Eroliike kirkosta heikkeni vuonna 2009 jyrkästi. Kehitystä ounasteli jo tammi-helmikuun meno, kun eroluvut olivat pudonneet lähelle sataa henkilöä päivässä. Työttömyys kasvaa edelleen, monet joutuvat elämään epävarmuudessa ja säästämään. Olisi otollinen tilaisuus tarjota näille ihmisille mahdollisuus erota kirkosta. Eroakirkosta.fi -palvelu (EK) on menettämässä tämän tilaisuuden. 

EK on profiloitunut siten, ettei se pidä esillä mitään vaihtoehtoa kirkkomenolle. Valittua linjaa ei kannata muuttaa. Kuitenkin kirkkoon kuuluvien pitäisi tiedostaa, ettei ainakaan kenenkään aikuisen ole pakko sekaantua kirkon toimintaan ja rahoittaa kirkon kriisejä. Jokainen syntyy ateistiksi. Tämä syntymäoikeus kutsuu kaikkia takaisin uskonnottomaan elämään. 

Eroliike heikkeni 24 prosenttia 

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi v. 2009 43 650 henkeä (2008: 52 203), siihen liittyi 12 195 (10 763) henkeä ja nettoeroaminen oli 31 455 (41 440) henkeä. Eroaminen siis laski 8.553 hengellä (16,38 prosenttia), liittyminen kasvoi 1 432 hengellä (13,30 prosenttia) ja näiden yhteisvaikutuksena nettoeroaminen laski peräti 9 985 jäsenellä (24,1 prosenttia). Ennätysvuonna 2008 nettoeroaminen kasvoi 14 035 hengellä vuoteen 2007 verrattuna (51,2 prosenttia). Vuosi 2008 osoitti vahvaa etenemistä ja herätti suuria toiveita. Nyt toiveet romahtivat. 

EK:n julkaisemien päiväkohtaisten erolukujen mukaan sen kautta erosi v. 2009 40 410 henkeä. Palvelu itse ilmoittaa eromääräksi 39 700 henkeä, joista 39 200 oli evankelis-luterilaisia. Suomen ortodoksisen kirkon mukaan siitä erosi 650 jäsentä. 

Erotus 40 410-39 700=710. Se voi johtua lopulta toteutumattomista eroista eli ns. sählingistä. Sählingin osuus olisi nyt vain 1,76 prosenttia kaikista EK:n kautta tapahtuneista eroista eli se olisi merkittävästi pienentynyt aiemmasta. Mitä vähemmän sählinkiä, sen parempi. 

39 200 toteutuneen eron perusteella laskettuna, EK:n ”markkinaosuus” kaikista evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneista olisi 89,8 prosenttia. Aiemmin luvuksi oli laskettu 90,6 prosenttia. 90 prosenttia on joka tapauksessa hyvä nyrkkisääntö ”markkinaosuuden” suuruudesta. 

”Markkinaosuus” on hyvin korkea. Niin paljon kuin puhetta piisaa etevistä nettimaakareista, tälle sektorille ei Suomessa ole syntynyt muita palveluita. Tämä kertoo samalla muiden välinpitämättömyydestä eroajien joukkoa kohtaan, joka ei ole pieni (21.11.2003 lukien n. 186 000 henkeä). Voisi kuvitella, että näin suuri joukko ihmisiä, joilla on ollut hiljan tarve erota kirkosta, herättäisi jo jollain kulmalla ajatuksen siitä tarjoaisiko tämä joukko uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Missä ovat uudet tai vanhat yrittäjät, jotka suuntaisivat palvelujaan niille yli miljoonalle suomalaiselle, jotka eivät kuulu valtiokirkkoihin? 

Miten arviot toteutuivat? 

EK julkaisi alkuvuodesta 2009 manipuloituja¹ lukuja, joiden mukaan eroaminen laski tammi-helmikuussa 12 prosenttia, kun oikea luku oli n. 32 prosenttia. Näin suuri vääristely heikensi EK:n luotettavuutta. Tiedotusvälineet, jotka julkaisivat EK:n tiedotteen asiassa, poistivat sen pian julkisuudesta. EK:n muuta tiedottamista kuvattiin jo aiemmin. 

Tamperelaisten vapaa-ajattelijain imagofasismiin kuuluu sekä asiain kaunistelu, että niiden salaaminen. Imagonrakennus voisi toimia paremmin arvostuksenvaraisissa asioissa, jolloin vähätietoisille ja hyväuskoisille ihmisille onnistuttaisiin antamaan asioista kuva, joka palvelisi paremmin sen rakentajien ”aatetta” kuin mitään muuta. EK:n Jori Mäntysalo ymmärtää vapaa-ajattelun aatteeksi. Pelkkiä erolukuja koskevissa asioissa imagofasismi toimii huonosti. Jokainen voi tarkistaa asian ja itse nähdä mikä on totuus. 

EK arvioi vielä alkusyksystä 2009, että eroaminen evankelis-luterilaisesta kirkosta on 47 000 henkeä. Arvio oli liian optimistinen. Lokakuussa arviota laskettiin 45 000:een. Tämäkin arvio oli liian toiveikas. Kun vuoden 2009 ennakkotiedot saatiin tämän vuoden alussa EK antoi taas uuden arvion kaikista eroista: 44 000. Kaikki arviot olivat järjestelmällisesti liian optimistisia. EK ei kertonut miten se laatii arvionsa. 

Bussikampanjan vaikutus eroliikkeeseen 

Vapaa-ajattelijain mainosbussikampanja alkoi 22.6.2009 ja kesti noin kaksi viikkoa. 6.6.2009-21.6.2009 eroja oli 700 (50 eroa/pv), 22.6.2009-5.7.2009 raportoitiin 1 024 eroa (73 eroa/pv) ja 6.7.2009-19.7.2009 1 112 eroa (79 eroa/pv). Kampanja sai paljon julkisuutta televisiossa ja lehdistössä. Kampanjan vaikutusta erolukuihin on vaikea arvioida, mutta mahdollisesti kampanja lisäsi eroja lievästi. Kampanjaa edeltänyt kahden viikon erosaldo oli erittäin alhainen, vain 700 eroa. Siitä kuopasta oli tietysti hyvä ponnistaa ylöspäin. 

Kampanjan rahankeräystavoite oli 12.000 euroa ja tulos kampanjasivun mukaan 10.700 euroa. Liiton vahvistamattoman tuloslaskelman mukaan lahjoituksia saatiin kuitenkin vain 10.181,38 euroa. Kenen taskuun erotus katosi? Tämänkin mukaan tavoitteesta saavutettiin 84,8 prosenttia. Bussikampanjan kuluiksi em. tuloslaskelma kertoo 11.890,12 euroa, joten liiton nettokulut kampanjasta olivat vain n. 1.700 euroa. Kaiken kaikkiaan kampanja oli hieno, uusi projekti, joka onnistui hyvin. 

Miten omat arvaukseni onnistuivat? 

Tämän kirjoittaja antoi v. 2009 (2.11.2009) vain yhden arvauksen eroliikkeestä. Arvasin, että EK:n kautta toteutuu 38 000 eroa. Arvaus meni jonkin verran pieleen. 38 000 eron raja ylittyi jo 29.12.2009. Erityisesti joulukuun jälkipuolen (16.12.-31.12.) loppukiri oli voimakkaampaa kuin osasin arvata. Toteuma oli siis 40 410. 

Kaikki erot arvasin n. 42 000 hengeksi eli sekin alitti toteuman (43 650). 

Poikkeama oli 1 650 henkeä alaspäin, kun poikkeama EK:n lokakuun arviossa oli 300 henkeä pienempi eli 1 350 henkeä, mutta vastakkaiseen suuntaan. Jos lukija laski marraskuun alussa näistä keskiarvon, hän sai erinomaisen hyvän arvion eromääristä jo siinä vaiheessa. 

Svenska kyrkan näyttää suuntaa 

Kun Suomen poliitikkoja ja virkamiehiä ei ole siunattu suurella innovatiivisuudella, ovat kirkko ja monet muutkin maamme instituutiot perinteisesti apinoineet uudistukset Ruotsista. Nyt kun sekularismi etenee vahvasti myös Ruotsissa, apinoinnissa on tuumaustauko. 

Ruotsin valtiokirkossa (Svenska kyrkan) on nyt n. 7 miljoonaa jäsentä, 72 prosenttia koko väestöstä. Suomessa vastaava prosenttiosuus on 79,7. Ruotsin kirkon mukaan sen väestöosuus laskee n. 60 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmäärän arvioidaan laskevan 1,2 prosenttia vuosittain. 

Tahti on Suomea nopeampi. Ainakaan lähivuosina Suomi ei pysty kuromaan Ruotsin etumatkaa kiinni. Päinvastoin, Ruotsissa eroaminen kiihtyy, kun Suomessa eroaminen kääntyi jyrkkään laskuun. 

Marraskuun 2008 ja lokakuun 2009 välisenä aikana Ruotsin kirkko menetti lähes 72 000 jäsentään, runsaan prosentin jäsenistöstään. Se on n. 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. 

Ruotsin kirkolla on samanlaisia ongelmia kuin Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja syykin on sama: kristillinen perusarvo ahneus. Se ilmenee mm. erittäin suuressa, tarpeettomassa ja tuottamattomassa kiinteistökannassa, joka on kahmittu vuosisatojen aikana. Maallistumisen eteneminen himmentää kristillisen ahneuden moraalisäteilyä ja maksajat kaikkoavat. Kristityt huutavat nyt valtiota sekä ei-kristittyjä kansalaisia apuun. Kirkon omaisuus onkin nyt muka ”kansallista” omaisuutta, jota kaikkien pitäisi rahoittaa. Rahoitusvastuu kuuluu kuitenkin pelkästään kristityille. Turha tarrautua mammonaan. Jos ylläpito on liian kallista, kiinteistökantaa tulee myydä pois niin kauan kuin siitä vielä saa hyvän hinnan ja tasapaino saavutetaan. 

Miltä vuosi 2010 näyttää? 

Vastaus: huonolta. Kun kaksi kuukautta on kulunut vuodesta, eroja on kertynyt vasta 4 538 (2009: 6 106), keskimäärin 76,9 eroa/päivä (103,5 eroa/pv). Erotahti on edelleen hidastunut 25 prosenttia vuoden takaisesta! Tasainen vauhti kerryttäisi vain 28 100 eroa vuodessa. Jos nykyvauhti jatkuu tai hiipuu, tarvitaan loppuvuodesta entistä kovempaa loppukiriä, jotta päästäisiin edes viime vuoden lukuihin. 

EK on vaikeuksissa. Eroamisen kääntyminen 24 prosentin laskuun on jyrkkä käänne. Myös kirkon nettiansat ovat tepsineet, entistä enemmän väkeä ui niihin. Taitaa käydä juuri sillä tavalla kuin viime keväänä ounastelin. 

EK:sta ei ole kuulunut mitään uutta toivoa virittäviä uutisia. Se kertoo kokeilleensa lehtimainontaa Aamulehdessä, mutta heikoin tuloksin. Uusista liitonkaan kampanjoista ei ole kuultu. Esim. viime vuoden mainosbussikampanjan ympärillä ja vanavedessä oli paljon sellaista, joka varmasti vaikutti myönteisesti kirkosta eroamiseen, aivan kuten kampanjan päävetäjä Otto Chrons kertoi. Tänäkin vuonna on vireillä vielä joku valitus, joka on kampanjan jälkivaikutusta. 

Kimmo Sundström