(Hyväksytty kevätkokouksessa 14.6.2015)

Hallinto ja kokoukset 

Yhdistyksen puheenjohtajana ja taloudenhoitajana toimi Jouni Luukkainen, sihteerinä Jari Hakkarainen ja hallituksen varajäsenenä Tapio Tukiainen. Toiminnantarkastajina toimivat Kalevi Korppi ja Hannu Töyri sekä varatoiminnantarkastajana Juhani Heino. Kimmo Sundström oli jäsenrekisterinhoitaja ja juhlapuhujayhdyshenkilö. 

Yhdistyksen kokouksia pidettiin yksi (kevätkokous 13.3.; syyskokous siirtyi pidettäväksi 16.2.2015) ja hallituksen kokouksia kolme (27.2., sp 15.-18.3., sp 17.-20.9.; syyskokouksen koolle kutsunut kokous siirtyi pidettäväksi 9.2.2015). Jäsenkirjeitä lähetettiin (postitse) kaksi (6.1., 27.2.; syyskokouskutsu siirtyi lähetettäväksi 9.2.2015).

Jäsenistö

Vuoden lopussa A- eli aktiivijäseniä oli 9 (9) ja K- eli kannattajajäseniä 20 (19) eli yhteensä 29 (28); suluissa vuotta aiemmat luvut.

Kotisivu ja puhelinluettelotiedot

Yhdistyksen kotisivua www.ateistit.fi hoiti FM Janne Vainio. Sivuston luomisen suurta aktiivisuutta kuvannee se, että Mitä uutta? -osastossa on 86 päiväystä vuodelta 2014. Sivut ovat tunnettuja Vapaa-ajattelijain liittoa koskevista kriittisistä kannoistaan, uutisistaan ja artikkeleistaan.

Yhdistyksellä on oma sähköpostiosoitteensa ateistit@ateistit.fi.

Yhdistyksellä oli Helsingin seudun vuoden 2014 puhelinluettelossa yhteystiedot: Pääkaupunkiseudun ateistit ry (Kimmo Sundströmin matkapuhelinnumero, yhdistyksen posti-, sähköposti- ja verkko-osoitteet).

Julkaisutoimintaa

Luukkaisella oli yksi painettu mielipidekirjoitus. Luukkaisella oli 13 (+5) kirjoitusta, Sundströmillä 60 kirjoitusta sekä yhdistykseen kuulumattomalla Raimo Toivosella kaksi kirjoitusta yhdistyksen kotisivujen Uutiset ja artikkelit -osastossa. Luukkainen ja Sundström kirjoittivat myös sanomalehtien verkkoversioiden keskustelupalstoille tai verkkosanomalehtiin.

Puheenjohtaja Jouni Luukkaisen pyrkimykset vaikuttaa uskonnonvapauslainsäädäntöön ja sen käytäntöihin päättäjissä ja viranomaisissa

a) Kantelut

a1) Kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja elämänkatsomustiedon opetuksesta.

Kanteluasia vuosina 2009-2012. Luukkaisen vuonna 2009 tekemät kaksi kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle toisaalta puolustusvoimien uskonnollisista tilaisuuksista, jotka vastoin perustuslakia olivat pakollisia kirkkoon kuuluville varusmiehille, ja toisaalta puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista, jotka olivat pakollisia kirkkoon kuuluville varusmiehille ilman, että tästä olisi perustuslain vaatimuksen mukaisesti säädetty lain tasolla, sekä sotilaspapeista kelvottomina elämänkatsomustiedon opettajina ratkaistiin yhdessä erään vuonna 2008 edellisestä aiheesta tehdyn kantelun kanssa vuoden 2010 loppupäivinä; uskonnollisten tilaisuuksien osalta puolustusvoimat tuomittiin. Apulaisoikeusasiamies pyysi omana aloitteenaan Pääesikunnalta selvityksen sen toimenpiteistä. Mutta Pääesikunta ei selvityksessään 1.6.2011 myöntynyt mihinkään muutoksiin Luukkaisen kanteluiden asioissa.

Pyrkiessään vaikuttamaan Pääesikunnan tekeillä olleeseen selvitykseen Luukkainen kanteli helmikuussa 2011 uudelleen puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista tyytymättömänä aiemman kantelunsa ratkaisuun tältä osin sekä myös puolustusvoimien elämänkatsomustiedon opetuksen kelvottomista järjestelyistä. Hänen tiedusteltuaan huhtikuussa 2011, eikö kantelua otetakaan tutkittavaksi, tuli sitten hutaistu vastaus, jossa jäätiin odottamaan Pääesikunnan selvitystä, vaikka selvitystä ei ollut pyydetty asioista, joita uusi kantelu koski.

Luukkainen jätti sitten lokakuussa 2011 eduskunnan oikeusasiamiehelle hyvin laajan kirjoituksen, joka sisälsi vastineen Pääesikunnan selvityksestä sekä jatkokantelun / uuden kantelun puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista ja elämänkatsomustiedon opetuksesta.

Pääesikunnan selvitys ja lausunto huhtikuussa 2012 kertoivat erityisesti elämänkatsomustiedon opetuksesta, ja liitteenä oli elämänkatsomustiedon opetusmateriaaleja. Luukkainen antoi vastineensa toukokuussa 2012 ja täydensi sitä kesäkuussa 2012. Luukkainen myös pyysi ja sai Maavoimien Esikunnalta lisää näitä opetusmateriaaleja. Mutta elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyt siihen silloin oikeutetuillekaan ja opetusmateriaalit eivät Luukkaista tyydyttäneet, sillä opetus ei ollut selkeästi tunnustuksetonta vaan sisälsi asiattomasti kirkollisia piirteitä ja oli ilmeisesti jopa osittain yhteistä kirkollisten oppituntien kanssa. Esimerkiksi sekulaarista sotilasvakuutuksesta ei ollut lainkaan omaa opetustaan, vaan kaikki taustamateriaali oli kirkollista, sotilasvalasta lähtevää. Näin myös elämänkatsomustiedon opetuksesta yksinoikeudella vastaavat sotilaspapit osoittautuivat pätemättömiksi ja väärin asennoituneiksi tähän tehtäväänsä, vaikka apulaisoikeusasiamiehen aiempi ratkaisu (joulukuussa 2010) katsoikin, että sotilaspapit ovat muka kelvollisia elämänkatsomustiedon opettajiksi jopa puuttuvista alan opinnoista huolimatta. Luukkainen laatikin vastineelleen jatkon elokuussa 2012.

Kanteluasia vuonna 2013: Ratkaisu. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja antoi 30.12.2013 uuden ratkaisun. Hän totesi uudestaan, vastoin puolustusvoimien kantaa, etttä kirkollisiin tilaisuuksiin (eli siis varsinaiseen uskonnon harjoittamiseen) osallistuminen ei voi olla pakollista myöskään valtionkirkkoihin kuuluville varusmiehille. Tällä kertaa hän myös totesi, aiemman päinvastaisen ratkaisunsa siis korjaten, että kirkollisten oppituntien sijasta valtionkirkkoihin kuuluvien varusmiesten on voitava valita elämänkatsomustiedon opetus; hän ei kertonut aiemmasta virheestään. Hänen voi myös katsoa yhtyneen vaatimukseen elämänkatsomustiedon opetuksen paremmista järjestelyistä.

Luukkainen oli vaatinut, että elämänkatsomustiedon opetuksen sekulaari luonne on säilytettävä, vaikka opetukseen saisi osallistua kirkkoon kuuluvia varusmiehiä.

Valitettavasti apulaisoikeusasiamies esitti lisäksi harkittavaksi Maanpuolustuskorkeakoulun lausunnon ehdotusta, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan, jolloin varusmiehille suunnattujen etiikkaa, ihmissuhdetaitoja sekä psyykkistä hyvinvointia käsittelevien oppituntien sisällön ja toteutuksen tulisi olla sellainen, että kaikki varusmiehet uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta voivat opetukseen osallistua. (MPKK:n lausunto oli lisäksi katsonut sotilaspapit sopiviksi yhteisopetuksen toteuttamisesta vastaamaan.) Mutta viittauskin uskonnolliseen vakaumukseen, jollaista ateisteilla ei edes ole, on pelottava: kyseessä olisi sotilaspappien vetämä uskontoinen etiikka, joka loukkaisi ateistien perus- ja ihmisoikeuksia. Vastineessaan lausuntoon Luukkainen olikin siksi torjunut ehdotuksen.

Kanteluasia vuonna 2014: Ei vielä uutta Yleistä palvelusohjesääntöä. Vuoden 2014 alussa kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoi haastatteluissaan ja kirjoituksissaan, että puolustusvoimat mukautuu apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun. Kuten samalla paljastui, Pääesikunta suunnitteli ikävä kyllä juuri tuollaista kristilliseen etiikkaan, kuten kymmeneen käskyyn viittaavaa yhteistä opetusta. Se oli hänen mukaansa ainakin yksi mahdollisuus, mutta toisaalta mistään muista opetusmahdollisuuksista hän ei kertonut.

Luukkainen vaati tunnustuksettoman elämänkatsomustiedon opetuksen säilyttämistä puolustusvoimissa kirjeessään 13.1. tuolloiselle puolustusvoimain komentajalle Ari Puheloiselle, sähköpostiviestissään 24.1. kenttäpiispa Särkiölle, kirjeessään 3.2. puolustusministeri Carl Haglundille sekä kirjeessään 18.2. Pääesikunnan henkilöstöosastolle. Särkiö vastasi 24.2. ja Haglund 27.2., mutta eivät Luukkaisen toivomalla tavalla.

Eduskunnan puolustusvaliokunta kuuli 11.3. asiassa PUO 3/2013 vp kirkollinen toiminta puolustusvoimissa kenttäpiispa Särkiötä ja Vapaa-ajattelijain liitto ry:n pääsihteeri Esa Ylikoskea; pöytäkirjaan merkittiin selvitys saaduksi. Mutta valiokuntien kokoukset eivät ole julkisia.

Luukkainen ja Ylikoski kutsuttiin näiden asioiden johdosta lounaalle Pääesikuntaan ma 14.4. klo 11.00-12.30. Isäntinä olivat puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraalimajuri Sakari Honkamaa, puolustusvoimien komentopäällikkö, prikaatikenraali Jukka Ojala ja kenttäpiispa Pekka Särkiö, joiden puheet viittasivat juuri Luukkaisen pelkäämän yhteisen, pakollisen uskontoisen opetuksen suuntaan.

Kanteluasia vuonna 2015: Työryhmäraportti. Puolustusministeriön kansliapäällikkö asetti 8.5.2014 työryhmän suunnittelemaan puolustusvoimien eettistä opetusta ja sotilasparaatien hartausosuutta. Työryhmäraportti Puolustusvoimien eettinen opetus ja sotilasparaatit julkistettiin 30.1.2015. Yhdistystä pyydettiin 4.2.2015 antamaan siitä lausunto helmikuun 2015 loppuun mennessä.

a2) Kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle Kulosaaren yhteiskoulun elämänkatsomustiedon ja uskonnon yhteisopetustunneista. Luukkaisen aiempi kantelu tästä aiheesta huhtikuussa 2013 jätettiin käsittelemättä mukamas ennenaikaisena. Uuden ja perusteellisemman kantelun jo kesäkuussa 2013 alkanut laatiminen oli keskeytyksissä helmikuun lopun 2014 jälkeen.

a3) Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämistä koskevista ohjeista. Opetushallitus antoi 16.9. ohjeet Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä esi- ja perusopetuksessa/lukiossa. Luukkainen piti kantelussaan 13.10. (dnro 4298/4/14) virheellisenä, että nämä ohjeet

• väittävät lain vastaisesti, että elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen velvoittavaan kolmen oppilaan/opiskelijan vähimmäismäärään ei lasketa opetukseen oikeutettuja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia oppilaita/opiskelijoita;
• kehottavat sitomaan lain vastaisesti oppilaan huoltajan/opiskelijan oikeuden muuttaa katsomusopetuksen valintaa oppilaan/opiskelijan uskonnollisen aseman muutokseen;
• antavat väärin ymmärtää, että rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvan oppilaan/opiskelijan, joka ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, on osallistuttava opetuksen/koulutuksen järjestäjän kouluissa/lukioissa mahdollisesti opetettavaan oppilaan/opiskelijan uskonnollisen yhdyskunnan mukaiseen oman uskonnon opetukseen, vaikka oppilaan huoltaja/opiskelija ei olisi tätä opetusta pyytänyt; ja
• vaikenevat siitä, että perusopetuslain uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevaa pykälää on tulkittava korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO:2004:99 nojalla niin, että pykälässä tarkoitettujen oppilaan huoltajan  mahdollisen ilmoituksen, pyynnön tai päätöksen on oltava oppilaan huoltajien yhteinen ollakseen pätevä.

Kanteluasiassa ei tapahtunut vuoden loppuun mennessä mitään, koska oikeusasiamiehen kanslia halusi saada aiempina vuosina tehdyt kantelut käsiteltyä loppuun ennen vuoden päättymistä. Mutta valmistelija kertoi 12.1.2015 ehtivänsä tarttua asiaan muutamaa päivää myöhemmin. — Opetushallituksen pitää antaa lausuntonsa huhtikuun loppuun mennessä.

b) Yhdistyksen kannanotot

b1) Todistajan- ja tuomarinvakuutukset. Hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp) todistelusta yleisissä tuomioistuimissa todistajan ja asiantuntijan Jumalan kautta antamasta valasta luovuttaisiin ja kaikki antaisivat jatkossa vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Esityksessä vakuutuksen kaavan osuus "Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta" on yhdistyksemme lausunnon 26.11.2012 mukainen eli loukkaava omistusliitteetön muoto "kunnian" (Jumalanko?) on täsmennetty.

Hallituksen esityksen (HE 245/2014 vp) mukaan todistelussa hallintolainkäytössä uskonnollisesta valasta luovuttaisiin sekulaarin vakuutuksen hyväksi. Vakuutuksen sanamuodon osalta viitattaisiin todisteluun yleisissä tuomioistuimissa.

Oikeusministeriön asettaman tuomioistuinlakityöryhmän mietinnössä 22.4. ehdotetaan uskonnollisesta tuomarinvalasta luopumista yksinomaisen sekulaarin tuomarinvakuutuksen hyväksi. Lausunnossamme 29.4. kannatimme ehdotusta, mutta jälleen vaadimme i-omistusliitteen lisäämistä vakuutuksen kaavan sanaan "kunnian". Eiköhän tuo kielellinen muoto toteutune, kun sitä esitti lausunnossaan myös oikeusministeriön lainvalmisteluosasto vedoten yhdenmukaisuuteen virkavakuutuksen kanssa.

b2) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus pyysi kommentoimaan verkkosivuillaan 15.4.-15.5. perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2016 luonnoksia. Luukkainen kommentoi yhdistyksemme nimissä 2.5. lukua 5 oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisestä koulutyön järjestämisessä vaatimalla, että viimeistään paikallisissa opetussuunnitelmissa olisi mainittava, että mahdollisten uskonnollisten tilaisuuksien rinnalle on tarjottava laadukas sekulaari tilaisuus. Vaatimus ei toteutunut ainakaan Opetushallituksen 22.12. vahvistamissa opetussuunnitelman perusteissa.

Luukkainen kommentoi 6.5. luonnosten lukua 2.2 "Perusopetuksen arvoperusta" vaatimalla, ettei se, että oppiaineiden opetusta ei enää (ennenaikaisesti) normitettaisi uskonnollisesti tunnustuksettomaksi vaan uskonnollisesti sitoutumattomaksi, saa kuitenkaan merkitä sitä, että olisi kaikille yhteistä, pakollista opetusta tai toimintaa, jossa eri uskontoja käsiteltäisiin rinnakkain niistä mihinkään yksittäiseen sitoutumatta mutta silti niitä kaikkia totena pitäen eli siis tunnustuksellisesti.

Kommentoitaviksi olivat tulleet myös eri oppiaineiden kuvaukset. Luukkainen kommentoi 23.4. elämänkatsomustietoa. Yksi hänen huomaamansa kömmähdys korjattiin.

Opetushallitus julkaisi 19.9. verkkosivuillaan perusopetuksen opetussuunnitelman 2016 luonnoksen, josta se pyysi viralliset lausunnot keskeisiltä sidosryhmiltään. Luukkaisen aiemmin kommentoima kohta oli muutettu seuraavaan lopulliseen muotoonsa: "Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta." Sehän ei pidä paikkaansa uskonnonopetuksen osalta, mutta elämänkatsomustietoa voitaisiin nyt uskonnollistaa, koska muutoinhan se muka sitouttaisi oppilaita naturalismiin (siinä mielessä kuin koulun kaikki muukin opetus uskonnonopetusta lukuunottamatta).

Mutta yhdistys ei antanut oma-aloitteista lausuntoa varsinkaan äskeisestä seikasta, sillä Luukkainen pelkäsi, vaikkakin jälkikäteen katsoen turhaan, että se ei enää siinä vaiheessa olisi ollut korrektia. Hän lähetti kuitenkin 25.-26.10. listan havaitsemistaan painovirheistä, joista jotkin korjattiin.

b3) Lukion tuntijako. Yhdistyksemme antoi 14.1. lausunnon lukiokoulutuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä tuntijaon uudistamista valmistelleen opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän ehdotuksista (työryhmämuistio OKM 2013:14). Puolustimme elämänkatsomustietoa ja näimme sen suuren tuen opiskelijan eettisen pohdinnan kehittymiselle ja hänen kriittisen ajattelun taitojensa vahvistumiselle. Mutta totesimme kantamme koko oppiaineeseen uskonto/elämänkatsomustieto määräytyvän uskonnonopetuksen ongelmallisuuden kautta, ja pidimme siksi hyvänä työryhmän ehdotusta, että oppiaineessa olisi vain yksi pakollinen kurssi eli lukiolain mukainen minimimäärä. Torjuimme ehdottomasti yhteisen uskontotiedon ja yhteisen uskontoisen etiikan mahdollisuudet, joita työryhmä ei onneksi ehdottanutkaan.

Vaadimme, että ehdotettu humanistis-yhteiskunnallisten ja katsomuksellisten opintojen yhteinen opintokokonaisuus (tällaista ei lopulta tullut) ja ehdotetut yhteiset teemaopinnot eivät velvoita elämänkatsomustiedon opiskelijoita eivätkä elämänkatsomustiedon opettajia osallistumaan niiden mahdollisiin uskonto-osiin.

Vaadimme lausunnossamme myös uskonnonvapauslain korkean 18 vuoden ikärajan korjattavaksi ottamaan huomioon sen, että valtionkirkkoihin kuuluva opiskelija, joka haluaa erota kirkosta, voi kieltäytyä uskonnon kursseista lukion alusta lähtien.

Valtioneuvosto antoi sitten 13.11. asiasta asetuksensa (942/2014), jossa pakollisten uskonnon/elämänkatsomustiedon kurssien määrä vähennetään kahteen ja filosofiaan lisätään toinen pakollinen kurssi, jonka aiheena olisi tarkoitetusti edelleenkin etiikka. Sellainen tunnustukseton filosofisen etiikan kurssi on oiva isku uskontotietoa vastaan. Syventävistä teemaopintokursseista yhtenä tarjottaisiin asetuksen "3 §:ssä tarkoitettuja ajattelun taitoja kehittävä kurssi". On pidettävä huoli, että sitä ei käytetä uskonnon ujuttamiseen yhteiseen opetukseen.

Opetushallitus pyysi antamaan verkkosivuillaan 4.-16.12. päivittämisehdotuksia lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Luukkainen vastasi 15.12. yhdistyksemme puolesta. Lukion arvoperustan mukaan "lukion sivistysihanteena on pyrkimys totuuteen". Mutta vastauksen mukaan tieteen vastainen uskonnonopetus ja tämän seuraus, että opiskelija ei pääse eroamaan kirkosta omalla päätöksellään kuin vasta 18 vuotta täytettyään, ovat vastoin tätä arvoperustaa. Perusteiden mukaan "lukiokoulutuksen tulee tarjota opiskelijalle mahdollisuuksia rakentaa kulttuuri-identiteettiään uskonnon avulla"; vastauksen mukaan taas uskonnon rinnalle olisi lisättävä uskonnottomuus, ja silloin uskonnonvapauslakia olisi korjattava sallimaan perustelluimmin 12 vuotta täyttäneen kirkosta eroaminen omalla päätöksellään. Vastaus tähdensi, että elämänkatsomustiedon kaksi pakollista kurssia olisi rakennettava viisaasti ja erityisesti niin, että ne ehtisi suorittaa kirkosta eroamisen jälkeen kolmantena lukiovuotena. Vastaus vaati, että filosofisen etiikan kurssin on pysyttävä juuri sellaisena ilman yritystä vääntää siitä uskontoista.

b4) Elämänkatsomustiedon puolesta uskontotietoa vastaan. Yhdistys antoi 20.11. oma-aloitteisen lausunnon eduskunnan sivistysvaliokunnalle sen käsitellessä hallituksen esitystä (HE 136/2014 vp) perusopetuslain ja lukiolain muuttamisesta niin, että rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan mukaisen uskonnon opetuksen järjestämisen velvoitteen vähimmäismäärä olisi 10 oppilasta/opiskelijaa nykyisen kolmen sijasta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon 7.11. (PeVL 37/2014 vp) mukaan vähimmäismäärää ei vastoin esitystä olisi voitu säätää korkeammaksi kuin valtionkirkon mukaiselle uskonnon opetukselle. Tämän vuoksi sivistyslakivaliokunta lopetti asian käsittelyn 4.12. mietinnöttä.

Mutta tuota ennen oli vaarana, että myös elämänkatsomustiedon vähimmäisopiskelijamäärää nostettaisiin. Esimerkiksi kolmen rajan sijasta olisi voinut yhdenvertaisesti tulla viiden raja. Yhdistyksemme oli siis syytä puhua elämänkatsomustiedon puolesta.

Erityisesti piti yrittää torjua mahdollisuus, että sivistysvaliokunta olisi tehnyt mietinnön, joka olisi puolustanut uskontotietoa. Perustuslakivaliokunta oli nimittäin valitettavasti tahtonut kirjata lausuntoonsa kohdassa Muita seikkoja seuraavaa: "Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että perustuslaki ei estä peruskoulun ja lukion opetussisällön sellaista kehittämistä, jossa oman uskonnon opetuksen sijasta painopistettä siirrettäisiin kaikille yhteiseen uskontotiedon ja elämänkatsomustiedon opetukseen."

Perustuslakivaliokunnan lausuma oli kuitenkin kovin kepeä, maamme uskonnonvapauden historiasta piittaamaton ja jo elämänkatsomustiedon synnyssä näkyneiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten merkityksen sivuuttava.

Kimmo Sundströmin kirjoitussarja vaihtoehtoisista hautausmaista

Kimmo Sundström jatkoi yhdistyksen kotisivun Uutiset ja artikkelit -osastossa vaihtoehtoisia hautausmaita koskevaa artikkelisarjaansa. Seuraava on hänen laatimansa tämän sarjan esittely, joka on päivitetty vuoden 2014 osalta.

i) Tutkimuskohde. Hautausmaakirjoitukset pohjautuvat kirjoittajan selvitykseen Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007). Tässä vaihtoehtoisilla hautausmailla tarkoitetaan kaikkia muita kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon hautausmaita. Toistaiseksi kirjoituksissa on käsitelty vasta osaa tutkimuskohteesta, yksityisiä hautausmaita. Näiden omistajina ja ylläpitäjinä toimivat ainakin aatteelliset yhdistykset, uskonnolliset yhdyskunnat, uskonnollisten yhdyskuntien seurakunnat, säätiöt, osakeyhtiöt ja yksityishenkilöt.

Kirjoituksissa kerrotaan hautausmaiden sijainnista, syntysyistä ja -ajasta, kiinteistötiedoista, rakennuksista ja varustuksista, toiminnan laajuudesta, sen organisoinnista ja rahoituksesta, ylläpitäjistä ja toimivista yksityishenkilöistä, haudoista ja hautamuistomerkeistä sekä muustakin aiheeseen liittyvästä.

ii) Lähteet. Lähteinä käytetään opetusministeriön ja lääninhallitusten arkistoja (Kansallisarkisto, maakunta-arkistot), ylläpitäjien omia arkistoja, Maanmittauslaitoksen ja kaupunkien karttoja, kiinteistötietojärjestelmän (kiinteistö-, lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri) tietoja, kirjallisuutta, lehtiartikkeleita, haastatteluja ja muita lähteitä. Kohteissa käydään paikan päällä maasto- ynnä muiden tietojen sekä ajantasaisten valokuvien hankkimiseksi.

iii) Matkat. Tähän mennessä tutkimuskohteita on ollut koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Matkat - tuhansia kilometrejä - on tehty lentokoneella, junalla, linja-autolla, henkilöautolla, taksilla, peukalokyydillä ja kävelemällä.

iv) Sarja. Yksityisiä hautausmaita ei ole tässä laajuudessa järjestelmällisesti aikaisemmin tutkittu. Opetusministeriöllä, aluehallintovirastoilla, Maanmittauslaitoksella tai kenelläkään muullakaan ei ole tietoa, kuinka paljon yksityisiä hautausmaita on, missä ne sijaitsevat ja kenen omistamia tai ylläpitämiä ne ovat.

Sarjassa on julkaistu toistaiseksi vuonna 2007 yksi kirjoitus, vuonna 2012 17 kirjoitusta, vuonna 2013 21 kirjoitusta ja vuonna 2014 11 kirjoitusta eli yhteensä 50 kirjoitusta (yksi niistä kertoo toteutumatta jääneestä hautausmaasta). Sarja jatkuu vuonna 2015.

v) Vuosina 2007 ja 2012-2014 ilmestyneet hautausmaakirjoitukset. Kirjoitukset julkaisujärjestyksessä:

Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007)
Marttakummun hautausmaa Kittilässä (5.9.2012)
Väinölän hautausmaa Siikajoella (25.9.2012)
Piehingin hautausmaa Raahessa (26.9.2012)
Rahjan hautausmaa Kalajoella (27.9.2012)
Kauhajoen Rauhanmaa (3.10.2012)
Poronkankaan hautausmaa Jurvassa (4.10.2012)
Kurikan Vapaaseurakunnan ja Kurikan Helluntaiseurakunnan hautausmaa Kurikassa (5.10.2012)
Laihian vapaahautausmaa (15.10.2012)
Isonkyrön vapaahautausmaa (16.10.2012)
Ristinummen hautausmaa Marttilassa (29.10.2012)
Varmon hautausmaa Kesälahdella (27.11.2012)
Vallan nummen hautausmaa Humppilassa (30.11.2012)
Karinaisten Rauhamaa (2.12.2012)
Merikarvian Rauhanmaa (4.12.2012)
Merikarvian Lepomaa (5.12.2012)
Jämsän helluntaiseurakunnan hautausmaa Jämsässä (18.12.2012)
Kuusankosken Lepola (27.12.2012)
Forssan Rauhanmaa (11.5.2013)
Karkkilan Lepola (17.5.2013)
Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa (24.5.2013)
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa (4.6.2013)
Santalan hautausmaa Hangossa (7.6.2013)
Käpylän hautausmaa Suonenjoella (11.6.2013)
Joensuun Rauhanmaa (20.6.2013)
Kajaanin Tuonenviita (27.6.2013)
Vapaitten kristittyjen hautausmaa Lapualla (4.7.2013)
Seinäjoen vapaaseurakunnan ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Seinäjoella (10.7.2013)
Lavian ja Suodenniemen Helluntailähetyksen hautausmaa Laviassa (24.7.2013)
Lauttakankaan hautausmaa Jämijärvellä (1.8.2013)
Villalan metodistihautausmaa Lappeenrannassa (9.8.2013)
Keltnummen hautausmaa Eurassa (5.9.2013)
Kihniön Vapaaseurakunnan hautausmaa Kihniössä (11.9.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Kuopiossa (27.9.2013)
Ilmajoen Helluntaiseurakunnan hautausmaa Ilmajoella (7.10.2013)
Honkajoen Rauhanmaa (25.10.2013)
Vapaa-ajattelijain hautausmaa Jyväskylässä (3.11.2013)
Karttulan Vapaaseurakunnan hautausmaa Tervossa (19.11.2013)
Islamilainen hautausmaa Jyväskylässä (12.12.2013)
Katolinen hautausmaa Turussa (31.5.2014)
Kauhavan Lepomaa (3.6.2014)
Teuvan Rauhanmaa (13.6.2014)
Polvijärven vapaahautausmaa (20.6.2014)
Helluntaiseurakunnan hautausmaa Pyhäjärvellä (13.7.2014)
Juutalainen hautausmaa Haminassa (28.7.2014)
Peltokankaan hautausmaa Paltamossa (8.8.2014)
Kotivaaran hautausmaa Kolarissa (15.8.2014)
Luopioisten Lepomaa (18.9.2014)
Juuan Lepola (7.10.2014)
Ristikankaan hautausmaa Kemissä (12.12.2014)

Tähän sarjan esittelyyn voi lisätä huomautuksen, että vapaa-ajattelijain hautausmaat on nyt käsitelty. 

Aihe on yllättävästi ajankohtainen sikäli, että valtiovarainministeriön työryhmä viittasi lokakuussa 2013 muistiossaan Evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien sekä muiden uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen yksityisiin hautausmaihin: "Tarkkoja tilastotietoja eri tahojen ylläpitämille hautausmaille haudattujen määristä ei ole saatavissa, mutta muille kuin evankelisluterilaisille hautausmaille haudattujen osuuden voidaan arvioida olevan noin 1-2 prosentin luokkaa." Sundströmin hautausmaa-artikkelit sisältävät kyllä puolestaan arvion vuosittain kullekin hautausmaalle haudattavista vainajista tai kätkettävistä tuhkista.

Ateistien hautausmaat

Ateistit tarvitsevat oman/omat hautausmaansa pääkaupunkiseudulle. Hautaustoimilain vaatimat kirkon ylläpitämät tunnustuksettomat hauta-alueet eivät meille käy. Merellinen tuhkanripottelualue ei taas ratkaisuksi riitä. Vuonna 2014 monet muut asiat olivat kuitenkin tätä kysymystä kiireisempiä. Asian hoitaminen vaatisi rahaa, vaivaa, aikaa ja taitoa; maa-alueita kyllä olisi.

Juhlapuhujien tuki

Yhdistys tuki kulukorvausten muodossa Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n jäseniä, pääkaupunkiseudulla toimivia puhujia ja harkinnanvaraisesti muitakin, kuitenkin erityisesti aloittelevia puhujia (enintään 80 euroa/puhe ja enintään 10 puheesta kalenterivuodessa/henkilö).

Jäsenmaksut

Jäsenmaksut olivat A- eli aktiivijäseneksi hyväksytyltä 33 euroa ja K- eli kannattajajäseneltä 35 euroa. Yhdistys tilasi jäsenmaksuun sisältyvänä Vapaa Ajattelija -lehden jäsenelle.

Talous

Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli tasapainoinen. Tuloslaskelma oli 2411,04 euroa alijäämäinen. Tase 31.12.2014 oli 402,14 euroa. Yhdistyksen talous perustuu jäsenmaksujen ohella lahjoituksiin sekä ajoittain myös palkkatukeen.