(Hyväksytty kevätkokouksessa 17.1.2013)

Hallinto ja kokoukset

Yhdistyksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana toimi Jouni Luukkainen, varapuheenjohtajana Kimmo Sundström sekä sihteerinä Tapio Tukiainen. Toiminnantarkastajina toimivat Kalevi Korppi ja Hannu Töyri sekä varatoiminnantarkastajana Juhani Heino. Kimmo Sundström oli jäsenrekisterinhoitaja ja juhlapuhujayhdyshenkilö.

Yhdistyksen kokouksia pidettiin kaksi (kevätkokous 26.4., syyskokous 29.12.) ja hallituksen kokouksia kolme (1.1., 15.4., 20.12. - hallituksen järjestäytymiskokous oli 1.1.2013). Jäsenkirjeitä lähetettiin (postitse) kolme (15.4., 20.12., 31.12.) ja sähköisesti yksi (10.1.).

Jäsenistö

Vuoden lopussa A-jäseniä oli 10 (11) ja K-jäseniä 18 (32) eli yhteensä 28 (43); suluissa vuotta aiemmat luvut.

Kotisivu ja puhelinluettelotiedot

Yhdistyksen kotisivua www.ateistit.fi hoiti FM Janne Vainio. Sivuston luomisen suurta aktiivisuutta kuvannee se, että Mitä uutta? -osastossa on 77
päiväystä vuodelta 2012. Sivut ovat tunnettuja Vapaa-ajattelijain liittoa koskevista kriittisistä kannoistaan, uutisistaan ja artikkeleistaan.

Yhdistyksellä on oma sähköpostiosoitteensa ateistit@ateistit.fi.

Yhdistyksellä oli Helsingin seudun vuoden 2012 puhelinluettelossa yhteystiedot: Pääkaupunkiseudun ateistit ry (Kimmo Sundströmin puhelinnumero, yhdistyksen posti-, sähköposti- ja verkko-osoitteet) ja (viimeistä kertaa) Uskonnottomat juhlapuheet (viite ks. Pääkaupunkiseudun ateistit ry, Kimmo Sundströmin puhelinnumero).

Julkaisutoimintaa

Jouni Luukkaisella oli kolme painettua mielipidekirjoitusta. Jouni Luukkaisella oli 13 (+2), Kimmo Sundströmillä 66, Tapio Tukiaisella yksi sekä yhdistykseen kuulumattomalla Raimo Toivosella kuusi kirjoitusta yhdistyksen kotisivujen Uutiset ja artikkelit -osastossa. Luukkainen, Sundström ja Tukiainen kirjoittivat myös sanomalehtien verkkoversioiden keskustelupalstoille tai verkkosanomalehteen.

Puheenjohtaja Jouni Luukkaisen pyrkimykset vaikuttaa uskonnonvapauslainsäädäntöön ja sen käytäntöihin päättäjissä ja viranomaisissa

a) Kantelut

a1) Kantelu Turun päivänavauskäytännöstä. Luukkainen kanteli tammikuussa 2011 eduskunnan oikeusasiamiehelle Turun päivänavauskäytännöstä. Kantelussa pidettiin virheellisenä sitä, että lehtitiedon perusteella Turun peruskouluissa ja lukioissa pidetään sellaisia uskonnollisia päivänavauksia, joista vastoin perustuslakia ja Opetushallituksen ohjeita kukaan ei saa omantunnonsyistä vapautusta; mukamas "yksi virsi ei vielä tee päivänavauksesta uskonnollista".

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja oli vastauksessaan 31.12.2012 kantelijan kanssa samaa mieltä siitä, että kyseinen sivistystoimen toimialajohtaja Timo Jalosen tulkinta Opetushallituksen tiedotteista oli väärä. Turussa kaiketi olikin aina toimittu oikein Jalosesta huolimatta, mutta viimeistään kantelu ja sen uutisointi tuoreeltaan Turun Sanomissa varmisti tämän.

a2) Kantelu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä hautarauhan rikkomisen asiassa. Jouni Luukkainen teki 5.3.2010 rikosilmoituksen
hautaamattoman ruumiin pahennusta herättävän käsittelyn muodossa tehdystä hautarauhan rikkomisesta. Aslak Veisiö, joka ei kuulunut
mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka oli alakoulussa itse valinnut elämänkatsomustiedon opetuksen uskonnonopetuksen sijasta, joka oli allekirjoittanut Vapaa-ajattelijain liiton verkkoadressin valtion ja kirkon erottamiseksi ja joka oli yhdistyksemme Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n jäsen vielä hiukan yli vuosi ennen surullisen varhaista kuolemaansa, siunattiin hautaan 3.5.2008 ev.-lut. kirkon menoin vastoin hautaustoimilain vaatimusta kunnioittaa vainajan katsomusta ja (oletettujakin) toiveita vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä. Kauniissa ja satuttavassa kuolinilmoituksessa ilmaisu "Siunaus toimitettu" särähti pahasti.

Hallituksen esitykseen hautaustoimilaiksi sisältyi viittaus rikoslakiin, ja opetusministeriön vastine eduskunnan hallintovaliokunnalle Vapaa-ajattelijain
liiton kirjallisesta asiantuntijalausunnosta vahvisti tämän yhteyden. Rikosilmoitus perustui siihen, mutta se ei siis kuitenkaan syntynyt heti.

Luukkaisen pantua Veisiön kohtalon ja hänen ruumiinsa väärän kohtelun merkille kävi ilmi, että yhdistyksemme jäsenyyttä aikanaan hakenut Eero Antero Moilanen (s. 24.10.1951) Suomussalmelta oli kuollut jo ennen kuin hänet tästä tietämättämme oli hyväksytty jäseneksi, että hän ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan ja että tästä huolimatta hänet oli pappi siunannut hautaan. Moilasen tapaus oli tiedon siitä saatuamme jo
rikosoikeudellisesti vanhentunut, sillä siitä oli silloin kulunut jo yli kaksi vuotta.

Mutta lehdistä paljastui vuoden 2009 lopussa toinen tapaus, johon Luukkainen tarttui. Ev.-lut. kirkkoon liittyneen entisen muslimin itselleen toivomissa kristillisissä hautajaisissa Malmin hautausmaalla haudalle saapui vainajan muslimisukulaisten kutsuma imaami toimittamaan islamilaisen hautausseremonian. Luukkaisen mielestä siinä meneteltiin hautaustoimilain vastaisesti ja rikottiin hautarauhaa hautaamattoman ruumiin pahennusta herättävän käsittelyn muodossa. Nyt Luukkainen teki rikosilmoituksen.

Tapauksen ennakkoluonteisuuden tähden ilmoitukseen oli välttämätöntä laatia seikkaperäinen lakiperustaosa, jossa Luukkainen erityisesti tarkasteli kolmea oikeuskanslerille tekemäänsä kantelua ja niiden kelvottomia hylkääviä ratkaisuja. Ensimmäinen kantelu joulukuussa 2004 koski ev.-lut. kirkon kirkkojärjestyksen käytäntöä siunata kirkkoon kuulumaton vainaja hautaan ilman, että vainaja olisi jättänyt sellaiselle poikkeukselliselle toimelle todistusvoimaista eli siis kirjallista lupaa joko toivomuksen tai suostumuksen muodossa. Kaksi muuta kantelua maaliskuussa 2005 ja kesäkuussa 2005 koskivat Aasian tsunamin löydettyjen ja alustavasti tunnistettujen suomalaisten kuolonuhrien "ekumeenisia muistohetkiä" Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja "matkaansaattohartauksia" Thaimaassa Phuketin lentoasemalla, nämä uskonnolliset toimet kun kohtasivat kirkkoon kuulumattomiakin vainajia. Tämä uskonnottomia vainajia koskevien väärien käytäntöjen analysointi antoi sellaisenaan periaatteet myös tuon ainakin muodollisesti luterilaiseksi kääntyneen entisen muslimin tapauksen analysointiin.

Malmin tapauksesta oli kuitenkin jo tehty rikosilmoituksia, ja tapausta tutkittiin uskonrauhan rikkomisena itse vainaja siten sivuuttaen. Luukkaisen oli tyytyminen siihen. (Vuonna 2011 asiassa tehtiin syyttämättäjättämispäätökset kaikkien osalta.)

Malmin tapauksesta tehdyssä rikosilmoituksessa nähty vaiva antoi kuitenkin Luukkaiselle tien edetä Veisiön tapauksessa.

Mutta rikoskomisario Ilkka Juola teki 9.3.2010 tutkinnan päätöksen, että (Aslak Veisiön) asiassa ei ole syytä epäillä rikosta ja että esitutkintaa ei aloiteta.

Tapauksen luonteen tähden Luukkainen teki sitten 23.3.2010 Aslak Veisiön tapauksesta rikosilmoituksen Valtakunnansyyttäjänvirastolle. Mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen vastaus 25.3.2010 oli, että Luukkaisen kirjoitus ei antanut aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin.

Luukkainen teki lopulta 29.2.2012 eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun, jossa piti virheellisenä Juolan päätöstä jättää esitutkinta toimittamatta ja Kalskeen päätöstä jättää määräämättä esitutkinta toimitettavaksi. Mutta vastaus 6.3.2012 oli, että asiaa ei ryhdytä tutkimaan.

Vielä ei siis saanut ansaitsemaansa tuomiota oikeuskansleri Paavo Nikulan ihmettely, mikä merkitys olisi annettava vainajan "katsomukselle" ja laajemmalle kuin elossa olevien ihmisyksilöiden kohteluun vaikutuksensa ulottavalle perustuslain säännökselle ihmisarvon loukkaamattomuudesta ja siihen sisältyvästä yksilön oikeudesta määrätä itsestään ja asioistaan. Katsomustaan ja itsemääräämisoikeuttaan arvostava ihminen tietää kyllä, että Nikulan ihmettely ei ole kestävällä pohjalla.

a3) Kantelut elinluovutuskäytännöistä. Elinluovutuksia koskeva kudoslaki muuttui elokuun 2010 alussa niin, että aivokuolleen vainajan elimiä saadaan irrottaa luovutusta varten vainajan joko nimenomaisella tai oletetulla suostumuksella eli jos siis vainaja ei ollut kieltänyt toimenpidettä. Mutta lääkärit kuitenkin sanomalehdissä kertoivat, että he edelleenkin ottavat - vastoin lain muutoksen tarkoitusta - vainajan omaisten mahdollisen vastustavan kannan huomioon. Kysymyksellä on yhteytensä vaatimukseemme, että samalla tavalla kirkkoon kuulumattoman vainajan on voitava saada luottaa johdonmukaisuuteen ja tulla haudatuksi kirkottomasti, ellei hän sitten ollut poikkeuksellisesti jättänyt kirjallista toivomusta tai suostumusta kirkollisesti haudatuksi tulemisesta. Itse asiassa ihmisen itsemääräämisoikeuden ulottumista kuoleman ylikin perusteltiin kudoslain muutoksessa juuri viittauksella hautaustoimilakiin.

Luukkaisen kanneltua tästä asiasta vuonna 2010 kaksi kertaa turhaan eduskunnan oikeusasiamiehelle hän sitten kanteli asiasta vuonna 2011 Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valviralle, joka kuitenkin siirsi kantelun sosiaali- ja terveysministeriölle, jolle Luukkainen myös täydensi kirjoitustaan. Ongelmana oli, että ministeriön edustaja oli jo aiemmin tuntunut antaneen väärin menetteleville lääkäreille periksi.

Ministeriö vastasi heinäkuussa, mutta mihinkään korjauksiin lähtemättä. Vastaus vain totesi, että kannella voisi konkreettisissa tapauksissa. Toisaalta potilaskohtaisiin tietoihin eivät ulkopuoliset pääse käsiksi.

a4) Kantelut puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Luukkaisen vuonna 2009 tekemät kaksi kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle toisaalta puolustusvoimien uskonnollisista tilaisuuksista, jotka vastoin perustuslakia olivat pakollisia kirkkoon kuuluville varusmiehille, ja toisaalta puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista, jotka olivat pakollisia kirkkoon kuuluville varusmiehille ilman, että tästä olisi perustuslain vaatimuksen mukaisesti säädetty lain tasolla, sekä sotilaspapeista kelvottomina elämänkatsomustiedon opettajina ratkaistiin yhdessä erään vuonna 2008 edellisestä aiheesta tehdyn kantelun kanssa vuoden 2010 loppupäivinä; uskonnollisten tilaisuuksien osalta puolustusvoimat tuomittiin. Apulaisoikeusasiamies pyysi Pääesikunnalta selvityksen sen toimenpiteistä. Mutta Pääesikunta ei selvityksessään 1.6.2011 myöntynyt mihinkään muutoksiin Luukkaisen kanteluiden asioissa.

Pyrkiessään vaikuttamaan Pääesikunnan tekeillä olleeseen selvitykseen Luukkainen kanteli helmikuussa 2011 uudelleen puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista tyytymättömänä aiemman kantelunsa ratkaisuun tältä osin sekä myös puolustusvoimien elämänkatsomustiedon opetuksen kelvottomista järjestelyistä. Hänen tiedusteltuaan huhtikuussa 2011, eikö kantelua otetakaan tutkittavaksi, tuli sitten hutaistu vastaus, jossa jäätiin odottamaan Pääesikunnan selvitystä, vaikka selvitystä ei ollut pyydetty asioista, joita uusi kantelu koski.

Luukkainen jätti sitten lokakuussa 2011 eduskunnan oikeusasiamiehelle hyvin laajan kirjoituksen, joka sisälsi vastineen Pääesikunnan selvityksestä sekä jatkokantelun / uuden kantelun puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista ja elämänkatsomustiedon opetuksesta.

Pääesikunta antoi selvityksensä ja lausuntonsa 20.4.2012. Lausunto kertoi erityisesti elämänkatsomustiedon opetuksesta, ja liitteenä oli elämänkatsomustiedon opetusmateriaaleja. Luukkainen antoi vastineensa toukokuussa ja täydensi sitä kesäkuussa. Luukkainen myös pyysi ja sai Maavoimien Esikunnalta lisää näitä opetusmateriaaleja. Mutta elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyt siihen nykyisin oikeutetuillekaan ja opetusmateriaalit eivät Luukkaista tyydyttäneet, sillä opetus ei ollut selkeästi tunnustuksetonta vaan sisälsi asiattomasti kirkollisia piirteitä ja oli ilmeisesti jopa osittain yhteistä kirkollisten oppituntien kanssa. Esimerkiksi sekulaarista sotilasvakuutuksesta ei ollut lainkaan omaa opetustaan, vaan kaikki taustamateriaali oli kirkollista, sotilasvalasta lähtevää. Näin myös elämänkatsomustiedon opetuksesta yksinoikeudella vastaavat sotilaspapit osoittautuivat pätemättömiksi ja väärin asennoituneiksi tähän tehtäväänsä, vaikka apulaisoikeusasiamiehen aiempi ratkaisu (joulukuussa 2010) katsoikin, että sotilaspapit ovat muka kelvollisia elämänkatsomustiedon opettajiksi jopa puuttuvista alan opinnoista huolimatta. Luukkainen jatkoikin vastinettaan elokuussa.

Luukkaisen uusien kanteluiden käsittely on edelleenkin kesken. Apulaisoikeusasiamiehen olisi korjattava Luukkaisen aiemmista kanteluista vuoden 2010 lopussa antamaansa ratkaisua sen kelvottomalta osaltaan.

Puolustusvoimia koskevat Luukkaisen kantelut vuosina 2009-2012 koostuvat 148 sivusta 15 eri kirjoituksessa.

b) Yhdistyksen kannanotot

b1) Perusopetuksen tuntijako. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä (pj Eeva-Riitta Pirhonen) jätti 24.2. muistionsa esityksestään
valtioneuvoston asetukseksi perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetuksen tuntijaosta.

Jo tammikuussa Luukkainen jätti työryhmälle kannanottonsa, että elämänkatsomustiedon opetusta ei tule avata enemmistökirkkoon kuuluville peruskoulun oppilaille (ja lukion opiskelijoille), sillä muutoin opetuksen tunnustuksettomuudelle koituu liian suuri vaara kirkon kuitenkin halutessa vaikuttaa opetuksen sisältöön opetukseen osallistuviin jäseniinsä vedoten. Syy kannanotolle oli opetusministeri Jukka Gustafssonin mukaileva vastaus kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon kirjalliseen kysymykseen, jossa avaamista vaadittiin (enemmistön) yhdenvertaisuuden tähden. Mutta yhdenvertaisuudessa tärkeämpää on uskonnottoman vähemmistön syrjimättömyys. Kannanoton mukaan oikea ratkaisu olisi, että 12-vuotias saisi erota kirkosta omalla päätöksellään ja että hän tällöin tulisi siirretyksi elämänkatsomustiedon opetukseen, jollei toisin halua.

Maaliskuussa yhdistys antoi varsinaisen lausuntonsa työryhmän työstä. Lausunnossa vaadittiin, että uskonnonopetuksen tuntimäärää vähennetään mutta ilman minkäänlaista tilalle tuotavaa kaikille yhteistä ja pakollista katsomusopetusta, siis sellaista kuin (uskontoinen) etiikka edellisen tuntijakotyöryhmän (pj Timo Lankinen) ehdotuksessa. Lausunnossa myös vaadittiin, että perusopetusasetuksessa on toteutettava edellisen työryhmän ehdotus päivänavausten järjestämispakon poistosta, sillä sitä ei edes vastustettu yhdessäkään aiemmassa lausunnossa ja toisaalta aiempi lausuntomme sitä kannatti.

Aikuisten perusopetuksen tuntijakoasia lykättiin, jolloin syntyi vaara, että suosittu elämänkatsomustiedon opetus lakkautetaan ja tilalle tulee kaikille pakollinen uskontotieto tai uskontoinen etiikka Lankisen työryhmän ehdotuksen mukaisesti.

Valtioneuvosto antoi asetuksensa 6.7.; päivänavauksiin ei tullut muutosta.

Opetushallitus pyysi kommentoimaan verkkosivuillaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2016 yleisen osan luonnoksia. Luukkainen kirjoitti 4.12. yhdistyksen nimissä kaksi kommenttia ja korosti, että vaikka asetuksen mukaan opetettavan tiedon tulee perustua tieteelliseen tietoon, niin uskonnonopetus on ja olisi uskontotiedon muodossakin vastoin tiedettä, jolle luonto on koko todellisuus.

b2) Uskontotietovaara. Erityisesti professori Arto Kallioniemen ehdottama pakollinen uskontotieto olisi itsenäisyytemme ajan suurin ateistien ihmisoikeuksien loukkaus. Luukkainen vastusti ehdotusta mielipidekirjoituksin Suomen Kuvalehdessä ja Opettajassa.

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) mainitsi 31.8. radiossa aikovansa tehdä hallituksen sivistyspoliittiselle ministerityöryhmälle aloitteen yhteisen uskontotiedon opetusta valmistelevan työryhmän perustamisesta. Luukkainen sähköpostitti siksi ministerityöryhmän jäsenille Paavo Arhinmäki (vas) ja Päivi Räsänen (kd) yhdistyksen uskontotietoa vastustavan kannan.

b3) Biopankkilakiesitys. Yhdistys antoi syksyllä 2011 oma-aloitteisesti lausunnot eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, perustuslakivaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä biopankkilaiksi ja laiksi elinluovutuksia koskevan kudoslain muuttamiseksi (HE 86/2011 vp). Lausunnoissa vaadittiin alaikäisen päätösvallan kasvattamista, kuten sitä oli perustuslakivaliokunnan kannan tähden kasvatettu vuonna 2010 kudoslain tapauksessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi helmikuussa sivistysvaliokunnalle tämän saamista kirjallisista lausunnoista vastineen, jossa yhdistyksemme lausunnosta se ohitti oleellisen ja vain puolusti hallituksen esitystä.

Valiokuntien lausuntojen ja mietinnön sekä itse lain sisältöön lausuntomme eivät vaikuttaneet.

b4) Poikalasten ympärileikkaus. Puheenjohtaja lähetti helmikuussa rajat ylittävän terveydenhuollon ohjausryhmälle yhdistyksemme kannan, että työryhmän työssä poikien ympärileikkausta ei saa välillisestikään laillistaa. On nimittäin jätettävä ilman omaa suostumustaan ja tahtoaan vailla (todella) pätevää lääketieteellistä syytä ympärileikatulle pojalle mahdollisuus myöhemmin nostaa oikeudenkäynti hänen ympärileikkauksen pyytäneitä vanhempiaan vastaan pysyvän ruumiinvamman tuottamisesta ja vaatia näiltä vammasta vahingonkorvausta.

Luukkainen korosti, että hän oli itse julkisessa sanassakin miettinyt toista yhteyttä, jossa nuorella olisi syynsä nostaa oikeudenkäynti vanhempiaan vastaan ja vaatia näiltä vahingonkorvausta. Syy syntyy silloin, jos nuori omantuntonsa vaatimuksesta kieltäytyy lukion uskonnonopetuksesta, mutta pääsee siitä huolimatta vanhempiensa vastuuttomuutta eroamaan kirkosta vasta niin myöhään, että elämänkatsomustiedon kurssien suorittaminen siirtää hänen lukiosta valmistumisensa yli normaaliajan.

b5) Todistajanvakuutus. Oikeusministeriön asettama Todistelutoimikunta ehdotti mietinnössään, että todistajan ja asiantuntijan Jumalan kautta antamasta valasta luovuttaisiin ja kaikki antaisivat jatkossa vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Yhdistyksemme antoi 26.11. lausunnon, jossa tätä kannatettiin ja samalla vaadittiin, että ehdotetussa nykyisen mukaisessa vakuutuksen kaavassa "Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta" epämääräinen sana "kunnian" täsmennetään muotoon "kunniani".

Kimmo Sundströmin kirjoitussarja yksityisistä hautausmaista

Sarjan ensimmäinen kirjoitus yhdistyksen verkkosivujen Uutiset ja artikkelit -osastossa ilmestyi 31.1.2007. Sarja jatkui syksyllä 2012, jolloin 5.9. alkaen ilmestyi 17 kirjoitusta. Sarja jatkuu edelleen vuonna 2013. Kirjoittaja on saanut avustuksia tähän maasto- ja arkistotöitä sekä Maanmittauslaitoksen karttoja vaativaan kirjoitussarjaansa. Avustuksia toivotaan vastakin. Lahjoitukset voi osoittaa yhdistykselle, ja halutessaan lahjoittaja voi yksilöidä tarkemmin, minkälaiseen toimintaan hän tahtoo lahjoituksensa osoittaa.

Ateistien hautausmaat

Ateistit tarvitsevat oman/omat hautausmaansa pääkaupunkiseudulle. Hautaustoimilain vaatimat kirkon ylläpitämät tunnustuksettomat hauta-alueet eivät meille käy. Merellinen tuhkanripottelualue ei taas ratkaisuksi riitä. Vuonna 2012 monet muut asiat olivat kuitenkin tätä kysymystä kiireisempiä. Asian hoitaminen vaatisi rahaa, vaivaa, aikaa ja taitoa; maa-alueita kyllä olisi.

Juhlapuhujien tuki

Yhdistys tuki kulukorvausten muodossa Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäseniä, pääkaupunkiseudulla toimivia puhujia ja harkinnanvaraisesti muitakin, kuitenkin erityisesti aloittelevia puhujia (enintään 70 euroa/puhe ja enintään 10 puheesta kalenterivuodessa/henkilö).

Hautausjuhlapuhujana kerran

Jouni Luukkainen oli juhlapuhuja yhdistyksen pitkäaikaisen aktiivin, 86-vuotiaana kuolleen Arvo Keinäsen hautajaisissa 15.12. Hietaniemen krematoriossa. Sukulaiset olivat jo kutsuneet papin puhumaan vainajan kirkkoon kuulumattomuudesta huolimatta, mutta papin kutsu peruutettiin.

Jäsenmaksut

Jäsenmaksut olivat A- eli aktiivijäseneksi hyväksytyltä 33 euroa ja K- eli kannattajajäseneltä 35 euroa. Yhdistys tilasi jäsenmaksuun sisältyvänä Vapaa Ajattelija -lehden jäsenelle.

Talous

Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli tasapainoinen. Tuloslaskelma oli 1237,62 euroa alijäämäinen. Tase 31.12.2012 oli 937,78 euroa. Yhdistyksen talous perustuu jäsenmaksujen ohella lahjoituksiin sekä ajoittain myös palkkatukeen.