheenjohtaja Teuvo Kantola ja vastaaja TV itse. 

Kantola vaati vastaajalta vahingonkorvausta anastetuista varoista 2.000 markkaa laillisine korkoineen 12.3.1993 lukien ja laillisine viivästyskorkoineen 2.500 markalle ajalta 11.3.1993-18.2.1994. Edelleen hän vaati 79 markkaa kadonneista värikaseteista, sillä yhdistys epäili, että TV oli anastanut värikasetit, koska tämän avovaimolla oli samanlainen tekstinkäsittelylaite kuin yhdistyksellä. Edelleen Kantola vaati 580 markkaa korvausta lukosta, joka oli jouduttu vaihtamaan TV:n takia. Oikeudenkäyntikuluja TAVA vaati 1.000 markkaa. 

TV kiisti vahingonkorvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään, mutta myönsi lailliset korot 12.3.1993 lukien tälle summalle. Edelleen hän myönsi oikeaksi korkovaatimuksen 2.500 markalle ajalta 11.3.1993-18.2.1994. Korvausvaatimukset kadonneista värikaseteista ja lukonvaihtokustannuksista TV kiisti perusteeltaan ja määrältään. 

Syyttäjän todistajana esiintyi tamperelainen Timo Olavi Hauta-aho. Tässä yhteydessä TV kertoi, että TAVA:n taloudenhoitaja ”ei ymmärtänyt taloudenpidosta yhtään mitään” ja siksi TV itse oli kutsunut siitä ymmärtäviä paikalle. Hauta-ahon mielestä kirjanpito oli aivan sekaisin. Hän oli pyytänyt 2.000 markan maksua, mutta yhdistyksestä kerrottiin, ettei varoja ole. Sitten hän kuitenkin sai 12.3.1993 1.500 markkaa TV:ltä, kun kirjanpidolla oli tosi kiire. 500 markkaa maksettiin myöhemmin, helmikuun alussa 1994. 

Hauta-aho kertoi, ettei kassakirjaa ollut pidetty koskaan. Kaikesta oli kuitenkin tositteet. 

Kantola kertoi taustan sille, että TAVA oli odottanut saavansa kirjanpidon maksutta. Hänen mukaansa TV oli ilmoittanut TAVA:lle jo tammikuussa, että hänellä on avovaimonsa kautta kirjanpitäjiin suhteet, joiden avulla kirjanpidon voi saada maksutta. Näin tehtävä sitten annettiin TV:lle. Kantola myönsi, että ”kirjanpito ja tositteet ja kaikki olivat vähän sekaisin”. 

Yhdistyksen saatua kesällä 500 markan laskun, Kantola soitti laskun lähettäjälle, kiisti yhdistyksen vastuun ja sanoi, että kulu on TV:n omia kuluja. Ensin TV oli pyytänyt repimään laskun, mutta asian joutuessa oikeuteen oli maksanut laskun. 

Hauta-aho kertoi, että TV oli TAVA:n toimistonhoitaja ja hän lähetti kirjanpitolaskun TAVA:lle, koskei ollut TV:n asiana maksaa omista varoistaan yhdistyksen laskuja. 

Kun TV oli maksanut 500 markan laskun, TAVA oletti, että TV olisi maksanut myös aiemman 1.500 markkaa, mutta näin ei ollut. 

Syyttäjä totesi, että ensin nostetuista 2.500 markasta TV ei ole pystynyt tilittämään niitä takaisin eikä selvittämään mihin yhdistyksen menoihin ne on käytetty, joten oli kyseessä kavallus. 12.3.1993 tapahtuneesta 2.000 markan nostosta 1.500 markkaa oli maksettu kirjanpitotoimistolle, mutta 500 markkaa on jäänyt epäselväksi. 

Kantola myönsi, että kirjanpitoon käytetyt varat olivat hyödyttäneet yhdistystä; kirjanpito saatiin kuntoon. Lisäksi TV oli 18.2.1994 maksanut takaisin yhdistykselle 2.500 markkaa selityksin ”korjaus käteiskassaan”. 

TV taas totesi, että kirjanpito piti saada nopeasti kuntoon, muutoin vuosikokous ei olisi voinut tehdä päätöksiä talousasioista. 

Tuomioistuimen mielestä TV oli korvausvelvollinen koroista 2.500 markan summalle ajalta 11.3.1993-18.2.1994. Edelleen TV oli ylittänyt toimivaltuutensa sopimalla kirjanpidon teettämisestä 2.000 markan hinnasta. Näin TV oli korvausvelvollinen 2.000 markasta 16 prosentin korkoineen 12.3.1993 lukien. Sen sijaan katsottiin jääneen selvittämättä TV:n korvausvelvollisuus värikasettien ja lukon vaihdon osalta. 

Tuomio 

TV:n syyksi luettiin kaksi kavallusta 11.3.1993 ja 12.3.1993, joista hän sai sakkorangaistuksen: 30 päiväsakkoa à 20 markkaa, yhteensä 600 markkaa. 

Lisäksi hänen oli korvattava valtiolle todistelukustannuksia 200 markkaa. 

Vielä hänen tuli maksaa TAVA:lle vahingonkorvausta 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.3.1993 lukien ja 16 prosenttia korkoa 2.500 markalle ajalta 11.3.1993-18.2.1994. Lopuksi oli korvattava TAVA:lle oikeudenkäyntikuluja 1.000 markkaa. 

Yhdistyksen historiikki saa tukea kaupungilta 

Yhdistyksen 50-vuotishistoriikkihanke sai vastakaikua kaupungilta, joka lahjoitti 3.000 markkaa sen julkaisemista varten (Lumme 1995, 96). 

Lumpeen historiikissa on esitetty kootusti (s. 167) TAVA:n tilikirjoihin merkityt jäsenten rahalliset lahjoituksen yhdistykselle vuosina 1948-1994.