|
(Hyväksytty kevätkokouksessa 13.3.2014) Hallinto
ja kokoukset Yhdistyksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana toimi Jouni
Luukkainen, varapuheenjohtajana
hallituksesta eroamiseensa 19.9. asti Kimmo Sundström sekä
sihteerinä
Tapio Tukiainen. Toiminnantarkastajina toimivat Kalevi Korppi ja Hannu Töyri sekä
varatoiminnantarkastajana Juhani Heino. Kimmo Sundström oli jäsenrekisterinhoitaja
ja juhlapuhujayhdyshenkilö. Yhdistyksen kokouksia pidettiin kaksi (kevätkokous 17.1., syyskokous
hiukan myöhässä
4.1.2014) ja hallituksen kokouksia viisi (1.1., sp 4.-8.1., 4.9.,
12.9., 26.12.). Jäsenkirjeitä lähetettiin (postitse) kaksi (1.1., 26.12.) ja sähköisesti yksi
(7.8.). Jäsenistö Vuoden lopussa A- eli aktiivijäseniä oli 9 (10) ja K- eli
kannattajajäseniä 19 (18) eli
yhteensä 28 (28); suluissa vuotta aiemmat luvut. Kotisivu ja puhelinluettelotiedot Yhdistyksen kotisivua www.ateistit.fi hoiti FM Janne Vainio. Sivuston
luomisen suurta
aktiivisuutta kuvannee se, että Mitä uutta? -osastossa on 89
päiväystä vuodelta 2013.
Sivut ovat tunnettuja Vapaa-ajattelijain liittoa koskevista
kriittisistä kannoistaan, uutisistaan
ja artikkeleistaan. Yhdistyksellä on oma sähköpostiosoitteensa ateistit@ateistit.fi. Yhdistyksellä oli Helsingin seudun vuoden 2013 puhelinluettelossa
yhteystiedot: Pääkaupunkiseudun
ateistit ry (Kimmo Sundströmin matkapuhelinnumero, yhdistyksen
posti-, sähköposti- ja verkko-osoitteet). Mielenosoitukset Yhdistys järjesti mielenosoituksen 12.8. Kulosaaren yhteiskoulun
edessä sitä vastaan,
että koulu yhdisti yläkoulussa elämänkatsomustiedon opetuksen
osittain uskonnon opetukseen. Julkaisutoimintaa Jouni Luukkaisella oli kaksi painettua mielipidekirjoitusta. Jari
Hakkaraisella oli yksi
kirjoitus, Jouni Luukkaisella 12 (+3) kirjoitusta, Kimmo
Sundströmillä 78 kirjoitusta
sekä yhdistykseen kuulumattomilla Asko Rantasella, Kim
Sjöströmillä, Raimo Toivosella
ja Janne Vainiolla kullakin yksi kirjoitus yhdistyksen kotisivujen
Uutiset ja artikkelit
-osastossa. Luukkainen, Sundström ja Tukiainen kirjoittivat myös
sanomalehtien verkkoversioiden
keskustelupalstoille tai verkkosanomalehtiin. Puheenjohtaja Jouni Luukkaisen pyrkimykset vaikuttaa uskonnonvapauslainsäädäntöön ja sen käytäntöihin päättäjissä ja
viranomaisissa a) Kantelut a1) Kantelut puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja elämänkatsomustiedon
opetuksesta. Kanteluasia vuosina 2009-2012. Luukkaisen vuonna 2009 tekemät kaksi
kantelua eduskunnan
oikeusasiamiehelle toisaalta puolustusvoimien uskonnollisista
tilaisuuksista, jotka
vastoin perustuslakia olivat pakollisia kirkkoon kuuluville
varusmiehille, ja toisaalta
puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista, jotka olivat pakollisia
kirkkoon kuuluville
varusmiehille ilman, että tästä olisi perustuslain vaatimuksen
mukaisesti säädetty lain
tasolla, sekä sotilaspapeista kelvottomina elämänkatsomustiedon
opettajina ratkaistiin
yhdessä erään vuonna 2008 edellisestä aiheesta tehdyn kantelun
kanssa vuoden 2010
loppupäivinä; uskonnollisten tilaisuuksien osalta puolustusvoimat
tuomittiin. Apulaisoikeusasiamies
pyysi omana aloitteenaan Pääesikunnalta selvityksen sen
toimenpiteistä.
Mutta Pääesikunta ei selvityksessään 1.6.2011 myöntynyt mihinkään muutoksiin Luukkaisen
kanteluiden asioissa. Pyrkiessään vaikuttamaan Pääesikunnan tekeillä olleeseen
selvitykseen Luukkainen kanteli
helmikuussa 2011 uudelleen puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista
tyytymättömänä aiemman kantelunsa ratkaisuun tältä osin sekä myös
puolustusvoimien elämänkatsomustiedon opetuksen kelvottomista järjestelyistä. Hänen
tiedusteltuaan huhtikuussa
2011, eikö kantelua otetakaan tutkittavaksi, tuli sitten hutaistu
vastaus, jossa jäätiin odottamaan Pääesikunnan selvitystä, vaikka selvitystä ei
ollut pyydetty asioista,
joita uusi kantelu koski. Luukkainen jätti sitten lokakuussa 2011 eduskunnan oikeusasiamiehelle
hyvin laajan kirjoituksen,
joka sisälsi vastineen Pääesikunnan selvityksestä sekä
jatkokantelun / uuden
kantelun puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista ja elämänkatsomustiedon
opetuksesta. Pääesikunnan selvitys ja lausunto huhtikuussa 2012 kertoivat
erityisesti elämänkatsomustiedon opetuksesta, ja liitteenä oli elämänkatsomustiedon
opetusmateriaaleja. Luukkainen
antoi vastineensa toukokuussa 2012 ja täydensi sitä kesäkuussa 2012.
Luukkainen
myös pyysi ja sai Maavoimien Esikunnalta lisää näitä
opetusmateriaaleja. Mutta
elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyt siihen nykyisin
oikeutetuillekaan ja opetusmateriaalit
eivät Luukkaista tyydyttäneet, sillä opetus ei ollut selkeästi
tunnustuksetonta
vaan sisälsi asiattomasti kirkollisia piirteitä ja oli ilmeisesti
jopa osittain yhteistä
kirkollisten oppituntien kanssa. Esimerkiksi sekulaarista
sotilasvakuutuksesta ei ollut
lainkaan omaa opetustaan, vaan kaikki taustamateriaali oli kirkollista,
sotilasvalasta
lähtevää. Näin myös elämänkatsomustiedon opetuksesta
yksinoikeudella vastaavat sotilaspapit
osoittautuivat pätemättömiksi ja väärin asennoituneiksi tähän
tehtäväänsä,
vaikka apulaisoikeusasiamiehen aiempi ratkaisu (joulukuussa 2010)
katsoikin, että sotilaspapit
ovat muka kelvollisia elämänkatsomustiedon opettajiksi jopa
puuttuvista alan
opinnoista huolimatta. Luukkainen laatikin vastineelleen jatkon
elokuussa 2012. Kanteluasia vuonna 2013: ratkaisu. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies
Jussi Pajuoja
antoi 30.12.2013 uuden ratkaisun. Hän totesi uudestaan, vastoin
puolustusvoimien kantaa,
että kirkollisiin tilaisuuksiin (eli siis varsinaiseen uskonnon
harjoittamiseen) osallistuminen
ei voi olla pakollista myöskään valtionkirkkoihin kuuluville
varusmiehille.
Tällä kertaa hän myös totesi, aiemman päinvastaisen ratkaisunsa
siis korjaten, että kirkollisten
oppituntien sijasta valtionkirkkoihin kuuluvien varusmiesten on voitava
valita elämänkatsomustiedon opetus; hän ei kertonut aiemmasta
virheestään. Hänen voi myös katsoa yhtyneen vaatimukseen elämänkatsomustiedon opetuksen
paremmista järjestelyistä. Luukkainen oli vaatinut, että elämänkatsomustiedon opetuksen
sekulaari luonne on säilytettävä, vaikka opetukseen saisi osallistua kirkkoon kuuluvia
varusmiehiä. Valitettavasti apulaisoikeusasiamies esitti lisäksi harkittavaksi
Maanpuolustuskorkeakoulun
lausunnon ehdotusta, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon
oppitunneista luovutaan, jolloin varusmiehille suunnattujen etiikkaa,
ihmissuhdetaitoja
sekä psyykkistä hyvinvointia käsittelevien oppituntien sisällön ja
toteutuksen tulisi
olla sellainen, että kaikki varusmiehet uskonnollisesta vakaumuksesta
riippumatta voivat
opetukseen osallistua. (MPKK:n lausunto oli lisäksi katsonut
sotilaspapit sopiviksi
yhteisopetuksen toteuttamisesta vastaamaan.) Mutta viittauskin
uskonnolliseen
vakaumukseen, jollaista ateisteilla ei edes ole, on pelottava:
kyseessä olisi
sotilaspappien vetämä uskontoinen etiikka, joka loukkaisi ateistien
perus- ja
ihmisoikeuksia. Vastineessaan lausuntoon Luukkainen olikin siksi
torjunut ehdotuksen. Vuoden 2014 puolella kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoi
haastatteluissaan ja kirjoituksissaan,
että puolustusvoimat mukautuu apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun.
Kuten
samalla paljastui, Pääesikunta suunnittelee ikävä kyllä juuri
tuollaista kristilliseen etiikkaan,
kuten kymmeneen käskyyn viittaavaa yhteistä opetusta. Se on hänen
mukaansa
ainakin yksi mahdollisuus, mutta toisaalta mistään muista
opetusmahdollisuuksista hän
ei ole kertonut. a2) Kantelu Kulosaaren yhteiskoulun elämänkatsomustiedon ja uskonnon
yhteisopetustunneista. Luukkainen kanteli 1.4. päivätyssä ja 2.4. jätetyssä kantelussa
eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että lehtitietojen mukaan
helsinkiläinen kaupungin
sopimuskouluna toimiva yläkoulusta ja lukiosta koostuva yksityinen
Kulosaaren
yhteiskoulu yhdistäisi yläkoulussa osittain eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksen
syksystä 2013 alkaen. Kantelun mukaan se on perusopetuslain opetuksen sisältöä
koskevan 11 §:n sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta
koskevan 13 §:n vastaista.
Kantelussa tätä pidettiin virheellisenä erityisesti siksi, että
muutos pakottaisi
uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomatkin uskonnonopetukseen vastoin
sitä, että
koulussa opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon
valtioneuvoston tuntijakoasetuksen
mukaan; tieteelle luonto on koko todellisuus toisin kuin uskonnoille ja
niiden opetukselle. Kanteluun tuli vastaus 5.4., että oikeusasiamies ei voi puuttua asiaan
sen ollessa koulussa
vasta vireillä. Vastauksessa sanottiin, että rehtori Lauri Hallan
puhelimitse 4.4.
antamien tietojen mukaan mahdolliset muutokset uskonnon ja
elämänkatsomustiedon
opetusjärjestelyihin koulussa olivat vasta suunnitteluvaiheessa.
Kuitenkin, kuten jälkikäteen ilmeni, koulun johtokunta oli tehnyt jo 5.3. ratkaisevan päätöksen, että kaikkien
koulussa opetettavien katsomusaineiden opetusjärjestelyjä muutetaan
1.8. lukien siten,
että eri aineet opetetaan [peruskoulussa] soveltuvin osin samassa
tilassa. Luukkainen päätti kannella uudestaan opetuksen alettua. Luukkainen
sai 14.8. rehtori
Hallalta johtokunnan 7.5. päättämät peruskoulun uskontojen ja
elämänkatsomustiedon
muutetut, 1.8. käyttöön otetut opetussuunnitelmat sekä 20.8.
johtokunnan pöytäkirjojen otteen. Uusi kantelu on valitettavasti monien viivästyksien tähden edelleenkin
kesken. Kulosaaren hankkeeseen on vaikuttanut uskonnondidaktiikan professori
Arto Kallioniemen
ehdotukset kaikille pakollisesta uskontotiedosta, jota taas
yhdistyksemme voimakkaasti
vastustaa Suomen itsenäisyyden ajan suurimpana uhkana ateistien
ihmisoikeuksille,
paluuna aikaan ennen vuoden 1922 uskonnonvapauslakia. Uskontotieto
liittyy
uskonnon opetuksen ongelmiin, joita ei ole elämänkatsomustiedon
opetuksella ja joiden
ratkaisemiseen ei saa uhrata elämänkatsomustiedon opetusta. Rehtori
oli tavannut
Kallioniemen, ja Kallioniemi aikoo ryhmineen seurata Kulosaaren
opetusta. Kantelu
keskittyykin siksi tarkastelemaan laajasti erilaisia
uskontotietoehdotuksia ja muita toimia
ateisteja ja elämänkatsomustiedon oppilaita ja opiskelijoita vastaan.
Kantelussa käsitellään myös laajasti koulun opetussuunnitelmaa. b) Yhdistyksen kannanotot b1) Yhdistyksen kannanotto esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden
2016 luonnoksesta. (Esiopetus on perusopetusta edeltävä vuosi; siihen
osallistumisesta
on tulossa pakollista.) Luukkainen kirjoitti syyskuussa luonnoksesta
Opetushallituksen
sivuille yhdistyksen nimissä 12 tiivistä kommenttia, joista 11
julkaistiin.
Luukkainen lähetti lokakuussa Opetushallitukselle yhdistyksen nimissä
perusteellisen
oma-aloitteisen lausunnon. Opetushallitus tekee päätöksen
esiopetuksen opetussuunnitelman
perusteista ennen vuoden 2014 loppua. Esiopetukseen ehdotetaan yhteistä katsomuskasvatusta, mutta se
loukkaisi
ateistien perus- ja ihmisoikeuksia ja olisi perusopetuslakiin
perustumattomana sen vastainen. Esiopetuksessa on nykyisin kulttuurista
katsomuskasvatusta,
mutta siitä on eristetty tunnustuksellisimmat osat
uskontokasvatukseen, jolle taas on
vaihtoehtona elämänkatsomustietokasvatus. Yhdistyksemme vaati tätä
ET-vaihtoehtoa säilytettäväksi. Itse asiassa kaikki katsomuskasvatus olisi
hylättävä; luonnoksen mukainen
sekulaari eettinen kasvatus riittäisi. Luonnoksen mukaan katsomuskasvatuksessa tutustumisen kohteena ovat
lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset; kaikille lapsille
katsomuksesta riippumatta
tarjotaan mahdollisuus saada tietoa erilaisista katsomuksista ja niiden
perinteistä; ja
opetus liitetään arjen asioihin, juhliin ja ajankohtaisiin
tapahtumiin, joilla on uskonnollisia
ja katsomuksellisia merkityksiä. Tämä kaikki kuitenkin viittaa juuri
uskonnollisiin
katsomuksiin, uskonnollisiin perinteisiin ja uskonnollisiin juhliin.
Siis nykyinen uskontokasvatus
vain siirrettäisiin uuteen katsomuskasvatukseen, mutta pakotettuna
kaikille. Luonnoksen mukaan katsomuskasvatuksessa uskonnottomuutta voidaan
tarkastella muiden
katsomusten rinnalla. Se voidaan siis myös täysin ohittaa ja
keskittyä vain luterilaisuuteen. Luonnoksen mukaan lähtökohtana on, että esiopetuksessa lapsi
osallistuu kaikkeen toimintaan.
Luukkainen vaati tähän lisättäväksi: "mahdollisesti
katsomuskasvatusta
lukuunottamatta". Sillä kuinka muutoin voitaisiin luonnoksen lupauksen
mukaisesti
toimia yhteistyössä lasten huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa,
katsomuksia ja
arvoja kunnioittaen? Luonnos vaikenee siitä, millaista toimintaa järjestetään lapsille,
jotka eivät katsomuskasvatukseen jolloinkin osallistu, kuten vaikkapa
nykyisiin kirkossakäynteihin. Luonnoksen mukaan lasta ohjataan huomaamaan kulttuurien ja katsomusten
yhteneväisyyksiä. Mutta luontoa koko todellisuutena pitävällä ateismilla
ja uskomuksille rakentuvilla
uskonnoilla ei ole yhtenevyyksiä; katsomuksista riittäisivätkin
niiden nimet. Luonnoksen mukaan opetus vahvistaa lapsen katsomuksellista
identiteettiä sekä rohkaisee
ilmaisemaan sitä. Mutta haluaako Opetushallituksen työryhmä saada
lapsen todella
ilmaisenaan, että hän pitää uskontoja hölynpölynä? Miksi lapsi
sitten joutuisi seuraamaan
sellaista hölynpölyä? Ehkäpä työryhmä onkin laskelmoinut, että
uskontoinen
opetus nujertaa alunperin uskonnottoman lapsen vastarinnan tai saa
lapsen tyytymään
uskonnottoman katsomuksensa ilmaisemiseen vain hiljaa mielessään. Opetushallitus aikoisi siis toteuttaa eri tahojen ajaman uskontotiedon
esiopetuksessa
katsomuskasvatuksen nimellä ja vieläpä pelkkänä
opetussuunnitelma-asiana ja uskonnottomuuden
kutakuinkin täysin unohtaen. Yhdistys vastustaa kaikkia ehdotuksia
yhteisestä uskontotiedosta. Hallituksen päätökseen 29.11.2013 rakennepoliittisen ohjelman
toimeenpanosta sisältyy,
että oppivelvollisuus alkaisi 6-vuotiaana alkavalla esiopetuksella.
Hallituksen esitys
annetaan budjettilakina 2014 ja lainsäädäntö tulee voimaan 1.1.2015. Vuonna 2014 yhdistys pystyy uudestaan puuttumaan esiopetuksen
katsomusopetukseen,
nimittäin kantelulla Opetushallituksen annettua esiopetuksen
opetussuunnitelman perusteista
päätöksensä ja lausunnolla eduskunnan käsitellessä
lainsäädäntöä esiopetuksen
velvoittavuudesta sekä ehkäpä myös kannanotolla hallituksen
valmistellessa lakiesitystään. b2) Todistajanvakuutus. Oikeusministeriön asettama Todistelutoimikunta
ehdotti
vuonna 2012 mietinnössään, että todistajan ja asiantuntijan Jumalan
kautta antamasta
valasta luovuttaisiin ja kaikki antaisivat jatkossa vakuutuksen kunnian
ja omantunnon
kautta. Yhdistyksemme antoi 26.11.2012 (aivan ajoissa; itse asiassa
ensimmäisenä)
lausunnon, jossa tätä kannatettiin ja samalla vaadittiin, että
ehdotetussa nykyisen mukaisessa
vakuutuksen kaavassa "Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja
omantuntoni
kautta" epämääräinen sana "kunnian" täsmennetään muotoon
"kunniani". Mutta
lausuntoa ei jostain syystä mainittu kesäkuussa mietinnön
lausuntokoosteessa. Asian
valmistelija ottaa lausunnon kuitenkin huomioon. Unohdus on silti
ikävä, sillä lausuntokooste
toimitetaan nyt puutteellisena asian käsittelevälle eduskunnan
lakivaliokunnalle,
jolle yhdistyksen on siksi vuonna 2014 tarvittaessa annettava
pyytämätön lausunto. Kimmo Sundströmin kirjoitussarja vaihtoehtoisista hautausmaista Kimmo Sundström jatkoi yhdistyksen kotisivun Uutiset ja artikkelit
-osastossa vaihtoehtoisia
hautausmaita koskevaa artikkelisarjaansa. Seuraava on hänen laatimansa
tämän
sarjan esittely. i) Tutkimuskohde. Hautausmaakirjoitukset pohjautuvat kirjoittajan
selvitykseen
Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007). Tässä vaihtoehtoisilla
hautausmailla tarkoitetaan
kaikkia muita kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen
ortodoksisen
kirkon hautausmaita. Toistaiseksi kirjoituksissa on käsitelty vasta
osaa tutkimuskohteesta,
yksityisiä hautausmaita. Näiden omistajina ja ylläpitäjinä
toimivat ainakin
aatteelliset yhdistykset, uskonnolliset yhdyskunnat, uskonnollisten
yhdyskuntien seurakunnat, säätiöt, osakeyhtiöt ja yksityishenkilöt. Kirjoituksissa kerrotaan hautausmaiden sijainnista, syntysyistä ja
-ajasta, kiinteistötiedoista,
rakennuksista ja varustuksista, toiminnan laajuudesta, sen
organisoinnista ja
rahoituksesta, ylläpitäjästä ja toimivista yksityishenkilöistä,
haudoista ja hautamuistomerkeistä sekä muustakin aiheeseen liittyvästä. ii) Lähteet.
Lähteinä käytetään opetusministeriön ja lääninhallitusten arkistoja
(Kansallisarkisto,
maakunta-arkistot), ylläpitäjien omia arkistoja, Maanmittauslaitoksen
ja
kaupunkien karttoja, kiinteistötietojärjestelmän (kiinteistö-,
lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri)
tietoja, kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, haastatteluja ja muita
lähteitä. Kohteissa käydään paikan päällä maasto- ynnä muiden tietojen
sekä
ajantasaisten valokuvien
hankkimiseksi. iii) Matkat. Tähän mennessä tutkimuskohteita on ollut koko maassa
Ahvenanmaata
lukuun ottamatta. Matkat - tuhansia kilometrejä - on tehty
lentokoneella, junalla,
linja-autolla, henkilöautolla, taksilla, peukalokyydillä ja kävelemällä. iv) Sarja. Yksityisiä hautausmaita ei ole tässä laajuudessa järjestelmällisesti aikaisemmin
tutkittu. Opetusministeriöllä, aluehallintovirastoilla,
Maanmittauslaitoksella tai
kenelläkään muullakaan ei ole tietoa, kuinka paljon yksityisiä
hautausmaita on, missä
ne sijaitsevat ja kenen omistamia tai ylläpitämiä ne ovat. Sarjassa on julkaistu toistaiseksi vuonna 2007 yksi kirjoitus, vuonna
2012 17 kirjoitusta
ja vuonna 2013 21 kirjoitusta eli yhteensä 39 kirjoitusta (yksi
niistä kertoo toteutumatta jääneestä hautausmaasta). Sarja jatkuu vuonna 2014. v) Vuosina 2007 ja 2012-2013 ilmestyneet hautausmaakirjoitukset.
Kirjoitukset
julkaisujärjestyksessä: Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007)
Martakummun hautausmaa Kittilässä (5.9.2012)
Väinölän hautausmaa Siikajoella (25.9.2012)
Piehingin hautausmaa Raahessa (26.9.2012)
Rahjan hautausmaa Kalajoella (27.9.2012)
Kauhajoen Rauhanmaa (3.10.2012)
Poronkankaan hautausmaa Jurvassa (4.10.2012)
Kurikan Vapaaseurakunnan ja Kurikan Helluntaiseurakunnan hautausmaa
Kurikassa
(5.10.2012)
Laihian vapaahautausmaa (15.10.2012)
Isonkyrön vapaahautausmaa (16.10.2012)
Ristinummen hautausmaa Marttilassa (29.10.2012)
Varmon hautausmaa Kesälahdella (27.11.2012)
Vallan nummen hautausmaa Humppilassa (30.11.2012)
Karinaisten Rauhamaa (2.12.2012)
Merikarvian Rauhanmaa (4.12.2012)
Merikarvian Lepomaa (5.12.2012)
Jämsän helluntaiseurakunnan hautausmaa Jämsässä (18.12.2012)
Kuusankosken Lepola (27.12.2012)
Forssan Rauhanmaa (11.5.2013)
Karkkilan Lepola (17.5.2013)
Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa (24.5.2013)
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa (4.6.2013)
Santalan hautausmaa Hangossa (7.6.2013)
Käpylän hautausmaa Suonenjoella (11.6.2013)
Joensuun Rauhanmaa (20.6.2013)
Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013)
Vapaitten kristittyjen hautausmaa Lapualla (4.7.2013)
Seinäjoen vapaaseurakunnan ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan
hautausmaa Seinäjoella
(10.7.2013)
Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetyksen hautausmaa Laviassa
(24.7.2013)
Lauttakankaan hautausmaa Jämijärvellä (1.8.2013)
Villalan metodistihautausmaa Lappeenrannassa (9.8.2013)
Keltnummen hautausmaa Eurassa (5.9.2013)
Kihniön Vapaaseurakunnan hautausmaa Kihniössä (11.9.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Kuopiossa (27.9.2013)
Ilmajoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Ilmajoella (7.10.2013)
Honkajoen Rauhanmaa (25.10.2013)
Vapaa-ajattelijain hautausmaa Jyväskylässä (3.11.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Tervossa (19.11.2013)
Islamilainen hautausmaa Jyväskylässä (12.12.2013) Tähän sarjan esittelyyn voi lisätä huomautuksen, että
vapaa-ajattelijain hautausmaista käsittelemättä ovat vielä Kemin ja Kolarin hautausmaat. Aihe on yllättävästi ajankohtainen sikäli, että valtiovarainministeriön työryhmä viittasi
lokakuussa 2013 muistiossaan Evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten
seurakuntien
sekä muiden uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista
tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen yksityisiin hautausmaihin: "Tarkkoja
tilastotietoja eri tahojen
ylläpitämille hautausmaille haudattujen määristä ei ole
saatavissa, mutta muille kuin
evankelisluterilaisille hautausmaille haudattujen osuuden voidaan
arvioida olevan noin
1-2 prosentin luokkaa." Sundströmin hautausmaa-artikkelit
sisältävät kyllä puolestaan
arvion vuosittain kullekin hautausmaalle haudattavista vainajista tai kätkettävistä tuhkista. Ateistien hautausmaat Ateistit tarvitsevat oman/omat hautausmaansa pääkaupunkiseudulle.
Hautaustoimilain
vaatimat kirkon ylläpitämät tunnustuksettomat hauta-alueet eivät
meille käy. Merellinen
tuhkanripottelualue ei taas ratkaisuksi riitä. Vuonna 2013 monet muut
asiat
olivat kuitenkin tätä kysymystä kiireisempiä. Asian hoitaminen
vaatisi rahaa, vaivaa,
aikaa ja taitoa; maa-alueita kyllä olisi. Juhlapuhujien tuki Yhdistys tuki kulukorvausten muodossa Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäseniä, pääkaupunkiseudulla
toimivia puhujia ja harkinnanvaraisesti muitakin, kuitenkin erityisesti
aloittelevia puhujia (enintään 70 euroa/puhe ja enintään 10
puheesta kalenterivuodessa/henkilö). Jäsenmaksut Jäsenmaksut olivat A- eli aktiivijäseneksi hyväksytyltä 33 euroa ja
K- eli kannattajajäseneltä 35 euroa. Yhdistys tilasi jäsenmaksuun sisältyvänä Vapaa
Ajattelija -lehden jäsenelle. Talous Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli tasapainoinen. Tuloslaskelma oli
1875,00 euroa
ylijäämäinen. Tase 31.12.2013 oli 4349,70 euroa. Yhdistyksen talous perustuu jäsenmaksujen
ohella lahjoituksiin sekä ajoittain myös palkkatukeen.
|