(Hyväksytty vuoden 2019 vuosikokouksessa 27.5.2019)

Hallinto ja kokoukset

Jouni Luukkainen oli yhdistyksen puheenjohtaja ja taloudenhoitaja, Kimmo Sundström varapuheenjohtaja ja Jari Hakkarainen hallituksen jäsen ja sihteeri. ​Kalevi Korppi ja Hannu Töyri olivat toiminnantarkastajat sekä Juhani Heino varatoiminnantarkastaja. Sundström oli jäsenrekisterinhoitaja ja juhlapuhujayhdyshenkilö. Hakkarainen hoiti Vapaa Ajattelija -lehden jäsenetutilaukset.​ ​ ​ 

Yhdistyksen vuoden 2018 kevät- ja syyskokoukset pidettiin myöhästyneinä  peräkkäin samana päivänä 8.1.2019. Hallituksen kokouksia oli yksi (22.11.). ​ Jäsenkirjeitä lähetettiin yksi (27.12.).​ 

Vuoden 2018 syyskokous hyväksyi yhdistyksen sääntöjen muutoksen. Yhdistyksen tarkoitusta koskevaan pykälään lisättiin kohta, jonka mukaan yhdistys​ puolustaa itsenäistä elämänkatsomustietoa julkisen vallan kasvatuksessa ja koulutuksessa kaikkea yhteistä uskonnollista kasvatusta ja opetusta vastaan,​ ja toinen kohta, jonka mukaan yhdistys tavoittelee tyystin maallista valtiota. Kahdesta tilintarkastajasta siirryttiin yhteen toiminnantarkastajaan. Kevät- ja syyskokoukset yhdistettiin tammi-helmikuussa pidettäväksi vuosikokoukseksi.​ Säännöt rekisteröitiin 4.3.2019.

Jäsenistö

Vuoden lopussa A- eli aktiivijäseniä oli 4 (2) ja K- eli kannattajajäseniä 8 (10) eli yhteensä 12 (14); suluissa vuotta aiemmat luvut. 

Kotisivu ja yhteystiedot

Yhdistyksen kotisivua www.ateistit.fi hoiti FM Janne Vainio. Sivuston luomisen suurta aktiivisuutta kuvannee se, että Mitä uutta? -osastossa on 103 päiväystä vuodelta 2018. Sivut ovat tunnettuja Vapaa-ajattelijain liittoa koskevista kriittisistä kannoistaan, uutisistaan ja artikkeleistaan. 

Yhdistyksellä on oma sähköpostiosoitteensa ateistit@ateistit.fi. 

Yhdistyksellä oli sähköisessä palvelussa seuraavat yhteystiedot: Pääkaupunkiseudun ateistit ry (puheenjohtajan puhelinnumero, yhdistyksen posti-, sähköposti- ja verkko-osoitteet).

Mielenosoitukset 

Yhdistys järjesti ma 12.2. klo 12.45–13.30 Senaatintorilla absurdin kahden hengen mielenosoituksen ”Varsin erikoista!” uskonnollisesta virkavalasta ​luopumiseksi ministeri Anne-Mari Virolaisen ensimmäisenä (mutta ehkä ei ​viimeisenä) absurdisti vannoessa virkavalan ja antaessa tuomarinvakuutuksen ​valtioneuvoston yleisistunnossa. 

Julkaisutoimintaa

Luukkaisella oli yksi painettu mielipidekirjoitus ja Matematiikkalehti Solmussa sekulaareista, luonnon tarjoamista vuotuisjuhlista puhunut artikkeli ”Seikkailuja seisauksina ja tasauksina”. Luukkaisella oli 27 (+6) kirjoitusta, Sundströmillä 41 kirjoitusta ja yhdistykseen kuulumattomalla Raimo Toivosella ​ kolme kirjoitusta yhdistyksen kotisivujen osastossa Uutiset ja artikkelit. Luukkainen ja Sundström kirjoittivat kommentteja sanomalehtien ja Ylen verkkosivuille.

Puheenjohtaja Jouni Luukkaisen pyrkimykset vaikuttaa uskonnonvapauslainsäädäntöön ja sen käytäntöihin päättäjissä ja viranomaisissa

a) Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus: jäätynyt tilanne 

a1) Yhdistyksemme lakiesitys. Luukkainen teki 7.4.2017 yhdistyksen nimissä opetus- ja kulttuuriministeriölle 40-sivuisen esityksen oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n muuttamisesta pykälän yksikäsitteisen sovellettavuuden, yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden tähden (ja täydensi samana vuonna esitystä 16.4., 24.4. sekä 18.8. yhteensä 15 sivulla). Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksen rakenne oli tarpeen uusia maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden suuren perusopetuksen tarpeen tähden, ja sitä varten pykälä tuli uudistetussa muodossa voimaan 1.1.2018. Pykälän ensimmäisessä virkkeessä on lueteltu ne muut perusopetuslain säännökset, joita sovelletaan oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetukseen. Mutta tämä luettelo on edelleen alkuperäisessä, 20 vuotta vanhassa asussaan lukuunottamatta niitä muutoksia, jotka oli välttämättä tehtävä pykälää nyt muutoin muutettaessa. Kuitenkin perusopetuslakiin (628/1998) on vuosien varrella tehty lukuisia muutoksia ja lisäyksiä ilman, että sovellettavien säännösten luetteloa olisi vastaavasti päivitetty, jolloin on tietysti epäselvää, mitä säännöksiä kaikenkaikkiaan on sovellettava. Esityksemme ehdotti yksityiskohtaisesti perustellen, miten luettelo tulisi saattaa ajan tasalle ja siis yksikäsitteisesti sovellettavaksi. Tämä uudistus olisi täten vain tekninen. 

Mutta esityksemme pyrkii myös sisällölliseen uudistukseen. Esitimme, että alaikäinen oppivelvollisuusiän ylittänyt perusopetuksen opiskelija käyttää itse puhe- ja päätösvaltaa opinnoistaan huoltajan sijasta toisin kuin nykyään ja toisin kuin on laita oppivelvollisten perusopetuksessa. Sama itsenäinen päätösvalta on jo opiskelijoilla lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa, vaikka niissä opiskelijat yleensä aloittavat opiskelunsa vuotta nuorempina. Tämän esityksemme yhdenvertaisuustavoitteen perustelu vaati kaikkia kolmea koulutusmuotoa koskevan lainsäädännön ja niille esitettyjen perusteluiden läpikäynnin. 

Erityisesti esityksemme tähtää siihen, että alaikäinen opiskelija saisi äskeisen nojalla uskonnollisen asemansa puitteissa itse valita katsomusaineensa (siis yhden pakollisen kurssin uskontoa/elämänkatsomustietoa). Sitenhän on asianlaita lukiossa. 

Myös esityksemme sisällölliset tavoitteet ovat toteutettavissa 46 §:n ensimmäisessä virkkeessä. 

Vastauksessaan 14.7.2017 ministeriö torjui yhdistyksemme esityksen. 

Yhdistyksemme täydensi 19.1. lakiesitystään huomauttamalla, että Opetushallituksen asiakirja Ohje perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa (12.1.2018) sisälsi johdannossaan seuraavan esitystämme tukevan seikan: ”Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksessa huoltajan sijasta valinnoista päättää eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin kuitenkin oppilas itse.” (Tuollaisia poikkeuksia ei ollut.) Kyseiset valinnat koskevat uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta, oppilaitoksen juhlista poistumista uskonnollisten osien ajaksi tai niistä kokonaan pois jäämistä sekä uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin osallistumista tai osallistumattomuutta ja samalla mahdollisiin vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin osallistumista. Lisäsimme 24.1., että vastaava koski jo ohjeiden edellisiä versioita (16.9.2014 sekä 11.5.2016). Siis Opetushallitus oli omalta osaltaan jo toteuttanut päätavoitteemme, mitä Luukkainen ei vain aiemmin ollut muistanut. 

Luukkainen yritti edistää lakiesitystämme asiaan liittyvin kanteluin eduskunnan oikeusasiamiehelle niin, että ministeriö joutuisi tarttumaan ainakin teknisin perustein 46 §:ään, ja ainakin aluksi onnistuikin siinä. Ks. a2) alla. 

a2) Luukkaisen kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Luukkainen kanteli 7.4.2017 eduskunnan oikeusasiamiehelle Opetushallitukseen kohdistuen aikuisten (oikeastaan oppivelvollisuusiän ylittäneiden) perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta koskevan perusopetuslain 46 §:n ensimmäisen virkkeen perusopetuslain sovellettavien säännösten luettelon päivittämättömyys oli johtanut Luukkaisen huomaamiin ongelmiin sekä Opetushallituksen 4.5.2015 antamassa, 1.8.2016 käyttöön otetussa perusteasiakirjassa että Opetushallituksen 6.2.2017 julkaisemassa uuden perusteasiakirjan luonnoksessa. Ongelmien selvittämiseksi luettelo olisi paras päivittää, ja sitä varten lakiesityksemme (ks. yllä) oli kantelun liitteenä. 

Ongelmat säilyivät Opetushallituksen 12.6.2017 antamassa, 1.1.2018 käyttöön otetussa perusteasiakirjassa. Mutta oikea korjaus olisi päivittää 46 § Opetushallituksen esittämän vallitsevan tulkinnan mukaiseksi. 

Lopulta monivaiheisen kantelutoiminnan jälkeen apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja siirsi 25.9.2017 kantelun opetus- ja kulttuuriministeriön käsiteltäväksi. Ministeriön oli ilmoitettava päätöksestään tai muista toimenpiteistään asiassa oikeusasiamiehen kansliaan 29.12.2017 mennessä. 

Ministeriö antoi 14.12.2017 vastauksen, jossa se toisti yhdistyksemme lakiesityksestä 14.7.2017 antamastaan vastauksesta, että lausuntokierroksella hallituksen esityksestä oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n muuttamisesta (1.1.2018 alkaen) kantelijan esittämiä tulkintaongelmia ei ollut noussut esille. Lisäksi ministeriö esitti arvelun, että 46 §:n tulkinta ja käytänteet olivat oppilaitoksissa ilmeisesti muotoutuneet siten tarkoituksenmukaisiksi, ettei käytännössä kantelussa viitattuja ongelmia ollut havaittu. Onneksi ministeriö itse käytännössä myönsi 46 §:n päivittämättömyyden aiheuttamat tulkintaongelmat, sillä se kertoi tarkistavansa vuoden 2018 alussa voimaan tulevan 46 §:n säännöksen lakiviittaukset [eli siis 46 §:n ensimmäisen virkkeen luettelon niistä muista perusopetuslain säännöksistä, joita sovelletaan oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetukseen; muihin lakeihin ei 46 § viittaa]. Vastaus päättyy seuraavasti: Tarpeenmukaiset säännösmuutosesitykset on tarkoitus antaa vuoden 2018 aikana ja opetussuunnitelman perusteita päivitetään säännösmuutosten mukaisesti. 

Mutta vaadittua hallituksen esitystä ei ollut edes luettelossa syysistuntokaudella 2018 tai itse asiassa vaalikauden 2015–2019 lopulla eduskunnalle annettavista hallituksen esityksistä. Siksi Luukkainen tiedusteli 11.–13.9. asiaa ministeriöltä, mutta turhaan, ja pyysi siksi 24.9. oikeusasiamiestä tiedustelemaan ministeriöltä, milloin ministeriön lupaama säännösmuutosesitys olisi valmis. Mutta apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen pyynnöstä esittelijäneuvos Mikko Sarja ilmoitti 1.10., että oikeusasiamiehen kansliassa ei ollut vireillä mitään Luukkaisen kirjeeseen liittyvää asiaa, minkä vuoksi ministeriöltä ei katsottu aiheelliseksi ryhtyä erikseen tiedustelemaan Luukkaisen tarkoittamaa lainsäädäntöaikataulua. Luukkaiselta olisi siis tarvittu uusi kantelu, mutta löysä aikatauluilmoitus ”on tarkoitus antaa vuoden 2018 aikana” ei antanut sille ainakaan välittömästi perustetta. 

Täten säädösmuutostilanne oli jäätynyt. Tarvittaisiin kuitenkin vain yksinkertainen, perimmältään pelkkä tekninen muutos. 

Luukkainen kanteli lopulta 5.11. oikeusasiamiehelle tästä ministeriön lainsäädäntölupauksensa laiminlyönnistä. Heti 6.11. annetun vastauksen mukaan ministeriön arvio aikataulusta ei ole [kuitenkaan] sellainen sitova lupaus, josta poikkeaminen jo sinänsä merkitsisi, että asiassa olisi menetelty oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävällä tavalla.

b) Uskonnon ja elämänkatsomustiedon keskinäinen valinnaisuus 18 vuotta täyttäneille lukion opiskelijoille 

b1) Lainsäädännön yllättävä tilanne. 

Niin 1.1.1999 voimaan tulleen nykyisen lukiolain kuin 1.8.2019 voimaan tulevan uuden lukiolain uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta säätävän pykälän viimeisen momentin mukaan opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Sananmukaisesti otettuna tässä kursivoitu ehto olisi ankara, sallimatta päivänkään lukio-opintoja alle 18-vuotiaana. Mutta yhtäpitävästi lukioasetuksen ajan 1.1.1999 – 31.12.2017 voimassa olleen opintojen aloittamisajankohdan määritelmän antavan 15 §:n 2 momentin mukaan myös sellaisen opiskelijan katsottiin aloittaneen opintonsa vasta 18 vuotta täytettyään, joka tosiasiallisesti oli aloittanut ne alle 18-vuotiaana mutta joka saman tai toisen koulutuksen järjestäjän opetuksessa jatkoi niitä 18 vuotta täytettyään, kunhan näistä opinnoista oli kulunut vähintään vuosi. Nyt kuitenkin tämä lieventävä säännös kumottiin 1.1.2018 voimaan tullen valtioneuvoston 26.1.2017 tekemällä lukioasetuksen muutoksella, mutta kyseessä oli ilmeinen erehdys. Muutos tehtiin perusteluna se, että erään 1.1.2017 voimaan tulleen lukiolain muutoksen tähden määritelmää ei enää siinä kohtaa lukiolakia tarvittu eikä tarvittu eräässä toisessakaan, lukiokoulutuksen rahoitusta koskevassa laissa 1.1.2018 alkaen (molempien muutosten taustana hallituksen esitys HE 206/2016 vp; tästä alempana), mutta tällöin ei huomattu, että toisaalla, uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen osalta, sitä olisi kuitenkin edelleenkin tarvittu. 

Erehdyksen yhtenä korjauksena olisi paluu vanhaan käytäntöön, mutta perustuslain nojalla se vaatisi opintojen aloittamisajankohdan määritelmän nostamisen asetuksen tasolta lain tasolle, yllä kursivoidun tekstin tilalle. Mutta tällöin määritelmä olisi perusteltava, mitä ei tehty lukioasetusta säädettäessä ja mikä nyt tuntuisikin vaikealta. Vuodet 1994–1998 aikuislukiossa kaikille opiskelijoille, myös alle 18-vuotiaille, uskonto ja elämänkatsomustieto olivat keskenään valinnaisia, mutta lukiolaissa alle 18-vuotiailta tämä vapaus vietiin ja 18 vuotta täyttäneiltäkin opiskelijoilta ehtoa ankaroitettiin pelkästä ikäehdosta; lakiin otettiin kuitenkin aiemmin opintonsa aloittaneita koskeva siirtymäsäännös. 

Korjauksena voisi olla myös sananmukaisen tulkinnan omaksuminen, mutta sekin vaatisi hallituksen esityksen aiemmin opintonsa aloittaneita koskevasta siirtymäsäännöksestä ja ankaran tulkinnan tähdentämisen ja perustelut sille — taas mahdottomia tehtäviä. 

Kolmas, yksinkertaisin ja perustelluin korjaustapa olisi ehdon lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään aloittamisesta korvaaminen ehdolla 18 vuoden iän täyttämisestä. Tähän johduttaisiin huomaamalla, että vaatimuksella opintojen vähintään vuoden ajan keskeytyneenä olemisesta haluttiin tietysti pitää opiskelijat mahdollisimman pitkään uskonnonopetuksessa, ja nyt tämä vaatimus on poistunut, olkoonkin, että pelkän huolimattomuuden tähden. 

Itse asiassa ankara sananmukainen tulkinta ja täysi valinnanvapaus ovat keskenään symmetrisiä vaihtoehtoja lukioasetuksen muutoksen jälkeen, ja perusoikeusmyönteisyys opiskelijaa kohtaan asettaa jälkimmäisen vaihtoehdon etusijalle. Sen voi siis ajatella olevan vallitseva laintulkinta. 

Luukkainen havaitsi tämän yhdistyksen verkkosivujen uutisissaan Lukioasetukseen seurauksiltaan arvaamaton muutos (31.1.2017) ja Elämänkatsomustieto 1.1.2018 alkaen 18-vuotiaan vapaasti valittavaksi (31.12.2017). 

b2) Luukkaisen yritykset lukiolain korjaamiseksi. Ei ole selvää, että yhdistyksemme kannattaisi toimia niin, että 18 vuotta täyttänyt valtionkirkkoon kuuluva lukion opiskelija, jolle kirkon jäsenyys on siis vapaaehtoinen, saisi valita elämänkatsomustiedon uskonnon sijaan. Sellainenhan voisi yllyttää pakollisen uskontotiedon ajajia. Mutta kyseessä olisi toisaalta jo vallitseva lainsäädännön tulkinta, ja lukiolaki olisi joka tapauksessa täsmennettävä. Kyseessä olisi teknisluontoinen muutos, joka ei välttämättä edes kovin suurta opiskelijajoukkoa koskisi. Siksi Luukkainen tarttui toimeen. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön tietoon asian oli mennyt jo kohdassa a1) tarkastellussa yhdistyksemme lakiesityksessä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntöön 24.1. luonnoksesta hallituksen esitykseksi lukiolaiksi yhdistyksemme antoi heti 25.1. oma-aloitteisen lausunnon, jossa asiasta kerrottiin. Muissa 225 lausunnossa asiaa ei ollut huomattu. Vielä lausuntoajan päättymisen jälkeen täydensimme lausuntoamme 21.3. ja 22.3., jotta lukiolakiin jääneen epäselvän kohdan täsmentämisen tarve olisi tullut vielä paremmin esille. Mutta hallituksen esitykseen (HE 41/2018 vp) sillä ei ollut vaikutusta. 

Yhdistyksemme antoi 19.4. eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laajan oma-aloitteisen lausunnon ja täydensi sitä 19.5. tiiviimmällä esityksellä ja havainnollistavalla kuvalla. Luukkainen pyysi turhaan tulla kuulluksi asiantuntijana. Sivistysvaliokunnan 1.6. valmistunut mietintö ei asiaan puuttunut, kuten ei myöskään eduskunnan täysistunto lukiolain hyväksyessään. 

Luukkainen teki heti 1.6. oikeuskanslerille seikkaperäisen kantelun lukioasetuksen 15 §:n 2 momentin kumoamisen esittelystä valtioneuvoston yleisistunnossa 26.1.2017 tavoitteenaan saada virallinen, rehellinen myöntö sille, että se oli tehty virheellisin perustein ja että se olisi pitänyt jättää tekemättä. Toisena tavoitteenaan hänellä oli sitten saada virhe korjatuksi eli lukiolain säännös uskonnon ja elämänkatsomustiedon osittaisesta valinnaisuudesta täsmennetyksi viimeistään uudessa lukiolaissa, mutta jo voimassaolevassakin lukiolaissa, mieluimmin juuri yllä kuvatulla perustelluimmalla eli täyden valinnanvapauden antavalla tavalla. 

Mutta oikeuskansleri Tuomas Pöystin 22.8. antama vastaus tuotti Luukkaiselle syvän pettymyksen. Asiassa ei muka ollut tullut esille sellaista seikkaa, johon oikeuskanslerilla olisi oikeudellinen peruste puuttua, joten kantelu ei ollut johtanut toimenpiteisiin. Edes selvitys- ja lausuntopyyntöä opetus- ja kulttuuriministeriölle (tai tuossa vaiheessa vielä esittelijänä toimineelle ministeriön virkamiehelle) ei ollut tehty. 

Selvästikään kanteluasian esitellyt vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Minna Ruuskanen ei ollut kantelua ymmärtänyt, vaikka yksinkertaisesta asiasta on kyse. Siksi Luukkainen teki viidellä kirjoituksellaan 28.8.–1.9. oikeuskanslerille uuden kantelun asiasta. 

Luukkainen kanteli 30.8. (täydennys 1.9.) eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että Opetushallituksen 12.1. antama ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä lukiossa vaikeni lukioasetuksen 15 §:n 2 momentin kumoamisen seurauksista. Kantelun mukaan Opetushallituksen tulisi oikeusasiamiehen tuella opetus- ja kulttuuriministeriön, eduskunnan sivistysvaliokunnan ja oikeuskanslerin ohitettua asian suositella lukiolakiin tulleen epäselvyyden tähden, että 18 vuotta täyttäneelle opiskelijalle opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Mutta 11.9. annettu vastaus kanteluun torjui asian käsittelyn ainakin toistaiseksi vedoten siihen, että asia oli uudelleen vireillä oikeuskanslerinvirastossa. Luukkainen oli ajatellut, että kantelut olisivat olleet riittävän kaukana toisistaan ja että olisi ollut hyvä saada toinen, tervejärkisempi taho katsomaan kysymystä. 

Oikeuskansleri vastasi 5.10., että uudesta kantelusta ei ollut käynyt ilmi sellaisia seikkoja, että asiassa olisi myöskään sen perusteella syntynyt perusteltu epäily siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriö olisi toiminut asiassa lainvastaisesti, mistä syystä kantelu ei ollut johtanut hänen toimenpiteisiinsä. 

Tyytymättömänä vastaukseen ja huomattuaan, että esittelyssä 26.1.2017 oli virheellisesti unohdettu ottaa huomioon myös 1.1.2017 voimaan tullut lukiolain siirtymäsäännös taito- ja taideaineiden sekä terveystiedon opetuksen pakollisuudesta vuoden 2016 loppuun mennessä alle 18-vuotiaana opiskelunsa aloittaneille opiskelijoille (nimittäin myös aikuisille säädetyn oppimäärän mukaan opiskeltaessa, jolloin ne ovat muutoin vapaaehtoisia 1.1.2017 alkaen hallituksen esityksen 206/2016 vp tavoitteen mukaisesti), Luukkainen kanteli 31.10. oikeuskanslerille valtioneuvoston asetusten 45–46/2017 esittelystä. Pikemminkin johdannoksi kuin jatkoksi kanteluunsa hän perustellen pyysi 2.11. oikeuskansleria vaihtamaan kanteluasian esittelijän. Vielä 8.11. hän täydensi kanteluaan. Esittelijää ei vaihdettu. 

Oikeuskansleri vastasi 25.1.2019: ”Uusista kirjoituksistanne ei ole ilmennyt sellaista seikkaa, että asiassa olisi myöskään niiden peruste[e]lla perusteltua syytä epäillä opetus- ja kulttuuriministeriön toimineen asiassa lain tai virkavelvollisuuksien vastaisesti. Tästä syystä kantelunne eivät ole johtaneet toimenpiteisiini. Mahdollisiin [Mahdolliset] uudet, samaa asiaa koskevat kirjoituksenne tullaan arkistoimaan niihin erikseen vastaamatta, ellei niistä ilmene uutta, asiaan oikeudellisesti vaikuttavaa seikkaa.” 

Luukkaisen ei tämän tähden kannata kannella oikeuskanslerille neljättä kertaa tästä samasta aiheesta, jossa ministeriön huolimattomuus johti lain tulkinnan muuttumiseen epämääräisellä ja perustuslain vastaisella tavalla. 

Luukkainen kanteli 7.3.2019 uudestaan eduskunnan oikeusasiamiehelle Opetushallituksen ohjeista päivittämällä yllä mainitun aiemman kantelunsa. Mutta 16.4.2019 annetun vastauksen mukaan tämä ei johtanut apulaisoikeusasiamiehen toimenpiteisiin. 

c) Valat ja vakuutukset

Todistajan valasta luovuttiin 1.1.2016 ja tuomarin valasta 1.1.2017. Yhdistyksen tavoitteena on, että myös virkavalasta luovutaan eikä luoda uutta uskonnollista ministerin valaa.

Kolme ministeriä vannoi virkavalan ohella tuomarinvalan vielä 5.5.2017 ja neljäs ministeri 10.7.2017. Kummastakin tapahtumasta Luukkainen kanteli tuoreeltaan oikeuskanslerille kohteinaan valtioneuvoston kanslia. 

Apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakosen päätöksen 11.7.2017 mukaan asiaan ei ollut syytä puuttua laillisuusvalvonnassa jälkikäteen, mutta olisi kuitenkin oikeudellisesti paremmin perusteltua, että jatkossa uudet ministerit antaisivat tuomarinvakuutuksen. Apulaisoikeuskansleri esitti, että valtioneuvoston kanslia selvittäisi yhteistyössä oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa, miten valtioneuvoston jäseniä koskevia säännöksiä tulisi muuttaa. Hän pyysi valtioneuvoston kansliaa ilmoittamaan viimeistään 30.11.2017, mihin toimenpiteisiin hänen esityksensä johdosta on ryhdytty. 

Valtioneuvoston kanslian lausunnossa 12.6.2017 apulaisoikeuskanslerille sanottiin, että olisi varsin erikoista, jos ministeri vannoisi tilaisuudessa virkavalan ja antaisi sen perään tuomarinvakuutuksen. Luukkainen oli kanteluissaan korostanut, että juuri siksi ministerien pitäisi lakien puitteissa pysyäkseen antaa sekä virkavakuutus että tuomarinvakuutus, jolloin ministerien vakaumuksen arvuuttelusta pääsemiseksi virkavala olisi poistettava kaikilta. Mutta kuitenkin 12.2.2018 uusi ministeri menetteli tuolla absurdilla tavalla.

Valtioneuvoston kanslia ilmoitti 21.11.2017 apulaisoikeuskanslerille, että se oli ryhtynyt valmistelemaan säädösmuutosta, jolla korvataan valtioneuvoston jäsenten asetukseen perustuva velvollisuus vannoa virka- ja tuomarinvala tai antaa vastaavat vakuutukset. Sitten 13.12.2017 asiassa ilmestyi VNK:n säädösvalmisteluhanke valtioneuvostolain muuttamiseksi. Luukkainen ymmärsi sen tyhmästi niin, että ministerille säilyy virkavala. Mutta, kuten myöhemmin ilmeni, VNK olikin jo alunperin päättänyt pyrkiä kokonaan uuden ministerin valan ja vakuutuksen luomiseen.

Valtioneuvoston kanslia esitti 19.3. lausuntopyynnön luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi valtioneuvostosta annetun lain muuttamisesta — ministerin juhlallinen vala ja vakuutus. Yhdistyksemme antoi 4.4. asiassa laajan oma-aloitteisen lausunnon, jossa vastustimme ehdotettua uutta uskonnollista valaa ja vaadimme vakuutuksen kaavan yksinkertaistettavaksi. Lausuntomme hankalat huomautukset johtivat muutoksiin hallituksen esityksessä (HE 84/2018 vp) mutta valitettavasti ei kuitenkaan luopumiseen valan ehdottamisesta. 

Lausuntomme totesi, että koska perustuslain 11 §:n nojalla kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen ja koska luonnoksessa korostetaan valan vannomisen olevan uskonnon harjoittamista, niin ministerin on voitava olla kuuntelematta toisen ministerin valan vannomista. Lisäksi lausuntomme totesi valan kaavan ehdoin muodostetun vakuutuksen kaavan olevan niin kehnon, että ministerin pitäisi siitäkin syystä olla valaa kuuntelematta sekä uuden ministerin myös pidättyä vakuutuksen antamisesta esteettisten syiden tähden. Tästä ei pitäisi seurata ongelmia, koska luonnoksen mukaan ministerin vala ja vakuutus eivät luo velvollisuuksia eivätkä oikeuksia. Hallituksen esitys otti lausuntomme huomioon seuraavasti: ”Valtioneuvoston yleisistunnon käytännön järjestelyillä voidaan myös toteuttaa todellinen ja aito valinnan vapaus sen suhteen, osallistuuko ministeri ja mihin kohtaan juhlallista seremoniaa.” Mahdolliset poisjäämiset toki latistaisivat tavoiteltua juhlallisuutta.

Luonnoksen valassa olisi vannottu kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän, mutta muutoin yksilöimättömän Jumalan edessä. Luonnoksessa sanottiinkin esitetyn valan kaavan soveltuvan käytettäväksi myös muille uskontokunnille kuin kristinuskolle. Lausuntomme ehdotti, että valan kaavan uskonnollisuus pelkistettäisiin muotoon ”vannon N.N.:n edessä” tällöin sallien myös vannomisen vetoamisen kohteen N.N. monikollisuuden. Lausuntomme totesi, että Raamattua ei voisi silloin käyttää edes valtakirkon jäsenten osalta, koska Raamatun tarjoaminen valan vannovalle ministerille olisi testi sen selvittämiseksi, uskooko ministeri kirkon opettamaan jumalaan vaiko muunlaiseen jumalaan, eikä niin voisi toimia, ellei siitä säädettäisi suoraan laissa. Lausuntomme totesi myös, että valaa yhteen ääneen lausuttaessa ei kaikenkaikkiaan tiedettäisi, mitä eri uskontoja siinä samalla kertaa harjoitettaisiin, ja että se taas voisi olla joillekin omantunnon vastaista. Ilmeisesti juuri näiden huomioidemme tähden hallituksen esityksessä valan kaava oli rakennettu aivan toisella tavoin, nimittäin paitsi virkavalan, niin myös laista poistuneen todella vanhahtavan tuomarinvalan kaavan pohjalta, jotta mukaan olisi saatu ilmaisu ”vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta”. Mutta sekään ei sallisi uskonnollista rekvisiittaa ainakaan valan vastaanottajan toimesta, ellei laissa niin nimenomaisesti sanottaisi. 

Hallituksen esitys annettiin ensin 31.5. siten virheellisessä muodossa, että myös vakuutuksen kaava sisälsi sanat ”Jumalan ja”. Pelästyneenä Luukkainen kanteli tästä heti oikeuskanslerille todeten, että olipa syynä vahinko tai ei, kyseessä oli piittaamattomuus valtion sekulaariutta ajavia kohtaan. Vahingosta tietysti vain oli kyse, ja korjattu hallituksen esitys annettiin 13.6., mutta sekin osoitti, että vakuutuksen kaavaa ei ollut muodostettu omalta pohjaltaan vaan vain mukaelmana valan kaavasta.

Luukkainenkin erehtyi vala-asioissa. Hän kanteli 25.2. oikeuskanslerille siitä, että 19.12.2017 annetulla valtioneuvoston asetuksella oli ns. vala-asetuksesta poistettu 1.1.2018 alkaen keskusviraston pääjohtajan ja maaherran velvollisuus virkavalan vannomisen tai virkavakuutuksen antamisen ohella antaa tuomarinvakuutus valtioneuvoston yleisistunnossa. Kantelun tavoitteena oli palauttaa virkavalan ja tuomarinvakuutuksen absurdin yhdistelmän mahdollisuus virkavalan tuhoksi. Hän täydensi 25.3. perusteluitaan. Mutta aiempi velvollisuus ylipäätään vannoa tuomarinvala tai antaa tuomarinvakuutus oli näillä virkamiehillä ollut vain sikäli, kuin he ratkaisivat yksin tai kollegiaalisessa menettelyssä hallintolainkäyttöön kuuluvia asioita, ja niistä ajoista oli jo yli 20 vuotta. Ehkä käytäntö oli siitä huolimatta jatkunut, koska asetusta korjattiin hämäävästi vasta nyt tuomarinvalan poistumisen vuoksi. Tämän toteamiseen ja kantelusta luopumiseen 12.5. Luukkaisen johti oikeusministeriön vastaus 3.5., joka kuitenkin oli turhan suppea.

Eduskunta lähetti hallituksen esityksen perustuslakivaliokuntaan mietinnön antamista varten. Lähetekeskustelussa 18.6. ei käytetty puheenvuoroja. Eikö yksikään kansanedustaja ajatellut, että hän saattaisi joskus päästä ministeriksi ja että hänen olisi siksi syytä jo nyt perehtyä ehdotettuihin ministerin valan ja vakuutuksen kaavoihin sekä niitä myös tarvittaessa arvostella, kuten syytä olisi ollut? 

Yhdistyksemme antoi 6.9. hallituksen esityksestä perustuslakivaliokunnalle laajan oma-aloitteisen lausunnon mottonaan, että omantuntonsa tähden allekirjoittanut [yhdistyksen puheenjohtaja Luukkainen] olisi mahdollisena ministerinä antamatta vakuutusta, jonka kaavassa sana ”omantuntoni” esiintyy kaavan valmistelutavan vuoksi omituisesti neljästi. Valan kaava oli muodostettu liittämällä virkavalan ja kumotun tuomarinvalan kaavat peräkkäin vain pienin muutoksin, ja vakuutuksen kaava oli sitten saatu muokkaamalla valan kaavaa. Vakuutuksen kaavasta oli tullut loukkaavalla tavalla syrjivä, koska se oli muodostettu aivan muuntavoitteisen valan kaavan ehdoin. 

Lausuntomme keskittyi muutoinkin valan ja vakuutuksen kaavojen ruotimiseen. Kaavojen osiksi otettuja virkavalan ja -vakuutuksen kaavoja oli mukailussa noudatettu niin tarkasti, että niissä puhutaan perustuslaeista monikossa vuoden 1987 tilanteen mukaisesti ja halutaan vaatia ministerin toimivan puolueettomasti kuten virkamiehen (ja tuomarin), vaikka ministerit valitaan nimenomaan puoluepoliittisin perustein ja heidän odotetaankin toimivan puoluepoliittisesti. Tuomarinvalan kaavasta tuleva (sinänsä väärin muodostettu) ilmaisu ”niin totta kuin Jumala minua auttakoon” tarkoittaisi kirousta ”tai muuten minut Piru periköön” valan tueksi. Mutta kuvitellaanko se väärin rukoukseksi? Kaavasta on tullut vaivaannuttava, vanhahtavuudessaan naurettavakin. Mitä tarkoittaisi esimerkiksi ilmaisu ”totisena” vastineena ilmaisulle ”totisena tuomarina” vuodelta 1734? Totisena ministerinä?

Kaikkiaan vakuutuksen kaava on taantumista verrattuna luonnoksen vakuutuksen kaavaan, joka sekin sisälsi naurettavuuksia ja alunperin myös omistusliitteettömän ja lausuntomme mukaan silloin vääristelylle alttiin ja loukkaavan ilmaisun ”vakuutan kunnian ja omantunnon kautta”, jota edes korjattuna ei ministerin vakuutuksen kaavaan tarvittaisi.

Lausunnossamme teimme myös oman ehdotuksemme kelvolliseksi uudeksi laiksi: Ehdotamme lisättäväksi valtioneuvostosta annettuun lakiin (175/2003) uusi 4 a § seuraavasti:

4 a § 

Ministerin juhlallinen vakuutus 

Ryhtyessään tehtäväänsä valtioneuvoston jäsen antaa valtioneuvoston yleisistunnossa seuraavan juhlallisen vakuutuksen: 

”Minä N.N. vakuutan, että minä ministerinä noudatan perustuslakia ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti isänmaan ja yhteiskunnan jäsenten parhaaksi turvaten tehtävässäni ihmisarvon loukkaamattomuuden sekä yksilön vapauden ja oikeudet.”

Tässä vakuutuksen kaavassa ei ole kovin paljon omaperäistä, vaan se on muodostettu hallituksen esityksen luonnoksen vakuutuksen kaavan pohjalta. Toisaalta juuri siksi se olisi myös helpommin hyväksyttävissä.

Yhdistyksemme teki 12.9. valiokunnalle kompromissiesityksen, jossa ei puututtu ehdotettuun valaan mutta vakuutuksen kaava korvattiin yllä olevalla. 

Luukkainen teki 16.9. kantelun oikeuskanslerille oikeudettomasta Raamatun käytöstä virkavala vannottaessa. Virkavalan kaavassa ei yksilöidä siinä mainittua Jumalaa muutoin kuin kaikkivaltiuden ja kaikkitietävyyden kautta, joten kyse ei tarvitse olla Raamatussa tarkoitetusta Jumalasta. Ongelma on sama kuin joka yllä koski hallituksen esityksen luonnoksessa ministerin valaa. Esimerkkeinä kantelussa ovat ministerien vuosina 2017–2018 vannomat virkavalat. Kantelun tavoitteena on luoda painetta virkavalasta luopumiseksi, jolloin ministerin valan säätäminen nähtäisiin virheeksi. 

Valiokunta ei ottanut kumpaakaan yhdistyksemme oma-aloitteista lausuntoa asian valmisteluasiakirjoiksi, saati kutsunut yhdistyksen edustajaa kuultavaksi. Luukkainen oli joka tapauksessa lähettänyt sähköpostiviestejä valiokunnan kaikille jäsenille ja varajäsenille, viimeiseksi 1.10., ja toimittanut molemmat lausuntomme suoraan heillekin.

Perustuslakivaliokunta päätti 27.9. asiantuntijakuulemisen ja aloitti valmistavan keskustelun. Mutta valiokunta ei enää ehtinyt tai halunnut palata asiaan, joka vaalikauden viimeisen täysistunnon 19.3.2019 päätyttyä raukesi.

Eduskunta tiedotti raukeamisista kirjelmällään vaalien jälkeen 16.4.2019, jolloin myös perustuslakivaliokunnalle asiasta (HE 84/2018 vp) annetut asiantuntijalausunnot tulivat julkisiksi. Hallituksen esityksen valmistelleen valtioneuvoston kanslian edustajien lisäksi valiokunta kuuli oikeuskansleria, oikeusministeriön edustajaa ja neljää valtiosääntöprofessoria. Näistä kuudesta viisi piti perustelluimpana yksinomaista ministerin vakuutusta. Kaksi huomautti ehdotetun valan kaavan olevan yhdenvertaisuudesta säätävän perustuslain 6 §:n vastainen sen syrjiessä muita kuin evankelis-luterilaisia. Tälle olisi tarvittu hyväksyttävät ja oikeasuhtaiset perusteet, mutta mitään ei hallituksen esityksessä ollut. Jos takana oli halu välttää ev.-luterilaisten joutuminen osallistumaan valaa yhdessä lausuttaessa uskonnon harjoittamiseen ties minkä muiden (järjestäytyneiden tai yksityis)uskontojen tunnustajien kanssa, mitä mahdollisuutta lausuntomme esityksen luonnoksesta korosti, niin sitä ei olisi tietenkään voinut esitykseen perusteeksi kirjata.

Valiokunnalle asia kävi arvatenkin hankalaksi kuulemisten jälkeen. Olisi tarvittu uusi tai täydentävä hallituksen esitys, jossa olisi palattu aiempaan, vähemmän syrjivään valan kaavaan, mutta siihen ei ollut aikaa. (Yksi asiantuntija ei pitänyt valan vannomista uskonnon harjoittamisena vaan vain sen tunnustamisena, mikä olisi saattanut vaikuttaa mahdolliseen uuteen hallituksen esitykseen niin, että siinä ei enää olisi ollut yllä mainittua myönnytystä yhdistyksellemme ministerin vapaudesta päättää, osallistuuko hän ja mihin kohtaan juhlallista seremoniaa.) Näin asia onneksi raukesi, ja yhdistyksellämme saattoi äskeisen valossa olla siihen (merkittäväkin) osuutensa! Toivottavasti uusi hallitus ei enää yritä ajaa ministerille valaa vaan keskittyy pohtimaan hyvää kaavaa ministerin vakuutukselle.

Luukkaisen kantelu oikeudettomasta Raamatun käytöstä virkavala vannottaessa saattaa yllättäen nousta esiin, jos uuden hallituksen joku ministeri vannoo virkavalan. 

d) Yhdistyksen kannanotot 

d1) Toiminta uskontotietoa ja katsomusaineiden yhteisopetusta vastaan. Kaikenlainen kaikille pakollinen yhteinen katsomuskasvatus tai -opetus niin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa, perusopetuksessa kuin lukiossa on jo tai olisi vastaisuudessa uskontoista ja siis uskonnonopetusta. Samasta on kysymys uskonnon eri oppimäärien ja elämänkatsomustiedon yhteisopetuksesta missä laajuudessa tahansa. Kaikki sellainen uskonnonopetus uskontotietona loukkaisi ja loukkaa ateistien (sekä monesti myös vähemmistöuskontoihin kuuluvien) perus- ja ihmisoikeuksia. Yhdistyksemme vastustaa ehdottomasti tällaista uskontotieto-oppiainetta. Unohtaa ei sovi myöskään yhteisiä sotilaspappien oppitunteja puolustusvoimissa. 

Yhdistyksen toiminta asiassa jäi kuitenkin alla käsitellyissä lausunnoissa esitettyihin kannanottoihin. 

d2) Lausunnot lukiolaista ja -asetuksesta. Kohdassa b2) mainitussa lausunnossamme 25.1. luonnoksesta hallituksen esitykseksi lukiolaiksi esitimme lisäksi muun muassa seuraavaa: ”Jo lukiolain tähden olisi ryhdyttävä toimiin uskonnollisesta asemasta itsenäisesti päättämisen 18 vuoden ikärajan alentamiseksi perustelluimmin 12 vuoden tai kompromissina 14 vuoden ikärajaksi.”

Kohdassa b2) mainitussa lausunnossamme 19.4. sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä (HE 41/2018 vp) lausuimme aluksi seuraavaa yleistä: ”Yhdistyksemme vastustaa ehdottomasti mahdollista yhteistä katsomusainetta, sillä se olisi vain kaikille pakollista uskonnonopetusta. Tyydyttävää esityksessä onkin, että se ei puutu elämänkatsomustiedon asemaan (16 §). Mutta oppiainerajat ylittävät temaattiset opinnot eivät saa johtaa edes osittaiseen elämänkatsomustiedon ja uskonnon yhteisopetukseen eikä muissakaan oppiaineissa kenenkään tekemisiin uskonnon opetuksen kanssa vastoin tahtoa (11 §). Filosofian oppiaineessa pakollinen etiikan opintojakso nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksen oppimäärässä tulee säilyttää; aikuisille tarkoitettuun lukiokoulutuksen oppimäärään taas sille tulisi tilaa, jos uskonnon ja elämänkatsomustiedon pakollisuus poistettaisiin.”

Yhdistyksemme lausui 27.6. opetus- ja kulttuuriministeriölle luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi lukiokoulutuksesta. Huomautimme, että asetuksen 2 §:n mukaisen tavoitteen, että koulutus vahvistaa perustaa opiskelijan henkiselle hyvinvoinnille, kanssa ristiriitaisesti lukiokoulutuksen uskonnonopetusta varten edelleenkin ylläpidetty korkea 18 vuoden ikäraja oikeudelle erota kirkosta omalla päätöksellään estää opiskelijoita tunnustamasta kirkotonta vakaumustaan, mikä tuottaa henkistä pahoinvointia. Jatkoimme, että saman pykälän mukaan koulutus vahvistaa tieteellistä ja siihen sisältyvää kriittistä ajattelua mutta että uskonnonopetus on juuri vastoin tieteellistä ajattelua, eikä opiskelijan kriittinen ajattelu saa kuitenkaan toteutua kirkosta eroamisena ja sitä kautta elämänkatsomustiedon opetukseen siirtymisenä.

d3) Seuranta: Opetushallituksen ohje varhaiskasvatuksesta ja muiden ohjeiden päivitys. Yhdistyksen verkkosivujen 5.2.2018 päivätyssä uutisessa Luukkainen tarkasteli seikkaperäisesti seuraavaa neljää Opetushallituksen 12.1.2018 antamaa ohjetta:

Ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa, 

Ohje perusopetuksen uskonnon ja elämänkatsomustiedon sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa, 

Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista lukiossa ja 

Ohje uskonnollisista tilaisuuksista ammatillisissa oppilaitoksissa. 

d4) Opetushallituksen uusista ohjeista. Luukkaisen mielipidekirjoitus Lapin Kansassa 19.2. esitti kannan, että Opetushallituksen tammikuista ohjetta uskonnon ja omantunnon vapaudesta erityisesti perusopetuksessa on toteutettava mahdollisten ruokarukousten osalta niin, että niihin osallistumaton oppilas ohjataan ruokailemaan ennen rukouksen alkamista luokkahuoneessa, sillä rukoilijoiden kanssa samassa tilassa häntä ei voi pitää. 

d5) Lausunnot varhaiskasvatuslaista. Vuoden 1973 päivähoitolaki uudistettiin kokonaisuudessaan 1.9.2018 voimaan tulleeksi varhaiskasvatuslaiksi (HE 40/2018 vp). Nyt oli kyseessä vuonna 2015 tehdyn osittaisuudistuksen loppuunsaattaminen, eikä siinä puututtu ensimmäisessä vaiheessa säädettyyn 3 §:ään Varhaiskasvatuksen tavoitteet, jonka 1 momentin kohta 6 antoi Opetushallitukselle mahdollisuuden määrätä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2016 vastustamastamme yhteisestä katsomuskasvatuksesta. Kohtaan 6 kyllä lisättiin (myös) yhdenvertaisuuden edistäminen, mutta pykälän yksityiskohtaiset perustelut eivät antaneet mitään uutta. Lausuimme 17.3. opetus- ja kulttuuriministeriölle hallituksen esityksen luonnoksesta ja laajemmin 13.5. eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä. Keskityimme katsomuskasvatukseen liittyviin pykäliin, mutta huomautimme myös kirjoitusvirheistä, joita lopulta lakiin korjattiinkin.

Edellisessä lausunnossamme vaadimme, että tavoitepykälän (3 §) kohdasta 6 pitää poistaa ateisminvapaudelle tuhoisat sanat ”yleistä [lue: valtakirkollista] kulttuuriperinnettä” sekä ”uskonnollista ja katsomuksellista”. Totesimme, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden yhteinen katsomuskasvatus on epäonnistunut, mahdoton ajatus.

Jälkimmäisessä lausunnossamme totesimme, että jos ja vain jos äsken mainitut poistot tehtäisiin, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 väite, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta, pitäisi paikkansa ja voitaisiin nostaa poistettujen sanojen tilalle samaan tavoitekohtaan. Jatkoimme tavoitepykälän ja katsomuskasvatuksen moittimista. Yleisellä kulttuuriperinteellä laissa on tahdottu viitata kristilliseen kulttuuriperinteeseen, joka ei kuitenkaan ole yleistä, jota ei tarvitse ymmärtää ja jonka kunnioittamisen edistäminen ei voi olla varhaiskasvatuksen tavoite. Tavoite antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa kunkin uskonnollista ja katsomuksellista taustaa tarkoittaa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta, jossa ”yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset”. Mutta katsomuskasvatusta on vain siksi, että lapsille voitaisiin luoda uskonnollinen usko, jollaista harvemmalla on entuudestaan. Uskonnottomuutta ei samanaikaisesti voida kunnioittaa. Ateistikodin lapsi ei kaipaisi minkäänlaista saati varhaiskasvatuksen välttämättä uskonnollista katsomuskasvatusta, joka päinvastoin on tuhoisaa hänelle. 

Lausuntomme havainnollisti katsomuskasvatuksen ongelmia neljällä esimerkillä. Niinpä Opetushallituksen 12.1.2018 antama Ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa väittää eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantoja venyttäen, että perinteistä juhlaa ei siihen mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren tai hengellisen laulun laulamisen johdosta voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Mutta sellaista hengellistä laulua (oppikirjaan runoksi painettuna) on perusopetuksen uskonnonopetuksessa käytetty julistamaan kristinuskon Jumala, jolloin opetus on jatkossa perustunut sille, että lapset on myös samalla saatu tämä Jumala tunnustamaan.

Lausuntomme jatkoi, että 3 §:n 1 momentin 8 kohdassa asetettu tavoite ohjata lasta toisten ihmisten kunnioittamiseen riittäisi korvaamaan katsomuskasvatuksen. Katsomuskasvatuksessa järjestäytyneet uskonnot tulevat lasten väliin ja ovat ulkopuolinen uhka. Katsomuskasvatuksen lopettaminen synnyttäisi tällöin juuri sopivan kunnioituksen uskontoja kohtaan.

Kolmospykälän 1 momentin 10 kohdan mukainen tavoite toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä ei katsomuskasvatuksessa toteudu, sillä siinä poiketaan tieteen todellisuuskäsityksestä. Tämäkin osoittaa yhteisen katsomuskasvatuksen sisäisen ristiriitaisuuden.

Osallisuuden ja vaikuttamisen (20 §) suhteen lapsen huoltajien on saatava ennen kaikkea vaikuttaa lapsen saamaan katsomuskasvatukseen.

Lapsen ateistihuoltajien on voitava 3 §:n 1 momentin kohdan 10 nojalla saada kirjatuksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan (23 §) se, mikä koskee 3 §:n 1 momentin kohdan 6 toteuttamista katsomuskasvatuksena. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa huomioidaan myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Jos katsomuskasvatuksessa lapsen mahdollinen ateistinen tausta todellakin sitten otetaan huomioon, se tarkoittaa joko lapsen poissa pitämistä uskontokasvatuksesta tai uskontokasvatuksen välitöntä kumoamista nimenomaisella ateismikasvatuksella. Kummassakaan tapauksessa katsomuskasvatus ei voi olla yhteistä. 

Seurakuntaa ei enää hallituksen esityksessä mainita yhteistyötahona, kuten aiemmin kerhotoiminnan järjestäjänä. Mutta jälkimmäinen lausuntomme totesi muutoksen ilmeisesti tarkoittaneenkin vain poistaa tämän rajoituksen, josta ei ole edes piitattu, vaan seurakunnan on annettu pyrkiä ottamaan varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus hoitoonsa, joko sen edustajan toimiessa lapsiryhmän tosiasiallisena opettajana tai varsinaisen henkilökunnan ohjaajana. Huomautimme, että se taas oli nurinkurista siihen nähden, että henkilöstöasiat olivat nousseet varhaiskasvatuslain säätämisen toisen vaiheen yhdeksi keskeisimmistä ja kiistellyimmistä kysymyksistä. Uskonnottomuuden kunnioittaminen seurakuntajohtoisessa kasvatuksessa ei voi toteutua. 

d6) Lausunnot Jehovan todistajien vapautuslain kumoamisesta. Yhdistys antoi 28.7. puolustusministeriölle lausunnon puolustusministeriön työryhmän mietinnöstä, joka sisälsi luonnoksen hallituksen esitykseksi Jehovan todistajien vapautuslain kumoamislaiksi. Puolsimme vapautuslain kumoamista kuten jo lausunnossamme 10.3.2008 silloisesta puolustusministeriön komiteanmietinnöstä. Nyt kumoamislakiin ehdotettiin myös kohtuullista siirtymäsäännöstä, jonka mukaan kolmen kuukauden kuluessa vapautusta voisi hakea tarvitsematta odottaa kaikkia lykkäyksiä. Lausuntomme perusteluina mainitsimme seuraavaa: ”Paitsi, että vapautuslaki kohtelee eri totaalikieltäytyjäryhmiä epäyhdenvertaisesti vastoin perustuslakia, se vastoin maallisen valtion tavoitettamme antaa etuoikeuden yhdelle uskonnolliselle yhdyskunnalle ja vieläpä sellaiselle, joka tuottaa useimmat nimenomaiset uskontojen uhrit. Tyydymme siihen, että työryhmälle asetettu rajoite olla vaarantamatta yleisen asevelvollisuuden asemaa Suomessa ei tällöin anna mahdollisuutta muihin ratkaisumalleihin.”

Muina huomioina mietinnöstä sanoimme seuraavaa: ”Totaalikieltäytymiseen on uusi syy, johon valitettavasti johtivat yhdistyksemme puheenjohtajan vuosina 2009–2012 eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemät kantelut puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Saapumiserästä 2/2015 alkaen on varusmieskoulutuksesta lakkautettu sotilaspappien kirkollisten oppituntien rinnalla ollut elämänkatsomustiedon opetus, johon olivat oikeutettuja valtionkirkkoihin kuulumattomat, ja sen sijaan, että elämänkatsomustiedon opetus olisi kanteluissa vaaditusti sallittu myös valtionkirkkoihin kuuluville, kaikille tulikin yhteiset sotilaspappien pitämät oppitunnit. Vakaumuksen syistä sotilaspapit sekä heidän oppituntinsa torjuva ja sekulaaria opetusta sekulaarien opettajien johdolla niiden sijaan vaativa aseelliseen palvelukseen muutoin suostuva asevelvollinen saattaisi siviilipalveluksen sijasta valita totaalikieltäytymisen sen lyhyen keston ja valvontarangaistusmahdollisuuden tähden. Sillä miksi pelkän sotilaspappien asiattoman osuuden tähden kenenkään täytyisikään joutua kärsimään siviilipalveluksen rangaistusluonteinen pitkä kesto varsinkaan, kun kyse ei olisi aseistakieltäytymisestä sen perinteisessä mielessä?”

Yhdistyksemme antoi 9.10. eduskunnan puolustusvaliokunnalle oma-aloitteisen lausunnon hallituksen esityksestä kumoamislaiksi (HE 139/2018 vp). Lausunnossa ensin toistettiin lyhyesti mutta, kuten samalla myönnettiin, silti sinänsä tarpeettomasti yhdistyksen kannatus kumoamislaille. Varsinainen sanoma valiokunnalle oli äsken selostettu uusi mahdollinen syy totaalikieltäytymiselle. Jehovan todistajat saattaisivat haluta välttää valtionkirkolliset sotilaspapit ja siksi(kin) koko aseellisen palveluksen (vaikka toki suostua siviilipalvelukseen). Mutta lausuntomme varsinainen tarkoitus oli päästä kertomaan valiokunnalle tyytymättömyytemme sotilaspapeille annettuun asemaan.

Eduskunta hyväksyi 27.2.2019 hallituksen esityksen muutettuna perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti siten, että laista poistettiin kolmen kuukauden siirtymäaika. Epäyhdenvertaisuus lakkaa siis heti. Tasavallan presidentti vahvisti lain 15.3.2019 ja määräsi sen tulemaan voimaan 1.4.2019.

Kimmo Sundströmin kirjoitussarja vaihtoehtoisista hautausmaista

Kimmo Sundström jatkoi yhdistyksen kotisivun Uutiset ja artikkelit -osastossa vaihtoehtoisia hautausmaita koskevaa artikkelisarjaansa. Seuraava on hänen laatimansa tämän sarjan esittely, joka on päivitetty vuoden 2018 osalta.

i) Tutkimuskohde. Hautausmaakirjoitukset pohjautuvat kirjoittajan selvitykseen Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007). Tässä vaihtoehtoisilla hautausmailla tarkoitetaan kaikkia muita kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon hautausmaita. Toistaiseksi kirjoituksissa on käsitelty vasta osaa tutkimuskohteesta, yksityisiä hautausmaita ja neljää laitoshautausmaata. Näiden omistajina ja ylläpitäjinä toimivat ainakin valtio, kunnat, osakaskunnat, aatteelliset yhdistykset, uskonnolliset yhdyskunnat, uskonnollisten yhdyskuntien seurakunnat, säätiöt, osakeyhtiöt ja yksityishenkilöt. 

Kirjoituksissa kerrotaan hautausmaiden sijainnista, syntysyistä ja -ajasta, kiinteistötiedoista, rakennuksista ja varustuksista, toiminnan laajuudesta, sen organisoinnista ja rahoituksesta, ylläpitäjästä ja toimivista yksityishenkilöistä, haudoista ja hautamuistomerkeistä sekä muustakin aiheeseen liittyvästä.

ii) Lähteet. Lähteinä käytetään opetusministeriön ja lääninhallitusten arkistoja (Kansallisarkisto eri maakunnallisine toimipisteineen), ylläpitäjien omia arkistoja, Maanmittauslaitoksen ja kaupunkien karttoja, kiinteistötietojärjestelmän (kiinteistö-, lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri) tietoja, kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, haastatteluja ja muita lähteitä. Kohteissa käydään paikan päällä maasto- ynnä muiden tietojen sekä ajantasaisten valokuvien hankkimiseksi. 

iii) Matkat. Tähän mennessä tutkimuskohteita on ollut koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Matkat — tuhansia kilometrejä — on tehty lentokoneella, junalla, linja-, henkilö-, paketti- ja kuorma-autolla, taksilla, saaristolaivalla, raitiovaunulla, peukalokyydillä sekä kävelemällä. 

iv) Sarja. Yksityisiä hautausmaita ei ole tässä laajuudessa järjestelmällisesti aikaisemmin tutkittu. Ei opetus- ja kulttuuriministeriöllä, ei aluehallintovirastoilla, ei Maanmittauslaitoksella eikä kenelläkään muullakaan ole tietoa, kuinka paljon yksityisiä hautausmaita on, missä ne sijaitsevat ja kenen omistamia tai ylläpitämiä ne ovat. 

Sarjassa on julkaistu toistaiseksi vuonna 2007 yksi kirjoitus, vuonna 2012 17 kirjoitusta, vuonna 2013 21 kirjoitusta, vuonna 2014 11 kirjoitusta, vuonna 2015 15 kirjoitusta, vuonna 2016 16 kirjoitusta ja vuonna 2017 kymmenen kirjoitusta eli yhteensä 91 kirjoitusta (kuusi niistä kertoo toteutumatta jääneestä hautausmaasta). Vuonna 2018 ei ilmestynyt uusia kirjoituksia, mutta ​aiempia päivitettiin. Kaikki ateistien ja vapaa-ajattelijain hautausmaat on käsitelty. Sarja jatkuu vuonna 2019.

v) Vuosina 2007 ja 2012–2018 ilmestyneet hautausmaakirjoitukset. Kirjoitukset julkaisujärjestyksessä: 

Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007) 
Marttakummun hautausmaa Kittilässä (5.9.2012) 
Väinölän hautausmaa Siikajoella (25.9.2012) 
Piehingin hautausmaa Raahessa (26.9.2012) 
Rahjan hautausmaa Kalajoella (27.9.2012) 
Kauhajoen Rauhanmaa (3.10.2012) 
Poronkankaan hautausmaa Jurvassa (4.10.2012) 
Kurikan Vapaaseurakunnan ja Kurikan Helluntaiseurakunnan hautausmaa Kurikassa (5.10.2012) 
Laihian vapaahautausmaa (15.10.2012) 
Isonkyrön vapaahautausmaa (16.10.2012) 
Ristinummen hautausmaa Marttilassa (29.10.2012) 
Varmon hautausmaa Kesälahdella (27.11.2012) 
Vallan nummen hautausmaa Humppilassa (30.11.2012) 
Karinaisten Rauhamaa (2.12.2012) 
Merikarvian Rauhanmaa (4.12.2012) 
Merikarvian Lepomaa (5.12.2012) 
Jämsän helluntaiseurakunnan hautausmaa Jämsässä (18.12.2012) 
Kuusankosken Lepola (27.12.2012) 
Forssan Rauhanmaa (11.5.2013) 
Karkkilan Lepola (17.5.2013) 
Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa (24.5.2013) 
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa (4.6.2013) 
Santalan hautausmaa Hangossa (7.6.2013) 
Käpylän hautausmaa Suonenjoella (11.6.2013) 
Joensuun Rauhanmaa (20.6.2013) 
Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013) 
Vapaitten kristittyjen hautausmaa Lapualla (4.7.2013) 
Seinäjoen vapaaseurakunnan ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Seinäjoella (10.7.2013) 
Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetyksen hautausmaa Laviassa (24.7.2013) 
Lauttakankaan hautausmaa Jämijärvellä (1.8.2013) 
Villalan metodistihautausmaa Lappeenrannassa (9.8.2013) 
Keltnummen hautausmaa Eurassa (5.9.2013) 
Kihniön Vapaaseurakunnan hautausmaa Kihniössä (11.9.2013) 
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Kuopiossa (27.9.2013) 
Ilmajoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Ilmajoella (7.10.2013) 
Honkajoen Rauhanmaa (25.10.2013) 
Vapaa-ajattelijain hautausmaa Jyväskylässä (3.11.2013) 
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Tervossa (19.11.2013) 
Islamilainen hautausmaa Jyväskylässä (12.12.2013) 
Katolinen hautausmaa Turussa (31.5.2014) 
Kauhavan Lepomaa (3.6.2014) 
Teuvan Rauhanmaa (13.6.2014) 
Polvijärven vapaahautausmaa (20.6.2014) 
Helluntaiseurakunnan hautausmaa Pyhäjärvellä (13.7.2014) 
Juutalainen hautausmaa Haminassa (28.7.2014) 
Peltokankaan hautausmaa Paltamossa (8.8.2014) 
Kotivaaran hautausmaa Kolarissa (15.8.2014) 
Luopioisten Lepomaa (18.9.2014) 
Juuan Lepola (7.10.2014) 
Ristikankaan hautausmaa Kemissä (12.12.2014) 
Halikon sairaalan hautausmaa Salossa (6.5.2015) 
Forsbyn hautausmaa Pedersöressä (7.7.2015) 
Pedersören Ebenhaeser (12.7.2015) 
Kuorsalon hautausmaa Haminassa (20.7.2015) 
Närpiön Solbacken (31.7.2015) 
Oxkangarin hautausmaa Vöyrissä (14.8.2015) 
Vassorin hautausmaa Mustasaaressa (22.8.2015) 
Moikipään hautausmaa Korsnäsissä (27.8.2015) 
Yttermarkin hautausmaa Närpiössä (3.9.2015) 
Uudenkaarlepyyn Aftonfrid (6.9.2015) 
Maalahden Aftonro (18.9.2015) 
Uudenkaarlepyyn Vilan (21.9.2015) 
Sundomin hautausmaa Vaasassa (1.10.2015) 
Närpiön Aftonvila (3.10.2015) 
Korsnäsin kirkonkylän hautausmaa (15.11.2015) 
Suomen Islam-seurakunnan Helsingin Tataarihautausmaa (16.5.2016) 
Helsingin juutalaisen seurakunnan Vanha juutalainen hautausmaa (17.5.2016) 
Helsingin juutalaisen seurakunnan Uusi juutalainen hautausmaa (30.5.2016) 
Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunnan hautausmaa Helsingissä (5.6.2016) 
Taivallahden sotilashautausmaa Helsingissä (8.6.2016) 
Gravgårdsföreningen Fridin hautausmaa Vöyrissä (14.6.2016) 
Kaunissaaren hautausmaa Pyhtäällä (28.6.2016) 
Köklot Gravplatsföreningin hautausmaahanke Koivulahdessa (6.7.2016) 
Högsåran hautausmaa Kemiönsaaressa (6.7.2016) 
Kalle Sipilän hautausmaahanke Pohjois-Pirkkalassa (29.7.2016) 
Siltasalmen hautausmaa Saarijärvellä (22.8.2016) 
Pitkäniemen sairaalan hautausmaa Nokialla (31.8.2016) 
Asarias Makkosen hautausmaahanke Tottijärvellä (11.9.2016) 
Heinolan Vapaa-ajattelijain hautausmaahanke Heinolassa (25.9.2016) 
Hyrylän varuskunnan uusi ortodoksinen sotilashautausmaa Tuusulassa (6.10.2016) 
Åbergin hautausmaa Helsingissä (4.12.2016) 
Fagervikin kartanon hautausmaa Inkoossa (9.5.2017)
Itäharjun kolerahautausmaa Turussa (20.6.2017) 
Kärsämäen kunnallinen hautausmaa Turussa (21.6.2017) 
Vanhankylänmaan hautausmaa Kotkan saaristossa (7.7.2017) 
Honkanummen saksalainen sotilashautausmaa Vantaalla (13.7.2017) 
Norvajärven saksalainen sotilashautausmaa Rovaniemellä (21.7.2017) 
Nikkilän sairaalan hautausmaa Sipoossa (20.8.2017) 
Kauniaisten kaupungin hautausmaa (26.9.2017) 
Suomen Islam-seurakunnan Turun hautausmaa (29.10.2017) 
Seilin hautausmaa Paraisilla (5.12.2017) 

Kimmo Sundströmin hanke ateistisen esinekulttuurin eteen 

Uusi toimintalohko on esinekulttuuri, joka on siirtynyt yhdistyksemme tehtäväksi Kimmo Sundströmin johdolla. Yhdistyksemme kehittää, vuokraa ja myy ateistiseen esinekulttuuriin lukeutuvia tuotteita. Tietoja ja valokuvia näistä on yhdistyksen kotisivun osaston Palvelut ja avustukset alaosastossa Hautapaikat​ ja myyntituotteet.

Tuotteisiin kuuluvat 

* tuhkauurnat; 
* hautakiviin tai uskonnottomien hautausmaiden rakennuksiin ja rakenteisiin kiinnitettävät liekkimaljat; 
* liekkimaljan esittävät puuvaakunat; 
* Noitaneito-patalaput; 
* uskonnottomien hautajaiskukkakortit (2016); 
* uskonnottomien (ajatuksellisesti) väliaikaiset (2018) ja pysyvät hautamuistomerkit; 
* merkkitikut uskonnottomien haudoille tai muihin tarkoituksiin (2018); 
* A-telineet esittelytoimintaa varten (2018). — Kun aamulla avaat ateistikahvilasi tai -kirjakauppasi, kirjoita tähän liidulla päivän parhaat tarjoukset ja aseta teline liikkeen edustalle :). 

Valokuvia ja lisätietoja yhdistyksemme kotisivun Uutiset ja artikkelit -osaston artikkeleissa Ateistinen esinekulttuuri kehittyy (14.10.2018) ja Ateistien ​esinekulttuuriin A-teline (19.11.2018). Kaikki tuotteet kertovat uskonnottomasta esine- ja tapakulttuurista. Tällaisia tuotteita ei toistaiseksi ole ollut markkinoilla laajemmin ja tehdasvalmisteisina, sillä kulttuurin muutos ja kasvu vie aikaa. Uusia tuotteita julkistetaan vuonna 2019.

Juhlapuhujien tuki

Yhdistys tuki kulukorvausten muodossa Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäseniä, pääkaupunkiseudulla toimivia puhujia ja harkinnanvaraisesti muitakin, kuitenkin erityisesti aloittelevia puhujia (enintään 120 euroa/puhetapahtuma ja enintään 1200 euroa kalenterivuodessa/puhuja). 

Jäsenmaksut

Jäsenmaksut olivat A- eli aktiivijäseneksi hyväksytyltä 33 euroa ja K- eli kannattajajäseneltä 35 euroa. Yhdistys tilasi jäsenmaksuun sisältyvänä Vapaa Ajattelija -lehden jäsenelle. 

Talous

Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli tasapainoinen. Tuloslaskelma vuodelta 2018 oli 2597,13 euroa alijäämäinen. Tase 31.12.2018 oli 1104,10 euroa. Yhdistyksen talous perustuu jäsenmaksujen ohella lahjoituksiin sekä ajoittain myös palkkatukeen.