Pääkaupunkiseudun
vapaa-ajattelijat ry

Seminaaripaikka

Seminaari pidettiin Talvipuutarhassa (Koetilantie 1, 00710 Helsinki), kokoushuone Kanelissa (45,5 m2, n. 30 hengelle). Kokoustilassa ei ollut mitään (esimerkiksi kantolippu, pöytälippu, vaakuna tms.) muistuttamassa siitä, että Vapaa-ajattelijain liitto järjesti seminaarin. Juha Kukkosen laatimassa ilmoituksessa, joka julkaistiin Vapaa Ajattelijan numerossa 3/2001 seminaarin järjestäjänä mainittiin Helsingin Vapaa-ajattelijat ry. Lehden päätoimittaja oli lisännyt ilmoitukseen seminaarin rahoittajaksi Vapaa-ajattelijain liiton. Ilmoitus aiheutti sekaannusta lukijoiden keskuudessa. Paikkaa ei oltu koristeltu myöskään kukkasin tms. Sen sijaan näkyvästi esillä oli Prometheus-seremoniat [Pro-Seremoniat] Oy:n neljä kookasta mainostaulua (yksi taulu n. 90x90 cm, kolme taulua n. 50x90 cm).

Osanottajat

Seminaarin järjestelyvastuu oli Juha Kukkosella. Seminaariin osallistuivat perjantaina Kukkosen lisäksi Anneli Aurejärvi-Karjalainen (AAK), Henrik Sawela ja Kimmo Sundström sekä ulkomaiset vieraat Hope Knutsson (Sidmennt, Islanti), Inger-Johanne Slaatta (Human-Etisk Forbund (HEF), Norja), Carl-Johan Kleberg (Humanisterna, Ruotsi) ja kello 17 saapunut Philippe Draize (Centre d´Action Laique (CAL), Belgia). Draizen lento oli peruutettu ja hän joutui tulemaan myöhemmällä lennolla. Juha Kukkonen sanoi, että perjantai-iltapäivällä seminaariin tulee lisää ihmisiä. Draizen lisäksi muita kuin Eino Huotari ei ilmaantunut. Huotarikin oli seminaarissa lyhyen ajan.

Lauantaina seminaarin alku viivästyi noin puolella tunnilla. Paikalla piipahti Robert Brotherus ottamassa valokuvia. Lauantain ohjelmassa oli "yleisötilaisuus". Tähän tilaisuuteen ei ilmaantunut yhtään kuulijaa. Sunnuntaina 20 minuuttia ennen seminaarin päättymistä saapui Lasse Sirén. Lasse Sirén on entinen liiton pääsihteeri ja hän on toiminut myös juhlapuhujana.

Odotin, että pitkän aikaa vireillä ollut seminaaritapahtuma olisi kiinnostanut useampia liittohallituksen- ja neuvoston jäseniä. Kaikki Prometheus-seremoniat Oy:n lukuun työskentelevät juhlapuhujatkaan eivät käyneet tilaisuudessa. Sitä vastoin on ymmärrettävämpää, ettei seminaari kiinnostanut Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäsenpuhujia.

Ohjelma

Ainakin ulkomaisille vieraille oli lähetetty 28.8.2001 päivätty kirje, jonka liitteenä oli seminaarin ohjelma. Liiton toimistolle ohjelmaa ei oltu lähetetty. Sain ohjelman vasta seminaarissa. Ohjelmassa ei kerrota kuka seminaarissa esitelmöi.

Seminaarissa ohjelmaa seurattiin väljästi. Juha Kukkonen ja AAK eivät jakaneet mitään englanninkielistä aineistoa osanottajille. Hope Knutsson jakoi noin 3,5-sivuisen englanninkielisen esityksen osanottajille.

Pääosin seminaari oli jutustelua ja tietojen vaihtoa. Keskustelu ei ollut kovin systemaattista. Juha Kukkonen sanoi, että seminaari on "käytännöllinen" eikä hän pidä filosofisista kysymyksistä. Selvyyden vuoksi alla on selostettu keskustelua niin, että tiedot on koottu maittain eri kappaleisiin. Koska Suomen oloista on julkaistu aiemmin juttuja yllin kyllin, niitä ei selosteta tässä.

Islanti

Hope Knutsson oli järjestänyt Islannissa aluksi kerran siviilikonfirmaation, mutta ihmiset halusivat lisää konfirmaatiopalveluja. Tästä työstä tuli hänelle pitkäaikainen harrastus. Konfirmaatioita on järjestetty jo 14 vuotta.

Knutsson otti mallia Norjasta. Tapahtumaa mainostetaan yleisölle mm. lähettämällä syksyisin värillinen kuvakortti 4.000 perheelle. Kurssi konfirmoitaville alkaa tammikuussa. Reikjavikin ulkopuolella asuville on järjestetty tehokurssi, joka kestää kaksi viikonloppua. Vuonna 2000 konfirmoituja oli 73. Kasvua edellisestä vuodesta oli 15 %. Sidmenntillä on kotisivu, jonka avulla informaation levittäminen on helppoa. Kaiken kaikkiaan n. 1.000 ihmistä vuodessa osallistuu seremonioihin. Kesäleiriperinnettä Islannissa ei ole lainkaan, ei kirkolla eikä humanisteilla. Konfirmoidut nuoret saavat diplomin siitä, että ovat osallistuneet siviilikonfirmaatioon.

Islannissa halutaan erityisesti antaa nuorille valinnan mahdollisuus. Kaikki käytännön järjestelyt tekee 4-11 jäseninen vanhempainneuvosto, joiden neuvonantajana Hope Knutsson toimii. Kurssit ja konfirmaatio suunnitellaan yksityiskohtaisesti. Kursseilla ei opeteta humanismia vaan tavoite on kasvatuksellinen.

Kirkkojen sisustuksesta oli esillä yksityiskohta, että Reikjavikissa on pyörillä kulkeva risti, joka voidaan siirtää tarvittaessa pois kirkosta.

Humanistit eivät uskalla lainkaan kutsua itseään Islannissa humanisteiksi. Tämä johtuu siitä, että Islannissa on pieni Humanistipuolue, johon ihmiset suhtautuvat torjuvasti. Aatteelliset humanistit samaistetaan Humanistipuolueeseen. Sen vuoksi humanistien yhdistyksen nimi on Sidmennt. Sidmennt tarkoittaa eettistä kulttuuria tai eettistä opetusta.

Kouluopetuksessa Islannissa on kova vastustus ylipäänsä yksityiskouluja kohtaan.

Norja

Norjalaiset humanistit ovat julkaisseet kirjan Borgerlig konfirmasjon og humanistiske seremonier, jota ryhmänjohtajat käyttävät hyväkseen siviilikonfirmaatiotoiminnassa.

Siviilikonfirmaatioihin rekisteröityminen alkaa syksyllä ja kurssit tammikuussa. Toukokuussa 2001 oli HEF:n 50-vuotisjuhlat Oslossa. Tilaisuus televisioitiin ja sai paljon julkisuutta. Esimerkiksi Trondheimissa konfirmoitavien määrä nousi 40 %. Palvelun kysyntään on ollut vaikea vastata sillä kurssien vetäjistä on puutetta. Inger-Johanne Slaattan mielestä juuri tapakulttuuripalveluiden tarjonnan vuoksi HEF saa paljon valtion- ja kunnan avustusta. HEF:n palveluksessa on nyt n. 45 kokopäivätoimista työntekijää.

Norjassa ei järjestetä lainkaan nuorten kesäleirejä, viikonloppukursseja kyllä. Viikonloppukurssit ovat esimerkiksi kolmen päivän intensiivikursseja. Kesäleireihin eivät resurssit riitä. Norjan kirkkokin miettii koko ajan, kuinka seremonioita voi muuttaa sellaisiksi kuin ihmiset haluavat. Uskonnolliset seremoniat lähestyvätkin luonteeltaan humanistisia seremonioita.

Seremoniaan kuuluu aina yhden konfirmoitavan puhe. Konfirmoitavat eivät kuitenkaan itse tee juhlaa. Pienemmillä paikkakunnilla he voivat olla aktiivisempia juhlan valmisteluissa. Suosituin konfirmaatiolahja norjalaistytöille on kansallispuku. Erityisesti vuosina 1972 ja 1994 kansallistunto koki Norjassa voimakkaan nousun ja kansallispukujen kauppa kävi vilkkaasti.

Inger-Johanne Slaatta on erikoistunut konfirmaatioiden järjestämiseen ja toimii HEF:n konsulttina. Ennen HEF:n palvelukseen ryhtymistä hän toimi 20 vuotta yläasteen opettajana. Siviilikonfirmaatioon osallistuu vuosittain n. 9.000 nuorta. Nimiäisiä järjestetään vuodessa n. 2.000, hautajaisia n. 300 ja häitä n. 50. HEF:llä ei vielä ole laillista oikeutta vihkiä aviopareja, mutta oletettavasti he saavat tämän oikeuden v. 2002. Norjan avioliittolaki uudistuu vuonna 2002.

Seremonioiden kautta HEF saa kontaktin satoihin tuhansiin ihmisiin vuodessa ja siviilikonfirmaation kautta n. 85.000 ihmiseen.

Norjan olosuhteita luonnehtivat valtiokirkko, lakimääräiset kristilliset periaatteet julkisessa koulujärjestelmässä ja kasvavat vähemmistöt. N. 20 % väestöstä on lähellä humanisteja. Jokaisella tulee olla mahdollisuus hänelle sopiviin seremonioihin.

Norjalaiset humanistit eivät salli rukouksia seremonioissa. Inger-Johanne Slaattan mukaan joku muu järjestää ne. Jos "asiakas" haluaa rukouksia, HEF ohjaa heidät näitä tarjoavien puheille. Mitään spontaaneja rukoiluvälikohtauksia ei nähdä, koska ohjelmat suunnitellaan etukäteen huolella. Humanistit katsovat, että "asiakkaillakin" on velvollisuus palveluiden tarjoajaa kohtaan eli velvollisuus pitäytyä siviilitavoissa. Tässä kohtaa norjalaisten seremoniapalveluiden aatteellinen profiili on selvä. Suomessa Prometheus-seremoniat Oy:n järjestämissä seremonioissa rukoukset ja virsilaulu hyväksytään, jos "asiakas" haluaa sellaista. Mainitun yhtiön seremoniamestarit eivät kuitenkaan itse aktiivisesti osallistu uskonnolliseen toimintaan.

Norjalaiset humanistit ovat tehneet uuden videon siviilikonfirmaatiosta, mutta se ei aivan tyydytä heitä eikä se ole vielä tuotannossa. Videota parannellaan.

Keskusjärjestön kursseille kutsutaan kaksi oppilasta 19 maakunnasta. He ovat kaksi viikonloppua Oslossa. Kurssin jälkeen oppilaat menevät maakuntiin ryhmänjohtajiksi levittämään asiaa. HEF maksaa keskusjärjestökoulutuksen. Perusopas (käsikirja) annetaan ryhmänjohtajille.

Ryhmänjohtajille on olemassa myös oppikirja. Konfirmaatiokoulutus on kuitenkin keskustelevaa, ei koulumaista. Nimijuhlista on oma kirjansa. Normaalisti ryhmä järjestää seremonian. Myös hautajaisia varten on olemassa opaskirja, mutta hääkirja on vasta tekeillä. Juhlapuhujia on nimenantojuhliin 100, konfirmaatiota varten 150 ja häihin 25. Hautajaisiin on 130 puhujaa, joista 90 aktiivia. Lokakuussa on seremoniamestareiden kansallinen kokous, jossa mm. käytetään apuna seremonioista kuvattuja videoita.

HEF:llä on erikseen hautajaiskonsultti, joka kouluttaa hautajaispuhujia.

Tanskassa kirkko on Inger-Johanne Slaattan mukaan keksinyt "minikonfirmaation" 10-vuotiaille lapsille. Britanniassa ei ole nykyisin konfirmaatiota.

Ruotsi

Carl-Johan Kleberg kertoi, että Humanisterna-järjestön jäsenmäärä on viime aikoina noussut 800 jäsenestä 900 jäseneen. Jäsenet saavat alennuksen konfirmaatiokurssin hinnassa. Humanistien jäsenmaksu on 200 ruotsin kruunua.

Ruotsissa on myyty "Den svenska högtidsboken" nimistä kirjaa paljon. Valtio-omisteinen kustannusyhtiö otti kirjasta 40.000 kappaleen painoksen pehmeäkantisia kirjoja ja 10.000 kappaletta kovakantisia kirjoja. Näistä jo 39.000 kappaletta on myyty. Kirja on saanut myös paljon julkisuutta mediassa, koska asia oli uusi.

Valtio omistaa hienon vanhan kirkon Tukholmassa ja humanistit haluaisivat sen haltuunsa. Carl-Johan Klebergin mukaan Ruotsin kirkko ei salli lainkaan uskonnottomia hautajaisia kirkoissa.

"Asiakkaat" maksavat seremonioista jotakin, esim. 1.500 kruunua. Yhdistyksen jäsenet katsovat usein, että seremoniapalvelu voisi olla myös jäsenetu. Seremoniamestareille keskusjärjestö maksaa ainakin matka- ja majoituskorvauksen. Palkkiosta Kleberg ei puhunut mitään ja viittasi useasti järjestönsä vähävaraisuuteen.

Belgia

Philippe Draize sanoi, että jokainen seremonia on ainutlaatuinen. Belgiassa ikäkausijuhlaa kutsutaan maallisen nuorison juhlaksi (Celebration of laical youth), ei konfirmaatioksi. Mitään aikuistumisleirejä ei järjestetä, vaan juhlat ovat massaseremonioita. Nuorisojuhlaan osallistuvat lapset eivät välttämättä ole vapaa-ajattelijoita. Lapset tekevät maailmankatsomukselliset valintansa myöhemmin. Belgiassa juhliin osallistuvat lapset ovat vain 11-12-vuotiaita, kun Pohjoismaissa vastaaviin tilaisuuksiin osallistuvat nuoret ovat 14-16-vuotiaita. Lapsien saama opetus annetaan osin koulussa, osin koulun ulkopuolella. Belgiassa on kuusi tunnustettua uskontoa ja humanismi.

Philippe Draizen kotikaupungissa on 19.000 asukasta, ja vuosittain 100 nuorta ottaa osaa nuorisojuhlaan. Näistä muodostetaan kaksi ryhmää. Kaikki ryhmät osallistuvat tekemällä jotakin juhlaa varten, esim. lausumalla runon.

Hautausmaat sekularisoitiin Belgiassa vuonna 1971. Pormestarit hallinnoivat niitä. Siviiliseremonioita ei koskaan suoriteta kirkoissa, vaan krematoriokeskuksissa, vainajan kotona, kunnantalolla, hautausmailla jne. Paikka valitaan vainajan perheen kanssa samoin tilaisuuden musiikki, koristelu jne. Belgiassa suoritetaan satoja uskonnottomia hautajaisia vuosittain.

Seremoniapakkoa belgialaiset vapaa-ajattelijat eivät kannata. Belgian vapaa-ajattelijoilla on myönteiset arvot ja he katsovat, että demokraattisen yhteiskunnan velvollisuutena on tarjota siviiliseremonioita. Seremonia on jonkinlaista teatteria. Yksittäinen seremonia on ainutlaatuinen, mutta se on järjestettävä tarkoin ja ammattitaitoisesti. Opaskirja hautajaisista on jo olemassa, ja vapaa-ajattelijat aikovat julkaista opaskirjan jokaisesta seremoniasta. Myös laillisesta yhteisasumisesta (legal co-habitacion) on olemassa 27 minuuttia pitkä video. Seremonia, josta video kuvattiin, kesti n. 40 min. Yhteisasumisen laillistaminen tuli mahdolliseksi 1.1.2000 ja oli suuri aatteellinen sekä poliittinen voitto vapaa-ajattelijoille. Kirkoissa ei vielä toimeenpanna näitä seremonioita.

Kansallisella TV-kanavalla vapaa-ajattelijoilla on mahdollisuus esittää ohjelmaa kahdesti kuussa kunakin kertana 30 minuutin ajan. Katolilaisilla on sama oikeus, juutalaisilla vain kerran kuussa. Samalla Philippe Draize huomautti, ettei Ranskassa vapaa-ajattelijoille ole annettu TV-aikaa, uskovaisille kyllä. Tämä on kummallista, koska Ranskassa kirkko ja valtio erotettiin toisistaan jo 1905 ja Ranska on muutenkin vahva vapaa-ajattelun maa. Kahdesti vuodessa Belgian TV näyttää kansallisella TV-kanavalla nuorisojuhlan kokonaisuudessaan.

CAL toimii Belgian ranskankielisessä osassa. CAL:iin kuuluu seitsemän alueyhdistystä ja näissä n. 300 paikallisyhdistystä. Henkilöjäseniä on yhteensä n. 5.000.

Philippe Draize on työskennellyt viisi vuotta kansallisella tasolla seremonia-alalla. Ensin vapaa-ajattelijat hankkivat tietoa keräämällä sitä vapaaehtoisilta ja paikallisyhdistyksistä. Hautajaisseremonioita varten annetaan erityiskoulutusta, koska se katsotaan Belgiassa seremonioista vaativimmaksi.

Koulutukseen osallistuu n. 20 ihmistä kaksi kustakin seitsemästä provinssista. Aiheina ovat esim.: Mitä on seremonia?, Mitä on kuolema?, Mitä on surutyö? Matka koulutukseen on korkeintaan 200 km ja kurssiin käytetään viisi lauantaiaamupäivää. Hautajaiskoulutukseen osallistunut saa diplomin. Viisi puolipäivää on yhteensä n. 20 oppituntia ja kurssi toteutetaan kolmen kuukauden aikana.

Seremoniamestarit tai puhujat eivät saa korvausta keskusjärjestöltä eivätkä yleensä muualtakaan, mutta joskus paikallisyhdistys voi maksaa heille jonkin pienen korvauksen. "Asiakkaat" eivät myöskään maksa mitään puhujille, palvelu on maksutonta.

Erikoisuutena belgialaisilla on 50-vuotishääpäiväseremonia. Yleensä seremonioissa käytetään nauhoitettua musiikkia.

Belgian vapaa-ajattelijat haluavat järjestää myös massatapahtumia uskonnottomalta pohjalta. Massatapahtumat kiinnostavat myös tiedotusvälineitä.

Seminaarin kustannukset

Liiton vuoden 2000 talousarviossa kansainvälisen tapakulttuuriseminaarin kustannuksiin oli varattu varoja 20.000 mk. Liitto rahoittanee tälle vuodelle siirtyneen seminaarin, koska hanke on toimintasuunnitelmassa. Seminaariin alun perin odotetuista vieraista jäivät saapumatta vieraat Australiasta, Hollannista ja Englannista.

Tilavuokra oli 2.780 mk. Vieraiden hotellimajoituslaskua tilaisuuden järjestäjät eivät ole vielä toimittaneet liittoon, mutta se lienee hieman yli 3.000 mk. Vähäisempiä muitakin laskuja saattaa tulla. Seminaari oli pienimuotoinen rupattelutilaisuus, johon suppea sisäpiiri osallistui. Toimittajia tai yleisöä ei näkynyt. Kustannusten jääminen yhteen kolmasosaan siitä mihin vuonna 2000 oli varauduttu, olisi paikallaan.

Kimmo Sundström
puheenjohtaja

P.S. Juha Kukkosen tapana oli moittia minua selän takana muille. Tämän seminaarin osalta hän lähetti moitteet puheenjohtaja Erkki Hartikaiselle: "Minusta on törkeää, että Sundström ei antanut etukäteen liiton kassasta rahaa hotellimaksuihin, vaan minun oli maksettava noin 3 000 markan hotellilaskukin omista rahoistani ja sitten pyytää häneltä maksamiani rahoja takaisin."

Seminaarin järjestelyvastuu oli Juha Kukkosella.  Kukkonen ei pyytänyt minulta mitään rahaa etukäteen seminaaria varten.  Hän huomautti asiasta vasta seminaarissa, viikonloppuna.