Helsinkiläisen anarkistin ja ateistin Veikko Leväahon (1.6.1924 Leningrad-25.1.2009 Helsinki) tuhka ripotellaan mereen tänään. 

Leväaho oli individualistianarkisti ja sanoi edustavansa aristokraattianarkismia. Hänestä on kirjoitettu pieni teksti Wikipediaan. Nekrologin Helsingin Sanomiin (21.2.2009) kirjoitti Juha Olavinen. 

Pääkaupunkiseudun ateistit muistaa Leväahoa julkaisemalla hänen kirjoituksensa Minun anarkismini luonnehdinta. Se sisältyy hänen 94-sivuiseen pamflettiinsa Anarkistinen puheenvuoro, jonka esipuheen Leväaho päiväsi Helsingissä 18.11.1968. Teosta ei ole julkaistu kokonaisena, mutta osa kirjoituksista on julkaistu kokonaan tai lyhennettyinä sanoma- tai aikakauslehdissä tai Yleisradiossa. – Kimmo Sundström 

* * * 

Puhun ja kirjoitan aina vain omaan laskuuni. Sanani ja lauseeni sitovat vain minua itseäni, koska ne ovat oman tajuni ja ajatukseni ilmaisuja. Silloinkin, kun siteeraan jonkun muun sanontaa, ajatus ja sisältö on itseni oivaltamaa, koska luettuani tai kuultuani tuon sitaatin, se on ollut vain oiva ajatusärsyke, impulssi, joka sitten on kypsynyt minussa juuri sellaiseksi sisällöltään mitä itse tarkoitan ns. sitaattia käyttäessäni. Enhän voi olla varma siitä, onko alkuperäinen lausuja antanut noille sitaatin sanoille juuri saman merkityksen kuin minä käyttäessäni samoja sanoja niille annan. Mutta koska sitaatti vastaa juuri sitä, mitä itse ajattelen en suinkaan vältä ilmaisemasta sitä vain siksi, että joku toinen on jo käyttänyt samoja sanoja. On miellyttävää todeta, että joku toinenkin ajattelee ehkä samoin kuin minä. 

    Veikko Leväahon anarkistilippu liehuu.

Kuten jo sanoin, sanani sitovat vain itseäni, siksi varoitan lukijaani olemaan uskomatta, ts. pitämättä ilman omaa ajatteluaan totena yhtäkään sanaa tai lausetta minun ilmaisustani. Toisaalta vakuutan, että tahdon parhaani mukaan ilmaista sen, minkä koen itselleni todeksi. Toiselle ihmiselle minun toteni saattaa olla epätosi ja päinvastoin, en tahdo omalla todellani hallita toisia vaatimalla heitäkin pitämään sitä totena. Olenhan anarkisti ja individualisti. 

Edellä esitettyjä korostaen luonnehdin relevanteimman anarkismissani seuraavasti: 

1) Ihminen syntyy vapaana olentona maapallolle, ei kenenkään eikä minkään vallanalaisuuteen. 

2) Ihminen on kokonainen, suvereeni olento itsensä suhteen, ei mikään partikkeli jostain laumasta eli yhteisöstä. 

3) Ihminen on erilainen, kaikista muista ihmisistäkin poikkeava olento, jolle toisen ihmisen normit eivät sovi. 

Anarkia on hallituksettomuutta, vapautta toisen ihmisen pakkovallasta. 

Anarkismi on filosofiaa, joka erittelee ja perustelee ihmisten välisten suhteitten muodostumista ja vapaaehtoisuutta edellä mainituista perusteista lähtien. 

Anarkiassa ei ole ihmisen valtaa toiseen ihmiseen, ei siis väkivaltaakaan loogisesti. 

Anarkismi torjuu käsitteellisestikin sekä psyykkisen että fyysisen pakko- ja väkivallan ihmisten välisten suhteitten jäsentäjänä. Sen sijaan vapaa, sopimuksiin perustuva kanssakäyminen, toisen ihmisen ja hänen tarpeittensa sekä vapautensa arvostaminen, solidaarisuus ja suvaitsevuus ovat anarkismini tavoitteellista ja käsitesisältöä. 

Anarkistina käytännössä tahdon, että minun sallitaan olla anarkia-tilassa. Täten en vaadi, että kenenkään toisen tulisi omaksua minun pakottamanani hänelle vastenmielinen anarkia. Kaikki ne, jotka tahtovat olla poliisi- tai miliisivaltaan viime kädessä tukeutuvassa ”laillisessa” yhteiskunnassa, saakoot siinä anarkismini mukaan olla. 

Ihmisyksilön suhteet yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin ovat järjestettävissä sopimuksellisesti, ei pakkonormeilla, myös käytännössä. 

Anarkismini luonnehtima anarkia-tila voidaan saavuttaa vain rauhallisesti, demokraattisesti ja järjestyksessä, väkivallatta. Vallanpitäjän tulee vain oivaltaa, että ihmisyksilö saattaa olla olemukseltaan olento, jonka kolmella lauseellani määrittelin edellä. Loogisena seurauksena tuosta oivalluksesta on, että yksilö tunnustetaan hänen niin tahtoessaan yhteisön ja sen valtarakenteen, jonka yhteisö muodostaa, ulkopuolella olevaksi s.t.s. kenenkään valta ei ulotu häneen, hän on anarkiassa. Siten yhdenkin tahtoessa ja voidessa saavuttaa tämän tilan koko yhteisössä vallitsee anarkia. Jokainen silloin itse päättää oman asemansa, vallanpitäjän vallanalaisuuden tai sen ulkopuolisuuden. 

Tätä yksilön anarkia-tilan savuttamisprosessia on tarkemmin luonnosteltu ”Julkisista valtarakenteista irtautumisen koodissa”. 

Minun anarkismini teema on: ”Ei pidä tehdä toiselle mitään, mitä ei suo itselleen tehtävän.” 

Useilla elämänaloilla mm. Suomessa vallitsee jo nyt tosiasiallinen anarkia. Sellaisia aloja ovat esim. tutkiva ja luova tiede, taide osittain sekä filosofia. Piiloanarkisteja myös sosiaalisessa ja poliittisessa merkityksessä on lukuisammin kuin luullaankaan. Lisäksi mielenkiinto anarkismia kohtaan sekä sen tutkimus ja harrastus on viime aikoina voimakkaasti ja jatkuvasti kasvanut. Ja tulee yhä enemmän kasvamaan, koska se luo edellytykset ihmisenä olemisen ongelman selvittämiselle. 

* * * 

JK. Muutamia Veikko Leväahon kirjoituksia julkaistiin myös Vapaa Ajattelijassa: 

Leväaho, Veikko Yksilöllä ei ole Suomessa vielä henkistä vapautta. – VAJ 1958:10, 5-9. 

Leväaho, Veikko Harkinnan arvoinen asia. – VAJ 1959:3, 84-85. 

Leväaho, Veikko Näkymiä Portugalista. – VAJ 1959:6, 162-165. 

Leväaho, Veikko Valtiokirkko vai ei? – VAJ 1960:5, 156-157; lehtileike Suomen Sosialidemokraatti 8.8.1960.