Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus ry:n kuukausi-ilta 20.10.2008 vietettiin kunnallisvaalien merkeissä Domus Academican Benita-salissa, Helsingissä.  Yhteensä kuusi kunnallisvaaliehdokasta oli saapunut vastailemaan ja keskustelemaan ateisteja kiinnostavista asioista.  Kysymyksiä ehdokkaille esittivät prometheuslaiset Kim Sjöström ja Janne Vainio.

Kysymykset ja vastaukset alempana eivät ole suoria lainauksia.  Niihin on yritetty kirjata ehdokkaiden sanomaa lyhykäisesti:

Mikä on mielestänne poliittisten ohjelmien ja toiminnan suhde?  Miten itse toimitte politiikassa? 

Rantanen: Vihreät on arvoliberaali kaupunkipuolue.  Uskonto ei ole enää valtion vasalli, ja politiikassa on erotettava maallinen ja hengellinen rälssi.  Olen itse agnostikko ja poliittisessa toiminnassa liennyttäjä.

Tiainen: Olen työväenliikkeen perinteisellä kannalla.  Uskonnonvapaus tulee vallita, uskonto on kunkin henkilökohtainen asia.  Koulun uskonnonopetuksen ei pitäisi olla pakollista.  Tärkeimpiä asioita ovat työ, toimeentulo ja ympäristö, eikä uskonnollisilla asioilla pitäisi politiikassa mekkaloida. 

Olen eronnut kirkosta vuonna 1969.  On tärkeää, että tutustutaan uskontoihin, on tunnettava myös mm. islam.  Ikävintä on, kun uskonnot otetaan politiikan teon pelivälineiksi, eikä se ole uskontojen vika.

Lindman: Vasemmistoliiton mukaan kirkon ja valtion välillä ei pitäisi olla mitään erityissuhdetta.  Itse en kuulu kirkkoon.  Kunnallistasolla tärkeimmät asiat tässä suhteessa ovat päivähoito- ja kouluasiat.

Niemi: SDP:ssä suhtautuminen kirkon ja valtion suhteeseen on kaksijakoista.  Puolueen johtoon kuuluu mm. entinen piispa ja eräs toinen johtohenkilö on ollut vaatimassa teologisten tiedekuntien lakkauttamista.  Ehkäpä enemmistö kuitenkin olisi sillä kannalla, että valtiota ja kirkkoa pitäisi erottaa enemmän toisistaan.  Kaikki jäsenet eivät kylläkään ole sellaisia arvoliberaaleja kuin yliopistoväki. 

En kuulu itse kirkkoon ja arvelen, että SDP Helsingissä voi olla vähän radikaalimpi kuin keskimäärin muualla.

Partanen: Olen vanhalla kannalla: valtio ja kirkko on erotettava toisistaan.  Kunnallisasioissa tärkeimmät asiat tällä saralla ovat päivähoito- ja koulukysymykset.  En kannata tunnustuksellista uskonnon opetusta, mutta eri kulttuureihin pitää kyllä tutustua koulussa.

Masso: Liityin vasta kaksi kuukautta sitten Kokoomukseen, enkä voi sanoa puolueen puolesta paljoa.  Itse edustan sen liberaalia siipeä.  Kunnallisvaaliohjelma ei sano mitään uskonnosta, mutta yksilönvapaus on Kokoomuksessa vahva arvo.  En kuulu kirkkoon, mutta suhtaudun suvaitsevasti valtiokirkkoon.  Se säilyttää kulttuuriperinnettä. 

Koulussa pitäisi olla kaikille oppilaille yhteinen katsomusopetusaine, mutta sen tulisi olla tunnustukseton.  Uskonnonvapaus on sallittava, ja Kokoomus on hyvä puolue vastustaa uskonnon tunkeutumista politiikkaan. 

Rantanen: Mielestäni koulussa voisi olla kaikille oppilaille yhteinen katsomusaine.  Myös päiväkodissa lapsia voi viedä tutustumiskäynnille kirkkoon.

Masso: Koulussa pitäisi opiskella kulttuurioppia, jossa käsiteltäisiin erilaisia filosofioita ja uskontoja.  Nykyinen katsomusopetuksen pakollisuus tulisi lopettaa.  Ehkä olisi sallittava sekin, että elämänkatsomustiedon voisi valita kuka tahansa, ehkä?

Tiainen: Elämänkatsomustiedon osalta olen konservatiivi, siis säilyttävällä kannalla.

Lindman: Kaikkien ainevaihtoehtojen ongelmana on indoktrinaatio. 

Niemi: Kannatan kaikille oppilaille yhteistä ainetta.  Uskonnonopettajat opettavat jo tällä hetkellä elämänkatsomustietoa.  Katsomusaineiden lakkauttamista en kannata, sillä se vähentäisi yleensä yhteiskunnallista tietämystä.

Partanen: Kuulemamme Vapaa-ajattelijain liiton linjaukset ovat hyviä.  Pakollisuus on huono asia.  Ehkä voitaisiin harkita sitä, että elämänkatsomustiedon voisi valita vapaasti kuka hyvänsä oppilas.

Mitä tekisitte kunnallispoliitikkona Helsingissä?    

Masso: Ehkä ensinnä tulisi poistaa pakollisuus.  Lapsen tai oppilaan oikeuden saada esimerkiksi musiikin opetusta näen tärkeämpänä kuin hänen vanhempansa oikeuden määrätä tässä asiassa eli kieltää musiikin opetus.

Partanen: Koulutoimi tarvitsee lisää resursseja.

Niemi: Opettajia voidaan palkata lisää, mutta minulle ykköskohde on kuitenkin kouluterveydenhuollon parantaminen.

Lindman: Varoja ei ole koulutoimeen riittävästi.  Lisää toimilupia uskonnollisille yksityiskouluille ei tulisi myöntää.

Hautaustoimi?   

Masso: En oikein tunne hautausmaaproblematiikkaa, mutta mielestäni kunnallinen vaihtoehto tälläkin alalla voisi olla hyvä.

Partanen: Polttohautaus on hyvä hautausmuoto.  Viikkiin on kaavoitettu uurnahautausmaa.  Toistaiseksi kuitenkin kirkko hoitakoot hautausmaat.

Tiainen: Uskonnottomien tulee saada samat oikeudet kuin muidenkin.

Rantanen: Kun kirkko tällä hetkellä saa yhteisöveroa, hoitakoot se hautausmaat.

Muuta asiaan kuuluvaa?

Partanen: Maassa maan tavalla on hyvä ohje.  Se koskee myös suomalaisia, kun nämä menevät ulkomaille.  Vaihtoehtoja tulee tarjota kohtuullisessa määrin, esimerkiksi kouluruokailussa.  Kun tyttäreni oli koulussa, 280 oppilaan joukosta vain hänelle haettiin ensi alkuun vapautus uskonnon opetuksesta.  Mutta esimerkki vaikutti ja myöhemmin tällaisten oppilaiden määrä kasvoi.

Lindman: Uskonnollisista juhlista tulisi saada vapautus.  Uskonnottomilta tahoilta tulisi saada keskusteluapua sellaisille sairaalapotilaille, jotka sitä haluavat.

Tiainen: Positiiviset, oman toiminnan kautta tulevat vaihtoehdot, mm. nuorisotyö ja sekulaarit vihki- ym. seremoniat ovat hyviä.  Valtuustoaloite olisi kunnallispolitiikassa se keino, jolla jokin asia saataisiin keskustelun kohteeksi ja voitaisiin katsoa sen saamaa kannatusta.  

Arviointia

Kaikki vaaliehdokkaat vaikuttivat hyvinkin maallistuneilta ja vakuuttelivat myös keskinäistä yhteistyöhaluaan, kun tarpeellinen asia nousee esille.  Hienoista eroa näkyi siinä, että toiset ehdokkaat olivat periaatteellisempia ja tiukempia joidenkin käytännönkin ongelmakysymysten suhteen, kun taas toiset suhtautuivat näihin pragmaattisemmin. 

Ehdokkaiden joukosta puuttui vankka kristinuskoa, evankelis-luterilaista kirkkoa ja sen traditiota puolustava ehdokas.

Maallistumisen virta on vuolas. Eroliikekin valtiokirkoista on paisunut suuremmaksi kuin milloinkaan aiemmin. Vaikutus asenneilmastoon näkyy selvästi: harva poliitikko rohkenee suoraan vastustaa uskonnottomienkaan tavoitteita.  Poliitikot ovat tavallaan ”pehmenneet” havaitessaan uskonnottomien suuren määrän, ainakin Helsingissä.  Uskonnottomien oman kulttuurin idut, ET-opetus, Prometheus-leirit, siviiliseremoniat jne. on havaittu.

Uskonnoton kansanosa on kuitenkin heikosti järjestäytynyt. Sen vuoksi juuri heidän etujensa valvonta ja kanavoiminen on vaivalloista.  Usein se tapahtuu valitusten ja konfliktien yhteydessä.  Yleisen keskustelun lisäksi uskonnottomien tulisi keksiä konkreettisia, hyvin perusteltuja hankkeita, jotka kuuluvat kunnallispoliitikkojen toimivaltaan ja joihin poliitikkojen ei olisi liian uskaliasta lähteä laajemmallakin porukalla mukaan.   

Kimmo Sundström