VALLILAN VAPAA-AJATTELIJAIN YHDISTYS (21.10.2016)

Päivitetty 1.11.2016

Arto Tiukkasen kirjassa Vapaa-ajattelu Helsingissä. Helsingin Vapaa-ajattelijat ry 1936-1996 (1998) mainitaan ”Vallilan Vapaa-ajattelijat” -yhdistys (s. 18). Sen sanotaan olleen Suomen suurin alan yhdistys, vuosina 1930-1931 siihen kuului noin 130 jäsentä (jäsenmäärästä, ks. edempänä). Tiukkasen mukaan suojelupoliisi (tarkoitetaan silloista Etsivää keskuspoliisia (EK)) oli valmis lakkauttamaan yhdistyksen. Kun sen toiminta ei kuitenkaan ollut ”erityisen elinvoimaista”, lakkauttamiseen ei ryhdytty. Tiukkanen ei mainitse yhtään yhdistyksen jäsentä nimeltä.

Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys ry 

Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys ry (VVY; 17184) kuuluu perustamisajankohtansa (tammikuu 1930) puolesta aikaan, joka edelsi viranomaistoimin tapahtunutta vapaa-ajattelijain järjestötoiminnan pysäyttämistä (1932). VVY on niiden neljän yhdistyksen kärkiryhmässä, jotka perustettiin kansalaissodan jälkeen ja saatiin rekisteröityä. Nämä yhdistykset ovat: 

(1) Valtiokirkosta eronneiden Kuopion yhdistys r.y. (16157). Perustettu Kuopiossa 20.3.1929, rekisteröity 21.9.1929. 

(2) Kotkan kirkostaeronneiden yhdistys ry (16621). Sopimuskirja allekirjoitettu Kotkassa 9.10.1929, rekisteröity 18.1.1930. 

(3) Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys ry (17184). Sopimuskirja allekirjoitettu Helsingissä 16.1.1930, rekisteröity 5.4.1930. 

(4) Pispalan kirkosta eronneitten yhdistys r.y. (17594). Perustettu 15.4.1930, rekisteröity 30.6.1930. Pispala kuului tuolloin Pohjois-Pirkkalan kuntaan. 

Huomiota kiinnittää se, että yhdistys nimesi itsensä vapaa-ajattelijayhdistykseksi, kun muut kärkiryhmän yhdistykset nimesivät itsensä kirkostaeronneiden yhdistyksiksi. VVY oli tässä noin 15 vuotta aikaansa edellä. Vapaa-ajattelijanimitys yleistyi vasta sotien jälkeen. Mahdollisesti nimivalinta kertoo myös siitä, että perustajilla oli tietoisempi käsitys siitä aateperinteestä, johon yhdistys kiinnittyy. Ilmaisihan siviilirekisteriläisyys vain eroa valtiokirkoista, tuohon aikaan pientä väestökirjanpidollista marginaaliryhmää, johon kuului sekä uskonnottomia että uskovia. 

Entä miksi yhdistys nimesi itsensä Vallilan kaupunginosan mukaan? Miksei nimeksi otettu esimerkiksi Helsingin Vapaa-ajattelijat? 

Asiakirjojen mukaan yhdistys perustettiin ensin nimellä Helsingin Vapaa-ajattelijain yhdistys. Jäsenten kesken sitä kutsuttiin Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistykseksi. Talvella 1930 EK:kin vielä odotti, tuleeko nimeksi Helsingin Vapaa-ajattelijain yhdistys vai Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys. Nimi kuitenkin vaihdettiin Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistykseksi ennen rekisteröintiä. Tähän lienee vaikuttanut se, että yhdistys oli perustettu vuonna 1928 valmistuneessa Vallilan työväentalossa (Sturenkatu 27, kuva 1972 puretusta talosta, ks. fi.wikipedia.org). Toinen vaikuttava seikka oli, että useat yhdistyksen kärkihahmot asuivat Vallilassa.

Yhdistyksen perustaminen 

Yhdistyksen sopimuskirjan allekirjoittivat 16.1.1930 Helsingissä Emmi Maria Palonen, Lauri Palonen ja Emil Selvenius. Sen jälkeen pidettiin ”perustava kokous” Sörnäisten Työväenyhdistyksen juhlasalissa sunnuntaina 26.1.1930, jolloin läsnä oli noin 60 henkeä. Kokous alkoi kello 10.30. Puheenjohtajana toimi J. Jokinen ja sihteerinä Kaarlo Partanen. Kokous hyväksyi yhdistyksen säännöt, puheenjohtajaksi valittiin Lauri Palonen 11 äänellä. 

EK:n mukaan perustajat olivat pääosin kommunisteja, mutta mukana oli myös sosialidemokraatteja kuten Primus-Nyman (Lauri Palonen, henkilömappi (A:2248), Valpo I, kotelo 61, SVA). 9.2.1930 mainitaan yhdistyksessä olleen noin 30 jäsentä (vrt. Tiukkasen esittämä jäsenmäärä edellä). Johtokunnan kokouksessa Lauri Palosen asunnossa (Päijänteentie 3 B 4; Vallilassa) oli puheenjohtajana Lauri Palonen ja sihteerinä Selvenius. Yhdistyksen sihteeriksi valittiin Selvenius ja rahastonhoitajaksi Mimmi Virtanen.

Säännöt

Sääntöjen mukaan (2 §a/) yhdistyksen tuli ”tehdä luonnontieteen ja kehitysopin mukaista valistustyötä”; b/ ”olla yhdyssiteenä valtiokirkosta y.m. uskokunnista eronneiden ja siviilirekisteriin liittyneiden y.m. kesken ...”. 

Jäseneksi pääsi valtiokirkosta ym. uskokunnasta eronnut ja siviilirekisteriin merkitty 15 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen. Koejäseneksi voitiin ottaa puolen vuoden ajaksi niitä, jotka eivät vielä olleet eronneet uskonnollisista yhdyskunnista. Jäsenet hyväksyi johtokunta. Se myös erotti jäsenet, mutta erotetulla oli oikeus vedota yhdistyksen kokoukseen, joka ratkaisi asian yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Jos jäsenmaksu oli rästissä kuuden kuukauden ajan, katsottiin jäsen eronneeksi (3 §). 

Johtokuntaan kuului puheenjohtaja, kuusi vakinaista ja kuusi varajäsentä. Johtokunta valitsi keskuudestaan varapuheenjohtajan, sihteerin ja rahastonhoitajan. Se oli päätösvaltainen, kun läsnä oli viisi jäsentä (4 §). 

Yhdistystä ei voitu ”lakkauttaa”, jos vähintään kymmenen jäsentä sitä vastusti. Jos yhdistys lopetti toimintansa tai lakkautettiin, sen varat menivät säilytettäväksi Elannon säästökassalle. Varat luovutettiin takaisin, jos samaa tarkoitusta vastaava yhdistys syntyi samalle paikkakunnalle viiden vuoden kuluessa yhdistyksen lakkauttamisesta. Jos tällaista yhdistystä ei perustettu, varoilla tuli hankkia kehitysopin mukaista kirjallisuutta, joka oli jaettava lukuhaluisille varattomille henkilöille lahjoituksina, ensi kädessä yhdistyksen entisille jäsenille (9 §). 

Rekisteröitymisilmoitus on Lauri Palosen päiväämä 3.3.1930. Sihteeriksi ilmoitettiin Juho Emil Selvenius ja rahastonhoitajaksi Mimmi Virtanen. Ilmoituksen vei sosiaaliministeriöön 4.3.1930 Selvenius. 

Hankkeen vetäjät varautuivat siihen, että rekisteröityminen evätään. Tällöin tuli laatia uudet säännöt hieman toiseen muotoon, vaihtaa perustajahenkilöt ja tehdä uusi rekisteröintiyritys. 

Yhdistys kuitenkin rekisteröitiin 5.4.1930 ja sai rekisterinumeron 17184. 

Joskus tapaa mainintoja, joiden mukaan yhdistys olisi lakkautettu rekisteröinnin jälkeen. Tällaista ei tapahtunut. VVY poistettiin rekisteristä vasta 1991 rekisterin suursiivouksen yhteydessä. Purkamispäivä on 10.7.1991.

Yhdistyksen kärkihenkilöt

Yhdistys lienee toiminut vain vuosina 1930-1931. Puheenjohtaja Palosen muutto pois Helsingistä 1933 ja EK:n monet yhdistyksen kärkihenkilöihin kohdistuneet valvontatoimet vaikuttivat asiaan. EK:n arkistojen ansiosta useista kärkihenkilöistä on saatavissa paljon tietoja. Keitä ja minkälaisia nämä olivat? 

EK:n käsityksen mukaan kommunistit ryhtyivät perustamaan uusia yhdistyksiä, kun joulukuussa 1929 oli ryhdytty toimiin heidän opintoyhdistystensä lakkauttamiseksi. VVY kuului näihin uusiin yhdistyksiin. 

Perustavan kokouksen sihteerinä oli lakkautetun Vallilan sosialistisen yhdistyksen (15391; ensirekisteröinti 26.1.1929) entinen puheenjohtaja Kaarlo Partanen. Johtokuntaan valittiin Väinö Tähdistö, Mandi Into, Mimmi Virtanen, Urho Koskinen, Antti Timonen ja Kaarlo Partanen, kaikki EK:n tuntemia kommunisteja. Näistä Into, Timonen ja Partanen oli tuomittu Turun hovioikeudessa valtiopetoksen valmistelusta. Innon tuomio 20.2.1931 oli vuosi kuritushuonetta ja kolme vuotta kansalaisluottamuksen menetystä. Timosen tuomio 13.4.1930 oli viisi vuotta kuritushuonetta ja kahdeksan vuotta kansalaisluottamuksen menetystä. Partasen tuomio 20.2.1931 oli 2,5 vuotta kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menetys viideksi vuodeksi. Timosta kutsuttiin EK:ssa VVY:n ”todelliseksi luojaksi ja toimintasuunnan määrääjäksi”. Yhdistyksen johto oli ”vasemmistotyöläisten” (kommunistien) hallussa. Jo 6.1.1930 oli asetettu perustava komitea, johon kuuluivat Timonen, Partanen, Tähdistö, Into ja Virtanen sekä kommunistisissa opintoyhdistyksissä johtohenkilönä toiminut Evert Raatikainen. Tämän komitean puheenjohtajana toimi Partanen ja asetettuun sääntökomiteaan tulivat Timonen, Partanen ja Into. Keskeinen hahmo oli Timonen. Hän oli ollut Työväenjärjestöjen Tiedonantajan toimittaja kuusi vuotta ja 26.4.1930 lakkautetun H:gin Nuorten työläisten opintoyhdistyksen (12119; ensirekisteröinti 18.10.1926) keskeisiä jäseniä. EK katsoi, että VVY perustettiin ajamaan kommunistisia tarkoitusperiä ja jatkamaan kommunististen opintoyhdistysten toimintaa. 

VVY:n toimintamuodot ja toiminnan sisältö olivat samanlaisia kuin kommunististen opintoyhdistysten. Vuoden 1930 alkupuolella toimi useiden lakkautettujen yhdistysten tapaan ns. marianpäiväkomitea, jonka puheenjohtajana Partanen oli. Sen tarkoituksena oli saattaa ihmisiä eroamaan kirkosta ja liittymään vapaa-ajattelijain yhdistykseen. Muutkin marianpäiväkomitean jäsenet, Kaarlo Peltola, Paavo Pajunen, Lydia Könönen ja Kullervo Kamel olivat tunnettuja kommunisteja ja nuorisotyöntekijöitä. Kamel oli erikoisesti kunnostautunut Mäntsälän punaorpokodin johtajana. Marianpäiväkomitean toiminnan EK katsoi sellaiseksi, jonka hovioikeudet olivat tuominneet rikolliseksi ja valtiopetoksen valmisteluksi. Myös saari-, kävely- ym. retket olivat opintoyhdistyksen mallin mukaisia, samoin seinälehden toimittaminen. EK:n mukaan VVY:n johdossa olleista 28 henkilöstä 24 oli ”äkkijyrkkiä” kommunisteja. Näistä valtiopetoksen valmistelusta oli tuomittu Timonen, Partanen, Into ja Uurtamo. Lauri Palosta, Tauno Tietäväistä, Uuno Heikkilää, Vilho Pekkalaa ja Juho Merivirtaa vastaan kohdistetut syytteet olivat tulossa Turun hovioikeuden käsiteltäviksi. 

Johtopäätös oli, että VVY on ilmeisesti perustettu jatkamaan rikollisiksi todettujen ja sellaisina lakkautettujen kommunististen opintoyhdistysten toimintaa. Kun VVY oli kommunistien johtama, EK:ssa ajateltiin, ettei sen toimintakaan voinut olla muuta kuin kommunistista. Oli olemassa riittävät edellytykset VVY:n toiminnan kieltämiseksi ja yhdistyksen lakkauttamiseksi (EK Helsingissä 9.4.1931). 

VVY:n johtokuntaan valittiin 8.3.1931 Lauri Palonen (pj), Paavo Pajunen, Uuno Heikkilä, Urho Koskinen, Tauno Tietäväinen, Juho Järvinen ja Matti Tiittanen. Tarkastellaan heitä henkilöinä pääosin EK:n arkiston tarjoaman aineiston valossa.

Lauri Palonen

Sekatyömies Palonen (s. 9.5.1895 Korpilahti) oli naimisissa Emmi Maria Palosen (o.s. Haapanen, s. 18.2.1902 Ruovesi) kanssa ja asui osoitteessa Päijänteentie 3 B 4 (Vallilassa) (henkilömappi (A: 2248), kotelo 61, EK-Valpon arkisto, SVA). Hän oli nuorkommunisti, H:gin Nuorten työläisten opintoyhdistyksen jäsen, Helsingin sekatyöväen toveriseuran jäsen vuonna 1929 ja Suomen Työväen Raittiusliiton Helsingin aluetoimikunnan puheenjohtaja (ilmoituksen rekisterinumero 605/30). Palosten luona asui 1.10.1930 Tammisaaren pakkotyölaitoksesta vapautunut Tauno Ilmari Tietäväinen (Helsinki 18.2.1931/K. Mäkelä). Palosta sanottiin huumoria ymmärtämättömäksi, tuliseksi, synkäksi mieheksi, joka oli menettänyt työpaikkansa VR:n konepajalla (ilmoitus 185/31/Lauri Ahokas 20.2.1931). 

Lauantaina 14.3.1931 poliisit menivät kello 6.15 Palosen asunnolle pidättämään tämän ja Tauno Tietäväisen. Samalla järjestettiin kotietsintä. 14.3.1931-1.4.1931 välisenä aikana tutkittiin Palosen osallistumista valtiopetoksen valmisteluun (ilmoitus nro 15 rekisteröity 242/31). Talteen otettiin omaisuutta: Kaksi jäsenkirjaa, yksi SKP:n Tiedonantajan numero 8/1930, kaksi kappaletta VVY:n sääntöjä, kolme kappaletta VVY:n sopimuskirjoja (perustamiskirja), yksi kappale VVY:n rekisteripapereita, 20 kappaletta VVY:n johtokunnan valistusjaoston ja yleisten kokousten pöytäkirjoja, yksi vahakantinen vihko sisältäen VVY:n kassakirjan, laskuja ym. papereita, yksi kuittilomakekirja. Palonen oli läsnä, kotietsinnän toimitti Rusko Sihvonen. Palonen pidätettiin ja vietiin EK:n tutkintavankilaan. 

Palonen kertoi menneensä avioliittoon kesällä 1929, lapsia ei ollut. (Vihkipäivä oli 23.7.1929.) Hän oli käynyt kaksi vuotta kansakoulua ja rippikoulun. 17-vuotiaana hän oli lähtenyt kotoaan Jyväskylään, ollut hevosmiehenä, maatöissä ja rautatien rakennustöissä Jyväskylä-Pieksämäki-rataosalla 1916-1917. Vielä hän oli ollut töissä Kone- ja Siltarakennusyhtiön valimossa ja sekatöissä eräillä muilla paikkakunnilla. Vuosina 1918-1920 hän oli sekatöissä Jyväskylässä ja 1920 Lohjan kalkkitehtaalla, josta siirtyi 1922 Voikkaalle, Tainionkoskelle ja Kotkaan lastaustöitä tehden. Vuonna 1923 hän tuli Helsinkiin rakennus- ja sekatöihin ja mm. VR:n Pasilan konepajalle aputyömieheksi vuosiksi 1928-1929 aina vuoden 1930 marraskuuhun saakka. Viimeksi hän oli ollut Helsingin hätäaputöissä. 

10.5.1926 Palonen liittyi Suomen rakennustyöväen liiton osasto 4:ään, jossa oli raittiusjaoston puheenjohtaja vuonna 1929 ja rahastonhoitaja sekä johtokunnan jäsen 1930. Vuonna 1928 hän liittyi Helsingin työväen paikallisjärjestöön, johon kuului toista vuotta. Hän tuli valituksi 7.2.1929 äänestysvaliokuntaan ja huvitoimikunnan jäseneksi. Alkuvuodesta 1930 hän oli kuulunut rivijäsenenä Raittiusyhdistys Koittoon. Vuosina 1916-1917 hän kuului Helsingin Nuorisoseuraan (8100; ensirekisteröinti 4.4.1923). Palonen on VVY:n perustajajäsen ja puheenjohtaja 26.1.1930 alkaen. Vuonna 1929 hänet valittiin Suomen työväen raittiusliiton Helsingin aluetoimikuntaan ja saman vuoden kesästä lähtien hän on ollut toimeenpanevan valiokunnan puheenjohtajana. 

Vuodesta 1928 Palonen oli Helsingin sekatyöväen toveriseurassa, josta jäi pois, kun toiminta 1930 loppui. EK merkitsi pöytäkirjaan, että toveriseura oli ”täysin kommunistinen yhdistys”, joka mm. tammikuussa 1930 yhdessä Helsingin työväen paikallisjärjestön kanssa yritti järjestää muistojuhlan punakapinan alkamispäiväksi. 

Poliittisista mielipiteistään Palonen kertoi niiden vastaavan periaatteita, jotka ovat työväen ja pienviljelijäin vaaliliiton eduskuntaryhmän ohjelmassa. 

Palonen sai lopputilin VR:n Pasilan konepajalta jäätyään marraskuussa 1929 töistä pois päivänä, jonka Suomen Ammattijärjestö (138; ensirekisteröinti 12.11.1919) oli määrännyt lakkopäiväksi. Lakkopäivä oli myötätunnon osoitus Tammisaaren pakkotyölaitoksessa olevien poliittisten vankien nälkälakon johdosta. 

Hovioikeus tuomitsi Palosen 6.7.1931 vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta ja menettämään kansalaisluottamuksen, mutta rangaistus annettiin ehdonalaisena kolmen vuoden koetusajalla. 

Palonen asui Helsingissä vuoteen 1933 asti. Työolot olivat huonot ja hän turvautui köyhäinhoitoon, minkä johdosta hänet toimitettiin Jyväskylän maaseurakuntaan. Siellä hän oli aluksi varatöissä ja ryhtyi 1935 harjoittamaan kulkukauppaa luvatta. 25.5.1939 EK:n Vaasan osasto antoi lausunnon lääninhallitukselle Palosen kulkukauppalupa-anomuksesta. Se ei puoltanut luvan myöntämistä. Lupa ”vaikeuttaisi hakijan vehkeilyjen valvontaa”, kirjoitti osaston päällikkö Topias Torkkeli. Kulkukauppaa Palonen harjoitti pääasiassa Toivakan ja Jyväskylän pitäjissä sekä osassa Laukaan pitäjää. Hän toimi myös Tulenkantajat-lehden asiamiehenä. 

Jatkosodan ajan 24.6.1941-24.9.1944 Palonen oli turvasäilössä. Hänet vapautettiin 19.9.1944 tehdyn välirauhansopimuksen nojalla (ilmoitus nro 2247/7.11.1944).

Uuno Heikkilä

Sekatyömies Uuno Olof Joosepinpoika Heikkilä (s. 1.8.1907 Jaala) oli SKP:n jäsen (henkilömappi (2367)) ja tuli Helsinkiin 15.8.1926. Yhdistystoiminnastaan hän kertoi näin: 

H:gin Nuorten opintoyhdistyksen jäsen vuodesta 1926 tai 1927 (lakkautettu). Johtokunnan jäsen marraskuusta 1928 toukokuuhun 1929 ja samanaikaisesti kirjallisuustoimikunnan jäsen; 

Työväen Vaalikomitean jäsen (lakkautettu); 

Suomen Rakennustyöläisten liiton osasto nro 4:n jäsen syksystä 1926; 

Nuorten työläisten Purjehdusseuran jäsen kahden kuukauden ajan vuonna 1926; 

Helsingin työväen paikallisjärjestön jäsen vuodesta 1927; 

Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistuksen jäsen, erosi kesäkuussa 1929; 

Työväenjärjestöjen Tiedonantajan asiamies vuoden 1929 alusta lehden lakkauttamiseen asti kesäkuussa 1930; 

VVY:n jäsen 1.3.1931 alkaen ja yhdistyksen johtokunnan jäsen 1931 (lakkauttamisen alaisena). 

Heikkilää epäiltiin osallistumisesta kommunistiseen toimintaan. Hän oli pidätettynä kuulusteluja varten 14.3.1931-28.3.1931. 

Heikkilä oli asukkina Kosti Arvo Salosen asunnossa Hämeentiellä. Muita Heikkilän asuinosoitteita Helsingissä olivat Franzeninkatu 8 C 48 (1929), Porthaninkatu 9 D 19 (1930), Vilhovuorenkatu 7-9 B 45 (1930). EK:n mukaan Salonen oli Suomen punaisten rintamamiesten liiton (SPRL) johtohenkilöitä ja myös Heikkilä kuului tähän järjestöön. Heikkilä oli istuskellut Pekkola-kahvilassa (Siltasaarenkatu 20), joka oli SPRL:n jäsenten kokous- ja neuvottelupaikka. Heikkilää koskevaa aineistoa ei kuitenkaan löydetty. 

Heikkilä kertoi, ettei omaa poliittisia mielipiteitä vaan kannattaa aina enemmistöä. Hän kielsi kuuluvansa SKP:hen tai SPRL:ään. 

Heikkilällä ei ollut rikosrekisteriä. 

Hänet laskettiin vapaalle 28.3.1931. Poliisi Rusko Sihvonen kirjoitti, että Heikkilän osuus valtiopetoksen valmistelussa ”jäi verrattain vähäiseksi”. Pöytäkirjan marginaaliin on tehty huomautus: ”Ei ihan näin loppua pidä stiliseerata.”

Juho Järvinen

Juho Aukusti Järvisestä ei ole henkilömappia EK:n arkistossa. VVY:n johtokunnan jäsenistä hän oli henkilö, joka jatkoi vapaa-ajattelijain toiminnassa myöhemmin Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:ssä (HVA). Ensi kertaa hänet mainitaan HVA:n johtokunnan varajäsenenä 1942 (Tiukkanen 1998, 196). Vuosina 1943-1944 hän jatkoi varajäsenenä. Johtokunnan vakinaiseksi jäseneksi ja pääjäsenkirjuriksi Järvinen pääsi 1946 (mts. 197). Vuosina 1947-1948 hän oli johtokunnan jäsen ja jäsenkirjuri (mts. 198) sekä vuosina 1949-1956 johtokunnan jäsen (mts. 199-200). Vuosina 1957-1965 Järvinen mainitaan johtokunnan vakinaiseksi jäseneksi ja vuonna 1960 myös yhdistyksen varapuheenjohtajaksi (mts. 201-203). 

Myös hänen vaimonsa Siiri (Sara) Järvinen (Sigrid Gustava Järvinen, s. 24.6.1888 Luopioinen) osallistui VVY:n toimintaan. Järviset asuivat osoitteessa Sturenkatu 40 C 38, Vallilassa (filmirulla 320 Järvinen, Lauri-Järvinen, Sinikka (Silja). Helsingin poliisilaitos, osoitetoimisto, osoiterekisteri Helsingin kaupungin asukkaista 1907-1948, HKA).

Lauri Koponen 

Lauri Herman Koponen (s. 3.8.1890 Multia) oli sekatyömies asuen Toukolassa. Hän oli kuulunut Kotkassa Kotkan Sosialistiseen Nuorisoyhdistykseen (lakkautettu) ja liittyi H:gin Nuorten työläisten opintoyhdistykseen 1927 sekä myöhemmin VVY:een. Koponen oli toimittanut SKP:n Tiedonantajaa.

Urho Koskinen

Urho Hjalmar Koskinen (s. 4.3.1910 Helsinki) oli työmies ja pienviljelijä (henkilömappi nro (2598)). Koskinen oli liittynyt 20.2.1928 H:gin Nuorten työläisten opintoyhdistykseen (jäsennumero 705). VVY:n jäsen hän oli vuosina 1930-1931 ja kuului yhdistyksen johtokuntaan 8.3.1931 lukien. Helsingin lautatarha- ja hyöläämötyöntekijäin osaston 2 vuosikokouksessa 27.1.1935 hänet valittiin osaston varapuheenjohtajaksi. 

Koskinen asui osoitteessa Viipurinkatu 1 ovi 10. Hänen epäiltiin olevan mukana SKP:n toiminnassa (ilmoitus nro 2628, 5.4.1932).

Paavo Pajunen 

Paavo Albin Pajunen (s. 15.2.1904 Asikkala-tammikuu 1940 Terijoki) oli kivityömies. Hänestä on laajahko aineisto EK:n arkistossa (henkilömappi (A: 2878)). Sitä kasvatti hänen osallistumisensa Espanjan sisällissotaan 1937-1938 tasavaltalaisten puolella. Tällainen toimintaan ryhtyminen oli tietysti Suomessa kiellettyä. 

Pajunen oli asunut Helsingissä vakituisesti vuodesta 1925 lukien. Hän oli mennyt naisimisiin Jenny Pajusen (o.s. Virtanen) kanssa 1929. Lokakuusta 1931-2.4.1932 saakka hän oli kaupungin hätäaputöissä. 

Vuosina 1929-1930 Pajunen kuului Sekatyöntekijäin ammattiosasto 4:ään. 17.4.1932 hän liittyi Helsingin Satamatyöntekijäin Ammattiosastoon (21244; ensirekisteröinti 23.1.1932) (ilmoitus nro 848, 23.5.1933). Hän oli tämän ammattiosaston tilintarkastaja ja kuului yhdistyksen valistusjaostoon vuonna 1933 (ilmoitus nro 194/33, 1.2.1933). Ammattiosastossa oli 23.3.1933 perustettu opintokerho (”Marxilainen kerho”), jonka jäsen Pajunen myös oli. Hänet valittiin Vuokranmaksaja-lehden toimittajaksi Eero Nuutisen kanssa (EK:n ptk nro 21/35, 25.1.-28.1.1935, jossa tutkittiin Jarno Pennasen osallisuutta kommunistiseen toimintaan). Työväen Näyttämön Kannatusyhdistyksessä Pajunen hoiti erinäisiä käytännöllisiä tehtäviä. 27.9.1936 hänet valittiin tämän yhdistyksen varatilintarkastajaksi. 

EK:n mukaan Pajunen hääri kaikkialla ja mielellään herraskaisissa piireissä niin, että monet tämän kommunistikaveritkin pitivät Pajusta ”nousukkaana” (raportti 22.10.1936/F. K.[ekäläinen]). Satamatyöntekijöiden Ammattiosaston iltamissa Arbetets Vänner -yhdistyksen huoneistossa (Hämeentie 3) Pajunen piti tervehdyspuheen 1.4.1933. Työläisten riistämisessä yksi keino on uskonto ja kirkko, Pajunen sanoi. Uskonto on porvarien pimityskeino. 

Alkuvuodesta 1932 hän asui Kalliossa, osoitteessa Kolmas linja 37 A 3 (Antikaisen talo, raportti 29.1.1934). Hän oli töissä Vanhassakaupungissa kaupungin rakennusmestari Stigellillä (raportti 20.2.1934/K. Mäkelä). 

Pajunen pidätettiin 17.3.1934 ja oli kuulusteltavana 17.3.1934-23.3.1934. Samalla toimeenpantiin kotietsintä hänen silloisessa asunnossaan, osoitteessa Vilhovuorenkatu 5 D 106. Sen toimitti Erik Blåfield. Poliisi otti talteen neljä käsikirjoitusta ja yhden runon. Mitään raskauttavaa ei löytynyt. Häntä epäiltiin salahankkeista valtion turvallisuutta vastaan. Poliisi Yrjö Laine kirjoitti, että Pajunen laskettiin vapaaksi 23.3.1934 ”riittävien näytösten puutteessa”. 

EK:n mielestä Pajunen oli ”periaatteellinen ja parkkiintunut marxilainen”, joka ”vaikutti äärimmäiseltä vasemmistolaiselta” (raportti 15.1.1935/Kuha). 

Akateeminen Sosialistiseura (ASS, perustettu 1925) ja Tulenkantajain Seura (16335; ensirekisteröinti 25.11.1929) järjestivät Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY, 749; ensirekisteröinti 19.3.1920) talolla kansalaiskokouksen 30.7.1935 kello 20.00 uskonnonvapauden puolesta, fascismia vastaan. EK raportoi, että osallistujia oli noin 600, joista noin 200 sille tunnettua kommunistia. Tilaisuudessa puhui mm. ylioppilas Raoul Palmgren. Hän sanoi, että on toimittava ajatuksen- ja uskonnonvapauden puolesta, kirkko on erotettava valtiosta ja uskonnonopetus poistettava kouluista vanhentuneena. Pajunen puhui siitä, että Karl Marxin mielestä uskonto on oopiumia kansalle ja jokaisen on erottava kirkosta. Niilo Välläri puhui siitä, että Sosialidemokraattinen Puolue oli velvoitettava tekemään esitys kirkon erottamiseksi valtiosta ja jo ensi budjettikäsittelyssä on ryhmän vastustettava kirkolle myönnettäviä määrärahoja. Edvard Valpas-Hänninen taas vastusti uskonnon ja kirkon kytkemistä työväen ammatillisiin ja taloudellisiin kysymyksiin kuten muut olivat pyrkineet kokouksessa tekemään (raportti 31.7.1935/Ilmari Kousa, Kalle Thomenius, V. Vesterinen ja K. Mäkelä). 

Suomen Rauhanliitto ja Tulenkantajain Seura järjestivät HTY:n talolla 14.10.1935 kansalaiskokouksen, jossa läsnä oli 800-900 henkeä. Myös Pajunen käytti puheenvuoroja. Hän kehotti muodostamaan kansanrintamablokkia yhdistyksistä, jotka taistelevat rauhan puolesta kuten Rauhanliitto, Suomen Antimilitaristinen Liitto (20318; ensirekisteröinti 12.9.1931), Tulenkantajain Seura yms. (ilmoitus nro 2389, 15.10.1935/Olli Tulikoura, V. Vesterinen, P. Nuortimo ja H. K:nen). 

Pajunen oli myös mukana rauhanadressin nimenkerääjien kokouksessa 10.1.1936 yhdistyksen huoneistossa Fabianinkatu 6 (ilmoituksen rekisterinumero 84, 11.1.1936/Viljo Itäaho ja Ilmari Kousa). 

EK varjosti kommunisteja ja keräsi tietoja näistä. Lopputulema oli, että EK:n mielestä Pajunen oli ”kohtalaisen tunnettu helsinkiläinen kommunisti”, joka oli mukana erilaisissa kommunistien toimeenpanemissa järjestöyrittelyissä ja työskenteli nyt uutterasti sodan- ja fascisminvastaisessa liikkeessä sekä Ihmisoikeuksien Liitossa (27613; perustettu marraskuussa 1935, ensirekisteröinti 10.11.1936) (Esko Riekki/18.3.1936, nro 2788/IV, Liite Kiertokirjeeseen Nro 20 EK:n osastoille). 

23.7.1936 Pajunen joutui Kankaanpäähän reserviharjoituksiin (raportti 26.6.1936/Harri Majavuo). 

Helmikuun 28. päivänä 1937 kello kolme Pajunen lähti Helsingin asemalta Espanjan sisällissotaan (Pajunen 1976, 48). Tästä EK:lle ilmoitti ”Aino Suomela” (ilmiantaja Yrjö Saranen). Helsingistä mentiin junalla Turkuun, josta laivalla Tukholmaan (ilmoitus 19.4.1937/Harri Majavuo). Laivan nimi oli S/S Heimdall. Tietojen saamiseksi EK varjosti Pajusen vaimoa Jenny Pajusta, joka myös oli kommunisti. 

Espanjan taistelijoille Suomesta lähetettyjä kirjeitä ei päästetty Espanjaan ja ulkomailta Suomeen tullut posti sensuroitiin. Pian EK sai selville, että Pajunen oli Espanjassa konekiväärimiehenä. Nähtävästi marraskuun ensimmäisellä viikolla Jenny Pajunen sai valokuvan mieheltään, jossa tämä on Valenciassa. Kuva on otettu 29.10.1937 ja julkaistu monessa paikassa, mm. tässä

Espanjan tasavallan puolesta taistelleita sotilaita palasi Helsinkiin höyrylaiva Polariksella sunnuntai-illalla 11.12.1938. Laiva oli ankkurissa Kruunuvuorenselällä yön ja maanantaiaamuna miehet pääsivät maihin Eteläsatamassa. Pajunen oli taistellut XI:n kansainvälisen prikaatin Edgar André -pataljoonan konekiväärikomppaniassa sekä myös sissinä. Hän yleni kersantiksi.


Espanjan tasavallan puolesta taistelleet prikatistit saivat todistuksen uhrauksistaan (Suomennos Kimmo Sundström. Paavo Pajusen arkisto, KA). 

Herra JUAN NEGRÍN LÓPEZ, ministerineuvoston puheenjohtaja ja kansallisen puolustuksen ministeri ja, hänen nimissään, Herra Antonio Cordón García, tykistön eversti, maavoimien apulaissihteeri. 

TODISTAA: Että Herra Paavo Pajunen on taistellut ESPANJASSA kansainvälisissä prikaateissa kersanttina, ESPANJAN KANSAN vapauksien puolustamiseksi kuuluen taistelijana ..............prikaatiin. 

Poistuessaan alueelta, jota mainittu kersantti tuli puolustamaan, ilmaisee TASAVALLAN hallitus tällä todistuksella KANSAKUNNAN kiitollisuuden siitä, mitä ansioitunut henkilö on tehnyt lojaalin liittymisensä ja käytöksensä muodossa ESPANJAN hyväksi sen TOISESSA ITSENÄISYYSSODASSA. 

                                     Barcelona 28. päivänä lokakuuta 1938 
                                     Antonio Cordón

Juuselan mukaan Cordón oli Idän armeijan esikuntapäällikkö (Juusela 2003, 193, 284). -.Todistus on päivätty samana päivänä, perjantaina 28.10.1938, jolloin Barcelonan keskustassa järjestettiin kello 17 alkanut jäähyväisparaati. Siihen osallistui 26 maasta noin 2.000 vapaaehtoista ja paraatia seurasi lähes 300 000 ihmistä. Paraatin kärjessä liehuivat 53 maan liput (Juusela mts. 273, 276). Paraati marssi pitkin puistokatua Avinguda del Catorce d'Abril (Huhtikuun neljännentoista päivän puistokatu; Espanjan toinen tasavalta oli julistettu 14.4.1931). Demokratian palauttamisen yhteydessä kadun nimeksi tuli vuonna 1979 Avinguda Diagonal.


Paluunsa jälkeen Pajunen kertoi Espanjan sodasta erilaisissa juhlissa ja kokouksissa: 

(1) Vallilan Sos.-dem. Nuoriso-osaston (22848; ensirekisteröinti 18.4.1933) järjestämä juhla Espanjan lasten hyväksi Vallilan työväentalossa 19.12.1938. Puheessaan Pajunen vakuutti, että tasavalta voittaa sodan; 

(2) Sekatyöläisten ammattiosaston joulujuhla HTY:n talon A-salissa 21.12.1938. Täällä Pajunen kertoi Espanjasta, joka oli feodaalinen maa. Työväestön sivistyksellinen ja taloudellinen asema oli alhainen, koska papistolla on ollut valta käsissään ja se on jarruttanut kehitystä. Kansanrintama oli kuitenkin luja ”anarkisteista aina mustimpiin uskonnollisiin ryhmiin asti”. Pajusen ehdotuksesta vietettiin hiljainen hetki Espanjassa kaatuneiden suomalaisten muistoksi; 

(3) Metallityöntekijäin keskustoimikunta järjesti 23.12.1938 joulujuhlan, jossa Pajunen antoi selostuksen Espanjasta moittien ”trotskilaisia” (Helsinki 22.5.1939/F. Kekäläinen); 

(4) Espanjassa taistelleiden suomalainen tervetuliaisjuhla 30.12.1938 Helsingin Konservatorion juhlasalissa. Juhlassa Pajunen piti lyhyehkön puheen, jossa puolusti demokratiaa (ilmoitus nro 1/2.1.1939/Kalle Thomenius ja S. Tuomi); 

(5) Ruotsissa oli tilaisuus tammikuussa 1939. Siinä Pajunen kertoi suomalaisten sotilaiden korkeasta arvostuksesta ja pahoitteli sitä, että työnantajat yrittävät panna espanjankävijöitä mustalle listalle eli evätä näiltä työt (Juusela 2003, 300);

(6) Perälän ja Teuvan sos.dem. työväenyhdistyksien järjestämä juhla Perälän työväentalolla 29.1.1939 kello 19.30. Pajunen sanoi puheessaan, että sota Espanjassa on imperialistista, taistelua fasismin ja demokratian välillä. Hän oli omakohtaisesti kokenut lomallaan Madridissa Francon joukkojen toteuttamat siviilien pommitukset. Tilaisuuden tulot luovutettiin Espanja-keräykseen ja annettiin Pajuselle toimitettavaksi eteenpäin (Seinäjoki 31.1.1939/etsivä Jussi Paikkala); 

(7) Turussa pidettiin espanjanjuhla 21.1.1939 Turun Urheiluväen Sosialistiseuran työväentalon juhlasalissa. Pääsylipputulot luovutettiin Espanjan lasten auttamiseksi ja muuten kerättiin varoja suomalaisten haavoittuneiden hyväksi. Pajunen kertoi, että turkulainen Rauni Niemi kaatui Teruelin taistelussa tammikuussa 1938. (Tarkemmin 7.1.1938 (Juusela 2003, 211.)). Hän toisti, ettei sota ole kansalaissota. Tasavaltaa koskeva aseitten ostokielto on purettava. Hän sai ”raivoisat” suosionosoitukset; 

(8) Lahden Ammatillinen Paikallisjärjestö (2063; ensirekisteröinti 20.10.1931) järjesti työväentalossa, Savonkatu 7, espanjanjuhlan 10.4.1939, jonka tulot luovutettiin Espanjassa taistelleiden suomalaisten hyväksi. Täälläkin Pajunen piti puheen (ilmoitus nro 891, 11.4.1939/Matti Paikkola). 

Talvisotaa varten Pajunen astui palvelukseen 19.10.1939 Erillinen Pataljoona 1:een ja siirrettiin Jalkaväkirykmentti 12:een 23.10.1939. Partioretkellä 14.12.1939 hän loikkasi venäläisten puolelle. Yrjö Hovilinnan mukaan Pajunen oli partion johtaja ja partio lähti matkaan Johanneksen kunnan Tikkalan kylästä (Toivo Kallion tieto 9.1.1940). 

Pajusta kuulusteltiin useita kertoja. Kuulustelijana oli ainakin Tuure Lehén. Lehén tuli siihen tulokseen, että Pajunen oli antautunut tarkoituksenaan tulla vakoilemaan. Lehén antoi asiassa lausunnon. 

Lausunto ei aivan vakuuta, sillä Pajunen oli lojaali kommunisti eikä tahtonut sotia Neuvostoliittoa vastaan. Pajusen leski Jenny Pajunen keräsi 1970-luvulla aineistoa kirjaansa Espanja, sinä nuoruutemme (1976) varten. Tällöin Espanjan taistelija Akseli Mod kertoi tavanneensa Lehénin Venäjällä. Mod kertoi 21.6.1974 Lehénin sanoneen: ”Se mies [Paavo Pajunen] oli vajonnut siihen yhtenäistouhuun.” Tällä tarkoitetaan sitä, että Pajunen oli Espanjasta omaksunut käsityksen yhtenäisyyspuolueesta. Käsitys poikkesi kaaderipuolueen mallista, jota uskollisimmat ja oikeoppisimmat kommunistit kuten Lehén Venäjällä kannattivat. Modin mukaan juuri Lehén olisi voinut pelastaa Pajusen, mutta lähettikin tämän teloitettavaksi. ”Tuuren lausunto oli ratkaiseva”, hän sanoi (Jenny Pajusen arkisto, kansio 5 C, KA). 

Pajusen kanssa samalla vankileirillä Kuokkalassa ollut Paavo Haapalahti kertoi, että Pajunen haettiin aamulla, lastattiin kuorma-autoon ja vietiin. He ehtivät olla yhdessä vain muutaman vuorokauden. Pajunen teloitettiin tammikuun alussa 1940 Terijoella. Tarkka paikka ja aika ovat tuntemattomia.

Tauno Tietäväinen

Tauno Ilmari Tietäväinen (s. 14.9.1903 Värtsilä) oli kommunisti ja SKP:n jäsen (henkilömappi (1604), Valtiollisen poliisin I arkisto, kotelo 132). Hän oli marxilaisen opintopiirin oppilas 1927, H:gin Nuorten työläisten opintoyhdistyksen puheenjohtaja 1928-1929, Voimistelu- ja urheiluseura Kullervon r.y:n jäsen ja Helsingin työväen paikallisjärjestön jäsen. Vuonna 1928 hän toimi vangittujen hyväksi toimineessa puolustuskomiteassa. 

Tietäväinen pidätettiin Helsingissä 1.8.1929 kommunistisen lentolehtisen levittämisestä ja vapautettiin 5.8.1929 kuulustelun jälkeen. 

Vaasan hovioikeus tuomitsi 20.11.1929 hänet Työväen luokkataisto -nimisen teoksen julkaisijana kahdeksan kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Kirja takavarikoitiin, takavarikon vahvisti Vaasan raastuvanoikeus 1929. Turun hovioikeus tuomitsi Tietäväisen 6.7.1931 valtiopetoksen valmistelusta vuoden ja kuuden kuukauden kuritushuonerangaistukseen ja olemaan neljä vuotta vailla kansalaisluottamusta. 

Hän istui Helsingin lääninvankilassa ja Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta pääsi vapaaksi 24.11.1932. EK:n pääosasto pidätti hänet 31.12.1932 osallistumisesta kommunistiseen toimintaan ja hänet vapautettiin 5.1.1933. 

Tietäväinen osallistui SKP:n toimintaan vuosina 1933-1934. Hän oli Petroskoissa 1934. Venäjällä ollessaan hän käytti nimeä Ilmari Juhaninpoika Toivonen. 

Tietäväinen valittiin VVY:n johtokuntaan 8.3.1931. 

Tammisaaren pakkotyölaitoksesta vapauduttuaan Tietäväinen asui Palosten luona osoitteessa Päijänteentie 3 B 4 (Vallilassa) (Helsinki 18.2.1931/K. Mäkelä). Hänet ja Lauri Palonen pidätettiin molemmat 14.3.1931 kello 6.15 ja suoritettiin kotietsintä (ilmoitus nro 15/Malin, ilmoitus rekisteröity 14.3.1931).

Matti Tiittanen 

Tiittasesta ei ole henkilömappia EK:n arkistossa.

Veikko Huuskonen

Veikko Johannes Huuskosen (s. 26.3.1890 Vesanto) poika Veikko Ilmari Huuskonen (3.11.1920-27.8.2013) mainitsee kirjassaan Rasaloukku (2006) isänsä olleen VVY:n puheenjohtaja (s. 50). 

EK-Valpon arkistossa (Valpo II, kotelo 25; henkilömappi (A: 995)) on aineistoa Huuskosesta. Mikään näkemäni asiakirja ei kuitenkaan vahvista hänen osallistuneen VVY:n toimintaan. Huuskonen näyttää tulleen mukaan vapaa-ajattelijain toimintaan vasta myöhemmin. Ensimmäiset vapaa-ajattelijoiden toimintaan liittyvät ilmoitukset Huuskosen toiminnasta koskevat 5.3.1941 pidettyä Siviilirekisteriin kuuluvien yhdistys r.y:n kokousta (ilmoitus nro 978/12.3.1941). 

Huuskonen oli kommunisti, Sörnäisten Työväen Sivistys- ja Opintoyhdistyksen jäsen 1927, Vallilan Työväen Raittiusyhdistyksen jäsen yms. Hän oli myös ateisti eikä antanut kastaa Ilmari-poikaansa 1920 (Huuskonen 2006, 22). Huuskonen olisi hyvin voinut olla myös VVY:n jäsen. Kun VVY:n jäsenluettelokaan ei nähtävästi ole säilynyt, asia jää vahvistamatta. 

EK tilasi käyttöönsä virkatodistuksia ihmisistä, joista se keräsi tietoja ja joita se kuulusteli. Näistä käy ilmi, että kaikki tässä mainitut henkilöt olivat eronneet kirkosta ja kuuluivat siviilirekisteriin. Kaikesta päättäen he olivat myös uskonnottomia.

Kimmo Sundström


JK. Emmi Palonen esiintyy nimellä Emma Maria Juho-Oskarintytär Palonen myöhemmin Jyväskylän seudun siviilirekisteriyhdistys r.y:n perustajajäsenenä. Yhdistys perustettiin 20.11.1938. Vielä vuonna 1979 hän oli mukana Jyväskylän Vapaa-ajattelijat r.y:n toiminnassa. Hänet merkittiin yhdistyksen varapuheenjohtajana nimenkirjoittajaksi yhdistysrekisteriin 8.10.1979.


Lyhenteitä


ASS  Akateeminen Sosialistiseura
EK Etsivä Keskuspoliisi
HKA Helsingin kaupunginarkisto
HTY Helsingin Työväenyhdistys
HVA Helsingin Vapaa-ajattelijat ry
KA Kansan Arkisto
SKP Suomen Kommunistinen Puolue
SPRL Suomen punaisten rintamamiesten liitoo
SVA (Suomen) Valtionarkisto, vuodesta 1995 Kansallisarkisto
VR Valtionrautatiet
VVY Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys r.y.


Lähteitä

Arkistolähteet

EK-Valpon arkisto, SVA.
Helsingin poliisilaitos, osoitetoimisto, osoiterekisteri Helsingin kaupungin asukkaista 1907-1948, HKA.
Jenny Pajusen arkisto, KA.
Paavo Pajusen arkisto, KA.

Kirjallisuuus

Huuskonen, Ilmari (2006) Rasaloukku, Pilot-kustannus Oy, Tampere. 
Juusela, Jyrki (2003) Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936-1939, Atena Kustannus Oy, Jyväskylä.
Pajunen, Jenny (1976) Espanja, sinä nuoruutemme, Gummerus, Jyväskylä.
Tiukkanen, Arto (1998) Vapaa-ajattelu Helsingissä.  Helsingin Vapaa-ajattelijat ry 1936-1996,   Helsingin Vapaa-ajattelijat ry, Helsinki.

Internet-lähteet

Sundström, Kimmo Vanhat kirkostaeronneiden ja vapaa-ajattelijain yhdistykset (29.6.2007)


Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?