”Avoin kirje Vapaa-ajattelijain liitolle 

Olen huolestuneena seurannut viime aikoina harvinaista temmellystä liitossamme. Olen yrittänyt pysytellä erossa henkeäni pidätellen tästä kauhistuttavasta ihmisjahdista, jonka kohteeksi oma tyttäreni on joutunut. Olen kuvitellut olevani ehkä jäävi sekaantumaan syntyneisiin ongelmiin Paulan isänä, mutta nyt näihin laittomuuksiin ja selviin sääntöjen vastaisuuksiin ja epädemokraattisiin touhuihin on pakko puuttua. Liittohallitus puheenjohtajansa johdolla ei ole lainkaan noteerannut liittovaltuuston viimekeväisen kokouksen ja edellisen liittokokouksen linjauksia, vaan on lopettanut toiminnanjohtajan vakanssin ja irtisanonut Paulan muka luottamuspulan takia. Liiton talous ja muut asiat olivat kuitenkin kunnossa lukuunottamatta Paulaan jo pitempään kohdistunutta ihmisjahtia. Näyttää siltä, että nuoret miehet eivät kestäneet toiminnanjohtajan pallilla ollutta tarmokasta naista, koska kävivät hänen kimppuunsa susilauman tavoin. Nyt samoja asioita, joita Paula hoiti yksin, on yrittämässä kourallinen puolivillaista väkeä. 

Liittohallitus on puheenjohtajan johdolla kuitannut ylimielisillä vastailuillaan jäsenistön taholta tulleen kritiikin ja kätkenyt heiltä tapahtumain kulun väittäen niitä muka salaisiksi kansanvaltaisessa järjestössämme. Tällainen menettely ei kuulu varsinkaan vapaa-ajatteluun eikä muutoinkaan sivistyneeseen käytökseen, vaan tulee johtamaan liiton leivättömän pöydän ääreen. Jopa työsuojelupiirin virkailijaa on yritetty kieltää tiedottamasta liiton ongelmista esim. liiton hallitukselle ja valtuustolle, joille selvityspyyntö on sittemmin jouduttu lähettämään jo toistamiseen, kun ensimmäiseen kyselyyn ei saatu kunnon vastausta. 

Olen saanut kuulla, että vain ”aktiivit” vapaa-ajattelijat ovat saaneet liiton salakähmäisistä asioista vihiä, mutta muulta jäsenistöltä ne on evätty. Katson itse kuuluvani aktiivisiin jäseniin liiton kunniapuheenjohtajana ja vuodesta 1960 jäseneksi pyynnöstä liittyneenä, koska olin julkisuudessa ajanut sitä ennen vapaa-ajattelun asiaa jo 12-vuotiaasta lähtien. Toisen polven ateistina olen kastamaton pakana enkä niin ollen ole käynyt rippikoulua. olen siviliavioliitossa ja olen neljästi antanut erilaisissa elämäntilanteissa viran puolesta vaaditun juhlallisen vakuutuksen virkavalan sijaan eikä lapsiani ole kastettu. He ovat kaikki vapaa-ajattelijain jäseniä. Tästä yli 60-vuotisesta urastani huolimatta en ole saanut ”aktiivin” kohtelua liiton nykyjohdolta edelliseen viitaten. Lisäksi olen toiminut Liiton puheenjohtajana 21 vuotta ja varapuheenjohtajana 6 vuotta sekä päätoimittanut Vapaa Ajattelija-lehteä 15 vuotta. Luonnollisesti minulla on ollut liitossa ja paikallisyhdistyksissä erittäin monia muitakin luottamustehtäviä esim. Helsingissä ja Karkkilassa ja olen antanut haastatteluja moniin kymmeniin lehtiin, esiintynyt radiossa ja televisiossa useita kertoja. Helsingin Yliopiston järjestämissä aikuisiän luentotilaisuuksissa olen kiertänyt puoli Suomea sekä luennoinut Jyväskylän ja Joensuun yliopistoissa. Karkkilassa olen pakinoinut vapaa-ajatuksellisissa merkeissä viiden vuoden ajan paikallisessa lehdessä. Ja kaikki tämä ja paljon muuta vain asian harrastuksesta. Siihen on vaimonkin mukaan mennyt yhden omakotitalon hinta. Mutta harrastukset maksavat. 

Kysynkin ja ihmettelen, mikä Vapaa-ajattelijain liitossa mättää? Touhussa on narsistisen psykopatian piirteitä. 

Karkkilassa 23.10.2009 

Timo I. Vasama
Vapaa-ajattelijain liiton kunniapuheenjohtaja
Suomen humanistiliiton perustajajäsen
Protun perustajajäsen”