|
(Hyväksytty
vuoden 2018 sääntömääräisessä kevätkokouksessa 8.1.2019)
Hallinto ja kokoukset
Jouni
Luukkainen oli yhdistyksen puheenjohtaja ja taloudenhoitaja, Kimmo
Sundström varapuheenjohtaja 28.12. alkaen ja Jari Hakkarainen sihteeri.
Kalevi Korppi ja Hannu Töyri olivat toiminnantarkastajat sekä Juhani
Heino varatoiminnantarkastaja. Kimmo Sundström oli
jäsenrekisterinhoitaja ja juhlapuhujayhdyshenkilö.
Yhdistyksen
kokouksia pidettiin kolme (vuoden 2016 syyskokous 19.1., kevätkokous
4.5., syyskokous 28.12.) ja hallituksen kokouksia kahdeksan (9.1.,
19.1., sähköpostikokoukset 19./25.4., 17./19.5., 14./15.6. ja 28./29.6,
13.12., 28.12.). Jäsenkirjeitä lähetettiin viisi (9.1., 23.1., 25.4.,
13.12., 31.12.).
Jäsenistö
Vuoden
lopussa A- eli aktiivijäseniä oli 4 (5) ja K- eli kannattajajäseniä 10
(15) eli
yhteensä 14 (20); suluissa vuotta aiemmat luvut.
Kotisivu ja puhelinluettelotiedot
Yhdistyksen
kotisivua www.ateistit.fi hoiti FM Janne Vainio. Sivuston luomisen
suurta aktiivisuutta kuvannee se, että Mitä uutta? -osastossa on 103
päiväystä vuodelta 2017. Sivut ovat tunnettuja Vapaa-ajattelijain
liittoa koskevista kriittisistä kannoistaan, uutisistaan ja
artikkeleistaan.
Yhdistyksellä
on oma sähköpostiosoitteensa ateistit@ateistit.fi.
Yhdistyksellä
oli Helsingin seudun vuoden 2016 eli viimeiseksi jääneessä
puhelinluettelossa ja sitä seuraavassa sähköisessä palvelussa seuraavat
yhteystiedot: Pääkaupunkiseudun ateistit ry (Kimmo Sundströmin
puhelinnumero, yhdistyksen posti-, sähköposti- ja verkko-osoitteet).
Numeroksi vaihtui 8.12. puheenjohtajan puhelinnumero.
Julkaisutoimintaa
Luukkaisella
oli kuusi painettua mielipidekirjoitusta ja Sundströmillä yksi.
Luukkaisella oli 28 (+13) kirjoitusta, Sundströmillä 60 kirjoitusta,
yhdistykseen kuulumattomalla Raimo Toivosella neljä kirjoitusta (joista
yksi laulun sanoitus) ja samoin yhdistykseen kuulumattomalla Janne
Vainiolla yksi kirjoitus yhdistyksen kotisivujen osastossa Uutiset ja
artikkelit. Luukkainen ja Sundström kirjoittivat kommentteja
sanomalehtien verkkosivuille.
Puheenjohtaja Jouni Luukkaisen
pyrkimykset vaikuttaa uskonnonvapauslainsäädäntöön ja sen käytäntöihin
päättäjissä ja viranomaisissa
a) Yhdistyksen lakiesitys.
Luukkainen teki 7.4. yhdistyksen nimissä opetus- ja
kulttuuriministeriölle 40-sivuisen esityksen oppivelvollisuusiän
ylittäneiden perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46 §:n
muuttamisesta pykälän yksikäsitteisen sovellettavuuden, yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden tähden (ja täydensi esitystä
16.4., 24.4. sekä 18.8. yhteensä 15 sivulla). Oppivelvollisuusiän
ylittäneiden perusopetuksen rakenne oli tarpeen uusia
maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden suuren perusopetuksen tarpeen
tähden, ja sitä varten pykälä tulee uudistetussa muodossa voimaan
1.1.2018. Pykälän ensimmäisessä virkkeessä on lueteltu ne muut
perusopetuslain säännökset, joita sovelletaan oppivelvollisuusiän
ylittäneiden perusopetukseen. Mutta tämä luettelo on edelleen
alkuperäisessä, lähes 20 vuotta vanhassa asussaan lukuunottamatta niitä
muutoksia, jotka oli välttämättä tehtävä pykälää nyt muutoin
muutettaessa. Kuitenkin perusopetuslakiin on vuosien varrella tehty
lukuisia muutoksia ja lisäyksiä ilman, että sovellettavien säännösten
luetteloa olisi vastaavasti päivitetty, jolloin on tietysti epäselvää,
mitä säännöksiä kaikenkaikkiaan on sovellettava. Esityksemme ehdotti
yksityiskohtaisesti perustellen, miten luettelo tulisi saattaa ajan
tasalle ja siis yksikäsitteisesti sovellettavaksi. Tämä uudistus olisi
täten vain tekninen.
Mutta
esityksemme pyrkii myös sisällölliseen uudistukseen. Esitimme, että
alaikäinen oppivelvollisuusiän ylittänyt perusopetuksen opiskelija
käyttää itse puhe- ja päätösvaltaa opinnoistaan huoltajan sijasta
toisin kuin nykyään ja toisin kuin on laita oppivelvollisten
perusopetuksessa. Sama itsenäinen päätösvalta on jo opiskelijoilla
lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa, vaikka niissä
opiskelijat yleensä aloittavat opiskelunsa vuotta nuorempina. Tämän
esityksemme yhdenvertaisuustavoitteen perustelu vaati kaikkia kolmea
koulutusmuotoa koskevan lainsäädännön ja niille esitettyjen
perusteluiden läpikäynnin.
Erityisesti
esityksemme tähtää siihen, että alaikäinen opiskelija saisi äskeisen
nojalla uskonnollisen asemansa puitteissa itse valita katsomusaineensa
(siis yhden pakollisen kurssin uskontoa/elämänkatsomustietoa). Sitenhän
on lukiossa.
Myös
esityksemme sisällölliset tavoitteet ovat toteutettavissa 46
§:n
ensimmäisessä virkkeessä.
Opettaja 12/(16.6.)2017
julkaisi Luukkaisen asiaa valaisevan
mielipidekirjoituksen ”Pykälää aikuisten perusopetuksesta
muutettava”.
Vastauksessaan
14.7. ministeriö torjui yhdistyksemme esityksen.
Esitystämme
oli joka tapauksessa täydennettävä vielä 18.8. sen
varmistamiseksi, että uusi laki ammatillisesta koulutuksesta (voimaan
1.1.2018) ei siihen vaikuttanut ainakaan oleellisella tavalla.
Vaarana
toki on, että esityksemme johtaakin katastrofiin eli että
esitykseemme sittenkin tartutaan mutta niin, että toteutetaan
pakollinen yhteinen katsomusopetus, joka tietenkin silloin olisi
uskontoista. Siis niin, että ministeriö Opetushallituksen säestämänä
haluaisi pakottaa kaikki opiskelijat perehtymään ennenkaikkea ev.-lut.
kirkkoon ja sen uskontoon sekä näin totuttautumaan valtakirkon
hegemoniaan, vaikka nykyisellään islam ja ET ovat aikuislukioiden
antamassa perusopetuksessa katsomusaineiden päävalinnat.
Luukkainen
yritti edistää lakiesitystämme asiaan liittyvin kanteluin
eduskunnan oikeusasiamiehelle niin, että ministeriö joutuisi tarttumaan
ainakin teknisin perustein 46 §:ään, ja
onnistuikin siinä. Ks. alla
kohta b1).
b) Kantelut
b1)
Kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle aikuisten
perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Luukkainen
kanteli 7.4.
eduskunnan oikeusasiamiehelle Opetushallitukseen kohdistuen aikuisten
(oikeastaan oppivelvollisuusiän ylittäneiden) perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteista. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden
perusopetusta koskevan perusopetuslain 46 §:n
ensimmäisen virkkeen
perusopetuslain sovellettavien säännösten luettelon päivittämättömyys
oli johtanut Luukkaisen huomaamiin ongelmiin sekä Opetushallituksen
4.5.2015 antamassa, 1.8.2016 käyttöön otetussa perusteasiakirjassa että
Opetushallituksen 6.2. julkaisemassa uuden perusteasiakirjan
luonnoksessa. Ongelmien selvittämiseksi luettelo olisi paras päivittää,
ja sitä varten lakiesityksemme (ks. yllä) oli kantelun
liitteenä.
Eduskunnan
apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan puolesta Luukkaiselle
ilmoitettiin 20.4. (EOAK/2579/2017), että siellä ei ollut aihetta
ryhtyä kantelua sen enempää tutkimaan.
Tyytymättömänä
saamaansa vastaukseen mutta oppia ottaneena Luukkainen
kanteli sitten uudestaan 24.4. pelkästään voimassa olevasta
perusteasiakirjasta ja sitten hätäisesti 4.5. kolmannen kerran saatuaan
tietoonsa Opetushallituksen 25.2.2016 antaman, 1.8.2016 käyttöön otetun
korjauksen perusteasiakirjaan. Luukkainen kanteli neljännen kerran
16.6. ja nyt kelvollisesti Opetushallituksen 12.6. määräämästä,
1.1.2018 käyttöön otettavasta perusteasiakirjasta.
Näihin
kolmeen
kanteluun annettiin 19.6. vastaus (EOAK/2829/2017), että asiaa ei
ryhdytty tutkimaan, koska se oli vireillä toisessa viranomaisessa,
nimittäin lakiesityksenämme opetus- ja kulttuuriministeriössä sieltä
19.6. saadun tiedon mukaan. Tämä vastaus lähetettiin myös
ministeriöön.
Luukkainen
kanteli 21.6. eduskunnan oikeusasiamiehelle opetusneuvos
Annika Bussmanin (opetus- ja kulttuuriministeriö) ja opetusneuvos Teijo
Koljosen (Opetushallitus) Opetushallituksen koulutustilaisuudessa 15.5.
yhdessä esittämästä perusopetuslain 46 §:n
tulkinnasta, joka vaikeni
sovellettavien säännösten luettelon päivittämättömyydestä. Mutta
Luukkainen peruutti tämän kantelunsa ainakin toistaiseksi saman tien
21.6. saatuaan juuri tietoonsa, että yhdistyksen lakiesitys oli
lupaavan tuntuisesti ministeriössä käsiteltävänä.
Mutta
vastauksessaan 14.7. ministeriö torjui esityksemme yhdistystämme
tyydyttämättömin perustein.
Tämän
vuoksi ja saatuaan 18.8. valmiiksi lakiesityksemme 13-sivuisen
täydennyksen Luukkainen virkisti 18.8. molemmat kantelunsa eli 16.6. ja
21.6. tekemänsä. Luukkaisen kantelut ja niiden väliaikaiset peruutukset
olivat 40-sivuinen urakka.
Näihin
kahteen virkistettyyn kanteluun annettiin 25.9. vastaus
(EOAK/5074/2017), jossa kantelut hylättiin ministeriön vastausta ja
opetusneuvoksia koskevilta osiltaan (Luukkainen oli moittinut
ministeriön vastausta mutta pitänyt kuitenkin mahdottomana siitä
kannella) ja jossa kantelu Opetushallituksen 12.6. antaman määräyksen
osalta siirrettiin 25.9. opetus- ja kulttuuriministeriön
käsiteltäväksi. Ministeriön oli ilmoitettava päätöksestään tai muista
toimenpiteistään asiassa oikeusasiamiehen kansliaan 29.12.
mennessä.
Opetus-
ja kulttuuriministeriö antoi 14.12. (päiväyksellä 13.12.)
vastauksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ministeriö toisti
yhdistyksemme lakiesityksestä 14.7. antamastaan vastauksesta, että
lausuntokierroksella hallituksen esityksestä oppivelvollisuusiän
ylittäneiden perusopetuksesta säätävän perusopetuslain 46
§:n
muuttamisesta (1.1.2018 alkaen) kantelijan esittämiä tulkintaongelmia
ei noussut esille. Lisäksi ministeriö esitti arvelun, että 46
§:n
tulkinta ja käytänteet ovat oppilaitoksissa ilmeisesti muotoutuneet
siten tarkoituksenmukaisiksi, ettei käytännössä kantelussa viitattuja
ongelmia ole havaittu. Mutta Luukkainen kanteluissaan nimenomaan
osoitti ongelmia, joita 46 §:n
päivittämättömyyden tähden
Opetushallituksella oli ollut sen laatiessa aikuisten perusopetuksen
opetussuunnitelman perusteita (sekä silloisia että erityisesti myös
1.1.2018 käyttöön otettavia).
Onneksi
ministeriö itse käytännössä
myönsi 46 §:n päivittämättömyyden aiheuttamat
tulkintaongelmat, sillä
se kertoi tarkistavansa vuoden 2018 alussa voimaan tulevan 46
§:n
säännöksen lakiviittaukset [eli siis 46 §:n ensimmäisen virkkeen
luettelon niistä muista perusopetuslain säännöksistä, joita sovelletaan
oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetukseen; muihin lakeihin ei 46
§ viittaa]. Vastaus päättyy seuraavasti: Tarpeenmukaiset
säännösmuutosesitykset on tarkoitus antaa vuoden 2018 aikana ja
opetussuunnitelman perusteita päivitetään säännösmuutosten
mukaisesti.
Luukkaisen
tekemiin kanteluihin ei Opetushallitukselta pyydetty
selvitystä. Siksi oli erityisen ilahduttavaa se, että Opetushallituksen
12.1.2018 antama Ohje
perusopetuksen uskonnon ja
elämänkatsomustiedon sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen
järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja
perusopetuksessa
sisältää johdannossaan seuraavan: ”Oppivelvollisuusiän ylittäneiden
perusopetuksessa huoltajan sijasta
valinnoista päättää eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin kuitenkin
opiskelija itse.” Ainoa poikkeus on seuraava, voimassa oleva,
valtionkirkkoja suosiva säännös, johon esityksemme ei puuttunut:
”Oppivelvollisuusiän ylittäneille järjestettävässä perusopetuksessa
opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta, opetetaan hänen valintansa
mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.” Kyseiset valinnat
koskevat uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta, oppilaitoksen
juhlista poistumista uskonnollisten osien ajaksi tai niistä kokonaan
pois jäämistä sekä uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin
osallistumista tai osallistumattomuutta ja samalla mahdollisiin
vaihtoehtoisiin tilaisuuksiin osallistumista. Näin ollen tämä ohje on
täysin yhdistyksemme esityksen mukainen. Lakiesityksemme neljäs
(kaksisivuinen) täydennys 19.1.2018 esitti toivomuksen, että 46
§
muutetaan niin, että ohjetta ei sitten tarvitse muuttaa.
Itse
asiassa
jo tätä uutta Opetushallituksen ohjetta edeltävissä Opetushallituksen
perusopetusta koskevissa ohjeissa vuosina 2014 ja 2016 oli tämä sama
Opetushallituksen omavaltainen huomautus: ”Muille kuin
oppivelvollisille järjestettävässä opetuksessa, huoltajan sijasta
valinnoista päättää eräin jäljempänä mainituin poikkeuksin kuitenkin
oppilas itse.” Tämän huomaaminen johti lakiesityksemme viidenteen
(kaksisivuiseen) täydennykseen 24.1.2018.
b2) Kantelut
oikeuskanslerille ministerien tuomarinvaloista.
Tuomarinvala ja
tuomarinvalan kaava poistuivat laeista 1.1.2017. Yhdistyksen
tavoitteena on, että myös virkavala poistetaan laeista (valtion
virkamieslaista). Yhdistyksellä on tässä vipuna ministerien valat ja
vakuutukset, sillä vielä voimassa olevan virkavalasta ja
virkavakuutuksesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta
annetun asetuksen mukaan valtioneuvoston jäsenen on vannottava
virkavala ja tuomarinvala tai annettava virkavakuutus ja
tuomarinvakuutus valtioneuvoston yleisistunnossa ennen tehtävään
ryhtymistään.
Luukkainen
oli kirjelmöinyt (kannellut) oikeuskanslerille
24.11.2016, että oikeuskanslerin tulisi valvoa asetuksen tiukkaa
tulkintaa niin, että kun ministeri ei enää voi vannoa tuomarinvalaa
niin ei sitten virkavalaakaan, mutta oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli
ollut vastauksessaan 1.12.2016 (OKV/1694/1/2016) toista mieltä: kun
laki edelleen tunsi virkavalan, sen sai vannoa. Säädöshierarkiassa laki
onkin asetuksen edellä.
Mutta
sitten yllättäen 5.5. uudet ministerit Antti Häkkänen, Jari Leppä
ja Sampo Terho vannoivat sekä virka- että tuomarinvalan. Luukkainen
kanteli 7.5. tuomarinvalan vannomisesta oikeuskanslerille (ja täydensi
kanteluita 8.5. ja 10.5.). Tästä huolimatta myös uusi ministeri Annika
Saarikko vannoi kaksi valaa 10.7., mistä taas Luukkainen kanteli 11.7.
oikeuskanslerille.
Apulaisoikeuskansleri
Kimmo Hakosen päätöksen 11.7.
(OKV/1107/1/2017) mukaan ministerien tuomarinvalan vannominen ei ole
sisältänyt sellaista lainvastaista menettelyä, johon olisi syytä
puuttua laillisuusvalvonnassa jälkikäteen, mutta nykyisten asiaa
koskevien säännösten voimassa ollessa olisi kuitenkin oikeudellisesti
paremmin perusteltua muuttaa menettelyä niin, että jatkossa uudet
ministerit antaisivat tuomioistuinlain mukaisen tuomarinvakuutuksen.
Apulaisoikeuskansleri esitti, että valtioneuvoston kanslia selvittäisi
yhteistyössä oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa, miten
valtioneuvoston jäseniä koskevia säännöksiä tulisi muuttaa
tuomarinvakuutusta koskevien säännösten voimaantulon johdosta. Hän
lähetti päätöksensä tiedoksi valtioneuvoston kanslialle,
oikeusministeriölle ja valtiovarainministeriölle sekä pyysi
valtioneuvoston kansliaa ilmoittamaan viimeistään 30.11., mihin
toimenpiteisiin hänen esityksensä johdosta on ryhdytty.
Hakonen
oli 15.5. pyytänyt Luukkaisen ensimmäisen kantelun johdosta
asiasta valtioneuvoston kanslian selvityksen ja lausunnon.
Valtioneuvoston kanslian lausunnossa 12.6. (VNK/876/03/2017) sanottiin,
että olisi varsin
erikoista, jos ministeri vannoisi tilaisuudessa
virkavalan ja antaisi sen perään tuomarinvakuutuksen. Samaa oli
Luukkainen kanteluissaan korostanut mutta esittänyt, että juuri siksi
ministerien pitäisi lakien puitteissa pysyäkseen antaa sekä
virkavakuutus että tuomarinvakuutus, jolloin ministerien vakaumuksen
arvuuttelusta pääsemiseksi virkavala olisi poistettava
kaikilta.
Hakosen
päätös lainasi yllä lihavoidut vastaista varten ratkaisevat
sanat. Helsingin
Sanomat uutisoi asiasta 25.7. verkossa ja hiukan
suppeammin 26.7. painettuna mutta ohitti nämä sanat, jotka taas toi
esiin Luukkainen kirjoituksessaan ”Kaikista ministerien valoista
luovuttava” 2.8. samassa lehdessä.
Valtioneuvoston
kanslia ilmoitti 21.11. apulaisoikeuskanslerille, että
se on ryhtynyt valmistelemaan säädösmuutosta, jolla korvataan
valtioneuvoston jäsenten asetukseen perustuva velvollisuus vannoa
virka- ja tuomarinvala tai antaa vastaavat vakuutukset. Valtioneuvoston
hankerekisteriin ilmestyi 13.12. valtioneuvoston kanslian
säädösvalmisteluhanke VNK016:00/2017 ”Valtioneuvostolain muuttaminen;
valat ja vakuutukset” asettamispäivänään 1.9.2017. Hankkeen tavoitteet
ja tulokset on ilmoitettu seuraavasti: ”Lainmuutoksella korvataan
valtioneuvoston jäsenten asetukseen perustuva velvollisuus vannoa
virka- ja tuomarinvala tai antaa vastaavat vakuutukset.”
Pääministeri
[Juha] Sipilän hallituksen lainsäädäntösuunnitelma kevätistuntokaudelle
2018 julkaistiin to 1.2.2018. Sen mukaan hallituksen esitys kyseiseksi
laiksi esiteltäisiin arviolta (9.4. alkavalla) viikolla 15
vastuuministerinä pääministeri Sipilä.
Yhdistyksemme
pyrkii tarvittaessa vaikuttamaan siihen, millainen tästä
säädösmuutoksesta tulee. Erityisesti yrittäisimme torjua mahdollisen
uuden erityisen valtioneuvoston jäsenen valan ja vastaavan vakuutuksen.
Sellainen ministerinvala tulisi kaiketi säätää myös keskusviraston
pääjohtajan (tai sellaiseksi tulkittavan) ja (Ahvenanmaan) maaherran
vannottavaksi, ja sehän olisi naurettavaa, kuten Luukkainen
mielipidekirjoituksessaan totesi. Tämä vastaväite ei ehkä kuitenkaan
riittäisi niille, jotka mahdollisesti haluaisivat väenvängällä
säilyttää ministerille uskonnollisen valan.
c) Yhdistyksen
kannanotot. c1) Luukkainen vastasi 20.2. yhdistyksen
puheenjohtajana
Opetushallituksen verkkokyselyyn sen 6.2. julkistamasta 1.1.2018
käyttöön otettavien aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman
perusteiden luonnoksesta. Tämä osaltaan johti yhdistyksemme
lakiesitykseen ja sitä tukeviin Luukkaisen kanteluihin.
c2)
Luukkainen vastasi 24.11. ja 27.11. yhdistyksen puheenjohtajana opetus-
ja kulttuuriministeriön hankkeen Uusi lukio
verkkokyselyyn
aiheesta ”Millaista osaamista lukion tulee tulevaisuudessa tarjota?”.
Hänen vastaustensa ydin oli sama kuin hänen vastauksessaan syksyllä
2015 Opetushallituksen verkkokyselyssä varhaiskasvatussuunnitelman
perusteiden uudistamisesta: ”Asetan ihmiselle tulevaisuuden taidoksi
maallisuusperiaatteen ajamisen ja jo nyt sen mukaisesti elämisen.”
Erityisesti näissä vastauksissa torjuttiin uskontotieto.
c3)
Luukkainen kommentoi 2.–19.12. yhdeksän eri kertaa
ja laajastikin
Opetushallituksen verkkosivuilla osastossa Osaamisen asialla –
Opetushallituksen blogi 1.12. ollutta Matti Lahtisen (oikeudellisista
asioista vastaava johtaja) blogikirjoitusta ”Saako päiväkodissa puhua
Jeesuksesta?”. Opetushallituksen 18.10.2016 antamien, 1.8. käyttöön
otettujen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukainen uusi
yhteinen katsomuskasvatus loukkaa ateistien uskonnonvapautta, kuten
Luukkainen yhdistyksen sivuilla 31.12.2016 vahvisti (”Pelko säilyy.”)
ja kuten katsomuskasvatuksen käytännöstä tihkuvat tiedot osoittavat.
Lahtisen blogin mukaan Opetushallituksessa oli valmisteilla
(vuodenvaihteeseen mennessä) katsomuskasvatusta koskevat ohjeet
varhaiskasvatuksen järjestäjille. Ohje annettiin 12.1.2018. Luukkaisen
kommenteilla ei ollut vaikutusta ohjeeseen, vaikka ainakin ajan
puolesta niitä olisi voitu ottaa varteen.
d) Toiminta uskontotietoa ja
katsomusaineiden yhteisopetusta
vastaan. Kaikenlainen kaikille pakollinen yhteinen
katsomuskasvatus
tai -opetus niin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa, perusopetuksessa
kuin lukiossa on jo tai olisi vastaisuudessa uskontoista ja siis
uskonnonopetusta. Samasta on kysymys uskonnon eri oppimäärien ja
elämänkatsomustiedon yhteisopetuksessa missä laajuudessa tahansa.
Kaikki sellainen uskonnonopetus uskontotietona loukkaisi ja loukkaa
ateistien (sekä monesti myös vähemmistöuskontoihin kuuluvien) perus- ja
ihmisoikeuksia. Yhdistyksemme vastustaa ehdottomasti tällaista
uskontotieto-oppiainetta. Unohtaa ei sovi myöskään yhteisiä
sotilaspappien oppitunteja puolustusvoimissa.
Yhdistyksen
toiminta asiassa jäi kuitenkin vähiin. Perusopetusta ja
lukiokoulutusta koskien Luukkaisella oli mielipidekirjoitukset ”Ei
yhteisiä uskontotunteja” Lapin
Kansassa 28.9. lehden
pääkirjoitusta vastaan ja ”Uskonnonopetus ei pakollinen”
Aamulehdessä
29.10. lehden kolumnia vastaan. Varhaiskasvatuksen uuden
yhteisen katsomuskasvatuksen ongelmista uskonnottomille ja koko
ajatuksen mahdottomuudesta Luukkainen kirjoitti otsikolla ”Uskonnottomien perheiden lapset huomioitava” 15.12. Lapin
Kansassa ja siis myös suoraan viranomaisille yllä
c3)-kohdassa
kuvatulla tavalla.
Luukkainen
tarkasteli yhdistyksen verkkosivulla kahdessa laajassa
artikkelissa 13.10. toisaalta ortodoksivanhemman kantelua Länsi- ja
Sisä-Suomen aluehallintovirastolle Kirkkonummen ruotsinkielisessä
perusopetuksessa syksystä 2016 lähtien toteutetusta katsomusaineiden
yhteisopetuksesta ja toisaalta tämän opetuksen sisältöä. Päätös
kanteluun 21.8. (LSSAVI/4538/06.06.01/2016) oli osin voitollinen ja
asian käsittely hyvinkin yksityiskohtainen. Koko kelvottoman opetuksen
selostus oppituntien tasolla jäi silti Luukkaisen omien mielleyhtymien
varaan.
Uskontotiedosta
pitäisi huoltajan kieltäytyä, vaikka se
saattaisi uhrauksia vaatiakin. Yhtymäkohtia muihin elämän tilanteisiin
voisi etsiä. Niinpä Luukkainen muisteli kirjoituksessaan ”Työhönpaluuraha takaisin” 14.10. Lapin Kansassa,
kuinka hän oli
luopunut vastikeetta lomarahasta, kun sitä 1990-luvun lama-aikana
kerran oli vaadittu, ja miten hän silloin oli seuraajia tavoitellen
asiasta kertonut. Hän myös tunnusti 27.10. laatimassaan artikkelissa
”Savuttomuus ja tunnustuksettomuus” yhdistyksen verkkosivulla, kuinka
hän oli aikoinaan tehnyt päätöksen olla enää menemättä
Olympiastadionille siihen asti, kunnes sen katsomot olisivat
savuttomat; hän yhdisti jutussaan tämän huoltajan harkintaan kieltää
lapsensa osallistaminen uskontoiseen kasvatukseen.
Kimmo Sundströmin kirjoitussarja
vaihtoehtoisista hautausmaista
Kimmo
Sundström jatkoi yhdistyksen kotisivun Uutiset ja artikkelit
-osastossa
vaihtoehtoisia hautausmaita koskevaa artikkelisarjaansa. Seuraava on
hänen laatimansa tämän sarjan esittely, joka on päivitetty vuoden 2017
osalta.
i) Tutkimuskohde.
Hautausmaakirjoitukset pohjautuvat kirjoittajan
selvitykseen Vaihtoehtoiset
hautausmaat Suomessa (2007). Tässä
vaihtoehtoisilla hautausmailla tarkoitetaan kaikkia muita kuin Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon
hautausmaita. Toistaiseksi kirjoituksissa on käsitelty vasta osaa
tutkimuskohteesta, yksityisiä hautausmaita ja neljää
laitoshautausmaata. Näiden omistajina ja ylläpitäjinä toimivat ainakin
valtio, kunnat, osakaskunnat, aatteelliset yhdistykset, uskonnolliset
yhdyskunnat, uskonnollisten yhdyskuntien seurakunnat, säätiöt,
osakeyhtiöt ja yksityishenkilöt.
Kirjoituksissa
kerrotaan hautausmaiden sijainnista, syntysyistä ja
-ajasta,
kiinteistötiedoista, rakennuksista ja varustuksista, toiminnan
laajuudesta, sen
organisoinnista ja rahoituksesta, ylläpitäjästä ja toimivista
yksityishenkilöistä, haudoista ja hautamuistomerkeistä sekä muustakin
aiheeseen
liittyvästä.
ii) Lähteet.
Lähteinä käytetään opetusministeriön ja
lääninhallitusten arkistoja
(Kansallisarkisto, maakunta-arkistot), ylläpitäjien omia arkistoja,
Maanmittauslaitoksen ja kaupunkien karttoja,
kiinteistötietojärjestelmän
(kiinteistö-, lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri) tietoja,
kirjallisuutta,
lehtiartikkeleita, haastatteluja ja muita lähteitä. Kohteissa käydään
paikan
päällä maasto- ynnä muiden tietojen sekä ajantasaisten valokuvien
hankkimiseksi.
iii) Matkat. Tähän
mennessä tutkimuskohteita on ollut koko maassa
Ahvenanmaata
lukuun ottamatta. Matkat — tuhansia kilometrejä — on tehty
lentokoneella,
junalla, linja-, henkilö-, paketti- ja kuorma-autolla, taksilla,
saaristolaivalla, raitiovaunulla, peukalokyydillä sekä
kävelemällä.
iv) Sarja.
Yksityisiä hautausmaita ei ole tässä laajuudessa
järjestelmällisesti
aikaisemmin tutkittu. Ei opetus- ja kulttuuriministeriöllä, ei
aluehallintovirastoilla, ei
Maanmittauslaitoksella eikä kenelläkään muullakaan ole tietoa, kuinka
paljon
yksityisiä hautausmaita on, missä ne sijaitsevat ja kenen omistamia tai
ylläpitämiä ne ovat.
Sarjassa
on julkaistu toistaiseksi vuonna 2007 yksi kirjoitus, vuonna
2012 17 kirjoitusta, vuonna 2013 21 kirjoitusta, vuonna 2014 11
kirjoitusta, vuonna 2015 15 kirjoitusta, vuonna 2016 16 kirjoitusta ja
vuonna 2017 kymmenen kirjoitusta eli yhteensä 91 kirjoitusta (kuusi
niistä kertoo toteutumatta jääneestä hautausmaasta). Kaikki ateistien
ja vapaa-ajattelijain hautausmaat on käsitelty. Sarja jatkuu vuonna
2018.
v) Vuosina 2007 ja 2012–2017
ilmestyneet hautausmaakirjoitukset.
Kirjoitukset julkaisujärjestyksessä:
Ateistien
hautausmaa Lepomäki
Siikaisissa (31.1.2007)
Marttakummun hautausmaa Kittilässä (5.9.2012)
Väinölän hautausmaa Siikajoella (25.9.2012)
Piehingin hautausmaa Raahessa (26.9.2012)
Rahjan hautausmaa Kalajoella (27.9.2012)
Kauhajoen Rauhanmaa (3.10.2012)
Poronkankaan hautausmaa Jurvassa (4.10.2012)
Kurikan Vapaaseurakunnan ja Kurikan Helluntaiseurakunnan hautausmaa
Kurikassa (5.10.2012)
Laihian vapaahautausmaa (15.10.2012)
Isonkyrön vapaahautausmaa (16.10.2012)
Ristinummen hautausmaa Marttilassa (29.10.2012)
Varmon hautausmaa Kesälahdella (27.11.2012)
Vallan nummen hautausmaa Humppilassa (30.11.2012)
Karinaisten Rauhamaa (2.12.2012)
Merikarvian Rauhanmaa (4.12.2012)
Merikarvian Lepomaa (5.12.2012)
Jämsän helluntaiseurakunnan hautausmaa Jämsässä (18.12.2012)
Kuusankosken Lepola (27.12.2012)
Forssan Rauhanmaa (11.5.2013)
Karkkilan Lepola (17.5.2013)
Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa (24.5.2013)
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa (4.6.2013)
Santalan hautausmaa Hangossa (7.6.2013)
Käpylän hautausmaa Suonenjoella (11.6.2013)
Joensuun Rauhanmaa (20.6.2013)
Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013)
Vapaitten kristittyjen hautausmaa Lapualla (4.7.2013)
Seinäjoen vapaaseurakunnan ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa
Seinäjoella (10.7.2013)
Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetyksen hautausmaa Laviassa
(24.7.2013)
Lauttakankaan hautausmaa Jämijärvellä (1.8.2013)
Villalan metodistihautausmaa Lappeenrannassa (9.8.2013)
Keltnummen hautausmaa Eurassa (5.9.2013)
Kihniön Vapaaseurakunnan hautausmaa Kihniössä (11.9.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Kuopiossa (27.9.2013)
Ilmajoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Ilmajoella
(7.10.2013)
Honkajoen Rauhanmaa (25.10.2013)
Vapaa-ajattelijain hautausmaa Jyväskylässä (3.11.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Tervossa (19.11.2013)
Islamilainen hautausmaa Jyväskylässä (12.12.2013)
Katolinen hautausmaa Turussa (31.5.2014)
Kauhavan Lepomaa (3.6.2014)
Teuvan Rauhanmaa (13.6.2014)
Polvijärven
vapaahautausmaa (20.6.2014)
Helluntaiseurakunnan hautausmaa Pyhäjärvellä (13.7.2014)
Juutalainen hautausmaa Haminassa (28.7.2014)
Peltokankaan hautausmaa Paltamossa (8.8.2014)
Kotivaaran hautausmaa
Kolarissa (15.8.2014)
Luopioisten Lepomaa (18.9.2014)
Juuan Lepola (7.10.2014)
Ristikankaan hautausmaa Kemissä (12.12.2014)
Halikon sairaalan hautausmaa Salossa (6.5.2015)
Forsbyn hautausmaa Pedersöressä (7.7.2015)
Pedersören Ebenhaeser (12.7.2015)
Kuorsalon hautausmaa Haminassa (20.7.2015)
Närpiön Solbacken (31.7.2015)
Oxkangarin hautausmaa Vöyrissä (14.8.2015)
Vassorin hautausmaa Mustasaaressa (22.8.2015)
Moikipään hautausmaa Korsnäsissä (27.8.2015)
Yttermarkin hautausmaa Närpiössä (3.9.2015)
Uudenkaarlepyyn Aftonfrid
(6.9.2015)
Maalahden Aftonro (18.9.2015)
Uudenkaarlepyyn Vilan (21.9.2015)
Sundomin hautausmaa Vaasassa (1.10.2015)
Närpiön Aftonvila (3.10.2015)
Korsnäsin kirkonkylän hautausmaa (15.11.2015)
Suomen Islam-seurakunnan Helsingin Tataarihautausmaa
(16.5.2016)
Helsingin juutalaisen seurakunnan Vanha juutalainen hautausmaa
(17.5.2016)
Helsingin juutalaisen seurakunnan Uusi juutalainen hautausmaa
(30.5.2016)
Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunnan hautausmaa Helsingissä
(5.6.2016)
Taivallahden sotilashautausmaa Helsingissä (8.6.2016)
Gravgårdsföreningen Fridin hautausmaa Vöyrissä (14.6.2016)
Kaunissaaren hautausmaa Pyhtäällä (28.6.2016)
Köklot Gravplatsföreningin hautausmaahanke Koivulahdessa
(6.7.2016)
Högsåran hautausmaa Kemiönsaaressa (6.7.2016)
Kalle Sipilän hautausmaahanke Pohjois-Pirkkalassa (29.7.2016)
Siltasalmen hautausmaa Saarijärvellä (22.8.2016)
Pitkäniemen sairaalan hautausmaa Nokialla (31.8.2016)
Asarias Makkosen hautausmaahanke Tottijärvellä (11.9.2016)
Heinolan Vapaa-ajattelijain hautausmaahanke Heinolassa
(25.9.2016)
Hyrylän varuskunnan uusi ortodoksinen sotilashautausmaa Tuusulassa
(6.10.2016)
Åbergin hautausmaa Helsingissä (4.12.2016)
Fagervikin kartanon hautausmaa Inkoossa (9.5.2017)
Itäharjun kolerahautausmaa Turussa (20.6.2017)
Kärsämäen kunnallinen
hautausmaa Turussa (21.6.2017)
Vanhankylänmaan hautausmaa Kotkan
saaristossa (7.7.2017)
Honkanummen saksalainen sotilashautausmaa Vantaalla
(13.7.2017)
Norvajärven saksalainen sotilashautausmaa Rovaniemellä
(21.7.2017)
Nikkilän sairaalan hautausmaa Sipoossa (20.8.2017)
Kauniaisten kaupungin hautausmaa (26.9.2017)
Suomen Islam-seurakunnan Turun hautausmaa (29.10.2017)
Seilin hautausmaa Paraisilla (5.12.2017)
Aihe
on yhä enemmän ajankohtainen sikäli, että valtiovarainministeriön
työryhmä viittasi lokakuussa 2013 muistiossaan
Evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien sekä muiden
uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien
kustannusten korvaaminen yksityisiin hautausmaihin: ”Tarkkoja
tilastotietoja eri tahojen ylläpitämille hautausmaille haudattujen
määristä ei ole saatavissa, mutta muille kuin evankelisluterilaisille
hautausmaille haudattujen osuuden voidaan arvioida olevan noin 1–2
prosentin luokkaa.” Sundströmin hautausmaa-artikkelit sisältävät kyllä
puolestaan arvion vuosittain kullekin hautausmaalle haudattavista
vainajista tai kätkettävistä tuhkista.
Ateistien hautausmaat
Ateistit
tarvitsevat oman/omat hautausmaansa pääkaupunkiseudulle.
Hautaustoimilain vaatimat kirkon ylläpitämät tunnustuksettomat
hauta-alueet eivät meille käy. Merellinen tuhkanripottelualue ei taas
ratkaisuksi riitä. Myös vuonna 2017 monet muut asiat olivat kuitenkin
tätä
kysymystä kiireisempiä. Asian hoitaminen vaatisi rahaa, vaivaa, aikaa
ja taitoa; maa-alueita kyllä olisi.
Juhlapuhujien tuki
Yhdistys
tuki kulukorvausten muodossa
Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäseniä, pääkaupunkiseudulla toimivia
puhujia ja harkinnanvaraisesti muitakin, kuitenkin erityisesti
aloittelevia puhujia (enintään 100 euroa/puhe ja enintään 10 puheesta
kalenterivuodessa/henkilö).
Jäsenmaksut
Jäsenmaksut
olivat A- eli aktiivijäseneksi hyväksytyltä 33 euroa ja K-
eli
kannattajajäseneltä 35 euroa. Yhdistys tilasi jäsenmaksuun sisältyvänä
Vapaa Ajattelija -lehden jäsenelle.
Talous
Yhdistyksen
taloudellinen tilanne oli tasapainoinen.
Tuloslaskelma oli 763,57 euroa ylijäämäinen. Tase 31.12.2017
oli 4098,38 euroa. Yhdistyksen talous perustuu jäsenmaksujen ohella
lahjoituksiin sekä ajoittain myös palkkatukeen.
(Toimintakertomuksessa vuodelta 2016 oli taseeksi 31.12.2016
erehdyksessä ilmoitettu väärä luku 2937,66, joka oli kuitenkin vain oma
pääoma. Oikea tase oli 3156,66.)
|