(Hyväksytty kevätkokouksessa 21.4.2016)

Hallinto ja kokoukset

Yhdistyksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana toimi Jouni Luukkainen, varapuheenjohtajana 16.2. alkaen Kimmo Sundström, sihteerinä Jari Hakkarainen ja hallituksen varajäsenenä Tapio Tukiainen. Toiminnantarkastajina toimivat Kalevi Korppi ja Hannu Töyri sekä varatoiminnantarkastajana Juhani Heino. Kimmo Sundström oli jäsenrekisterinhoitaja ja juhlapuhujayhdyshenkilö. 

Yhdistyksen kokouksia pidettiin kaksi (vuoden 2014 syyskokous 16.2., kevätkokous 14.6.; syyskokous siirtyi pidettäväksi 22.1.2016) ja hallituksen kokouksia kuusi (9.2., 16.2., 21.4., puhelinkokous 4.6., sähköpostikokous 29.–30.7., sp-kokous 21.11.–10.12.; syyskokouksen koolle kutsuva kokous siirtyi pidettäväksi 14.1.2016). Jäsenkirjeitä lähetettiin neljä (9.2., 17.2., 21.4., 4.6.; syyskokouskutsu siirtyi lähetettäväksi 14.1.2016).

Jäsenistö

Vuoden lopussa A- eli aktiivijäseniä oli 6 (9) ja K- eli kannattajajäseniä 16 (20) eli yhteensä 22 (29); suluissa vuotta aiemmat luvut. 

Kotisivu ja puhelinluettelotiedot

Yhdistyksen kotisivua www.ateistit.fi hoiti FM Janne Vainio. Sivuston luomisen suurta aktiivisuutta kuvannee se, että Mitä uutta? -osastossa on 99 päiväystä vuodelta 2015. Sivut ovat tunnettuja Vapaa-ajattelijain liittoa koskevista kriittisistä kannoistaan, uutisistaan ja artikkeleistaan. 

Yhdistyksellä on oma sähköpostiosoitteensa ateistit@ateistit.fi. 

Yhdistyksellä oli Helsingin seudun vuoden 2015 puhelinluettelossa yhteystiedot: Pääkaupunkiseudun ateistit ry (Kimmo Sundströmin matkapuhelinnumero, yhdistyksen posti-, sähköposti- ja verkko-osoitteet).

Julkaisutoimintaa

Luukkaisella oli kaksi painettua mielipidekirjoitusta. Luukkaisella oli 28 (+14) kirjoitusta, Sundströmillä 53 kirjoitusta sekä yhdistykseen kuulumattomalla Raimo Toivosella kaksi kirjoitusta yhdistyksen kotisivujen Uutiset ja artikkelit -osastossa. Luukkainen ja Sundström kirjoittivat myös sanomalehtien verkkoversioiden keskustelupalstoille tai verkkosanomalehtiin.

Puheenjohtaja Jouni Luukkaisen pyrkimykset vaikuttaa uskonnonvapauslainsäädäntöön ja sen käytäntöihin päättäjissä ja viranomaisissa

a) Kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle

a1) Kantelu uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisohjeista. Luukkainen kanteli 13.10.2014 neljästä seikasta Opetushallituksen 16.9.2014 antamissa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämistä koskevissa ohjeissa. Hän antoi 16.5. vastineensa Opetushallituksen selvitykseen 29.4. sekä täydensi 16.10. kanteluaan vetoamalla eduskunnassa vasta vireillä olevaan asiaan, ks. kohta b7) alla, ja siis ennenaikaisesti. Kantelu (dnro 4298/4/14) ratkaistiin 5.11., mutta tavalla, josta Luukkainen 15.11. esitti ihmettelynsä; tämä taas otettiin 1.12. uudeksi kanteluksi (dnro 4993/4/15). Opetushallitus ilmoitti selvityksessään olevansa itse valmis tarkistamaan ohjeiden kohtaa elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen velvoittavasta oppilas- tai opiskelijamäärästä.

a2) Kantelu (valmisteilla) Kulosaaren yhteiskoulun elämänkatsomustiedon ja uskonnon yhteisopetustunneista. Luukkaisen aiempi kantelu tästä aiheesta huhtikuussa 2013 jätettiin käsittelemättä mukamas ennenaikaisena. Uuden ja perusteellisemman kantelun jo kesäkuussa 2013 alkanut laatiminen on ollut keskeytyksissä helmikuun lopun 2014 jälkeen. Se on hyvin valitettavaa, sillä aihe on käymässä yhä painavammaksi.

a3) Kantelu (valmisteilla) sotilaspappien oppitunneista. Luukkainen kanteli vuosina 2009–2012 eduskunnan oikeusasiamiehelle puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Kantelut ratkaistiin lopullisesti 30.12.2013. Kanteluiden vaatimuksen mukaisesti valtionkirkkoihin kuuluvien varusmiesten velvollisuus osallistua puolustusvoimien uskonnollisiin tilaisuuksiin tuomittiin ratkaisussa. Mutta sen sijaan, että kanteluiden vaatimuksen mukaisesti ja aikuislukion tapaan puolustusvoimien elämänkatsomustiedon opetus olisi sen sekulaari sisältö taaten tullut myös valtionkirkkoihin kuuluvien varusmiesten valittavaksi kirkollisten oppituntien sijaan, ratkaisu valitettavasti puolsi Maanpuolustuskorkeakoulun ehdotusta kaikkien varusmiesten yhteisestä, kuvailun perusteella ei-sekulaarista eettisestä opetuksesta. 

Pelko ei-sekulaarista yhteisopetuksesta toteutui saapumiserän 2/15 myötä; ks. kohta b1) alla. Luukkainen ryhtyi laatimaan kantelua kyseisistä sotilaspappien oppitunneista, mutta kantelu on ollut kesken lokakuun jälkeen.

b) Yhdistyksen kannanotot

b1) Puolustusministeriön työryhmäraportti. Puolustusministeriön kansliapäällikön kohdassa a3) selostetun apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun johdosta asettama työryhmä julkisti 30.1. raporttinsa Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit. Yhdistys antoi 27.2. siitä lausuntonsa. Lausunnon keskeinen kohta oli jakso "Työryhmä vastaan kenttäpiispa". Kumpikin esitti yhteistä eettistä opetusta, työryhmä uskonnotonta mutta kenttäpiispa (7.4.2014) uskontoista. Lausuntomme mukaan yhteinen opetus voi olla vain uskonnotonta. Ehdotimme, että jos työryhmä ei pysty torjumaan uskonnon sisällyttämistä opetukseen, opetus olisi eriytettävä niin, että uskonto olisi omissa erillisissä jaksoissaan uskonnottoman opetuksen rinnalla, mahdollisesti toteutettuna sotilaspapin kyselytunteina. 

Työryhmä viestitti 26.5. lausunnon antajille, että se oli valmistellut raporttia täydentävän ohjausasiakirjan ja esitellyt sen puolustusministeri Carl Haglundin hyväksyttäväksi mutta että tämä oli lykännyt mahdollisen lisäohjauksen antamisen seuraajalleen. 

Pääesikunnan koulutusosasto antoi 7.4. käskyn Sotilaspappien pitämät oppitunnit ja hartaustilaisuudet. Siihen liittyi ohje Jumalanpalvelukselle vaihtoehtoinen tilaisuus sekä seitsemän oppituntikuvausta. Käskyä sovellettiin saapumiserään 2/15 heinäkuussa. Pysyväismääräyksessä Varusmiehille yhteisesti koulutettavat asiat, joka annettiin 1.10., todetaan, että eettisen toimintakyvyn koulutukseen liittyvät sotilaspappien oppitunnit toteutetaan Pääesikunnan koulutusosaston ohjeistuksen mukaisesti. Kyseinen ohjeistus on mainittu käsky, joka on edelleen voimassa ja koskee siis erityisesti myös saapumiserää 1/16 tammikuussa. 

Kantelu oppitunneista on valmisteilla; ks. a3) yllä. 

Luukkainen selvitti elokuussa saapumiserän 2/15 sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuuksien käytäntöjä eri joukko-osastoissa varmistuakseen, että vakuutuksen antajat eivät joudu seuraamaan valatilaisuutta vaan voivat liittyä ohimarssiin valatilaisuuteen kuuluvan, kenttähartauden sisältävän paraatin tai katselmuksen jälkeen.

b2) Todistajan- ja tuomarinvakuutukset. Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykset todistelusta yleisissä tuomioistuimissa sekä todistelusta hallintolainkäytössä. Uskonnolliset todistajan ja asiantuntijan valat poistuivat 1.1.2016, ja vakuutuksen kaavat ovat yhdistyksemme aiemman lausunnon mukaiset (omistusliitteinen "kunniani"). 

Myös luonnoksessa hallituksen esitykseksi tuomioistuinlaiksi tuomarinvakuutuksen kaava on yhdistyksemme 29.4.2014 työryhmämietinnöstä antaman lausunnon mukainen ("kunniani"). Lausuntojen tiivistelmä 20.10.2014 mainitsi vaatimuksemme i-kirjaimen lisäämisestä mutta ei oikeusministeriön lainvalmisteluosaston samaa vaatimusta; muut 80 lausuntoa ohittivat ongelman. Hallituksen esityksen valmistuminen on viipynyt. 

b3) Lukion opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus julkisti 14.4. lukion opetussuunnitelman perusteiden luonnoksen ja järjesti siitä avoimen verkkokyselyn. Luukkainen vastasi 29.4. yhdistyksemme puolesta. Hänen vastauksensa liittyivät lähinnä uskonnonvapauteen, mutta silloin tavalla, jonka ei voinut odottaa tuottavan tulosta. Hänen painokas vastustuksensa kieliaineiden integrointimahdollisuuksista muun muassa katsomusaineiden ja vaarallisesti siis erityisesti uskonnonopetuksen kanssa saattoi silti osaltaan olla syynä siihen, että lokakuussa vahvistetuissa perusteissa oli vain yleisluonteinen huomautus mahdollisuudesta oppiainerajojen ylittämiseen.

b4) Varhaiskasvatus. Luukkainen varoitti laajassa huhtikuisessa kirjoituksessaan eduskunnan maaliskuussa hyväksymän varhaiskasvatuslain uhkasta ateisminvapaudelle. Varhaiskasvatuslaista poistuu uskontokasvatus mutta samalla myös päivähoitolain vaatimus lapsen vanhempien vakaumuksen kunnioittamisesta. Varhaiskasvatuksen uusi tavoite "antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin uskonnollista ja katsomuksellista taustaa" saattaa tarkoittaa kaikkien lasten yhteistä valtakirkollista (uskonto)kasvatusta erityisesti, jos "yleistä" tarkoittaisikin "kristillistä". Huoltajien olisi silloin huomattava turvata ateisminvapautensa lapsen henkilökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa. 

Opetushallitus pyysi marraskuussa kommentoimaan verkkosivuillaan varhaiskasvatusta sen ryhdyttyä laatimaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteita 1.8. voimaan tulleen varhaiskasvatuslain mukaisesti. Luukkainen vastasi kyselyyn yhdistyksemme puolesta. Kysymyksiin varhaiskasvatuksen käytännöistä ja kehittämisestä sekä osallisuudesta varhaiskasvatuksessa hän vastasi 19.11. hänen yllä esitetyn huolensa mukaisesti. Kolmanteen kysymykseen tulevaisuuden taidoista varhaiskasvatuksessa hän vastasi 20.11. asettavansa ihmiselle tulevaisuuden taidoksi maallisuusperiaatteen ajamisen ja jo nyt sen mukaisesti elämisen, jolloin varhaiskasvatuksen ei pidä riistää lapselta tätä ajatusmallia.

b5) Euroopan neuvoston suuntaviivat. Uskontotietouhkaa pitää vastustaa missä vain voi. Syyskuussa yhdistyksemme vastasi ulkoministeriön lausuntopyyntöön Euroopan neuvoston luonnoksesta suuntaviivoiksi ihmisoikeuksien suojelusta ja edistämisestä kulttuurisesti monimuotoisissa yhteiskunnissa. Luukkainen ehdotti seuraavaa lisäystä suuntaviivaan 40 [Human rights education]: "The education in question should not imply [obligatory] religious education of any form for those presently free of religious education." Tämä "hyvä tarkennus" luvattiin viedä eteenpäin.

b6) Varoitus katsomusainekansalaisaloitteesta. Puheenjohtaja Luukkaisen kirjoituksessa syyskuussa yhdistyksen verkkosivuilla varoitimme osallistumasta kaikille yhteistä katsomusainetta peruskouluihin vaativaan kansalaisaloitteeseen, joka oli 13.8. aloittanut puoli vuotta kestävän kannatusilmoitusten keruun. Kirjoituksessa kerrottiin yhdistyksemme vastustavan kaikenlaisia hankkeita yhteiseksi katsomusaineeksi; sellaisessa oppiaineessa, "uskontotiedossa", uskontojen opit vain esitettäisiin totena, varhain ja laajasti. Vuodenvaihteessa kannatusten määrä oli onneksi kaukana vaadittavasta. 

Luukkaisella oli aiheesta mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomissa ja Kansan Uutisissa (Viikkolehti). 

b7) Uskonnonvapauslain parannus. Uskonnonvapauslain mukaan lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai siitä eroamisesta päättävät huoltajat yhdessä. Lakiin oli kuitenkin lisätty kirkkoa (ja naisia) suosiva, nyt poistettava poikkeussäännös, että lapsen huoltajana toimiva äiti voi vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksinkin päättää lapsen liittymisestä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. Poikkeussäännöksen poisto sisältyy hallituksen esitykseen (HE 65/2015 vp) lainmuutoksiksi, jotka täydentävät avioliittolain muuttumista sukupuolineutraaliksi 1.3.2017. 

Yhdistyksemme antoi 23.11. eduskunnan lakivaliokunnalle asiasta lausunnon. Kantamme oli seuraava. Yhdistyksemme kannattaa ehdotettua uskonnonvapauslain muuttamista. Pientä lasta ei todellakaan tule voida liittää uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi muuta kuin huoltajien yhteisellä päätöksellä. Huoltajien jopa sukupuoleen perustuva epäyhdenvertainen asema voimassa olevassa uskonnonvapauslaissa on ollut väärin. Ei myöskään ole varmaa, onko äitiä koskevaa poikkeussäännöstä sovellettaessa aina ollut siihen oikeutta [tästä tarkemmin alla]. Edelleen avioliittolain säännösten muuttuessa sukupuolineutraaleiksi ehdotus estäisi syntymästä eroa saman- ja erisukupuolisten avioparien kesken jälkimmäisten vahingoksi. 

Lausuntomme kertoi tarkennuksena äskeiselle, että Luukkainen oli kannellut vuonna 2004 oikeuskanslerille, että jos huoltajat päättävät yhdessä jättää lapsen uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle, jolloin lakia tarkkaan tulkiten äidin poikkeusoikeus lakkaa, niin viralliseksi osoitukseksi lakkaamisesta tämä päätös tulisi saada kirjatuksi väestötietojärjestelmään. Oikeuskansleri asettui kantelun puolelle, mutta jätti jatkon asianomaisten ministeriöiden harkittavaksi. Todellisista tapauksista ei ollut tietoa; ainakaan oikeudenkäyntejä lapsen oikeudettoman uskonnolliseen yhdyskuntaan liittämisen purkamiseksi ei kai ole ollut. Mutta nyt kantelun ongelma siis korjaantuisi paremmalla tavalla kuin siinä vaaditulla. 

Valiokunnan mietintö, johon liittyi vastalause, valmistui syysistuntokauden viimeisenä päivänä. Eduskunnan täysistunto käsitellee asian loppuun kevätistuntokaudella 2016. 

b8) Arkipyhät. Hallitus ehdotti kustannuskilpailukykyä vahvistavia toimia, joista yhtenä oli loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi työaikaa lyhentämättä. Pysyväksi tarkoitettu, mutta jo valmiiksi kovin kestämättömältä tuntuva ratkaisu ei olisi ollut mahdollinen, ellei juuri loppiaisen ja helatorstain merkitys kirkollisina, saati muina juhlapäivinä olisi jo pitkään ollut laajalti unohdettua. Siksi, kun työ- ja elinkeinoministeriö esitti kyseisiä "pakkolakeja" koskevan lausuntopyynnön, lausuimme 3.12., että nämä arkipyhät tulisi pysyvästi poistaa sunnuntaityön piiristä, ja niiden tulisi olla tavallisia työpäiviä. Jos työaikaa pidennetään, tehtäköön se sekulaaristi. 

c) Eri opetussuunnitelman perusteiden valvonta 

Luukkainen perehtyi seuraaviin Opetushallituksen antamiin, 1.8.2016 käyttöön otettaviin opetussuunnitelman perusteisiin: perusopetuksen [jossa oli pyrkinyt vaikuttamaan], aikuisten perusopetuksen, nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen [jossa pyrki vaikuttamaan; ks. b3) yllä], aikuisten lukiokoulutuksen, (perusopetuksen) lisäopetuksen ja perusopetukseen valmistavan opetuksen opetusuunnitelman perusteet. Niissä ei ollut mitään hälyttävää uutta. 

Mutta valitettavaa on, että Opetushallituksen 22.12.2014 antamiin esiopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin hän ehti perehtyä vasta yli vuotta myöhemmin, jolloin hän viimeistään havaitsi, että ne ateistien ihmisoikeuksien vastaiset uskontotietoajatukset perusteiden luonnoksessa, joista hän oli Opetushallitusta moittinut syyskuussa 2013, olivat säilyneet, ja että hänen on kanneltava asiasta. 

Kimmo Sundströmin kirjoitussarja vaihtoehtoisista hautausmaista 

Kimmo Sundström jatkoi yhdistyksen kotisivun Uutiset ja artikkelit -osastossa vaihtoehtoisia hautausmaita koskevaa artikkelisarjaansa. Seuraava on hänen laatimansa tämän sarjan esittely, joka on päivitetty vuoden 2015 osalta.

i) Tutkimuskohde. Hautausmaakirjoitukset pohjautuvat kirjoittajan selvitykseen Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007). Tässä vaihtoehtoisilla hautausmailla tarkoitetaan kaikkia muita kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon hautausmaita. Toistaiseksi kirjoituksissa on käsitelty vasta osaa tutkimuskohteesta, yksityisiä hautausmaita ja yhtä laitoshautausmaata. Näiden omistajina ja ylläpitäjinä toimivat ainakin aatteelliset yhdistykset, uskonnolliset yhdyskunnat, uskonnollisten yhdyskuntien seurakunnat, säätiöt, osakeyhtiöt ja yksityishenkilöt. 

Kirjoituksissa kerrotaan hautausmaiden sijainnista, syntysyistä ja -ajasta, kiinteistötiedoista, rakennuksista ja varustuksista, toiminnan laajuudesta, sen organisoinnista ja rahoituksesta, ylläpitäjästä ja toimivista yksityishenkilöistä, haudoista ja hautamuistomerkeistä sekä muustakin aiheeseen liittyvästä. 

ii) Lähteet. Lähteinä käytetään opetusministeriön ja lääninhallitusten arkistoja (Kansallisarkisto, maakunta-arkistot), ylläpitäjien omia arkistoja, Maanmittauslaitoksen ja kaupunkien karttoja, kiinteistötietojärjestelmän (kiinteistö-, lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri) tietoja, kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, haastatteluja ja muita lähteitä. Kohteissa käydään paikan päällä maasto- ynnä muiden tietojen sekä ajantasaisten valokuvien hankkimiseksi.

iii) Matkat. Tähän mennessä tutkimuskohteita on ollut koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Matkat — tuhansia kilometrejä — on tehty lentokoneella, junalla, linja-, henkilö-, paketti- ja kuorma-autolla, taksilla, peukalokyydillä, kävelemällä sekä saaristolaivalla. 

iv) Sarja. Yksityisiä hautausmaita ei ole tässä laajuudessa järjestelmällisesti aikaisemmin tutkittu. Opetusministeriöllä, aluehallintovirastoilla, Maanmittauslaitoksella tai kenelläkään muullakaan ei ole tietoa, kuinka paljon yksityisiä hautausmaita on, missä ne sijaitsevat ja kenen omistamia tai ylläpitämiä ne ovat. 

Sarjassa on julkaistu toistaiseksi vuonna 2007 yksi kirjoitus, vuonna 2012 17 kirjoitusta, vuonna 2013 21 kirjoitusta, vuonna 2014 11 kirjoitusta ja vuonna 2015 15 kirjoitusta eli yhteensä 65 kirjoitusta (kaksi niistä kertoo toteutumatta jääneestä hautausmaasta). Sarja jatkuu vuonna 2016. 

v) Vuosina 2007 ja 2012–2015 ilmestyneet hautausmaakirjoitukset. Kirjoitukset julkaisujärjestyksessä: 

Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007) 
Marttakummun hautausmaa Kittilässä (5.9.2012) 
Väinölän hautausmaa Siikajoella (25.9.2012) 
Piehingin hautausmaa Raahessa (26.9.2012) 
Rahjan hautausmaa Kalajoella (27.9.2012) 
Kauhajoen Rauhanmaa (3.10.2012) 
Poronkankaan hautausmaa Jurvassa (4.10.2012) 
Kurikan Vapaaseurakunnan ja Kurikan Helluntaiseurakunnan hautausmaa Kurikassa (5.10.2012) 
Laihian vapaahautausmaa (15.10.2012) 
Isonkyrön vapaahautausmaa (16.10.2012) 
Ristinummen hautausmaa Marttilassa (29.10.2012) 
Varmon hautausmaa Kesälahdella (27.11.2012) 
Vallan nummen hautausmaa Humppilassa (30.11.2012) 
Karinaisten Rauhamaa (2.12.2012) 
Merikarvian Rauhanmaa (4.12.2012) 
Merikarvian Lepomaa (5.12.2012) 
Jämsän helluntaiseurakunnan hautausmaa Jämsässä (18.12.2012) 
Kuusankosken Lepola (27.12.2012) 
Forssan Rauhanmaa (11.5.2013) 
Karkkilan Lepola (17.5.2013) 
Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa (24.5.2013) 
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa (4.6.2013) 
Santalan hautausmaa Hangossa (7.6.2013) 
Käpylän hautausmaa Suonenjoella (11.6.2013) 
Joensuun Rauhanmaa (20.6.2013) 
Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013) 
Vapaitten kristittyjen hautausmaa Lapualla (4.7.2013) 
Seinäjoen vapaaseurakunnan ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Seinäjoella (10.7.2013) 
Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetyksen hautausmaa Laviassa (24.7.2013) 
Lauttakankaan hautausmaa Jämijärvellä (1.8.2013) 
Villalan metodistihautausmaa Lappeenrannassa (9.8.2013) 
Keltnummen hautausmaa Eurassa (5.9.2013) 
Kihniön Vapaaseurakunnan hautausmaa Kihniössä (11.9.2013) 
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Kuopiossa (27.9.2013) 
Ilmajoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Ilmajoella (7.10.2013) 
Honkajoen Rauhanmaa (25.10.2013) 
Vapaa-ajattelijain hautausmaa Jyväskylässä (3.11.2013) 
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Tervossa (19.11.2013) 
Islamilainen hautausmaa Jyväskylässä (12.12.2013) 
Katolinen hautausmaa Turussa (31.5.2014) 
Kauhavan Lepomaa (3.6.2014) 
Teuvan Rauhanmaa (13.6.2014) 
Polvijärven vapaahautausmaa (20.6.2014) 
Helluntaiseurakunnan hautausmaa Pyhäjärvellä (13.7.2014) 
Juutalainen hautausmaa Haminassa (28.7.2014) 
Peltokankaan hautausmaa Paltamossa (8.8.2014) 
Kotivaaran hautausmaa Kolarissa (15.8.2014) 
Luopioisten Lepomaa (18.9.2014) 
Juuan Lepola (7.10.2014) 
Ristikankaan hautausmaa Kemissä (12.12.2014) 
Halikon sairaalan hautausmaa Salossa (6.5.2015) 
Forsbyn hautausmaa Pedersöressä (7.7.2015) 
Pedersören Ebenhaeser (12.7.2015) 
Kuorsalon hautausmaa Haminassa (20.7.2015) 
Närpiön Solbacken (31.7.2015) 
Oxkangarin hautausmaa Vöyrissä (14.8.2015) 
Vassorin hautausmaa Mustasaaressa (22.8.2015) 
Moikipään hautausmaa Korsnäsissä (27.8.2015) 
Yttermarkin hautausmaa Närpiössä (3.9.2015) 
Uudenkaarlepyyn Aftonfrid (6.9.2015) 
Maalahden Aftonro (18.9.2015) 
Uudenkaarlepyyn Vilan (21.9.2015) 
Sundomin hautausmaa Vaasassa (1.10.2015) 
Närpiön Aftonvila (3.10.2015) 
Korsnäsin kirkonkylän hautausmaa (15.11.2015) 

Tähän sarjan esittelyyn voi lisätä huomautuksen, että vapaa-ajattelijain hautausmaat on nyt käsitelty. 

Aihe on yllättävästi ajankohtainen sikäli, että valtiovarainministeriön työryhmä viittasi lokakuussa 2013 muistiossaan Evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien sekä muiden uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen yksityisiin hautausmaihin: ''Tarkkoja tilastotietoja eri tahojen ylläpitämille hautausmaille haudattujen määristä ei ole saatavissa, mutta muille kuin evankelisluterilaisille hautausmaille haudattujen osuuden voidaan arvioida olevan noin 1–2 prosentin luokkaa.'' Sundströmin hautausmaa-artikkelit sisältävät kyllä puolestaan arvion vuosittain kullekin hautausmaalle haudattavista vainajista tai kätkettävistä tuhkista. 

Ateistien hautausmaat

Ateistit tarvitsevat oman/omat hautausmaansa pääkaupunkiseudulle. Hautaustoimilain vaatimat kirkon ylläpitämät tunnustuksettomat hauta-alueet eivät meille käy. Merellinen tuhkanripottelualue ei taas ratkaisuksi riitä. Vuonna 2015 monet muut asiat olivat kuitenkin tätä kysymystä kiireisempiä. Asian hoitaminen vaatisi rahaa, vaivaa, aikaa ja taitoa; maa-alueita kyllä olisi. 

Juhlapuhujien tuki

Yhdistys tuki kulukorvausten muodossa Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäseniä, pääkaupunkiseudulla toimivia puhujia ja harkinnanvaraisesti muitakin, kuitenkin erityisesti aloittelevia puhujia (enintään 80 euroa/puhe ja enintään 10 puheesta kalenterivuodessa/henkilö). 

Jäsenmaksut

Jäsenmaksut olivat A- eli aktiivijäseneksi hyväksytyltä 33 euroa ja K- eli kannattajajäseneltä 35 euroa. Yhdistys tilasi jäsenmaksuun sisältyvänä Vapaa Ajattelija -lehden jäsenelle. 

Talous

Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli tasapainoinen. Tuloslaskelma oli 601,81 euroa ylijäämäinen. Tase 31.12.2015 oli 1003,95 euroa. Yhdistyksen talous perustuu jäsenmaksujen ohella lahjoituksiin sekä ajoittain myös palkkatukeen.